2004/12
2004-12-31
Vuoden 2004 viimeinen kartoitus
Yksinäinen uudenvuoden aatto on haaste tunteille. En viitsi leikkiä edes lautasleikkiä, joka olisi kyllä yksinkin mahdollista. Tinaa en hankkinut, enkä tähtisädetikkuja, vaikka tavallisesti minulla on niitä ollut. Olen varmaan kuitenkin vakavoitunut muita ihmisiä kohdanneen luonnonmullistuksen vuoksi. Kartoitan tätä vuoden viimeisen päivän tunnelmaa tunteista menneen kautta edeten.
22:51 - /kartta
Sponsorit elämässäni
Valkolakin sponsorit: Oppikouluopintojani tukivat alusta ylioppilaslakkiin asti omaisteni lisäksi silloisen kotikuntani eli Heinolan maalaiskunnan sosiaalihuolto ja silloisessa koulukaupungissani yksityistä oppikoulua ylläpitänyt Heinolan yhteiskoulun kannatusyhdistys.
Leikkauksen sponsori: Olin avioeron jälkeen Tampereelle poikani kanssa muutettuani taloudellisesti tiukoilla juuri silloin, kun jouduin yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen. Tampereen kaupungin sosiaalitoimi tuki minua leikkauskuluissa ja sairasloman vaikeuttamassa taloudellisessa tilanteessa noin kahden kuukauden ajan.
Toimeentulon sponsorointi: Näinä päivinä olen vielä juuri ja juuri omillani, mutta sekä kukkaro että pankkikortti tuntuvat sietämättömän keveiltä, jopa ihan tyhjiltä. Ystävät eivät kuitenkaan kinua vippejään, kiitos siitä! Toimeentulotuen hakeminen yhteiskunnalta tuntuu tällaisessa elämäntilanteessa lapsuuden ja nuoruuden aikaiseen sosiaalitoimiston tädeille niiaamiseen taantumiselta, kun en ole nyt sairaskaan.
Työnteon sponsorointi: Tarvitsen sponsorin intentionaalista teonkäsitettä käsittelevälle tutkimukselleni tai muulle ammattitaitoani vastaavalle työlle. Tarjoan sponsorin käyttöön runsaasti koulutusta (YTM, KM) ja yli 20 vuotta työkokemusta tutkimustehtävistä Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.
Toivon hyvää.
08:52 - /tilanne
2004-12-30
Kartoitus maanjäristysuutisten äärellä
Nyt Aasian maanjäristys ja sen aiheuttama tuhoisa tsunami tuntuvat täyttävän mieleni. Niinpä teenkin tämän kartoituksenkin siltä kannalta, miten minua ja maailmaa kauhistuttava aasialainen kriisi näyttäytyy minun todellisuussuhteessani.
21:02 - /kartta
Sosiaalitoimiston asiakas itkee
Elämäni on taas kerran kiertynyt sosiaalitoimiston luukulle lapsuusvuosieni ja avioeron jälkeisen selviytymiskamppailuni tapaan. Vein äskettäin Kelaan työmarkkinatukihakemuksen ja asumistukihakemuksen. Työvoimatoimistossakin olen asioinut. Olen maksanut tämän kuun ja ensi kuun vuokran sekä hankkinut perusruokaa kaappiin. Olen luopunut lankapuhelimisesta. Tänään soitin kännykällä paikallispuhelun sosiaalitoimistoon ja varasin ajan toimeentulotuen tarpeeni kartoittamiseksi. Sain ajan jonnekin ensi viikolle. Sitä ennen saan kirjeen, jossa kerrotaan, miten valmistaudun. Mukana on myös toimeentulotukihakemus, joka minun on täytettävä etukäteen. Tätä itkua minä olen yrittänyt välttää kuukausikaupalla.
Toivon hyvää.
12:55 - /tilanne
Kuvitelma maanjäristysten ennustamisesta
Maanjäristys on pelottava ilmiö, sillä se tuo mukanaan hävitystä ja tuskaa sekä osoittaa avaruudenlohkareemme turvallisten olosuhteiden haurauden. Maanjäristysalueilla elävät ihmiset ovat tällaisen vaaran tuntumassa jatkuvasti, mutta näinä viime päivinä maanjäristyksistä on tullut matkailevien maapallolaisten kannalta koko planeetan laajuinen uhka. Tahtoisimme osata estää maanjäristykset tai ainakin pysyä poissa niiden vaikutusalueelta maan järkkyessä.
Luin joskus ennen joulua maanjäristyksen ennustamisesta ja keinotekoisesta aiheuttamisesta kertovan Ken Folletin kuvitteellisen sepitteen The Hammer of Eden suomennoksen Eedenin vasara. Parasta antia kirjassa on toivo siitä, että maanjäristykset ovat ennustettavissa ja siis myös varottavissa. Tosin kirjan toinen pelottava elementti eli terrorismin uhka melkein hukuttaa taakseen tuon lohdullisemman vision.
Toivon hyvää.
08:36 - /ideat
2004-12-29
Päänsärky ja lemmensusi
Päätäni särkee ja flunssani voi paremmin kuin minä. Arvostelukykyni uinuu kivun takana, joten luiskautan tänne Aloitusmaisemaan runoni.
Joskus aiemmin, kun olen ollut lemmenkaihossani, olen kirjoittanut eräänlaisen rakkausrunon. Tai tämä runo lienee pikemminkin sutten sukua eli susi jo syntyessään. Kopioin suden - ei kun siis runon - tähän yhtenä pötkönä, sillä en minä tässä mitään runokirjaa ole tekemässä.
Lemmensusi
Sydäntä. Ja kaipaus. Lähellä on hyvä olla. Täällä ikävä. Ja kaipaus. Tulisit. Tulisit. Tulisit luo. Olisit. Ja minun. Olisit. On niin. On ikävä. Ja kaipaus. Ihan on. Tulisit. Ja olisit. Jos. On ikävä. Ja kaipaus. On. Jos olisit. Tulisit. Olisit. On ikävä.
Millainen uuooo tuu. Joo. Tuu. On: ei oo. On: ei oo. Ulisen. Jos tulisit. Tulisit jo. Kolme. Kaksi. Kaksin olisin. Tulisit. Olisit. Miten on oo, oo, oo. Tulisit.
Toivon hyvää.
13:49 - /tunteet
2004-12-28
Maanjäristyksen uhreista tietoa ruuhkan ohi
Oletko huolissasi maanjäristyksen uhreista, etkä pääse virallisille internetsivuille ruuhkan vuoksi? Katso, millaisia reittejä Pinseri on löytänyt ja neuvoo käyttämään. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että Pinserissä tarjotaan luotettavaa tietoa ja olen vakuuttunut, että reitit ovat asiallisia.
Toivon hyvää.
09:33 - /maailma
Kartoitusta vanhimman pikkuveljen synttärinä
Viattomien lasten päivä on lapsuuden perheeni kannalta ollut vanhimman pikkuveljeni syntymästä asti nimen omaan hänen syntymäpäivänsä. Nyt 51 vuotta myöhemmin ja etäällä veljestäni ja hänen perheestään olen yhä viettämässä hänen synttäreitään, vaikkakin itsekseni ja muutakin miettien. Kartoitan tämän päivän tilannetta juuri iloisissa synttäritunnelmissa, vaikka muillekin tunnelmille ehkä olisi tilaa. Lähdenkin liikkeelle tällä kertaa tunnelmani vuoksi juuri historiasta.
09:18 - /kartta
2004-12-27
Kartoitusta heti joulun jälkeen
Maailmassa on nyt aivan erilainen tunnelma kuin joulunaikana tähän asti. Luonto myllertää ja vuosi kulkee kohti loppuaan. Jossain mielessä elämäni on aika turvattua - ainakin avaruusmatkaajiin ja luonnonmullistusten armoille joutuneisiin lomailijoihin verrattuna. Todellisuussuhteen kartoitukseni on taas asiallista ja niukkaa. Olen vaihtanut äskettäin kartoitusruudukon kiertosuuntaani niin, että en lähdekään liikkeelle minä-ruuduta niin kuin alussa, vaan aloitan kartoituksen maailma-ruudusta.
14:03 - /kartta
2004-12-26
Rakas Joulupukki!
Kiitos tämän vuoden lahjoistani, Rakas Joulupukki, ja oli tosi hyvä ja kiva, että sinä, Rakas Joulupukki, annoit poikani valita lahjakirjat, jotka sain jouluna 2004 ja siitäkin, että veit jotain myös hänelle, mutta vähän minulla olisi sanottavaa muusta toiminnastasi männä jouluna, jolloin onnistuit taas olemaan näkymätön ja olisi minulla toiveita jo joulua 2005 ajatellen, josta puheen ollen minä tämän neuvon sinulle, Rakas Joulupukki, nyt annankin, että ole hyvä ja kurkista Antti-Juhanin blogia ja merkkaa lahjatoivomuskirjaasi joulua 2005 ajatellen sen soittimen nimi, joka häneltä äskettäin hajosi ja jota hän soittelisi, jos se vanha soitin olisi ehjä tai jos uusi soitin olisi olemassa, niin kuin voisi olla, jos sellaisen joululahjaksi hänelle antaisit, Rakas Joulupukki, niin että näin meidän kesken vain kerron tämän ihan pienenä vinkkinä ja joululahjaideana sinulle, Rakas Joulupukki, sillä jostainhan sinun on lahjavinkkisi etsittävä, vaikka oletkin ihan kuvitteellinen, mutta antelias - se minun on sanottava - kun sille päälle rupeat, kuten olemme satukirjoista ja elokuvista huomanneet, niin kuin olemme niistä huomanneet tontutkin, jotka kurkistelevat ikkunoiden takana, vaikka eivät kai ensi joulun tontut vissiin vielä kurkistele ikkunoista, kun minun ikkunoistani ovat paperisetkin tontut jo tyystin kadonneet, mutta eiköhän ole ihan hyvä sinun, Rakas Joulupukki, aloittaa joululahjaideoiden riihetys jo nyt, terveisin kaukokatseinen äiti.
Toivon hyvää.
18:08 - /ideat
2004-12-24
Joulu tuntuu hyvältä - hyvää joulua edelleen!
Aamupäivän järjestelin itselleni joulutunnelmaa puuhailemalla itsekseni tietokoneen, hellanuunin ja joulukuusen äärellä. Sitten avasin television turkulaiseen joulunavaukseen ja otin vastaan kännykän kautta saamaani huomiota sekä rupattelin useampaan otteeseen puhelimitse poikani kanssa. Näitä reittejä minulla on tältäkin päivältä ihmishavaintoja. Pitkän rupeaman käytin illansuussa siihen, että nautiskelin kummankin pojaltani saamani joululahjapaketin avaamisesta, mutta vielä enemmän nautin niistä kahdesta kirjasta, jotka Antti-Juhanin lähettämistä paketeista kuorin esille. Kiitos Antti-Juhani!
Toivon hyvää.
23:48 - /tunteet
Kartoitusta joululaulujen sanoin
Joululaulut ovat kuuluneet minun jouluuni koko elämäni ajan. En kuitenkaan taida nyt lauleskella niitä täällä itsekseni, joten keksin muuta. Teen jonkinlaisen joulutunnelmaisen todellisuussuhteen kartoituksen, mutta ikään kuin joululauluissa uiden. Kirjoitan jokaiseen todellisuussuhteen kartoitusruutuun pienen katkelman jostain joululaulusta. Laitan mukaan sanoittajan nimen, koska hänen runostaanhan pätkässäkin on kyse. Säveltäjä ei ole tarpeen, koska en edes itsekseni nyt laula näitä katkelmia.
09:55 - /kartta
2004-12-23
Joulun aatonaattoinen kartoitus
Minulla on sittenkin tänä vuonna joulukuusi. Tunnustelen sitä, miten kuusen hankinta ja muut pienet jouluvalmisteluni vaikuttavat joulutunnelmaani. Käyn siis jälleen läpi kartoitusruudokon ruudut aihe kerrallaan mahdollisimman lyhyesti. Hiukan poukkoilevaahan tästä tarkastelusta näin tulee, mutta enpähän vajoa mihinkään syövereihin tai kepeisinkään runoiluihin. Mikähän tänään on tilanteessani päällimmäisenä?
