2005/04
2005-04-30
Ihan vihreä testitulos
Antti-Juhani on laatinut poliittisia asenteita mittaavan testin. Englanninkielinen testi löytyy englanninkielisiltä sivuilta, jotka on tarkoitettu yli 18-vuotiaille. Kävin Antti-Juhanin jutun linkistä vastaamassa testiin. Tuloksen mukaan olen THE GREEN. Se tarkoittaa tuossa yhteydessä sitä, että olen vihreä ilman sivusävyjä.21:10 - /blogit
2005-04-29
Kuukkelikisan voitonjaon jälkipuintia
Tuloksia: Kultainen kuukkeli 2004 listaa kuukkelikisan voittajat. Erityisesti se, että Neuleblogit palkittiin kunniamaininnalla, osoittaa kuukkeliraadin hyvää arvostelukykyä. Toinen kunniamaininnalla palkittu eli Sukellus.fi, oli varmaan helpompi löytää, sillä blogi sai jo aiemmin tiedonjulkistamispalkinnon.
Superkuukkeli: Arvostetun Superkuukkelin voitti pinserin Sami Köykkä, jonka ansioita ovat pinserin listojen perustaminen ja pitkään jatkunut ylläpito sekä blogilista.fi -tuotteen myyminen. Siksikin hänet on helppo nähdä palkittuna, että hän oli äskettäin osallisena tiedonjulkistamisen valtionpalkintoon.
Kaapin takana on nainen: Hiukan minua kuitenkin ihmetyttää, miksi kahden ihmisen hankkeen johdosta palkitaan vain toinen osapuoli. Eikö samik saanut Superkuukkeliaan toiminnastaan ja palveluistaan pinserissä? Pinserismistä annetun Superkuukkelin olisi voinut ihan hyvin antaa koko pinserille eli myös pinserin riitalle, joka osaa kyllä antaa isomman osan kiitoksesta samikille.
Tiukkapipokuukkelit: Kahlitun Kuukkelin sijasta olisi minun miestäni pitänyt jakaa kaksi Tiukkapipokuukkelia. Jos ensimmäisen Tiukkapipokuukkelin olisi saanut kulttuuriministeri Karpela kuukkeliraadin perustein häpeäpalkintona sananvapauden viholliselle, niin toisen Tiukkapipokuukkelin olisi kuukkeliraati saanut - jääviyteen vetoamatta - osoittaa itselleen. Perusteena olisi voinut olla tiukkapipoinen suhtautuminen aikuisten kirjoittamien nettipäiväkirjojen sensurointiin lasten ulottuvilta. Miksi ihmeessä koululaisten pitäisi voida lukea setien ja tätien nettipäiväkirjoja?
Lapset ja internet: Lapsuuden suojelu ja sananvapauden kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita. Lapset voivat surfailla internetissä omia aikojaan ja päätyä kiltisti koulutehtäviä tehdessään sivuille, joista ei ole apua asialliseen koulutyöskentelyyn, eikä kevennystä aherruksen lomaan. Mikä tahansa hyväkään aikuisille sopiva nettisivujen sisältö ei ole välttämättä hyväksi lapsille, eikä edes lasten luettavaksi tarkoitettu. Ei edes tämä Aloitusmaisema ole internetissä surfaileville lapsille tarkoitettu, vaikka jotkut sukulaislapset saattavat tätä lukeakin (ja yritän sen muistaa kirjoittaessani). Tuoreimmat vihreät ohjelmat eli Lapsiperheohjelma ja Tietoyhteiskuntaohjelma ovat puolestaan sivuilla, joilla aikuiset pyrkivät näiden ohjelmien avulla muun muassa suojaamaan lapsuutta ja sananvapautta.
10:37 - /blogit
2005-04-28
Taas yksi eilinen päivä valmiina
Lähdin eilen kotoa 7.30, koska ikkuna-asentajat olivat tulossa tällä kertaa ihan lupauksensa mukaisesti. Lähtiessä kysyin yhdeltä heistä aikataulusta ja hän sanoi asian olevan varmasti kunnossa klo 18. Portaan tämän kerroksen kaikki asunnot yhteensä vievät kuulemma päivän. Kun palasin joskus klo 19 kieppeissä, työporukka kasaili tavaroitaan yhden naapurin luota. Täällä minun seinilläni on uudet ja aika vähän matkalla tahriintuneet ikkunat melkein valmiina. Kyllä ne jo ovat oikeasti seinässä kiinni, mutta jotain listoitusta niiden ympäriltä puuttuu ja maalia on lohkeillut ikkunanpieliseinästä. Homma jatkuu siis jolloinkin jonkin verran.
Mitäpä ihminen keksii keväisen viileässä kaupungissa aamulla puoli kahdeksan? Minä tein pitkän kävelylenkin ja menin sitten kirja seuranani uudelle aamukahville melko miellyttävään kuppilaan. Sitten lähdin jonottamaan. Puoli kymmeneltä löysin vapaan tietokoneen ja ryhdyin kirjoittamaan. Puoli kahdelta havahduin katsomaan kelloa. Lähetin jutun Aloitusmaisemaan ja vastasin hesalaisen E-serkkuni sähköpostiviestiin ohjelmalla, jota voin käyttää internetin kautta missä vain. Sitten etsin lähistöltä rauhallisen kuppilan, jossa nautin kirja seuranani suhteellisen edullisen sämpylän veden kera ja jälkiruuaksi kahvin. Joku kiireinen filosofi kulki ohitseni, mutta muita tuttuja en havainnut edes tuon vertaa.
