2004/07
2004-07-31
Haitari ja huuliharppu
Katselin televisiosta F3-kisan lisäksi tänään Hopeisen ja Kultaisen harmonikan kisat. Haitari on houkutellut minua aikaisemminkin huvitusten äärelle ja juurtunut sydämeeni.
Maalaiskylän lapsena harvoihin huvituksiini kuuluivat kesäisin helluntailaisten telttakokoukset, joissa oli paljon musiikkiohjelmaa. Kitarakuoron tätien joukossa soitti myös kiltin tuntuinen ja komea haitarisetä, jota ihailin.
Haitarimusiikkimakuni kehittyi kuitenkin aika lailla maallisempaan suuntaan kuin haitarisedän ohjelmisto. Suosikkilauluihini kuului Humu-Pekka: "Humu-Pekka maailmalta kotiansa saapui ja seljässä oli hällä haitari..."
Minuun teki myös suuren vaikutuksen haitarin merkitys suomalaisten sotahistoriassa ja nuoren isänmaallisen sydämeni täytti ylpeys haitarikansan puolesta. Kerrottiin nimittäin, että Vili Vesterisen "Säkkijärven polkka" oli soinut yötä päivää yhtä mittaa radiossa ja estänyt räjähdyskatastrofin sodan aikana.
Halusin haitarin, mutta siihen ei ollut varaa. Sain oppikoululaisena silloin tällöin palkintoja ja stipendejä. Kerran sain aika ison stipendin, joka ei ollut suoraan tavara eikä kirjakaupan lahjakortti, vaan paperi, jolla saisin pankista rahaa. Kun luokanvalvoja kysyi minulta, miten aion rahan käyttää, kerroin onnellisena ostavani sillä haitarin. Säälivää hymyä en ymmärtänyt silloin, mutta myöhemmin kyllä.
En ostanut stipendillä haitaria. Raha käytettiin tietämättäni perheen laskujen maksamiseen. Minulle sanottiin, ettei sosiaalituella elävään perheeseen haitareita osteta, kun raha ei riittänyt paljon muuhunkaan. Saisin lopettaa oppikoulun, jos tuollaisia haikailen. Niin, kävin oppikoulua yhteiskoulun vanhempainyhdistyksen vapaaoppilaspaikalla ja matkustin sekä hankin koulutarvikkeet sosiaalihuollon tuella.
Muutinkin sitten koulukaupunkiin pienellä eläkkeellä elävän lapsettoman tätini luokse kortteeriin lukioajaksi. Ainakin matkakulut loppuivat. Hankin kesätyöpalkoilla talviset taskurahat, mutta myös huuliharpun. Sain soittaa sitä vain silloin, kun täti ei ollut paikalla.
Nykyisin minulla on haitari. Ostin lopulta hiukan epäkuntoisen haitarin 11 vuotta sitten kirpputorilta halvalla. Soitin on pääväriltään vihreä. En tiedä, onko se haitari, hanuri, harmonikka, kurttu vai mikä, kun sen oikean käden puoleisten näppäinten tilalla on koskettimisto. En osaa oikeasti soittaa sitä, enkä kunnolla improvisoidakaan, mutta soittelen sillä silti silloin tällöin tunnelmiini ja tahteihini sopivasti.
Haitarin hankkiminen tyydytti yhden jäytävän kaipauksen, jota olin tuntenut lapsuudesta asti. Joskus vielä opettelen soittamaan oikeasti.
- maura
21:06 - /historia
2004-07-30
Työmarkkinoille, pliis, valmiina ollaan!
Rutiinit ja joustot on osattava tässä elämäntilanteessa sovittaa kohalleen. Filosofinkin päivä alkaa raskaasti, jos joka aamu pitää erikseen päättää, missä järjestyksessä tekee aamutoimet, mitä ottaa aamupalaksi, mitä päivän aikana tekee ja milloin käy nukkumaan, jos lainkaan. Jos minulla ei olisi kunnollista päiväruhtiinia, olisin vain tönkkönä ja kierrättäisin mielessäni kaikkia niitä asioita, joita pitäisi hoitaa. Ihmettelemisen ja kyseenalaistamisen taitoni kuluisivat hukkaan yksien ja samojen arkisten asioiden uudelleen ja uudelleen pähkäilyssä. Se olisi ikävää, sillä tyhjäkäynti kuluttaa polttoainetta ja tuottaa ikäviä päästöjä niin ajoneuvojen kuin ihmistenkin ollessa kysymyksessä. (Viisas huomio, eikö vain!) Lopulta auton akku tyhjenisi ja minua (ihmistä!) väsyttäisi, kyllästyttäisi, ärsyttäisi ja ahistaisi ihan niin kuin hankalina työpäivinä.
Välinpitämättömäksi heittäytyminen auttaa vain näennäisesti. Siksi olen kehittänyt lopultakin itselleni rutiineita, joista sitten voin tarvittaessa vaivatta lähteä työelämään, mutta myös joustaa ja pitää rokulia. Työpaikkailmoitusten selaaminen lehdistä ja internetin monista eri työnvälityssivustoista antaa mukavasti puuhaa varsinaisen työnhaun ja elämänlaatua ylläpitävän päivärytmin lomassa. Rutiinin ja siitä joustamisen tasapainottaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäaikaista harjoitusta, jos ulkoista aikatauluttajaa (pesti, puoliso, lapset tms.) ei ole käytettävissä. Minä kuitenkin ohjaan omaa toimintaani pienissäkin ympyröissä vankalla ammattitaidolla.
Systeemi on se, että herään joskus aamuviiden ja kymmenen välillä, mietin sängyssä hetken tai tunnin verran, ennen kuin kiirehdin wessaan. Tilanteen vaatimusten mukaan käyn suihkussa tai jätän käymättä. Jos olen varannut voileipävärkkejä, syön voileipää aamukahvin kanssa, muuten kauraa mikron tai lieden kautta puuroksi käsiteltynä. Jos katson aamuohjelmia televisiosta, en mieti, mutta muussa tapauksessa mietin hetken, (tunnin tai niillä main) syntyjä syviä. Ajan varaaminen miettimistä varten on ammattitaidon ylläpidon kannalta tärkeää meille filosofeille myös työttömänä aikana. Näin toimien olisin periaatteessa valmis lähtemään vaikka heti aamusta seitsemältä töihin, mutta pystyn myös kuluttamaan päivän tarvittaessa lähes iltapäiväkahveihin asti ihan sujuvasti. Haen tietysti päivittäin kaikkia avoimena olevia filosofipestejä, kuten ammattitaitoaan arvostavan kunnon kansalaisen kuuluukin.
Jos lopuksi päiväksi ei olisi minkäänlaisia rutiineja, saattaisi käydä niin, ettei luova joutilaisuuteni pääsisi toteutumaan. Minulla ei kuitenkaan nykyisin ole sitä ongelmaa, sillä rutiinin ja jouston hallintani on vahva. Iltapäiväkahvin painikkeena syön omenan tai lounaan, teen avoimia hakemuksia mahdollisesti avautuviin filosofin pesteihin, mietin syntyjä syviä tai vaihtoehtoisesti katson Tamperelaisesta, mitä televisiosta olisi tuloillaan. Kesällä tuleekin paljon hyviä, rutiineja ylläpitäviä ja tuttuudellaan turvallisuutta lisääviä televisiosarjoja iltapäivästä myöhäiseen aamuyöhön, jos käytössä on 12 kanavaa niin kuin minulla. Johonkin aikaan illalla otan iltapalan tai syön vankan illallisen siitä riippuen, paljonko minulla on kotona ruokaa ja vaativatko televisio-ohjelmat intensiivistä seuraamista. Jos ohjelma on vaativaa, kuluu energiaa ja siis ruokaakin enemmän.
Sellaisten rutiinien vaaliminen kannattaa, joiden avulla elämässä säilyy hyvä rytmi. Rytmityksen alkuun auttaa, jos on edes jotain säännöllisesti toistuvaa, mihin mielensä ja toiminnallisuutensa voi suunnata. Siksi television ohjelmatarjontaan voi juuttua myös myönteisessä mielessä. Vaihtelua tähän rutiiniin tuovat jaksoina lähetettävät ohjelmat, jotka täyttävät vuorokauden toisensa perään kiihkeällä toiminnalla. Esimerkiksi monipäiväiset tai jopa moniviikkoiset kisalähetykset vaativat asian harrastajilta loma- tai rokulipäiviä, ellei ole onnekseen jo valmiiksi työtön ja television vierellä, kuten minä olen.
Pian alkavien kesäolympialaisten aikaan moni työssäkäyvä urheilun harrastaja voikin tuntea mielessään kateudenpiikin meitä parempiosaisia työttömiä kanssaeläjiään kohtaan. Ei kannata! Minä ainakin lupaan joustaa rutiineistani ja televisionkatselusta, jos kesäolympialaissijainen on jossain filosofin mahtipestissä tarpeen! Johan Big Brotherkin ensi viikonloppuna päättyy Subtv:ssä, eikä minulla nyt juuri ole muutakaan kiireellistä tiedossa.
- maura
12:34 - /keinot
2004-07-29
Pomot hoi!
Tämän blogin ruudukoitten avulla etsin todellisuussuhteestani vahvuuksiani ja suunnittelen toimintaani työllistymisen kannalta tulokselliseksi. Eiköhän näillä keinoin osaaminen profiloidu. Sitten on helpompaa löytää sopiva pesti, johon pystyn ja jossa voin olla hyödyksi.
Otan toki vastaan myös minulle tarjoutuvaa työtä, vaikka en vielä olisi itse sitä hakenutkaan. Siksihän julkistan etsintäni, että minua nokkelammat tulevat esihenkilöni eli pomoni voivat kutsua minut työhön.
