Kulmikkaasti

Työpäivän päätteeksi nostin käteni näppäimistöltä, nappasin näppäimistöstä kuvan ja sammutin koneen näyttöineen. Vaikka näkymässä oli kaarevuuttakin, mieleni kiinnittyi kulmikkaisiin tasoeroihin. Etsin niitä koko matkan kotiin asti, siis kulmikkuutta ja korkeuseroja.

Näppäinten kulmat.

Työmaan kulma.

Kulmakuntaa.

Laitoksen kulmaa.

Tullinkulmassa.

Kotikulmilla.

Kaikella tällä kulmikkuudella on jotain tekemistä mielialani kanssa. Lähdenkin siksi uudelleen liikkeelle, jos vaikka löytäisin jotenkin pehmeämmän tunnelman puistosta kosken rannalta. Noin saatoin kirjoittaa, mutta mielessäni on silti kuva yhdestä kivisestä portaikkorakennelmasta. Sen kuva sopisi tähän loppuun…

LISÄYS ILTAPÄIVÄKÄVELYN JÄLKEEN: En minä kulmikkuudesta kuljeskelemalla vapautunut. Tuuli vahvistui kävelyretkeni loppua kohti ja vesisade alkoi, ennen kuin pääsin kotiin asti. Ehkä kulmikkaiden portaiden kuva näissä tunnelmissa sopii kuin sopiikin tähän.

Leave a Reply