Kävelyllä

Vilkutettuani kotiinsa lähteneelle pojalleni äitienpäivän illansuussa suuntasin itsekin liikkeelle. Puistossa ja metsiköissä kukkivat valkovuokot. Lähimmän pienen metsikön hoitohakkuu näkyy kantoina ja tosi komeana roinapuupinona. Kevyen liikenteen sillalta kaiteen vierestä voi hankkia huimauksen tunteen, mutta toisaalta näkee Hämeenlinnantietä pitkälle kumpaankin suuntaan. En kääntynyt Käpylän suuntaan, joten päädyin heti Maunulan viljelypalstojen ja puron väliselle kävelytielle. Jotkut viljelijät ahersivat, toiset viettivät jakkaroillaan leppoisaa sunnuntaita. Käännyin niin, että arvelin päätyväni takaisin Pohjoishaagaan. Aurinkoisen koivikon viertä kulkien tulin isojen teiden kevytliikenteen eritasoristeykseen, kuljin Hämeenlinnan väylän alitse Eliel Saarisen tielle. Jokeri tuli vastaan. Minä menin rakennustyömaan ja Marjatta-koulun ohitse kapealle asuntokadulle, jolla toki on leveät jalkakäytävät. Aurinko hohti koivujen keväänvaalessa vihreydessä. Kotikerrostalon nurkalla liehui Suomen lippu aivan kotini seinän takana. Siinä juurella kukkapenkissä kukkivat keltaiset orvokit ja narsissit. Ehkä menen toistekin kävelylle.

Leave a Reply