- maura
19:29 - /keinot
Työkuntoinen
Organisointikykyni, ikäni, myönteisyyteni ja harkitsevuuteni täydentävät kuntoani. Minä olen työkuntoinen.
En liiku nopeasti, mutta osaan suunnitella toimintani vauhtini mukaiseksi. En kanna taakkoja, mutta osaan järjestää niille kuljetuksen. En aja polkupyörällä, enkä autolla, mutta osaan organisoiden matkani sujuviksi julkisten kulkuneuvojen avulla. En kuule aina ihan tarkasti konsonanttien eroja, mutta keskityn kuuntelemiseen ja kyselen tarkennuksia tarvittaessa.
Minun mielialani eivät enää vaihtele kuunkierron mukaan, enkä myöskään tarvitse enää äitiyslomia. Minulla on laktoosi-intoleranssi, mutta eihän se ole nykyajan maidottomien ja vähälaktoosisten tuotteiden äärellä ongelma.
Ajattelen paljon, mutta joissain pesteissä siitä on vain etua. Vietän vapaa-aikani niin, että harrastukseni eivät heikennä työkuntoani. Pidän työnteosta, joten minulla on myönteinen vaikutus työyhteisön motivaatioon.
- maura
19:14 - /kunto
Aukko maailmassa
Minun kannaltani maailmassa on nyt aukko siinä kohdassa, missä pitäisi olla minun työpaikkani. Voi myös olla niin, että työpaikkani on vain silmänkalveassa. Äitivainaani sanoi sellaisten asioiden olevan silmankalveassa, jotka ovat ihan edessä, mutta niitä vain ei jostain syystä huomaa.
- maura
18:36 - /maailma
Vapaus ja valinta
Monenlaista tekemistä voi pitää tärkeänä, jos tärkeämpää tekemistä ei ole. Työikäisenä ja monenlaisten tehtävien kannalta työkykyisenä ihmisenä arvostan omasta palkkatyöstä ja siihen liittyvistä velvollisuuksista huolehtimista. Nyt vain on niin, että minulla ei ole palkkatyötä.
Toimeentuloon liittyvät velvoitteet täytän hakemalla itselleni pestiä muiden palveluksessa, mutta myös tutkimalla, voisinko itse tehdä itselleni työn, esimerkiksi projektin. Arvostan myös tätä toimintaani ja pyrin täyttämään velvollisuuteni asiallisesti. Tämä ei ole epäitsekästä, sillä palkintona siintää pesti.
Vapaa-aikana pyrin palautumaan ja keräämään voimia työtä (työnhakua) varten. Tähän tarkoitukseen olen viime aikoina käyttänyt lukuharrastustani ja kiinnostustani joitain televisioitavia kilpailuja kohtaan, mutta myös varhaislapsuudestani asti työtä tauottanutta kahvihetkeä.
Voin melko vapaasti valita vapaa-ajan harrastukseni, kunhan niihin ei kulu juuri lainkaan rahaa. Voin melko vapaasti valita, mitä teen saadakseni työtä, kunhan lopputuloksena on pestin löytyminen kohtuullisen pian. Valitsen siis vapaasti tiettyjen rajojen puitteissa.
Arvostan vapauttani valita ja pidän kunnia-asiana huolehtia siitä, että valintani tapahtuvat elämäni nykyisissä raameissa järkevästi. Näin suojaan järjellä tunteitani ja voin nauttia elämästäni.
-maura
18:17 - /arvot
Elämäntavan muutoksia
En näe suoraa tietä eteenpäin nykyisestä tilanteestani kauemmas tulevaisuuteen. Elämä kuitenkin vissiin jatkuu, joten elämäntapani muuttuu tavalla tai toisella lähitulevaisuudessa. Jos elämäni muuttuu työpaikan saamisen vuoksi, on kaikki hyvin. Jos muunlaiset muutokset tulevat ensin, tulossa on myös ongelmia. Tulevien ongelmien minimointi edellyttää siis sitä, että tulossa on myös työpaikka.
Hyvä on: tulossa on työpaikka, mutta miten ja millainen? Käytän ennustamisen apuna toiminnan suunnittelun ruudukkoani, joten suunnitteluakin on tulossa.
- maura
17:56 - /tulossa
Kartoitusvinkki
Mikäli oman todellisuusuhteen osatekijöiden kartoittaminen kiinnostaa muitakin, hommaan voi ryhtyä helposti. Esimerkiksi työttömäksi jääminen muuttaa elämäntilannetta niin, että kartoitus saattaa tuntua kiinnostavalta.
Aluksi tarvitaan paperia ja kynä. Paperille tehdään ruudukko, jossa on yhdeksän ruutua: kolme ruutua päällekkäin ja kolme vierekkäin. Mallia voi katsoa blogini palkissa olevasta ruudukosta. Myös ruudukon otsikot voi kopioida siitä.
Sitten vain kartoittamaan ideoita, mutta myös toiveet kannattaa kirjata ideoitten ruutuun. Oman elämäntilanteen herättämiä tunteita voi kirjata myös. Jos itseä miettii, niin voi kartoittaa omaa henkilöhistoriaa: saavutuksia, mullistavia tapahtumia ynnä muuta. Jollain lailla varmaan pystyy myös arvioimaan omaa kuntoa. Maailman kartoitus kannattaa aloittaa omasta ympäristöstä. Ihmiset vaikuttavat ja liittyvät omaan elämäämme. Tulossa on tulevaisuus, mutta myös laskuja, toimeentulon rahoitusta, matkoja, virastoissa käyntejä ynnä muuta. Arvostuksemme ilmenevät ainakin siinä, mitä pidämme tärkeänä elämässämme. Keskimmäiseen ruutuun voi kirjoittaa sellaisia asioita, jotka määrittävät itseä tässä nyt: minä esimerkiksi voisin sanoa, että minä olen blogissani nimeltäni Maura.
Jos ruudut tuntuvat liian pieniltä tekstin määrään nähden, voi ottaa oman paperin jokaista ruutua varten. Silloin voi kirjoittaa kokonaisen tarinan vaikkapa omista ideoista tai aiheesta "Minä olen".
Jos jokin asia tuntuu puuttuvan ruudukosta, voi ruutuotsikkoja täydentää. Minun ruudukossani ei näy eläimiä, mutta ystävieni koirat, kissat, kilpikonnat ja muut kirjaan ruutuun, jossa nämä ystävätkin ovat. Muut eläimet laitan maailma-ruutuun. Jos olisin eläintensuojeluaktivisti, harkitsisin varmaan sitäkin, että kuuluvatko eläimet arvot-ruutuun. Jos eläimistä on vaaraa kunnolleni, kuten allergikolle kissasta tai ampiaisen pistosta, taidan käyttää kunto-ruutua vaikkapa ohjeen muodossa: muista välttää kissoja ja ampiaisia, jos tahdot välttää tuskia.
Toiminnan suunnittelua ei kannata tässä peruskartoitusvaiheessa miettiä, sillä se vääristää kartoitusta toiveiden, pelkojen, odotusten ja paineiden suuntaan. Aloitusmaiseman kartoitus kannattaa tehdä huolella.
- maura
17:28 - /ideat
Lukijan kommentit ja kirjanmerkit
Kommenteista: Antti-Juhani teki eilen blogiini suoran kommentointi reitin, jollainen hänellä on omassakin blogissaan. Nyt lukija voi kirjoittaa juttukohtaiset terveiset suoraan tekstin kommenttiosastoon.
Kirjanmerkit lukijan selaimeen: Mihin tahansa juttuuni on mahdollista luoda suora, pysyvä linkki napauttamalla juttuotsikkoa! Näin juttuun voi palata myöhemmin ja kommentoida ajan kanssa. Linkitys auttaa myös säilyttämään oman hienon kommentin aina käden ulottuvilla!
- maura
14:03 - /meta
2004-07-28
Sateessa terveenä
Aamuisin katson kotini ikkunasta sillä silmällä, että osaisin valita päivän vaatetuksen sään mukaan. Myös sateenvarjon tarve on mahdollista tarkistaa näin. Lämpömittari ei näissä korkeuksissa näytä katutason tilannetta, eikä sään vaihteluja aina havaitse yhtä helposti keskikaupungin taloviidakossa.
Minun ikkunoistani näkyy pitkä ja korkea kerrostalon seinä, joka on täynnä ikkunoita. Seinä päättyy ylhäällä jonkinlaiseen terassiin, jonka takaa alkaa vino katto. Katon yläpuolelta voin nähdä kaistaleen taivasta. Kun katson alas, näen kadun, jonka molemmin puolin on autojen pysäköintitilaa, puu tai pari ja jalkakäytävät. Kotitaloni ja vastapäätä oleva talo nousevat suoraan jalkakäytäviensä reunasta. Talot näyttävät katutason seiniltä ja katukuilu talojen välissä on kuin korkea, katoton, pitkulainen huone.
Tänä aamuna sade oli helppo huomata, mutta aina ei ole niin. Silloin katson vastapäisen kerrostalon peltikattoa. Sen vihreä on vaaleaa kuivalla säällä, pisaroiden pilkuttamaa sateen alkaessa ja tummaa sateella. Jos sateen loppumisesta on kulunut jo hetki, on tummaan vihreyteen kuivunut vaaleampia laikkuja. Tarkistan vielä tilanteen kurkottamalla katunäkymään: sateen päätyttyä ei näkyisi avattuja sateenvarjoja.
