Archive for the ‘Ynnä muuta’ Category

Kahvihetki

Monday, December 3rd, 2012

Olen ollut ahkera tänään, ja tässä työssä olen jo ahkeroinut yli kuukauden yksilövalmentajana. Edellisessä työpaikassa hääräilin sosiaaliohjaajana kahdeksan kuukautta. Kivaa oli silloin ja kivaa on nytkin. Lisäksi juon juurikin nämä minuutit kahvia. Ja kirjoitan tätä tekstiä. Kohta aherran, mutta tilkkanen mustaa, sokeritonta kahvia maistuu vielä.

Kävelyllä

Monday, May 9th, 2011

Vilkutettuani kotiinsa lähteneelle pojalleni äitienpäivän illansuussa suuntasin itsekin liikkeelle. Puistossa ja metsiköissä kukkivat valkovuokot. Lähimmän pienen metsikön hoitohakkuu näkyy kantoina ja tosi komeana roinapuupinona. Kevyen liikenteen sillalta kaiteen vierestä voi hankkia huimauksen tunteen, mutta toisaalta näkee Hämeenlinnantietä pitkälle kumpaankin suuntaan. En kääntynyt Käpylän suuntaan, joten päädyin heti Maunulan viljelypalstojen ja puron väliselle kävelytielle. Jotkut viljelijät ahersivat, toiset viettivät jakkaroillaan leppoisaa sunnuntaita. Käännyin niin, että arvelin päätyväni takaisin Pohjoishaagaan. Aurinkoisen koivikon viertä kulkien tulin isojen teiden kevytliikenteen eritasoristeykseen, kuljin Hämeenlinnan väylän alitse Eliel Saarisen tielle. Jokeri tuli vastaan. Minä menin rakennustyömaan ja Marjatta-koulun ohitse kapealle asuntokadulle, jolla toki on leveät jalkakäytävät. Aurinko hohti koivujen keväänvaalessa vihreydessä. Kotikerrostalon nurkalla liehui Suomen lippu aivan kotini seinän takana. Siinä juurella kukkapenkissä kukkivat keltaiset orvokit ja narsissit. Ehkä menen toistekin kävelylle.

Katto! Ikkuna on kattoikkuna.

Friday, November 21st, 2008

Sairausloman jälkeisen toisen työpäivän aamuna ajattelen jo herätessäni työpaikkaani. Työskentelen hajoavan laitoksen hajotettavassa laitoskirjastossa tällä erää. Kirjahyllyjä on jo osittain tyhjennetty kirjoista, mutta paljon on jäljelläkin. Eroavat oppiaineet ottavat kumpikin omat kirjansa ja aloittavat tulevan vuoden alusta uusissa yhteyksissä. Toinen itsenäistyy ja toinen liittyy useamman muun oppiaineen kanssa. Tuleeko mieleen avioero? Minä käännän katseeni hienotunteisesti kattoon. En tosin nyt juuri, sillä nautin aamukahvia kotosalla, enkä päivälläkään tuon kirjastohuoneen ikkunattomaan kattoon. Mieluummin päädyn kattoon siihen kattoon (tai katsomaan siihen laipioon), joka on monta kerrosta korkean aulan yläpuolella. Siellä on ikkuna kohti taivasta. Jakautuvan laitoskirjaston ikkunasta näkyy aulan vastaseinä ikkunoineen. Se siitä näkyy sittenkin, kun huoneesta tulee aikanaan jotain muuta.

Katselukortti ja 44 kanavaa

Sunday, November 18th, 2007

Olen jo kauan sitten saanut käyttööni pojaltani vanhaksi jääneen digisovittimen. Jo ennen sitä saatoin katsella maksutta 12 analogista kanavaa vanhaan tapaan ja sovittiminen avulla teeveeni E1-kanavalta putkahti tarjolle vielä 18 uutta maksutonta kanavaa.

Koska asun kaapeliteeveellisessä kerrostalossa, näen vieläkin analogisia kanavia entiseen tapaan, tosin vain 11 Ja noita ilmaisia digikanavia on kai 20, kaikki ilman korttia.

Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun sukulaiset ja tuttavat kertoivat omista TV-korteistaan. Ihmettelin sitä. Minulle sanottiin, että minun olisi pitänyt hankkia joku ihmeen kortti kaapeliteeveetä varten.

Mietin, josko olen vahingossa rikkonut lakia ja ollut holtiton ollessani kortitonna töllöttimen ääressä.

Ilahduinkin sitten äskettäin huomatessani, että kaapelin kautta minulle kuvaa lähettävä yrittäjä tarjosi tuota kammottavasti omaatuntoani kolkuttavaa kortinpuutetta vastaan lääkettä: maksuton kortti, eikä maksuja ensimmäisen käyttövuoden aikana.

