Valoa tunnelin päässä

Olen kulkenut muutaman korttelin mittaiset työmatkani useitakin reittejä pitkin. Jotenkin elämäntilanteeni pohtiminen liittyy havaintoihin ympäristöstäni. Olen tyytyväinen siihen, että minulla on työpaikka joksikin aikaa Tampereen yliopiston Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella. Minulla on ollut ja on alaan monia erilaisia kosketuskohtia elämässäni. Niitä ja työtäni mietin kulkiessani työhön ja sieltä kotiin. Sen tarkemmin selittelemättä totean vain, että näen valoa tunnelin päässä. Tunnelin pimeys, valon näkeminen ja näkymän selkiytyminen joksikin todelliseksi päämääräksi, ovat ihan konkreettisiakin tunnelissa kulkijan kokemuksia. Elämässä tunnelit ovat milloin minkäkin pituisia ja milloin pimeitä tai vielä synkempiä. Oheisten neljän valokuvan tunneli johtaa Itsenäisyydenkadulta Rautatienkadun kanssa risteämisen kautta Hämeenkadulle. Niin voi käydä myös elämäntiellä. Tunnelin jälkeen voi olla vastassa risteys, josta päästyä tien nimi muuttuu, vaikka matka jatkuu suoraan. Aina ei elämänkään risteyskohdissa tarvitse vaihataa suuntaa. Uudenlainen, vahvempi läsnäoleminen omassa elämässä saattaa riittää elämänlaadun parantamiseen.

One Response to “Valoa tunnelin päässä”

  1. leena eikä says:

    must tää oli aika hieno postaus ja kuvat.

Leave a Reply