Lämpötilan päättelemiseen tarvitsen auringon lisäksi vuodenajan tuntemusta ja havaintoja ikkunoista ja ihmisistä. Jos näkyy avoimia ikkunoita, on varmasti lämmintä. Kurkottelemalla näen katuväen. Useimmat kadulla liikkuvat ihmiset ovat pukeutuneet vallitsevaa säätä varten. Tänä aamuna kulkijoilla oli sateenvarjon lisäksi pitkähihaisia kevyen näköisiä takkeja. Otin siis sateenvarjon. Tavallisten kesävaatteiden päälle puin pitkähihaisen paitatyyppisen jakun ja valitsin jalkineiksi sandaalien sijasta kävelykengät. Vilkaisu ikkunasta varmisti vielä, että saappaat eivät ole tarpeen: katuviemäri ei tulvinut katua veden peittoon, niin kuin silloin tällöin käy.
Sade valui varjoni reunoista kastelematta minua. Rautatieaseman lämpömittarin mukaan lämpötila oli toistakymmentä astetta plussan puolella. Tunsin muutenkin, että olin valinnut säähän sopivan vaatetuksen: tänään en kastu, enkä palele.
- maura
17:30 - /kunto
Wil Wheatonin kirjat ja Antti-Juhani
Antti-Juhanin blogissa (linkki on palkissani) on 26.7.04 päivättynä hyvä englanninkielinen arviointi Wil Wheatonin kirjasta "Just a Geek". Monenlaisia ajatuksia juolahti mieleeni arviota lukiessani. Ensimmäiseksi kuitenkin ajattelin, että lukisin kirjan mielelläni. Ehkä saankin sen jossain välissä lainaksi?
Muistin, miten katsoin äskettäin televisiosta Antti-Juhanin mainitseman elokuvan "Stand By Me". Elokuva oli vaikuttava, mutta Wil Wheatonin rooli Gordiena puhutteli minua eniten. Jossain muussakin roolissa, aikuisempana, olen nähnyt hänet ehkä vuosi sitten. Silloin ihmettelin, mitä aikuistuneelle lapsinäyttelijälle muuten mahtaa kuulua. En jäänyt pitkäksi aikaa epätietoisuuteen.
Sain nimittäin Antti-Juhanilta tänä vuonna äitienpäivälahjaksi hänen blogissaan mainitsemansa toisen Wheatonin kirjoittaman kirjan "Dancing Barefood". Nautin kirjasta kovasti, niin kuin oli arvattavissakin. Pidinhän aikanaan TNG-televisiosarjaa yhdessä katsellessamme myös Wesley Crusherista. Star Trek ja TNG näyttelijöineen ja amerikkalaisfaneineen tulivat nuoren näyttelijän näkökulmasta kuvattuna todella lähelle minun kaltaistani sarjojen suomalaiskatsojaa.
"Barefood" sisältää siis Wheatonin blogitekstiä ja siinä on Wesley vs. Wil problematiikan lisäksi jonkin verran myös elävää kuvausta Wheatonin elämästä ja läheisistä ihmisistä. Wil Wheaton on lukemisen arvoinen kirjailija. Pidän hänen kirjoittamistyylistään.
En ole lukenut kovin paljoa varsinaista Wheatonin blogia, vaikka sen Antti-Juhanin linkistä kulkemalla katsastanut olenkin. En oikeastaan tiedä, mitä kaikkea hän on siinä kirjoittanut.
En siis tunne etukäteen kirjan "Just a Geek" sisältöä, jos satun saamaan kirjan luettavakseni. Luultavasti kirjassa on minulle enemmän yllätyksiä ja myönteisten odotusten täyttymystä kuin Wheatonin blogia lukeneelle Antti-Juhanille, joka suosittelee kirjaa. Odotan lukumahdollisuutta kiinnostuneena.
- maura
15:04 - /blogit
Televisio
Monivuotisen televisiottoman elämän jälkeen hankin kolmisen vuotta sitten postimyynnistä television, jolla voi myös nauhoittaa ohjelmia. Ensimmäisen telkkarillisen vuoden aikana nauhoitin paljon ja kerroin innoissani aina muille, kun löysin uuden kanavan tai uuden ohjelman. Kun toinen katseluvuosi alkoi, tajusin, että tavalliset televisionkatsojat tiesivät vuosien kokemuksen pohjalta kaiken sen, mitä olin uutuutena ihmetellyt. Huomasin myös, että monet nauhoittamani ohjelmat aloittivat uusintakierroksensa ties kuinka monetta kertaa.
Minulla ei ole dvd- eikä digitv-laitteita. Silti löydän yhä uusiakin asioita television maailmasta, mutta enimäkseen opin hallitsemaan ulottuvillani olevaa tarjontaa mieltymysteni mukaisesti. Nauhoitan myös edelleen silloin tällöin. Kuvittelen nimittäin, että joskus todella tylsinä hetkinä tulevina vuosina otan jonkun niistä nauhoista ja katselen innolla.
Taloyhtiössäni on mahdollista katsella 12 kanavan ohjelmia ilman erillistä maksua. Ainakin olen löytänyt oman televisioni valikkoon tuon verran kanavia. Osaan niistä liittyy myös kanavan omaa tekstitv-tarjontaa.
En osaa sanoa, mikä kanava on suosikkini, sillä erilaisissa tunnelmissa, eri seurassa, eri vuorokauden aikoina maistuvat erilaiset ohjelmat. Yle 1 näyttää klo 15.05 lauantaisin ja sunnuntaisin Lovejoy-sarjan uusintoja, joita katson mielikseni, mutta voin myös olla katsomatta. Yle 2 uusii torstai-iltaisin klo 19.35 Kettu-sarjaa, josta pidän niin paljon, että katson sitä joko heti tai nauhalta myöhemmin. Näiltä kahdelta kanavalta löytyy muulloinkin rauhalliseen elämään sopivaa katsottavaa, sillä vain kanavien omat ohjelmamainokset hiukan häiritsevät tunnelmaa. Ohjelmia ei kuitenkaan keskeytetä mainoksilla, joten kahvi- ja ruokatauot on osattava ajoittaa ohjelmien väliin!
MTV3 näyttää nyt keskiviikkoiltaisin myöhään Tähtiporttia, jota katson. Tämä kanava viihdyttää minua myös F1-kisoilla aina, kun kilpailut järjestetään. Perjantain harjoittelu saa mennä minulta ohikin, mutta lauantain aika-ajot ja sunnuntain kisat studioineen katselen aika lailla tiiviisti. Jos minulla on vieraita, jotka eivät pidä F1-ohjelmista, nauhoitan ne ja katselen myöhemmin omassa rauhassani, joskus yölläkin kuulokkeiden kanssa, jos on oikein kova formulahinku. Kimi Räikkösen menestys on lisäbonus, mutta katson kisoja muutenkin. Nämä F1-kisat ovat suurin syy siihen, että hankin television. Kuuntelin nimittäin aluksi Mika Häkkisen menestystä radioselostuksena, jossa tunnin sisällä sai olla kuusi parisen minuuttia kestävää selostusiskua kisasta. Sitten aloin käydä kahvilla Mäkkärissä F1-kisojen loppupuolella, niin että näin viimeiset kierrokset ja mitalihässäkät.
Neloselta tulee tänään Star Trek -elokuva, joka menee hiukan päällekkäin Tähtiportin kanssa. Tältä kanavalta katson viikonloppuisin piikkiluokan kilpailuja, mutta en vajaan puolentoista vuoden seurannan pohjalta osaa vielä terminlogiaa (125-kuutioiset?), enkä muista kunnolla muita kilpailijoita, kuin suomalaiset. Mika Kallio ajaa KTM-tallin toisena kuskina. Aikaisemmin hän ajoi suomalaisessa Ajo Motors (?) -tallissa, jolla ei nyt ole yhtään suomalaista kilpa-ajajaa tässä luokassa. Tosin Mikko Kyyhkynen on tuurannut loukkaantunutta ajajaa ainakin parissa kilpailussa. En nyt muista, missä tallissa Vesa Kallio ajaa, mutta tänä vuonna hän on tähän luokkaan tullut. Jos minulla on videonauhassa tilaa, nauhoitan piikkiluokan kisan sen osuessa päällekkäin formulakisojen kanssa.
SubTV:stä katsoin lauantai-iltaisin Star Trek -sarjaa ja aion katsoa myös uutta sukupolvea (TNG?) , joka muistaakseni alkaa pyöriä kohta puoleen tällä kanavalla. Big Brother on viimeisellä viikollaan, joten toivon, että en juutu seuraavaan vastaavanlaiseen iltasarjaan yhtä tiiviisti kuin tähän. Sisustus-, ruoka- ja huumoriohjelmia katson, jos muu elämä tympäisee.
Urheilukanava taitaa olla Ylen tuotantoa. Tältä kanavalta katson F3-kilpailuja. Saksalaislisenssillä suomalaisen isänsä Keke Rosbergin tallissa ajava suomenkin kansalaisuuden omaava Nico Rosberg menestyy sarjassa ihan kohtuullisesti. Muistaakseni olen katsonut tältä kanavalta myös tämänkesäisen Venlojen viestin ja Jukolan viestin, siis tuntikaupalla suunnistusta.
TVT näyttää ohjelmia Tampereesta, Tampereelta, Tampereen seudulta ja siis sieltä, minne kuva näkyy. Minusta on mukava katsella kanavasurfailun lomassa täkäläisiä matkailumainoksia, keskustan liikkeiden mainoskollaasia ja asuntonettiä, sillä niistä saa samalla kotiseututietoutta. Muitakin ohjelmia katson satunnaisesti hetken.
Olen löytänyt valikkooni myös kanavat, joita näyttävät luonnehtivan nimitykset MTV, EuroNews, DW, TV5 ja BBC. En muista, pitäisikö nimissä olla vielä muutakin. Näiden ulkomaalaisten kanavien ohjelmatietoja en ole viitsinyt etsiä. Sen sijaan surfailen tylsyyden yllättessä katsomaan, tulisiko uutisia, urheilua tai joku kiinnostava dokumentti. Katsastan myös muutaman viikon välein, olisiko joku uusi kanava tullut ulottuvilleni.
