Kävin tänään taidenäyttelyssä ja avarruin. Kävin tänään kahvilassa ja tulin kylläiseksi. Kävin tänään kaupassa ja istahdin sen jälkeen penkille vastatakseni puheluun. Soittaja kertoi saaneensa työvoimatoimistosta tehtäväkseen kohdata minut sosiaaliohjaajan (vai mikähän se titteli on, oli hälyistä ja kuuloni on heikentynyt) ominaisuudessa, sillä minä olen velvoitetyöllistettävä. Hyvä on. Tapaamme ensi viikolla Sörnäisissä hänen toimistossaan. Saan silloin tietää enemmän.
Velvoitetyöllistettävä
November 25th, 2011 by Maija TuomaalaLuokkakokoukseen
September 26th, 2011 by Maija TuomaalaOlen saanut ajoissa kutsun luokkakokoukseen. En vastannut kutsuun yhtä nopeasti, sillä järjestelin kalenteriani ja epäilin estyväni. Tänään ei näy kuitenkaan muuta estettä kuin se, että ilmoittautumisen määräaika meni jo umpeen. Ilmoittauduin silti äsken ja odotan nyt, onnistuinko pujahtamaan vielä ovenraosta mukaan entiseen koulukaupunkiini luokkakavereita tapaamaan.
Kävelyllä
May 9th, 2011 by Maija Tuomaala
Vilkutettuani kotiinsa lähteneelle pojalleni äitienpäivän illansuussa suuntasin itsekin liikkeelle. Puistossa ja metsiköissä kukkivat valkovuokot. Lähimmän pienen metsikön hoitohakkuu näkyy kantoina ja tosi komeana roinapuupinona. Kevyen liikenteen sillalta kaiteen vierestä voi hankkia huimauksen tunteen, mutta toisaalta näkee Hämeenlinnantietä pitkälle kumpaankin suuntaan. En kääntynyt Käpylän suuntaan, joten päädyin heti Maunulan viljelypalstojen ja puron väliselle kävelytielle. Jotkut viljelijät ahersivat, toiset viettivät jakkaroillaan leppoisaa sunnuntaita. Käännyin niin, että arvelin päätyväni takaisin Pohjoishaagaan. Aurinkoisen koivikon viertä kulkien tulin isojen teiden kevytliikenteen eritasoristeykseen, kuljin Hämeenlinnan väylän alitse Eliel Saarisen tielle. Jokeri tuli vastaan. Minä menin rakennustyömaan ja Marjatta-koulun ohitse kapealle asuntokadulle, jolla toki on leveät jalkakäytävät. Aurinko hohti koivujen keväänvaalessa vihreydessä. Kotikerrostalon nurkalla liehui Suomen lippu aivan kotini seinän takana. Siinä juurella kukkapenkissä kukkivat keltaiset orvokit ja narsissit. Ehkä menen toistekin kävelylle.
Hyvää Joulua!
December 23rd, 2010 by Maija TuomaalaLumi on peittänyt maat ja mannut, täällä Pohjois-Haagassa myös kadunvarsien pysäköintipaikat ja ennen kaikkea monet jalkakäytävät. Vielä viikko sitten reitit olivat kuvankauniisti aurattuja. Nyt on toisin. Minä olen muiden kömpelysten tavoin jouluostoksilla kulkiessani poukkoillut ajoradallakin autojen seassa, mutta jotkut notkeammat kahlaavat sinnikkäästi lumihangessa oletetun jalkakäytävän kohdalla. Tällä väliä, hällä väliä, kunhan on raikas valkoinen joulu ja riittävästi villaa yllä. Jotenkin on remontin jälkeen kotikin vilpoinen, mutta villanutussa ja villahousuissa pärjää kyllä. Lämmin joulumieli suo näin hyvää joulutunnelmaa: Hyvää Joulua!
