Katto! Ikkuna on kattoikkuna.

Sairausloman jälkeisen toisen työpäivän aamuna ajattelen jo herätessäni työpaikkaani. Työskentelen hajoavan laitoksen hajotettavassa laitoskirjastossa tällä erää. Kirjahyllyjä on jo osittain tyhjennetty kirjoista, mutta paljon on jäljelläkin. Eroavat oppiaineet ottavat kumpikin omat kirjansa ja aloittavat tulevan vuoden alusta uusissa yhteyksissä. Toinen itsenäistyy ja toinen liittyy useamman muun oppiaineen kanssa. Tuleeko mieleen avioero? Minä käännän katseeni hienotunteisesti kattoon. En tosin nyt juuri, sillä nautin aamukahvia kotosalla, enkä päivälläkään tuon kirjastohuoneen ikkunattomaan kattoon. Mieluummin päädyn kattoon siihen kattoon (tai katsomaan siihen laipioon), joka on monta kerrosta korkean aulan yläpuolella. Siellä on ikkuna kohti taivasta. Jakautuvan laitoskirjaston ikkunasta näkyy aulan vastaseinä ikkunoineen. Se siitä näkyy sittenkin, kun huoneesta tulee aikanaan jotain muuta.

Leave a Reply