Puoli kolmelta löysin taas vapaan tietokoneen ja ryhdyin kirjoittamaan. Puoli seitsemältä illalla havahduin ja lähetin kirjoittamani tekstit itselleni sähköpostitse. Kotimatkalla ostin vähän täydennystä syömisiini ja kannoin ostokset kotiin. Söin veden kera pari siivua ruisleipää päällisinään levitettä, tomaattisiivut ja ripaus yrttisuolaa. Tarkoitukseni oli katsoa Inno ja 45 minuuttia, mutta istuin samalla tietokoneen ääressä tutkiskelemassa kotoista sähköpostilaatikkoani ja vastailemassa viesteihin. Innosta muistan vain välähdyksen jostain pintamateriaalin valinnasta. Myös 45 minuuttia oli pitkällä menossa ennen kuin huomasin siellä Osmo Soininvaaran. Seurasin sen keskustelun loppuun ja Greenpeace-osion. Lähetin jonkin verran sähköpostiviestejä. Sain loppuillasta vielä kaksi puhelua: minua pyydettiin soittamaan tänä aamuna kuudelta ja toinenkin oli asiapuhelu.
06:40 - /historia
2005-04-27
Tänään mietin toiveita ja toivonkin
Tämän nettipäiväkirjan yhtenä tarkoituksena on tukea ja vahvistaa otettani oman toiminnan ohjaajana. Siksi selkiytän käsitystä siitä, miksi ja miten periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä toiveista tekoihin. Olen omallakin asiallani, kun ajattelen, että kuka tahansa. Sillä minä itse - siinä missä kuka tahansa muukin - voin onnistua toteuttamaan parhaita toiveitani.
Toteutan toiveitani tekemällä tekoja ja tekemättäjättöjä. Kokemuksesta toki tiedän, että jotkut teot sujuvat hyvin, toiset onnistuvat jonkin verran ja jotkut jäävät kokonaan tekemättä. Tekojen ajoitus ja vauhdin määritys voivat myös olla ongelmallisia. Todella nopeat ratkaisut ja lähes pysähtymiseen asti hidastuva eteneminen voivat kummatkin taidolla hallittuina johtaa hyviin tuloksiin, mutta hallitsemattomina niistä voi seurata hankaluuksia. Voin erehtyä ostamaan ripeästi viimeisen tarjouksessa olevan suosikkituotteeni sillä rahalla, jolla piti hankkia parin päivän ruuat. Voin harkita vielä silloinkin vastaustani tehtyyn työtarjoukseen, kun hommaa on jo pitkään tehnyt joku muu.
Virta siis vie elämänpurtta sattumasta toiseen, ellei eläjä kykene purttaan itse ohjaamaan. Pelkkä ohjaaminenkaan ei silti aina riitä, vaan on oltava myös uutta luovasti aloitteellinen ja tilanteille herkkänä valmis tukemaan toisten uusia pyrkimyksiä. Joskus on kyettävä liittymään reippaasti johonkin toisten kehittelemään tärkeään hankkeeseen, mutta toisinaan taas on pidättäydyttävä tunkeilemasta muiden juttuihin ja luotava ihan omaa. Aivan ainutkertaiseen tilaisuuteen on kuitenkin osattava tarttua vaikka heti.
On myös opittava ennakoimaan sitäkin, että elämänvirrassa avautuvalle reitille osuu onnellisten olosuhteiden sijasta iso hankaluuksien tukkilautta, sillä ihan riittämiin niitäkin on. Entisten kokemusten opetus herättää tulevaisuutta tarkastelevan katseen eteen vastaavanlaisia ja joskus pahempiakin uhkakuvia. Esimerkiksi sairastuminen tai työttömyys jarruttavat kenen tahansa menestystä ja pysäyttävätkin joskus uralla etenemisen. Siksi ne ovat hyvässäkin elämäntilanteessa eläjille mahdollisia uhkakuvia, joita on torjuttava etukäteen, eikä vain valiteltava vieressä, kun kanssaeläjät valittavat vaivojaan ja pyytävät töitä.
Myös elämänvirran itsensä murheelliset uhkakuvat on otettava huomioon. Kaikkien eläjien on varauduttava hiljentämään vauhtiaan riittävästi niin, että on mahdollista tehdä kunnollinen tilannearvio ja määrittää kehityksen suunta sekä etsiä keinot parhaan suunnan pitämiseen. Täällä kuoleman varjon maassa elämä on jatkuvasti uhattuna. Elämän vaaliminen on eläjille vastuullinen haaste, jota kaikki eivät ota vastaan yhtä intohimoisesti.
Oletettavasti useimmat pysähtyvät sentään huolehtimaan sairaan läheisensä hoidon kuntoon, vaikka ehkä ohittavat varovasti epäonnistuneen yrittäjän tai huono-onniset työttä jääneet kanssaihmiset. Matka jatkuu muiden ihmisten ongelmien ohitse, jos on mahdollista jatkaa eteenpäin omalla reitillä. Voi tietysti käydä myös niin, että itse joutuu tuollaisen ongelmista muodostuvan tukkilautan vuoksi syrjään ihanan nautinnoissa ajelehtimisen tai tarkasti nousujohteiseksi suunnitellun uran reitiltä ja etsimään uusia keinoja omalle reitille pääsemiseksi. Silloin voi myös arvioida tilanteensa uudelleen ja kartoittaa aivan uuden reitin, joka - jos hyvin käy ja sujuu - johtaa myöskin perille. Ei kai kukaan toivo tällaista käännekohtaa omalle kohdalleen, mutta jos tai kun niin käy, niin toivottavasti elämä sujuu hyvin näissäkin olosuhteissa.