MTV on englanninkielinen musiikkitelevisiokanava, josta katsastan silloin tällöin ohi surfaillessani, mitä maailmalla soi. Suomalaisista siellä on viime aikoina esiintynyt Nichtwish. Tänä aamuna kohdalle sattui Eminemin ja kumppaneiden (D12) musiikkivideo. EuroNews antaa mukavaa englanninkielen harjoitusta, kun satun kanavalle vaikkapa uutisten aikaan. Näitä tosin näkee myös Yle1-kanavalla, mutta niukasti. DW näyttää nimensä mukaisesti (Deutsche Welle) saksankielisiä ohjelmia, mutta englantiin täälläkin törmää. Uutiset ovat pääosin samoja kuin muillakin kanavilla, mutta saksalaispainotusta toki on. TV5 on ranskankielinen kanava, josta puheitten ja tekstien sisältö jää ymmärrykseni ulkopuolelle kielitaidottomuuteni vuoksi. Urheilu-uutisissa on aina polkupyöräilyä, jos kilpailu vain on menossa tai lähituntumassa. Katson silloin tällöin myös jonkin ranskankielisen ohjelmanpätkän, jos maisemat tai tapahtumasarja näyttävät sellaisenaan kiinnostavilta. BBC (englanniksi, tietysti) tutkiskeli tänä aamuna F1-tallien kuskinimityksiä ensi vuotta silmällä pitäen. Paljon enemmän käytettiin kuitenkin aikaa voittoisan kilpapyöräilijän (L. Amstrong?) haastatteluun ja muuhun aiheeseen liittyvään.
Kaikkien näiden kanavien lisäksi minulla on vielä yksi lisämahdollisuus telkkarin katsomiseen: minulla on pikkuruinen matkaradio-televisiolaite, jonka ruutu on suunnilleen tulitikkulaatikon kokoinen. Jos lataan akun, voin katsella heikkolaatuista kuvaa, mutta jos voin kytkeä laitteen sähköpistorasiaan, voin katsella laadultaan ihan hyvää kuvaa. Ainakin täällä kotiseudulla laite näyttää viittä kanavaa: Yle1, Yle2, MTV3, Nelonen ja TVT. Tämänkin laitteen hankin F1-huumassani pari vuotta sitten, kun alennusta oli hurjasti ja kukkarossa sillä kertaa rahaa.
- maura
13:39 - /maailma
2004-07-27
Talot menevät ja tulevat
Viime talvena kotikorttelistani purettiin iso kerrostalo ja tilalle on nousemassa vielä isompi rakennus. Ennen meidän kerrostalomme sisäpihalta näki tuon naapuritontin sisäpihalle. Nyt meidän sisäpihamme takarajaksi tulee naapurin seinä. En tiedä kuinka korkeaksi tuo seinä kohoaa, ennen kuin rakennus on täydessä mitassaan.
Talojen olemassaolon välissä eli silloin, kun vanha oli purettu, eikä uutta vielä ollut kellaria enempää, pääsin ottamaan erikoisia valokuvia. Kuvasin pihalta ja sitten kotikerrokseni siivousparvekkeelta katsoen rautatieaseman ja muuta sellaista kaupunkimaisemaa, joka oli aikaisemmin ja on taas tulevaisuudessa piilossa naapuritalon takana. Kävin myös rautatieaseman parkkipaikalla ottamassa kuvan kotikerrostalostani, jonka sisäpihan puoli näkyi nyt tilapäisesti kokonaan. Itse en asu sillä puolella taloa. Jätän mielikuvituksen varaan, millaisia kuvat ovat.
Kadullakulkijoiden turvallisuuden vuoksi melkoinen osa purkutyöstä tehtiin yöllä. Tosin olin ihmetellyt mystisiä yörytinöitä jo jonkin aikaa, ennen kuin huomasin lukea asiaa koskevan tiedotteen. Jossain purkamisen loppuvaiheilla ja sitten rakentamisen alkupuolella tuntui siltä, että kerrostalomme saattaisi täristä hajalle. Tuntui jotenkin nololta, että saattaisin pudota yöllä talon ylänurkan mukana kadulle. Rauhotuin, kun huomasin, että siinä tapauksessa en varmaan olisi itse vastuussa tilanteesta.
Kerrostalomme on kuitenkin yhä ehjä ja kotinurkkani paikallaan. Hyvä niin, sillä kyseessä on kirjailija Kalle Päätalon rakennusmestarivaiheen ensimmäinen projekti, josta kirjassa "Ihmisiä telineillä" kuulemma kerrotaan.
- maura
18:43 - /maailma
Sänky
Hieman yli yksitoista vuotta sitten ostin huonekalukirppikseltä itselleni sängyn. Se oli halpa ja mahtui kuljetettaessa pieneen tilaan, puoleen alkuperäisestä. Kun sitten kotona ryhdyin venyttämään sänkyä oikeaan mittaansa, huomasin, että osat voi vetää kokonaan irti toisistaan. Voisin yöllä potkia vahingossa sänkyni ristiselän kohdalta kahtia. Vaan mitä tuosta: kehitin naulojen ja narun avulla puuttuvalle poikittaislistalle korvikkeen.
Sänkyni tuntuu päädyllisen, pituussuuntaan vedettävän mallinsa vuoksi jollain tapaa syliltä. Sylin tuntua lisää myös se, että minulla on varapatja seinää vasten sängyn takana, tavallaan siihen varastoituna. Kun peitän varapatjan ja vuoteeni valtavalla, kudotuista tilkuista virkaten kootulla kirjavalla peitolla, muodostavat selkänojapatja ja vuode yhdessä turvallisen ja lämpöisen näköisen kokonaisuuden. Tilkkupeitto lämmittää mieltänikin, sillä olen sen itse tehnyt.
Ehkä aikuistumisessani on vielä hiukan toivomisen varaa. Päästävedettävä sänkyni on nimittäin lasten sänky. Varmaan joku on kasvanut siitä ulos ja vienyt rämän sitten kirppikselle. Sieltä minä sen ostin ja korjasin itselleni. Jos yhdentoista vuoden nukkuma-ajat lasketaan yhteen täysiksi vuorokausiksi, olen viettänyt tuossa sängyssä melkein neljä vuotta. Koko sen ajan olen katsellut unia tai uinunut unitta. Saa nähdä, hankinko minä vielä joskus aikuisten sängyn.
- maura
17:55 - /maailma
Juoksut on juostu ja tanssit on tanssittu
Mietin tekojen syitä ja perusteita sulkiessani tänään kotini ulko-ovea. Seuraavaksi huomasin laskeutuvani portaita alaspäin. Kukapa ei laskeutuisi portaita pitkin, niinkö? No, tavallisesti minä kuljen hissillä kadun ja kodin väliset seitsemän kerrosta.
Edessäni on pulma, johon joudun etsimään ratkaisun aina, kun vauhtini kasvaa ja oloni kevenee. Minut on taas yllättänyt kevyt olo. Miten ihmeessä muistan hidastella ja huomaan valita helpoimmat reitit? Aina, kun lihon vähän, kilot jarruttavat, mutta kun totun uuteen painooni (nyt sata ja risat), vauhti ja kevytmielisyys palaavat. Ei tieteenkään kilpaurheilijoiden vauhti tai hulivilien kevytmielisyys, mutta kuitenkin.
Jo laihan lapsuuteni ja nuoruuteni vitsaus olivat nivelsiteeni. Milloin tahansa muutenkin, mutta erityisesti rasituksen jälkeen tai hankalissa olosuhteissa nuljauttelin niveleni kipeiksi. Luuni kolisivat ja niveleni luiskahtelivat. Myös nuorena naisena pidin kuntourheilusta ja vapaa-ajan tanssimisesta, joten nuljahduksia riitti.
Pyrin pari kertaa teatterikorkeakouluunkin kauan sitten. En muista, miten pitkälle pääsin, mutta en ainakaan sisälle asti. Mieltäni vaivasivat muut asiat.
Ensimmäisenä vuonna liikuin jossain teatteritaiteen syvimpiä ulottuvuuksia mittaavan kokeen osiossa niin, että jalkapöydästäni katkesi luu. Päädyin Ympyrätaloon lääkärin paikattavaksi. Sitä ennen olin toki päässyt juttusille monen nykyisinkin julkkiksena heiluvan henkilön kanssa. Minulle myös suositeltiin lohdutusten säestämänä seuraavan vuoden pääsykoetta.
Toisena vuonna minulle tuli teatterikorkeakoulusta puhelu ehkä pari viikkoa ennen pääsykoetta: olenko itse nähnyt lääkärintodistustani? En ollut nähnyt. Tosin lääkäri oli sanonut, että "juoksut on juostu ja tanssit on tanssittu", mutta en kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Kuuluisa näyttelijä puhelinlinjan toisessa päässä sanoi, että lääkäri kieltää minulta näyttelijälinjan hauraan nivelien ja selkärangan rakenteen vuoksi. Heillä teatterikorkeakoulussa oli kuitenkin neuvottelu ja saan pyrkiä muille linjoille, mutta mille aion pyrkiä? En sitten valmistautumattomana päässyt ohjaajalinjallekaan.
Ihan viime aikoihin asti olen tasapainoillut kevyen olon pyrähdysten ja hitaan tasaisella kävelemisen välisessä loukussa. Kun muistan liikkua hitaasti ja jättää taakat muiden kannettavaksi, kivut vähenevät ja voin hyvin. Kun voin hyvin, minulle tulee sisäisesti kevyt olo ja pyrähdän juoksuun tai autan tuttavaa piirongin kantamisessa. Lihominenkaan ei ole auttanut tähän ongelmaan, sillä kevyt oloni voittaa aina.