19:13 - /kartta
Sadoittain mustia lintuja sinipimeässä aamussa
Valtava parvi mustalta näyttäviä lintuja syöksyy ikkunoitteni editse aamun siniharmaassa hämärässä, laskeutuu kadunvarren puiden latvoihin, nousee taas siivilleen, laskeutuu vastapäisen talon harjalle ja talonmittaisen kattoterassin kaiteelle. - Kattoterassi on tavallaan tasakatto-osuutta harjakatto-osuuden vieressä, kadunpuolella. - Sitten taas suuri, musta parvi nousee siivilleen ja syöksyy tännepäin. Näin seitsemännen kerroksen tasalta katsottuna olen juuri nyt valtavan lintuparven syöksyn kohteena. Ei, ne kaartavat ylös. Asettuvat varmaan könöttämään minun kotini katolle, joka on terassia ja harjaa, siis tasakattoa ja sitten harjakattoa.
Pieni hiljainen hetki ja linnut ovat liikkeellä taas. Ne syöksyvät alaspäin, puihin. Sieltä noustessaan ne lentelevät rauhallisemmin. Tuossa niitä lintusia kotikatuni yläpuolella pelmahtelee. Lintusia? Tilhiä? En näe väriä, enkä saa selvää muodosta. Jotain rastaita? Jotenkin terävän hakkaavasti ne sirkuttelevat. Uudelleen ja uudelleen katselen valtavan lintuparven pelmahteluja ja sitten koko parven laskeutumiskaartoa tännepäin tai vastapäisten talojen katonharjalle ja taas tänne ja taas tuonne.
Hetken suurin osa lintuparvesta on aloillaan tuolla vastapäätä katonharjalla sekä kattoparvekkeen reunalla ja kaiteella. Siellä ne kököttävät mustana, elävänä ja liikahtelevana rivinä koko talon mitalta ja pitkälti viereisenkin talon mitalta. Ainakin silloin, kun lentelyssä on tauko, lekottelee tuollainen määrä lintuja kadun vastakkaisella puolella katseeni edessä. Sitten ne taas pelmahtavat lentoon isona parvena, joka syöksyy, kaartaa, laskeutuu, lepää ja nousee taas lentoon.
Siniharmaan aamun mustat linnut melkein pelottavat syöksyessään parvena ikkunaani kohti ennen nousukaartoa. Vain ääniä yläpuoleltani. Siirtyminen kadun toiselle puolella. Vain hetken ne vielä lepäsivät katseeni edessä tuolla toisen puolen katoilla. Sitten mustat linnut lensivät parvena pois kovasti äänillään kitisten, kirskuen ja kolisten, mutta silti sirkuttaen. En tiedä, keitä nämä sadat vieraat olivat.
Toivon hyvää.
09:05 - /ihmeet
2004-12-22
Joulun odottelua ja muistelua
Kännykät pöydällä: Soitin päivällä serkulleni Helsinkiin kertoakseni, että vietän joulun Tampereella kotona. En tavoittanut häntä puhelimeen, joten tekstasin viestin hyvän joulun toivotuksineen ja lähetin. Kännykkä jäi pöydälleni. Kun sitten aikojen perästä pääsin taas kännykkäni luo, löysin sieltä serkkuni vastauksen tekstariini ja hyvän joulun toivotukset.
Keli Tampereella: Sorsapuisto ja yliopiston tienoot ovat kauniisti lumisia ainakin vielä tänään, mutta kotikadullani ja muualla keskustassa vesi lotisee jalkojen alla. Sohjovesi roiskuu myös jalankulkijoiden päälle, kun ohi ajavat autot osuvat loskaan tai peräti lätäkköön. Tuuli on ollut melko voimakasta, jalkakäytävät paikka paikoin liukkaat ja ilmassa on syyskevään tuntua - sitähän talvi on, ellei onnistu aivan talvena kukoistamaan.
Joululahjat lapsuudessa: Kulkiessani kaupungin joulutohinassa muistuivat mieleeni oman lapsuuteni joululahjat. Yleensä joku meistä lapsista oli joulupukkina. Isän tekemästä tuohikontista kaivettiin torilta hankitut ja lahjoiksi paketoidut tilpehöörit. Paketista löytyi vaikkapa pikkuinen pyöreä peili, kauniin värinen kampa, tehokas lyijykynä, oma pyyhekumi tai vaikkapa kuorma-auton muotoinen sulatejuustopaketti, jos oikein hyvä tuuri kävi. Pukinkontista löytyivät myös itse askartelemamme joululahjat. Äitimme uskovaisuuden myötä Jeesuslapsi oli kuitenkin lapsuutemme ajan paras joululahjamme ja joululaulut me lauloimme yhä uudelleen ja uudelleen. Joulupäivän aamukirkossa yli kymmenen kilometrin päässä kävin ainakin jonain pakkasjouluna lapsuuden ystäväni ja hänen perheensä kanssa.
Joulukuusi katossa: Siihen aikaan lapsuudessani, kun kahden pikkuruisen huoneen mökkeröisessämme asui kahdeksanhenkinen perhe - isä, äiti ja kuusi lasta - ei kuusi mahtunut lattialle. Pikkumetsästä haettiin pieni kuusi, jonka isä ripusti roikkumaan kattoon kiinnittämästään vahvasta koukusta. Kuusi tietenkin koristeltiin asianmukaisesti. Riipuvan kuusen alla leikittiin joululeikit. Emme oikein pitäneet ratkaisusta. Sitten, kun minäkin ehdin kouluikään teimme tilaa lattiakuuselle. Luovuimme hetekan avaamisesta ja patjapetiemme levittämisestä ympäri lattiaa ja niin saimme tavallisen lattialla seisovan joulukuusen. Unisijat etsimme tilanteen mukaan.
Nappi joulupuurossa: Kyllä me söimme lapsuudessani jouluisin paremmin kuin muuten. Myös isä nautti tavallistakin runsaammin itselleen hankkimaansa joulujuomaa. Se oli samaa kuin hänellä muulloinkin oli ja siis vaikutti tyypilliseen tapaansa myös joulunviettoomme. En kerro siitä nyt tämän enempää. Äiti hääri keittiöaskareissa. Me lapset autoimme häntä. Meillä oli aattoiltana ja joulupäivänä parin aterian verran jouluisia ruokia. Kinkku oli isänkin ansiota. Kauan ennen joulua isä teurasti kulloisenkin vuosisikamme ja minä autoin häntä vuorollani hämmentämällä verta. Tiesin sitten hyvin, mistä kinkku ja veripalttu olivat peräisin. Seurakuntasisaren vuotuisella joulupaketilla oli oma osuutensa jouluaterioissamme. Erityisesti riisipuurosta ja rusinasopasta saimme kiittää seurakuntaa. Me laitoimme puuroon lisäksi jonkun valkoisen napin, jonka etsimisellä loimme puuronsyöntiin jännitystä. Napin löytäjä sai toivoa jotain itselleen itsekseen. En tiedä, toteutuivatko toiveet.
Toivon hyvää.
18:54 - /eloa
Kartoitus jouluaatonaaton aattona
Yksinäisen joulun alla joudun väistämättä miettimään, missä tunnelmissa joulua odotan. Mietin myös sitä, millaisen joulun haluan itselleni ja millaisen voin järjestää. Kartoitan siis sitä, miltä joulun odottaminen tuntuu näin lähellä joulua.
10:49 - /kartta
2004-12-21
Minua Aki ja Mika Kaurismäen elokuvat koskettavat
Valehtelija (1981, musta-valkoinen): Joskus kauan sitten katsoin muistaakseni jyväskyläläisessä elokuvakerhossa Mika Kaurismäen ohjaaman ja Aki Kaurismäen ja Pauli Pentin käsikirjottaman elokuvan Valehtelija. En voisi unohtaa Ville Alfaa eli Aki Kaurismäkeä tallustelemassa elämäntilanteiden läpi valehdellen, kuten elokuvan nimestä saattoi olettaakin. Valehtelija oli ensimmäinen elokuva, josta tunnistin sukulaisuutta sen elämäni puolen kanssa, missä yritän olla olettamieni odotusten mittainen hinnalla millä hyvänsä. Tavallaan kyse ei ole valehtelusta toisten pettämiseksi, vaan omien toiveiden ja tavoitteiden mukaisesta raportoinnista niin kuin asiat tulisivat tehdyksi ja olisi jo tehty, vaikka kaikki on vasta alkutekijöissään tai vakavasti kesken tai jopa jo ihan melkein kokonaan pelastamisen ulottumattomissa pielessä. Katsoin Valehtelijan myös televisiosta myöhemmin ja pidin siitä yhä, vaikka tuntuu jotenkin karmealtakin tunnistaa tuollainen yhdistävä piirre itsensä ja elokuvan välillä.
L.A. without a map (1998): Joskus taannoin väljemmän kukkaron päivinä ostin Amazonin saksankielisen verkkokaupan jäännöserämyynnistä alennettuun hintaan monikielisen elokuvavideon L.A. without a map (ein film von Mika Kaurismäki). Onneksi tätä ei ole puhuttu saksaksi uusiksi, vaikka en muistanut tarkistaa tilannetta silloin tilatessani. Olen nauttinut tämän elokuva-annoksen jo pariin kertaan, mutta eilisiltaisen elokuvaelämyksen jälkeen taidan laittaa tämän videoni joulunajan katselulistalleni. Tarkistan, pitääkö tätäkin elokuvaa kohtaan kokemani sukulaisuuden tunne yhä paikkansa. Sen voin jo sanoa, että jos olisin elokuvantekijä, siis taitava sellainen, niin tekisin mielelläni jotain tuollaista. Vielä mieluummin tekisin kuitenkin vielä parempia elokuvia, mutta ne olisivat niin harmonisen hyvyydellisiä ja kauneudellisia, mutta totuudellisuutta etsien myös niin raadollisia, että katsojakuntaa tuskin löytäisin, jos rahoituksen jostain saisinkin ja - ennen kaikkea - jos siis osaisin tehdä elokuvia.
Mies ilman menneisyyttä (2002): Eilen illalla katsoin Aki Kaurismäen Suomi-trilogian toisen osan eli palkintoja keränneen elokuvan Mies ilman menneisyyttä. Jotenkin siinäkin on samaa tuttuuden tuntua kuin noissa kahdessa edellä mainitsemassani elokuvassa. - Pidin elokuvan pelastusarmeijasta. Lapsuuteeni kuului erilaisten maaseutua kiertäneiden käännytyskokousten musiikista ja usein myös tarjoilusta nauttiminen. Ei pelastusarmeija varmaan meilläpäin kiertänyt, mutta ainakin helluntailaiset telttoineen ja vapaakirkolliset naapuruston tupakokouksineen kiersivät. Lisäksi kävin evankelisluterilaisen seurakunnan pyhäkoulua vissiin neljätoistavuotiaaksi. Äitini mukaan tarvisin niitä, koska pelkäsin niin paljon niin monia asioita, enkä osannut rukoilla oikein saadakseni rauhan. Elokuvan erilaisten kokousten tunnelma oli näiltä osin tuttu. - Pidin myös elokuvan tapahtumapaikoista. Kontrasti rakastavaisia ympäröivän maiseman ja eronneita ympäröineen maiseman välillä oli mielenkiintoinen. Minäkin muistan eläneeni ennen avioeroa rehevästi viheriöivien maaseutu- ja puistomaisemien keskellä, kun taas minua näinä nykyisinä aikoina elävöittävä arka rakkaus on viritessään hämärtänyt ympäristön melkein mustavalkoiseen ankeuteen asti. Seutu, jossa keskeiset ihmiset pääasiassa asuivat ja elivät elokuvassa, suojeli ankeutensa erilaisuudella minua eläytymästä liikaa surkeuteen ja auttoi katselemaan elokuvaa hieman etäämmältä, mutta silti tuttuuden tunnistaen. - Pidin elokuvan sankariparista. Jotenkin koen nykyisen elämäntilanteeni kaikkeen aikaisempaan elämiseeni verrattuna sellaisena, että olen kuin nainen vailla menneisyyttä. Pelastusarmeijalaisekseni sopivan herrasmiehen olen tavannut ja punastellut reippaasti hänen seurassaan erilaisissa tilanteissa. Ikäväkseni minä olinkin unohtanut liikaa siitä, miten seurustelu aloitetaan ja pidetään käynnissä, joten juna ei kulje katselijan ja elämäni sankariparin välistä, vaan peittää kulkiessaan hänen poistumisensa minun katseeltani.
