“Onko vuokrasopimus kirjallinen?”

Eilen oli sunnuntai. Sain silloin jonkin verran lisää järjestystä ja puhtautta aikaan huushollissani ennen iltaseitsemää tätä täkäläistä aikaa.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin soi ovisummeri. Asunnonvälittäjä tuli kolmen ostajaehdokkaan kanssa, esitteli heille tätä kotiani ympäröivää asuntoa ja päästi heidät sitten itsekseenkin kiertelemään.

Ostamista harkitsevat vieraat kyselivät asunnosta sekä minulta että myyntimieheltä. Vastailimme: hyvin ovat asunnon asiat, ikäisekseen. (Tämä asunto ja koko kerrostalo ovat syntyneet vuonna 1956 kirjailija Kalle Päätalon toimiessa kätilönä, eipä kun rakennusmestarina. Enpä huomannut mainita tätä mahdollista asunnon arvon lisäystä.)

Jossain vaiheessa asunnonvälittäjä kyseli haluani jatkaa vuokralaisena. Haluan, haluan minä, tietenkin. Hän kysyi myös kirjallisesta vuokrasopimuksesta ja sulkutilillä olevasta takuuvuokrasta, jotta onko niitä. On kyllä, juu, kaikki on tehty kesällä 1993 ihan parhaimmassa järjestyksessä ja asiallisesti.

Koska asunnosta ei otettu lisää myyntiä edistäviä valokuvia, vaikka myyntimies niin etukäteen suunnitteli tekevänsä (siis puhelussa aprikoiden), on oletettavissa, että nämä kävijät harkitsevat kauppaa vakavissaan. Kuinkahan lienee.

Asuntoasia pörrää mielessäni öin ja päivin. Päivällä pohdin erilaisia vaihtoehtoja. Yöllä katselen elämäni asunnoista ja kotiseuduista toinen toistaan hupsumpia ja hiukan pelottaviakin unia.

Myös minun vatsani reagoi avoimeen asuntokuvioon. Ennen asunnonvälittäjän ensimmäistä käyntiä sairastuin monipäiväiseen ripuli- ja oksennustautiin, mikä siirsi sovittua ensitapaamista noin viikolla. Eilisen jälkeen vatsani on ollut ihan päinvastaisilla linjoilla, kivuliaasti taaskin.

En kerro vaivoistani valittaakseni, vaan siksi, että jostain valveinen aktiivisuus on pitkän uupumuksen jälkeen alettava. Unet huomaan, koska olen sentään valveillakin nykyään. Uniini sisältyy paljon selvempiä tunteita kuin millaisia pystyn toistaiseksi valveilla kokemaan.

Unista ja vatsavaivoistakin tämmöinen kiintymyssuhdehäiriöinen ex-lapsi (vrt. aikuisikäinen, ikääntyvä) voi päätellä arvostavansa asumistapaansa ja pitävänsä kodistaan. Minä pidän tästä kodistani.

Leave a Reply