Koetan muistaa edetä hitaasti ja kieltäytyä kuormista.
- maura
12:25 - /kunto
2004-07-26
Aion ja teen
Nykyisessä tilanteessani voin vain harrastaa väitöskirjan tekemistä. Työkseni haen työtä eli siis teen työkseni työnhakua.
Olen kuitenkin kyllästynyt työttömien ihmisten kohtaamaan pompotteluun, jota jouduin itsekin Alma-hankkeessani tekemään, ja jota olen vuosikymmenien mittaan kokenut. Jotenkin muuten on voitava toimia.
Yritän omaa työnhakuani tehostaessani samalla kehittää itselleni ja muille ihmisille sopivaa toiminnan suunnittelun strategiaa.
Kerron omasta toiminnan suunnittelustani ja metodin kehittelystä enemmän tuonnempana.
- maura
20:10 - /aie
Tohtoriksi
Tähänastisten onnistuneiden työnhakujen ja jatkosopimusneuvottelujen pohjalta minua voisi pitää pestin hankinnan keinojen valitsijana jo melko kokeneena. Johan minä olen onnistunut 79 kertaa.
Väitöskirjan tekeminen on mielestäni nyt paras strategia: saisin asiantuntijan aseman hankkeiden suunnitteluun, rahoituksen hankkimiseen, tutkimuksen johtamiseen ym.
Heikompi strategia on jatkaa työpätkien keräilyä. Siihen minut voidaan taas pakottaa, jos en saa väikkärin tekemiseen tutkimusrahoitusta.
Ihmeeksi taas pitäisi julistaa, jos saisin koulutustani vastaavaa työtä toistaiseksi ja vaikkapa eläkeikään asti. Silloin pääsisin pätkötöiden oravanpyörästä ja sillä hinnalla voisin kyllä odottaa tohtorinhattuani vaikka satavuotisjuhliini asti.
- maura
19:50 - /keinot
Kukkaronmitta
Henkilökohtaisesti mitoitettua tavoitetta ei voi kunnolla asettaa, ennen kuin on selvillä, mitä on jo saavutettu ja millaisia keinoja on käytettävissä.
Kukkaronmitta on helpompi arvioida: ei helise eikä kahise. Tältä kannalta tavoitteenani on siis pesti.
- maura
19:32 - /tavoite
Ponnahduslauta
Minulla on pestien kannalta sekä liian paljon että liian vähän koulutusta. Pitää siis valita, mitä karsin ja mitä kasvatan. Myöskään työkokemukeni ei näytä selkeästi vankalta, sillä koko työkokemukseni koostuu 79 pätkästä. Tosin minulla on ollut kaksi päätyönantajaa: Jyväskylän yliopisto ja Tampereen yliopisto.
Viimeksi olen johtanut nelivuotista, pääasiassa ESR-rahoitteista viiden projektin Alma-hanketta Tampereen yliopiston filosofiassa. Suunnittelin myös itse tämän hankkeen ja hankin sille rahoituksen ja kaikki yhteistyökumppanit.
Minulle on kertynyt työn ohella jonkin verran filosofian jatko-opintoja. Jos olisin itse tohtori, voisin aivan toisella tavalla kehitellä hankkeita. Toisaalta tuplamaisterille (YTM, KM) voisi suoraankin löytyä käyttöä, jos olisi olemassa pesti, johon laaja-alainen koulutukseni sopisi tai jos pääsisin pestaajan kanssa yksimielisyyteen koulutus- ja työkokemusprofiilistani pestin näkökulmasta.
Kyllä tässä on aineksia ponnahduslaudaksi.
- maura
19:21 - /tilanne
Ai minä vai?
Synnyin sinä vuonna, jona Suomessa järjestettiin olympialaiset ja suomalainen Armi Kuusela oli maailman kaunein nainen. Voittoisa naiskauneus liittyi syntymävuoteni kautta minuun toisellakin tavalla. Suomessa oli nimittäin silloin ilmeisesti missinä Maija-Riitta Tuomala. Hänen mukaansa sain nimen Maija. (Enempään samannimisyyteen ei kauneuteni niukkuus vissiin antanut aihetta.)
Näiden vinkkien avulla muistan synnyinmaani, syntymävuoteni ja alkuperäisen nimeni :-)
Otin aikanaan aviomieheni sukunimen, jota käytin parikymmentä vuotta. Avioeron jälkeen palasin omiin nimiini, vaikka toisaalta teki mieli pysyä poikani kanssa saman sukunimisenä. Otin kutsumanimeni ja perityn sukunimeni väliin kaksi uutta M-alkuista etunimeä.
Käytän blogieni allekirjoituksena toista etunimeäni. Pieni alkukirjain tuntuu kuitenkin isoa paremmalta tässä yhteydessä, joten enköhän palaa siihen.
- maura
18:40 - /mina
Saisinpa pitkän pestin
Toivon kahdeksattakymmenennettä pestiä varsin hartaasti. Lyhytkin pesti kelpaa, pitkä pesti olisi parempi. Paras pesti olisi sellainen, jossa saisin tehdä rauhassa loppuun aloittamani teonteoreettisen tutkimuksen.
- maura (maura@mmmt.info)
17:36 - /toiveet
Idealamppu pääni päällä
Mieleeni välähtää silloin tällöin idea, josta jo alun perin tiedän, että en itse tarvitse sitä. Silloin olen tyrkytänyt sitä ihmisille, jotka sattumalta ovat läsnä. Vastaisuudessa kirjaan joutilaat ideat blogiini, enkä enää yritä heitellä niitä kenelle tahansa.
Sellaiset ideat, joita aion itse kehitellä, on varmaan syytä pitää hiukan salaisemmassa säilössä. Esimerkiksi tämän nettipäiväkirjan suhteen minulla on mielessäni joitain ideoita. Jätän ne muhimaan mieleeni vastaisen varalle. Palaan asiaan tuonnempana, jos aihetta ilmenee.
- Maura
16:59 - /ideat
Nukun joka vuorokausi
Pari ensimmäistä vuotta elämästäni vietin nukkumalla, niin minulle on kerrottu. Minut piti kuulemma herättää syömäänkin.
Sen jälkeen olen valvonut paljon, tosin jaksottain. Jos elämä on vaatinut urakoimista, olen tehnyt töitä yötä päivää - yhtä lailla halusta kuin velvollisuudestakin. Varasin sitten vaan aikaa palautumiseen ja menin taas.
Nykyisin haluan nukkua kunnolla. Joskus valvon liian pitkään, joskus nukun liian pitkään, joskus muuten vain aikataulu sekoaa. Jokavuorokautisesta unestani en kuitenkaan tahdo luopua.
- Maura
16:40 - /kunto
Ihana on vahva sana
Tässä iässä alan vähitellen tottua siihen, että jokin voi olla ihanaa. Aivan viime vuosiin saakka minusta on tuntunut, ettei mikään ole niin ihanaa, että sitä voisi ihanaksi sanoa.
Ihana tuntuu vaalenpunaiselta, sydäntälämmittävältä ja kaikenvalaisevalta. Tai ehkä minulla on ihanuudesta liian suuret odotukset.
Ihanaa, että on kesä!
- Maura
16:14 - /tunteet
Maankorvesta Manseen, nääs
Synnyin Pertunmaan Mansikkamäen kylässä Savon Hämeen puoleisessa reunassa. Kolmevuotiaasta parikymppiseksi asti asuin työllisten kesien sukuloimisjaksoja (Pertunmaa, Sysmä, Asikkala, Lahti) lukuunottamatta Itä-Hämeessä, ensin Heinolan maalaiskunnassa Koskenmyllyllä, sitten Heinolan kirkonkylässä ja lopulta lukioajan Heinolan Jyrängön kaupunginosassa tätini luona. Kouluni ja kortteerini välissä virtasi Kymi, mutta ylitin sen rautatiesiltaa pitkin ja pääsin ylioppilaaksi.
Helsingissä viettämäni välivuoden jälkeen muutin Jyväskylään, missä viihdyin (yhtä Helsingin kesää lukuunottamatta) 20 vuotta. Jyväskylän yliopistossa valmistuin maisteriksi kaksikin kertaan, pääaineina erityispedagogiikka ekalla kerralla ja filosofia toisella. Vaihdoin siviilisäätyä myös kaksi kertaa eli avioon ja eroon, mutta siinä välissä minusta tuli onneksi myös äiti. Toimin Jyväskylän yliopistossa pääasiassa tutkijana, osaksi ketjutetussa pätkätyössä, osaksi aidosti pätkittäin.
Tampereelle muutin yhdessä poikani kanssa, mutta hän palasi yo-kirjoitusten jälkeen Jyväskylään. Minun elämäni on jatkunut entiseen tapaan tutkijana pätkätöissä. Hämäläisyyttä koen nyt toisesta reunasta kuin elämäni alkutaipaleella. Koen, että sisäinen maailmankarttani on nykyisin Tampere-keskinen. Tuleekohan minusta koskaan silti oikeasti tamperelainen, siis paljasjalkaisten mielestä, nääs.
- Maura
15:42 - /historia
Kahdeksaskymmenes pestini
Jos elämäni jatkuu entiseen tapaan, teen tutkimustyötä tulevaisuudessakin. Seuraavana edessäni siintää kahdeksaskymmenes pestini. Jotenkin toivon, että siitä tulisi jonkin verran aikaisempia pitempi.
