Archive for the ‘Aloitusmaisema’ Category

Viime kesän muistoja!

Sunday, March 30th, 2014
Pihan vieren kanavalla.

sorsat

Velvoitetyöllistettävä

Friday, November 25th, 2011


Kävin tänään taidenäyttelyssä ja avarruin. Kävin tänään kahvilassa ja tulin kylläiseksi. Kävin tänään kaupassa ja istahdin sen jälkeen penkille vastatakseni puheluun. Soittaja kertoi saaneensa työvoimatoimistosta tehtäväkseen kohdata minut sosiaaliohjaajan (vai mikähän se titteli on, oli hälyistä ja kuuloni on heikentynyt) ominaisuudessa, sillä minä olen velvoitetyöllistettävä. Hyvä on. Tapaamme ensi viikolla Sörnäisissä hänen toimistossaan. Saan silloin tietää enemmän.

Lumi suli, suvi tuli, vein villahousuni vintille

Saturday, June 5th, 2010

Onhan se ikävää, että blogi nukkuu kuukausia toimettomana, mutta niin tälle on käynyt. Anteeksi.

Laihtumiseni on taantunut, mutta ei ihan niin korkeisiin lukemiin kuin Helsinkiin muuttaessani mittasin. Viime vuoden loppupuoli meni taas pakkaillessa, ensimmäiset kolme kuukautta tätä vuotta asuin putkiremonttipakolaisena Eeva-Maria kodissa, siis helsinkiläisessä moniongelmaisten asunnottomien naisten asuntolassa. Aprillipäivänä lähdin sieltä, vein tavarat kotiini ja jatkoin poikani kyydissä kylään Jyväskylään pääsiäislomalle ja sitten takaisin keskeneräisen remontin keskelle kotiini.

Tämmöinen elämä on työttömälle toipilaalle raskasta. Nykyisen hyvinvointini todisteeksi laitan tähän oheen keväisen valokuvani. Suvesta ja ullakoiduista villahousuista en kuvaa laita, mutta kevään jälkeen on ennenkin tullut kesä, eikä kesällä tarvita kovin montaa vaatekertaa päällekkäin.  (Lisäksi ihan vain näin meidän kesken arvoisa satunnainen työnantajatahon lukija: jos voisit käyttää ex-rakennuspiirtäjää, erityiskasvatusfilosofista tuplamaisteria, ex-tutkijaa/-toiminnanjohtajaa/-tutkimusamanuenssia palkkatuen tuella, niin ihan olisin käytettävissä työtehtäviin.)

Itse kuvattu maaliskuussa 2010

Itse kuvattu maaliskuussa 2010

Muutosta

Wednesday, May 27th, 2009

Olen nyt asunut uudessa pikkukodissani pari kuukautta. Isosta kahden huoneen ja keittiön asunnosta pieneen keittokomerolliseen huoneeseen muuttaminen on oma seikkailunsa. Varsinkin nyt minun tapauksessani. Olin ennen muuttoa vasta toipumassa useamman vuoden tulehduskierteestä, jota olin osin potenut työn ohella. Niinpä voimia ei ollut vuosiin riittänyt kotirintamalle.

Sain apua pakkaamiseen, hyvien ja huonojen ylimääräisten tavaroiden poiskuljetukseen, jäljelle jääneiden tavaroiden muuttoon ja jälkisiivoukseenkin, mutta silti olen asunut pahvilaatikoiden kumppanina. Tutkimusmateriaaleja, järjestöaktiivisuuden sälää, kirppislöytöjä, painonvaihtelun huomioonottavaa vaatetusta ynnä muuta riittää yhä lajiteltavaksi: itselle käyttöön vai kiertoon.

Työttömyys ja taloudelliset ongelmat jatkuvat, eikä laatikoiden jatkuva siirteleminen ja vähän kerrassaan tyhjentäminen tee toipumiselle hyvää. Henkilökohtainen katastrofaalinen elämäntilanteeni on syy ja peruste, jonka vuoksi en kyennyt ottamaan vastaan Tampereella vapaana olleita asuntoja, enkä täälläkään isompia kuin tämän yhden ainoan viisi päivää ennen pakollista poismuuttoa.

Jaksoin hakea tukea Tampereen kaupungilta ja Kelalta vasta viime hetkillä, joten suuri osa hakemuksestani katsottiin vanhentuneeksi, mutta sosiaalitoimisto antoi takaussitoumuksen vuodeksi ja Kela laskuttaa yhä jonkin aikaisemman laiminlyöntini seurauksia.

Muutossa avustaneet sisarukseni puolisoineen suosittelisivat minulle eläkettä, koska olen kuluttanut voimani loppuun pätkätöissä, sairastellessa, työnhauissa ja hankalissa olosuhteissa toipuilemisessa.

Jotkut ystäväni lupasivat auttaa, mutta ei kellään ollut aikaa juuri silloin, kun apua tarvitsin. Yksi ystävä on jo ongelmakierteeni alussa auttanut omaan elämäntilanteeseensa nähden liikaakin, sillä en pysty maksamaan isoa hätävippiäni hänelle takaisin.

Täällä en löydä tavaroideni kaaoksesta tarvitsemiani asiapapereita, joten taidan yrittää ehtiä Kelaan ja Sossuun ilman niitä,  mutta ajoissa. Riittääköhän se?

Muuten kaikki on hyvin.

Toiveikas kukkanen.

Toiveikas kukkanen.

Uusi koti

Saturday, April 4th, 2009
Istun nyt tuon merkin kohdalla talon sisapuolella.

