Kotisairaalassa

Torstaina 9. elokuuta klo 9.15: En ole enää kotisairaalassa, vaan kotona.

Torstaina 9. elokuuta klo 9.00-9.15: Kaksi jo aiemmin tapaamaani hoitajaa. Verenpaine ja sydämensyke ovat minulle normaaleissa lukemissa. Tiputusta ei tehty, sillä minun verisuoneni ja verisuoneen upotetun tiputusliittymän yhteistyö ei enää sujunut. Hyljin vierasesinettä (tai jotain sen tapaista), joten tuo ylimääräinen uloke vedettiin verisuonesta ja nyt tämäkin ranteeni on mukavasti omillaan. Popsittavaa antibioottikuuria on vielä jäljellä 9 vuorokautta aamuin illoin naposteltavaksi. Maitohappobakteereja olen syönyt yhtä kauan kuin antibioottikuureja on nyt ollut, joten vatsa on sietänyt tropit hyvin. Sain ohjeita erilaisten kontrolliaikojen varaamiseen: tärkein on omalääkäri, jolle on varattava aika antibioottikuurista kolmen viikon kuluttua ja varauduttava sitä ennen noin viikkoa aiemmin menemään labraan erilaisia näytteitä antamaan.

Keskiviikkona 8. elokuuta klo 14.05:Omahoitaja soitti. Tulehdusarvo on tänään 26,1, mutta antibioottitiputus tulee huomennakin. Olisikin pitänyt olla 20 mg/l, jotta tänäällinen tiputus olisi jäänyt viimeiseksi. Nukuttaa.

Keskiviikkona 8. elokuuta 9.20-9.55:Omahoitaja kävi kolmannen kerran, otti verinäytteitä ja huolehti antibioottitiputuksen, toivottavasti viimeisen. Saa nähdä, mitä veri kertoo voinnistani. Kävelyt ovat kuitenkin vielä väsyttäneet: maanantaina kävin parikin kertaa asioilla parin korttelin päässä, kummallakin kerralla eri suunnassa, sitten nukuin yön ja tiistaisen tiputuksen jälkeen päivänkin, kunnes kävin apteekissa. Kävelyissä vähän vihloo mahaa, mutta muuten on sujunut hyvin. Omahoitajan kanssa keskusteltiin muutenkin voinnistani. Jos tulehdusarvo on alle 30, minulta tullaan ottamaan kanyyli (?) pois jo tänään ja saan lähetteitä eteenpäin. Odotan puhelua tästä iltapäivällä.

Tiistaina 7. elokuuta klo 9.30-10.05:Kaksi uutta hoitajaa. Tiputus. Keskusteltiin samalla jatkohoitosuunnitelmista. Omalääkärille ja labraan kuukauden kuluttua, gynegologille lokakuussa. Reseptin sain samalle popsittavalle antibiootille, jonka viimeinen pilleri edellisestä, pari päivää keskeytettynä olleesta kuurista on illalla. Pillereitä riittää vielä 10 päivää aamuin illoin napsittavaksi. Huomenna lienee viimeinen tiputus. Samalla otetaan verinäytteet ja mitataan verenpaine. Niiden tulosten pohjalta saan vielä lisää jatkohoito-osviittaa. Ja iloa, oi, tänään ei ole särkenyt päätä ainakaan vielä ollenkaan.

Maanantaina 6. elokuuta klo 14.30:Kotisairaala ilmoitti tekstarilla (kuten sovimmekin) tuoreimman tulehdusarvoni: 56,2. Viime maanantain 225 on siis viikossa laskenut lähes 170 yksikköä (mitä lie) alaspäin. Tiputus jatkuu ainakin päivän tai kaksikin, kertoi tekstari.
– Ihan tekstarista riippumatta muistuu mieleeni erilaisten asiantuntijoiden ja muidenkin arvailuja jatkuvan väsymykseni syystä: “antibiootit väsyttävät”, “pitkä kuumeilu ja tulehdus väsyttävät”, “kilpirauhanen on ehkä sittenkin mennyt vajaatoimintaan”, “tämän ikäisillä naisilla väsymyksen syy on usein estrogeenivajaus”, “jatkuva työ- ja työttömyyspätkien vuorottelu vastuun ja välineettömyyden vuoropuheluna lienee aiheuttanut vakavan uupumuksen josta kaikenlaiset muut vaivat ovat osa”. Minun puolestani miten vain, kunhan kilpirauhastulehduksen tienoilla yli vuosi sitten alkanut väsymys joskus loppuisi kokonaan, eikä vain tuolloin tällöin hämäävästi pariksi päiväksi. Tulehdus varmaan sentään hoituu tällä viikolla.

Maanantaina 6. elokuuta klo 10.05-10.40: Jälleen uusi hoitaja. Verinäytteitä otettiin kolmeen putkiloon. Antibiottitiputus kesti oman aikansa. Elämme toivossa, että tulehdusarvo olisi pudonnut riittävän matalaksi normaalia itsehoitoa ajatellen. Silloin en enää tarvittaisi tiputusta, vaan vain popsisin antibioottikuurin loppuun pillereinä. Nyt kotisairaalassa saan kerran päivässä tiputuksen ja napsin kaksi kertaa päivässä pillerin. Ja juon vettä. Toivoa antaa tänään se, että koko kropan säryt ovat pysyneet poissa jo pari vuorokautta ja päänsärkykin on tänä aamuna ollut ihan siedettävissä rajoissa. Nukuttaa.

