Archive for the ‘Aloitusmaisema’ Category

Romantiikan nälkää

Wednesday, June 25th, 2008

“Nyt kyselen sinulta apilankukka, missä armaani vieläkin viipyy?” Tullinkamarin lähipenkereellä kasvaa ihan apilannäköisiä kukkia, joten pysähdyin kysymään niiltä vastausta kesäiseen romantiikan nälkääni. Kukat suhtautuivat kysymykseeni välinpitämättömästi, mutta sain sentään valokuvan. En armaasta, vaan kukista itsestään. Tälläisenä uusiosinkkuna kokeilin juhannustaiat sekä yhteiskuntamme juhannuksen että kristillisen perinteen Juhannuksen eli Jussin päivän aikaan. Maassa maan tavalla, sanotaan, ja vaikka ihan niin en tehnytkään, oletan jonkin kolmesta yrityksestäni tuottavan tulosta. Apilankukat antavat ehkä periksi ja vastaavat, kun kuvakin on noin kaunis. Sen toki ymmärrän, että vanhat Jussinpäivän taiat eivät tepsi Ahtin päivänä, mutta että nykykäytäntö tärvelisi juhannustaiat myös perinteisen Juhannuksen kohdalla, siis Jussina, sitä en usko. “Nyt kyselen sinulta apilankukka, missä armaani vieläkin viipyy?”

Kaivelee

Tuesday, June 17th, 2008

Mieltäni kaivelee kaipaus. Osa siitä on vieläkin työn kaipuuta, vaikka tämän kaipuun poistuminen onkin enää ajan kysymys minun osaltani. Alankohan sitten kaivata vapaa-aikaa? Kaivelevalla kaipuullani on muitakin puolia juuri nyt. Kaipaan turvatumpaa toimeentuloa. Ja yllätys, yllätys! Siihenkin tuo piakkoin käynnistyvä palkkatyön tekeminen tuo mukavaa helpotusta. Tosin työn alkaminen heinäkuun alussa muuttaa toimeentulon kaipaamisen kuukausipalkan odotteluksi, mutta onpa mitä odottaa. Uudessa työssäni palkan maksupäivää saa odottaa kuun loppuun. Sitten on vielä muutakin kaivelevaa. Enkä nyt tarkoita itseäni kaivelemassa lohjenneen hampaan kolosta soijamurua. Suomalaisen yhteiskunnan epäkohdat kaivelevat mieltäni alituiseen ja sen kaivelun ajamana olenkin taas vihreänä ehdokkaana syksyn kunnallisvaaleissa. Eiköhän siitä tule puhe kesän mittaan uudelleenkin, joten jääköön tähän tällä kertaa. Joskus olisi mukavaa tuntea sellaistakin kaivelua, mistä jonkinmoinen runoilija on tokaissut: “Rakkaus se on, joka rinnassa raivoo. Se kiikertää, kaakertaa, kiertää ja kaivoo.” Minua kaivelee tuommoisen elämyksen kaipuu, vaikka, jos ihan rehellinen olen, on tuommoista kiikerrystä meilläkin koettu, muistaakseni. Ohessa on käsittämättömällä onnella, enempiä kaivelematta, kännykkäkameraan kuvautunut konkretisointi sanalle “kaivelee” ja murreilmaisulle “kaivoo”.

Tammerkosken sillalla

Saturday, June 14th, 2008

Taannoin kuljin taas Hämeensiltaa Tammerkosken yli yksikseni. Näin kauniin maiseman, näin kauniin kuin kuvassa, mutta itse sitä sillalla katsellen. Kuinkahan on, mahtaako tällaisen tamperelaisen kulttuurimaiseman katseleminen ruokkia muidenkin kulttuurinnälkää kuin minun? Huomannet hymyn kysymyksen sävyssä, Ystävä, mutta kysyn ihan tositarkoituksella. Eikö vain tuossa avaudukin kaunis kulttuurimaisema?

Vihreeseen suveen

Monday, May 19th, 2008

Kotikatuni kaunistuksena kasvavat puut. Kevät loi oksiin lehtisilmuista hiirenkorvat. Suvea kohti niistä kasvavat vihreät lehdet. Kuvat yllä ovat tältä toukokuulta. Lehtien kasvueroa kuvaushetkestä toiseen on suunnilleen viikko. Jokohan joutui armas aika ja suvi suloinen, vai vieläkö pitää odottaa?

Perjantain aamusta sunnuntai-iltaan

Sunday, May 18th, 2008

Perjantaina siivoilin varhain. Jo aamuyhdeksältä pakenin kaupungille kotikerrostalon tuholaismyrkytystä. Oli kuukauden takaisen turkiskuoriaisten myrkytyksen uusintapäivä. Kävely ei sujunut ylävatsakipujen vuoksi. Poikkesin lähimpään kuppilaan. Jouduin odottamaan kassalla pitkään, sillä myyjä taisi ollakin vasta opettelemassa tehtävään. Kipu yltyi. Myyjä oli avulias ja kantoi tarjottimeni pöytään. Minä voin pahoin, mutta hoidin asian tyylikkäästi roskikseen. Toinen myyjä siivosi jälkeni ja keskusteli rauhallisesti kanssani, kunnes vointini tasaantui. Kävin aikani kuluksi vielä internetkahvilassa ja lähikaupassa.