Aika pienen pohtimisen pohjalta huomaa sen, että jotkut toiveet toteutuvat helpommin kuin toiset. Joskus voi toivoa löytävänsä sopivan hetken tehdä jotain uutta. Ehkä tuota hetkeä ei löydy siksi, että on sitoutunut velvollisuuksiin, jotka tahtoo hoitaa kuntoon vastuullisesti. Vasta sitten uusi on todella mahdollista. Kun velvollisuuksista on tullut tottumuksia ja jokapäiväistä rutiinia, saattaa muutos tosiaan olla tarpeen. Tottumusten vahvan voima ja aikansa eläneiden velvollisuuksien paine ovat työläitä voittaa, ellei niitä tiedosta. Niinpä toiveena muhiva uuden elämäntavan aloittaminen onkin luultua isompi ja vaativampi haaste.
Toteutuneiden toiveiden tuoma tyydytys ei ole pysyvä tila, vaan jostain nousee taas uusia toiveita. Vaikkapa niin, että ihmisten seurassa voi herätä toive saada omaa aikaa ja voida olla yksin rauhassa. Sitten, kun toive toteutuu ja yksinoloa riittää, niin tekeekin mieli olla yhdessä muiden ihmisten kanssa. Silloin odottaa toiveikkaana puhelimen tai ovikellon pirahdusta.
Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että oikeastaan ei pitäisi mitata itseä ja muita rahalla tai maineella, vaan sallia jokaisen olla oma itsensä ja toimia parhaansa mukaan. Lähtökohta voi olla yhteiskunnallisen hierarkian kannalta yhtä lailla menestyksen huipulla kuin rinteellä matkalla huipulle tai alamäkeen, taikka vaikka laakson pohjalla ja jopa kainaloita myöten suossa. Olennaisempaa kuin se, miten menestyy tai epäonnistuu rahalla tai maineella mitattuna, on se, miten tyytyväinen voi olla omaan toimintaansa kulloisessakin elämän vaiheessa.
Huipulla on usein tuulista ja tasapainoilu on vaikeaa varsinkin silloin, jos lähellä olevat eivät tue, vaan odottavat hyvän paikan vapautumista. Suossa on toki surkeaa olla, mutta jos ympärillä on muita ihmisiä, heistä joku voi päätyä ojentamaan auttavalla kädellään pitkän riu'un, johon tarttuen suosta voi nousta. Sitten sama riuku kelpaa pitkospuuksi, jota pitkin voi siirtyä hiukan kiinteämmälle maalle.
Tyytymättömyys tai tyytyväisyys onnistuvat yhtä lailla huipulla seistessä, rinteitä kiivetessä tai laskeutuessa taikka vaikka maakalliolla, ruohonjuuritasolla tai suolla. Vaikeisiin olosuhteisiin voi tottua ajan kanssa, eikä toisaalta mikään menestys riitä, jos enempään pyrkii ja lisää on tarjolla. Jokapäiväinen elämäntapa - millainen tahansa - on oppimisen ja olosuhteisiin sopeutumisen tulosta. Myös muutosten oppimiseen ja muuttumiseen sopeutumiseen on varattava aikaa, jos toivoo ja tahtoo muutosta parempaan.
Minä ainakin toivon monenlaisia asioita, mutta monet niistä jäävät toteutumatta ja omille voimilleni mahdollisista toiveistakin toteutan vain osan. Toivon kuitenkin, että voin aina hyvällä omallatunnolla muistella menneitä ja pyrin siksikin toimimaan oikein. Toivon myös, että osaan ensin suunnitella tulevaisuutta hyvin ja sitten valita oikein, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Toivon itselleni malttia omien toiveitteni punnitsemiseen ja sisua tavoitteiksi valittujen toiveitteni toteuttamiseen. Kaikkea hyvää toivon kaikille muillekin tasapuolisesti.
13:57 - /toiveet
2005-04-26
Vauhdissa hiukset hulmuten - mutta hiukan tuulta siihen tarvitaan myös
Olen ottanut lusikan kauniiseen käteen, kuten sanonta kuuluu. Tamperelaisen ilmastopolitiikan pohtimisen jälkeen ja ennen sittemmin käymättömäksi jäänyttä filosofian iltaa, olin mainiossa palaverissa. Yksi hyvä yhdistys ja minä keskustelimme työtehtävistä ynnä muusta. Tänään olen käynyt tulevan työnantajani puolesta työvoimatoimiston työnantajapalveluissa neuvottelemassa ja valmistellut omastakin puolestani työsuhteen solmimiseen liittyviä seikkoja. Pestautumisruljanssi ja osa-aikapestin rakentelu ovat hiljalleen käynnissä. Ihan hyvältä näyttää, jos tälleen jatkuu. Byrokratia vie oman aikansa, mutta raksuttaa silti usein ihan perille asti.
Pitkä ja kapea kaurahiutalepolku on rakentumassa, jos onni/luoja/yhteiskunta/sattuma - kuten sanonnat kuuluvat - potkaisee/suo/sallii/luo satoaan tästä hetkestä päivä kerrallaan vuoden päähän asti. Polku rakentuu melko käytännöllisenä työnä. Niin käy. Pidän huolen, että myös filosofian tutkimiselle osuu oma aikansa. Olenhan jossain tilanteessa ennen muinoin valinnut sille perustuvan tavoitteen, enkä ole löytänyt muuta keinoa perille pääsyyn kuin sen, että teen taivalta tahtomaani suuntaan sen minkä voin silloin kun on mahdollista. Tavoitteen suuntaan otetut askeleet lyhentävät etäisyyttä päämäärään, vaikka vähän hitaamminkin kulkisi, pitäisi taukoja ja tekisi matkalla yhtä sun toista muutakin askaretta. Tässä vauhdissa eivät hiukset hulmua, mutta onneksi on vastatuulta sentään riittänyt. Siitähän mäkihyppääjätkin ottavat pontta huimiin ennätyksiinsä.
