Kuumetta

Lisäys 1. elokuuta kello 24 (kirjoittaa Antti-Juhani Kaijanaho):

Äitini kirjoitti kommenttiosastolle seuraavasti. Hänen pyynnöstään kopioin jutun tähän, koska hän ei jaksanut kirjoittaa tänne ylös.

Hei, kiitos Antti-Juhanille kuvien ottamisesta ja laittamista tänne blogiini, samoin kuin muidenkin terveisteni kirjaamisesta. Pyysin poikaani laittamaan nuo kuvat, koska haluan näin välittää kuvatervehdyksen jälleen kerran pitkittyneeltä sairasvuoteeltani kautta maamme ja maailmankin ystäville, sukulaisille ja yhteistyökumppaneille: elän, mutta minun on keskityttävä lepäämiseen.

Tampereen yliopistollisen sairaalan sisätautien päivystysosastolla tulehdusarvoni saatiin suonensisäisellä laajakirjoisella antibioottilääkityksellä putoamaan maanantain 220-huipusta tämän päivän 175-arvoon. Ennen suun kautta syötävän antibioottikuurin alkamista tulehdusarvo oli jo 70, mistä se siis kuurin aikana nousi lukuun 220 ja on nyt kääntynyt yllättävän hitaaseen laskuun.

Antibiootti-tiputuksia jatketaan kotona, samoin verikokeiden ottamista ja tulehduksen kaikkien osatekijöiden metsästystä. Olen Tampereen kotisairaalan potilas toistaiseksi. Olen yhä aika lailla sairas, seuraan maailmanmenoa, mutta en jaksa hoitaa tehtäviäni yhdistyksissä, enkä seuraelämässä. Jos en jaksa itse kertoa kuulumia blogiini, Antti-Juhani kirjaa tänne jotain. Ehkä paranen tuota pikaa.

Lisäys keskiviikkona 1. elokuuta kello 23 (kirjoittaa Antti-Juhani Kaijanaho):

Kävin äitiä tapaamassa eilen Tampereen yliopistollisen keskussairaalan sisätautien päivystyspoliklinikalla (Späi).

[kuva]

Tänään päivällä hänet päästettiin kotisairaalaan. Äiti vitsaili olevansa kyborgi 🙂

[kuva]

Lisäys tiistaina 31. heinäkuuta kello 8 (kirjoittaa Antti-Juhani Kaijanaho):

Kuulemma lääkärit lupaavat pikaista paranemista kotihoitoon, noin kahdessa päivässä.

Lisäys maanantaina 30. heinäkuuta klo 21 (kirjoittaa Antti-Juhani Kaijanaho):

Äiti soitti keskussairaalasta. Hänet on otettu sinne hoidettavaksi korkeiden tulehdusarvojen vuoksi. Munuaistulehdus on kuulemma virtsatien tulehduksesta syntynyt.

Lisäys torstaina 26. heinäkuuta klo 13:

Omalääkäri soitti Pihlajalinnasta laboratoriotestien tuloksista: tulehdusta on ja paikkana munuaiset. Hoito aloitetaan kotihoitona heti (kunhan haen lääkkeen apteekista) ja laboratoriotutkimuksia on vielä tänään (eli vien pöpön nimen selvittämiseksi tänään virtsanäytteen Hatanpäähän, jonne kävin kyllä eilenkin viemässä virtsanäytteen) ja sitten maanantaina käyn Tuulensuussa (verikoe niin kuin eilenkin). Kuumeilu saattaa jatkua koko ajan ja jopa pahentua vieden minut sairaalaan, mutta saattaa lääkitys purra nopeastikin. Paraneminen tuntuu ihan hyvältä idealta.

Lisäys keskiviikkona 25. heinäkuuta klo 12.19:

Nyt on menossa jo viides vuorokausi kuumeessa. Lähden muutaman minuutin kuluttua omalääkärin juttusille, sain päivystysajan.

Lisäys maanantaina 23. heinäkuuta:

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume nousi melkein 40 C-asteeseen. Tänä iltana puoli seitsemän kuumemittari näytti 38,7 C-astetta. En ole jaksanut mitata päivälämpöjä rajun palelemisen vuoksi. Nyt ei palele, joten ehkä kuumeen nousu on pysähtynyt.

Alkuperäinen postaus lauantailta 21. heinäkuuta:

Heräsin yöllä viiden kieppeillä nenän tukkoisuuteen ja hankalaan oloon. Kävin juomassa viileää raanavettä ja totesin kuumeen: 39 Celsiusastetta. Nukahdin uudelleen. Heräsin aamukymmeneltä huonovointisena ja kuumeisena: 38,5 C-astetta. Join vettä ja söin pari lusikallista iltaista ohrapuuroa. Nukuin päivällä taas joitain tunteja. Heräsin kolmen kieppeillä iltapäivällä: 38,5 C-astetta silloin ja yhä nyt illansuussa.

