Sairaalassa Ruusutarhan vieressä

Vietin viime viikolla jonkin aikaa Hatanpään sairaalassa. Sitä ennen olen käynyt siellä tänä kesänä tuota käyntiä varten joitain kertoja tutkimuksissa ja keskustelemassa tutkimusten tuloksista. Vuosien mittaan olen asioinut tämän saman sairaalan ja terveysaseman eri toimipisteissä, joihin löytää helposti seuraamalla viitoitusta.

Maanantaina minä kuljeskelin mietteissäni sairaalan lähistöllä ja muistin Ruusutarhan. Kävin siellä kävelemässä. Samalla pohdin pitkän tovin suhdettani sappikiviini, joista halusin eroon. Sitäkin mietin, miten sappirakkoni tuossa erossa käy. Operoinnin jälkeen se olisi irrallaan minusta ja ehkä yhä sappikivien suojana. Mietteiden lomassa napsin kuvia eri puolilta Ruusutarhaa ja Arboretumistakin, joka on siinä vierellä.

Eivät nämä ruusut kuitenkaan näkyneet sairaalahuoneeni ikkunasta. Sairasvuoteessa maatessani ikkunamaisemani oli  harmaa pilvipeitteinen taivas. Sitten myöhemmin, kun jo pystyin urotekoihin ja halusin seisoskella ikkunan ääressä, näin sairaalan rakennustyömaan, siis ihan niin kuin näin Linnassa kesäisen työhuoneeni ikkunasta yliopiston rakennustyömaan. Rakentamisen äänet rauhoittivat tuttuudellaan.

Kerrostalolta se vielä keskeneräinen siipi näyttää, jota katselin potilashuoneesta pahimpien kipujen loppumista ja kotiinpääsyä odotellessani.Minulla on vatsassani neljän reiän paikkausjäljet. Yksi noista tähystysleikkausta varten tehdyistä rei’istä oli napani kohdalla. Siksi ystävällinen kirurgi kursi kokoon myös kipukouristusten aikana muodostuneen napatyräni. Niin hän kertoi vähän ennen poistumistani. Hän kertoi senkin, että sappirakko kivineen lähetettiin patologille.

En lähtenyt sairaalasta bussilla, joten tämä pysäkillä odottajalle avautuva maisema, henkilöautojen parkkipaikka, ei jäänyt viimeiseksi näkymäkseni tällä kertaa. Lähdin pääoven eteen tilaamallani ja omasta kukkarostani maksamallani taksilla. Taksin valitsin siksi, että en kastuisi kävellessäni bussille ja sitten pyörtyisi bussissa, ja siksikin, että ehtisin sopimaani aikaan jotensakin virkeän näköisenä vaalikuvaukseen. Vaalikuva ei ole vielä valmis. En myöskään näytä tässä sitä kuvaa, jonka äsken otin eteisen peilin kautta mahastani ja leikkausreikien nykytilasta. Saman asian ajaa kuva ruususta, kauniista kuin minä, ei kun siis kauniista kuin mikä!

Leave a Reply