Archive for the ‘Kirjoittaminen’ Category

Kivikkoista

Tuesday, April 4th, 2006

Olen puuhannut joidenkin teknisten vikojen ja musteen puutteen vuoksi melkoisen mutkikkaita järjestelyjä saadakseni tekstiä tulostettua. Koneet eivät sovi yhteen, ohjelmat eivät sovi yhteen, muste on ihan lopussa estämässä yksinkertaisimpia ratkaisuja tekstinkäsittelystä tulostukseen. Muistioita, tiedotteita, esitteitä ynnä muita syntyy nopeasti, mutta miten niistä saa yhden kappaleen tulostettua? Hyvin, jos tekstin voi kirjoittaa sillä koneella, mistä on reitti musteelliseen tulostimeen. Huonosti, jos teksti syntyy uusilla vapailla ohjelmilla ja tulostimeen yhteydessä oleva tietokone ymmärtää vain kaupallisia vanhoja ohjelmia. Kyllä se suostuu sitten tulostamaan, kun tekstiä ei juuri ole muotoiltu, vaikka ohjelma ei ihan kohdalle osu. Kivikkoiseksi minä tätä sanoisin: muste on loppu sekä kotona että töissä. Muutamassa muussakin paikassa tuli vaikeuksia. Nyt on yö, enkä vielä ole saanut valmista kaikista eilisen töistä. Kohta kyllä, toivon niin.

Honor Harrington ja Maria Kallio

Tuesday, March 21st, 2006

Olen lukenut viimeksi pari kirjaa Maria Kalliosta, mutta monilla kotona viettämilläni tauoilla minulla on syksystä saakka ollut seuranani jokin Honor Harrington -kirja. Nyt on kuudes kirja puolessa välissä.

Tämä Honor Harrington on isokokoinen upseerisnainen tasa-arvoisen kulttuurin kasvatti, joka elää ja sotii jossain päin maailmankaikkeuden tulevaisuudessa ja johtaa milloin mitäkin, mitä nyt joskus kaksintaistelee, hoitaa puukissaansa tai seurustelee ja seuraa maailman menoa. Honor Harrington on osaltaan myös yhden hyvin epätasa-arvoisen uskonnollis-patriarkaaisen taivaankappaleen ainoa naisjohtaja.

Olen saanut näitä Honor -kirjoja lahjalähetyksinä postimyynnistä Englannista. Näitä kirjoja voisi lukea Baenilta imuroituna tietokoneen näytöltä, mutta kun valittelin pojalleni, että silleen lukeminen on hankalaa, eikä rentouta, hän päätyi ilahduttamaan minua näiden David Weberin kirjoittamien Honor Harrington -kirjojen paperille painetuilla versioilla.

Kun tekniikan sanasto ei muutenkaan ole mitenkään vahvinta osaamisaluettani, olen joskus aika ymmälläni ihmiskunnan avaruustulevaisuuteen kuvitellun tekniikan englannin kielisen sanaston kanssa. Tässä nyt lukeilla olevassa kirjassa Honor on vihollisten parissa (Honor Among Enemies). Kirja on mainio ja sen vuoksi olen vielä näin aamuyöstä hereillä: olen lukenut avaruusrosvojen etsinnästä.

Honor Harrington on hyvin erilainen nainen kuin Maria Kallio, jonka pariin olen palannut tasvinalaisten naisten dekkaripiirin vuoksi.

Esittelin sunnuntaina Leena Lehtolaisen kirjan Ensimmäinen murhani. Tarkastelin kirjaa lähinnä siltä kannalta, miten kirjailija tässä rakentaa miesvaltaisella alalla työskentelevän naisen kuvaa ja miten Maria Kallion kuva ihmisenä ja toimijana kirjassa rakentuu. Leena Lehtolaisen toinen Maria Kallio kirja Harmin paikka esiteltiin myös ja sitten keskusteltiin näistä Lehtolaisen kahdesta dekkarista. Jatkamme saman dekkarisarjan parissa ja koetamme järjestää syksyllä myös vähän isomman seminaarin aiheesta. Etsimme sitä, mitä kirjoitettu nainen ratkomassa rikosmysteereitä voi näyttää naisen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa eriarvoisuuden ja tasa-arvoisuuden kannalta. Muutkin ovat olleet näistä teemoista kiinnostuneita.

