Tyhjää, täynnä

Hoidin nyt perjantaina asioitani kaupungilla joissain toimistoissa. Jotkut asiat hoituivat jonottamatta, tosin paikoin jonotin, mutta silloinkin asiani hoituivat. Sikäli hyvä päivä. Kävin päivän mittaan pari kertaa välipalalla katukahviloissa. Ensimmäinen oli kauppakeskuksen sisäaukiolla ja jälkimmäinen torilla, eli eipä kumpikaan ollut kadulla.

Hämeenkadun jalkakäytäville on maalattu mielenkiintoisia valkoisia viivoja. Jalankulkijat selvästi väistivät niiden rajaamaa aluetta. Ainakin tällä reissullani tekemäni havainnot puhuivat kokeilun onnistumisen puolesta. Pyöräilijät sujahtelivat kaistallaan rauhallisesti, mutta nopeammin kuin hidas kännykän kamera ehti napata kuvan. Kuvaan jäivät jalankulkijat, joita ohi kiiruhtaneet pyöräilijät eivät näytä hetkahduttaneen suuntaan tai toiseen.

Minä kuitenkin mietin, minne väki pyöräili. Siihen en saanut vastausta, mutta löysin kotini läheltä kävelykadun varrelta varsin runsaan polkupyörien rivistön. Sitä katsellessa oli helppo ymmärtää, miksi pyörätiet ja -kaistat tosiaan ovat keskustassakin tarpeen. Miten muuten näiden kaikkien pyörien ajajat olisivat päässeet tänne asioimaan? Minä asun tässä lähellä, joten voin hyvin kävellä. Käveleminen onnistuu mainiosti myös Hämeenkadun pyöräilykaistojen vierellä.

Huomasin siinä polkupyöriä ihaillessani, että niiden vieressä könötti sadekuuroista piittaamatta myyntikoju syksyn satoa pursuavine pöytineen. Kauniita keltaisia sieniä oli tarjolla paljon, mutta valitsin kuitenkin punertavat marjat ja punaiset tomaatiti siitä vierestä. Muinaisessa nuoruudessani söin karviaisia suoraan kotoisista pensaista, mutta nyttemmin päädyn syksy toisensa jälkeen noutamaan satunnaiset karviaiseni torilta tai, kuten nyt kävelykadun myyntikojusta.

Leave a Reply