Aloitusmaisema

2004/08

2004-08-31

Kaikki hyvin

Joskus sanoin kuulumisia kysyvälle tuttavalle, että hyvää kuuluu. Hän nauroi iloisesti ja kovaa. Ihmettelin vähän. Sain selityksen: "Ei työtä, ei rahaa ja sanoo, että hyvää kuuluu."

Nytkin minulla on kaikki hyvin. Tänään olen keskustellut monien entisiksi jäävien ja jo entisten työkavereiden kanssa, siivoillut viimeisiä tiedostoja mukaani, putsannut selaimesta ja näytönsäästäjästä jälkeni ja muutenkin jättänyt jälkeeni tyhjyyttä.

Yksinäisyydestä kirjoitan tuonnempana lisää, kunhan katson miten se kotonurkissa alkaa pyöriä. Hillitty kukko sitä on jo käsitellyt kommentissaan ja blogissaan kiitettävästi. :)

- maura

18:40 - /tilanne

2004-08-30

Yksinäisen seuraelämää

Kuten tarkkaavainen lukija ehkä on huomannut, vietän todella yksinäistä elämää. Kun saan oikean sähköpostiviestin, siitä tulee minulle suuri tapahtuma. Kun keskustelen lähimmän omaiseni tai sisarusteni kanssa puhelimessa, arvostan sitä todella korkealle ja silloin tällöin kerron siitä täällä (että en ihan täyserakolta vaikuta). Kun tapaan entisiä työkavereita, jotka pian jäävät entistä entisemmiksi (huomenna on viimeinen tilankäyttöpäivä täällä), kyseessä on suuri tapahtuma, josta vitsailen siksi, että minua nolottaa: minulla ei juuri muita ihmiskontakteja nykyisin ole. Jos vielä tapaan jonkun etäämmällä asuvan (uuden) ystävän, kuten tänään, en osaa lainkaan käyttäytyä. Ei minulla ole tässä kaupungissa nykyisin ketään, ketä tapaisin muuten kuin täällä entisessä työympäristössä ja tämäkin jää elokuun 2004 lopussa historiaan. Nyökkäystututkin ovat harvassa, kun täältä lähden.

- maura

20:25 - /ihmiset

Ihmisten kanssa

Antti-Juhanin kanssa olemme keskustelleet puhelimitse, mutta muita ihmisiä olen tavannut kasvotustenkin tällä erää. Tänään on ollut paljon huomion arvoista väkeä liikkeellä kaupungilla, käytävillä, huoneissa, kuppiloissa ja maisemakonttorissa. Arvostan ja huomioin tuota väkeä erityisesti siksi, että sillä on ollut ymmärrystä katsoa minun puoleeni ja aikaa sanoa minulle sananen tai pari. Jotkut ovat jopa keskustelleet kanssani. Kertakaikkiaan mainiota porukkaa! Tässä sitä osa-aikaerakon seurallisuutta punnitaan jos missä!

Ulkosalla juttelin filosofi MK:n kanssa kulkiessamme hetken samaan suuntaan sateenvarjojemme alla. Puhuimme ahkeruudestamme tutkimuksen alalla ja sitten sateenvarjoista. Rankan sateen valuessa ympärillä on omista ja mieluummin ehjistä sateenvarjoista todella hyötyä. Huomasin sitten itsekseni, että sisällä sateenvarjon tarjoama hyöty ei ole aivan yhtä ilmeinen, mutta enhän voinut sitä uloskaan jättää. Kuivukoon tuossa maisemakonttorin ikkunan edessä. Maisemakonttori on nimitys, jota käytän huoneesta, jossa kuusi tietokonetta tarvitsevaa henkilöä mahtuu työskentelemään yhtä aikaa ja näkee maisemaikkunasta sermiensä yli tai lomitse käytävien risteysalueen, yhden hengen työhuoneiden ovia ja ikkunan, josta näkyy pääasiassa tämän talon ulkoseinää. Maisemakonttorissa juteltiin filosofien TK (Kordelinin apurahahakemus aiheena) ja RO (koneiden jättäminen aiheena) kanssa. Paikalla olivat myös filosofit AK ja MJ, sekä jälkimmäisen vieraana pistäytynyt Tommipommi. Illemmalla ovella pistäytyi internetyhteyksien ongelmia pohtimassa filosofi TL, jolle kerroin huomanneeni aiheesta tälle illalle tähdättynä jonkinlaisen varoituksenkin.

Erillisiä asiallisia sananvaihtoja olen tänään käynyt yksitellen käytävillä tai huoneissa filosofien TK2, TV, LH, TV2, EO ja ME kanssa. Osa tästä porukasta oli paikalla myös yhteisessä kuppilaistunnossa, jossa juteltiin enimmäkseen niitä näitä. Siellä oli mukana myös filosofi PR, joka onnitteli minua eilisen Kimi Räikkösen voiton johdosta, sillä niin kauan minä sitä voittoa olen kuppilakeskusteluissa odottanut, että ansaitsenkin kannustajapisteitä, juu. Ihmeteltiin sitten porukalla Matti Nykäsen elämään ja ongelmiin lööpeissä ja iltapäivälehtien sivuilla käytettyä palstatilaa. Juttelin toimiston ovella RJ:n kanssa työn ohella opiskelemisesta. Lisäksi olen ollut puhelias kaikkialla muuallakin asioidessani. Kovasti olen myös nyökkäillyt tervehdystarkoituksessa työkavereiden ja vähän vieraampienkin kanssa, että hei ja moi.

- maura

19:28 - /ihmiset

In memoriam Georg Henrik von Wright

Sain juuri sähköpostitse ohjelman symposiumiin In memoriam Georg Henrik von Wright.

Kaikille avoin tilaisuus on Helsingin yliopiston juhlasalissa 29.9.2004 klo 10.00-20.00. Tilaisuuden järjestävät Helsingin yliopisto ja Suomen Filosofinen yhdistys.

Lue lisää ...

14:52 - /tulossa

Tutut kasvot

Äsken filosofi MJ sai vieraan, joka näytti tutulta. Muistin nähneeni samanlaiset kasvot kuvassa. Kysyin, josko hän on Tommipommi. Hän myönsi, jotta on hän. Sitten he lähtivät toisaalle.

- maura

14:20 - /ihmiset

2004-08-29

Vettä pöydällä

Aamulla keitin kahvinkeittimellä vettä pöydälle. Onneksi siis vettä, eikä kahvia. En tiedä, mitä siinä mietin, mutta kannua en laittanut paikalleen. Vettä laitoin ja sähköä. Sitten menin keittiöstä muihin puuhiin. Kuulin kahvinkeittimen tussahtelevan ja veden lirisevän. Jotenkin minusta alkoi tuntua, että käteni ei ollut tehnyt kaikkia hommiaan. Katselin oikeaa kättäni, eikä siinä tuntunut olevan kaikki kohdallaan. Ehkä painon jälkituntu puuttui?

Palasin keittiöön tarkistamaan, josko olin tosiaan jättänyt jotain tekemättä. Olin, juu. Vettä oli jo valunut pöytäliinaa kivasti kasteleva lammikko ja lisää pulputti tuutista. Laitoin kannun paikalleen, odotin veden siihen. Sitten siivosin paikat ja laitoin kuivumisen alulleen. Join tänään suklaakaputsinoa: jauhetta mukiin ja kuumaa vettä päälle. Hyvää, mutta vain harvakseltaan ohjelmassani.

- maura

18:59 - /eloa

Tutkimustyökokemus

Tommipommi esitti taannoin joitain tietynlaisia nettinaisia yleisemmin luonnehtivia määritteitä. Otan ne käyttöön omaa tilannettani kuvaamaan: Olen tosiaan Alma-hankkeeni jälkeen kokenut olevani loppuunajettu ja katkeroitunut omanapa-ympärysmatkalainen. Voimistuakseni jälleen ja vapautuakseni katkeruudesta katselen elämääni eripuolilta, mutta juuri sitähän sanotaan omaan napaan tuijottamiseksi.

Tällä kertaa olen listannut tutkimustyöpestejäni. Näin olen tehnyt siltä varalta, että joku sattuisi tarvitsemaan tutkijaa, jolla on juuri tällaista työkokemusta. Monitieteellinen, laaja-alainen ja pätkittäinen akateeminen työkokemukseni on vaatimaton, mutta ei olematon. Ajoittain tuntuu jopa siltä, että kyse on ollut vaativista tehtävistä.

Lue lisää ...

00:27 - /tilanne

2004-08-28

Pilvinen lauantai

Näin viime yönä tieteellistä unta filosofisesta tutkimusongelmastani. Tein koeasetelmia ja jotain ihmiskokeita. Kirjoitin unessa tutkimuksesta juuri raporttia, kun oivalsin, mistä intentionaalisessa teossa oikein on kysymys. Olin tosi iloinen tästä huomiosta ja ajattelin tyytyväisenä unessani sitä, miten hyödyllistä on nähdä unta oikeista asioista.

Heräsin tänään ajatellen unessa tekemääni huomiota ja keittelin itselleni pari kupillista kahvia. Jostain syystä nyt valveillakin tuntuu siltä, että unioivalluksellani on merkitystä. Hämmästyin muutakin. Löysin nimittäin kotoa eilen kadottamani korvakorun. En nyt ole sitten ihan varma, pudotinko sen eilen vai enkö laittanut sitä lainkaan korvaani. Olen niin ajatuksissani nykyisin. Mietin silloinkin omiani, kun muka katson olympialaisia. Katselin Argentiinan ja Paraguain välisen jalkapallo-ottelun, jossa olympiakullan voitti Argentiina. Ennen pelin ratkeamista miehet ehtivät varmaan juosta kilometrin jos toisenkin, sillä jalkapallokenttä näyttää valtavalta. Tarkistin tekstitv:n sivuilta suomalaistuloksia. Taina Kolkkala on heittänyt kymmenenneksi keihäällä ja Jenni Honkanen melonut kahdeksanneksi eli pisteille. Illalla aion katsoa, miten keihäsmiehet pärjäävät.

Sisareni soitti minulle, kun en ollut vastannut tekstiviestiin. Akun tyhjeneminen saa joskus aikaan viiveen tekstiviestien näkymisessä. Sisko kertoi tekstarinsa. Keskustelimme sitten suvun naisten sairauksista ja terveyksistä. Siinä muistui mieleeni sekin, että sain jo eilen postitse takaisin vanhat rintakuvani Tampereen kaupungin rintaklinikalta. Mukana oli ystävällinen huomautus, että ei uusissa kuvissa ole mitään rintasyöpään viittaavaa. Hyvä niin. Meillä ei ole syöpää suvussa, niin muistelimme siskon kanssa. Sen sijaan sydän ja keuhkot ovat heikko kohta sukumme terveyden kannalta. Tästä asiasta mieleeni muistui puhelun päätyttyä sellaista, minkä vuoksi soitin heti siskolle. Käsiteltiin asia samalla ja toivoteltiin hyvää.

Kävin tänään taas Lidl-ostoksilla. Olin nimittäin langennut jossain vaiheessa Lidl-tyyppiseen limsapulloon, jota ei voi palauttaa muihin kauppoihin. Nokkela tapa saada asiakkaat palaamaan takaisin oman kauppaketjun myymälään tuo Lidl-kohtainen pullonpalautus. Onneksi sinne voi palauttaa muualtakin ostettuja virvoitusjuomapulloja. Wessapaperia tuli ostettua iso pakkaus. Ostin muutakin, muun muassa sipuleita ja viinirypäleitä, koska ne olivat sekä kauniita että edullisia. Kaupungilla oli paljon väkeä liikkeellä, mutta vain kotitalon hissillä tuli nyökkäämisen tarvetta. Nuori mies, jonka tapasin hissillä päinvastaista suuntaa kulkemassa, on tuollainen hyvänpäiväntuttu, joita saman rapun asukkaista voi tulla.

Söin tänään monen päivän pataani. Keitän silloin tällöin puolikiloa makaroneja ja laitan sekaan sitä sun tätä. Tällä kertaa mukaan päätyi pussillinen pakastettuja keittojuureksia, purkillinen punaisia papuja, kolme sipulia, vähän lihaa, mausteita maun mukaan ja roppakaupalla lämpimiä ajatuksia. Olen nimittäin hyvällä tuulella. Ruokakin maistui hyvältä. Lähdin uudelleen kaupungille ja kävin jälkiruokakahvilla kuppilassa. Löysin sieltä päivän lehden ja luin sen. Kävelin sitten kaupungilla, nyökkäilin hyvänpäiväntutuille ja mietin omiani.

Kun pääsin tietokoneelle ja luin sähköpostini, löysin mukavan sähköpostiviestin. Toinenkin pyytämäni suosittelija vastasi myöntävästi. Kerroin tästä heti pikaisessa puhelussa pojalleni, joka ymmärtää näitä juttuja. Nyt sitten vain apurahoja hakemaan entisen ja uuden ohjaajaproffan suosituksin. Toivottavasti onni suosii.

- maura

18:53 - /eloa

2004-08-27

Perässähiihtoa elämää pitkin

Monet merkittävästi elämääni vaikuttaneet valinnat ovat aikanaan tuntuneet perustuvan harkintaan. Näin jälkeenpäin niitä katsoessani näen hiukan siitä, minkälaiset olosuhteet ja vaiheet ovat olleet myös vaikuttamassa elämäni linjautumiseen. Tai ehkä paremminkin on niin, että näen harkintani uudella tavalla, samoin tekojeni olosuhteet ja seuraukset.

Monet valintani olen tehnyt toisin kuin mitä läheiseni, kaverini ja sukulaiseni olisivat pitäneet suotavina. Jännittävää tässä onkin se, että koen itseni perässähiihtäjäksi silloinkin, kun muiden mielestä olen kulkenut aivan eri suuntaan kuin johtotähteni ovat menneet. Olen päätynyt omille teilleni, mutta harkitsen yhä itsenäisesti ja hiihdän samalla elämäni perässä.

Lue lisää ...

21:41 - /historia

Blogeja plaraamassa

Vietin illankuhnassa reippaan rupeaman lukemalla blogeja. Tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota näihin: Antti-Juhani Kaijanaho, Hassuja Heräämisiä, Kesät talvet, Hillitty kukko, Tommipommi, maalainen, KunKirjoitan, Kysyn vaan ja Lehti.

Tunnustelin näitä ja muita blogeja lukiessa itselleni herääviä tunnelmia ja ajatuksia. En niinkään tarttunut näiden mainitsemieni blogien aiheisiin käydäkseni keskusteluun puolesta tai vastaan. Minä vain vaeltelin noiden blogien maisemissa ja merkitsin muistiin tuntumia.

Lue lisää ...

20:29 - /blogit

Kadonnut korvakoru

Aina silloin tällöin kampaan pitkiä, melkein mustia hiuksiani siihen tapaan, että korvanapin vastakappale tarttuu hiuksiin ja irtoaa. Ennen pitkää myös hopeatappi, jollainen oli esimerkiksi tämänkertaisen ruskean pikkuisen helmenkokoisen pallon kiinnitystappina, luistaa pois korvan reiästä. Jos näin käy kävellessäni, on koru mennyttä. Jossain siis luuraa yksinäinen korvakoruparka ja korvanipukassani tapittaa toinen. Ystävällistä löytäjää pyydetään kohtelemaan korua hellävaraisesti ja tarjoamaan sille hyvän kodin.

- maura

19:09 - /eloa

Mukavia sattumia

Eilen kotiuduin myöhään illalla vilkkuvan puhelinvastaajan valon luo. E-serkkuni Helsingistä oli jättänyt viestin. Ilta oli myöhä, joten jätin soittamisen aamuun. Soitinkin hänelle sitten aamutuimaan, jotta mitäs? Juteltiin kuulumisia. Hän on tyytyväinen juuri nyt. Katto pitää vettä ja syksyllä voi harrastaa monenlaista.

Tänään olen poikennut kuppilakahveilla kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla sattui mukavasti. Kahvi on minun stressijuomani, joten kahdesta perättäisestä kuppilakeikasta aamukahvien jälkeen voipi päätellä jotain stressistäni. Kahvi oli kummallakin kerralla hyvää. Ensimmäisen kuppilan iloinen sattuma oli, että pöydässäni oli päivän lehti. Olen nykyisin ilmaislehti Tamperelaisen varassa kotioloissa ja sehän ilmestyy vain kaksi kertaa viikossa. Siitä ei ole seuraa kaikille kahveilleni. Luin siis tyytyväisenä päivän lehden. Toinen iloinen sattuma tarjoutui mukavan seuran muodossa ihan äsken. Yliopistolla kuppilassa istui ystäväni M tiedekunnan toimistosta työtoverinsa kanssa ruokailemassa, joten sain rupattelevaa ja neuvoa-antavaa kahviseuraa.