Yhden uuden yhdistyksen perustaminen etenee vakain askelin. Siitä on jo tiedotettu valtakunnallisesti alan väelle, vaikka on meillä vielä ihan pientä hienosäätöä meneillään. Perustavan kokouksen toukokuinen päivämäärä on jo kerran päätetty, mutta hiukan on painetta sen vaihtamiseen. Voi olla, että myös paikka on vaihdettava. Saisimme vaihdolla paikalle ulkopuolista asiantuntemusta. Sitä on hyvä olla, jos vaikka tekee mieli kysäistä vielä viime hetkellä ennen nuijan napausta yhtä sun toista. Katsotaan nyt, mikä päivä voittaa. Muita sijoja ei jaeta.
Ikkunoiden vaihtajafirman väki tulee huomisaamuna kotiini asentamaan uudet ikkunat vanhojen tilalle. Johan tässä on elettykin autio kahden metrin turva-alue ikkunan ja jokapäiväisen elämän välillä. Työväki on ilmeisesti parantunut maanantaiaamun sairaustapauksesta, koska peruuntunut kahden päivän työ tehdään huomenna päivässä. Ainakin uudemmassa postiluukusta luiskahtaneessa ikkunafirman lapussa väitetään, että ikkunoiden asennustyöt alkavat huomenna klo 7.30 ja kestävät päivän. Olen aika toiveikas sen suhteen, että työ tulee tosiaan huomenna tehdyksi. Uuden ja kirkkaan näköisiä, mutta pikkuisen pinnalta pölyyntyneitä ikkunoita on tuolla kadulla nipuissa koko joukon toista mokomaa. Oi, on ihanaa saada joskus jotain uutta kotiin - vaikka vain vuokra-asunnon ikkunat.
16:59 - /toiveet
2005-04-25
Postiluukusta ja netistä harmin aiheita - ja ihmeen terve päivä
Fenestran lappunen: Aamulla klo 7.30 postiluukustani tipahti lappunen kotikerrostaloni julkisivuremontin ikkunafirmalta. Fenestra siirsi ikkunoiden asentamisen myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Syynä siirtoon mainittiin sairaustapaus. Pohdinkin nyt pää kuumana, elänkö epämääräiseen tulevaisuuteen niin, että kotini ikkunoiden edessä on noin 2 metriä tyhjää tilaa ja muualla tavaraläjiä.
Kelan kirje: Päiväpostista tuli työmarkkinatukilaskelma. Siitä ilmeni, että luottamustoimeni ja eräiden muiden sattumusten vuoksi muutenkin riittämätön työmarkkinatukieräni oli pienentynyt 55 euroa. Ongelma on siinä, että kokouspalkkiotani on virheellisesti verotettu 60 %, vaikka sivuverokorttinikin oli ajoissa toimitettu kaupungille. Kelahan ottaa työmarkkinatukea laskiessaan huomioon vain 50 % keikkatulosta ja jättää toiset 50 % minulle kannustukseksi lisäkeikkojen metsästykseen. Verokorjausta odotellessani olen siis tappiolla 10 %, vaikka ilman tuotakin on ollut tiukkaa. Ymmärrän entistä paremmin sitä puhetta, jota kuuntelin sosiaali- ja työvoimatoimistojen yhteisasiakkailta ja heidän neuvojiltaan taannoin. He nimittäin valittelivat sitä, miten vaikeaa pienipalkkaisten keikkojen avulla on saada ihminen pois tuosta yhteisasiakkuuden upottavasta suosta. - Niin, tätähän tämä nyt on.
Terveenä tänään: Olen vissiin lopultakin oppinut nivelilleni sopivan tahdin työskennellä huonekalujen siirron ja mattojen pesun ynnä muun rasituksen parissa. Pari harvemmin käytettyä lihasta - eli joka ainut kaiketi - ilmoittaa olemassaolostaan, mutta nivelet ovat palautuneet lähes kivuttomiksi näin puoleen päivään tultaessa. Se hyöty isosta lihallisesta painoarvosta on, että vilkkaasti liikkuva mieleni ei pysty nyt kipeyttämään niveliäni liialla hosumisellä lähtökohdasta keinoitse tavoitteeseen. Massa liikkuu hitaasti ja liikeradat tulee harkittua tarkkaan. Toista se oli ennen laihana ollessani - vähän väliä milloin mikäkin nivel oli juuri sen verran vikaan liikahtaneena, että turvotti, kipotti ja pysähdytti. Toki muistan keveydestä iloakin olleen. - Terveydestä on nyt se ilo, että voin lähteä asiomaan ja sitten Metsoon, jossa tänään puhutaan ilmastosta sekä tasa-arvosta.
Työnhakua ja harrastusta: Väitöskirjan tekeminen jatkuu yhä harrastuspohjalta näköjään, sillä Pirkanmaan kulttuurirahaston apurahat 2005 on jaettu ihan tyystin minun ohitseni. Yksi apurahahakemus on vielä sisällä ja uusia hakuaikoja tulossa. Valitettavasti pitkään jatkuneet tietokoneongelmat haittasivat tuotteliaisuuttani. Tietokoneen toimiessa näinä aikoina kunnolla, on kotikerrostaloni julkisivuremontti milloin milläkin tavalla tutkimusharrastukseni ja työnhakupapereiden tekemisen jarruna. Metelissä en voi keskittyä kunnolla, enkä oikein uskalla työskennellä talon mukana tärisevällä tietokoneella, ettei näyttö pimahda. Yhdistelmätuella työllistymistä kehitellään yhden hyvän yhdistyksen kanssa. Jatkan muutakin rahoituksen ja pestien hakua.