Kaakaokauratahna
November 26th, 2010 by Maija TuomaalaJoskus tyhjähkön ruokakaapin tienoilla syntyy ideoita. Kaakaokauratahna on tällaisen nälkäisen idean huipentuma. Näin se syntyy: Otetaan lautanen, jonka syvyyksiin mahtuu kaksi desilitraa ruokaa. (En käytä erillistä valmistuskulhoa, sillä tiskaaminen ei ole suosikkilajejani.) Sirotellaan pohjalle ohuesti soijarouhetta. Kaadetaan päälle alle kaksi desilitraa pikakaurahiutaleita. Peitetään keko kaakaojauheella, jossa voi olla sokeriakin. Sekoitellaan kuivat ainekset lautasella varovasti. Tehdään keon keskelle kolo, johon kaadetaan varovasti vähän vettä. Sekoitellaan hiljalleen, lisätään vähän vettä, sekoitellaan, lisätään vähän vettä. Kun seos on tasaista tahnaa, sen voi syödä. Makua ja sakeutta voi säädellä lisäämällä hiukan puuttuvaa ainesta. Kaurahiutaleet voi korvata talkkunajauholla, mutta pitää muistaa sekoitella tosi varovasti, etteivät talkkunajauhot pölise pöydälle ja vaatteille.
Hyvää Juhannusta!
June 25th, 2010 by Maija TuomaalaSitä minä vaan, että hyvää Juhannusta kaikille! Eilen oli Jussin päivä, eikä miestä mailla halmeilla. Nyt aattoiltana aion rupatella serkkulikan kanssa, muuten olen itsekseni. Huomenna on taas Juhannus, jota vietän kotosalla järvettä ja siis varmaankin myös hukkumatta. En tiedä miten lie naisten kesäisten veneretkien laita, käyvätkö saarissa vai hukkuuko meitä miesten tavoin keskellä järveä veeseettömillä tarveasioinnilla. No, kun tuota järveä ei ole tähän tietoon tälle viikonlopulle, niin en ei siis tule hukuttua sopimattomasti tai mietittyä, missä asussa uisi. Villahousut ovat ullakolla viileilläkin kesäsäillä, villasukat joskus jalassa silti ihan viihtyvyydenkin vuoksi. Hyvää Juhannuksen aikaa!
Oma kuva Juhannuksen tienoilla 2010
Muuttoa odotellessa, jo vain.
June 6th, 2010 by Maija TuomaalaOlen saanut kirjeen vuokra-asuntoni omistajan (eli taloyhtiön) edustajalta (eli isännöitsijältä). Kirje oli sellainen kuin oletinkin, asiana oli vuokrasopimuksen irtisanominen puolen vuoden irtisanomisajalta.
Asuntoni myydään joiltain osin vielä meneilläänkin olevan putkiremontin rahoittamiseksi. Saan minä tämän ostaa siinä missä kuka tahansa muukin, ei siinä mitään. Työtön toipilas kun olen, niin tuskinpa saan lainaa oston rahoittamiseen. Taidanpa ryhtyä hakemaan kaupungilta asuntoa. Tosin tuttujen sinkkujen asunnonjonotusaika on täällä ollut jopa 16 kk. Kyllä tämä tästä silti järjestyy, uskon, optimisti kun olen, tavalla tai toisella. Saattaapi käydä ihan hyvinkin, saattaapa hyvinkin.
(Lisäksi taaas ihan vain näin meidän kesken arvoisa satunnainen työnantajatahon lukija: jos voisit käyttää ex-rakennuspiirtäjää, erityiskasvatuksen filosofia, tuplamaisteria, ex-tutkijaa/-toiminnanjohtajaa/-tutkimusamanuenssia palkkatuen tuella, niin ihan olisin käytettävissä työtehtäviin.)
Lumi suli, suvi tuli, vein villahousuni vintille
June 5th, 2010 by Maija TuomaalaOnhan se ikävää, että blogi nukkuu kuukausia toimettomana, mutta niin tälle on käynyt. Anteeksi.
Laihtumiseni on taantunut, mutta ei ihan niin korkeisiin lukemiin kuin Helsinkiin muuttaessani mittasin. Viime vuoden loppupuoli meni taas pakkaillessa, ensimmäiset kolme kuukautta tätä vuotta asuin putkiremonttipakolaisena Eeva-Maria kodissa, siis helsinkiläisessä moniongelmaisten asunnottomien naisten asuntolassa. Aprillipäivänä lähdin sieltä, vein tavarat kotiini ja jatkoin poikani kyydissä kylään Jyväskylään pääsiäislomalle ja sitten takaisin keskeneräisen remontin keskelle kotiini.