Käytävällä sattui mukavasti professori TV reitilleni. Esitin heti ehdotuksen, jonka tiedekuntalaiselta kahviseuraltani kuulin: jospa tarkistettaisiin tähänastiset filosofian jatko-opintoni, josko voisin saada kokonaismerkinnän jatko-opintojen suorittamisesta väikkäriä vaille valmiiksi. Sovittiin, että palataan asiaan alkuviikosta opintorekisteriotteeni äärellä ja hoidetaan homma kuntoon. Tuollaisen kokonaismerkinnän kanssa voin vaellella maailman turuilla ja työmarkkinoilla entistä vapaampana. Keskustelemme sitten myös tutkimuksestani, joten päivitän myös tutkimussuunnitelmani katsastuskuntoon.

Muutenkin olen miettinyt elämäni keitoksen sattumia vähän tarkemmin ja todennut, että onhan niitä ollut. Toistaiseksi olen kohdannut ainakin ikäviä, yhdentekeviä ja mukavia sattumia. Ihan hyvä keitos siis. Sattuipas mukavasti!

- Maura

14:17 - /eloa

2004-08-26

Helsinkiin jos voisin

Sovin tänään uudesta väikkärin ohjaajajärjestelystä Tampereella. Lähetin asian saman tien tiedoksi tähän astiselle, mutta nyt Helsinkiin professoriksi pestautuneelle ohjaajalleni: hänen sijaisensa on lupautunut ohjaamaan. Tarvitsen kuitenkin myös aikaisemman ohjaajani suosituksen hakemuksiini.

Tänään olen miettinyt tilannettani täällä Tamperaalla. Työnhaun pitäisi sujua, sillä olen kasvatustieteiden maisterin rinnalle ja päälle tehnyt myös päätutkintoni eli yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon, molemmat Jyväskylän yliopistossa. Itse pidän tosiaan päätutkintonani tuota yhteiskuntatietellistä tutkintoa, jonka pääaine on filosofia. Olen työn ohella innoissani opiskellut filosofian jatko-opintojakin jo 79 tamperelaista opintoviikkoa, vaikka 40 riittäisi.

Mikäpä minun on harrastaa väikkärin tekemistä vaikka 117-vuotissynttäreilleni asti. Nyt minusta tuntuu, että tämä asia on kunnossa. Luotan sekä täkäläiseen ohjaajaani että helsinkiläiseen aikaisempaan ohjaajaani. Henkilökohtaisista syistä ja valtavien Helsingin yliopiston kirjahyllyjen vuoksi haluaisin muuttaa Helsinkiin, jos vaan voisin. Voisi kai Helsingistä työtä saada? Ainakin sen verran, että työtä olisi enemmän kuin nyt Tampereella. Sitten joskus tulevaisuudessa ottaisin pari vapaapäivää ja tulisin Tampereelle väittelemään.

- Maura

22:30 - /tilanne

Hyvin painittu!

Näin yhden Marko Yli-Hannukselan voittaman painiottelun. Mieleeni piirtyi kuva voittajasta. MTV:n nettisivuilta löysin äsken tiedon hävitystä ottelusta. Onneksi luin tarkemmin ja sain tietää voitetusta hopeamitalista. Suomella on siis jo kaksi hopeamitalia näistä olympialaisista! Aika hyvin.

- Maura

20:11 - /ihmeet

Tavoitteiden tarkistusta

Filosofisen tutkimuksen alalla toimin nyt aktiivisena työnhakijana. Olen ex-ammattitutkija (ja toivottavasti myös tuleva). Olen harrastanut väitöskirjatutkimusta vuosia työn ja työnhaun ohella. Inhimillisenä toimijana minua kiinnostaisi tietää, miksi en ole voinut saada enempää toiveitteni ja järkeilyni mukaisia sattumia elämääni? Kysymyksen voi asettaa myös toisin: miksi minä tavoittelen elämässäni eri asioita kuin mitä yleensä saan?

Maailma menee omalla painollaan, samoin yhteiskunta. Kuitenkin suurten ihmisjoukkojen elämäntavat vaikuttavat maailmanmenoon. Siis myös yksittäisten ihmisten elämäntapavalinnoilla on merkitystä tuota maailmantiloihin vaikuttavaa massaa kasvattamassa. Yhteiskunta tuntuu usein omavoimaiselta ja -lakiselta elämäntapaa säätelevältä liukuradalta. Miksi sitten jotkut meistä luovat uransa sillä liukuradalla, toiset taas vaeltavat maisemassa omaan tahtiinsa?

Olen kysynyt joiltain työurallaan filosofian alalla edenneiltä ja suhteellisen vakaassa työsuhteessa olevilta ikätovereilta, miten he ovat saavuttaneet nykyisen asemansa tiedeyhteisössä. Olen saanut heiltä eri tavoin muotoiltuna saman vastauksen: sattumalta.

Asetan siis elämälleni tavoitteen, johon pyrin itse. Koetan myös päästä valitsemaani tavoitetta edistävälle yhteiskunnan liukuhihnalle. Lisäksi toivon samansuuntaisia sattumia.

- Maura

19:19 - /tavoite

Tavoittelun keinojen tarkistusta

Tahtoisin päästä tutkimuksen harrastajasta jälleen kerran ammattitutkijaksi. Olen sitä silmällä pitäen laittanut keväällä apurahahakemuksen Antti ja Jenny Wihurin rahastolle. Tämän kuun loppuun mennessä lähetän apurahahakemuksen Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston käsittelyyn. Syyskuun lopussa päättyy Koneen säätiön apurahojen hakuaika ja minä postitan sinnekin hakemukseni.

Väitöskirjan jälkeiseen tutkimukseen tai ehkä väitöskirjan viimeistelyynkin ikäni sopisi. En nuorru enää, enkä ole vielä tohtori, mutta ehkä voisin alkaa tässä vaiheessa jo viimeistellä väitöskirjaani apurahan turvin? Olenkohan niin pitkällä? Pitääpä tarkistaa! En odota liikoja. Kaikkia keinoja on kuitenkin lupa ja hyvä ja pakkokin käyttää elonsa rahoittamiseksi ja mieluiten mielityötään tehden. Näillä sanoilla ja monilla muillakin minä perustelen sitä, että haen apurahoja.

Lisäksi on toki tarkistettava pestuumarkkinat, josko olisi työnantajia, joilla on pulaa teoreettisen (ja vähän käytännöllisenkin) filosofian tutkijasta, joka ei ole vielä tohtori. Ehkä sellaisia työnantajia ei löydy ihan hetikään, eikä ainakaan pilvin pimein. Toivossa on silti hyvä elää. Entä millaiset mahdollisuudet minulla on ideoida ja kehittää yritys, joka tuottaa filosofista tutkimusta? Jos vielä yrittäjänä itse tutkisin tekoa, erityisesti teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelmaa Georg Henrik von Wrightin filosofiassa? Varmaan on tuotteellani melkoista kysyntää, sillä itse ainakin kiinnitän asiaan lähes kaiken huomioni.

No, minulla on varasuunnitelma: pidän yhtä ruudullista numeroita mukana lotto- ja vikinglottoteemaisissa viikkoarvonnoissa.

- Maura

17:56 - /keinot

2004-08-25

Joitain huonekaluja

Kiitos Hillitty kukko jännittävistä sisustuslinkeistä blogissasi. Ne johdattavat kansainväliseen sisustuksen maailmaan: romanttiseen, värikkääseen, kauniiseen ja tyylikkääseen. Pidin varsinkin joistain peileistä, joita linkkien päästä löysin.

Itse olen ollut kiinnostunut sisustuksesta lapsuudestani asti, mutta vaatimattomissa oloissa totuin pikemminkin kekseliääksi kuin vaateliaaksi. Olen kalustanut nykyisen kotini 11 vuotta sitten jonkinlaisen kierrätysinnon ja tietysti kukkaroni reiän kannustamana huonekalukirppiksiltä hankkimillani tarvekalusteilla. Lisäksi minulla oli vähän Jyväskylästä tuomaani kalustoa. Toin Tampereelle mukanani jyväskyläläiskirppikseltä aikanaan hankkimani sohvakaluston ja kirjoituspöydän. Veljistäni kaksi on jättänyt isohkon kädenjäljen sisustukseeni. Sohvapöydän olen saanut nuorimmalta pikkuveljeltäni. Hän on verhoilijan uravaiheessa päällystänyt uudelleen kaksi nojatuolia ja neljä muuta tuolia, jotka kaikki perin luokioaikaisesta kortteeristani eli H-tätivainaalta. Tavallaan hienoin huonekaluni on vanhimman pikkuveljeni puusepänuransa alkupuolella tekemä suunnilleen viisimetriä leveä ja lähes kattoon asti ulottuva kaunis kirjahylly. Tosin se on vähän kärsinyt kuljetuksissa. Hyllykössä on monenlaisia hienouksia. Tietysti siinä on alakaapit koko matkalla. Parin kaappien yläpuolella olevan hyllytason yläpuolella on sitten lasiovelliset kaapit myös koko hyllystön leveydeltä, paitsi keskellä. Siinä on noin metrin levyinen baarikaappi. Lasikaapit ovat kahden hyllyvälin korkuiset, joten niiden päällekin mahtuu hyllyjä.

Enempää en nykyistä sisustustani kuvaile. Viihdyn onneksi myös nykyisessä kekseliäisyyden riemuvoittoa julistavassa kodissani. Jos kuitenkin voittaisin ainoalla lottorivilläni tosi paljon rahaa, käyttäisin sitä reippaasti ja toivoakseni taidokkaasti sisutamiseenkin.

- maura

20:17 - /maailma

Kuvausretki

Sain viime viikolla kutsun, jonka vuoksi päädyin tänään eräänlaiselle kuvausretkelle Hatanpään seudulle. Edellinen käyntini hatanpäisellä Pyhäjärven rannalla on jo täyttänyt vuoden ja kuvauksesta on kulunut peräti kaksi vuotta. Kyse on ihan tavallisesta maksuttomasta rintakuvasta, joita Tampereella otetaan minun ikääni ehtineistä naisista kahden vuoden välein kuusikymppiseksi asti.

Siihen nähden, että lähdin kuvausretkelle myös valokuvatakseni Ruusutarhaa ja Arboretumia elokuisessa kuosissaan, huomasin ikäväkseni perillä, että sininen ruusukassini on kameraton. Miksi ihmeessä jätin kameran kyydistä juuri nyt? Epäilemättä siksi, että en suunnitellut retkeäni kaikilta osin loppuun asti. En siis ottanut kuvausretkellä itse valokuvia, mutta minusta otettiin neljä rintakuvaa. Lisäksi taidan kuvata sanallisesti tätä elokuista kuvausretkeäni.

Lue lisää ...

19:20 - /tilanne

2004-08-24

Ihmisiä suviyössä

Iltahan silloin oli, kun sisareni oli kännykässäni äänenä. Kivaa, että hänelle juolahti juuri tänään mieleen keskustella puhelimitse kanssani. Juteltiin kuulumisia. Meillä on tapana soitella suunnilleen vuorotellen, mutta emme me päivittäin soittele, emmekä ihan joka viikkokaan. Kivaa silti, että jossain toisella puolella maata on läheinen ihminen perheineen. Toki juttelimme samalla perhekuulumisetkin. Hyvää kuuluu. :)

Jossain vaiheessa iltaa keskusteltiin puhelimitse Antti-Juhanin kanssa muiden aiheiden lisäksi tästä minun koneentyhjennyksestäni. Hän muistutti nykyaikaisten levykkeiden hauraudesta kuljetusvälineinä. Eipä ollut juolahtanut mieleeni, mutta ryhdyn varotoimenpiteisiin varoituksen suuntaisesti.

Iltakymmenen molemmin puolin pieni sähköpostikeskustelu vanhan ystäväni K:n kanssa :) ja blogiani lukeneena hän tiesi tiedostomuutostani. Hänen ehdotuksensa oli, että siirtäisin tekstini internetmajaani. Minulla vain ei kotona ole kuin tosi hidas modeemi ja kukkarossa vissiin reikä, joten en vielä voi näitä hienouksia haaveilla. Ja elämäntilanteestani johtuen en juuri nyt pysty parantamaan tietokonetehojani ja -ulottuvuuksiani kotiympyröissä. Ehkä tuonnempana sitten.

Viimeisimmän keskuteluni kävin nuoren ja salskean miehen kanssa, joka ohikulkiessaan huomautti, että ilta on pitkällä. Hän toivotti minulle työniloa. Samoin minä hänelle. Iloa myös ruudun ääreen!

- maura

22:38 - /ihmiset

Sydäntä särkee

Jotenkin on kovin vaikeaa tunnustaa itselleen, että työn ja rakkauden luuserihan tässä ollaan.

Kotona on kirja- ja paperipinoja lattialla ja tuoleilla. En ole vielä keksinyt, miten löydän kaikelle keskeneräisille harrastuspapereille tilaa. Särkee sydäntä, kun pitää puhua harrastuksesta, vaikka haluaisi puhua työstä. Tosin hieman tätä kärsimystä häiritsee se, että täällä (missä lienenkään) siivoavat tilojaan myös tohtorit ja dosentit, joilla ei ole voimassa olevaa pestiä.

Sydäntäni särkee myös siksi, että olen ah niin onnettomasti ja voih niin riuduttavan totisesti tuntenut toivotonta salarakkautta menestyvään mieheen, joka minusta katsoen on korkealla vuoren huipulla tavoittamattomissa. Rakkauden tunne pyrkii kuitenkin nykyisin työntämään itseään kaikkialle, minne vain on mahdollista: rakas päiväkirja ja rakas kone äskettäisissä blogijutuissani ovat hyviä esimerkkejä.

Eikös riutuva rakkaus ole hyvä käyttövoima näyttämisen halulle? Kyllä minäkin menestyn ja joskus vielä räväytän, miten kaunis tässä sentään ollaan! Kasvatan hattuuni propellin ja lentää liihotan miehen luo vuoren huipulle. Elämähän voisi tälleen päästä ihan kelvolliseen vauhtiin taas, kun vain sydänparka malttaisi vähän rauhoittua.

- maura

12:58 - /tunteet

2004-08-23

Syvältä koneen uumenista

Hyllyillä on vielä kirjoja. Apurahahakemukset odottavat tekemistä. Työnhakuun en ole ehtinyt moneen minuuttiin. Kaikki ihmissuhteeni ovat olleet hoitamatta jo pari tuntia (sitä ennen keskustelin Antti-Juhanin kanssa puhelimessa ja muutamien filosofien - TV1, TV2, TK, PR, MJ - kanssa kuppilassa, nyökkäilin tai ainakin ajattelin nyökätä kohdattujen yliopistolaisten - RJ, VL, LK, TL, PH, JK, AV, JH, SL - suuntaan) enkä ole lukenut sanaakaan filosofiaa puoleen vuorokauteen.

Mitä minä tänään niistä olen piitannut, kun on ollut tärkeämpääkin tekemistä. Minä kirjoitan tätäkin syvältä koneeni uumenista. Minun on nimittäin kaivauduttava tiedostoihini ja poimittava ne juuria myöten koneesta ja syvemmältäkin. Minähän muutan.

Lue lisää ...

21:27 - /tilanne

2004-08-22

Iltatuulen viesti ja top-lista

Joskus kauan sitten oli radiossa kuukausi kaupalla listaykkösenä Aikamiesten esittämä Iltatuulen viesti. Joskus sillekin tulivat viimeiset hetket ja se sai väistyä muiden kipaleiden tieltä. Nykyisin musiikkisuosikit vaihtuvat niin tiuhaan, että tuskin kuulen viimeisen nuotin, kun jo uusi suosikki on listalla ekana. Tilatuimmat sanomalehdet taas pysyvät vuodesta toiseen omassa arvossaan, jos eivät muuta toimituslinjaansa ja ottavat trendit kohtuullisesti huomioon. Pieniä lehtiä voi tulla kilpailijoiksi, jonkun levikki voi kasvaa isompien rinnalla, mutta monet jäävät oman taatun pienen lukijakuntansa kannattamiksi.

Vaikka blogit ovat omalla tavallaan nopeatempoisia, ne eivät kilpaile niin kuin musiikkikappaleet. Kukin blogi on ehkä paremminkin kuin monta kertaa päivässä tai päivittäin, viikottain taikka harvemmin ilmestyvä lehti. Jos lehti eli tässä tapauksessa blogi löytää lukijakuntansa kanssa yhteisen säveleen, se soi listalla toki kauan niin kuin Iltatuulen viesti. Olennainen ero on siinä, että siinä, missä Iltatuulen viesti soi aina samoilla sanoilla ja kyllästytti lopulta, voi hyvä blogi soittaa lukijakuntansa herkimpiä tunteita aina uusilla tutuntuntuisilla jutuilla. Jos markkina-alue on pieni ja siellä monta vankkaa blogia, ei tilaajien aikakukkaro kestä tilattavien lisäämistä. Harvakseltaan joku uusi hyvä julkaisu voi saada sijaa pääjulkaisujen joukossa, mutta vain syrjäyttämällä muita vähän kerrassaan tieltä. Ugh, olen puhunut :)

- maura

23:06 - /blogit

Lapsuuden ystävän muistolle

Olimme pihalla leikkimässä, kun hän tuli äitinsä kanssa meille ensimmäistä kertaa. Olin silloin suunnilleen viiden ja hän neljän vuoden ikäinen. Hänellä oli vain yksi isosisko, minulla taas oli hiukan vanhempi isoveli ja tuossa vaiheessa yksi pikkuveli ja pikkusisko, sekä myöhemmin vielä kaksi pikkuveljeä lisää. M:n äiti kertoi, että he ovat muuttaneet läheiseen maalaistaloon ja kiersivät nyt tutustumassa kylän lapsiin. Mitäpä siinä muuta sillä kertaa. Tosin katselin hiukan ihmeissäni pientä polkupyörää, jolla M oli liikkeellä. Minusta näytti myös siltä, että M:n äiti vähän ontui liikkuessaan.