13 Responses to “Kuumetta”

  1. kari says:

    Toivottavasti lääkäristä on apua. Pikaista paranemista. t. kari

  2. Minna says:

    Pyydä apuun, jos perjantaina tarvitset ruokahuoltoa. Ystävät ovat siksi.

  3. Kiitos Minna perjantain ruokahuollosta, joka yllätti minut iloisesti 🙂

    En ollut käynyt netissä näkemässä viestiäsi. Sairastaessani käyn vain harvakseltaan pujahtamassa pikaisesti netissä ja olen muutenkin jotenkin kippurassa kipujen keskellä. Maanantaina joudun käymään labrassa, joten käyn samalla kaupassa. Jospa tämä tästä tokenisi.

    Niin, ja Karille kiitos “parane pian” -toivotuksesta, yritän 🙂

  4. Mia says:

    Onko ihan järkevää ottaa kuvia sairaasta ihmistä, ja vielä omasta äidistään ja laittaa ne nettiin? Minulle ei tulisi mieleenkään moinen.

  5. Mieleesi ei varmaan myöskään tullut, että tein tämän äitini pyynnöstä 🙂

    En kuvaa ihmisiä ilman heidän lupaansa enkä myöskään laita tunnistettavia kuvia nettiin ilman lupaa.

  6. Siinä Mia olet oikeassa, että olisin kaiketikin syyllistynyt rikokseen (salakatselu ainakin) jos olisin tehnyt tämän ilman lupaa.

  7. Hei, kiitos Antti-Juhanille kuvien ottamisesta ja laittamista tänne blogiini, samoin kuin muidenkin terveisteni kirjaamisesta. Pyysin poikaani laittamaan nuo kuvat, koska haluan näin välittää kuvatervehdyksen jälleen kerran pitkittyneeltä sairasvuoteeltani kautta maamme ja maailmankin ystäville, sukulaisille ja yhteistyökumppaneille: elän, mutta minun on keskityttävä lepäämiseen.

    Tampereen yliopistollisen sairaalan sisätautien päivystysosastolla tulehdusarvoni saatiin suonensisäisellä laajakirjoisella antibioottilääkityksellä putoamaan maanantain 220-huipusta tämän päivän 175-arvoon. Ennen suun kautta syötävän antibioottikuurin alkamista tulehdusarvo oli jo 70, mistä se siis kuurin aikana nousi lukuun 220 ja on nyt kääntynyt yllättävän hitaaseen laskuun.

    Antibiootti-tiputuksia jatketaan kotona, samoin verikokeiden ottamista ja tulehduksen kaikkien osatekijöiden metsästystä. Olen Tampereen kotisairaalan potilas toistaiseksi. Olen yhä aika lailla sairas, seuraan maailmanmenoa, mutta en jaksa hoitaa tehtäviäni yhdistyksissä, enkä seuraelämässä. Jos en jaksa itse kertoa kuulumia blogiini, Antti-Juhani kirjaa tänne jotain. Ehkä paranen tuota pikaa.

  8. Mia says:

    Jos äitisi pyytää hyppäämään katolta ne tekisitkö senkin?

  9. Mia, minä tässä seison katon reunalla ja koetan selviytyä.

  10. Mia says:

    Niin ja paranemista:)

  11. Mia,

    Tulkitsen, että kysyt tottelenko äitiäni sokeasti.

    Vastaus on: en.

    Harkitsen itse, onko äitini pyyntö sellainen, johon voin suostua. Viimeksi tiistai-aamuna kieltäydyin eräästä pyynnöstä, koska se oli minulle henkisesti todella hankala toteuttaa, siitä huolimatta, että kieltäytymiseni aiheutti sairaalle äidilleni ongelmia.

    Sen lisäksi harkitsen, kun pyydetty teko vaikuttaa äitiini, onko äitini mielestäni sellaisessa kunnossa, että hän pystyy vakaasti harkitsemaan pyytämänsä teon seurauksia. Sairaan ihmisen ollessa kyseessä tämän kanssa joutuu olemaan erityisen tarkkana. En ole tällä kertaa havainnut kertaakaan syytä epäillä äitini kykyä tällaiseen harkintaan. Äitini on ollut sairas ja väsynyt, mutta sikäli kuin kykenen havainnoimaan, täysin järjissään.

    Sen sijaan, Mia, kysymyksesi loukkasi minua ja äitiäni.

    Ensimmäinen kysymyksesi oli ymmärrettävä, sillä en ollut maininnut kuvausolosuhteista mitään tällä blogisivulla; siltä osin ei ole huomauttamista.

    Toinen kysymyksesi antaa ymmärtää, että äitini saattaisi käskeä minut toimimaan idioottimaisesti ja että minä saattaisin sokeasti totella häntä siinä. Kysymyksesi paitsi oli sinänsä törkeä myös osoittaa suhteellisuudentajun puutetta.

  12. Mia says:

    Mä oon 12 vuotta, ei minulla voi olla vielä suhteelisentajua.

Leave a Reply