Tilaamani kortti tuli ohjeineen ensimmäisenä mahdollisena postinjakopäivänä. Lyhyiden valveillaolojaksojeni puitteissa olen päässyt kortin kanssa niin tutuksi, että tänään katsottavanani on 44 kanavaa digisovittimen kautta ja yhä 11 vanhaan tapaan analogisina.

Eikä kortittomuus kuulemma sittenkään ole laitonta, vaan kortin pakkomyynti.

Outo uhkaava puhelu

Thursday, June 21st, 2007

Joku minulle tuntematon miesääni esitti käsipuhelimitse minulle tänään uhkavaatimuksen: “Maksa 10000 euroa tai teen rikosilmoituksen sinusta.” Keskustelimme tiukasti jonkin aikaa. Sitten hän peruutti perättömän uhkauksensa ja lopetti puhelun.

Toivottavasti tälläinen uhkaileva puhelinhäiriköinti ei ole yleistä.

Kuparinen maisema

Friday, May 4th, 2007

Vastapäisen kerrostalon remontti on luonut minulle kuparisen maiseman. Talosta purettiin ullakkokerros, joka oli tämän talon ullakkokerroksen tasolla. Tilalle on rakennettu varsin kuparinen kerros kuin taloksi seitsenkerroksisen talon päälle. Siinä sitä on loistoa kerrakseen. Onneksi kuparin punerrus hapettuu ajan myötä kauniin vihreäksi.

Peliuutisia, taas

Friday, February 9th, 2007

Kotipingviinissäni on sellainen vapaakenttä-pasianssi, joka tilastoi vain sen, pääsenkö pelin loppuun vai en. Se ei välitä, kuinka monta kertaa jaan kortit uudelleen näytölle. Kunhan en lopeta peliä kesken, minusta tulee voittaja jopa kymmenien epäonnistuneiden ratkaisuyritysten jälkeen onnistuessani.

Olen pelannut varmaan jo tuhat peliä suunnilleen vuoden aikana ja voittanut kaikki. Nopein peli on kestänyt vähän yli minuutin (1 min 11 sek). Keskimääräinen onnistuneen pelin aika on jossain kahden ja 2,5 minuutin välillä. Joka kolmas peli menee ensimmäisellä jaolla läpi, toinen kolmannes vaatii pari yritystä ja loput pelit vaihtelevat kolmen ja jopa kolmenkymmenen yrityksen välillä.

Kolmekymmentä saman pelin yritystä voivat olla kaikki parin minuutin mittaisia, mutta silti tuon jaon voittamiseen menee yli tunti. Onneksi niitä ei tule usein, sillä 100 prosentin onnistumistulosta ei mielellään riko. Minä en ainakaan anna periksi ennen kuin onnistun.

Peliennätys

Tuesday, November 14th, 2006

Tietokonepelissä, jossa kuukausia tyydyin noin 600 pisteeseen ja josta jokin aika sitten löysin tekniikan, jolla sain jopa yli 500000 pistettä, olen tänään saavuttanut yli 2 miljoonaa pistettä.

En tietenkään kerännyt noin paljon enemmän pallukoita viiden tai useamman pallukan riveissä ruudukosta, vaan muodostin eräänlaisen tähtikuvion, jonka keskelle vien kuvion ruudukosta talteen eli pisteiksi poimivan viimeisen pelimerkin.

Peliyllätys

Friday, November 3rd, 2006

Olen silloin tällöin pelannut kotipingviinilläni peliä, jonka nimi on “viisi tai enemmän”. Sain pelin koneelleni kevättalvella.

Opettelin pelaamaan ensin helpointa tasoa, sitten keskitasoa ja jopulta vaikeinta. En tarkistanut sääntöjä, koska muutenkin opettelen tietokoneessa olevat pelit yrityksen ja erehdyksen menetelmällä.

Kuukausikaupalla olin tyytyväinen siihen, että sain ruudukkoon vähintään viisi samanväristä palloa (tai muuta samanlaista pelimerkkiä) peräkkäin samaan riviin niin usein, että pelikohtaiset parhaat tulokseni olivat 600 pisteen kieppeissä.

Luulin, että sitä isompiin pistemääriin ei pääse kukaan.

Kokeilin äskettäin uusia pallojen rivitysrakenteita. Nyt uusi ennätykseni on 524468 pistettä. En tiedä, voiko pisteitä saada enemmänkin.

Saavutettavissa olevan tavoitetason asettaminen itselleen ei aina ole pelien ulkopuolisessakaan elämässä helppoa.

Tuttu runo

Friday, April 21st, 2006

Sain hetki sitten sähköpostitse linkkivinkin (kiitos!) virusta kantaviin rakkausrunoihin. Linkin takaa löytyvä sivu on englanniksi, mutta kyllä siellä on rakkausrunoutta myös suomeksi.