Myöhemmin M:n äidin ontuminen paheni ja hän joutui lopulta vuoteenomaksi. Olin sitten jo muuttanut viitostien varresta kirkonkylään, kun hautajaiskutsu tuli. Olimme M:n kanssa pitäneet taukoa ystävyydessä tuohon asti, mutta uusimme ystävyytemme oppikouluajaksi. Opiskeluaikoinakin tapasimme silloin tällöin. Sitten kuulin suruviestin hänestäkin. Aikaa on sen jälkeen kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta jostain syystä hänen muistonsa on nyt vahvana mielessäni.

Lue lisää ...

21:13 - /ihmiset

Rakas Päiväkirja

Hei taas, rakas päiväkirja! Tänään olen nukkunut pitkään ja kerännyt voimiani muuttoa varten. Kysyt varmaan, rakas päiväkirja, että minne muutan, minne. Ja vastaan sinulle, rakas päiväkirja, että kotiinhan minä muutan. Nyt sinua, rakas päiväkirja, varmaan ihmetyttää, miten voin muuttaa kotiin, kun olen jo kotona. En ihmettele ihmettelyäsi, rakas päiväkirja, en ollenkaan. Jos et kerro kellekään, rakas päiväkirja, kerron sinulle salaisuuden muutostani. Niin, rakas päiväkirja, luotan sinuun ja vaikenemiseseesi. Mutta, rakas päiväkirja, suo minulle hetki aikaa, niin kerron.

Niin Maura kertoo rakkaalle päiväkirjalleen seuraavan tarinan, joka on yhtä salainen kuin mikä tahansa muukin vain internetissä rakkaalle päiväkirjalle kerrottu salaisuus:

Minulla on ollut harrastustani varten erillinen työpiste, jossa olen voinut lukea, kirjoittaa ja tutkia suhteellisen rauhassa. Halutessani olen voinut vaellella kaikkialla maapallolla etsien eri yliopistojen internetsivuilta tutkimukseni kannalta mielenkiintoista filosofiaa. Olen kuitenkin ryhtynyt harrastukseeni niin vanhana, että en vaikuta uskottavalta, eikä harrastustani haluta tukea enempää. Minut siivotaan pois. Kannan siis harrastusvälineeni harrastepöydältäni ja -hyllyiltäni vähän kerrassaan kotipöydälle ja -hyllyille. Minun harrastuspaikkani pitää olla tyhjä viimeistään kuun lopussa. Kannan pari kassillista päivässä, tyhjentelen koneen salkkuja, teen viimeisiä harrastusrahoitushakemuksia ja orientoidun kotipesäharrastajaksi.

Tällainen, rakas päiväkirja, on muuttoni tarina. Kiitos, rakas päiväkirja, että olet luvannut pitää salaisuuteni omana tietonasi. Luotan sinuun, rakas päiväkirja, luotan.

- maura

18:45 - /tilanne

Nostetta elämään

Suomen lippu hulmusi Ateenan kauniissa säässä Marko Kemppaisen hopeamitalin kunniaksi Italian kansallislaulun soidessa taustalla. Minä olen F1-kisoja katsellessani niin tottunut Italian kansallislauluun suomalaisen kakkos- tai kolmosmitalin kunniaksi, että piti oikein keskittyä ajattelemaan, mistä oli kyse.

Tällä kertaa palkitut miehet olivat ampuneet rikki ilmassa lenteleviä kiekkoja. Laji meni edustajaltamme hyvin. Hän saikin mojovaa kannustusta. Katsomon suomalaiset liehuttivat Suomen lippuja ja huusivat kannustusta. Nostetta tuli. Minäkin melkein innostuin.

Kakkospalkinnon sai suuri vaalea alle kolmekymppinen suomalaismies samalla rikottujen kilpailukiekkojen määrällä kuin voittanut Italian ampujainen. Kullasta uusittiin, jolloin (haa, meitä vainotaan!) suomalaiselle lähetettiin ilmaan väärä satsi rikottavia kiekkoja, hänen keskittymisensä hiukan hellitti ja sitten oikeassa järjestyksessä heitetyistä kiekoista jäikin yksi ehjäksi. Jos olisivat heittäneet kiekot oikein heti alunperin, niin kyllä olisi meiltä pessyt ja huuhdellut!

- maura

18:14 - /ihmeet

2004-08-21

Pimenevät yöt

Istun suuressa rakennuksessa, jonka käytävillä on pimeää. Täällä on valoisaa. Pian suljen koneen. Otan kassini, jossa vien kirjojani kotiin.

Sammutan valot. Kuljen ovien yläpuolella olevien poistumistien merkkivalojen opastamana ovelle, josta pääsen portaikkoon. Sinne sytytän valot. Laskeudun portaat. Ovi ja toinen ovi.

Ulkona on jo elokuun yön pimeys. Katuja. Liikennettä vähän. Kotikadullakin on yllättävän vähän väkeä.

Kotiovella, kotikäytävässä, ovi, ovi, kotihissi: seitsemänteen. Kotikerros, oma ovi, sisäovi. Kassit lattialle ja helpotuksen huokaus. Kotivalot.

Nauhalla on Lovejoy. Mitähän temppuja antiikkikauppias kavereineen on nyt tehnyt?

- maura

21:51 - /eloa

Erikoistuin mielenterveyttä tukevaan erityiskasvatukseen

Työskentelin 1970-luvulla kolme harjoittelujaksoa psykiatrisissa hoitopaikoissa. Tarvitsin niitä oikeastaan vain kaksi erityispedagogiikkaa varten, mutta ensimmäinen jaksoni ei sitten kelvannutkaan.

Olin ensin kaksiosaisessa pestissä psykiatrisessa sairaalassa: aloitin kylvettäjänä (2 vk) alkoholismin katkaisuhoito-osastolla ja jatkoin vs. mielisairaanhoitajana (2kk) kroonikkovanhusten osastolla. Toinen pesti toteutui lastenpsykiatrisen sairaalan yhteisökasvatusta toteuttavalla osastolla kasvattajaharjoittelijana (2kk). Kolmannen harjoittelun tein mielenterveystoimistossa nuorille aikuisasiakkaille tarkoitettujen sosiaaliseen kuntoutukseen tähtäävien päiväryhmien ohjaajana (3kk vastaava aika tuntityönä yli vuoden kuluessa).

Lue lisää ...

19:28 - /historia

Kahden desin maitokaakao

Kahden desin kantikasta maitopakkausta on vaikea avata niin, ettei maitoa roisku pöydälle. Käytän näitä pakkauksia, kun evästäydyn kodin ulkopuolella. Onkohan kantikas maitopakkaus jotain muuta kuin purkki tai tölkki? Maitotiili?

Leikkasin pakkauksen auki koko yläreunan mitalta. Maitoa roiskui pöydälle. Pitää harjoitella tuota leikkaustekniikkaa, että opin olemaan läikyttämättä. Katselin sitten maitoisaa maisemaa pakkauksen reunojen sisäpuolella ja ihmettelin, mitä se tuo mieleeni. Täyden maitomukin!

Niin keksin uuden tavan tehdä itselleni kaakaota. Lusikoin reilusti kaakaota pahvisessa pakkauksessa olevan maidon sekaan, sekoitin, otin pillin avuksi ja join. Erinomaista. Ei tullut tiskiä. Roskaa tuli juuri sen verran kuin olisi tullut entisin konstein eli mukittamalla maito ennen kaakaon tekoa.

- maura

16:19 - /keinot

Hyvän muunnelmat nyt

Tehtävä, jonka otin itselleni jonkin aikaa sitten, ei jää unholaan. Lupasin lukea Hyvän muunnelmat uudelleen. On tullut aika antaa raportti.

Georg Henrik von Wrightin vuonna 2001 suomennoksena ilmestynyt kirja Hyvän muunnelmat ilmestyi alunperin jo vuonna 1963 nimellä The Varieties of Goodness. Kyseessä on suomalaisen filosofian klassikko. Von Wright tarkastelee siinä hyvyyttä käsiteanalyyttisesti. Yhden kokonaisvaltaisen hyvyyden sijasta hän erittelee hyvyyden erilaisia muunnelmia, hyvän lajeja.

Kirjan luettuani ymmärrän hyvyyden muunnelmia ja osaan suhtautua hiukan analyyttisemmin vaikkapa Ateenan kisojen suomalaismenestyksen puutteeseen ja kansainvälisiin dopingsotkuihin.

Lue lisää ...

14:53 - /arvot

2004-08-20

Perjantain kulku

Olen aloittanut tämän päivän Matlockilla ja ehkä päädyn illalla toiseen jaksoon, nauhalta toki. Myös kaurapuuro tuntuu olevan tänään alku- ja loppupäässä päivääni. Olen tuossa välissä katsellut unen, keskustellut vähäsen, aloittanut yhden tietokoneen tyhjennyksen ja potenut leukaperästressiä.

Olympialaiset jatkuvat niin kuin ovat alkaneet. Kesäni päättyy joidenkin kirjakasojenkin siirtämiseen pois pitkäaikaisilta sijoiltaan, toki siirron molemmat päät ovat vielä Tampereella. Haikailen Helsinkiin.

Lue lisää ...

21:23 - /eloa

2004-08-19

Ministeri(ö)tasolla

Käväisin vilkaisemassa, josko Antti-Juhanin blogissa olisi uusia kuulumisia. Jotenkin päädyin hieman vanhemman viestin Karjaalla kajahtaa kohdalle.

Hitaasti, mutta varmasti syttyi oivalluslamppu pääni päälle: minäkin olen vaihtanut muutaman sanan Osmo Soininvaaran kanssa suunnilleen pari vuotta sitten. Olemme vaihtaneet myös joitain sähköpostiviestejä työasioissa lähes pari vuotta sitten. Kontakti tuotti kuitenkin hyvän alun tilastotieteilijöiden neuvotteluille ja Soininvaaran vierailun laitoksen tilastotieteilijöiden järjestämään valtakunnalliseen tapahtumaan.

Oma Tampereen yliopiston Alma-hankkeeni ehti päättyä ennen kuin nuo neuvottelut Soininvaaran kanssa johtivat tulokseen.

Lue lisää ...

19:19 - /tilanne

Filosofihissien kerroskasvu

Minulla on tapana käydä silloin tällöin yliopistolla kahvilla. Jos oikein hyvin käy, päädyn kuppilaan samaan aikaan kuin jonkinmoinen joukko muita filosofeja.

Olin tänään sillä tuulella, että kahviseuran kaipuu voitti tavallisesti vallitsevan mukavuudenhaluisen aloillaan istumisen. Niinpä olin norkoilemassa filosofian laitoksella, eikä aikaakaan, kun kun näin tuttua liikettä käytävällä. Onko kyse tosiaan kuppilakulkueesta? No, on on!

Lue lisää ...

18:02 - /tilanne

Taitoa ja tekniikkaa

Poikani on taas ystävällisesti tehnyt parannuksia blogini tekniikkaan ja opettanut niitä minulle.

Vinot kirjaimet olen osannut jo jonkin aikaa, mutta nyt osaan myös tarvittaessa piilottaa tekstiä. Voin ja osaan nyt siis katkaista pitkästä tekstistä suurimman osan alasivulle. Niin tein jo eilen jutussa "Ennen lukiota, lukiossa ja lukion jälkeen".

Linkityskin minulta sujuu tämän jälkeen. Kiitos Antti-Juhani avusta!

- maura

13:52 - /meta

2004-08-18

Kummallisia tunteita

Blogitekstien kirjoittaminen herättää kummallisia tunteita. Kommentit ja niiden puute tuntuvat myös. Kommentoiminen tuntuu ja toisten ihmisten blogien lukeminen tuntuu. Myös sen ajatteleminen, että toiset ihmiset lukevat niitä tekstejä, joita kirjoitan, tuntuu voimakkaasti.

Tuntuu siltä, että tämä on aika lailla tunteisiin vetoavaa touhua, mutta tunteet ovat kummallisia. Ehkä niihin tottuu ajan myötä. Sitten ehkä kirjoittaa ja lukee blogeja tunteakseen, miltä tämä kaikki tuntuu. Nyt kuitenkin tuntuu melkein liian voimakkaasti.

- maura

21:58 - /tunteet

Ennen lukiota, lukiossa ja lukion jälkeen

Oppikoulun käyntini ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kesällä ennen keskikoulun kolmannen (peruskoulun seitsemännen) luokan alkua muutimme mökistä toiseen. Minä kävin keskikoulun loppuun olosuhteista piittaamatta. Muu perhe paransi asumisolosuhteita kotona noina teinivuosieni kesinä, jolloin minä kävin kesätöissä muualla.

Äitini järjesti minulle mahdollisuuden jatkaa lukiossa tätini avulla. Ahtaudesta tuli toisenlaista, mutta lukio jatkui. Tein kesäisin töitä, hankin varaventtiilin ja pääsin ylioppilaaksi. Reittini ohjautui kauas tädin ja kodin luota ammattikouluun Helsinkiin. Siitä tuli reitti työhön, mutta tein siitä välivuoden.

Lue lisää ...

21:02 - /historia

2004-08-17

Vankassa (kisa)kunnossa

Olen miettinyt miettimästä päästyäni, miksi me emme (tai ne suomalaiset kilpailijan näköiset olennot eivät) menesty suurissa kansainvälisissä urheilukilpailuissa läheskään aina niin kuin optimistisesti odotamme.

Mielestäni kyse on vankan (kisa)kunnon kohdan väärässä määrittämisessä. Vankka kisakunto on oikeasti sillä tasolla, missä suorituksia varmimmin syntyy. Kisaodotukset kuitenkin perustuvat siihen toivoon, että kilpailijat yltävät kisassa vaikka kuinka satunnaisiin huipputuloksiinsa tai niiden ylikin.

Lue lisää ...

19:37 - /kunto

Kielto ja tekemättäjättö

Sain Helsingistä yliopistopainosta postia. Avasin kirjekuoren vähän jännittäen. Ei huolta. Oikoluvulle on onneksi hetki aikaa.

Kyse on viime talvisesta esitelmästäni, joka on menossa Suomen filosofisen yhdistyksen Kielto-kollokvion julkaisuun. Esitelmäni otsikko on: "Kielto Georg Henrik von Wrightin teonlogiikassa ja teonteoriassa."

Teonkäsitteen tutkimukseeni tämä esitelmäaihe liittyy tekemättäjätön kautta. von Wright perustelee nimittäin heikon ja vahvan negaation erittelyä apuna käyttäen sen, miten tekemättä jättäminen on teon muoto.

- maura

16:42 - /tilanne

Voinko muistaa?

"Varhaisia muistoja" juttuni kommenteissa saan lievää tukea ja korrektisti esitettyä epäilyä alle 3-vuotiaan kyvylle muistaa.

Tommi(pommin) mainitsemalla tavalla myös minä ja jotkut tutuistani muistamme tapahtumia ajalta ennen kuin kolme vuotta tuli täyteen. Minunkin tutuissani on myös niitä, jotka eivät muista yhtenäisestä lapsuudestaan juuri mitään.

Nimetön kommentoija esittää tutkimuksiin viitaten arvelun, että olen konstruoinut muistot esimerkiksi sukulaisten puheista. Muistia on tosiaan tutkittu ja päädytty tuohon kolmen vuoden rajapyykkiin. Asia ei ole minulle ihan outo. Suoritin nimittäin muistiakin käsitelleitä psykologian, erityispedagogiikan ja kasvatustieteen opintoja joskus hillittömän kauan sitten. Muistan tuon kolmen vuoden rajapyykin muistamiselle jo niiltä ajoilta. En ole löytänyt myöhemminkään muuta tieteellistä muistin rajaa.

Kolmanneksi kirjaamani muisto selviää epäilyksiltä, sillä sipulien kuivatuksen aikaan olin jo 3-vuotias.

Toisen muiston aikaan osasin puhua. Olen kuullut perheeltäni, että opin hyvin varhain puhumaan ja tarkkailin outoja ilmiöitä vakavasti. Iloiset serkut, jotka kuuluvat toiseen muistooni, olivat minun maailmassani outo ilmestys. Elimme kuulemma monin tavoin vaikeita aikoja noina vuosina. Niiden ongelmien vuoksi me sitten muutimmekin sinä kesänä, jona täytin kolme vuotta. Tosin iloton aika jatkui senkin jälkeen. Iloisista muistoistani en ole keskustellut suvun kanssa. Tarkistin uintireissun muiston vasta viime keväänä, jolloin satuin kertomaan muiston toiselle reissussa olleelle serkulleni.