12:41 - /tilanne
2005-04-24
Tilan tekemisen touhua ja mattojen pesua
Kun pienissä huoneissa on isot ikkunat, on työlästä täyttää ikkunafirman vaatimus. Ikkunan vaihtoa varten tarvitaan ikkunan levyinen 1,5-2 metrinen tyhjä tila ja kunnolliset kulkureitit. Toki minulla on huonekasveja, kirjoja, työskentelytasoja, tämä ikivanha tietokone mustesuihkutulostimineen ynnä yhtä sun toista kirpputorillekaan kelpaamatonta (mutta itselleni arvokasta) tavaraa läjemmin kuin monella muulla. Kun on niin on, eikä siinä kaatopaikalle kuskaaminen auta, vaan nautin vaan.
Saan tilan syntymään. Hassustipäin olen pessyt tänään mattoja. Suunnittelen, että pesen lattiat sitten ikkunanvaihdon jälkeen. Sitten arvelen voivani laittaa puhtaat matot puhtaalle lattialle. Sitä ennen on ruljanssi, joka kestää päivän tai pari. Heräsinkin tänä aamuna miettien, missä nukun yön, jos kaikki ikkunani ovat poissa. Toivon tosiaan kovasti, että voin nukkua kotona maanantain ja tiistain välisen yön. En ole varannut muuta. Ehkä ikkunainvaihto kestää kaksi päivää, mutta niin, että täällä kuitenkin on ikkunat.
En tiedä, pystynkö liikkumaan huomenna. Nivelet vihoittelevat jo. Ehkä en myöskään voi käyttää tietokonetta pariin päivään, jos käsissäkin nivelet kiukuttelevat. Ainakin ikkunanvaihdolle on riittävästi tilaa.
20:05 - /eloa
Metsossa maanantaina ilmasto ja tasa-arvo
Ilmasto: Klo 15.00-17.00 kysytään Metson luentosalissa kaikille avoimessa seminaarissa Mikä suunta Tampereen ilmastopolitiikalle?. Ilmastoseminaarin ohjelma on liitteenä.
Tasa-arvo: Klo 18.00 Metsossa tarkastellaan politiikan sanaa Tasa-arvo. Tarkemmat tiedot löytyvät Tampereen pääkirjasto Metson sivuilla olevasta Filosofian iltojen ohjelmasta.
15:48 - /tulossa
2005-04-23
Yhdistelmätuki on yhteiskunnan tukea työnantajalle
Olen joutunut viime aikoina perehtymään pitkittyvään työnhakuun osallistuvan havainnoinnin kautta, kun olen kisaillut rahoituksista ja työpaikoista yhä uudelleen ja uudelleen hieman (?) itseäni pätevämpien tai tuoreempien tai nuorempien tai vanhempien tai terveempien tai vammaisempien tai menestyvämpien tai syrjäytyvämpien tai miten milloinkin kulloisessakin kilpailussa minua parempien hakijoiden kanssa. Joka tapauksessa olen päässyt niin pitkälle työttömyyteen, että olen nykyisin yhdistelmätukikelpoinen.
Yhteiskuntahan tukee nykyisin yhtä lailla työllistämistä ja työllistymistä. Tukea maksetaan eri tavoin erilaisille työnantajille ja työnhakijoille. Minun palkkaamiseeni voi tosiaan saada yhdistelmätukea, jos siihen oikeutettu työnantaja uskaltaa rekrytoinnissaan ylittää pitkän työttömyyden minun ja työpaikan välille luoman kuilun.
Haen tietysti koko ajan pestausta ja rahoitusta haasteellisiin tehtäviin, joten yhdistelmätukeakin haen toiminnanjohtajan tehtäviin tai vastaaviin. Ei tämä ole leveilyä, vaan ihan niin kuin pitääkin olla. Kun työnantaja käyttää työntekijän palkkaamiseen yhdistelmätukea joko pelkästään tai oman rahoituksen lisänä, on työntekijä ihan normaalisti työnantajalla pestissä. Nimikkeen pitää olla oikeassa suhteessa tehtävään ja palkattavan ammattitaitoon - ja palkan taas pitää olla niiden kannalta asianmukainen. Tästä seuraa, että päivittäinen työaika ei yleensä ole virka-ajan mittainen, vaan osa-aikainen.
Kuten on jo käynyt ilmi, olen etsinyt - tavanomaisen työn ja rahoituksen hakemisen lisäksi - pestiä myös yhdistelmätukeen oikeutetuilta työnantajilta. Juuri työnantajahan voi saada minun työllistämiseeni yhdistelmätukea, enkä minä itse. Aktiivista työnhakua varten on Tampereen työvoimatoimiston sivuilla tunnuksen ja salasanan takana erilaisten avoimena olevien tukityöpaikkojen lista yhteyshenkilötietoineen. Kokeilu on periaatteessa hyvä, mutta varsinkin siihen liittyvät turhat toistuvat yhteydenottoyritykset tulevat kalliiksi muutenkin taloudellisesti tiukoilla oleville työnhakijoille.
Kaksi viimeisintä puhelinlaskuani ovat olleet suuruudeltaan aikasempaan tasooni verrattuna lähes kaksinkertaiset siksi, että olen soitellut kännykälläni yhdistelmätukityöpaikkojen yhteyshenkilöiden puhelinnumeroihin. Muutaman yrittämisen jälkeen olen tavoittanut yhden heistä ja keskustelu olikin ihan asiallinen. Muuten olen löytänyt vain vastaajia, keskuksia ja viereisen työpöydän väkeä, jotka ovat minun kustannuksellani kertoneet, että kyseinen yhteyshenkilö ei ole paikalla nyt/tänään/enää tällä viikolla. Turhista yrityksistä on ikävä maksaa puhelinlaskua, kun peruslaskunkin maksaminen on ollut tiukoilla.