Istun nyt tuon merkin kohdalla talon sisapuolella.

Muutin aprillipäiväksi Helsinkiin ja jään tänne. Asun vielä toistaiseksi muuttolaatioiden seassa, mutta kaiketi sentään saan ne joskus pois tieltä. Sitä ennen niistä pitää purkaa yhtä sun toista asunnon täytteeksi. Toivottavasti kaikki tarpeellinen tuli mukaan, joutilas kestävä tavara kierrätykseen ja roju lajiteltuna roskiin. Kotini on pieni, kotitaloni hiljainen, kotikatuni rauhallinen, kotikaupunginosani Pohjois-Haaga. Olen nähnyt kottaraisen ja kevätkukkia nurmella, nousevan kuun ja tähtösen taivaalla. Hyvää kevättä!

Tulta illassa?

Thursday, December 25th, 2008

Eräänä iltana töistä palatessani näin matkani varrella ilmassa liikkuvaa tulta. Kiipesin kevyen liikenteen väylän viereistä piennarta rinteen huipulle ja mitä näinkään: jokin tulitaideryhmä siellä tulitteli sauvoillaan. Kyseessä oli varmaan harjoitus tai esityksen lämmittely. Pihassa oli kuitenkin joitain muitakin katselijoita kuin minä. Kännykkäni kamera otti kuviin tulta illassa, mutta myös kaupungin valoja ja lumettoman maiseman pimeyttä.

Aion kuunnella radiota

Monday, September 29th, 2008

Harjoitan aikomista. Aion kuunnella radiota maanantaina iltakymmenestä puoleen yöhön. Radio Moreenissa puhutaan silloin Kauhajoen tapahtumien kokemisesta. Kanava on yliopistolainen kuten kuvan syksyinen puistokin. Kuuluvuutta on kuulemma 50 kilometriä radioitse ja netitse, vaikka minulle kyllä riittää suunnilleen kilometri. Aie on nyt julkistettu. Nyt odotetaan vain sitä, kuuntelenko vai en.

Toisessa huoneessa

Thursday, September 18th, 2008

Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella harjoitetaan myös nuorisotyön opetusta ja tutkimusta. Alan professuuria täytetään parhaillaan määräaikaisesti, mutta juuri nyt professorin työhuoneelle ei ole professoria käyttäjäksi. Se on minun hetkellinen iloni, sillä saan työskennellä huoneessa jonkin aikaa tutkimusamanuenssina. Maisemakaan ei ole samanlainen kuin pestin alkuvaiheessa oli. Ei se tosin ole samanlainen sielläkään, missä istuin silloin, sillä rakennustyö ikkunan takana on edistynyt. Tämänkertainen ikkunamaisema avautuu kuitenkin eri suuntaan, 90-asteisesti.

Kivet katsovat vats… ei kun vastarannalle

Sunday, August 3rd, 2008

Joskus käy niinkin, että käyskentelen järven rannassa. Ihan aina rantakivien näkeminen ei tuota esteettistä elämystä, vaikka katselen yleensä mieluusti luontoa miltä suunnalta tahansa ja rannoilta veteen tosi mielelläni. Kivien näkeminen saa ylävatsan viiltelemään kivusta tai ehkä vain palauttaa mieleen tuon kivun. Kivet kivistävät. Onneksi jo ensi viikolla on neuvottelu kirurgin kanssa sisäisten kivieni kohtalosta. Oheisen kuvan kivet ovat Pyhäjärven rannalla, eikä niitä siitä kohdasta varmaankaan poisteta. Kukapa rantakivikoita puistoista hävittäisi? En tosin muista, mitä tuon kivisen kohdan vastarannalla oli ennen kuin sitä alettiin rakentaa.

Ruusu Sinulle!

Saturday, July 12th, 2008

Kukkia on aika lailla kaikkialla, suurin piirtein joka paikassa, ainakin siellä siis missä kukkia on. Kuljen lyhyen työmatkani milloin mitäkin reittiä pitkin. Joskus kuvaan, toisinaan sitten taas en. Yhden ruusupuskan vieressä on penkki. On siinä myös roskakori, mutta minulla ei ollut kohdalle tullessani mitään roskiin laitettavaa. Sen sijaan tarjosin väsyneille jaloilleni tilaisuuden levätä ja istahdin penkille. Ruusupensaan oksa kaartui kauniisti roskiksen ylle kantaen joitain kauneimmista ja samalla omalta osaltaan tämän suven viimeisistä ruusuista. Näytän Sinulle ruusun, roskiksen ja pulun seuraavissa kolmessa kuvassa. Niin, Ystävän sijasta seuranani oli vain tavallinen kaupunkikyyhkynen, pulu. Eikä sekään ollut kovin lähellä, kuten kuvasta voi huomata. Roskis on asiallinen. Ruusu kukkii kauniisti. Minä voin hyvin, nautin työllisestä suvesta ja odotan Ystävän kirjelähetystä. Kai minä odottelen tässä penkillä istuen, kunnes kirje tulee. Kukaan muu kuin Ystävä ei tiedä, mitä kirjeessä on. Minä tiedän sitten, kun avaan kuoren, että ymmärsinkö oikein. Penkillä on kyllä tilaa kahdelle ja tyhjän kirjekuoren voimme laittaa olkalaukkuuni. (Roskis on tässä jutussa siksi, että sinne ei laiteta mitään. Paperiset kirjekuoret kannattaa laittaa paperinkeräysastiaan). Ruusun annan, Ystävä, jo nyt näin kuvana.