Ensimmäisenä kertomani muiston kirjoitin sanoiksi kymmenisen vuotta sitten ensimmäisen kerran, mutta itse muistosta en ole keskustellut kenenkään kanssa sitä ennen. Muisto tai mikä lie se onkaan, on kokonaisuudessaan outo ja pelottava. Kirjoitin siitä vain pienen osan blogiini, hienotunteinen kun olen.

Oikeastaan tapahtumat, joita kuvasin varhaisissa muistoissani, ovat minun kannalta olennaisempia kuin se, onko muisto autenttinen. En ole muistin tutkija, eikä blogini ole tieteellinen raportti. :)

- maura

16:24 - /historia

2004-08-16

Oudot huuhkajat

Katselin aamulla YLE1-kanavalta norjalaisen luontodokumentin huuhkajista. Lähes kaikki ennakkokäsitykseni osoittautuivat enemmän tai vähemmän virheellisiksi.

Norjan rannikolla huuhkajat juoksentelevat päivänvalossa meren laakeilla rantakallioilla, pesivät kallionkoloissa noiden rantakallioiden tasalla ja syövät esimerkiksi varpusia, siilejä ja sammakoita. Toki huuhkajat lentävätkin ja jos sulat ovat ojennuksessa, niiden saalistussyöksy ei aiheuta ääntä. Jos huuhkaja joutuu pesueineen lähtemään kauemmas pakoon, eivätkä poikaset osaa vielä lentää, niin huuhkajat mieluummin syövät omat poikasensa kuin jättävät ne muiden petojen syötäviksi.

Minä olen elänyt siinä luulossa, että huuhkajat ovat puissa viihtyviä otuksia. Olen luullut, että ne vaanivat yössä jäniksiä ja syöksyvät kuusen oksien lomitse saaliin kimppuun. Ehkä norjalaiset merenrantahuuhkajat käyttäytyvät eri tavoin kuin suomalaiset korpihuuhkajat?

- maura

20:33 - /maailma

Varhaisia muistoja

Ensimmäinen muistoni on sanaton, enkä ihan varmasti osaa sanoa, miten se on syntynyt. Olen sanoittanut muiston niin, että kertomus vastaa suunnilleen sitä, mitä muistan. Silti jää paljon sanomatta.

Katselen naista, joka ojentaa käsiään ottaakseen jotain syliinsä. Tunnen valtavan pettymyksen aallon ympärilläni. Yritän kertoa hänelle, miten paljon häntä rakastan. Hän ei ymmärrä minua. Hän siirtyy syrjemmälle ja näen miehen. Hän nojaa ovenpieleen. Tunnen pilkallisuuden piikkejä. Mies ojentaa kätensä ottaakseen jotain syliinsä. Tunnen polttavan rakkauden ympäröivän minut. Yritän kertoa hänellekin, että rakastan häntä. Hänkään ei ymmärrä minua. Hän sanoo tappavansa jonkun. Minä tunnen niin polttavan vihan ympärilläni, että se melkein tukehduttaa minut. Mies vetäytyy äkkinäisin liikkein taaksepäin. Mies ja nainen katsovat toisiaan pilkallisesti. Yritän sanoa heille, että minä olen tässä ja rakastan heitä. He katsovat toisaalle. Minäkin katson ja näen liikkumattomana makaavan pikkulapsen. Sitten näen heidän kasvonsa yläpuolellani. Ojennan käteni heitä kohti, mutta he kääntyvät ja menevät pois.

Toinen muistoni on syntynyt sinä kesänä, jolloin täytin vuoden. Silloin kaksi serkkutyttöä eri perheistä pyöräili kymmenien kilometrien matkan vieraillakseen meillä korvessa. Serkuista ja minusta, muustakin perheestä on olemassa pari valokuvaa tuon vierailun ajalta, joka oli ainoa laatuaan. Tämänkin muiston olen sanoittanut myöhemmin, mutta kaikelle ei ole sanoja.

Istun polkupyörän kyydissä turvallisesti. Ilma liikkuu ohitseni joka puolelta. Istuin tärähtelee, sillä kuljemme metsätiellä, jolla on sorainen pinta. Vihreää on paljon molemmin puolin liikkuvan ilman takana. Hiukseni hulmuavat tuulessa ja tuuli tuntuu kasvoilla vahvasti. Pysähdymme ja minut nostetaan lämpimälle rantahiekalle. Sitten minulla ei ole vaatteita, mutta isoilla tytöillä on uimapuvut. He kävelevät hiekalla veden rajaan ja veteen ja veteen ja veteen. Heitä ei näy ja sitten näkyy. He nauravat ja roiskuttavat vettä. Minä seison hiekalla ja katselen. Minun kultapollani hehkuu taivaan sinisessä ja kasvoillani. Vesi kimaltelee ja minun tekee mieleni veteen. Tytöt juoksevat nauraen luokseni. Kuljemme käsi kädessä hiekkaa ja vesi nousee jalkojeni yli. Vettä on paljon joka puolella. Tytöt nauravat ja roiskuttavat vettä. Minäkin läiskin vettä käsilläni. Kädet tarttuvat minuun ja nostavat minut vatsalleni veden päälle. Potkin vettä jaloillani ja läiskytän vettä käsilläni. Kädet ovat vahvat. Serkut juttelevat ja neuvovat ja kuivaavat ja pukevat. Taas polkupyöräilemme auringossa ja vihreässä tuulessa kotiin. Tytöt nauravat ja kävelemme käsikkäin. Vaatteet pois ja kuumaan saunaan. Loistavan punainen esine on serkun kädessä. Se on kaunis, mutta en tiedä mikä se on. Serkku saippuoi hiukseni ja selittää punaisesta pyöreästä ja sakaraisesta esineestään: sillä kammataan saippuaista päätä. Saan sitten paljon hyvää vettä päälleni. Nyt tiedän, mikä se punainen kapine on. Serkku antaa sen minulle. Sinä saat sen omaksi, hän sanoo ja käärii pyyhkeen harteilleni. Nyt esine on tiukasti minun kädessäni. Juoksen polkua ja nousen portaat serkkujen kanssa. Ovi on avoinna ja tupa on siinä edessämme. Ojennan punaista omaisuuttani kädessäni ja ajattelen äitiä sitä katsomaan: katso äiti, punainen pesukampa on nyt minun, serkku antoi. Punainen on minun! Koko lattia on kuitenkin tyhjä eikä tuvan perälläkään ole ketään.

Sinä kesänä, jona täytin kolme vuotta, muutimme noista korpimaisemista viitostien varteen. Isäni ja hänen nuorempi siskonsa vaihtoivat pienviljelystiloja keskenään. Me saimme nyt pienemmän tilan, mutta se oli valtatien varressa.

Pääsin istumaan kuljettajan viereen. En tiedä missä toiset ovat. Autossa on meidän tavaramme. Lopulta tulemme perille, minulle sanotaan. Näen kauniin värisiä taloja peltojen keskellä. Auto nousee vielä mäen ja kääntyy hiekkapiennarten välistä harmaan pienen talon pihaan. Täällä on monta muutakin harmaata rakennusta. Yksi varmaan kaatuu kohta. Se on niin kallellaan. Siellä on sipuleita orsilla kuivumassa. Ne ovat nyt meidän, sanoo isä. Isoveli meni omille teilleen ja äiti on hoitamassa pikkuveljeä. Isä sanoo, että vinoon rakennukseen ei saa mennä ilman lupaa, sillä siellä on rottia. Pihan perällä on toinen vino rakennus. Siellä on puita liiterissä, jossa ei ole lattiaa. Isä sanoo, että puita saa hakea, jos käsketään. Minä kysyn leikkimään menemistä ja saan mennä. Minä menen hiekkapiennarta kaivamaan sinne, mistä auto tuli isolta tieltä pihaan. Se on tuttu paikka: olen leikkinyt hiekalla ennenkin. Minä istun hiekassa ja kaivan koloja melkein pystysuoraan hiekkapenkkaan. Hiekka on keltaista ja kuivaa. Teen hyviä koloja. Uusi koti on mainio, sillä täällä on oikein hyvää hiekkaa.

Tästä muutosta lähtien minulle on kertynyt paljon lapsuusmuistoja ja sitten muistoja iät kaiket. Muistini ei ehkä ole tarkka, mutta muistot tuntuvat olevan olemassa joka tapauksessa. Jospa minä olen joutunut ajattelijaksi alusta asti?

- maura

18:26 - /historia

2004-08-15

Merkityksellistä nyt juuri

Työn ja vapaa-ajan vaihtelulla on merkitystä: Perjantaina asetuin viikonloppua viettämään, kun olin lopettanut työviikon. Asetuin hyvin ansaitulle viikonloppuvapaalle. Siitä ei pääse, että olen sisäistänyt arkipäivät työajaksi ja viikoloput vapaa-ajaksi, mitä sitten niinä aikoina teenkin. Ainakin kehittelen urakuvioita ja harrastan filosofista tutkimusta. Kevyen lukemisen jakso on vaihteeksi ohi, sillä siinä oli kyse kesälomastani. Nyt olen aloittanut noin 11-kuukautisen jakson, joka on omistettu pääasiassa työskentelylle. Teen vapaa-ajaksi nimitettäviä irtiottoja toistaiseksi ainakin telkkarin, kaupungilla kuljeskelun ja keskustelujen voimalla.

Ajan rytmityksellä on merkitystä: Jollain tapaa elän nyt elämäni parasta aikaa. Ainakin elän parasta aikaa elämääni rauhallisesti, itsenäisesti ja hyvä tulevaisuus läsnä koko ajan. Olen nimittäin niputtanut tähänastisen elämäni historiaksi. Esimerkiksi tämän blogin lokerossa "historia" olevilla elämäni teemoittaisilla tiivistelmillä on tärkeä tehtävä identiteettini selkiytymisen ja itsetuntemukseni parenemisen kannalta. Tällä tavoin tulevaisuuteni on hyvä vähintään siksi, että sen myötä muodostuu uutta henkilöhistoriaani valaisevaa materiaalia :) historia-lokeroon.

Ihmisillä on merkitystä. Mukavaa, että ihmisiä on olemassa. Tapaan heitä nykyisin sähköpostitse, kännyköitse, tekstareitse, kaduilla kuljeskelun lomassa ja viikolla yliopistonkuppiloissa. Perjantai-iltana kännyköitiin Antti-Juhanin kanssa puolin ja toisin lyhyesti. Hänellähän on nyt vihreä viikonloppu. Lauantaina sain sähköpostitse tervehdyksen EP-veljeltäni, vastasin ja sain vielä toisenkin viestin. Kiva, että hän kävi blogeja katsomassa. En tiedä, mahtaako hän kiinnostua koskaan blogien tilaajaksi asti, sillä työt pitävät häntä kovasti liikkeellä. M-veljelläni on tänään synttärit, joten lähetin tekstarilla synttärionnittelut hänelle ja onnittelutervehdyksen hänen pojalleen. Heillä on sama syntymäpäivä. Sain vastaustekstarissa terveiset myös kälyltäni.

Tiimillä on merkitystä: Katsoin telkkarista F1-kisaviikonloppua ja käsitykseni vahvistui. Huiput tarvitsevat huipputiimin, ennen kuin menestys on varmaa. Lauantaina takkuilevan McLaren Mercedes -tallin Kimi Räikkönen ajoi itselleen kymmenennen lähtöruudun ja tallitoverinsa kahdennentoista, kun taas huolellisesti tehokkaan Ferrari-tallin Michael Schumacher ajoi paalupaikalle tallitoverinsa tullessa kakkosruutuun. Sunnuntaina suomalaiskuskilta hajosivat autosta sähköt, joten ralli keskeytyi hänen osaltaan. Tallitoveri oli vasta yhdeksäs. Siinähän kisa sitten olikin. Ai niin, Schumi voitti. Itse asiassa Ferrarille varmistui tämän vuoden tallivoitto, vaikka kisoja on jäljellä vielä viisi. Talli menestyy vahvasti, sillä se sai myös tämän kauden seitsemännen kaksoisvoittonsa.

Tulkinnalla on merkitystä: Aiemmin nyt sunnuntaina katselin olympiakisoista naisten ilmapistoolin finaalin. Siinä erikoisinta oli usean kierroksen ajan johtaneen kilpailijan yllättävä pettynyt nyökkäys. Se nimittäin seurasi lähes täydellistä osumaa. Näkikö hän väärin vai mistä tuossa tilanteessa oli kyse? Jos hän vain diivaili erinomaisen osumansa kustannuksella, niin se kyllä kävi kalliiksi. Tuo nyökkäys mursi hänen vakaan keskittymisensä. Siitä alkoi hänen hermoileva alamäkensä todellisten pettymysten eli heikkojen osumien myötä kohti finaalin viimeistä sijaa.

Välineillä on merkitystä: Olen kirjoittanut tämän viestin tekstitiedostona, jonka kopion otan mukaani ennen kuin suljen tekstinkäsittelyohjelman. Sitten avaan modeemiyhteyden. Kun lopulta saan Operan auki, etsin wwwsähköpostiohjelman. Avaan sen. Aloitan viestin kirjoita-toiminnolla. Liitän tästä tekstistä ottamani kopion viestin sisällöksi. Kirjoitan Antti-Juhanin antaman mallin ja itse suunnittelemani poluston mukaiset käskyt viestin alkuun. Osoitan viestin oikeaan paikkaan ja Antti-Juhanin järjestämä salaperäinen operaatio läjäyttää tekstini Aloitusmaisemaan uusimmaksi tekstiksi. Samalla teksti ohjautuu myös sille polulle, jonka olen merkinnyt. Myös päivämäärä, kuukausi ja vuosi ohjaavat tekstin omalle paikalleen arkistoon. Kirjoituksen valmistuttua muuhun operaatioon saattaa kulua puolikin tuntia.

Kommenteilla on merkitystä: Kävin aiemmin päivällä asiointireissulla internetissä. Vilkaisin blogiani ja huomasin maalaisen kommentoineen juttuani Toisten blogeista. Aikaisempaa tekstiäni Kunnon mies Afrikassa ovat kommentoineet Thetauno ja Theurpo. Antti-Juhani kommentoi silloin tällöin blogiani ja minäkin kommentoin hänen blogiaan. En tiedä, mitä blogien maailmassa on tapahtunut edellisen tämänpäiväisen käyntini jälkeen. Nyt kuitenkin palaan valmiin tekstin kanssa internettiin. Kun olen tämän spostittanut, taidan käydä katsomassa, kuinka paljon blogeja yleensä kommentoidaan. Ehkä minunkin tekee mieleni kommentoida. En tiedä vielä.

- maura

18:15 - /tilanne

2004-08-14

Ihme ilmoitus

Kaikilla ihmeellisillä keinoilla voi yrittää työllistyä. Löysin tätivainaan papereista lappusen, jossa on vuosikymmeniä sitten Lahti-lehdessä julkaistu työnhakuilmoitus. Kopioin tekstin sellaisenaan tähän itselleni kannustukseksi ja muille pieneksi välipalaksi:

Papereitta ja suosituksitta etsii mitään osaamaton, ilman ei minkäänlaista kok. omaava, alkoholia ja naiskauneutta palvova, porvarillista maailmankatsomusta ihannoiva 30-vuotias nuori mies helppoa työtä ja hyvää palkkaa kokeillakseen säänn. työn vaikutusta veltostuneeseen minäänsä. Vast. Lahti-lehden konttoriin nim. "Esiintymistaito humalassakin."

En tiedä, miten ilmoitus tehosi aikanaan. Itse luin sen ensimmäisen kerran joskus 1960-luvulla. Lappunen oli silloin jo vanha. Auttaisikohan huumori tässäkin asiassa?

- maura

17:36 - /ihmeet

2004-08-13

Toisten blogeja

Availin satunnaisesti toisten ihmisten blogien ovia sillä silmällä, jotta oisko niistä jotain sanottavaa juuri nyt. Kunhan hyppelin teksteissä vähän aikaa tällä erää ja tunnustelin tyylejä.

Pinserin kautta näin sentään jotain tähdenlentoja kuvissa, vaikka oikeessa elämässä jäinkin niistä paitsi. Joskus vuosia sitten olen talvella aamuyöstä katsellut taivaalle silleen, että tähdenlentoja on ollut tolkuttomasti. Sen jälkeen olen nähnyt joskus jonkun tähdenlennon. Olisi ollut jo aika, mutta eiväthän ne tähdet minua varten taivaan reunalta toiselle hyppää.

Tommipommia oon käynyt lukemassa silloin tällöin aika kauan. Joka kerta on pitänyt vähän miettiä, mutta pääni pitää haasteista. Tiedenimet olisivat ihan kelvollisia silleen, kun tarkentaen ehdotat kommenteissasi: Asianimi ja koodi. Noista lihapuheista en juuri piittaa, mutta yksilöitten suhteen olen sillä kannalla, että henkilöpalvonnalla on riskinsä. Toki tutkin tällä hetkellä G.H. von Wrightin filosofiasta teonkäsitettä, mutta tässä nimi rajaa kenttää.