Toivon hyvää.
11:28 - /tunteet
Asiointia joulun odotuksen tunnelmissa
Lumi on jo peittänyt: Vietin eilen yli viisi tuntia asiointikierroksellani. Osan ajasta kuljin, osan jonotin ja osan ajasta hoidin asioita. Kulkemisjaksojeni aikana lumiset tamperelaiskadut muuttuivat ensin sohjoisiksi ja sitten iljanteisiksi. Siinä vaiheessa, jossa sileä jää peitti jalkakäytävät, oli päällimmäiseksi kerrokseksi silti jotenkin löytynyt hiekoitusta tai soraa, joten en liukastellut. Kukaan muukaan ei liukastellut minun katseeni hollilla. Lumi säilyi maisemassa koko eilisen asiointikierrokseni ajan.
Reippahasti käypi askeleet: Jossain vaiheessa jalkakäytävät olivat täynnä vastaantulijoita, joskus taas minä itse kuljin valtavan ihmisvirran mukana ja toisinaan kaksi vastakkain kulkevaa ihmisvirtaa puikkelehti toistensa lomassa. Kaikesta tästä väen paljoudesta huolimatta tapasin vain kolme tuttua ihmistä, joista vain yhden niin, että vaihdoimme pari sanaakin. (Moi, hyvää joulun aikaa!). Tampereella riittää tutustuttavaa väkeä.
Joulupuu on rakennettu: Keskustorin joulukuusi on omalla tavallaan kaunis. Osa sen valoista palaa vakaasti ja osa vilkkuu. Joulukuusen nälkääni tyydytti joka tapauksessa ajatus, että minun kotitorillani, siis melkein pihallani on noin komea kuusi. Onhan välillämme joitain kortteleita etäisyyttä, mutta lähellä tuo kuusi silti on. Haaveilen kuitenkin yhä joulukuusen hankkimisesta kotiinkin. Ehkä löydän jonkun muiden hyljeksimän, mutta minulle mieluisen kuusen tänäkin vuonna kaupungilla kuljeskellessani.
Arkihuolesi kaikki heitä: Yhteiskunnan luukkujen edessä oli jonoja, mutta odotin rauhallisesti vuoroani joka kerta. Minulla on sellainen etu puolellani, että kuljetan osan väikkäriä aina ajatuksina mukanani ja saatoin nytkin tarttua työhön jonottaessani. Mielessäni nimittäin muhivat ratkaisemattomat ongelmat, joita voin pohdiskella, missä vaan saan tilaisuuden kääntyä sisäänpäin rauhassa. Luukkuilla oli ystävällisiä virkailijoita ja asiointikeskustelumme sujuivat leppoisasti. Asiani etenevät, mutta vaativat minulta vielä monenlaista papereiden täyttelyä ja postitusta. Toivottavasti saan kaikki asiapaperit virkateilleen ennen joulua.
Jouluruokaa tarjoo kunnon väki: Kävin myös kahdessa kaupassa ja niissä seisoskelin pitkään hyllyjen äärellä vertailemassa tuotteiden hinta-laatu -suhteita. Minun on pakko ostaa halpaa ruokaa, jos ylipäätään tahdon syödä, mutta niissäkin on eroja. Kahteen kauppareissuun päädyin siksi, että sillä tavoin sain välttämättömistä ostoksistani riittävän pienen kuorman kummankin käden varassa kantamilleni ostoskasseille. Kolme reissua olisi ollut vielä parempi venyväisiä nivelsiteitäni ajatellen. Ensimmäinen kauppa oli asiointireittini loppupäässä, joten toin ostokset kotiin muun asioinnin päätyttyä. Toisen kauppareissun kävelin toiseen suuntaan, mutta ajallisesti heti ensimmäisen perään. Tässä jälkimmäisessä kaupassa asioin yleensä sen tuotteiden pankkikortilleni sopivan hinta-laatu -suhteen vuoksi. Löysin itselleni mieluisten jouluisten ruokien aineksia melko edullisesti.
No, onkos tullut kesä: Huomaan rakentavani lämmintä kotijoulua perinteiseen tapaani, vaikka en vielä ole vastannut kiitos-eitä sukulaisten joulunviettoa koskeviin kutsuihin. Soitan kyllä, kiitos ystävällisestä kutsusta. Olen saanut ilokseni korteittain joulutervehdyksiä sukulaisilta, ystäviltä ja yhden myös iäkkäältä kummitädiltäni - lämmin kiitos teille kaikille. Olen itsekin postittanut joulukortteja. Olen myös auttanut joulupukkia lahjan askartelemisessa pojalleni ja saanut postitontun viemään sen Jyväskylään. Tiedän itsekin saavani joululahjan. Ahkera jyväskyläläinen joulupukin apulainen kertoi laittaneensa postitontun matkaan minulle osoittamansa joululahjan, joten odotan postiluukun kolahdusta. - Vietämme siis kotijoulua, poikani ja minä. Hänen kotinsa tosin on Jyväskylässä, kuten on ollut suurimman osan hänen elämästään. Muutimme sieltä kahdestaan Tampereelle 1993, mutta hän palasi ylioppilaana Jyväskylään neljä vuotta myöhemmin, kun hän pääsi sinne tahtonsa mukaisesti yliopistoon ja löysi heti myös asunnon itselleen kodiksi. Minun kotini ja siis myös kotijouluni on yhä Tampereella. Lämmin joulumieli ei tunne etäisyyksiä.
Taas valkeata joulua: Lunta näkyy yhä tänä aamuna vastapäisen kerrostalon katolla. Lumi valaisee maisemaa ja tunnelmaa luovat vielä aamuseitsemältäkin ikkunaani näkyvät tummalta taivaalta tuikkivat tähdet. Paisuvaa taivaan kuuta ei enää silloin näy. Viime yönä kuu kuitenkin kumotti värejä loistavan kehän keskeltä suoraan kotiini. Pimeän vuodenajan lyhyet aurinkoiset päivät saavat kaunista ja valoisaa kannustusta lumen valkeudesta, joka hohtaa talvisten iltojen, öiden ja aamujen heikossakin valon kajossa saati kuutamossa.
Nyt sydämeeni joulun teen: Joulun sanomaa mietin itsekseni, kun valmistaudun joulunviettoon. Siinä suhteessa sydämeni on rauhaisa. Toisenlaiset asiat vaativat enemmän rauhoittumista, eli nämä, joita sanotaan sydämen asioiksi ja jotka liikuttavat tunteita ihmisten kesken. Esimerkiksi kuutamon ajatteleminen vahvistaa mielessäni muhivia haaveita. Minulla on haaveita, mutta juuri niiden suunnalla minä olin kömpelö viime joulun tienoilla. Silloin päästin onnellisen kaipauksen tunteen sumentamaan harkintakykyni ja ohjaamaan sokeasti tekojani. Myönnän, että en käyttäytynyt tyylikkäästi. Tänä jouluna odotan rauhassa, vietän hiljaista joulua kotona ja katson haaveillen kuutamoa kotoni ikkunasta.
Toivon hyvää.
09:58 - /eloa
2004-12-20
Luukulle asioimaan - kartta kunnossa
Olen tänään menossa asioimaan työvoimatoimiston lisäksi myös Kelaan. Joudun selvittämään, miten ansiosidonnaisen päivärahan päätyttyä voin saada toimeentuloa työllistymiseen asti. Olen siis menossa yhteiskunnan luukulle, joten kartoitan taas todellisuussuhteeni. Lyhyestä virsi kaunis, kuten vanha sanonta kuuluu.
09:12 - /kartta
2004-12-18
Lapsenvahdin alkutaival
Lapsuusmuistot muualla: Kävin äsken lueskelemassa Kesät talvet, jossa Marleena viittasi myönteiseen sävyyn siihen, mitä maalainen on lapsuudestaan kirjoittanut ja kertoi omiakin kokemuksiaan. Blogien kommentointi ei tällä kertaa onnistunut lukemisen yhteydessä, joten mainitsen tässä: kiitos kivoista jutuista kummallekin. Kiinnostavia ja jollain tavoin tutun tuntuisia lapsuuden kokemuksia noissa teksteissä on.
Kolmevuotias lapsenvahti: Tämän Aloitusmaiseman historia-polulle olen kirjoittanut jotain omista lapsuuden kokemuksistani ja muutakin elämäni eri vaiheista ja juonteista, joten tästä lapsenvahdin näkökulmastakin siellä näkyy jälkiä. Tällä kertaa mielessäni on kuva itsestäni noin 3-vuotiaana vastuuseen velvoitettuna ja sitoutuneena lapsenvahtina. Minun piti olla puolitoista vuotta nuoremman, mutta pikkuveljistäni vanhimman vahti hänen opetellessaan kävelemään. Isäni oli pienviljelytilan tehtävissä, samoin kuin äitinikin. Isoveli oli laitettu muihin töihin. Olin kuulemma luvannut hoitaa tämän lapsenvahdin tehtäväni hyvin, mutta ei minun panokseni aina täyttänyt vaatimuksia. Muistan nämä tapahtumat vanhempieni kertomuksina, joita kuulin lapsuuteni ja nuoruuteni mittaan aina, kun meinasin luistaa pikkuveljien ja pikkusiskon leikkeistä omiin oloihini.
Onneksi lapseen ei sattunut: Erään kerran oli pienen keittiömme ruokapöydällä liinan päällä uusi, kauniin värinen astiasto. Ehkä tuo astioiden kauneus houkutteli valvonnassani olevaa velipoikaakin puoleensa, sillä ainakin minä olin siinä astioita ihailemassa. Velipoika yritti nousta viereeni seisomaan ja otti pöytäliinasta tukea. Eihän se liina pöydällä pysynyt. Pojan tartuttua liinaan ei hänen asentonsa ollutkaan vakaa, vaan hän kellahti nurin. Onneksi veli kellahti jotenkin kauemmas taaksepäin, niin että hänelle ei käynyt muksahdusta kummempaa. Astiastosta tuli entinen, sillä pöytäliina oli vetänyt astiaston lattialle sirpaleiksi. Sain melkoiset moitteet huolimattomasti hoidetusta tehtävästä ja kuulin siitä sitten silloin tällöin myöhemminkin. Niinpä ostin lopulta 15-vuotiaana kesäpalkallani kotiin mielestäni kauniin astiaston tuota rikkoutunutta korvaamaan. Ajattelin, ettei minulle sitten enää tarvitse tästä huolimattomuudestani muistuttaa.
Onneksi lapsi ei hukkunut: Tämä sama veli opetteli kävelyä minun valvonnassani myös pihalla. Siellä oli iso saavi, jonka turvin hän nousi seisomaan ja kurkottautui laidan yli syvemmällä olevaa vettä loiskimaan. Minä olin varmaan siinä omaa kuvaani veden pinnasta peilaamassa ensin ja keskittyneenä omaan kuvajaiseeni. Velipojan kurkotus ei onnistunut yhtä hyvin, vaan hän luiskahti siitä sellaiseen asentoon vyötäröstään pää alaspäin roikkumaan, että hänen päänsä upposi veteen. Minä olin kuulemma jotenkin kannatellut veljeni päätä veden pinnalla ja yrittänyt vetää häntä saavista ylös samalla, kun olin huutanut vanhempani apuun. Tämä tapahtui sen kesän jälkeen, jona serkkutytöt veivät minut ensimmäistä kertaa järven rantaan ja opettivat minua uimaan niin, että he kannattelivat minua veden pinnalla. Tämän uimaan opettamisen minä muistan ja siksi uskon vanhempiani, jotka väittivät, että minä tosiaan tiesin pitää velipojan päätä veden yläpuolella, ettei hän hukkuisi. Sankaruuttani ylistettiin vuosikaudet, mutta samalla minulle myös muistutettiin, että koko hengenvaarallista tilannetta ei olisi syntynyt, ellen minä olisi ensin hoitanut tehtävääni huolimattomasti. Uskoin vanhempiani tässäkin asiassa, sillä en minä pystynyt myöhemminkään aina huolehtimaan siskosta ja pikkuveljistä niin, ettei vahinkoja joskus tapahtunut.
