Muutosta

May 27th, 2009 by Maija Tuomaala

Olen nyt asunut uudessa pikkukodissani pari kuukautta. Isosta kahden huoneen ja keittiön asunnosta pieneen keittokomerolliseen huoneeseen muuttaminen on oma seikkailunsa. Varsinkin nyt minun tapauksessani. Olin ennen muuttoa vasta toipumassa useamman vuoden tulehduskierteestä, jota olin osin potenut työn ohella. Niinpä voimia ei ollut vuosiin riittänyt kotirintamalle.

Sain apua pakkaamiseen, hyvien ja huonojen ylimääräisten tavaroiden poiskuljetukseen, jäljelle jääneiden tavaroiden muuttoon ja jälkisiivoukseenkin, mutta silti olen asunut pahvilaatikoiden kumppanina. Tutkimusmateriaaleja, järjestöaktiivisuuden sälää, kirppislöytöjä, painonvaihtelun huomioonottavaa vaatetusta ynnä muuta riittää yhä lajiteltavaksi: itselle käyttöön vai kiertoon.

Työttömyys ja taloudelliset ongelmat jatkuvat, eikä laatikoiden jatkuva siirteleminen ja vähän kerrassaan tyhjentäminen tee toipumiselle hyvää. Henkilökohtainen katastrofaalinen elämäntilanteeni on syy ja peruste, jonka vuoksi en kyennyt ottamaan vastaan Tampereella vapaana olleita asuntoja, enkä täälläkään isompia kuin tämän yhden ainoan viisi päivää ennen pakollista poismuuttoa.

Jaksoin hakea tukea Tampereen kaupungilta ja Kelalta vasta viime hetkillä, joten suuri osa hakemuksestani katsottiin vanhentuneeksi, mutta sosiaalitoimisto antoi takaussitoumuksen vuodeksi ja Kela laskuttaa yhä jonkin aikaisemman laiminlyöntini seurauksia.

Muutossa avustaneet sisarukseni puolisoineen suosittelisivat minulle eläkettä, koska olen kuluttanut voimani loppuun pätkätöissä, sairastellessa, työnhauissa ja hankalissa olosuhteissa toipuilemisessa.

Jotkut ystäväni lupasivat auttaa, mutta ei kellään ollut aikaa juuri silloin, kun apua tarvitsin. Yksi ystävä on jo ongelmakierteeni alussa auttanut omaan elämäntilanteeseensa nähden liikaakin, sillä en pysty maksamaan isoa hätävippiäni hänelle takaisin.

Täällä en löydä tavaroideni kaaoksesta tarvitsemiani asiapapereita, joten taidan yrittää ehtiä Kelaan ja Sossuun ilman niitä,  mutta ajoissa. Riittääköhän se?

Muuten kaikki on hyvin.

Toiveikas kukkanen.

Toiveikas kukkanen.

Uusi koti

April 4th, 2009 by Maija Tuomaala
Istun nyt tuon merkin kohdalla talon sisapuolella.

Istun nyt tuon merkin kohdalla talon sisapuolella.

Muutin aprillipäiväksi Helsinkiin ja jään tänne. Asun vielä toistaiseksi muuttolaatioiden seassa, mutta kaiketi sentään saan ne joskus pois tieltä. Sitä ennen niistä pitää purkaa yhtä sun toista asunnon täytteeksi. Toivottavasti kaikki tarpeellinen tuli mukaan, joutilas kestävä tavara kierrätykseen ja roju lajiteltuna roskiin. Kotini on pieni, kotitaloni hiljainen, kotikatuni rauhallinen, kotikaupunginosani Pohjois-Haaga. Olen nähnyt kottaraisen ja kevätkukkia nurmella, nousevan kuun ja tähtösen taivaalla. Hyvää kevättä!

Terveydeksi!

February 27th, 2009 by Maija Tuomaala

Sign the Health Revolution Petition now!

Talvi kaupungissa

January 25th, 2009 by Maija Tuomaala

Lunta jalankulkijalle

Tammikuussa 2009 on Tampereella havaittu lunta. Jalkakäytävän valkoisuus on ihmeellistä.

Lunta autoilijalle

Katu ei ole kävelykatu, vaikka askeljäljet niin väittäisivät. Toki toisista jäljistä voi päätellä ajoväylän.  Jäljet lumessa ovat kauniita näinkin.

Lunta autoille

Joku autoilija on löytänyt autonsa lumen alta, mutta luopunut kuitenkin autoilemaan lähtemisestä. Auto on lumen keskellä kuin kotonaan.

Lunta nupeille

Lumi peittää nupitkin. En tiedä nuppipäätolppien tehtävää. Ehkä kyse on taiteesta?

Lunta kaikkialle

Lumi peittää myös osan puunrungoista. Kinokset houkuttelevat kiipeilyyn, vaikka kukaan ei näytä tottelevan kutsua.  Ehkä onkin hyvä varoa kadunvarsien lumihoukutuksia.