Lovelacen testistä katselin kommentointiosastoja ja tuoreimpien juttujen leppoisia huomautuksia elämästä muiden ihmisten kanssa: syömistä, taulujen katselua ym. Joskus aikaisemmin lueskelin raamatun lukemisesta jotain, mutta siitä minulle ei herännyt mitään erityistä viritystä. Ei sillä lukemisen tavalla tarvitse pelätä, että kukaan uskovaiseksi luulisi. Mitä se semmoinen puhe on, ettei suomalaisia kunnollisia blogeja ole? Eikö näitä kannatakaan lukea?

Sedis Blog näyttää mukavalta, lokoisalta ja lukukelpoiselta. Kävijäerittelystä huomaan, että blogi on kolmisen kuukautta keräillyt lukijoita. Palkista taas näen, että tutkinnoiduttu on ja blogeja luetaan, tekstissä kompastutaan leluihin ja muutenkin elämä lerjuu ympärillä.

maalainen esittelee ja arvioi silloin tällöin muita blogeja, lupaa neuvoa uutta väkeä blogin alkuun ja kirjoittaa itsekin paljon. Olen lueskellut joskus jotain juttuja tästä blogista. Nyt katsoin tästä päivästä taaksepäin, myös Keskisuomalaiseen viittaavaa Vanhas-teemaista tekstiä eiliseltä, ja jatkoin aina blogin KunKirjoitan arviointiin (oon samaa mieltä!) asti ja sen osalta Tommipommin kommenttiinkin (oon samaa mieltä) asti.

Antti-Juhani Kaijanaho on johdattanut minut tänne blogien maailmaan. Olen tietysti lukenut poikani blogia alusta asti. Jäävinä henkilönä voin kehua rauhassa ja sanoa, että arvostan hänen tyyliään kovasti. Nyt saan kiittää myös teknisestä tuesta, sillä kirjoittelen hänen tarjoamallaan tekniikalla näitä omia tekstejäni.

Susi hukassa on noussut tosi vauhdilla, mutta teksteistä kyllä selviää, että hänellä on hienon tyylin lisäksi myös entistä lukijapohjaa. Ainakin niin ymmärsin. Pidän leppoisasta rupattelusta, jota tuossa blogissa kohtaan.

Tarkastelemieni blogien valikoimasta huomaan, että suureen osaan olen törmännyt jo keskustellessani Antti-Juhanin kanssa blogeista tai katsottuani, ketkä häntä kommentoivat. Tuo viimeisin blogi on ihan oma poimintani, luullakseni. Jatkan joskus tuonnempana taas tätä blogiloikkimista.

- maura

19:01 - /blogit

Keinoista tavoitteiksi

Katsotaanpa keinojen lokeroon jo solahtaneita tekstejä. Siellä ovat tällä hetkellä jutut "Mies vähittäismaksulla", "Laajennettu pussikeitto", "Niksi: näppäintaso", "Työmarkkinoille, pliis, valmiina ollaan!", "Pomot hoi!" ja "Tohtoriksi". Jutut ovat käännetyssä kirjoittamisjärjestyksessä. Paljastan niissä ilmeisen kevyesti, mitä mielessäni liikkuu.

Koska itsetiedostus edistää itsetuntemusta ja luo hyvän pohjan itsekasvatukselle, etenen edelleen reippaasti siihen suuntaan. Avaan nuo otsikot ja tiedostan, mistä oikein on kyse.

Väitän, että olen noiden edellä luettelemieni otsikoiden alla käsitellyt seuraavien kohteiden saavuttamisen keinoja:

1) Mies, joka on rakas: Olen suurta vaivaa käyttäen ensin kävellyt, sitten ostanut ja lopulta lukenut kirjan. Sen jälkeen olen kirjan pohjalta esitellyt rakkaan miehen saavuttamisen keinoja. Oletuksena on, että rakas mies on jo tiedossa. On siis jo rakastuttu mieheen, niin kuin onkin. (En tiedä, toimiiko metodi edes kuvitteellisesti muissa mahdollisissa tavoittelusuhteissa kuin "ruma, kaunistuva nainen - komea, mukava mies".)

2) Keitto, jota tekee mieli: Olen keksinyt, että pussikeittoja voi maustaa ja että niihin voi lisätä muita aineksia. Olen siis esitellyt esimerkin voimalla keinon maustaa pussillisesta parsapussikeittojauhetta omaan makuun paremmin sopivan keiton.

3) Näppäintaso, jonka korkeus ei aiheuta nivelkipuja blogia naputellessa: Päästäkseni kammottavista ylimääräisistä nivelkivuista käsiraajojeni saranakohdissa kehitin ulottuvillani olevasta välineistöstä pöytätasoani matalemmalle näppäintason.

4) Työmarkkinat, jonne olen ah niin altis sijoittumaan: Kirjoitin aiheesta innokkaan jutun.

5) Työnantaja, jota olisin oi niin valmis palvelemaan: Kirjoitin aiheesta puhuttelevan jutun.

6) Tohtori, joksi tosi, tosi mielelläni tulisin itse: Niinpä.

7) Selviytyminen kohtien 6, 5 ja 4 muodostamasta ongelmakentästä: Kohdat 4 ja 5 kumoavat tarvittaessa kohdan 6, jonka paljastin ajattelemattomuuttani. Korjasin mielestäni ansiokkaasti huolimattomuuteni juttujen 4 ja 5 avulla. Niihin tarttumalla minut voi tempaista työmarkkinoille ja minulle voi ilmoittautua, jos tahtoo maksavaksi pomokseni. Hoi, ah niin valmiina tosiaan ollaan!

- maura

14:38 - /tavoite

Saksalaiset sarjat

Eilinen TV-ilta oli taas omaa luokkaansa. Ensin tuli Kettu. Myöhemmin tuli vielä Professori Capellarin tutkimuksia. Molemmat olivat Yle2-kanavalla. Se taas tarkoittaa yhtenäistä katselurupeamaa koko ohjelman ajan!

Minä tykkään muutenkin melkoisesti saksalaisten tavasta tehdä rikostutkimuksesta jännäreitä. Edellä mainitutkin huomioon ottaen on Kahden keikka suosikkini. Tutkijakin kelpaa. Pääasia on, että ne näyttäytyvät ruudulla sopivaan aikaan.

- maura

11:08 - /eloa

Kotitekoinen sunnuntaiaikuinen

Suomalaisten olympialaisten ja suomalaisen Miss Universumin vuotena tapahtui muutakin jännittävää. Perheeltämme nimittäin paloi sauna ja paljon pyykkivuorossa olleita vaatteita. Ei siinä muuten mitään sen kummempaa olisi, mutta meillä korvessapäin on ollut tapana syntyä saunassa. Minä olin siis kovasti syntymäpaikan tarpeessa.

Voisinpa sanoa, että mietin kuumeisesti ratkaisua tähän visaiseen ongelmaan, vaan en ainakaan muista niin tehneeni. Isä tietysti rakensi aikanaan uuden saunan, mutta ei se tähän hätään ehtinyt. Asia ratkesi kuitenkin parhain päin. Sunnuntailapsi kun olin, niin synnyin tietysti kammarissa. :)

Keittiö oli matala ja pieni, eikä kammari ollut senkään kokoinen. Mummoni (isäni äiti) toimi kätilönä. Siihen hän oli maaseudun eläjänä ja seitsemän lapsen äitinä tottunut. Kerrotaan, että hän kulki pitkin maita ja mantuja, kun niillä seuduilla jossain kätilöä tarvittiin. Noilla reissuilla hänellä oli usein turvana mukanaan suosikkipoikansa eli lapsi-ikäinen isäni. Isä oli 33-vuotias nyt ja paikalla. Minä taas olin ainoa mummoni avustuksella syntynyt lapsi meidän perheessämme.

Olen siis kotitekoinen ja alkuani peräkammarintyttö. Sunnuntailapseksi olin melko myöhään liikkeellä, sillä ilta oli jo tulossa ennen kuin reippaasti ja suuremmin äitiä tönimättä putkahdin maailmaan. Naapurien naisväki kertoi olleensa meillä sunnuntaisilla iltapäiväkahveilla äidin seurana. Heidän mielestään äitini pistäytyi vain puoleksi tunniksi kammariin ja palasi synnyttäneenä takaisin kahville. Tuon puolen tunnin kuluessa minä kuulemma lisäsin hienostuneen huudahdukseni tämän maailman monenmoisten äänten joukkoon. Saattoi kyse olla kyllä myös parkumisesta.

Minulla oli syntyessäni käsissäni kuoleman kintaat eli käteni olivat jotenkin siniset. Mummoni hoiteli käteni kuntoon. Tämä ennusmerkki oli joku sellainen "hoitaen parantuvat kuoleman kintaat". Mummoni sai siitä mahdollisuuden kertoa äidilleni sen, mitä hän vankan elämänkokemuksensa turvin tulevaisuudekseni näki. Hän ennusti minulle hengenvaarallisen vaikeaa alkuelämää ja lupasi, että jos selviytyisin hengissä elämäni alkupuolen, niin lopulta myös kärsimys lakkaa ja sen jälkeen kaikki olisi hyvin. Mummoni kertoi, mitä pitää tehdä, jotta selviydyn.

Kyse ei kuitenkaan ollut mystiikasta, vaan olosuhteisiin ja kokemukseen perustuvasta arviosta. Äitini ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Mummon vakavasta vaatimuksesta äitini kuitenkin kertoi minulle jo varhaisessa lapsuudessani mummon ennustuksen ja neuvot. Minä otin ne tosissani.

Mummoni neuvoista onkin ollut minulle apua elämässäni. Itse taisin keskustella hänen kanssaan vasta seitsemänvuotiaana. Ei hän sen jälkeen enää monta vuotta elänytkään.

Nykyisin koen olevani sunnuntaiaikuinen ja omassa peräkammarissani olen vain osa-aikaerakko. Pidän elämästäni tämän hetken näkökulmasta katsottuna. Erityisen mukavalta tuntuu kuulla (ja myöskin lukea nettipäiväkirjasta) oman aikuisen lapseni kuulumia ja keskustella molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä hänen kanssaan puhelimitse ja kohdatessamme.

- maura

10:42 - /historia

2004-08-12

Enimmäkseen huussijuttu

Isävainaa oli aikanaan hyvä rakentaja. Hän oli töissä siinäkin rakennusporukassa, joka rakensi Heinolan yhteiskoulun ja sen hienot, uudenaikaiset wessat. "Herrojen koulu", sanoi isäni. Sosiaalihuollon virkailijoissa herätti iloisesti naurattavaa hilpeyttä, kun pyysin lapsena tukea, että voin mennä tuohon yhteiskouluun. Ehkä juuri tunnelman hilpeys ja tilanteen paradoksaalisuus aukaisivat minulle yksityiskoulun ovet. Tietysti siihen vaikuttivat myös pääsykokeissa saamani korkeat pisteet.

Uusissa kodeissamme isävainaa (joka silloin toki oli elossa) purki hajoamassa olevat ulkorakennukset ja rakensi paljolti samoistakin aineksista uudet tilalle. Me lapset olimme mukana rakentamassa. Minä ja vanhin pikkuveljeni olemme muun muassa rakentaneet pari tiilikattoa isän ohjeiden mukaan jo lapsina: olimme suunnilleen kymmenvuotiaina jo tiilikaton tekijöitä.

Isäni rakensi paljon ja hyvin, kun sille päälle sattui. Valitettasti hän pelkäsi korkeita paikkoja ja oli luovimmillaan huussien suhteen. Isän rakentamat käymälät ovat olleet oma lukunsa elämäni huussien ja wessojen rivistössä. Muutenkin huussiosasto on tuottanut ongelmia elämääni. Kansakoulun ulkohuussissa asioin vain oppituntien aikana, koska välituntikiusaamista oli huussissakin paljon. Myös oppikoulun sisäwessassa asioin kiusaamisen pelosta mieluiten silloin, kun muut oppilaat olivat tunnilla.

Ensimmäinen isäni rakentama kotipihan käymälä on syntymäkodissani. En tosin muista sitä lapsuudestani. Olen käyttänyt sitä myöhemmällä iällä käydessäni sukulaisvierailulla nykyisten omistajien luona. Huussi on malliltaan aika tavallinen. Siitä ei ole sen kummempaa sanottavaa.

Toisen käymälän isä rakensi seuraavan kotimme pihan perälle. Olimme siitä aikanaan melkoisen ylpeitä. Se on aika iso huone huussiksi. Jonotusten ehkäisemiseksi isä rakensi sinne istuinosan, jossa oli vierekkäin monta eri kokoista istuntoaukkoa. Kaikille on tietysti kantensa. Lisäksi siellä on miehiä varten virtsakouru. Kenelläkään naapurustossa tai suvussa ei ollut sellaista ulkohuussissa. Huussi on pitkän ulkorakennuksen päädyssä. Huussin oviseinä on ulkorakennuksen etuseinän jatke. Huussin taakse mahtui isän mielellään käyttämä varastohuone, jonka oviseinä puolestaan on ulkorakennuksen takaseinän jatke. Huussin päätyseinässä isällä oli vakituinen verkkojenhuoltopaikka, mutta siellä oli myös lannanpoistoluukku.

Kolmannen käymälän isä rakensi viimeisimmän lapsuudenkotini pihapiiriin. Sekin on ulkorakennuksen päädyssä. Asiointihuoneeseen pitää nousta rappusia korkealle. Istuntoa varten on lasten ja aikuisten kokoa olevat reiät. Miehille on taaskin kourunsa. Huussin tyhjennysväli on aika pitkä, koska lantatila on korkea. Tämänkin huussin takana on jonkinlainen varastohuone, jossa isä puuhaili muistaakseni aika usein.

Isäni rakensi myös saunoja ja remontoi asuinrakennuksia. Viimeiseen lapsuudenkotiini hän rakensi lisäosan, johon tuli komero- ja eteistilan lisäksi sauna samaan rakennukseen ja uusi kammari entisen kammarin ja keittiön lisäksi. Siitä kodista tuli ensimmäinen kaksikammarinen kotimme. Ulkohuussia ei korvattu sisäwessalla.

Minä muutin pian tuon laajennuksen jälkeen tätini luokse. Hänen yksiössään keittiöosa oli syvennyksenä seinässä ja kylpyhuonewessassa oli amme. Siitä lähtien olen asunut sisäwessallisissa asunnoissa.

Olen nähnyt huusseista ja wessoista monensävyisiä sarjaunia vuosien mittaan. Nykyisten unieni harvoin näyttämät wessat ovat kuitenkin kauniita ja valoisia lasikamareita julkisilla paikoilla.

- maura

19:24 - /historia

Lukijoitakin on, kiitos!

Kävin leivoskahvilla ystävän kanssa. Sain lukijapalautetta samalla. Hänen mielestään blogini jutut herättävät ajatuksia. Ystävällisesti sanottu!

Kerroin hänelle, miten Päivän Pamaus tehdään. Jaetulla kotikoneellahan sen voi tehdä jokaiselle perheen jäsenelle erikseen. Ehkä toivon blogilleni usemmankin kuin yhden tilaajan saman tien?

Juuri äsken Aloitusmaisemalla oli Pinserin Top-listan tilastojen mukaan 12 tilaajaa, joilla on blogini Päivän Pamauksessaan. Kiitos!

Lisäksi tilaajina näytti olevan 2 sellaista Päivän Pamauksen käyttäjää, joilla on listallaan yli 400 tilausta. Niin isoja tilauksia ei oteta huomioon suosiota mittaavissa lukijatilastoissa, vaan mainitaan suluissa tilastoitavan luvun vieressä. Minä kyllä arvostan näinkin!

Top-listalla Aloitusmaisema on nyt sijalla 231. Se on blogiani tilaavien ihmisten ansioita ja lämmittää mieltäni!

- maura

16:06 - /ihmiset

Syyt, perusteet ja minä

Kun katselen elämääni ja toimintaani taaksepäin, minusta näyttää siltä, että syillä ja perusteilla on ollut erilainen merkitys elämälleni. Hankalimmillaan se ilmenee niin, että syistä ja niiden seurauksista voin syyttää muita tahoja, mutta perusteet olen harkinnut itse ja kannan niiden mukaisista valinnoista vastuunkin itse.

Siihen, että en ole voinut edetä jotain reittiä, on ollut aina jokin syy. On siis ollut jokin sellainen este, jolle en ole voinut mitään, ja joka ihan riittävästi selittää reitin sulkeutumisen. Useimmiten en ole jäänyt sulkeutuneiden ovien eteen ruikuttamaan (ainakaan kovin pitkäksi aikaa), vaan olen ottanut "lusikan kauniiseen käteen" ja arvioinut tilanteeni uudelleen.

Siihen taas, että olen valinnut jäljelle jääneistä avoimista reiteistä jonkin tietyn, minulla näyttää olleen perusteet. Perusteiden joukossa on kuitenkin myös seuraava: koska en voi edetä suosikkireittiäni, etenen seuraavaksi parasta. Ehkä samat syyt, jotka sulkivat ensisijaisen toivereittini, selittävät myös sen, miksi valitsen varasijoilta reittejä siihen tapaan kuin olen tehnyt?