Olen tarjonnut itseäni erilaisiin yhdistyksiin kohdatessani niiden väkeä tai saadessani tilaisuuden vastata sähköpostiviesteihin, joissa kysellään työntekijöitä tai rahoituslähteitä. Toistaiseksi tulos on ollut vanhan sanonnan mukaisesti yhtä tyhjän kanssa. Tosin se, että viestiäni ei katsota edes vastaamisen arvoiseksi, satuttaa tunteitani. Sekin tekee kipeää, että joudun taholla jos toisellakin huomaamaan kuuluvani todella epäilyttävään kastiin. Tutuillakin ihmisillä on melkoisen vahvat epäilykset työllistetyn ottamisesta yhdistykseen töihin. Kun minä olen keskustelussa se henkilö, jota tarkastellaan mahdollisena työllistettävänä, kyseessä ei kuulemma välttämättä olisi katastrofaalisen kammottava ajatus. Kyllä melkeinkin katastrofaalisen kammottava ajatus on kuitenkin aika iso peikko, kun kyse on minusta itsestäni. Minähän olen sentään ihan mukava ja pätevä ihminen, vai?
Joka tapauksessa Kelan mukaan esimerkiksi yhdistykset voivat saada yhdistelmätukea vuodeksi niin, että se koostuu työmarkkinatuesta ja työllistämistuesta, jotka molemmat maksetaan työnantajalle. Sen lisäksi saavat sosiaaliset yritykset yhdistelmätukeen jatkoa vielä toisenkin vuoden, mutta niidenkin osalta siinä on rajoituksia enemmän ja tuen määrä on pienempi. Muiden tahojen osalta yhdistelmätuella työllistäminen on jonkin verran mutkikkaampaa. Yhdistelmätukeen voi tutustua netitse myös työvoimapalvelujen sivuilla. Sieltä löytyy linkki myös meneillään olevaan kokeiluun, jossa jaetaan seteleitä ja työnantaja voi saada tukea myös lyhyemmän ajan työttömänä olleiden työllistämiseen.
Tampereella ei ole kai menty tukien esittelyssä yhtä pitkälle kuin Oulussa, jossa Oulun kaupungin työllistämiskeskuksen sivuilla tarjotaan lisätukea yhdistelmätuen lisäksi. Kannattaa tietysti tarkistaa kunnolla sekin, mitä kaikkea työvoimatoimistossa Tampereella on tarjolla.
09:10 - /keinot
2005-04-21
Niukkuus, nuukuus ja vaivalloisuus - näkökulmia energian säästymiseen
Niukkuus ja nautinto: Olen kukkaroni keveydestä huolimatta vankasti ylipainoinen. Siihen ei paljoa tarvita. Liikkumistapani ei juuri energiaa kuluta. Jos niveliä särkee, en liiku. Jos liikun, teen sen hitaasti, että niveliä ei alkaisi särkeä. Liikunnan niukkuuden vuoksi ei rahan niukkuus laihduta minua. Taloudellisen niukkuuden vuoksi harkitsen tarkkaan, millä tavoin herkuttelen. Nautintoni eivät ole kalliita, mutta tavallaan painavia. Tein äsken vaaleaa leipää - hiivaa, vettä, jauhoja, ripaus suolaa - ja söin lämpimäisiä tamperelaisen vesijohtoveden kera. Syön toki muutakin ja aamuisin juon kahvia, mutta nyt nautiskelin kotitekoista leipää. Kolmas paheeni on sokeri. Kahdella eurolla saa melkein kilon sokeria, joka maistuu siinä missä monimutkaisempikin makea herkku. Leivän, kahvin ja sokerin nautin eri kerroilla, mutta niihin jokaiseen minulla on vahva ja lämmin suhde jo varhaislapsuudestani asti. Silloiseen niukkuuteen luotiin niiden avulla nautinnon hetkiä! Niinpä voin olla varma, että itse tehty leipä tai pieni annos kahvia taikka jokunen sokerinpala riittävät vuorollaan nautinnoksi. Jotta voisin tulla toimeen vielä niukemmilla makunautinnoilla, minun olisi lakattava tuntemasta ahdistusta ja syyllisyyttä työttömyyteni vuoksi. Niukka liikunta, palkallisen työn kerta-annosten niukkuus ja väliin jäävät taloudellisesti niukat ajat eivät ole laihduttaneet minua, vaan stressi stressiltä olen lihonut vähän lisää. Lopputilin pelkokin nimittäin nostaa painoani, sillä muunnan ahdistusta silloin nautinnoksi vaikkapa vain leivän, kahvin ja sokerin voimalla. Pätkällinen pestiä vähentäisi ahistusta, toisi työniloa ja pitäisi minut kaukana ainakin sokeritopasta. Tavallisesti olenkin alkanut laihtua, kun pesti käynnistyy. Tosin sitä ei alle puolen vuoden mittaisten pestien aikana ehdi huomata.
