Muutosta

Olen nyt asunut uudessa pikkukodissani pari kuukautta. Isosta kahden huoneen ja keittiön asunnosta pieneen keittokomerolliseen huoneeseen muuttaminen on oma seikkailunsa. Varsinkin nyt minun tapauksessani. Olin ennen muuttoa vasta toipumassa useamman vuoden tulehduskierteestä, jota olin osin potenut työn ohella. Niinpä voimia ei ollut vuosiin riittänyt kotirintamalle.

Sain apua pakkaamiseen, hyvien ja huonojen ylimääräisten tavaroiden poiskuljetukseen, jäljelle jääneiden tavaroiden muuttoon ja jälkisiivoukseenkin, mutta silti olen asunut pahvilaatikoiden kumppanina. Tutkimusmateriaaleja, järjestöaktiivisuuden sälää, kirppislöytöjä, painonvaihtelun huomioonottavaa vaatetusta ynnä muuta riittää yhä lajiteltavaksi: itselle käyttöön vai kiertoon.

Työttömyys ja taloudelliset ongelmat jatkuvat, eikä laatikoiden jatkuva siirteleminen ja vähän kerrassaan tyhjentäminen tee toipumiselle hyvää. Henkilökohtainen katastrofaalinen elämäntilanteeni on syy ja peruste, jonka vuoksi en kyennyt ottamaan vastaan Tampereella vapaana olleita asuntoja, enkä täälläkään isompia kuin tämän yhden ainoan viisi päivää ennen pakollista poismuuttoa.

Jaksoin hakea tukea Tampereen kaupungilta ja Kelalta vasta viime hetkillä, joten suuri osa hakemuksestani katsottiin vanhentuneeksi, mutta sosiaalitoimisto antoi takaussitoumuksen vuodeksi ja Kela laskuttaa yhä jonkin aikaisemman laiminlyöntini seurauksia.

Muutossa avustaneet sisarukseni puolisoineen suosittelisivat minulle eläkettä, koska olen kuluttanut voimani loppuun pätkätöissä, sairastellessa, työnhauissa ja hankalissa olosuhteissa toipuilemisessa.

Jotkut ystäväni lupasivat auttaa, mutta ei kellään ollut aikaa juuri silloin, kun apua tarvitsin. Yksi ystävä on jo ongelmakierteeni alussa auttanut omaan elämäntilanteeseensa nähden liikaakin, sillä en pysty maksamaan isoa hätävippiäni hänelle takaisin.

Täällä en löydä tavaroideni kaaoksesta tarvitsemiani asiapapereita, joten taidan yrittää ehtiä Kelaan ja Sossuun ilman niitä,  mutta ajoissa. Riittääköhän se?

Muuten kaikki on hyvin.

Toiveikas kukkanen.

Toiveikas kukkanen.

6 Responses to “Muutosta”

  1. Minna says:

    Maija,
    olen järkyttynyt, tunnistin itseni tekstistäsi. Lainatessani sinulle oli puhe lyhyestä tai jopa pitkästä laina-ajasta, mikä on minulle kyllä maksimissaan tämä viisi vuotta. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, ettet maksaisi lainaasi takaisin. Tämä täytyy selvittää.

  2. Olisiko järkevää sopia jonkinlaisesta vähittäismaksusta? Jos kerralla maksaminen on äidille hankalaa (ja tiedän, että se on[*]), niin silloin vähittäinmaksulla asia tulisi ainakin ennen pitkää hoidettua.

    [*] Äiti on sairastellut ja ollut työttömänä pitkiä pätkiä useiden vuosien ajan.

    Velkojalla on tietenkin aina käytettävissään oikeuslaitoksen reitti asian hoitamiseen. Mutta velkojan kannattaa myös harkita, auttaako se loppujen lopuksi asiaa lainkaan.

  3. Kohta alkaa taloyhtiön 10-kuukautinen putkiremontti. Tästä asunnosta se alkaa. Ei täällä silloin mahdu asumaan. Menen kai serkkulaan öitsemään tai löydän ihmeitse seuraavan asunnon kodiksi. Muuten on hiukan paremmin.

  4. Olen laihtunut yli 30 kiloa vähän yli puolessa vuodessa. Syön useimmiten niukasti, mutta kaiketi terveellisesti. En vieläkään hapata leipää juurella, mutta olen ihastunut vedestä ja luomuriihiruisjauhoista sekä mausteista tekemääni pannariin. Hyvää, ja takaa kylläisyyden, kun raha ei riitä krumeluureihin.

Leave a Reply