Onneksi lapsi ei eksynyt: Kolmas huolimattomuuttani kuvaava tapaus tuon saman veljeni kävelemään opettelemisen ajoilta tapahtui myös ulkona. Veli osasi jo kävellä, mutta tarvitsi koko ajan valvontaa, joka oli minun vastuullani. Taisi olla mansikka-aika, sillä minä keskityin marjojen poimimiseen, enkä muistanut pitää veljeä silmällä. Jonkin ajan kuluttua vanhempani havahtuivat siihen, että veljeä ei näkynyt missään. En minä tiennyt, missä hän oli. Minua moitittiin siitä, että minä olin päästänyt pienen lapsen eksymään kotimme vieressä olevaan metsikköön, vaikka minun piti nimen omaan vahtia, että hän pysyy pihassa. Sankariksi nousi tarinan musta hevonen, nimittäin meillä tuolloin ollut hevonen seurasi veljeäni ja hirnumalla kutsui vanhempani sinne, missä veljeni oli. Joissain myöhempien vuosien laiminlyönneissäni sain kuulla opettavaisen tarinan siitä, miten hevonenkin pystyy hoitamaan minulle annetun tehtävän, vaikka minä huolimattomuuttani en siihen pysty.
Sitten muutimme muualle: Muutimme tuolta pienviljelystilalta pois minun ollessani kolmevuotias ja tuolloin uuteen kotiin mennessämme äitini odotti jo pikkusiskoani ja vanhin pikkuveljeni osasi kävellä. Uudessa kodissa meillä ei enää ollut hevosta. Se oli jäänyt mökkejä päikseen vaihdettaessa entiseen kotiimme sen uusille omistajille.
Toivon hyvää.
21:20 - /historia
Avaruusmatkalla aikaa pitkin
Aina silloin tällöin minulla on ilo kokea olevani avaruusmatkalla. Koen olevani irrallinen olento irrallisen maapallon pinnalla suuressa avaruudessa. Tietenkin olen silloinkin ihan vaan täällä kotonani, mutta oleminen tuntuu kuitenkin kotipesän elämää suuremmalta. Oman mittani kokeminen ei ole tässä olennaista, vaan sen kokeminen, että olen mukana tässä valtavassa kaikkeudessa minäkin. Se on muheva ja juhlallinen elämys.
Olen matkalla avaruudessa vain rajallisen ajan, mutta aika lailla riittävästi, jos hyvin käy. Toistaiseksi minun avaruusseikkailuni on kestänyt jo yli 52 vuotta. Sukulaisnaisten eliniästä päätellen saatan jatkaa matkaani vielä 30-40 vuotta. Kalliiksi tulee. Kiertoajelu auringon ympäri kerran vuodessa olisi vielä nykyistäkin kalliimpaa, ellen saisi näitä kierroksia maapallolla asumisen kylkiäisenä, niin kuin muukin täkäläinen väki. Mikäs meidän on tällä lohkareella köllötellessä.
Toivon hyvää.
19:38 - /ihmeet
2004-12-17
Vaatimattomampi todellisuussuhteen kartoitus
Koetan käydä todellisuussuhteeni kartoitusruutujen aiheita läpi tämän päivän tuntumien mukaisesti ja mahdollisimman lyhyin lausahduksin. Ehkä tästä niukkuudesta on hyötyä olennaisen löytämisestä tämän päivän tilanteeni kannalta.
21:26 - /kartta
2004-12-16
Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Kartta todellisuussuhteestani: En minä nyt sentään laulua aio sepittää, vaan kartoittaa elämääni tämän aamun näköalapaikalta katsottuna. Kartoitankin nyt listaamalla kohta kohdalta, otsikko otsikolta mitä minulle kuuluu. Harkitsen jopa sellaista, että tekisin tämän listamuotoisen kartoituksen kirjoittamisesta tavan, mutta en ole vielä päättänyt, kuinka tiuhaan tahtiin tämän teen. Vähimmillään siis kerran elämässä eli tänään ja tiuhimmillaan luullakseni enintään kerran päivässä. Ehkä teen nyt tämän ja seuraava kerta sitten näyttää itsensä, kun tulee kohdalle.
07:35 - /kartta
Todellisuussuhteen kartoitusta Aloitusmaisemassa.
Käytän todellisuuhteen kartoittamiseen ristinolla -tyyppistä ruudukkoa, jossa on kahdeksan kolmen ruudun linjaa, joiden kaikkien olisi hyvä olla elämän sujumisen kannalta kunnossa. Jos elämä ei suju mallillaan, voi jonkin ruudun sisältämissä asiossa olla jotain ongelmallista. Eiköhän työttömyys ole sellainen elämäntilanne, jossa on jotain pielessä. Olisi kuitenkin löydettävä ongelmakohdat ja korjattava ne mahdollisimman hyvin.
00:56 - /meta
2004-12-15
Valoisaa monella tavalla
Kaupungin valot: Tampereen keskusta on pimeälläkin valoisa. Kotikatuni yllä loistavat kuvioidut kausivalot, samoin Hämeenkadun yllä ja parin muunkin kadun. Postireissulla katselin taas kerran ihmeissäni, miten paljon valoja Stockmann saa julkisivulleen mahtumaan. Energiaa kuluu varmaan paljon. Eivät kaupungin valot kuitenkaan niin kirkkaita ole, ettenkö näkisi joitain kirkkaimpia tähtiä, kun sinnepäin katselen.
Valoisa mieli: Olen sitä mieltä, että top-listaa minun ei kannata katsella, ellen ole varmasti valoisalla mielellä. Tänään kävin ensin katsastamassa muita blogeja. Löysin maalaiselta eilisen päivän päiväyksellä maininnan Aloitusmaisemasta ja Hillityltä Kukolta uuden Dillollanikin kunnolla näkyvän blogin, tosin linkin takaa. Mukavia havaintoja. Poikani soitti ja juttelimme mukavia akateemisista asioista. Hoidin tänään myös monia juoksuttavia asioitani onnistuneesti. Olen valoisalla mielellä ja hyvällä tuulella. Niinpä menin katsomaan top-listaa. Hyvä, että olin varautunut isolla annoksella valoisaa mieltä, sillä taas on käynyt lukijakato. Niin käy aina, kun olen vähän harjoitellut tunteitten kirjallista ilmaisua, joka ei ole koskaan ollut vahva lajini.
Hyvissä valoissa: Ihmettelen joskus, miten hyvin aika kuluu, kun on kiinnostavaa tekemistä. Usein huomaan vasta alkuyöstä, että päivän työn voisi päättää. Jos vielä onnistun näkemään virkistäviä uniseikkailuja, olen todella valoisalla mielellä herätessäni. Aamulla taas on mukavinta aloittaa päivän aherrus joskus kuuden jälkeen, sillä silloin tuotteliasta aikaa tuntuu olevan edessä riittävästi kyseisen päivän töille. Onneksi minulla on nykyisin niitä energiaa säästäviä lamppuja, jotka tuntuvat muutenkin mukavilta.
Toivon hyvää
18:37 - /tunteet
Valmistautumista ja valmentautumista
Sain lopultakin joululahjan pakkaamista vaille valmiiksi, joten poikakulta tulee saamaan ainakin yhden joululahjan. Joulunodotukseni on alkanut aika aikaisin, mutta osittain siihen ovat vaikuttaneet myös saamani joulukortit. Olen taas alkanut kaivata joulukuusta. Mitenkähän sen suhteen tänä vuonna käynee. Suuret juhlapäivät mietityttävät myös, sillä yksinäisyys on silloin kohdattava tyylikkäästi ja sellaisenaan täydellisenä elämäntapana.
12:21 - /eloa
2004-12-14
Sydäntä särkee entistä kovemmin
Minä olen ennen ihmetellyt, miksi muut ihmiset puhuvat lempeen ja muuhunkin rakastamiseen liittyvistä suruntunteistaan eli sydänsuruistaan niin kuin sydäntä tosiaan särkisi. En ihmettele enää. Minun sydäntäni särkee entistä kovemmin ja aiheena tuntuvat olevan yhden ja toisen seikan suhteen syntyneet surun tunteet, myös siis sydänsurut.
17:36 - /tunteet
Joululahjavalvojaiset ja Kaunis mieli
Vietin joululahjavalvojaisia itsekseni. Lahjan tekeminen jäi vielä kesken, mutta eiköhän se ehdi ajoissa valmiiksi. Juuri näin ajatellen päädyin kesken lahjanteon katselemaan elokuvaa Kaunis mieli ja vähän muutakin. Kaunis mieli kiinnostaa ja John Nash herättää kunnioitusta.
08:52 - /eloa
2004-12-13
Kiitos luottamuksesta
Tampereen Vihreät ovat valinneet uuden hallituksen. Omalta osaltani kiitän luottamuksesta. Liitteenä on tiedote asiasta.
Toivon hyvää.
17:40 - /politiikka
Tulevaisuus vaikuttaa tekoihimme tässä ja nyt
Georg Henrik von Wrightin sanotaan filosofina olevan kahden perinteisen tradition välimailla, nimittäin analyyttisen ja fenomenologis-hermeneuttisen suuntauksen. Analyytikkona ja loogikkona hänet toki paremmin tunnetaan, mutta esimerkiksi Jurgen Habermas on laudatiossaan korostanut G.H. von Wrightin sillanrakentajan asemaa ja tuon välittäjän aseman merkitystä hänen toiminnalleen filosofina. G.H. von Wrightin jäljillä minäkin liikun jossain noiden traditioiden välimailla ja niiden puitteissakin tarpeen mukaan. Onhan tutkimusongelmani von Wrightin filosofian yhdessä keskeisessä sillanrakennuskohdassa eli intentionaalisen teonkäsitteen ongelmissa.
Viime tammikuisessa SFY:n KIELTO-kollokviossa tarkastelin G.H. von Wrightin teonkäsitettä erityisesti tekemättäjätön kohdalta. Hän on lähestynyt kysymystä kahden negaation logiikan kautta. Siitä erittelystä ilmenee, miten kiellon noudattaminen tai noudattamatta jättäminen on loogisesti mahdollista vain siellä, missä on mahdollista valita teon tekemisen ja tekemättäjätön välillä. Jos teko ei ole lainkaan mahdollinen jonain hetkenä jossain tilanteessa sitä harkitsevalle toimijalle, hän ei voi tehdä tekoa, eikä sen tekemättäjättöä. Onkin turha kieltää sellaista tekoa, joka ei ole mahdollinen. Toisaalta teon kieltäminen edellyttää sitä, että kiellon noudattaminen on mahdollista.
Ensi tammikuisen SFY:n ELÄMÄ-kollokvion esitelmäni käsittelee G.H. von Wrightin filosofian näkökulmasta intentionaalista teonkäsitettä ja erityisesti sen suhdetta elämään. Hänhän perusteli jo induktion logiikan ongelmia käsitelleen väitöskirjansa kahdesta suunnasta. Tieteenfilosofisen merkityksen lisäksi hän toi esille myös induktion merkityksen jokapäiväisessä elämässämme jokaisessa teossamme, kun oletamme esimerkiksi eilen kättämme polttaneen tulen olevan polttavaa myös tänään ja huomenna.