Tämmöinen elämä on työttömälle toipilaalle raskasta. Nykyisen hyvinvointini todisteeksi laitan tähän oheen keväisen valokuvani. Suvesta ja ullakoiduista villahousuista en kuvaa laita, mutta kevään jälkeen on ennenkin tullut kesä, eikä kesällä tarvita kovin montaa vaatekertaa päällekkäin. (Lisäksi ihan vain näin meidän kesken arvoisa satunnainen työnantajatahon lukija: jos voisit käyttää ex-rakennuspiirtäjää, erityiskasvatusfilosofista tuplamaisteria, ex-tutkijaa/-toiminnanjohtajaa/-tutkimusamanuenssia palkkatuen tuella, niin ihan olisin käytettävissä työtehtäviin.)
Itse kuvattu maaliskuussa 2010
Yli 30 kg kepeempi – näkyykö se?
November 1st, 2009 by Maija TuomaalaLaitan tähän nyt vain tänään itse kännykälläni ottamani kasvokuvani. Näkyykö siitä, että olen laihtunut yli kolmekymmentä kiloa tämän helsinkiläisen elämäni ensimmäisten kuuden kuukauden aikana? Toivottavasti näkyy.
Maija Tuomaala
Muutosta
May 27th, 2009 by Maija TuomaalaOlen nyt asunut uudessa pikkukodissani pari kuukautta. Isosta kahden huoneen ja keittiön asunnosta pieneen keittokomerolliseen huoneeseen muuttaminen on oma seikkailunsa. Varsinkin nyt minun tapauksessani. Olin ennen muuttoa vasta toipumassa useamman vuoden tulehduskierteestä, jota olin osin potenut työn ohella. Niinpä voimia ei ollut vuosiin riittänyt kotirintamalle.
Sain apua pakkaamiseen, hyvien ja huonojen ylimääräisten tavaroiden poiskuljetukseen, jäljelle jääneiden tavaroiden muuttoon ja jälkisiivoukseenkin, mutta silti olen asunut pahvilaatikoiden kumppanina. Tutkimusmateriaaleja, järjestöaktiivisuuden sälää, kirppislöytöjä, painonvaihtelun huomioonottavaa vaatetusta ynnä muuta riittää yhä lajiteltavaksi: itselle käyttöön vai kiertoon.
Työttömyys ja taloudelliset ongelmat jatkuvat, eikä laatikoiden jatkuva siirteleminen ja vähän kerrassaan tyhjentäminen tee toipumiselle hyvää. Henkilökohtainen katastrofaalinen elämäntilanteeni on syy ja peruste, jonka vuoksi en kyennyt ottamaan vastaan Tampereella vapaana olleita asuntoja, enkä täälläkään isompia kuin tämän yhden ainoan viisi päivää ennen pakollista poismuuttoa.
Jaksoin hakea tukea Tampereen kaupungilta ja Kelalta vasta viime hetkillä, joten suuri osa hakemuksestani katsottiin vanhentuneeksi, mutta sosiaalitoimisto antoi takaussitoumuksen vuodeksi ja Kela laskuttaa yhä jonkin aikaisemman laiminlyöntini seurauksia.
Muutossa avustaneet sisarukseni puolisoineen suosittelisivat minulle eläkettä, koska olen kuluttanut voimani loppuun pätkätöissä, sairastellessa, työnhauissa ja hankalissa olosuhteissa toipuilemisessa.
Jotkut ystäväni lupasivat auttaa, mutta ei kellään ollut aikaa juuri silloin, kun apua tarvitsin. Yksi ystävä on jo ongelmakierteeni alussa auttanut omaan elämäntilanteeseensa nähden liikaakin, sillä en pysty maksamaan isoa hätävippiäni hänelle takaisin.
Täällä en löydä tavaroideni kaaoksesta tarvitsemiani asiapapereita, joten taidan yrittää ehtiä Kelaan ja Sossuun ilman niitä, mutta ajoissa. Riittääköhän se?
Muuten kaikki on hyvin.
Toiveikas kukkanen.