Lunta katua pitkin kauas

Tämäkin hyvin aurattu talvinen katu on kotini lähellä. Jalkakäytävän valkoisuus kutsuu rauhalliseen kävelyyn.

Jossain lämpimämpää?

December 28th, 2008 by Maija Tuomaala

Istuskelen kotosalla, katselen teeveestä yhdistetyn kisaa ja palelen. Sytytin lämpökynttilän, mutta ei se paljon auta. Jos poltan kynttilää ihan lämpömittarin lähellä, saan ainakin illuusion lämpenemisestä.

Ihan tässä pitää laittaa villahousut ja muutakin villaa ylle, piakkoin. Ei heti, sillä sisäinen lämpötilani nousi juuri hetkellisesti suomalaisen nuorukaisen voiton myötä. Aiemmin päivällä on yksi suomalainen nainen voittanut kultaa, sekä ainakin yksi mies ja yksi nainen ponnistelivat neljänneksi. Siksi tartten vasta nyt villaa ylle. Vai tuleeko teeveestä vielä lisää edustuksellista menestystä?

Tai ehkä pitäisi tehdä niin kuin joinain tuulisen kylminä, vesikelkkakelisinä päivinä teen. Silloin tapaan mennä lueskelemaan johonkin lämpöiseen kahvilaan. Kahvin kera lukeminen maistuu. Tunnustan kuitenkin näin vain itsekseni, että luen vain näön vuoksi. Luen, etten näytä yksinäiseltä muiden asiakkaiden, henkilökunnan ja ohikulkijoiden mielestä. Mutta nyt villaa ylle!

Tulta illassa?

December 25th, 2008 by Maija Tuomaala

Eräänä iltana töistä palatessani näin matkani varrella ilmassa liikkuvaa tulta. Kiipesin kevyen liikenteen väylän viereistä piennarta rinteen huipulle ja mitä näinkään: jokin tulitaideryhmä siellä tulitteli sauvoillaan. Kyseessä oli varmaan harjoitus tai esityksen lämmittely. Pihassa oli kuitenkin joitain muitakin katselijoita kuin minä. Kännykkäni kamera otti kuviin tulta illassa, mutta myös kaupungin valoja ja lumettoman maiseman pimeyttä.

Hyvää Joulua!

December 24th, 2008 by Maija Tuomaala

Siinäkö se sitten oli, talvi?

December 5th, 2008 by Maija Tuomaala

On joulukuu 2008. Muistan vielä hyvin kauniin valkoisen lumihangen. Marraskuutako se oli? Vuosi taisi olla 2008. Vaan mitäpä sitä menneen talven lumia muistelemaan. Ulos vain rohkeasti. Ehkä siellä on sittenkin taas lunta? Raportoin lunta koskevista havainnoistani täällä ehkä jo vuonna 2009.

Talvi tuli taas yllättäen

November 25th, 2008 by Maija Tuomaala

Perjantaina pulut tepastelivat Tampereella työmatkani varrella kuin talvesta ei olisi tietoakaan. Työpaikan edessä oli kuitenkin lumisia länttejä, eivätkä kadun toisella puolella olevat nurmikot näy niitä peittäneen lumen alta. Kotimatkalla löysin joltain radanvarren pihanperältä matalaa hankea. Nokialla kävin lauantaina kokoustamassa, eikä lumesta ollut puutetta matkan varrella. Maanantaina töihin lähtiessäni kohtasin lumen heti kotikerrostalon ulko-oven edessä jalkakäytävällä ja ajoradalla. Tänään lienee luvassa sohjoa. Ainakin sohjosta kirjoitetaan YLEtv1:n tekstisivulla.

Katto! Ikkuna on kattoikkuna.

November 21st, 2008 by Maija Tuomaala

Sairausloman jälkeisen toisen työpäivän aamuna ajattelen jo herätessäni työpaikkaani. Työskentelen hajoavan laitoksen hajotettavassa laitoskirjastossa tällä erää. Kirjahyllyjä on jo osittain tyhjennetty kirjoista, mutta paljon on jäljelläkin. Eroavat oppiaineet ottavat kumpikin omat kirjansa ja aloittavat tulevan vuoden alusta uusissa yhteyksissä. Toinen itsenäistyy ja toinen liittyy useamman muun oppiaineen kanssa. Tuleeko mieleen avioero? Minä käännän katseeni hienotunteisesti kattoon. En tosin nyt juuri, sillä nautin aamukahvia kotosalla, enkä päivälläkään tuon kirjastohuoneen ikkunattomaan kattoon. Mieluummin päädyn kattoon siihen kattoon (tai katsomaan siihen laipioon), joka on monta kerrosta korkean aulan yläpuolella. Siellä on ikkuna kohti taivasta. Jakautuvan laitoskirjaston ikkunasta näkyy aulan vastaseinä ikkunoineen. Se siitä näkyy sittenkin, kun huoneesta tulee aikanaan jotain muuta.