Joudun harkitsemaan valintojani, joten johonkin minä niitä perusteita tarvitsen. Syyt eivät sysää perusteita kokonaan syrjään. Ehkä minulla todella on jonkinlaisia vapauksia reittejä valitessani, niin kuin minusta tuntuu?

Nytkin minulla on mielessäni esteen ohittaminen kiertotietä. Kiertotien valinnan syynä on se, etten pääse eteenpäin suoraa tietä. Tällaisessa tapauksessa perustelen muista suunnista kieltäytymistä sillä, että minulla on pitkän tähtäimen päämäärä, johon voin vielä päästä kiertotietä pitkin.

Tässä minä nyt itse olen, tutkimassa syitä ja perusteita.

- maura

13:40 - /tilanne

Fiikus ja taivaanilmiöt

Hankin itselleni muutama vuosi sitten pienen fiikuksen. Olen antanut sen kasvaa olohuoneessa lähellä isointa ikkunaani. Siinä se saa valoa ja muistuttaa kastelun tarpeestaan. Nykyisin se muodostaa luontomaisemani ja toimii ikkunaverhona. Kummassakin tapauksessa se häivyttää kivasti varsinaisen maisemani eli vastapäisen kerrostalon runsasikkunaisen ja talomme korkuisen seinän.

Fiikus ei ole keskellä ikkuna-aukeamaa, vaan sen vasemmassa reunassa jakkaroista kyhäämälläni pöydänkorkuisella kukkatelineellä. Äskettäin laitoin yhden kaktuksistani roikkumaan narukorissaan fiikuksen ruukun vasemmasta laidasta. On nimittäin käynyt niin, että siinä tarvitaan vastapainoa. Fiikus on kasvattanut kaksikin yli metrin mittaista oksaa keräämään valon oikealta puoleltaan koko ikkunan leveydeltä ja korkeudelta.

Ymmärrän fiikusta ja arvostan sitä, miten se peittää näkyvistäni yhä suuremman osan kerrostalonäkymää. Ongelma on siinä, että myös kapea siivu taivasta, jonka voisin nähdä talon yläpuolelta, jää fiikuksen taa piiloon.

Viime yönä yritin mukavuudenhaluani kunnioittaen katsella tähdenlentoja omasta ikkunastani. Nuokuin fiikuksen juurella ja tähystelin sen lehtien lomitse taivasta. Näin tähtiä, kauniisti kiitäviä pilven tai savun hattaroita ja yön synkkää taustataivasta.

Toivelistani oli ihan turha, koska en voinut esittää toivomuksia näkemättä tähdenlentoja. Toisaalta olin epäillyt mahdollisuuksiani jo etukäteen ja jättänyt koko listan tekemättä. Kolmanneksi muistin tunnin kuluttua, että tuo koillinen ilmansuunta, jossa tähdet olisivat lennelleet, ei näy lainkaan ikkunaani.

Merkittävin anti viimeöisestä tähdenlentojen tähystelystäni oli se, että kiinnitin kunnolla huomiota fiikukseeni. Sille ehkä pitäisi tehdä muutakin kuin asetella vastapainoja. Pitäisi vissiin opiskella fiikuksen hoitoa ja karsinta-aikoja. Saa nähdä, miten etenen tästä.

- maura

11:46 - /maailma

2004-08-11

Toiveitten öitä

Onpa hyvä, että käväisin Pinseriä lukemassa. Tähdenlentoja on tulossa! Pitää (Tommipommi hei, tämmöisessä kohdassa PITÄÄ) ryhtyä taivaalle tuijjottamaan!

Äitivainaa sanoi, että tähdenlennon nähdessä jos toivoo, niin toive toteutuu. Olen aina äitiä totellut, paitsi niinä kertoina, kun en ole niin tehnyt. (Älkää sanoko Antti-Juhanille, että olen ollut joskus tottelematta!)

Ryhdyin heti toimeen. Siis tekemään paperilappuselle luetteloa toiveistani. Enhän minä nyt vaivaisten nivelieni kanssa voi pöytätietsikkaa ulos raijjata. Ja mitä naapuritkin sanoisivat, jos keskellä Tampereen suurkaupunkia kulkisin tietokonetta raahaten, sähköjohto perässäni ja taivaalle toljotellen, yösydännä vielä.

Toivelistani ei tosin ole ihan valmis, mutta aikaahan on. Pitää nääs olla tarkkana, etteivät tähdenlennot mitä tahansa sattumatoiveita toteen pistä. Tärkeysjärjestykseen minä nuo toiveeni laitan, jos vaikka en ihan jokaista tähdenlentoa näe. Riittääköhän 73 toivetta?

- maura

21:27 - /ihmeet

Seurallisen osa-aikaerakon tarina

Paljon puhutaan siitä, miten tärkeää on tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Ihmissuhteet ovatkin ihan olennaista ihmisenä olemisessa. Ahtaissa asunnoissa ihmissuhteiden on parasta sujua. Siihen voi päästä monellakin tavalla. On mukavaa, kun on seuraa, mutta kyllä oma rauhakin on sopivina annoksina tarpeen.

Pikkumökin talvisessa tungoksessa meitä oli lapsuusvuosinani kahdeksan perheenjäsentä (Moi sisko! Moi veli! Moi veli! Moi veli! Moi veli!) ja lisänä joskus kaukaisten kylien sukulaiset tai viitostien romanit. Ihmissuhteiden lisäksi siinä kyllä oli suhteellisen paljon myös noita kotiemme pikkuisia ötököitä, joista vapautuminen vaati vuosien ponnistelun. Joskus oli myös kissa ja koira, joskus vain jompi kumpi. (Eläinsuojissa saattoi lisäksi olla milloin mitäkin kotieläintä, mutta niitähän ei tuotu sisään.)

Näin tiiviin yhteiselon vuoksi käytettiin hyväksi kaikki mahdollisuudet avarampaan elämiseen. Maalaisina meidän oli talvellakin mahdollista hankkia itsellemme lisää liikkumatilaa ullakolta, pihapiiristä, ulkosaunasta, ulkokäymälästä, puuliiteristä, navetasta, ladosta ja tietysti myös niiden naapureiden luota, joilla oli lapsia. Myös hiihtoladut ja kelkkamäet toivat mukavasti tilantuntua elämään. Hiihtämällä oli mahdollista päästä melkoisen kauas muusta väestä ja elää kohtuullinen rupeama omaa itsellistä elämää yksin muun luonnon keskellä. Isoveli hiihti helposti isojen poikien luo ja minä hiihdin silloin tällöin kauemmas kuin nuoremmat sisarukseni. Heillä taas oli omat kuvionsa.

Kesä toi vielä enemmän väljyyttä. Silloin perheemme jokaisella lapsella oli joku oma nurkka, joka vallattiin ullakolta, ulkorakennuksista tai vaikka lakanasta tehdyn rakennelman turvin suojaisasta metsäkallion syrjästä. Ukkosilmat toivat kotoista lapsikatrasta taas yhteen toistemme turvaan, kun taas hyvien säiden ryhmäleikit houkuttelivat joukkoon myös naapuruston lapsia. Yökyläilyt naapureiden luona tai sukulaisperheissä (Heippa kaikille!) tehtiin yleensä erikseen. Niin jokainen sai omia kokemuksia muistakin ihmisistä ja kodeista kuin omastamme.

Jonkin verran olimme koululaisina toistemmekin seurassa, mutta kyllä meillä jokaisella oli myös omat koulukaverimme. Lukiolaisena olin koulukortteerissa tätini luona viikot ja perheen luona silloin tällöin viikonloput. Yksinäisyyttä hain kävelyretkiltä niin kuin ennenkin. Jossakin mielessä parasta aikaa olivat tätini matkat ystäviensä ja sukulaistensa luo, sillä silloin sain olla hänen yksiössään yksin.

Ylioppilaskirjoitusten ja yliopiston välivuoden vietin Helsingissä. Seuraa toivat serkku perheineen (Morjens!), vuokraemäntä perheineen sekä ammattikoulu- ja kesätyökaverit. Helsingissä opin uudenlaista yksinäisyyttä, nimittäin sitä, mihin päästään tuntemattomien ihmisten joukossa tungoksissa. Yksinäiset kävelyretket puistoihin ja meren rannalle toivat tutumpaa yksinäisyyttä.

Pariinkymmeneen Jyväskylän vuoteen mahtui elämää opiskelukavereiden kanssa ja yksinäisiä kävelyretkiä, mutta aika pian myös uudenlaista yhteisyyttä. Parisuhde on ihmissuhteena jotenkin ihan erilainen kuin mikään muu. Kun siihen syntyy lapsi (Moi, Antti-Juhani!), tulee vielä yksi ainutkertainen ihmissuhde lisää. Teimme paljon yhdessä kolmisin tai erilaisina kahden keikkoina. Yhteisyyden ja yksinäisyyden hetket vaihtelivat tilanteittain.

Tamperelainen minusta tuli vasta, kun parisuhde murtui ja osa-aikaerakoksi päädyin vielä myöhemmin. Antti-Juhani kävi lukionsa niin, että asuimme kahdestaan täällä Tampereella. Silloin kävimme entisenä ydinperheenä kolmisinkin syömässä melko usein, sillä Antti-Juhanin isällä oli tuolloin omia reissujaan heidän yhteisiin sukulaisiinsa Tampereen seudulle.

Kun Antti-Juhani muutti Jyväskylään opiskelemaan, päätin itse jäädä Tampereelle. Samalla jäivät myös koulun vanhempaintoiminnan riennot ja tuttavat. Antti-Juhanin, yliopistoporukoiden sekä sisarusteni ja heidän perheidensä (moi vaan kaikille!), sukulaisten, tuttavien ja satunnaisten muiden rupattelijoiden ansiosta en ole kehkeytynyt täyspäiväiseksi erakoksi. Heidän parissaan olen suulas ja seurallinen.

Osa-aikaerakkona saatan viettää iltaisin ja viikonloppuisin saati sitten loma-aikoina reiluja rupeamia ihan yksin, puhumatta sanaakaan kenenkään kanssa. Tällaiseen elämään olen saanut hyvää valmennusta koko elämäni ajan. Itsensä kanssa toimeen tuleminen on itse asiassa ihan mukavaa. Niinä hetkinä olen kaltaisessani seurassa: minä itse tässä nyt.

- maura

18:04 - /historia

Pikaista palautetta, auts, auts, auts!

Auts 1: Ensimmäinen älähdyksen aiheuttaja oli uutinen. Telkkarista huomasin, että pääministerin isä Tatu Vanhanen joutuu rikostutkintaan niistä puheistaan, joihin minäkin kiinnitin huomiota eilen Iltalehti Onlinesta kirjoittamassani jutussa. Säikähdin, jotta tulinko tarpeeksi korostaneeksi tekstissäni sitä, etten alkuunkaan ole samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Auts 2: Toinen älähdyksen aiheuttaja toisti aikaisemman temppunsa keittiössä. Päätin nimittäin olla ahkera ja tiskata pikku tiskin, ettei ihan heti tule uutta kolmen viikon kasaumaa. Aloittaessani huomasi, etteivät astiat mahdu kuivumaan, ellen tyhjennä mammuttitiskin jäljiltä kuivuneita astioita muihin kaappeihin. Tästä alkoi operaatio "ovella päähän ja polveen". Keittiöni kaapinovet avautuvat enintään 90 astetta. Keittiöni on pitkän mallinen ja kapea. Avattuja ovia on kahdessa kerroksessa molemmin puolin käytävää. Siinä on aika niukasti tilaa ja minä vien siitä itse suuren osan läsnäollessani. Saatte itse kuvitella, miten kädet täynnä astioita kääntyilin ja kumartelin, yritin työntää ovia avoimemmiksi tai suljetuimmiksi sitä mukaa kuin liikuin. Ovissa on terävät kulmat ja elopainoni antaa pienellekin liikkeelle iskuvoimaa, kun ovenkulma ei yhtään älyä väistää. Äläköitä tökkäämisiä.

Auts 3: Kolmas älähdys syntyi sähköpostitunnushallinnon viestistä. Yliopiston sähköpostitunnukseni uhattiin sulkea tiettyyn päivämäärään mennessä. Auts. Tarkemmin luettuani totesin kuitenkin, että kyseinen yleinen viesti ei taidakaan olla minulle ongelma. Lähetin paluukysymyksen, jotta mistä on kyse, ja vastaus tulee joskus, lupasi automaattinen vastaus.

- maura

12:08 - /eloa

2004-08-10

Kelpo mies Afrikassa

Pääministeri Matti Vanhasen isä Tatu Vanhanen on kirjoittanut kolme vuotta sitten Yrjö Ahmavaaran kanssa kirjan, uutisoi Iltalehti Online tänään. Iltalehti Online toteaa, että Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin -kirjan mukaan esimerkiksi johtajuus ja valta kuuluvat luonnostaan älykkäille ja voimakkaille, yleensä miehille.

Ehkä kohtelen Iltalehti Onlinea artikkelia kaltoin? Tuo edellä mainittu asia on artikkelissa laajentamassa näkökulmaa. On siinä uudempaakin tietoa. Iltalehti Onlinen juttu lähtee oikeasti liikkeelle seuraavasti: "75-vuotias Tatu Vanhanen laukoi suorasukaista tekstiä rotujen ja kansakuntien älyllisistä eroista lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä."

Iltalehti Online lainaa Helsingin Sanomien edellä mainittua juttua ja jatkaa: "Ei afrikkalaisten huono-osaisuus ole meidän valkoihoisten syytä (...) Erot älykkyydessä ovat merkittävin huono-osaisuutta selittävä ilmiö, Vanhanen sanoi." Iltalehti Online jatkaa lainausta: "Voisi olla paikallaan, että Afrikan maiden talouselämän johtoon tulisi mahdollisimman paljon eurooppalaisia, amerikkalaisia ja aasialaisia. Vain he kykenevät luomaan vaurautta, Vanhanen lausui".

Katselin äskettäin videolta elokuvan "Kelpo mies Afrikassa", kelpomiehenä Sean Connary. Siinä oli joitain kelpomiehiä rotuun katsomatta, mutta suuri osa alkuperäisväestöstä kuvattiin takapajuisina aivan kuin Tatu Vanhasen suusta. Valtaa kuitenkin piti alkuperäisväestöön kuuluva herra professori, sittemmin hänen ylhäisyytensä herra presidentti, jolla tuntui olevan kokoa, älyä, egoismia, rahaa ja valtaa niin kuin kellä tahansa georgebushilla tai muulla tatuvanhaslaisella eurooppalaisella, amerikkalaisella ja aasialaisella. Hän valtasi Afrikkaa takaisin valkoisilta ja se oikeutti hänen toimensa: tosin hän palautti valtaa ja vaurautta itselleen ja suvulleen.

Eivät suomalaisetkaan huono-osaiset vaurastu. "Älykkäiden ja voimakkaiden, yleensä miesten" johtajuus ja valta luovat vaurautta itselle, suvulle ja kavereille. Jos vaurautta ei kasata, vaan jaetaan tasan, vauraus ei näy, vaan hyvinvointi.

Kelpo mies (Afrikassa) pyrkisi parantamaan yleistä hyvinvointia, eikä vain luomaan vaurautta kaltaisilleen. Hyvinvoinnin lisäämiseen naisetkin pystyvät, luonnostaan.

- maura

17:42 - /arvot

Kärsimyksen jälkeen.

En ihan tarkkaan muista, miltä kärsimys tuntui, mutta nyt se vissiin sitten on päättynyt.

Jo joskus lapsena päätin, etten suuremmin kirjoittele, ennen kuin kärsimys päättyy. Koulussa, opiskellessa ja tutkijan työssä olen silti päätynyt kirjoittamaan jonkin verran. Olen kirjoittanut myös melkoisen pinon päiväkirjoja, joista pääosan hävitin nyt alkukesästä. Niissä oli paljon itsesääliä, syyttelyä ja kärsimyksen makua puolelta vuosisadalta, mutta en minä niitä sen tähden hävittänyt. Kerroin niissä mielestäni liikaa muista ihmisistä ja heidän teoistaan, omista odotuksistani muita ihmisiä kohtaan ja pettymyksistäni myös.

Ehkä olen nyt vakavasti onnellinen siksi, että enää ei satu eikä ahista? Tämä tuntuu hämmentävältä, oudolta ja uudelta. Olemisen onnea?

Tähän asti onnellisuuden tunteet ovat olleet lämpöisiä ja kohteellisia: onnea kesästä, kumppanista, lapsesta. Tällaiset onnen tunteet ovat edelleen olemassa. Nämäkin maistuvat paremmilta nykyisin.

- maura

16:09 - /tunteet

Vakavasti onnellinen

Tänä kesänä olen yhä useammin sen oudon tunteen vallassa, että olen vakavasti onnellinen. Mikäpä tässä, en valita. Hykertelen pikemminkin. Jos ei onnellisuuteen tämän enempää tarvita, niin miksi vasta nyt?