Minäpä kysynkin nyt, mitä tulevaisuudessa mahdollinen poltetuksi tuleminen saa meidät tekemään? Varustamme asunnot palohälyttimillä ja säädämme lain, joka pakottaa meidät rangaistuksen uhalla pitämään toimivan palohälyttimen kotonamme. Me haluamme pysyä elossa ja otamme siksi huomioon myös tulevat vaarat mahdollisimman hyvin. Otamme huomioon myös elämänlaadun parantamisen mahdollisuudet. Niinpä minä jatkan intentionaalisen teonkäsitteen tutkimista ja mahdollisuuksiani parantaakseni perehdyn vielä tarkemmin G.H. von Wrightin filosofiseen teonteoriaan ja sen kannalta relevanttiin filosofiseen keskusteluun.
Toivon hyvää.
11:22 - /tilanne
2004-12-12
Poikani, siskoni ja neljä veljeäni
Poikani: Rahattomuudessa on se ikävä puoli, että en voi suunnitella ruuiltaan perinteisen joulun laittamista tänä vuonna kotiini ja vain katsoa, tuleeko poikani vai ei. Joinain viime vuosien jouluina poikani Antti-Juhani on tullut jouluksi Tampereelle luokseni. Toisina viime vuosien jouluina olen ollut yksin. En ole vielä kertaakaan viettänyt joulua hänen luonaan Jyväskylässä, vaikka muuten olenkin hänen luonaan käynyt myös yökylässä. Eiköhän tämäkin joulu tule omalla tavallaan vietetyksi. Joka tapauksessa soittelemma poikani kanssa, ellemme vietä perhejoulua samalla paikkakunnalla. Tänäänkin olemme soitelleet, tosin siksi, että kyselin häneltä jotain sähköpostin osoitteisiin tekemienin mokien ratkaisuja. Sain hyviä neuvoja, kiitos :)
Siskoni sekä veljeni, veljeni, veljeni ja veljeni: Soiteltiin siskoni kanssa äsken ja keskusteltiin suunnilleen kaikesta, mitä mieleen juolahti. Tapaamme aika harvoin, mutta soittelemme nykyisin suunnilleen kerran kuukaudessa kumpikin, eli keskustelemme siis kahden viikon välein. Sunnuntaikeskustelut yhdellä eurolla tarjoava puhelioperaattori ansaitsee kiitoksen. Sisko asuu meren rannalla. Kävin siellä viimeksi viime kesänä. Veljien kanssa soittelen, kun siltä tuntuu ja he tekevät samoin. Joskus vaihdellaan nuorimman ja vanhimman veljen kanssa sähköpostiviestejä. Veljet asuvat Hämeen reunalla. Olisi mukavaa olla taas joskus niin varoissaan, että voisi tehdä pienen turneen veljienkin luona. Tapasimme sisarusten kesken porukalla viimeksi vanhimman pikkuveljeni 50-vuotisjuhlissa, joissa kävin poikani kanssa vajaa vuosi sitten. Siellä tapasin myös suuren osan oman sukuni puoleisista poikani serkuista ja joidenkin heidän lapsiaankin. Seuraavat 50-vuotisjuhlat ovat yli vuoden kuluttua ja sitä ennen on yhdet 60-vuotisjuhlatkin meidän sisarusten kesken.
Toivon hyvää.
18:51 - /ihmiset
Elämää valveilla ja unessa
Työn ja rahoituksen hauista: Teoreettisen filosofian tutkiminen ei ole kaikkein vauhdikkain laji, vaikka tutkimuskohde olisikin filosofisen teonteorian alueella. En kerro siitä nyt tässä enempää, vaikka se on työnhaun kannalta katsottuna tärkein harrastukseni ja rahoituksen hankkimisen kohde. Palkkatyötä minulla ei ole, eikä työnhaun tuottama ei ole sanoma, jota tahtoisin päivästä päivään toitottaa, eikä myöskään apurahalistojen puutteellisuus - eihän minun nimeni ole siellä.
Liikuntaa ja viihdettä: Hidas asiointikävely Hämeenkadun päästä päähän ja takaisin ei ole niin vaihtelevaa, että joka reissusta syntyisi elämää suurempia elämyksiä. Sietämättömän keveä pankkikorttini suojaa minua lankeamasta joulunmyynnin kiusauksiin, vaikka saattaisin minä pystyä niitä tahdonvoimallanikin vastustamaan - hyvä sanoa, kun en joudu kiusauksiin. Televisio-ohjelmista en saa sisäänpäin ja teorioihin kääntyneellä katseellani näinä päivinä otetta, varsinkin kun poliittinen aktivointini on lisännyt ruutukriittisyyttäni entisestään.
Ihmisten ilmoilla ja itsekseni: Aloitusmaiseman sähköpostipäivitykseen ei mene juuri lainkaan aikaa, sillä nykyisin käytän tätä uutta kevyen nopeaa sähköpostiohjelmaani, kunnon Sylpheediä. Blogien ja internet-ilmiöiden kommentoinnin joudun jättämään vähiin, sillä Firefox-selaimeni on verkkainen ja Dillo-selaimeni on nirso. Vihreään politiikkaan osallistumisessa olen tuore eli vihreä siinäkin mielessä, enkä ole vielä tämän vuoden puolella kiinni kokousaikatauluissa, joka kyllä niukasta vaalimenestyksestäni huolimatta tulee vihertämään ensi vuonna. Ihmisten hyviin pyrkimyksiin uskon sinisilmäisesti, vaikka katselenkin maailmaa tummin silmin.
Unet kuin elokuvat: Unia minä katselen silmät kiinni ja suvereenisti omalta kannaltani. Hänestä näkemäni sarjaunet ovat saaneet taas jatko-osan. Olin kovin onnellinen sitä katsellessani, vaikka olin unessa yksin. Unien katseleminen taitaa olla kulttuurin, seurustelun ja parisuhteen korvikkeeni tätä nykyä, mutta huvinsa kullakin. Minä näen nykyisin usein kauniita unia.
Uni: Jossain vaiheessa lähdin kodistani kävelylle, vaikka askareeni olivat kesken. Ilokseni huomasin, että kevät oli jo pitkällä, mutta olin kuitenkin liikkeellä ajoissa nähdäkseni nurmipälvien ja kevään ensi kukkien synnyn kaupungin keskustan puistoissa. Hämeenkadun pengermällä kasvoi sinivuokkoja useissa mättäissä lumiläikkien lomassa. Katselin kukkien sineä ja terälehtien keskellä kauniisti näkyvää kellerrystä, lehtien vihreää ja kukkkavarsien pienenpientä nukkaista vaaleutta. Mietin, että en ole ennen nähnytkään Tampereen keskustassa sinivuokkoja, saati näin kukoistavia ja lapsuuteni Itä-Hämeessä äitienpäivänä keräämieni sinivuokkojen veroisia kukkia. Mietin, poiminko sinivuokkokimpun, mutta päätin jättää kukat mättäilleen. Mieleeni juolahti, että koska on kevät ja sinivuokkoja, voisi myös olla niin, että muutkin toiveeni täyttyvät. Jospa olenkin sinun kotikaupungissasi? Oivalsin, että jatkamalla tähän suuntaan löydän sinut. Siksi palasin kotiin ja laitoin sen kuntoon sinua varten. Olin lähdössä hakemaan sinivuokkoja ja sinua, kun puhelu kutsui minut valveille.
Toivon hyvää.
15:25 - /eloa
2004-12-11
Päällekkäisyyttä tammikuussa 2005
Muistattehan unen, josta kerroin äskettäin Unet, onni, ilotulitus ja filosofointi jututussani? Näin siinä unessa kaksi unihenkilöä, jotka kommentoivat tekemisiäni niin kuin saattaisivat valve-elämässänikin kommentoida. Arvioin silloin hetikin nuo kommentit relevanteiksi oivalluksikseni elämäntilanteestani.
Nyt olen tehnyt sen valinnan, jota unikommentaattorit taannoin suosittelivat. Tosin muistin uneni vasta tänä aamuna ja valinnan tein eilen saatuani vahvistetun ohjelman Turusta ja tarkistettuani päivämäärät. Vihreä nuori mies unessani ei ollut poikani, mutta hyvin tuttu kuitenkin. Hän suositteli unessa minua menemään seminaariin, jonne olin lähettänyt esitelmäehdotuksen. Filosofi, jonka näin unessani, muistutti minua unikommentissaan uravalinnastani: "Minä luulin, että sinä luet teoreettista filosofiaa." Selitin silloin unessa hänelle, miksi teoreettisen filosofian väikkäristäni löytyy esitelmäehdotukseni tematiikka niin, että se sopii seminaarin aihepiiriin eli elämään.
Tähän aamuun tultaessa keksin myös sen, miksi en voinut uneksia suoraan siitä, kumpaa arvostan enemmän, kehitteillä olevaa uraani filosofina vai osallistumistani vihreään politiikkaan. Olisinhan voinut olla vaikka unen tienristeyksessä ja tienviitat olisivat osoittaneet filosofiaan ja politiikaan. Minä en kuitenkaan enää elokuun lopun jälkeen ole ollut tuollaisessa tienristeyksessä, sillä minulle filosofia ja politiikka eivät ole vaihtoehtoisia. Minä olen elämässäni reitillä, jossa tutkin ja elän filosofiaa, ja filosofina olen liittynyt mukaan vihreään politiikkaan, koska sellaiseen johtopäätökseen perusteiden pohtiminen minut johti. Tässä näkyy politiikkaan liittymiseni tekona, joka on maapallon ja ihmiskunnan nykytilannetta ja toivomaani tulevaisuutta koskevan käytännöllisen päättelyn johtopäätös. Georg Henrik von Wrightin filosofisella teonteorialla ja muullakin filosofialla on tärkeä osansa tässä käytännöllisessä päättelyssäni.
Eilen valitsin vain sen, mitä teen 11.1.2005: Olen silloin Turussa ja pidän esitelmäni SFY:n ELÄMÄ-kollokviossa. Valinta tarkoitti sitä, että lähetin Tampereen Vihreiden asianomaiselle sähköpostilistalle viestin, että tämän päällekkäisyyden vuoksi en voi osallistua vuoden 2005 ensimmäiseen Tampereen Vihreiden hallituksen kokoukseen, joka on sovittu tuolle samalle päivälle.
Toivon hyvää.
10:09 - /arvot
2004-12-10
ELÄMÄ-kollokviossa myös intentionaalinen teonkäsite
Suomen filosofinen yhdistys järjestää vuotuiseen tapaansa yhden sanan kollokvion. ELÄMÄ on sanana tammikuussa Turussa ja ainakin Helsingin yliopiston filosofian ajankohtaista -sivulla on jo virallisestikin kollokvion ohjelma otsikolla SFY:n ELÄMÄ-kollokvio Turussa 10-11.1.2005.Mietin taannoin, lienevätkö PUB 4 ja PUB 5 Turun yliopiston tiloja vai jotain muuta. Nyt on selvinnyt, että kollokvio järjestetään Turun yliopiston Publicum-rakennuksen (kartalla T50) saleissa PUB4 ja PUB5. Publicum on osoitteessa Assistentinkatu 7, jonne löydän katsomalla Publicumin sijainnin Turun opaskartalta
Minun esitelmäni Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite on tiistaina 11.1.05 klo 15.10 Turun yliopiston PUB 5 -salissa. En vääntänyt ELÄMÄ-sanaa otsikkoon, mutta kyllä esitelmä on ihan oikeassa tilaisuudessa.
Toivon hyvää.
23:32 - /tulossa
Yksinäisten ääntemme pauhu - blogistania
Täällä blogistaniassa kuuluu yhä useampia ääniä. Oikeastaan kaikki blogit äänineen tuntuvat kuuluvan yhtä aikaa. Samalla ne tuntuvat odottavan kuulluksi tulemista ihan omana itsenään ja ainoana sillä kertaa kuunneltuna.
Blogien lukeminen tuntuu minusta tosiaan kirjoittajien kuuntelemiselta. Puhuja on jossain sumun seassa ja hahmottuu vähän selkeämmin vasta monien juttujen kuuntelun eli siis hänen bloginsa pitempiaikaisen lukemisen pohjalta. Yritän pidättäytyä siitä, että muodostaisin kovin tarkkoja mielikuvia kirjoittajista, mutta jonkin hahmon he mielessäni saavat.
