Mielin työtä!

March 30th, 2014 by Maija Tuomaala

Mieleni tekee päästä töihin taas. Työ ihmisten parissa arjen areenoilla, mutta enimmäkseen toimistossa yksin ja ihmisten kanssa ihmisiä varten kiinnostaa. Jos pitää liikkua paljon, toivon kävelymaastoilta tasaisuutta ja kerroksissa hissiä, mutta silloin tällöin voin nykykunnollani käyttää portaitakin.

Pisimpään olen työskennellyt tutkijana Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa eli pätkätöissä valtion palveluksessa. Olen myös toiminut määräaikaisena toiminnanjohtajana kolmannella sektrorilla pari vuotta ja toisen mokoman yksilövalmentajana sosiaaliseen työllistämiseen ja kierrätykseen keskittyneessä yhdistyksessä. Yrityspuolellä olen toiminut lukion ja yliopiston lomilla tuotantolaitoksissa (kutomo, olutpanimo), kaupallisella alalla (jäätelökioski, konditoriakahvilat, matkailuravintola) sekä rakennuspiirtäjänä arkkitehtitoimistossa. Olen opettanut Jyväskylässä ja sen ympäristökunnissa ja toiminut sosiaaliohjaajana Helsingissä kuntasektorilla.

Olen maaseututyöläisperheestä kotoisin, maisteri ja maisterin äiti. Viimeisin työpaikkani oli “toistaiseksi”, mutta firman konkurssi vei työni. Työtä voisin yhä tehdä eläkeikään asti, siis useamman vuoden vielä. sillä olen vasta 61-vuotias. Vuosaaren TE-toimisto välittää työpanostani, mistä sille kiitos jo etukäteen ja menestyksen toivotuksia minun työllistämiseeni.

Peukutan työllistymistäni, vaikka tällä kertaa ensimmäisen työttömän kuukauden hakuni eivät ole tuottaneet kuin ystävällisiä kiitoksia kiinnostuksesta työpaikkoja kohtaan. Olenkin kiinnostunut työpaikoista, jostain yhdestä työpaikasta minua varten.

Viime kesän muistoja!

March 30th, 2014 by Maija Tuomaala
Pihan vieren kanavalla.

sorsat

Heinäsorsatkin ovat sinisorsia.

September 1st, 2013 by Maija Tuomaala

Minä luulin, että heinäsorsat ovat omaa sorsalajiaan, mutta eivät ne ole. Sinisorsia ne ovat. Sinipäisten sinisorsaurosten tavoin sinipeilisiipisiä ruskeankirjavia sinisorsanaaraita. Jospa nyt muistaisin tämän edes jonkin aikaa.

WP_20130831_011

Kun alkaa tuntua

July 31st, 2013 by Maija Tuomaala

Jonain päivänä äskettäin minusta alkoi tuntua siltä, että olen rakastunut. Oikeastaan kyse oli pikemminkin siitä, että olen pitkästä aikaa saanut tuntea rakkauden lämpöä ympärilläni ja itsessäni, vaikka olen ollut itsekseni yksinäni tai seuratta muiden ihmisten joukossa. Olo on ollut miellyttävän lämmin ja makoisa, kiintymykseen kiedottu. Toivottavasti tämä on kestävää kehtitystä. On niin suloista, kun mielihyvä alkaa tuntua arjen aherruksessa, yöunien seikkailuissa, ihmisten kohtaamisissa ja odotuksessa. Kun alkaa tuntua siltä, että jotain on tapahtumassa, jotain hyvää.

Kuin veden kuultoa.

Kahvitauko

May 6th, 2013 by Maija Tuomaala

Työpaikalla arvostan kahvitaukoa. Noudan sen kunniaksi mukillisen kahvia työni ääreen ja jatkan ahertamista. Nyt pälkähti mieleeni, että voisin kertoa kahvitauosta lyhyesti sinullekin ja teenkin tässä niin. Juon samalla siemauksia kahvistani. Vain näin voin rauhoittaa tauon kahvista nauttimista varten. En siis pidä taukoa kahvin nautiskelusta vaan työn hurmasta. Lopuksi vielä siemaus kahvia ja eikös vain taas käynyt niin, että tauko työn lomassa maistui ihan kahvilta.

