Istuskelen kotosalla, katselen teeveestä yhdistetyn kisaa ja palelen. Sytytin lämpökynttilän, mutta ei se paljon auta. Jos poltan kynttilää ihan lämpömittarin lähellä, saan ainakin illuusion lämpenemisestä.
Ihan tässä pitää laittaa villahousut ja muutakin villaa ylle, piakkoin. Ei heti, sillä sisäinen lämpötilani nousi juuri hetkellisesti suomalaisen nuorukaisen voiton myötä. Aiemmin päivällä on yksi suomalainen nainen voittanut kultaa, sekä ainakin yksi mies ja yksi nainen ponnistelivat neljänneksi. Siksi tartten vasta nyt villaa ylle. Vai tuleeko teeveestä vielä lisää edustuksellista menestystä?
Tai ehkä pitäisi tehdä niin kuin joinain tuulisen kylminä, vesikelkkakelisinä päivinä teen. Silloin tapaan mennä lueskelemaan johonkin lämpöiseen kahvilaan. Kahvin kera lukeminen maistuu. Tunnustan kuitenkin näin vain itsekseni, että luen vain näön vuoksi. Luen, etten näytä yksinäiseltä muiden asiakkaiden, henkilökunnan ja ohikulkijoiden mielestä. Mutta nyt villaa ylle!
On joulukuu 2008. Muistan vielä hyvin kauniin valkoisen lumihangen. Marraskuutako se oli? Vuosi taisi olla 2008. Vaan mitäpä sitä menneen talven lumia muistelemaan. Ulos vain rohkeasti. Ehkä siellä on sittenkin taas lunta? Raportoin lunta koskevista havainnoistani täällä ehkä jo vuonna 2009.
Perjantaina pulut tepastelivat Tampereella työmatkani varrella kuin talvesta ei olisi tietoakaan. Työpaikan edessä oli kuitenkin lumisia länttejä, eivätkä kadun toisella puolella olevat nurmikot näy niitä peittäneen lumen alta. Kotimatkalla löysin joltain radanvarren pihanperältä matalaa hankea. Nokialla kävin lauantaina kokoustamassa, eikä lumesta ollut puutetta matkan varrella. Maanantaina töihin lähtiessäni kohtasin lumen heti kotikerrostalon ulko-oven edessä jalkakäytävällä ja ajoradalla. Tänään lienee luvassa sohjoa. Ainakin sohjosta kirjoitetaan YLEtv1:n tekstisivulla.
Sairausloman jälkeisen toisen työpäivän aamuna ajattelen jo herätessäni työpaikkaani. Työskentelen hajoavan laitoksen hajotettavassa laitoskirjastossa tällä erää. Kirjahyllyjä on jo osittain tyhjennetty kirjoista, mutta paljon on jäljelläkin. Eroavat oppiaineet ottavat kumpikin omat kirjansa ja aloittavat tulevan vuoden alusta uusissa yhteyksissä. Toinen itsenäistyy ja toinen liittyy useamman muun oppiaineen kanssa. Tuleeko mieleen avioero? Minä käännän katseeni hienotunteisesti kattoon. En tosin nyt juuri, sillä nautin aamukahvia kotosalla, enkä päivälläkään tuon kirjastohuoneen ikkunattomaan kattoon. Mieluummin päädyn kattoon siihen kattoon (tai katsomaan siihen laipioon), joka on monta kerrosta korkean aulan yläpuolella. Siellä on ikkuna kohti taivasta. Jakautuvan laitoskirjaston ikkunasta näkyy aulan vastaseinä ikkunoineen. Se siitä näkyy sittenkin, kun huoneesta tulee aikanaan jotain muuta.
I got 30 beautiful green votes, thanks. It means, that I am not The Counsellor, but I’m still working for green values.