- Maura
14:40 - /tulossa
Poikani
Olen jo muutaman kerran viitannut poikaani kiitellessäni tämän blogin rakentajaa. Saanen esitellä hänet: Poikani on Antti-Juhani Kaijanaho. (Moi Antti-Juhani!)
- Maura
14:13 - /ihmiset
Miksi kartoitan?
Todellisuussuhteen kartoituksen avulla pyrin saamaan entistä tarkemman käsityksen aloitusmaisemastani. Tälle polulle kirjoitan kokoavia tekstejä siitä, mitä ruudukkoon syntyvistä teksteistäni on yhteensä sanottavaa.
- Maura (maura@mmmt.info)
13:55 - /kartta
Aloitusmaisemaan avataan polut
Kirjoitan nyt avaustekstit kaikilla suunnittelemilleni Aloitusmaiseman poluille. Sitten jatkan poluilla sellaiseen tahtiin kuin asiaa ilmenee.
Kerron tuonnempana myös tarkemmin tämän päiväkirjan periaatteista ja tarkoituksesta.
- Maura
13:34 - /meta
Kiitos palkista!
Tämä blogi järjestyy vauhdilla. Kuten oikealta näkyy, palkkikin on jo paikallaan.
- Maura (mmmt@maura.info)
13:21 - /meta
Polkupalkki tähän blogiin
Poikani on luvannut tehdä tälle sivulle oikeanpuoleisen palkin, jonka avulla voin pitää yllä järjestystä. Tein hänelle karkean luonnoksen omasta ideastani. Saa nähdä, miten hän siitä etenee.
- Maura (maura@mmmt.info)
13:11 - /meta
Kapea kaistale maailmaa
Minä olen juuri nyt huoneiden ja käytävien ympäröimässä huoneessa. Olen yksin, mutta täällä voisi olla muitankin. Edessäni näkyy tietokoneen, ammattikirjallisuuden ja Georg Henrik von Wrightiä koskevien lehtileikkeiden lomitse sisäikkuna. Siinä ei ole verhoja.
Sisäikkunan läpi katseelleeni avautuu kaistale käytävän levennystä tai jonkinlaista käytävien risteysaulaa. Käytävän päässä on ikkuna. Näen siitä ulos. Näen tämän talon kärjen ja seinää, jossa on kapea ikkuna ja sen edessä hassusti vihreä ulkopylväs. Tuon ulkona näkyvän ikkunan pintaan heijastuu lehmuksen lehviä ja niiden läpi pilkottava harmaa taivas.
Talon sisällä olevan nurkan ja ikkunasta näkyvän talon kärjen välistä näyttää pilkottavan kapea kaistale luontoa. Oikeastaan siitäkin isompi osa heijastuu talon kärjen kiiltävästä pellistä ja vain hyvin kapeasta raosta näen ihan oikeasti ulos.
- Maura (maura@mmmt.info)
12:49 - /maailma
Arpajaisvoitto
Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyyn liittyi keväällä lappunen, jolla osallistuin arpajaisiin. Sitten kerran kesällä pitkän ja ahkeran päivän jälkeen odotti kotona kirjekuori ja siinä arpajaisvoitto: 100 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan.
Ihme, että minä voitin arpajaisissa!
Käytin arpajaisvoittoni monipuolisesti: Hankin ammattikirjallisuutta (Georg Henrik von Wright: Elämäni niin kuin sen muistan), jota olin haikaillut. Täydensin työvälineistöä (tulostimeen väriä ja tekstien varastointiin levykkeitä). Yhden videon ostin vapaa-aikaani viihdyttämään (Taru Sormusten Herrasta III). Ystäviä ajatellen ostin kolme postikorttia. Heräteostoksena ostin lopuksi kukkatarra-arkin. Loppusummaksi tuli tarkalleen 100 euroa.
Maura (maura@mmmt.info)
11:52 - /ihmeet
2004-07-25
Kahvi maistui viikonloppuni voittajaksi
Minä toivoin perjantaina viikonlopulta Kimi Räikköselle F1 voittoa, Mika Kalliolle piikkiluokan voittoa, itselleni voittoa lottoarvonnassa ja auringolle voittoa pilvistä, mutta huteja tuli. Vasta viides toiveeni toteutui ja keittämäni kahvi (jota hain kaupasta lauantaina puolen kilon paketin 0,79 eurolla) maistui sunnuntaina hyvältä. Olisinpa laittanut hyvän kahvin toivelistani ykköseksi!
Kimin (ja aiemmin Mika H:n) tallissa on joku tunari tai sabotoija: ei McLaren Mercedes voi olla teknisesti niin huono yhdistelmä kuin kärryn erilaiset hajoamiset edellyttäisivät. Eikä hopeanuolen takasiipi itsestään irtoa, ellei kiinnitys ole pielessä. Onneksi vain auto ruttaantui. Se hyvä puoli tässä myöskin on, että Schumi pääsi ajamaan rauhassa. Hän on tavallaan yllätysvoittaja: sama voittaja kuin 80 kertaa ennenkin, jos ymmärsin oikein.
Piikkiluokan katsoin nauhalta. Mika K. tuli neljänneksi. Varmaan hän joskus voittaa, sillä jo nyt joku voitti sen kisan. En tosin muista, kuka.
Oli minulla yksi lottorivi osallistumassa Veikkauksen arvontaan. Muilla oli parempi onni, joten mitäpä tässä suremaan. Iloitsen puolestanne, voittajat. Vielä minäkin tulen, kunhan tarpeeksi kauan jatketaan.
Aurinko on myös selviytynyt aika hyvin viikonlopun ajan. Lämmintä on riittänyt, vaikka pilvet pystyvät peittämään ison osan taivastani ja koko auringon. Siellä se aurinko kuitenkin on.
Kaiken jännittämisen keskellä join aivan liikaa: kahden kahvikupillisen jälkeen nappasin vielä kolmannen. Niin hyvältä kahvi maistui.
- Maura (maura@mmmt.info)
19:13 - /arvot
2004-07-24
Arvokas mielikuvitus
Kuvittelen mielelläni. Arvostan mielikuvitukseni luomia haavekuvia ja unikuvia.
Mietin yllättävän paljon aarteiden löytämistä ja suuria lottopotteja. Ei se mitään. Haaveileminen on halpa huvi. Haaveilen ja toivon huvikseni monenlaisia asioita. Arvostan mielihyvää, jota toiveiden myötä saan.
Uneni ovat kuin elokuvia, eivätkä nekään maksa mitään. Katselin viime yönä unta, jossa sain nauttia ystävieni seurasta, hyvästä keskustelusta ja herkullisesta ruuasta. Tosin en tietääkseni tunne yhtäkään niistä ihmisistä, joita unessani katselin ja joiden kanssa elin. Silti arvostin heitä hyvinä ystävinä. Ystävien seura herättää lämpimiä tunteita, unessakin.
- Maura (maura@mmmt.info)
14:43 - /arvot
2004-07-23
Voitto kotiin, toivottavasti
Tässä vaiheessa viikonloppu on parhaimmillaan. Voitto on tulossa joka tapauksessa joskus jollekin, eikä mikään estä toivomasta, että se tulee tänä viikonloppuna minulle. Varmuuden vuoksi toivon oman lottovoittoni lisäksi Kimi Räikköselle F1-voittoa, Mika Kalliolle piikkiluokan voittoa ja aurinkoiselle kesäsäälle voittoa sadesäästä. Taitaa olla parasta toivoa myös, että sunnuntaikahvista tulee hyvää.
Minun kannaltani F1-viikonloppu on aina hyvä, kunhan nojatuolini ja televisioni ovat hyvällä hollilla keskenään. Toki telkkarini on oltava auki F1-aikaan F1-kanavalta. Jos niin on, niin silloin minäkin taatusti istun mukavasti televisionkatselutuolissani. Viihtyvyyteni ei nykyään enää edellytä, että suomalainen voittaa tai pärjää. Olen nimittäin huomannut, että tuollaisissa kilpailuissa voittaa aina joku. Oman suosikin voitto maistuu silti parhaimmalta. Tai hyvä kahvi.
Katsastinkin MTV3:n internetsivuilta, miten Kimi Räikkösen tämänpäiväiset harjoitukset ovat sujuneet. Taitaa tulla ihan kelvollinen F1-viikonloppu hänellekin. Auto on kestänyt ja nopeutta on löytynyt molemmissa harjoituksissa kilpakuskien kahden parhaan joukkoon. Tosin ekan jakson nopein oli BAR Hondan kolmoskuski Davidson ja kummallakin jaksolla Ferrarin Michael Schumacher ajoi McLarenin Kimi Räikköstä nopeammin. Siitähän Kimin olisi sitten hyvä vähän ennen sunnuntain ruutulippua hurauttaa Schumin ohi! En viitsi veikata, kumpi voittaa. Tyydyn toivomaan suosikkini voittoa. Onkohan minulla tarpeeksi kahvia maanantaihin asti?
Minä ainakin voin voittaa. Muistaakseni minulla on yksi kestolottorivi sisällä, jolla voisin voittaa pottini. Tietysti, jos valita täytyy, ottaisin mieluummin itselleni täyden lottopotin kuin katselisin F1-suosikkini voittopyttyä telkkarin välityksellä. Oma voitto taitaa olla suosikin voittoa parempi. Tosin minä tyydyn myös hyvään kahviin.
- maura (maura@mmmt.info)
18:03 - /arvot
Ystävälliset vastaukset pyydetään lähettämään
Juolahtipa mieleeni: blogistani puuttuvat lukijoiden kommentit. Löysin ongelman ytimen: en ole osoittanut kommentointireittiä. Ratkaisin ongelman: tätä blogia voi kommentoida sähköpostitse! Tässä on palauteosoite: maura@mmmt.info
- maura
15:23 - /meta
2004-07-22
Sulkeudun suosioonne, sanoo kirjoittaja lukijoille
Olen miettinyt Pinserin Top-listaa ja Päivän Pamauksen tekemistä. Olen ahkerana lukijana seurannut lähes vuoden verran näitä blogikuvioita. Kirjoittajana olen vasta alussa, mutta aika hyvin perillä suosion liikkeistä näissä maisemissa.