Mieleeni muodostuvan kirjoittajan hahmon pohjana voi olla tietoja ja kuvia, joita blogin pitäjä on julkaissut. Varmasti mukana on omia havaintojani, jotka koskevat blogissa käsiteltäviä aihepiirejä, kirjoittamistyylin pysyvyyttä tai vaihtelua, kirjoittajan omia kuvauksia itsestään tai elämästään, kirjoittajan itse blogilleen asettamia ja lukijoille kertomia rajauksia ja sääntöjä, jne.
Yritän olla käyttämättä uutta luovaa mielikuvitusta, mutta huomaan mielikuvien muodostuvan kuitenkin. Toivottavasti mielikuvan muodostuksessani on kyse tiedon ja perusteltujen vaikutelmien järjestäytymisestä eli tiedon hallinnasta.
Toivon hyvää.
08:28 - /ihmiset
2004-12-09
Rahatonna eTietoyhteiskunnan reunalla
Olen tänä syksynä kokenut monella tavalla sen, miten vaikeaa köyhän on olla aktiivinen eTietoyhteiskunnan jäsen. Kirjoitan tuon pällistelemäni yhteiskunnan nimityksen isolla teellä, sillä joltain mahtavalta ja vaikeasti lähestyttävältä möykyltä se täältä kotipesästä katsottuna tuntuu. Kuinkahan isolta ja hankalasti lähestyttävältä eTietoyhteiskunta tuntuukaan niistä ihmisistä, jotka eivät omista rahaa, tietokoneita ja tietokoneen käyttötaitoja, mutta asioida pitäisi yhä useampaan suuntaan internetin välityksellä? Entä, jos ei heidän lähipiirissään ole yhteiskunnan ilmaislaitteistoja, eikä ketään, kehen turvautuisi, kun hyvät neuvot ja apu ovat tarpeen?
Minun tilanteeni on siinä mielessä ollut kuitenkin suhteellisen turvattu, että irrottauduin ison organisaation työpisteestä, koneista ja ohjelmistoista, mutta saan silti käyttää niitä ns. mikroluokissa eräänlaisen siirtymävaiheen ajan. Lisäksi minulla on parinkymmenen vuoden työkokemus tietokoneen naputtelusta erilaisilla ohjelmilla ajan tarpeiden ja tarjonnan mukaisesti. Sekin etu minulla on ollut kotikoneen ohjelmistojen hajoamisen sävyttämässä syksyssäni, että poikani Antti-Juhani on kärsivällinen, ystävällinen ja avulias ohjelmistotekniikan assistentti. Kun vanhat ohjelmistoni hajosivatkin tuusan nuusaksi ja koneeni on käynyt uusille ohjelmille ahtaaksi rahattomassa elämänvaiheessa, hän täytti Tampereella sijaitsevan koneeni Jyväskylästä käsin niin, että kirjoitan tätä juttua kotikoneeni ääressä.
Tapausselostus roikkumisesta rahatonna eTietoyhteiskunnan reunalla on liitteenä.
Toivon hyvää.
16:27 - /maailma
Seitsemän miestä ja mikä muu?
Olen varmaan paranemaan päin, sillä olen jaksanut lueskella Robert A. Heinleinin kirjaa Seitsemän miestä. Lueskelusta on kyse siksi, että olen lukenut tämän kirjan aikaisemminkin - varmaan parikin kertaa.
Seitsemässä miehessä kuvitellaan, miten panaasialaiset valloittavat USA:n sen heikon tiedustelupalvelun vuoksi ja miten armeijan rippeet, seitsemän miestä, valloittavat USA:n takaisin soveltaen nokkelasti uusia, ennen näkemättömiä tieteellisiä keksintöjä ja valloittajien sallimaa uskonnonvapautta. Tietenkään yksikään noista seitsemästä ei ole varsinaista koulutettua sotavoimaa, joskin porukkaa johtaa upseeri ja muutkin ovat armeijan salaisen tutkimuslaitoksen tutkijoita apulaisineen. Kylläpä tiede edistyy.
Olen joskus lukenut samantapaisen kirjan kuvitelmasta, jossa Suomeen ja muuhun Eurooppaan on tullut valloittajia idästä - valloitettuaan ensin Venäjän. Haluaisin lukea tämän seikkailukirjan uudelleen, mutta en muista kirjan nimeä, enkä kirjoittajaa. En nyt jaksa mennä kirjastoon tai edes intenethakuihin suorittamaan laajamittaisia etsintöjä. Sattuuko joku tuntemaan tämän kirjan? Kenen kirjoittamasta ja minkä nimisestä kirjasta on kyse?
Toivon hyvää.
11:14 - /eloa
Parantavaa unta
Jonkinlainen flunssantapainen iski päivällä niin voimakkaasti kimppuuni, että nukahdin nojatuoliini. Jossain vaiheessa olen ollut sen verran tolkuissani, että kävin lähettämässä päivän tekstin tänne Aloitusmaisemaan, soittelin pojalleni muistaakseni kysyäkseni poissaolo-oikeudesta (sillä olin sittenkin menossa vihreisiin pikkujouluihin), peruin menon tekstaten ja siirryin dornitoriumiini jatkamaan parantavaa unta.
Olen sittemmin nukkunut tuntikausia ja yhä väsyttää. Kävin äsken muutaman blogin kommenttiosastoilla, mutta unentokkurassa käytin varmaan nimikirjaimiani mmmt kuittaukseen. Meinasin ryhtyä kirjoitushommiin, mutta enpä jaksa.
Onneksi nyt onkin yön alkupää meneillään eikä aamu, niin kuin luulin. Tietsikan kello näyttää näköjään omiaan, mutta kännykällä on menossa jo torstai, kohta yksi yöllä. No niin, poikani on soittanut illalla, kertoo kännykkä, mutta enpä ole herännyt siihen. Soitellaan aamulla! Menenkin tästä taas jatkamaan uniani. Hyvää yötä.
Toivon hyvää.
00:55 - /kunto
2004-12-08
Blogit - ja väline tekee, mitä pystyy
Dillo selaa ja näyttää: Käytän nykyisin kevyttä Dillo-selainta vaellellessani blogistaniassa. Keveys on etu, kun ottaa huomioon tietokoneeni pikkuriikkisen muistikapasiteetin. Mutta on tässä vähän sivuvaikutuksiakin. Jotkut Blogger-pohjaiset blogspot.com:illa sijaitsevat blogit näyttävät Dillolla luettuna äät ja ööt hankalasti luettavan koodin muodossa eli monta merkkiä tarkoittamassa vaikkapa yhtä äätä. Ääkkösten vääntyminen ilmenee mm. Lovelacen testin ja Hillityn kukon teksteissä. Vika ei ole Dillossa, sillä maalaisen tekstissä tuota ääkkösten ongelmaa ei ole, mutta maalaisen sivupalkki latautuu Dillolla (ja joillain muiden selainten vanhemmilla versioilla) ensin ja vasta koko palkillisen jälkeen pääsee lukemaan tekstiä. Samoin käy Hillityn kukon palkille, mutta se on lyhyempi ja teksti tulee nopeammin vastaan. Minun ja poikani blogien palkit avautuvat tekstiosuuden jälkeen, jonne asti kaikki lukijat eivät selaa. Aloitusmaisemaa luullaankin näissä lukijapiireissä salatun hahmon kirjoittamaksi, vaikka nimeni on tuossa vieressä palkissa, jossa on linkki myös poikani blogiin ynnä muuta. Jos Aloitusmaisemassa ei nyt näy palkkia oikeassa reunassa, katsopa mitä selaimesi näyttää teksien jälkeen tuolla loppupäässä.
Sylpheed spostitsee: Ohjasin nyt loputkin sähköpostiosoitteeni kääntymään Antti-Juhanin (minun vaatimattomalla avustuksellani) käyttööni asettaman Sylpheed-nimisen sähköpostiohjelman spostiluukusta, joten kaikki minulle lähetetty sähköposti tulee nyt perille. Jotain liitetiedostoja en ehkä saa auki, mutta toistaiseksi olen käynyt avaamassa ne siellä, mistä olen löytänyt hommaan sopivat laitteet ja ohjelmat. Suurimman osan aikaa ja useimpien spostitusten kanssa tämä nopea Sylpheed palvelee minua vallan mainiosti. Voi olla, että löydän tästä kaikki palvelut sitä mukaa, kun niitä tarvitsen ja vakain tarkoituksin etsin. Juuri nyt olen kovin tyytyväinen tähän kepeyteen, jolla voin naputella sähköpostiviestiä ja sitten lähettää sen näppärästi Aloitusmaisemaan.
Firefox tarttee tilaa: Muilla selaimilla internetsivut näkyvät eri tavoin kuin upealla Firefoxilla, jota käytän hitaudesta huolimatta maksuliikenteeseen ja muuhun https-tason asiointiin sekä silloin, kun haluan nähdä, miltä Aloitusmaisemani ja muidenkin blogit näyttävät parhaimmillaan. Koska Firefox on koneellani varsin verkkainen, käytän sitä vain silloin, kun minulla on riittävästi muuta puuhaa, jota tahdon tehdä kotona samalla, kun käyn asioimassa netissä hämäläisittäin. Kuten olen jo aiemminkin todennut, on joka tapauksessa melkoinen ihme, että kotikonevanhukseni 32-megainen muisti ylipäätään jaksaa pyörittää Firefoxia samoin kuin sekin, että Firefox toimii ehjänä tuossa ahtaudessa.
Toivon hyvää.
12:43 - /blogit
2004-12-07
Dillo ja https
Sain tänään Dillolta viestin, kun yritin avata https-yhteyttä kotikoneeni Dillo-selaimella. Lopultakin sain tietää, miksi en voi katsoa Dillolla yliopiston internetspostilaatikkooni, enkä maksaa laskujani pankkini online-palvelulla.
Dillo ei tue https:ää toistaiseksi. Kehittäjät ovat asian kimpussa jo. Siinä voi auttaa, jos osaa. Minä en osaa. Välitänkin kehittäjäväen kutsun toisille kehittäjille: Jos tahdot auttaa siinä, että https saataisiin Dilloon, voisit ottaa yhteyttä dillolaisten spostituslistaan. Dillosta on toimiva prototyyppi, jota voi ryhtyä työstämään. Eiköhän Dillo löydy hauista.
Laitan viestin alkukielelläkin. Ehkä löytyy joku, jonka kynnet syhyävät innosta laittaa https Dilloon: Forwarded message from dillo developers: Dillo doesn't support https yet, but we're working on it. If you're a developer willing to help having https in dillo, please contact our mailing list. We have a working prototype to work with.
Toivon hyvää.
16:29 - /ideat
Sanallista tauon täytettä
Minulla on usein huolta taukoon pakottavista nivelsäryistä, kuten olen varmaan kertonutkin. Silloin en pysty oikein mihinkään.
Sellaisiakin tauonpaikkoja minulle tulee, joissa pitää kehitellä muuta puuhaa eli "kissan imurointia". Kun hiirikäteni lihaksia särki kerran mahtavasti, keksin jutun hauista. Kun ylipainoni kurissa pitäminen vaati läsnäolevasta pullasta pidättäytymistä, keksin jutun hoikkuudettomuudellisuudestani. Kun minulle mielestäni lämpimiin minä-sinä -suhteisiin sopiva olento oli juuri häipymässä näköpiiristäni, enkä voinut juosta hänen peräänsä, keksin ketulle pihlajanmarjoiksi jutun siitä, minä sinä minua pität. Joskus kerroin näistä keksinnöistäni muinaiseen työpaikalliseen aikaani työkavereilleni, mutta en huomannut lampun syttyvän yhdenkään pään yläpuolelle. Laitan jutut silti tähän.
Hauista särkeen: Nyt hauista alkoi särkeä. Silloin kun hauista alkaa särkeä, on levättävä. Lepuutan hauista ja ryhdyin tekemään keittoa hauista, sillä löysin hauista hyvän reseptin keitosta, jota voin tehdä hauista ja lisätä vähän särkeä. Tiedättekö hauista, joita ennen oli kirjapainossa? Luulen, että niitä voi särkeä nykyisin vain ajan kuluminen. Löysin tuon vinkin hauista niistä hauista, joita tein etsiessäni hauista jotain reseptiä, johon voin lisätä myös voin ja särkeä.