Valittu nuukuus: Minun nuukuuteni johtuu nykyisin niukkuudesta, mutta nuukuuden voi valita myös maapallon hyvinvoinnin vuoksi ihan tahallisestikin. Tänään ja huomenna elämme vielä järjestyksessä 23. Nuukuusviikkoa (15.-22.4.), jonka tapahtumia on viikon mittaan 21 paikkakunnalla. Kierrätysliikkeen muodostaa 20 eri järjestöä, mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö, Luonto-Liitto, Marttaliitto ja Partiolaiset. Kierrätysliikkeen tiedotteen mukaan teemana on tällä kertaa luonnonvaroja säästävä asuminen ja rakentaminen. Asumiseen välittömästi liittyvät asiat, kuten sähkön- ja lämmönkulutus, aiheuttavat noin kolmanneksen kotitalouksien luonnonvarojen kulutuksesta. Poimin tähän tiedotteesta jotain energiansäästövinkkejä: Kun lämpötila alenee asteen, lämmönkulutus pienenee 5 %. Ristiveto tuulettaa nopeasti, kun monta ikkunaa on avoinna yhtä aikaa pienen hetken. Suihkun voi sulkea saippuoinnin ajaksi, niin vettä säästyy ainakin ämpärillinen. Kylmäkalusteet (jääkaappi ja pakastin) kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauas lämpöä tuottavista laitteista (astianpesukone, liesi, takka ja lämpöpatteri). A-energialuokan laite kuluttaa 45 % vähemmän sähköä kuin D-luokan laite. Uusien A+ ja A++-luokkien laitteiden sähkönkulutus on vähintään 25 % ja jopa 40 % pienempi kuin vastaavalla A-energialuokan laitteella. Energiansäästölamput kestävät jopa 15 kertaa kauemmin kuin hehkulamput. 20 W valotehokas energiansäästölamppu vähentää myös valaisimen sähkönkulutusta 60 % verrattuna 60 W hehkulamppuun. Sähkövarkaat eli erilaisten laitteiden valmiustilat kuluttavat kotitaloussähköstä 5-10 % turhaan. Ekoenergian sivuilta löytyy tietoa siitä, miten Norppamerkitty sähkö tukee kestävää energiantuotantoa.
Parannusten vaivalloisuus: Kotikerrostaloni julkisivuremontin yksi keskeinen tavoite on talon energiahukan vähentäminen. Siihen pyritään ulkoseinien lisäeristämisellä ja paikoitellen aika heikkoonkin kuntoon päässeiden ikkunoiden vaihtamisella vankempiin. Lisäeristys laitetaan levyinä hiekkapuhalletun vanhan seinän päälle ja tyylikäs alkuperäisen veroinen pintarappaus tehdään noiden levyjen päälle. Ikkunat vaihdetaan ennen rappausta. Postiluukustani kolahti juuri tiedote, jonka mukaan minun pitää tyhjentää 1,5 - 2 metriä ikkunoiden edestä kokonaan remonttiväen työtilaksi 1-2 päivän ajaksi. Lisäksi minun pitää piilottaa mattoni ja ikkunan lähellä olevat huonekaluni, sähkölaitteeni ja tämä tietokoneeni vaikkapa aaltopahvien tai muiden suojausten alle ikkunoiden vaihdon ajaksi. Tietysti minun pitää muistaa tyhjentää remonttiväelle riittävät reitit ovilta ikkunoiden ääreen. Siispä pikkuruisen keittiöni pöytä on siirrettävä sängyn päälle remontin ajaksi. Valmistelut on tehtävä sunnuntaina ja kodin palauttaminen entiselleen tapahtuu sitten varmaan keskiviikkona. Ehkä on paras aloittaa valmistelu jo lauantaina ja varata torstaikin kodin viimeistelyyn, jotta vältyn nivelkivuilta. Voisin viettää maanantaina ja tiistaina aikaani vaikka työvoimatoimiston tietokoneiden äärellä tai muussa hyödyllisessä puuhassa, joka ei rasita niveliäni. Joka tapauksessa on ihan hyvä, jos kotikerrostaloni energianhukka tosiaan vähenee tällä remontilla.
15:36 - /keinot
2005-04-20
Pyhyys, naisten aivot ja eläinten mieli
Sain eilen tietää, että Jeanne d'Arc on tulossa Helsinkiin lähipäivinä. Kyseessä on Ranskan kulttuurikeskuksen yhteistyökumppaneineen järjestämä Elokuva ja pyhyys -tapahtuma elokuvateatteri Orionissa Helsingissä 24.-25. huhtikuuta 2005. Tilaisuudessa esitellään ja esitetään kolme elokuvaa, joista keskustellaan esitysten jälkeen.
Ymmärrän hyvin, miksi Jeanne d'Arc lähti aikanaan sotajoukkoja johtamaan, sillä itsellenikin sellainen on joskus juolahtanut mieleen. Tällä kertaa Jeanne d'Arc sai minut katsastamaan muitakin ranskalaistuulia. Valitettavasti en osaa ranskaa, mutta jotain sentään löytyy suomeksikin. Seuraan jo ennastaan ranskansuomalaista museopäiväkirjaa, jonka kirjoittaja on opiskellut aikanaan Jyväskylän yliopistossa niin kuin minäkin. Tänään löysin Ranskanuutisten aihealueen Tiede ja ympäristö ja sieltä kiinnostavia aarteita tai oikeastaan uutisartikkeleita.
Löysin Ranskanuutisista tämän vuoden huhtikuun 4. päivältä uutisoivan artikkelin, jonka otsikko on Onko aivoilla sukupuoli?. Uutisen aiheena on neurobiologi Catherine Vidal tutkimustuloksineen. Artikkelissa todetaan: ...Pasteur Instituutissa tutkimusjohtajana toimivan Vidalin mukaan parikymmentä vuotta sitten muotiin tullut teorisointi miesten ja naisten aivotoiminnan synnynnäisistä eroista ei kestä lähempää tieteellistä tarkastelua. Aivot ovat osoittautuneet huomattavasti plastisemmaksi elimeksi kuin aiemmin osattiin kuvitellakaan. Näinollen aivojen toiminnassa havaitut erot ovat enemmänkin yksilöllisiä kuin sukupuoleen liittyviä.