Pinserin Top-lista on näppärä. Aloittelijan ja monen satunnaisen blogien seuraajan on vaivatonta käyttää sitä apuna valitessaan lukemista. Top-lista ei esittele nettipäiväkirjoja, vaan listaa ne suosituimmuusjärjestyksessä. Valmistaudun siihen, että lista heiluttelee kirjoittajien ja heidän kannattajiensa itsetuntoa. Jos vain pääsen listoille joskus. Ainakin omaa sijoitusta halutaan parantaa pyytämällä oman blogin lukijoita tilaamaan sen kunkin henkilökohtaiseen Päivän Pamaukseen. Minäkin jo etukäteen lähetin serkulle sähköpostitse tarkennuksia ohjeisiin, joita hänelle täällä koneellani annoin. Siis etukäteen varmistin, että tuleva lukijani löytää tekstini ja että hänkin samaa konetta käyttävän poikansa kanssa vaikuttaa suosiomittarissa hyväkseni. (Heippa, E ja J! Terveisiä muillekin sukulaisille!) On minulla kolmaskin lukija! (Terveisiä äidiltä ja kiitos avusta!) Muuta kautta tapahtuva blogin lukeminen ei paranna blogin asemaa Top-listalla, mutta auttaa löytämään reitin Päivän Pamausta tekemään.
Päiväkirjojen tilaamista varten saa Päivän Pamauksen tunnuksen ja samalla laaditaan ensimmäinen blogien tilauslistan. Tätä prosessia ohjeistetaan kovin kilpailuhenkisesti. Ehkä kilpailu on kovaa ja blogien suosiota pyritään joskus kasvattamaan luvattomin keinoin. Ainakin siitä päätellen, että listanpitäjä käskee pidättäytymään suosiolukujen manipuloinnista ja uhkaa monia tilauksia tekevien henkilöiden tunnusten eliminoinnilla: niitä ei oteta huomioon suosiosijoitusta laskettaessa. Päivän Pamaus ei ole kevyt juttu.
1. Jos haluaa vaikuttaa Top-listaan, niin pitää tilata yksi (ja vain yksi) henkilökohtainen Päivän Pamaus, jossa on 3 - 400 blogia.
1a. Yli neljääsataa blogia tilaavaa ei huomioida tilaajana. Ylimääräisten satojen blogien poistaminen ei Päivän Pamauksen ensitilausta tekevältä onnistu nykyisellään helposti, eikä millä tahansa värkeillä ja taidoilla ollenkaan. Uudet tilaajat saavat nyt kaksinkertaisesti sallitun määrän blogeja tarjoavan listan, kun tahtovat tunnuksen. Tiedän, että vanhahkon kotikoneen vanhahko IE-selain ei meinaa jaksaa mennä edes tuon listan loppuun, josta "muokkaa" -painike löytyy. Aikaa kuluu ja rahaa palaa, eivätkä heikot värkit sitten kuitenkaan jaksa tyhjentää rasteja könttänä. Kaikki nuo sadat rastit on poistettava yksitellen. Jos hiiri matkalta ekasta poistosta viimeiseen lipsahtaa (siis ennen tallennusta), kohdalla oleva blogi avautuu ja kaikki valintatyö on mennyt hukkaan. Välitallennus ei auta, sillä sekin on hidas ja uuden muokkauksen aloittaminen altistaa taas koneen, selaimen ja oman hiirenkäytön heikkouksista johtuville virheille. (Kokeiltu on, mutta huulta purren vältin kiroilemisen vaarat, onneksi.)
1b. Voisiko liian suurten tilausten syy liittyä tilaamisprosessin hankaluuteen? Tunnuksen ja listan muokkaustoimintojen käyttö nykyiseen tapaan sujuu hyvien vempeleiden ja internetkokemuksen tuella kevyesti. Suuri osa niukemmin varustettua väkeä saattaa päätyä taitojen tai tekniikan puutteiden vuoksi pähkäilemään yli 400 blogin henkilökohtaista Päivän Pamaustaan ja miettiä, mitä iloa siitä on kenellekään! Samaa ihmettelevät varmaan kirjoittajatkin, joilla näitä lukijoita on seurantatietojen mukaan paljonkin. Kannattaisikohan Päivän Pamauksen tekotapaa keventää? Ensinluotaisiin oma tunnus, joka saadaan käyttöön ilman tässä vaiheessa tapahtuvaa blogien valintaa. Sitten vasta mentäisiin Top-listan äärelle täydentämään Päivän Pamausta. Sieltähän voi jo nytkin tilata lukemista, jos tunnus on käytössä. (Ja hyvillä välineillä tunnus syntyy nykyisin konsteinkin nopeasti, kuten koettu on.)
1c. Yhden tai kahden blogin Päivän Pamausta ei huomioida mittauksissa, ilmoittaa Top-listan seuranta. Minä en tässä näe mitään vaaraa. En usko, että kaikki lukijat oikeasti tilaisivat vain yhtä tai kahta kaikille yhteistä blogia, joten mitä haittaa satunnaisista niukasti tilaavista on? Eivätköhän nämä yhtä tai kahta tilaavat blogien lukijat ole asialla läheistensä ja idoliensa tekstin vuoksi, eivätkä Top-listaa manipuloimassa. Sitä paitsi pienen tilauksen liikuttelu onnistuu nopeasti ja siis myös edullisesti huonommillakin laitteilla. Kannattaisiko tämä pienten tilausten diskriminointi lopettaa? Jos ei, niin eikö ensimmäisellä kerralla voisi aloittaa Päivän Pamauksen antamalla tunnus ja neuvomalla tilaamaan vähintään kolme, mutta enintään 400 blogia, jotta oma Päivän Pamaus olisi mukana vaikuttamassa Top-listan suosiojärjestyksen muotoutumiseen. (Itse olin pitkään pyöritellyt yhden blogin tilausta kiireitteni keskellä, kunnes vahingossa päädyin tuon blogin lukijalistaukseen ja näin nollan selityksineen. Lisäsin heti poikani blogin seuraksi Päivän Pamaukseeni kaksi muuta blogia.)
2. Top-listan manipulointi estetään niin, että vain yhden Päivän Pamauksen tilaajat huomioidaan
2a. Vilpillinen monitilaaja koneiden viidakossa. Ohjeissa oletetaan, että enemmän kuin yhden Päivän Pamauksen tilaava henkilö, jota sanon monitilaajaksi, pyrkii vilpin avulla manipuloimaan listaa. Siksi tämän henkilön tunnuksia ei huomioida Top-listan suosituimmuusjärjestystä laskettaessa. Mielestäni tässä menevät nyt jutut sekaisin. Jos Top-listan suosiomittarin sääntö on, että siinä huomioidaan yksi Päivän Pamaus yhtä henkilöä kohti, niin sitä ei voi valvoa mitenkään. Monissa työpaikoissa löytyy henkilöitä, jotka voivat tilapäisesti käyttää sellaisten muidenihmisten koneita, jotka eivät asioi Pinserin palveluissa. Jos Top-listan kannalta vilpillinen henkilö tekee yhden Päivän Pamauksen jokaiselta tällaiselta ulottuvillaan olevalta koneelta ja lisäksi ehkä pystyy käyttämään kutakin konetta "eri käyttäjänä", ei näitä kaikkia Päivän Pamauksia voine yhdistää yhden henkilön omiksi. Tosin voi näyttää oudolta, jos firman kaikilla koneilla on yhden työntekijän blogin sisältävä Päivän Pamaus, josta kukaan ei tiedä mitään. (Täällä voisi käyttää tällä tavoin ainakin kymmenkuntaa konetta, mutta aikaa se veisi ja vaatisi hyvää kuntoa.)
2b. Yhden jakamattoman koneen jatkuva yhteiskäyttö. Monitilaajaa ei välttämättä voi erottaa monista todellisista yhtä konetta käyttävistä tilaajista. Monijäsenisen talouden, perheen, yhteisön tms. tapana voi olla, että käytetään yhteistä jakamatonta konetta tai jopa samaa internetistuntoa, mutta omia Päivän Pamauksia. Jos perheessä ei ole varsinaista tietsikkaneroa, ei hyvälläkään laitteistolla ehkä eritellä käyttäjiä. Silloin vaikkapa äiskä avaa internetistunnon ja hakee selaimelta suosikeista oman Päivän Pamauksensa ja iskä käväisee myös omalla tilauksellaan, samoin kersat, kaverit, suku ja satunnaiset kävijät. Näin eletään monissa porukoissa ja perheissä. Sitä suuremmalla syyllä, mitä heikommat laitteet ja ohjelmat on käytössä ja mitä vähemmän rahaa internetistuntoihin voidaan käyttää. Kun tällaiset yhden koneen monet tilaukset eliminoidaan, manipuloidaan listaa karsimalla vilppiepäilyn varjolla mittauksen ulkopuolelle osa aktiivista lukijakuntaa. Niin käy myös silloin, jos heidät kaikki pakotetaan yhden yhteisen Päivän Pamauksen käyttäjiksi. (Anteeksi E ja J, että jouduin suosittelemaan teille tätä yhteisen Päivän Pamauksen mallia vain varmistaakseni tulevaa suosiotani.)
