Taas yksi kotimatka

Yksi iltapäiväkävely toisensa jälkeen johtaa tieni Tammerkosken rannalle. Siellä on helpompaa rentoutua kuin ihan vain kovilla kivikaduilla tallustellessa. Koska minä saan kävelylle harvoin keskusteluseuraa, mietin mielessäni milloin mitäkin. Joskus mietin sitäkin, mitä kohtaan matkallani. Tällä kertaa olen tullut ajatuksissani rantatietä aivan Hämeensillan alikulkutunnelin luo.

Hämeensillan alla.

Puu puistossa.

Puistomaisema.

Roska nurmella.

Nurmikon vieressä yläoikealla on kahvi- ja jäätelökioski, jonka tuotteisiin käytin kolikot kukkarostani. Niin kauan istuin mietteissäni ja mauista nauttien, että harmaat pilvet mustuivat ja tuuli toi sateen luokseni. En yrittänytkään kuvata sateenvarjon alla Hämeenkadulla kulkiessani. Sade lakkasi kotikadun kulmilla.

Auto kadun laidassa.

Ikkuna portaikossa.

Kotikerrostaloni portaissa riittää kyllä kiipeämistä katutasosta seitsemänteen kotikerrokseen asti. Kävelyretken jälkeen en yleensä enää jaksa noita portaita patustella. Onneksi on myös hissi, hämäläisen hidas ja pieni, mutta useimmiten kunnossa.

Leave a Reply