Kahvihetki

December 3rd, 2012 by Maija Tuomaala

Olen ollut ahkera tänään, ja tässä työssä olen jo ahkeroinut yli kuukauden yksilövalmentajana. Edellisessä työpaikassa hääräilin sosiaaliohjaajana kahdeksan kuukautta. Kivaa oli silloin ja kivaa on nytkin. Lisäksi juon juurikin nämä minuutit kahvia. Ja kirjoitan tätä tekstiä. Kohta aherran, mutta tilkkanen mustaa, sokeritonta kahvia maistuu vielä.

Velvoitetyöllistettävä

November 25th, 2011 by Maija Tuomaala


Kävin tänään taidenäyttelyssä ja avarruin. Kävin tänään kahvilassa ja tulin kylläiseksi. Kävin tänään kaupassa ja istahdin sen jälkeen penkille vastatakseni puheluun. Soittaja kertoi saaneensa työvoimatoimistosta tehtäväkseen kohdata minut sosiaaliohjaajan (vai mikähän se titteli on, oli hälyistä ja kuuloni on heikentynyt) ominaisuudessa, sillä minä olen velvoitetyöllistettävä. Hyvä on. Tapaamme ensi viikolla Sörnäisissä hänen toimistossaan. Saan silloin tietää enemmän.

Luokkakokoukseen

September 26th, 2011 by Maija Tuomaala

Olen saanut ajoissa kutsun luokkakokoukseen. En vastannut kutsuun yhtä nopeasti, sillä järjestelin kalenteriani ja epäilin estyväni. Tänään ei näy kuitenkaan muuta estettä kuin se, että ilmoittautumisen määräaika meni jo umpeen. Ilmoittauduin silti äsken ja odotan nyt, onnistuinko pujahtamaan vielä ovenraosta mukaan entiseen koulukaupunkiini luokkakavereita tapaamaan.

Kävelyllä

May 9th, 2011 by Maija Tuomaala

Vilkutettuani kotiinsa lähteneelle pojalleni äitienpäivän illansuussa suuntasin itsekin liikkeelle. Puistossa ja metsiköissä kukkivat valkovuokot. Lähimmän pienen metsikön hoitohakkuu näkyy kantoina ja tosi komeana roinapuupinona. Kevyen liikenteen sillalta kaiteen vierestä voi hankkia huimauksen tunteen, mutta toisaalta näkee Hämeenlinnantietä pitkälle kumpaankin suuntaan. En kääntynyt Käpylän suuntaan, joten päädyin heti Maunulan viljelypalstojen ja puron väliselle kävelytielle. Jotkut viljelijät ahersivat, toiset viettivät jakkaroillaan leppoisaa sunnuntaita. Käännyin niin, että arvelin päätyväni takaisin Pohjoishaagaan. Aurinkoisen koivikon viertä kulkien tulin isojen teiden kevytliikenteen eritasoristeykseen, kuljin Hämeenlinnan väylän alitse Eliel Saarisen tielle. Jokeri tuli vastaan. Minä menin rakennustyömaan ja Marjatta-koulun ohitse kapealle asuntokadulle, jolla toki on leveät jalkakäytävät. Aurinko hohti koivujen keväänvaalessa vihreydessä. Kotikerrostalon nurkalla liehui Suomen lippu aivan kotini seinän takana. Siinä juurella kukkapenkissä kukkivat keltaiset orvokit ja narsissit. Ehkä menen toistekin kävelylle.

Hyvää Joulua!

December 23rd, 2010 by Maija Tuomaala

Lumi on peittänyt maat ja mannut, täällä Pohjois-Haagassa myös kadunvarsien pysäköintipaikat ja ennen kaikkea monet jalkakäytävät. Vielä viikko sitten reitit olivat kuvankauniisti aurattuja. Nyt on toisin. Minä olen muiden kömpelysten tavoin jouluostoksilla kulkiessani poukkoillut ajoradallakin autojen seassa, mutta jotkut notkeammat kahlaavat sinnikkäästi lumihangessa oletetun jalkakäytävän kohdalla. Tällä väliä, hällä väliä, kunhan on raikas valkoinen joulu ja riittävästi villaa yllä. Jotenkin on remontin jälkeen kotikin vilpoinen, mutta villanutussa ja villahousuissa pärjää kyllä. Lämmin joulumieli suo näin hyvää joulutunnelmaa: Hyvää Joulua!