Hoikkuutta vai ei: Kun tavoite on olla hoikempi, jotta olisi hoikimmillaan tai jopa hoikka, niin hoikkuus on arvossaan ja hoikkuudettomuus ei, eikä hoikkuudettomuudellisuuskaan. Hoikkuudettomuudellisuudestanikohan minä niin pidän, että tahdon pysyä sinä?
Sinä ja minä: Minä sinä minua pidät? Sinä minä sinäkin. Sinäkö pidät minua sinä, minä minäkin pidän minua? Sinäpä sinä. Siis minä sinä minua pidät, sinäkö? Sinähän minä sinua pidän, minä sinua pidät sinäkin! Sinäkö? Sinä.
Toivon hyvää.
12:40 - /eloa
Kaunistunut presidentti ja muuta kivaa
Ruudussa käteltiin: Olikohan presidenttimme hiukset laitettu uudella tavalla vai vaikuttiko musta juhlaleninki sen, että tasavallan presidentti näyttää kaunistuneen? Ehkä hän nautti kättelytilanteesta. Tutuin kättelijä oli poikani lapsuudenystävä Oras Tynkkynen, joka oli vuosia naapurimme Jyväskylässä ja asuu nykyisinkin naapurikorttelissani täällä Tampereella. Yhtään sukulaistani tai entistä koulukaveriani en nähnyt, mutta muita joskus tapaamiani ihmisiä kylläkin.
W-tyylin hyvä jippo: Katselin pitkästä aikaa viime viikolla televisiosta W-tyylin. Sillä kertaa teemana oli juontajan valmistautuminen presidentin kättelyyn itsenäisyyspäivänä. Ohjelman lopuksi käsiteltiin hänen saamaansa kutsua, joka olikin tullut suunnilleen hänen nimiselleen miehelle, eikä hänelle. Ilmeisesti hänen nimensä ja ammattinsa ovat sittenkin virallisesti ne kutsussa mainitut, sillä W-tyylin Andre Wickström kätteli presidettiä vastaanotolla.
Haluan kättelemään: Jos laihtuisin, voisin menestyä paremmin, sillä hoikkina naiset menestyvät tutkitusti paremmin. Jos menestyisin, minä voisin saada kutsun itsenäisyyspäivän ensi vuoden vastaanotolle. Kutsun saatuani hankkisin itselleni juhlapuvun. Hoikkana ja menestyvänä minulla olisi kaikki edut puolellani: hoikan ihmisen tyylileninki vie vähemmän kangasta, joten teettämiseen voisin käyttää enemmän rahaa ja sitähän minulla menestyvänä ihmisenä olisi aivan riittävästi.
Suhteellisuudentajua: Ehkä menen kättelemään presidenttiparia ensi vuonna. Ei tämä sen suurempi haave ole kuin työpaikan saaminen lähes kahden vuoden työttömyyden jälkeen 52-vuotiaana tai filosofian väitöskirjan valmistuminen tästä hetkestä kahden vuoden kuluttua tai onnellisen parisuhteen rakentuminen unelmieni miehen kanssa 11-vuotisen selibaattini jälkeen. Jokin onnentunne valvottaa.
Toivon hyvää.
04:19 - /ideat
2004-12-06
Unet, onni, ilotulitus ja filosofointi
Unikuvat ja oivaltaminen: Viime yönä katselin unta, jossa jotkut aivan selvästi tunnistettavat henkilöt kommentoivat tekemisiäni. Kommentoijat olivat asioiden suhteen relevantteja valintoja unihenkilöiksi ja heidän kommenttinsa selkeitä. Minä muistan yllättyneeni huomatessani heidän kummankin olevan oikeassa, mutta eri linjoilla. Jo uneksiessani tiesin, että kysymys oli minun omista oivalluksistani ja valinnoistani, mutta vastaan uneksimilleni kommentoijille: Filosofian väitöskirjani on teoreettinen. Pesti on tarpeen tai tutkimusrahoitus. Muu tulee näiden jälkeen.
Uni onnesta: Jossain aikaisemmassa unessani alkanut seurusteluni unelmieni miehen kanssa on saanut oman sarjaunensa. Tässä unesssa meidän seurustelumme oli lämmintä, läheistä ja onnellista, joten odotan kiinnostuneena seuraava jaksoa. Milloinkahan minä sen uneksin? Entä saammeko me edes unissani toisemme?
Ilotulistus: Katselen juuri näitä sanoja kirjoittaessani ikkunasta Tampereen kaupungin Suomen itsenäisyyden kunniaksi järjestämää ilotulitusta. Tosin vain korkeimmmat sädekimput ja isoimmat tähtivälkkeet näkyvät kokonaan, muut vain valona. Kuulen paukkeenkin aika kovanä äänenä niin kauan kuin ilotulitusta kestää.
Työskentelen kotona: Nyt on taas pimeys palannut ikkunasta näkyvään maisemaan. Minä vietän itsenäisyyspäivää työskennellen kotitietsikkani ääressä. Olen katsellut työpaikkailmoituksista jotain pestejä eri puolelta Suomea. Olen tarkistanut tutkimusapurahoituksesta netissä julkaistuja hakuilmoituksia ja luetteloja apurahan saajista. Tekstinkäsittelyohjelmani kannustaa unohtamaan menneet ja kirjoittamaan hakemuksia, tutkimustekstiä ja lisää tutkimustekstiä. Minähän kirjoitan!
Toivon hyvää.
18:53 - /tunteet
Suomi, sisukkaat ja minun valintani
Onnea Suomi: Minä olen sillä lailla isänmaallinen ollut aina, että arvostan maamme itsenäisyyttä ja sen hyväksi tehtyä työtä. Pidetään nyt huolta siitä, että Suomi säilyttää itsenäisyytensä myös Euroopan Yhteisössä ja kaikissa suhteissaan sen puitteissa ja muutenkin. Lämpimät onnitteluni Suomen itsenäisyyden johdosta meille kaikille suomensuomalaisille kielestä riippumatta sekä ruotsinsuomalaisille ja euroopansuomalaisille, ulkosuomalaisille ja suomenulkolaisille sekä ystävällinen kannustukseni kaikille muille!
Suomalaisia kohtaloita: Äitivainaa ja isävainaa putosivat aikanaan aikuiselämänsä köyhyyteen melko isojen ja vauraiden maatilojen lapsikatraasta niin, että kummallakaan ei ollut kahta vuotta enempää koulutusta. Käytännön toimeentulon kannalta he lähtivät lapsuuden kodistaan ammatitta ja perinnöttä, mutta talollisen lapsen kotikasvatus eväinään. Oman elämäni työttömyysvaiheissa minä olen isäni työttömyysjaksojen vuoksi toisen sukupolven työtön. Sisarusparvestamme minä olen kuitenkin ainoa, jota työttömyys on vaivannut pitkin matkaa. Oma vikani, sillä minähän valitsin herrojen koulutusreitin ja sieltä aloikseni filosofian ja tutkimuksen, eikä näillä aloilla riitä lahjakkaimmillekaan pitkiä pestejä kuin harvoille onnekkaille. Koulutukseni kannalta minä olen suvun ensimmäinen ylioppilas ja sukupolveni ainoa maisteri, mutta seuraavassa sukupolvessa ylioppilaita ja akateemisen koulutuksen saaneita tai sitä paraillaan hankkivia on lisää. Olen varakkaiden tilallisten lapsenlapsi, vähävaraisten ahkerien mökkiläisten lapsi, työtön tuplamaisteri ja yliopistossa työskentelevän maisterin äiti. Jatko-opintojen suhteen poikani ja minä olemme suunnilleen samassa vaiheessa eli me teemme väitöskirjaa kumpikin tahoillamme, tosin hän tekee sitä ohjelmistotekniikan assistenttina ja minä rahoituksen ja pestin metsästyksen ohella.
Äitivainaan isän maa(tila): Äitivainaa syntyi ennen Suomen itsenäisyyden aikaa. Lapsena luulin, että hän olisi siksi ollut venäläinen, mutta eipä vaan ollut. Hän oli paljasjalkainen suomensysmäläinen, kulkeepa valtion raja mistä vaan. Äitini kertoi omasta isästään ja lapsuutensa kotikylästä hurjaa teloitustarinaa, jossa äidittömäksi jääneestä pikkutytöstä meinasi tulla punaisten ja valkoisten riidanpidon vuoksi myös isätön eli täysorpo. Se olikin semmoinen tarina, josta pitää ennen kertomista todeta, että olen tarkistanut kertomuksen ainoastaan kysymällä joiltain sukulaisilta. Heillekin tapahtumien kulku on kerrottu samoin kuin äitivainaalle. Minä kerron omin sanoin näinikkää: Leskeksi jäänyt äidinisäni oli ison torpan isäntä, mutta tässä tilanteessa hän seisoi lähiseudun punaisiksi väitettyjen miesten kanssa heidän itse kaivamansa haudan reunalla ja odotti valkoisten teloituslaukausta. Äidinisä luuli viimeisen hetkensä tulleen, kunnes hänen torppansa omistanut isäntä heräsi puntaroimaan arvojaan. Isäntä vissiin katsoi mielessään ja muutenkin kukkaroonsa, vaikka perusteluna oli myös viiden lapsen hyvinvointi. Äidinisäni kuoltua olisi tullut isännän tehtäväksi huolehtia torpparivainaan viidestä orpolapsesta. Isäntäpä kysyi muilta hinnan ja osti torpparinsa pois teloitusrivistä. Teloitus suoritettiin ja pelastettu mies peitti haudan. Äidinisä kasvatti muiden tuella ja omalla tavallaan sen ajan yksinhuoltajaisänä viisi lastaan aikuisiksi, samalla kun laajensi torpasta omaksi taloksi itsenäistyneitä tiluksiaan. Hän menestyi tilallisena ihan kelvollisesti, niin että perijäksi valittu tytär sai aikanaan ison tilan. Äitini ei saanut isänsä maa(tila)sta maailmalle mukaansa kuin vahvan sisunsa ja hurjan luontonsa, joita ei ollut koulutuksella kesytetty. Hän naureskeli ryysyrantalaisuudellemme, teki ahkerasti kotitöitä ja kasvatti kuusi lasta puolisonsa kanssa, joka oli monessa mielessä hänen kohtalotoverinsa, mutta eli parikymmentä vuotta lyhyemmän elämän kuin äitini. Äitini eli vaikeissa olosuhteissa sisäisesti rikkaan 82 vuoden mittaisen elämän.
Isävainaan isän maa(tila): Meillä ei lapsuudessani juurikaan puhuttu talvi- ja jatkosodasta, sillä isä ei yleensä halunnut kertoa mitään sota-ajasta, eikä kuullakaan siitä mitään. Sen hän joskus sanoi, että tykistä hän oli pitänyt huolta taistelujen tuoksinassa ja joskus jostain sotahevosesta. Hän oli armeijassa tykkimies. Minä kuuntelin lapsena radiosta Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta sillä korvalla, että ymmärtäisin isääni paremmin, sillä hänessä riitti ymmärrettävää. Isä oli armeijan harmaissa alokasajoista lopulliseen rauhaan asti. Armeijasta hän oli sotaan mennyt ja rauhan tultua hänet kotiutettiin. Lomat ja välirauha hänellä oli niin kuin muillakin tietysti. Sodasta palattuaan isäni huomasi, että ei ollutkaan enää talollisen poika, vaan sotavammaisen talollisen veli. Sodan jälkeen isälle sentään lohkaistiin satojen hehtaarien reunasta raivaamaton ja niukka pienviljelystila samoin kuin toiselle hänen elossa ja vammoitta sota-ajasta selvinneelle veljelleen, jolle heidän äitinsä eli mummini syytinkikin tuli. Kolmas veli eli laitoshoidossa ja neljännestä tuli sodassa sankarivainaja. Viiden veljeksen kolme siskoa saivat myös vähän tai vielä vähemmän kotoa mukaansa - veljesten täyssisko, joka elää tuosta lapsikatraasta ainoana vielä tänäkin päivänä, sai vähän enemmän kuin heidän siskopuolensa, jotka eivät olleet toisilleen mitään sukua. Ulkoisesti isäni oli sodasta palattuaan ehjä ja komea mies, mutta sotavuodet jättivät häneen omat jälkensä, samoin syöksyminen sotatantereille lähteneestä isontalonpojasta sodasta palanneeksi toisten rengiksi ja oman pienviljelystilan raivaajaksi. Isänkään luontoa ei koulutus päässyt juuri hiomaan, mitä nyt mausteeksi kiertokoulujaksoja oli ollut parin vuoden aikana, rippikoulu sittemmin ja sotimisen rankka elämänkoulu. Isäni selvisi 59 vuotta kestäneestä elämästään olosuhteisiin nähden hyvin, mutta perheen elämä ei ollut missään vaiheessa helppoa.