Sunnuntaina 5. elokuuta klo 10.15-10.40: Joka päivä on ollut eri hoitaja, mutta perjantaina käyneessä hoitajakaksikossa oli sentään toisena mukana torstainen hoitaja. Tänään keskusteltiin voinnistani antibioottitiputuksen ajan. Päätä on särkenyt nyt kaksi viikkoa ja särkee yhä, mutta se kuuluu taudin kuvioihin. Kolme litraa vettä vuorokaudessa tuntuu kovalta urakalta, mutta eipä ole, sillä kyllä minua janottaakin. Olen aina pitänyt vedestä ja jostain syystä pidän myös tamperelaisesta raanavedestä, vaikka jotkut siitä narisevat. Makunsa kullakin. Ja nyt päiväunille.

Lauantaina 4. elokuuta klo 10.20-10.45: Taas uusi hoitaja. Koska antibioottitiputuksen lisäksi ei ollut muuta hoitopuuhaa, juttelimme Tampereesta ja tietenkin sairastelustani. Toki kerroin aina vain jatkuvasta päänsärystäni ja sen hienoisesta lieventymisestä. Munuaisaltaan tulehdus juoksuttaa tiuhaan weeceessä. Juon paljon vettä, että nestettä riittää ja munuaisilla riittää tekemistä. Minun on tietenkin muistettava levätä ja antaa niille työ- ja paranemisrauha. Siispä taas nukkumaan.

Perjantaina 3. elokuuta klo 8.30-9.15: Tänään tuli kaksi hoitajaa, omahoitaja ja joku muu. Jossain heidän reitillään on kahta hoitajaa tarvitsevia potilaita. Minä vain satun samalle reitille. Ensin minulta tarkistettiin verensokeri: 5,5 eli ei nyt ole vielä hätää. Aamupalaa oli pitänyt lykätä tuon vuoksi. Antibioottitiputuksen aikana tarkistettiin riskiä sairastua kakkostyypin sokeritautiin: vyötärö on ulottuvainen ja painooni nähden olen liian lyhyt, joten riski on suuri, joka kolmas kaltaisistani sairastuu. Kaliumarvoni on parantunut, joten siihen ei tarvita lisätroppia tämän päivän jälkeen, paitsi banaani silloin tällöin. Koska illalla oli kuumetta 38,1, tarkistettiin tilanne: lämpöä 37,4. Päätä ja kroppaa särkee kuten jo kohta kaksi viikkoa on särkenyt. Tulehdusarvo on vielä vaarallisen korkea, joten lupasin levätä aloillani. Hoitajat sen sijaan lähtivät rehkimään 7 kerrosta portaikkoa alaspäin, sujuu kai se hieman keveämmin kuin heidän saapumiskiipeilynsä.

Perjantaina 3. elokuuta klo 7.50:Hoitaja soitti ja siirsi saapumisaikaa puoli tuntia. Jollain muulla potilaalla oli kiireistä hoidettavaa.

Torstaina 2. elokuuta klo 14.00-14.05: Hoitaja soitti. Tulehdusarvo on pudonnut hieman. Eilen se oli 173 ja tänään 163 (tai sinnepäin, en merkinnyt lukuja paperille puhelun aikana). Antibioottikirjoa laajennetaan vähän palaamalla viime viikolla aloitettuun aamuin illoin syötävään pilleriin päivittäin tiputuksena tulevan laajakirjoisen antibiootin lisäksi. Vettä pitää juoda paljon, samoin happamia juomia. Maitohappovalmisteita pitää käyttää, että maha kestää tropit.

Torstaina 2. elokuuta klo 9.00-9.40: Omahoitaja tuli kotiini iso reppu selässä ja kassi kädessä. Verinäytteet hoitaja otti samasta kädestä, missä tiputuspiuhan paikka on tällä hetkellä. Rakennettiin lattialampun ja tuolin avulla tippateline. Samalla kun antibioottitiputus oli meneillään, selvitettiin joitain käytännön kysymyksiä tämmöisen sairaalassaolon tiimoilta ja kunnostani. Verenpaineen mittaustulos oli tänään melkein normaali, eilen ja maanantaina hyvinkin matala. Kuumetta ei ainakaan nyt ollut, ei edes lämpöä. Sovittiin seuraavasta kerrasta. Hoitaja heitti selkäänsä itsensä kokoisen repun, nappasi kassinsa mukaan ja riensi seuraavan potilaansa luo.

4 Responses to “Kotisairaalassa”

  1. Tulehdusarvo on c-reaktiivisen proteiinin (CRP) määrä veressä, mittayksikkönä milligrammaa litrassa. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/CRP

  2. Kiitos Antti-Juhani, tulehdusarvoni oli siis toissa torstaina 70 mg/l, toissa maanantaina 225 mg/l ja viime maanantaina eli eilen 56,2 mg/l. Huomenna se on toivottavasti hyvin alhaalla.

  3. Maija says:

    Hei!
    Etsin laulun sanoja “maija-pieni äidinpaitaressuun”. Löysin siitä juttua sinun sivuilta. Onko sinulla sanat tuohon? Lapsena sitä laulettiin pyhäkoulussa ja nyt aikuisena sitä kaipailen…muistissa on vain eka säkeistä ja jotain muuta. Kiitos jos laitat tuon, jos muistat sanat.
    Siunausta ja kaikkea hyvää elämääsi!
    Maija Ruususalo

  4. Hei kaima,
    kiitos. Minäkään en juuri nyt muista laulua kokonaan, mutta palaan asiaan, kunhan sanat putkahtavat esiin muististani tai muuten.
    Rauhaisaa pääsiäisen odotusta ja aikaa!
    Maija T.

Leave a Reply