Ehkä kyse minun lukukokemukseeni välittyvien Honorin ja Marian kohtaloiden kiinnostavuudessa ei ole pelkästään siinä, miten hyvin tai monipuolisesti luotuja kirjallisia naishahmoja he ovat. Honor Harringtonin seikkailut kiinnostavat minua siksi, että peesaan mielessäni mielelläni toimintaa vaikka koko maailmankaikkeuden mittakaavassa, kunhan matkaseura osaa asiansa. Lähes yhtä mielelläni ratkon rikosongelmia esimerkiksi sellaisen asiansa osaavan tutkijan kanssa, jollainen Maria Kallio on. Kuviteltuina seikkailukumppaneina naissankarit ovat minun kannaltani miellyttävämpiä, sillä heidän näkökulmaansa eläydyn helpommin. Ei eläytymisen helppous ihan pelkästään hyvä juttu ole. Luottavaisessa eläytymisessä on riskinsä, kuten kerroin viime vuotisen Maria Kallio -kirjan suhteen.

Tieteisjännärit voittavat vain maalikameran turvin dekkarit, mitä tulee lukuinnostukseeni. Siksi Honor Harrington on tämänhetkinen suosikkini seikkailujen tantereilla. Maria Kallio enemmänkin lukupiirin innoittama tutkimuksen kohde.

Kautta aikojen paras blogimerkintäni

Friday, March 3rd, 2006

Kirjoitin aiemmin tänään kaikkien aikojen parhaan juttuni tätä nettipäiväkirjaani varten, mutta en tehnyt välitallennuksia.

Kun lopulta olin valmis tallentamaan ja julkistamaan tekstin, katosi tietokoneen yhteys palvelimeen. Tallennusprosessin ollessa tuolloin vasta meneillään, menetin tekstin.

Olisittepa nähtyt! Se teksti oli tosiaan parasta, mitä koskaan olen tänne blogiini kirjoittanut. Ehkä teen sen joskus uudelleen, mutta nyt vain muistelen sitä.

Jutun nimi oli “Suuntautunutta toimintaa”.

Elonmerkki

Wednesday, February 8th, 2006

Minulta vierähti huomaamatta lähes viikko niin, että en kirjoittanut tänne nettipäiväkirjaan sanaakaan.

En minä mitään erityistä ole puuhaillut.

  • Olen hoitanut vihreitä juoksevia asioita mm. käynnistymäisillään olevan Euroopan vihreiden ilmastokampanjan tiimoilta.
  • Olen myös viihtynyt filosofian parissa tutkiskellen tekoa teoriassa ja käytännössa.

Pätkittyvien päivien kuluessa kirjoittamisestakin tulee katkelmallista.

Juuri nyt pidän taukoa Trevin nettisivujen päivitysrupeaman keskellä. Päivitän toistaiseksi koodaamalla, vaikkei koodaus ole vahvimpia taitojani.

Riittäköön tämä viesti elonmerkiksi: täällä ollaan!

Voitto kotiin!

Thursday, December 1st, 2005

http://antti-juhani.kaijanaho.info/kuvia/2005_nanowrimo_winner-mmmt.jpg

Yksi marraskuuni haasteistani eli NaNoWriMo sai minulta arvoisensa vastauksen. Voitin tänäkin vuonna. Kirjoitin suomeksi kirjallista fiktiota otsikolla “Vaikka kuinka paljon”. Tekstiä valmistui 54536 sanaa, joten 50000 sanan tavoite ylittyi mukavasti. Marraskuisten kiireiden vuoksi en ole kirjoittanut ihan joka päivä, enkä aina raportoinutkaan kaikkien päivien kirjoitustuloksista. Tänä viimeisenä kampanjapäivänä 30.11. noin klo 23:53 annoin tekstin järjestäjille mitattavaksi. Ei siis jäänyt ihan viime tippaan. Käsikirjoitus on raakile, jossa idea kirjan juonesta on sanailtu alusta loppuun, vaikkakin kömpelösti ja paikoitellen todella hatarasti. Tulos on kokonainen kirjan idean ensimmäinen konkretisointi, jonka työstämistä voin jatkaa omaan tahtiini.