Autokyyti oli mukava. Mikkelissä oli mukavaa. Perjantai-iltana ja lauantaina aamulla oli vihreiden naisten koulutusta. Meitä naisia kannustettiin pitämään ainakin yksi puheevuoro, siis jokainen yksi. Arvelin, että en sitä jaksa, mutta aloin samalla jo valmistella mielessäni omaa osuuttani. Tapasin poikani pitkästä aikaa ja iloitsin hänen ensimmäisestä puoluekokouspuheenvuorostaan. Siinä vaiheessa minullakin oli puheevuoropyyntö jo vetämässä. Nii n sitten pidin elämäni ensimmäisen puoluekokouspuheenvuoron. Aiheeni oli epäonnistuminen: “Epäonnistuminen vs vihreä elämäntapa – toimeentulotuki vs perustulo.” Olin elämäni toisessa puoluekokouksessa muutenkin ahkera. Kämppäkaverinani oli Onni äitinsä kanssa. Onni oli kolmen vanha ja hänen äitinsä piti yhtä monta puheenvuoroa kuin poikani ja minä yhteensä. Juuri muuta en heistä tiedäkään, sillä liikuimme omilla tahoillamme. Tapasin viikonlopun aikana myös vanhoja tuttavia ja ystäviäkin, joiden kanssa oli antoisia keskusteluja vihreistä aiheista ja hiukan muustakin. Sunnantaina päästiin pitkälle iltapäivään ennen kuin kokous Mikkelissä päättyi. Ystäväpariskunnan autossa paluumatka sujui rattoisasti.

Kotonakin on mukavaa, vaikka tuholaismyrkytyksen tieltä siirtämäni tavarat ovat kasoina keskellä lattiaa. Nyt en niitä järjestele, sillä minua väsyttää jo ihan untenmaille saakka. Unentokkurassa tässä vielä kiittelen itseäni siitä, että otin villahousut mukaan viikonloppuretkelle. Keli oli kolea.

Laitoin villahousut naftaliiniin

Saturday, May 3rd, 2008

Nyt on ollut jo niin monta lämmintä päivää, että uskaltauduin ikään kuin laittamaan villahousut naftaliiniin. Ystäväkin suositteli sitä. Kaikilleko lie suositellut vai vain minulle? Joka tapauksessa olen ihan kesän tuntumassa, sillä västäräkistä on kulunut jo vähäsen, siis västäräkin näkemisestä. Kulttuuria olisi myös mukava havainnoida silloin tällöin, mutta toistaiseksi se on jäänyt lähes kuulopuheiden tai oikeastaan lukemusten varaan, eikä kokemusten. Soneraako siitä pitänee syyttää, että luen taas kulttuurikuulumiset nettisivuilta. Kun en kehtaa kuvata villahousuja, eikä västäräkki suostunut pysymään paikallaan riittävän kauan, minulla ei ole tähän kohtaan niistä kuvaa. Lapsuuteni Itä-Hämeessä sinivuokot saattoivat ehtiä äitienpäiväksi. Täällä niitä on ollut jo pitkään. Tai ehkä syy ei olekaan alueellisissa eroissa, vaan muuttuneessa ilmastossa?

Kukkia iloksesi!

Thursday, May 1st, 2008

Vapun aatonaatonaattoa!

Monday, April 28th, 2008

Laukontorin laiturissa on kesäisin laivaravintola. Katselin taannoin ohikulkiessani, kun sitä siivottiin talven jäljiltä ja laitettiin kesäkuntoon, vapuksi kai. Minä otin siitä mallia, mutta urakka tuntui liian suurelta. Onneksi Ystävä antoi hieman kevyemmän vinkin kesään ja vappuun valmistautumiksi. Noudatan sitä. Laitan siis villasukat vintille ja hankin rusinat simaan.

Kevät kukkii ja kasvaa

Saturday, April 26th, 2008

Kaktus on pitänyt tapansa ja kukkinut ikkunallani huhtikuussa.

Kuultuani sappikivistäni Kaupin sairaalan kuvaantamossa, rauhoittelin mieltäni sairaalan lähimetsikössä katsellen kevään lehtisilmuja ja kukkia.

Kiva kokousilta, mutta huominen jännittää

Thursday, April 24th, 2008

Osallistuin illalla kahteen kokoukseen, ensin Tampereen vihreiden hallituksen kokoukseen ja sen jälkeen kevätkokoukseen. Tapasin mukavia ihmisiä. Kävimme yhdessä syömässä ja rupattelimme niitä näitä porukalla. Nyt on puoli tuntia puoleen yöhön. Minua hiukan jännittää. Menen aamulla kuvauttamaan vatsaani, sillä siellä saattaa olla sappikiviä tai jotain ihan muuta vikaa. Sitten menen työvoimatoimistoon, jossa yksi työnantaja esittäytyy ja esittelee työllistämisnäköaloja. Perjantai-illan osalta kalenterini on tyhjä. En tiedä, kuljenko nyt elämänportaita ylös vai alas, mutta tasaista tämä ei ainakaan ole.