- maura

14:56 - /tunteet

Tervetuloa poluille!

Pinserin listat ovat ilokseni eilisestä lähtien noteeranneet Aloitusmaiseman. Myös jokunen ystävällinen lukija on jo pamauttanut tämän blogin tilaukseensa. Kiitos!

Arvoisa uusi lukija voi poimia tämän blogini omaan Päivän Pamaukseensa ihan helposti. Antti-Juhani on ystävällisesti laittanut oikeanpuoleiseen palkkiin linkin ihan tätä tarkoitusta silmällä pitäen.

Aloitusmaiseman palkissa on erilaisia polunpäitä. Koko päiväkirjani metatekstit, kuten tämä, keräytyvät otsikolla "päiväkirjani". "Uusimmat tekstit" ovat nämä, mitkä tässäkin näkyvät. Linkki on tarpeen silloin, kun Aloitusmaiseman ruudukoista, ruudukkopoluilta ja muiltakin poluilta tulee tarvetta palata takaisin nykyhetkeen. Ruudukoista löytyy minun tulkintaani siitä, mitä ruutuotsikko osoittaa. Ruudukko-otsikoiden linkit johtavat koko ruudukkoa koskeviin teksteihin.

Kommentoin joskus muita blogeja ja kokoan nämä tekstit vastaavan otsikkolinkin alle.

Aloitusmaisemaa voi kommentoida kahta kautta, suoraan tekstin lopussa julkisesti tai sähköpostitse yksityisesti. Jutun otsikoista napauttamalla (ja sitten oman selaimen suosikit tai kirjanmerkit tms. kohtaa napauttamalla) voi tehdä itselle pysyvän linkin kyseiseen juttuun ja omiin hienoihin kommentteihin. Kannattaa siis kommentoida juttujen perään!

- maura

14:15 - /meta

Toiveista tavoitteisiin

Nelivuotisessa mummonmiljoonaprojektissani (1999-2002) kehittelin muun muassa toiminnan suunnittelun apuvälineitä. Tai oikeastaan hioin ja kokeilin niitä. Kyseessä on pari lokerikkoa, joiden muunnelmat minulla on tuossa palkissanikin. Ylempänä olevan 9-ruutuisen kartoituslomakkeen kokeiluvinkki löytyy ideat-lokerosta. Alemman 6-ruutuisen käyttöäkin voi joku haluta kokeilla, joten kerron siitä vähän tässä.

Toiminnan suunnittelussa on usein ongelmana se, että keskenään ristiriitaisista toiveista mikään ei päädy tavoitteeksi. Elämä etenee silloin sattumanvaraisemmin kuin olisi välttämätöntä. Omat sähläykseni ovat olleet sen verran monimutkaisia, että niistä on tähän vaikea karsia esimerkkiä. Muistutan vain tässä yhteydessä, että koko tämä blogini aloitusmaisema tähtää minun osaltani todellisuussuhteeni kartoituksen pohjalta toiveista tavoitteisiin.

Tässä yhteydessä kerronkin toiveiden ja tavoitteiden ristiriitaisuudesta toisen esimerkin. Kerron havaintojeni pohjalta, mutta kuitenkin kuvitteellisesta nuoresta parista. Toinen heistä on tottunut käyttämään väljästi rahaa pukeutumiseen ja bilettämiseen, toisella taas on ollut moottoripyöräily elämäntapana. Pariskunta asuu vuokralla, saa lapsen ja tahtoo vankentaa kotinsa omistuspohjalle. Suvun piiristä voisi ostaa omakotitalon asuntolainalla, koska omavastuuosuus olisi oman perintöosan muodossa jo varma.

Kun vanhemmat eivät ole tukemassa työssäkäyvää, itsenäistä pariskuntaa, on heidän itse varauduttava elinkustannusten lisäksi velanmaksuun melko pitkäksi aikaa. Jos moottoripyörä ja puvustus uusitaan entiseen tahtiin ja bileetkin maistuvat niin kuin ennen, eivät rahat ehkä riitä omakotitaloon. Jos omakotitalon hankkimiseen sitoudutaan, tulot riittävät ehkä melkein kaikkeen hauskaan edullisessa vuokra-asunnossa. Lisäksi on saattanut käydä niin, että ensimmäinen koti vuokra-asuntoon on kalustettu ja koneistettu luottokorteilla, osamaksusopimuksilla ja pitkillä laskutusajoilla, jotka kaikki pitäisi maksaa alta pois ennen asuntolainaa.

Tuo pariskunta voisi tehdä ruudukoitten avulla kartoituksen ja edetä toiveista tavoitteisiin kumpikin ensin erikseen ja sitten vaikka yhdessä. Annamme heidän tehdä sen omissa oloissaan, emmekä puutu siihen. Tarkoitus oli vain osoittaa, millä tavoin matka toiveista tavoitteisiin voi olla ongelmallinen.

Nyt kerron, miten itse etenisin 6-lokeroisen ruudukon kanssa ja niin suosittelen muidenkin tekevän, jos kiinostaa.

Kaikki toiveet kannattaa kirjata toiveitten ruutuun. Kaikki mahdolliset keinot ja tapahtumat, jotka voivat johtaa noiden toiveiden toteutumiseen, kirjataan ihmeitten ruutuun. Nyt ei siis edellytetä realistisuutta, vaan keinovalikoiman etsintää. Oma elämäntapa kirjataan sellaisenaan, sillä se on eloa, jokapäiväistä elämää, joka on pysyvyyden ja muutosten perusta. Jos 9-ruutuinen lokerikko on täytetty, sitä voi käyttää apuna tilanne-ruutua täytettäessä. Elämäntilanteesta valitaan ne seikat, joista tahdotaan lähteä liikkeelle ja kirjataan niitä tilanne-ruutuun. Keinot voivat olla monenlaisia, mutta niiden pitää olla käytettävissä omasta tilanteesta lähtien toiveiden suuntaan pyrittäessä. Nyt konkretisoidaan toiveita toteuttamiskelpoisiksi tavoitteiksi.

Tehdään kierros vielä toisin päin. Kirjataan tavoitteiksi myös toteuttamisen arvoiset tavoitteet. Sitten katsotaan minkälaista vahvistusta muiden ihmisten, viranomaisten, pankkien ym. taholta tarvitaan, jotta keinot riittävät omasta tilanteesta näihin tavoitteisiin. Tilanne vahvistetaan sellaiseksi, että siitä todella pääsee käytettävissä olevin keinoin sekä välttämättömiin että arvostamiimme tavoitteisiin. Se saattaa vaatia elämäntavan karsimista ja muunkinlaista muuttamista. Ihmeiden ruutua kannattaa pitää silmällä, sillä sitäkin kautta voi joskus löytyä jotain hyödyllistä: arpajaisvoiton, amerikanperinnön ja veronpalautuksen voi käyttää valittujen tavoitteiden toteuttamiseen, eikä satunnaisten mielijohtumien tyydyttämiseen. Toiveeksi voi kirjata onnistumisen tavoitteiden toteuttamisessa, jos sitä todella toivoo.

Näin toiveet voivat muuttua tavoitteiksi, jotka ovat saavutettavissa. Ainakin toivon niin. Sitä mukaa kun toimintasuunnitelmani selkenee, ryhdyn toiveista tekoihin.

Jos tärkeysjärjestys tuottaa vielä ongelmia, voi valittuja tavoitteita kierrättää valmiiksi täyttämänsä 9-ruutuisen lokerikon kaikissa ruuduissa vuorotellen. Siinä voi nimittäin punnita, miten tavoitteet kestävät oman henkilöhistorian ja tulevaisuuden jatkumossa, tunteiden ja ihmissuhteiden vuorovaikutuksessa, ideoinnin ja konkreettisen maailman vaatimuksissa sekä arvojen ja kunnon sallimissa rajoissa.

On vielä ennen tekoja muistettava ottaa huomioon, että juuri minä vastaan teoistani: jos toteutan tavoitteeni, vastaan seurauksista.

- maura

13:22 - /aie

2004-08-09

Tiskaustuulella

Tänään olen pitkästä aikaa ollut tiskaus- ja siivoustuulella. Urakoitavaa oli paljon, sillä edellisen kerran innostuin näihin hommiin kolmisen viikkoa sitten. Onneksi minulla on paljon astioita ruokailuun ja roskakoreja roskaamiseen.

Tiskaustuuli on mahdollista terveenä. Kotitöihin innoittuminen riippuu terveyden lisäksi siitä, mitä muuta olen suuntautunut tekemään. Kun keskityn lomaillen tai ammatillisesti lukemiseen ja kirjoittamiseen, elän aika lailla pääni sisällä. Liikun tietysti asioilla ja joskus lenkilläkin, syön silloin tällöin ja nukun kolmasosan vuorokaudesta. Tiskaaminen ja imurointi eivät näinä aikoina tunnu kovin tärkeiltä ja tarpeellisilta jutuilta.

Tänään tunsin innoitusta kotitöihin. Työni oli tuloksellista. Olen hyvilläni.

- maura

19:43 - /tunteet

Mies vähittäismaksulla

Olen huomannut, että siellä täällä blogeissa on keskusteltu mahdollisen pariutumisarvon määrittymisestä parisuhdemarkkinoilla. Ehkä tämä kirjaesittely osuu jollain tapaa samaan keskusteluun: miten paljon nainen onkaan valmis tekemään nostaakseen arvoaan.

Ostan silloin tällöin hyödyllistä tavaraa osamaksulla. Ei siis ihme, että haukan katseeni osui lauantaina kirppiksellä Berta Ruckin kirjaan "Mies vähittäismaksulla". Ajattelin, jotta siinäpä mainio teos strategiseksi oppaakseni. Ei vainkaan. Odotin saavani lukea humoristisen romanttisen seikkailun.

Tämä laitos on kulunut viides painos vuodelta 1960. Kirjassa kuvataan tapahtumia ja olosuhteita 1900-luvun alkupuolen Enlannissa, Lontoossa ja maallakin. Pidän erityisesti siitä, että kirjailija vei minut ja kirjan Mauran myös Edgar Wallacen uuden huvinäytelmän ensi-iltaan.

Berta Ruck kuvaa kirjan päähenkilöä eli Mauraa nuoreksi, mutta rumaksi ja mies, johon kirjan nimi viittaa, täsmentää: "ruma kuin sammakonpoika".

Ruck opettaa suunnilleen kädestä pitäen, miten nainen voi sinnikkäin ponnistuksin parantua rumuudesta, saavuttaa luonnollisen kauneuden ja ansaita omakseen rakastamansa miehen. Nuoruus on näissä ponnisteluissa etu, jota vanhemmat naiset kadehtivat, sanoo Ruck. Ehkä hän usko menetelmän soveltuvan vanhemmalla iällä? Kirja kertoo kuitenkin nuoren rumottaren menestyksestä.

Ruotsalaisnaapuri (mies) opettaa Mauralle terveellisiä elämäntapoja: tuli, vesi, maa ja ilma, mutta ensin pitää arvioida ja pisteyttää oma ulkonäkö lähtökohdaksi. Konekirjoittajakolleega (nainen) toimii tyylikouluttajana vaate- ja kenkämuodin suhteen: polta kaikki ja hanki tyylikästä. Työpaikan vaihdos suurkaupungista maaseudulle helpottaa kuntoilua ja luonnossa liikkumista. Se auttaa myös muutoksen salaamisessa: kohdemiehen ei pidä antaa nähdä muuntumisvaihetta, vaan vasta kaunis lopputulos.

Jännitystä kirjassa riittää: kumpikin eli Maura ja kohdemies ovat vuorollaan todellisessa hengenvaarassa ja kummastakin tulee toisensa pelastaja. Ruma Maura pelastaa komean miehen ja rakastuu. Komea mies pelastaan kauniin Mauran ja tunnustaa hänelle rakkautensa. Romantiikkaa riittää: rakkaustarina kehittyy moninaisten ristiriitaisten vaiheiden kautta onnelliseeen loppuun. Mies arvostaa Mauran kauneutta, rakkaus on molemminpuolista ja kauneus saa palkkansa.

Miksi kirjan nimi on "Mies vähittäismaksulla"?

Mauran määrätietoiset ja sinnikkäät ponnistelelut luonnollisen kauneuden saavuttamiseksi ovat Berta Ruckin mielestä välttämättömiä maksueriä, joista miehen ei pidä tietää. Luonnollisen kauneuden saavuttaminen on keino, jolla miehen rakkaus ja rakas mies (tavoite) Berta Ruckin mukaan saavutetaan.

Ihan oikeasti rupesin miettimään, voisinko kirjan ohjeiden mukaan saavuttaa kevyen oloni (sata kiloa ja risat) lisäksi myös kauniin olon.

- maura

18:52 - /keinot

2004-08-08

Blogi kuin lehti?

Olen seurannut Pinserin listoilta erilaisia blogeja vuoden verran, mutta varmaan vain kahta koko ajan, nimittäin poikani Antti-Juhani Kaijanahon blogia ja listoja tarjoavaa Pinseriä. Vaikuttamisen kannalta välttämätön kolmas blogi ja kaikki muut Päivän Pamauksessani vierailleet blogit ovat vaihdelleet.

Blogit ovat erilaisia niin kuin kirjoittajansakin. Joillakin on sanoma muille, jotkut ilmaisevat itseään. Joissakin blogeissa on selkeämpi teema ja rakenne, mutta kaikki voivat olla omalla tavallaan blogeja. Millaisena kanavana blogeja tekevät ja lukevat blogia pitävät? Voisiko blogi yhä olla kaikkea sitä, mitä blogeina nykyisin on olemassa, vai pitäisikö olla karsintaa?

Kuinkahan paljon lukijoita (säännöllisiä tilaajia ja satunnaisia irtonumeron selaajia) blogilla pitäisi olla, että sen pitäjä pääsisi oman teemansa mukaisiin maksullisiin tilaisuuksiin maksutta? Niin ison, että sillä olisi merkitystä mainostuksen ja uutisoinnin kohderyhmänä. Tilaisuuden järjestäjä toivoisi silloin blogiin sen lukijajoukkojen nähtäväksi uutisia ja selostuksia tapahtumista tai arvosteluja teoksista.

Minusta Pinseri Top-listan kärkipäässä olevilla blogeilla saattaisi olla mahdollisuuksia päästä teemansa mukaisiin tilaisuuksiin selostamaan tai arvostelemaan. Silti on ehkä vieläkin varauduttava esittelemään tuon bloginsa tilaisuuden järjestäjille, jos blogit eivät ole heille tuttu asia. Suosittelen jonkun ison tiedotusvälineen jotain mene(s)tystempausta, jos blogien maailmalle tarvitaan julkisuutta. Ne nimittäin varmaan vastavuoroisesti ja jännittävänä yksityiskohtana saattaisivat mainita tulleensa mainituksi blogissa.

Muuten olen sitä mieltä, että uutisoivat blogit toimivat jo nyt ihan mukavasti. Ei tässä ole sen kummempaa sortoa havaittavissa kuin muidenkaan pienten tiedotuskanavien kohdalla on: pienet lehdet, telkkari- ja radiokanavat kamppailevat nostaakseen lukija-, katsoja-, kuulijalukujaan ja saadakseen arvostusta. Blogitus nousee niiden kilpailijaksi näissä suhteissa ja Pinserin uutisen mukaan on sellaiseksi jo tunnustettu jossain Amerikan maalla.

Jos jokin tai jotkut blogit alkavat menestyä uutiskanavina, niille varmaan tulee myös melkoisesti lukijoita ja muiden tiedotusvälineiden huomiota. Joko väkeä nyt on niin paljon lukemassa, että julkinen arvostus tosiaan olisi jo paikallaan? Pinseri on juuri äskettäin puuttunut tämän tyyppiseen teemaan ja toimittaa monipuolista blogia. Onko siis esimerkiksi juuri Pinserin blogi kuin lehti ja vaikkapa jonkin tiedonjulkistamispalkinnon väärti? Ainakin minä luen sitä.

- maura

20:44 - /blogit

2004-08-07

Unessa ja valveilla

Heräsin ennen aamukuutta pirteänä, mutta aamupalan jälkeen päätinkin palata katsomaan mieleni kuvia. Yleensä nimittäin näen mukavan makuisia unia tällä tavoin ja muistankin niistä aika paljon.

Ensimmäinen uni: Ystäväni eli vielä, mutta vakava sairaus oli jo tiedossa. Minä olin siellä hänen ja hänen porukkansa luona oman porukkani kanssa, niin kuin joku porukka ennen meitä oli ollut. Porukkamme tuntui perheeltäni, mutta henkilöt vaihtelivat unen edetessä. Vain tuttuus säilyi. Kun uusi porukka tuli, teimme lähtöä. Ystävävainaa kysyi, miksi olimme tulleet. Kerroin, että tulimme, koska hän kuolee. Unessani hänen kuolemansa oli yhtä aikaa tulevaisuutta ja jo tapahtunut. Lähdimme pois.

Väliaikauni: "Tulen".