2c. Yhden koneen käyttäjäosuuden satunnainen yhteiskäyttö. Jos epävirallisesti opettaa vähemmän internetissä liikkuvia kavereita blogien lukijoiksi, he tekevät opettajansa koneella oman Päivän Pamauksensa, jolloin internetyhteys on opettajan asetuksilla. Koneella on silloin useita Päivän Pamauksia. Saa näin olla, mutta ne kaikki vissiin eliminoidaan yhden manipuloijan eliminoimiseksi. Koska jokaisella Päivän Pamauksella on kuitenkin vain yksi tekijä, käykin niin että listaa manipuloidaan karsimalla mittaukseen kelpaavaa lukijakuntaa. (Tämä on painajaiseni. Hoksasin vasta viimeisimmän tilanteen jälkeen, että sukulaiseni ja minun Päivän Pamaus on samalla koneella minun alueellani tehty. Käytimmen niitä vieläpä vuorotellen, kun näytin hänelle mallia ja valintojen vaikutuksia omalta PP:ltäni.)
2d. Vilpitön monitilaaja yhdellä tai useammalla koneella. Monen Päivän Pamauksen käyttäminen voisi olla myös elämänhallintastrategia. Ahkera ja järjestelmällinen lukija saattaa tehdä useita tilauksia pitääkseen lukemistot järjestyksessä: yksi Päivän pamaus vapaa-ajan hupijutuille, toinen ammattia sivuaville blogeille, kolmas käsityöpiirin kädentaitoblogeille jne. Tämä on käyttäjäystävällinen tapa hyödyntää Päivän Pamausta ja voi auttaa myös siinä, ettei lapsille tai ohjelman, koneen tai kukkaron kapasiteetille sopimattomia sivua avata vahingossa väärään aikaan väärässä paikassa. Suosion mittaamista tämä ei tue, mutta ei ansaitse syyllistämistäkään. Kyse ei ole vilpistä, ellei Pinseri kiellä tarjoamansa palvelun käyttämistä tällaiseen elämänhallinnalliseen lukemistojen organisointiin usean henkilökohtaisen Päivän Pamauksen avulla. (Näin minä toimisin, jos en tahtoisi niin kovasti yhdellä Päivän Pamauksella suosia suosikkejani: yksi PP läheisille päivittäiseen seurantaan, toinen PP hauskoille perjantaiblogeille, kolmas PP asiallisesti kiinnostaville keskiviikkoblogeille ja seljäs PP lupaavien blogien satunnaisempaan seurantaan.)
Blogien listaaminen on järkevää. Pinseri tarjoaa aakkosjärjestyksen, päivitysajan mukaisen järjestyksen ja suosion mukaisen järjestyksen pohjalta laadittuja listoja. Niistä on lukijoille apua. Päivän Pamauksen tekemisen yksinkertaistaminen voisi nostaa blogilukijoiden määriä. Myös Top-listakelpoiselta Päivän Pamaukselta edellytettyjen raja-arvojen (3-400 blogia) noudattaminen helpottuisi.
Kilpaileminen voi olla kivaa monenlaisissa urheilun tuomarilajeissa. Paljon järjestetään yleisökilpailuja, joissa on suuria palkintoja, vaikka osallistujat saattaisivat pystyä rikkomaan huomaamatta sääntöjä. Itse katselen mielelläni televisiosta F1-kilpailuja, joissa menestys riippuu ajajan toiminnan lisäksi paljosta muusta, mm. muiden ihmisten teoista, lähes ennustettavista säistä ja arvaamattomista sattumista.
Minä olen valmis kilpailemaan blogilukijoiden suosiosta, jota mitataan Top-listalla Päivän Pamausten avulla ihan niin kuin Pinseri tahtoo kilpailun järjestää ja on säännöt säätänyt. Sulkeudun suosioonne. (Siis sitten kun joskus ehkä olen mukana Pinserin listoilla.)
-maura
17:43 - /blogit
Yllättäjän kunniallinen elämä
Sain luettua tänään loppuun Edgar Wallacen "Yllättäjän", josta eilen jo kerroin.
Herra Yllättäjä kertoo viimeisessä luvussa tulevasta elämänmuutoksesta. Hän aloittaa kunniallisen elämän kertyneen omaisuutensa turvin. Kunniallisuus tarkoittaa tässä sitä, että hän menee naimisiin ja muuttaa kotimaansa poliisien ulottumattomiin, eikä aio jatkaa entistä elinkeinoaan. Tämän hän voi tehdä epärehellisiltä ihmisiltä anastamansa omaisuuden turvin.
Että tällainen uusi alku avautui herra Yllättäjälle.
Lapsena olin hyvin tietoinen siitä, että saduissa rosvojen aarteen löytäjä saa rehellisesti käyttöönsä rikollisesti hankittua omaisuutta. Ajattelin silloin, että jos minä löytäisin jotain arvokasta, palauttaisin sen alkuperäiselle omistajalle. Ajattelin, ettei se kuitenkaan keltään rosvolta olisi kadonnut.
Toivon, että vieläkin haluaisin pyyteettömästi palauttaa omistajalle, jos jotain kadonnutta löytäisin. Nyt kuitenkin ajattelen ensimmäiseksi löytöpalkkiota, mutta kuitenkin myös sitä, että palautan.
Epäilen, että arteen äärellä voisin nykyisin unohtaa kaikki periaatteeni. Voisi käydä niin, että perusteluni riittäisivät aarteen pitämiseen itsellä. Siksi olen alkanut toivoa, etten löydä mitään arvokasta, mikä olisi joltain muulta kadonnut. Muuten vain tarkistan, että kyseessä on varmasti kaljapullon korkki, eikä kahden euron raha, kun jokin edessäni kadun pinnalla kiiltelee.
- maura
16:22 - /arvot
Ei sitten Googlen hommiin
Mitäs tein eilen illalla Googlen kanssa, kun nyt surettaa? En muistanut katsoa televisiota. Menetin kaikki eilisiltaiset televisio-ohjelmat Googlen vuoksi. Surkeinta on, etten ollut laittanut Tähtiporttia nauhoittumaan. Big Brotheria olen seurannut tänä kesänä uteliaisuuttani ja siksikin, että sen osallistujat elävät "laboratorio-olosuhteissa". Edes BB:n jälkeistä Conanin kalpeaa naamaa en ehtinyt näkemään.
Mikä siis ohitti Tähtiportin, BB:n ja Conanin kiinnostavuudellaan, vaikka sellainen tapaus on oikeastaan mahdotonta? Löysin Pinserin blogista suhteellisen tuoreen päättelytehtävän jostain Googleyhteyksistä. kelpaisin Googlen hommiin, jos osaisin ratkaista tehtävän.
Huomaamatta ajan kulumista vääntelin noita neljää kymmennumeroista riviä eilen illalla muiden hommien lomassa. En huomannut ajan kulumista, enkä muistanut telkkaria. Kun lopulta pakottauduin irrottautumaan ratkaisematta jäävän tehtävän äärestä, oli ilta muuttunut yöksi. Huh. Mitenkähän viides rivi oikeasti on löydettävissä? Onneksi en suunnittele Googleen töihin menemistä.
- maura
11:43 - /eloa
2004-07-21
Yllättäjä
Heräsin jo viideltä tänä aamuna. Aurinko paistoi verhojen raosta huoneeseen. On tulossa valoisa päivä. Viivyin miellyttävän heräämisen tunnelmissa lähes tunnin. Ajatukset liikkuivat omia aikojaan kiinnostavasta puuhasta toiseen, joten tulevaisuus alkaa tänään hyvin.
Nousin jalkeille, koska kehoni varoitteli toiminnoillaan. Muiden aamutoimien jälkeen siirryin monipuoliseen aamuahmintaani. Söin jälkiuunileipää, jonka päällä oli juustoa ja join vähän taitavasti keinotekoisesti maustettua vadelmamehua. Nautiskelin myös pari kupillista silkkaa hyvää kahvia, jota olen ostanut puoli kiloa tosi edullisesti eli 79 centillä.
Loman kunniaksi ahmin samalla aikaisempien tämän viikkoisten Edgar Wallacen lukemisteni ("Miljoonan dollarin juttu", "Hopea-avain") jatkoksi kolmatta nimeltä "Yllättäjä". Nuo aiemmat kuvaavat rehellisten ihmisten (sankarin, kaunottaren ja lupsakan viranomaisen) touhuja rikosten selvittämiseksi, mutta herra Yllättäjä on rikollisilta varastava rikollinen. Yllättäjä ei läheskään aina jaa saalistaan köyhille, vaan antaa parille kaverilleen tarpeeksi (!) ja pitää yleensä itsellään suurimman osan.
Kirjan lukeminen jäi kesken, kun puhelin soi. Odotin aloituslupaa ja sain. Poikani nimittäin kertoi tehneensä blogiini sähköpostitusreitin. Kiitos!
Laittauduin liikkeelle, pakkasin pari kirjastoon palautettavaa ammatillista kirjaa kassiini, kaurahiutalepussin olkalaukkuuni, roskapussin ja biojätepussin sain myös mahtumaan mukaani: Sisäpihan laatikoihin jätteet. Kirjastoon kirjat. Kaappiin kaurahiutaleet. Tietokone auki ja sähköpostilaatikkoon kertyneet rojut roskikseen. Jäljelle jäi ohje siitä, miten tämän aloitan.
Yllätys, yllätys: aloitus onnistui. Katsotaanpa saanko tällä kertaa polutuksenkin sujumaan.
- Maura
18:02 - /eloa
Kesää heinäkuukin on.
Nyt otan suuren askeleen ja lähetän sähköpostia omaan nettipäiväkirjaani. Saapi nähdä, kuinka paljon kompuroin alkuvaiheessa ja kuinka pian pääsen luontevasti liikkeelle. Lämpimiä kesäisiä terveisiä kaikille!
13:11 - /eloa