Suomalaista sisua: Vanhempani avioituivat muutama vuosi sodan päättymisen jälkeen, siinä vuosikymmenen vaihtuessa. He asuivat isäni perintömökissä viitisen vuotta, viljelivät maata ja kasvattivat lapsia. Ei siitä maasta lohjennut tarpeeksi leipää ja särvintä kasvavalle perheelle, joten he vaihtoivat päikseen mökin toiseen ja pääsivät sillä tavoin pienviljelystilan korpimökistä vielä huomattavasti pienemmän maa-alan omistajiksi, mutta tienvierusmökkiin valtatien varteen. Sinne he pysähtyivät kymmeneksi vuodeksi. Olihan isän siitä helpompi päästä satunnaisiin töihin, lasten aikanaan kouluun sekä synnyttelevän ja sairaalloisen, mutta tuhdin äidin sairaalaan tarvittaessa. Seuraavan mökin ympäriltä maa taas väheni, mutta oltiin sentään kirkonkylässä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti koulutustason nousun seuraavalle sukupolvelle ja tarjosi perheen lapsille kansakoulun ja kansalaiskoulun sekä ammatillista koulutusta. Kun kaikilla sisaruksillani on aimo annos suomalaista sisua eväänä repussa ja mausteena elämäntiellä, ovat ainoa siskoni ja kaikki neljä veljeäni ahkeria kunnon kansalaisia ja taitavia töissään. Toivottavasti minä olen heidän kaltaisensa tällä omalla tavallani.
Minä valitsin herrojen koulun: Minulla oli jo lapsena niin paljon nuljahteluvaikeuksia venyväisten nivelsiteitteni kanssa, että etsin itselleni 10-vuotiaana portin elämänreitille, jossa nivelet eivät luiskahtele kovin usein kivuliaisiin asentoihin. Minä sain osaamisnäytöilläni, mutta myös supliikillani ja kansakoulun opettajani lobbaamisella sosiaalihuollolta tuen oppikouluun ja vanhemmilta luvan, lopulta. Heidän mielestään ei ollut ihan yksinkertaista suostua siihen, että Meidän Maija meni herrojen kouluun. Valitsemani koulu oli koulukaupunkini kahdesta herrojen koulusta eli oppikoulusta tosiaan se herraskaisempi. Minä valitsin sen tarkan ja tehokkaan haastattelututkimuksen pohjalta, enkä suostunut kompromisseihin. Kysyin yhdeltä yhteiskoululaiselta tytöltä ja yhdeltä yhteislyseolaiselta pojalta heidän arviotaan koulustaan ja valitsin sen, kumpi sai paremman arvion. Lisäksi luulin vuotta nuoremman ystäväni valitsevan saman koulun kuin siskonsa, mutta se on jo toinen tarina. Minä lähdin sosiaalihuollon täyttämällä kirjakassilla varustettuna linja-autolla herrojen kouluun ja maksoin matkani sosiaalihuollon kustantamalla linjurilipulla. Koulussa istuin koulun vanhempainyhdistyksen kustantamalla vapaaoppilaspaikalla, jonka sain köyhyyden, lahjakkuuden ja koululle vapaaoppilaspaikan vuoksi myönnetyn valtion tuen vuoksi. Tässä nykyisessä ajassa on taas pian sosiaalituki tarpeen, sillä 500 päivää tulevat kohta täyteen, eikä pestiä tai apurahaa ole mailla halmeilla. Kukapa voisi sanoa tätä työttömyysjaksoihin kahlehdittua, mutta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa koulutuksellista nousukierrettäni yksinkertaiseksi tai yksitoikkoiseksi?
Toivon hyvää.
17:36 - /historia
2004-12-05
Mitäs minä sanoin!
Kiitos Antti-Juhani: Pyysin eilen Jyväskylästä ratkaisua Sylpheediä vaivanneeseen ongelmaan. Niin kävi kuin arvelinkin, että asia hoitui. Sähköpostiohjelma on nyt käytettävissäni spostin lähettämisen lisäksi myös sen vastaanottamiseen ja lajitteluun. Samalla sain paljon muutakin ohjelmistohuoltoa ja päivityksiä, joten kotitietokoneeni ohjelmistopuoli voi raudan tarjoamiin edellytyksiinsä nähden oikein hyvin. Äiti kiittää.
Hyvä minä: Pikkulani putkilamppu alkoi aamulla oirehtia vilkahtelemalla ensin harvakseen ja sitten tosi vauhdilla. Sammutin valon, ruuvasin lamppukotelon kannen auki ja otin entiseksi muuttuneen lampun irti. Laittauduin ulkotamineisiin ja lähdin lamppu ja pankkikortti mukanani sateisen Tampereen Hämeenkadulle, talsin sisään Claes Olssoniin, ostin vitosella energiansäästölampun ja jätin entisen lampun kaupan poistettavaksi, palasin kotiin, irrottuduin ulkotamineista, laitoin lampun paikalleen, ruuvasin kannen kiinni, napsautin katkaisijasta ja sain taas tasaista valoa. Olenpas minä hyvä.
Hyvä Suomi: Suomella on synttärit. Näin aattona on aina jännittävää, kun ei vielä tiedä, mitä saa synttärilahjaksi. Kekkereitä ainakin on tiedossa, vai mitä, Suomi?
Toivon hyvää
19:15 - /eloa
2004-12-04
Nopea kuin Sylpheed
Nopea Sylpheed: Kokeilen innoissani sähköpostiohjelmaa nimeltä Sylpheed. Lähtevä spostitus on heittänyt muutaman testispostin pojalleni Jyväskylään tosi vauhdikkaasti. Jo ruudullani ohjelma käyttäytyy reippaasti. Tämänkin pläjäyksen naputtelen kaikkine miettimisineen ja spostiohjelman askelineen alle kymmenessä minuutissa. Pian varmaan pienimuistisen tietsikan suurinta näyttötyöskentelyssä saavutettavaa nopeutta kuvataan lausahduksella Nopea kuin Sylpheed. Aineksia lentävään lauseeseen on.
Oppimiskykyä ja sinnikkyyttä: Minä olen hidas näiden linuxlaisten juttujen justeeraamisessa käyttööni, vaikka koneellani on aika lailla mahdollisuuksia jemmassa ilokseni. Minä etenen oppimiskykyyni luottaen sinnikkäästi kohti suurta taituruutta, vaikka otankin aina seuraavan askeleen Linux-maailmaan vasta sitten, kun en enää voi sitä vältellä. Puhelimitse saan hyvät ohjeet pojaltani, joskin olen taitava ymmärtämään niitä jotenkin luovasti - vai oisko väärin oikeampi ilmaus? Silloin tällöin luon pikkuvikoja sinnekin, minne sitä ei kuka tahansa osaisi kuvitellakaan. Onneksi poikani on kärsivällinen ja auttaa etsimään virheeni sekä korjaamaan ne.
Kärsivällinen poika: Olen taas joutunut haastamaan poikani miettimään, missä minä olen nyt tehnyt pikkiriikkisen mokasen, sillä Sylpheedin spostilaatikon sisääottoluukussa on jotain häikkää. En nimittäin ole saanut omasta spostiluukustani kopioita, vaikka niitä tarkistusmielessä itselleni osoitin. Olen kuitenkin luottavaisella ja innostuneella mielellä, sillä jossain vaiheessa viikonvaihteen edetessä Antti-Juhani kilauttaa puhelimitse ratkaisuehdotuksen tai suoraan ratkaisunkin tähän spostituksen toispuolisuuden ongelmaan.
Toiveikkaalla mielellä: Eiköhän tietsikkani valvomossa Jyväskylässä rukata ratkaisu ja toimintaohje tuota pikaa. Sitten noudatan ohjeita, toimin oikein oikein oikein huolellisesti ohjeiden mukaan ja saan sähköpostiyhteyteni kuntoon pikapuoliin. Ootan jo aikaa, jona syöksyn taas reippaasti läjäpäissään vartovia sposteja lukemaan minusta käsin katsottona omin voimin. Läjäpäissään spostejani ei ole koskaan ollut, mutta kukapa tietää, jos nyt on, kun en pääse lukemaan niitä. Tunnustan senkin, että näin pitkään viestiin meni kyllä vähän yli kymmenen minuuttia, mutta ihanan vaivatonta tämä Sylpheedin käyttö on, suorastaan jopa nautittavaa.
Toivon hyvää.
09:27 - /ihmeet
2004-12-02
Selainähkyjä ja äitivainaan synttärit
Selainähkyjä: Siitä ei pääse mihinkään, että 32 megan muistihirviö on suunnaton ihme pyörittäessään edes hitaasti aikakauden parasta selainta, Firefoxia. - Olen tänään käyttänyt 3,5 tuntia siihen, että olen lajitellut sähköpostini, lukenut 10 asiallista viestiä ja hävittänyt spamit. Jokaisen valintanapauksen jälkeen olen saanut paperisen kirjan lukuaikaa ihan mukavasti, ennen kuin seuraava vaihe on vääntäytynyt selaimeni sivulla näkyviin ja internetin kautta käyttämäni sähköpostiohjelma uuteenn valmiuteen. Sitten valintanapautus ja rutinan säestämää odotusta, kirjan lukemista ja kotihommia, valppaana seuraavaa napautusta varten. - On minulla kevyempikin selain, Dillo, mutta sitä hermostuttaa yliopiston nettisähköpostiohjelman (ja käyttämäni onlinepankin ohjelman) käyttämä ja Dillon mielestä protokollaa rikkova julkaisutapa niin, että Dillo ei etene vakavaa varoitusta pitemmälle. Mikä noissa nettisivuissa on vikana, kun Veikkauskin osaa tehdä samat jutut Dillon hyväksymällä tavalla? Äitivainaan synttärit: Laitanpa tähän samaan viestiin aikaani säästäen onnittelut äitivainaalle. Hän täyttäisi 2. joulukuuta eli tänään 90 vuotta, ellei olisi siirtynyt joitain vuosia sitten sairauden sammuttamana pois luotamme. Äiti oli oikea Korven Karhu, kuten yksi hänen ystäviensä antama lempinimi kuului. Hän otti elämän vaivat ja vaikeudet lonkalta, kuten hän meitä kuutta lastaankin neuvoi tekemään. Äitini toinen nuoruudessa hankittu, mutta ei ihan yhtä vahvasti lempinimi, oli Rajaloikkari, jonka hän sai tanssiessaan vuoroilloin Työväen- ja Suojeluskunnantalolla sekä laulaessaan siinä välissä helluntailaisten kitarakuorossa, vaikka oli vakaasti evankelisluterilainen. Minusta äitini sanoi usein, että muuten on mennyt äitiinsä koko tytön teko, mutta isäänsä siitä on noin yksitoikkoinen tullut, Meidän Maijasta. Äiti oli omienkin sanojensa mukaan meille lapsille ja miehelleenkin enemmälti paras kaveri kuin jotain muuta. Kiitos siitä. Loppuhuipennus: Yksitoikkoisuuteni ilmenee siinä, että minua ei lainkaan naurata, vaikka käytin tämän nettipäiväkirjamerkinnän toteutukseen kokonaisen tunnin :)Toivon hyvää.
13:22 - /eloa