Toinen uni: Luulin heränneeni miettimään, kuka kertoi tulevansa, kenelle sanoi ja minne tulisi. Uni kuitenkin jatkui. Mies, jota rakastan, tuli luokseni. Unessa tiesin, kuka hän on. Kohtaamisemme tuntui hyvältä. Lähdimme muiden ihmisten luota. Kuljimme lähekkäin sinne, minne hänen oli mentävä. Tulimme risteykseen, jossa avautui uusi tie. Mies sanoi lämpimällä äänellä "tule vaan". Kosketin hänen oikean kätensä kämmenselkää. Katsoin käsiemme kosketusta ja ihmettelin, miten hyvä hänen kanssaan on olla. Jatkoimme matkaamme yhdessä.

Heräsin yhdeksän kieppeillä onnellisena. Mietin elämääni. Söin vähän joskus ennen puolta päivää. En huomannut eteisen räsymatossa eilisen jäljiltä pesun tarvetta, mutta en kovin tarkkaan katsonutkaan. Lähdin kaupungille.

Ihanan lämmin kesäpäivä. Kuljin Kehräsaaren kautta Laukon torille. Suuntasin Radiokirppikselle, mutta pysähdyin torille juttelemaan tutun pariskunnan kanssa. He söivät tötteröjäätelöä ja istuivat tyhjän myyntipöydän reunalla. Emme ole tavanneet ainakaan pariin vuoteen, joten istahdin seuraan. Miellyttävän keskustelun jälkeen jatkoin matkaani.

Kirppikseltä löysin vain sellaisia Edgar Wallacen dekkareita, jotka minulla jo on: "Tyttö laivalla" (kahdellakin myyntipöydällä) ja "Kuminaamarimiehet". Mitäpä minä niistä. Ostin Berta Buckin romantiikkaa "Mies vähittäismaksulla" (koska sankaritar on nimeltään Maura ja loppu on onnellinen, kurkistin) ja Stieg Trenterin dekkarin "Narrit eivät pelkää". Kummaltakin kirjailijalta minulla on jotain jo ennastaan.

Paluumatkalla istuskelin itsekseni Laukon torilla, katselin matkustajia pursuavan "Tammerkoski" -laivan lähtöä Pyhäjärvelle, ihmisten ja lintujen (varpusten, pulujen, lokkien) liikkumisia torilla ja auringon jyväsiä veden pinnalla. Kuljin kotiinpäin ravintolana toimivan laivan ohi ja Koskikeskuksen läpi. Tutustuin "Euron kauppaan". Siellä oli suuri musta koira, joka oli kaatanut juomavetensä pitkin lattiaa ja vissiin käyttäytyi muutenkin vähän kasvattamattomasti. Kävin ostamassa omenoita lähikaupasta.

Palasin kotiin neljän tunnin reissulta. En jaksanut nytkään huolestua eteisen räsymaton kunnosta, vaikka siinä ehkä näkyy tahra. Vai onkohan se vain varjoa?

Lovejoy oli mennyt nauhalle, joten pääsin katsomaan sitä. En läheskään aina ymmärrä, miten tämän sarjan juoni toimii, miksi joku asia on ongelma ja mikä loppupuolen tapahtumista ratkaisee ongelman. Pidän kuitenkin herra antiikkikauppias Lovejoyn huumorista ja hänen liittoutumisestaan TV-katsojan kanssa. Tunnelma on leppoisa. Lovejoy on maallikkoasiakkaidensa kannalta luotettava asiantuntija. Hän tosin huiputtaa muita antiikkikauppiaita, mutta katsojankin mielestä he saattavat sen ansaita jonkin tekonsa tai käytöksensä vuoksi. Tänään jäin ymmälleni jakson päätyttyä.

Olen aloittanut G.H. von Wrightin kirjan "Hyvän muunnelmat" uusintalukemisen. Sen verran voin sanoa, että moraalinen hyvä ei hänen mielestään ole lainkaan itsenäinen hyvyyden laji, vaan erilaisten hyvän muunnelmien yhdistelmä. Jäämme jännittämään, mistä on kyse.

- maura

23:40 - /eloa

2004-08-06

Pohja petti - hyi!

Jostain syystä unohdin eilen biojätteen paperipussissa eteiseeni. Tänään ulko-ovella muistin asian, palasin ja nostin pussin lattialta. Muuten kävi ihan hyvin, mutta pussin pohja petti. Katselin olosuhteisiin nähden rauhallisesti lattialle syntynyttä kosteaa, sotkuista läjää. Sen alla oli äskettäin pesty räsymatto!

Ryhdyin siivoamaan sotkua rikkalapion ja pikkuharjan avulla. Suurimman osan sain kompostikyytiin. Kasvisjätteitä ja muuta möhnää oli mahdotonta saada kokonaan pois räsymatolta. Ei siinä muuten mitään, mutta matton pesusta ei tosiaan ole kuukauttakaan, eivätkä niveleni tykkää raskaista töistä. Myös harja ja rikkalapio olivat lievästi sanottuna likaisia.

Ehkä voin vain pudistaa lian pois, kun se kuivuu? Näin toivoen jätin likaantuneen omaisuuteni kuivumaan ja kiikutin biojätteen sisäpihalle taloyhtiön sille varaamaan pönttöön. Viikonlopun tehtävälistaan tuli lisäys: muista puhdistaa harja, rikkalapio ja eteisen matto.

- maura

12:49 - /eloa

2004-08-05

Harrastan lukemista

Aluksi on todettava, että kirjahyllystäni löytyi viimeisimmän Wallace-mainintani jälkeen vielä kolme Edgar Wallacen salapoliisiromaania: "Punainen ympyrä", "Kuminaamarimiehet" ja "Smaragdi". Luin nämäkin kirjat kesälomamatkailun korvikkeeksi reippaaseen tahtiin. En taaskaan arvannut etukäteen ratkaisuja! Edellisestä lukukerrasta on siis kulunut tosi kauan. Nyt sitten olen vähän yli viikossa ahminut melkoisen määrän hyvien ja pahojen ihmisten välistä taistelua.

Ehkä kiertelen viikonloppuna vielä kirjakirppiksiä siinä toivossa, että saan vastaisen varalle mahdollisimman monta hyllystäni puuttuvaa Edgar Wallacen kirjaa. Kirjat sopivat hyvin virkistyskäyttöön ja täyttävät tekstiahmatin nälän hyvin. En tarvitse tähän tarkoitukseen ensipainoksia, enkä edes ulkoasultaan täydellisiä kirjoja, vaan kunnoltaan kohtuullisia, hinnaltaan halpoja ja sisällöltään koko tarinan mittaisia kirjoja.

En ole suuremmin piilotellut sitä asiaa, että harrastan lukemista. Hyvä harrastus tarjoaa monipuolisia haasteita ja tyydytystä. Siksi luen dekkareiden ja filosofian lisäksi myös vaikkapa Um-pah-pah -sarjakuva-albumeita uudelleen ja uudelleen. Luen myös blogeja - muitakin blogia kuin omaani. Blukemista (eli blogien lukemista) olen tosin harrastanut vasta vuoden. Jo vuoden?

Lukemisharrastukseni on kuitenkin yhtä vanha kuin lukutaitoni ja ainakin alkuvuosina monipuolisempi kuin läheisteni lukumaku yhteensä. Koulun tarjoamien läksykirjojen rinnalla luin äitini naistenlehdistä ja isäni miestenlehdistä kahdenlaisia "tositarinoita elävästä elämästä", vanhimman veljeni Tex Willereistä ja muista sarjakuvista seikkailutarinoita sankareista, luterilaisen pyhäkoulun ja helluntailaistelttojen innoittamana Raamatun kertomuksia juutalaisten, kristittyjen ja Jeesuksen seikkailuista. Lukemistoni laajeni, kun 11-vuotiaana löysin oppikoulukaupungista kirjastoston ja sieltä Viisikosta, Tarzanista ja Punavyöstä alkaen kaikkea mahdollista sitä mukaa kuin ikäni riitti. Lisäksi luin neljän nuoremman sisarukseni koulu- ja kyläkirjastosta itselleen lainaamat kirjat.

Perheellisessä aikuiselämässäni luin omien kirjavalintojeni lisäksi jonkin verran myös poikani ja hänen isänsä valitsemia kirjoja. Viime vuosina olen lainannut uutuuksia pojaltani tai kirjastoista, lukenut omasta kirjastostani uusintakierroksia, hankkinut ammattikirjallisuutta sekä ostanut ja luettuani myynyt jos jonkilaisia käytettyjä divarikirjoja.

Parhaan lukunautinnon saan teksteistä, joista olen kiinnostunut ja jotka pääsen lukemaan mahdollisimman yhtenäisenä lukurupeamana. Siksi ahmin pikapaloina vaikkapa vitsejä, taukolukemistoina lehtien ja blogien sisältämiä katkelmia. Pitkä ilta riittää, jos kirjassa on selkeä juoni. Viikonloppuna kuluu monta juonikirjaa tai kirjan kokoinen annos filosofiaa. En pidä filosofisen kirjallisuuden lukemista parempana harrastuksena kuin dekkareiden lukemista, mutta filosofia vaatii enemmän lukuaikaa, paremman keskittymisrauhan ja rutkasti lukukuntoa sekä eväitä. Hyvä teksti on käytettävissä olevan lukujakson ja kuntoni mittainen.

Mitähän lukisin seuraavaksi? Hyvää tekee mieli ja käsiteanalyysi kiinnostaa. Taidan lukea uudelleen vuonna 2001 ilmestyneen Vesa Oittisen suomennoksen Georg Henrik von Wrightin kirjasta "Hyvän muunnelmat". "Hyvä" -sanan merkitys askarruttaa mieltäni tätä nykyä suorastaan hämmentävästi. Poimin von Wrigthiltä tällaiseen käsitehämmennykseen sopivan lainauksen (s. 27-28): "Käsitetutkimuksen - ja uskoisin, että yleensäkin filosofisen tutkimuksen - kimmokkeena on hämmennys, jota koemme joidenkin sanojen merkityksen suhteen. Tavallisesti kyseiset sanat ovat tuttuja meille. Tiedämme yleensä ottaen, miten ja milloin niitä tulee käyttää." En taida muistaa tämänkään kirjan loppuratkaisua: en muista, miten hyvän käy.

Tällä hetkellä hiukan hirvittää, riittääkö harrastuskuntoni kesähelteillä Hyvän muunnelmiin. Teen kuitenkin parhaani sinnikkäästi alusta alkaen. Katsotaan, mihin se riittää.

- maura

21:15 - /arvot

2004-08-04

Paras, parempi, hyvä!

Oman elämäni ollessa kyseessä valitsen parhaan tarjolla olevista mahdollisuuksista, eikä se ole paljoa, jos tarjoukset ovat huonoja. Kahdesta pahasta valitsen kuitenkin pienemmän, sillä minusta se on näistä parempi vaihtoehto. Joka tapauksessa on hyvä osata tyytyä siihen, mitä voi saada.

Parasta elämässäni on se, että voin ainakin toivoa parempaa tulevaisuutta, mutta kaikkein rohkeimmissa toiveissani minulla on edessäni hyvä tulevaisuus.

Paras tulokseni elämäni hiihto-osuuksilla on ollut aina parempi kuin tulokseni pikajuoksuissa, mutta näissä vauhtilajeissa en ole koskaan ollut hyvä.

Joskus lapsena kotikylän kisoissa olin paras keihäänheittäjä, pojatkin mukaan luettuna. Sitten lapsuudesta lukion alkuun asti keihäänheiton tulokseni olivat vuosi vuodelta parempia. Itse asiassa olin tuona aikana hyvä kyläkisojen keihäänheittäjä.

Olin paras aina kunkin vuoden ainoassa keihäskisassa, johon osallistuin, mutta kisan jälkeen podin kauden loppuun nivelvaivoja. Tuloksista olisi tullut parempia, jos olisin voinut harjoitella enemmän. Olin siis hyvä heittäjä luonnostani.

Paras keihäskuntoni ajoittui kesän ensimmäiseen kisaan, koska nivelieni kunto oli silloin talvitauon ja alkukesän lämmön vuoksi päivä päivältä parempi. Heitin voittoisat heittoni, kun lopulta taas tunsin, että nivelieni kunto oli hyvä.

Paras ei aina ole parempi kuin hyvä. En minun tarvitse olla paras alallani, eikä edes parempi kuin työtyötoverini, mutta tahdon olla hvyä alallani. Teen parhaani ollakseni arvostamissani asioissa aikaisempaan tasooni verrattuna entistä parempi, sillä niin uskon olevani jatkuvasti hyvä alallani.

- maura

18:43 - /arvot

2004-08-03

Laajennettu pussikeitto

Minun ei tehnyt mieli parsakeittoa, mutta sitä minulla oli pussillinen. Mietin, menenkö kauppaan, vai tyydynkö osaani. Tein kompromissin. Löysin pakastelokerostani pussillisen keittojuureksia. Jääkaapin juureslaatikossa oli eilen ostamani suuri sipuli. Purkissa oli vielä teelusikallinen valkosipulimurskaa.

Pesin kattilan, joka tosiaan ikävästi oli unohtunut tiskipöydälle edellisen ruuanvalmistuksen jäljiltä. Vatkasin vispilällä keittojauheen litralliseen kylmää vettä, kuten pussin ohje neuvoi. Kuorin ja pilkoin sipulin mukaan kattilaan. Laidon lieden kuumenemaan ja sekoitin, kunnes keitto alkoi kiehua. Laitoin kiehumisajan mittauksen käyntiin: kaksi minuuttia.

Lisäsin kuitenkin tässä vaiheessa myös pakasteesta keittojuurekset, jotka tietysti jäähdyttivät keiton ja kiehuminen lakkasi. Sekoitin keittoa juuresten sulaessa ja keiton taas lämmetessä. Pistin kellon tauolle täksi kiehumattomaksi ajaksi. Jatkoin ajan mittaamista vasta kiehumisen taas alettua. Lisäsin valkosipulimurskan keittoa sekoittaen. Annoin keiton muhia kiehumisajan täytyttyä.

Keitosta tuli minun mieleistäni: miellyttävän vivahteikasta maultaan ja kaunista väriltään.

- maura

19:27 - /keinot

2004-08-02

Hyviä unia ynnä muuta kevyttä

Katselin vielä aamutuimaan tänään niin hyvältä maistuvia unia, että varhaisen aamupalan jälkeen palasin untenmaille. Nyt näin kauniin mustan koiran, kiiltäväkarvaisen, malliltaan kuin pystykorva. Katselimme toisiamme ja mietin, että vieraiden eläinten silmiin katsominen ei valveilla ole suotavaa, mutta tämä unikoira onkin tuttu. Sitten menin unessa eteenpäin, sisälle toimistoon, jossa keskustelimme työtovereiden kanssa tutkimuksestani. Keskustelimme teoreettisen ja käytännöllisen filosofian lähteistä tutkimukseni kannalta. Mieleni täytti unen tässä vaiheessa kirkaana oivallus: tämä on minun työpaikkani.

Heräsin puolen päivän tienoissa Antti-Juhanin puheluun. Juttelimme "molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä".

Päätin viettää tämän päivän kesälomaa. Luin hyllyni dekkaririvistä vielä yhden Edgar Wallacen dekkarin "Vihreä jousimies". Vaikka viikonloppunakin tuli luettua hänen dekkarinsa "Kultainen avain" ja "Kaksoisolento" viimeviikkoisten lisäksi, niin vielä siellä on pari. Luen nyt toista kertaa näitä kirjoja.

Iltapäivällä katsoin jaksot sarjoista "Murhasta tuli totta" ja "Matlock". Ennen ensin mainittua kävin suihkussa ja tuossa välillä kävin postissa ja samassa rakennuksessa nykyisin toimivassa Lidl-kaupassa.

Illalla sain tämän päivän dekkarini loppuun asti luettua. Tyyli on 1900-luvun alkuvuosikymmenten jännitystä ja romantiikkaa minulle sopivassa muodossa, enkä arvannut loppua etukäteen.

Nyt kerroksen käytävästä kuuluu pelottavaa pauketta. Toivottavasti kaikki on silti sielläkin hyvin. Tavallisesti on.

- maura

23:49 - /eloa

2004-08-01

Niksi: näppäintaso

Tarvitsin näppäintason kotiini. Minulla on jo hiiritasona keittiöjakkara, sillä vuorotellenhan minä hiirtä ja keittiötä käytän.

Jatkoin luovasti. Otin esiin hihansilityslaudan, jota käytin viimeksi milleniumina. Viritin sen sopivalle korkeudelle seuraavasti: Vedin vasemmalta pöytälaatikostoon kuuluvan ylätason kolmisenkymmentä senttiä esiin. Laitoin hiiritasolleni on pari hiirimattoa päällekkäin. Sijoitin hihansilityslautani sopivasti vaakasuoraan lisätason ja hiiritason väliin. Nyt minulla on myös näppäintaso. Ei muuta kuin näppäimistö paikoilleen ja ergonomia on taas kunnossa.

Niksi on vapaasti kaikkien käsityön ystävien käytettävissä.

- maura

18:21 - /keinot