Toinen Ranskanuutisissa juuri nyt minua kiinnostava uutisartikkeli on viime vuoden lokakuun 27. päivältä. Mielen uudet ulottuvuudet tarkastelee ranskalaisen filosofin ja etologin Dominique Lestelin ajatuksia ja esseetä kulttuurin eläimellisestä alkuperästä. Kognitiivisten tieteiden professori Dominique Lestel työskentelee Ecole normale sup&eacutre;rieure-korkeakoulussa (ENS) Pariisissa. Artikkelissa todetaan: "Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel. "Etologiassa (eläinten käyttäytymisen tutkimus) on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu", hän jatkaa. (...) Lestelin mukaan joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat itsestään tietoisia, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamia "eläinpersoonia", eivätkä suinkaan sokeiden vaistotoimintojen ohjaamia eloonjäämiskoneita."
12:23 - /arvot
Kerrostalon kuorruttaminen jatkuu
Tuuletin aamulla tavalliseen tapaani aamukuuden jälkeen. Tällä aikataululla tuuletus on ohitse ennen ikkunan taakse ilmestyvää remonttiporukkaa. Tekeillä on kerrostalon kuorruttaminen. Työ on hidasta ja monivaiheista. Onhan kyse pääosin seitsenkerroksisena keskellä kaupunkia törröttävän kotikerrostaloni ulkoseinien lisäeristystöistä.
Tuulettaessani huomasin, että meneillään on sittenkin vielä lämpölevyjen kiinnittäminen hiekkapuhalletun ulkoseinäpinnan päälle. Kiinnitettyjen levyjen yläreuna ulottuu minusta katsoen metrin korkeudelle. Ulkoseinän kannalta kyse on toki seitsemännen talokerroksen ikkunarivin alareunan tasosta. Telineet ovat mielenkiintoisen näköiset ja muoviksi arvioimani telineiden ulkoseinä saattaakin olla vankkaa kangasta.
Remontin alkamattomiakin vaiheita on vielä jäljellä. Rappaus aloitetaan vasta ikkunoiden vaihtamisen jälkeen. Rappauksen aikana uusien ikkunoiden pinnassa on suojamuovi, kuulemma. En vielä tiedä, minä päivänä tämän kodikseni vuokraamani kerrostaloasunnon ikkunat vaihdetaan, mutta tarkka päivämäärä ilmoitetaan kyllä viimeistään edellisenä päivänä. Sen verran tiedän, että eilisestä alkaen ikkunafirmakin on tuonut sisäpihan puoleisille telineille ihmisiksi oman työporukkansa.
Kotiini on tulossa meluinen päivä. Voimakkainta melu on silloin, kun oman kodin ulkoseinää työstetään, mutta ääni kuuluu ihan hyvin kauempaakin.
07:22 - /eloa
2005-04-18
Ja ilta oli rauhaisa...
Iltapäivän asiointikirjoittelun ja asioilla käyntien jälkeen menin kahville kaupungin virastotaloon. Oikeastaan kyse oli välietapista. Samassa talossa kerrosta alempana oli kokous, johon osallistuin. Osallistun aika usein erilaisiin kokouksiin iltaisin, sillä olen yhteiskunnallisesti melkoisen aktiivinen. - Jos minulta siis joskus lipsahtaa väite, että olen syrjäytynyt, tarkoitan olevani sitä juuri nyt suhteessa tutkimusrahoitukseen, palkkapäivään ja jonkin läsnäoloani toivovan työyhteisön jäsenyyteen.
Luottamushenkilökokouksen jälkeen osallistuin Plevnassa pidettyyn opintopiiriin ja join pienen ananastuoremehun. Opiskelimme ja sovimme seuraavista istunnoista. Sain samalla vietyä eteenpäin kehitteillä olevan uuden yhdistyksen perustamiseen liittyviä valmisteluja. Ehdin jopa rupatellakin hetkisen ennen kuin lähdin omille teilleni.
Kotona vasta huomasin, että poikani oli soittanut äänettömään kännykkääni jolloinkin kokousten aikaan. Onneksi hän vastasi puheluuni, ettei hällä ollut kiireellistä asiaa, vaan hyviä kuulumisia. Mukavahan niitä on kuulla. Sähköpostilaatikossa oli muutamien muiden viestin joukossa kiva filosofiaan liittyvä viesti. Saa nähdä, mitä siitä seuraa. Eikä minulle ole vielä ilmoitettu ikkunanvaihtopäivää, joten ei se liene vielä huomenna.
23:09 - /eloa
Muka vilkasta seuraelämää ikään kuin umpioidussa kodissa
Minä elän julkisivuremontin vuoksi pakatussa talossa ja etsin syrjäytyneenä rahoitusta tutkimukselleni ja pestiä itselleni. Kuka tahansa Tampereen keskustassa kävelevä voi havaita itse, että muoviinhan tämä kotikerrostaloni on käärittynä.
Umpiosta huolimatta seuraelämäni on muka ollut vilkasta, sillä velimiehen vierailun lisäksi olen saanut aika lailla sähköpostia ja puheluja. Olen myös meinannut osallistua yksiin yhdistyssynttäreihin ja suunnitellut yhden muun yhdistyksen perustamista. Illaksi olisi kalenterissani kokous, jos sinne työnhakupuuhiltani ehdin.
Sitä olen miettinyt nyt päiväkausia, jotta lieneekö minulla mahdollisuuksia filosofin ja filosofian tutkijan uralla. Pieni vierailuni kahvilafilosofina on käynnistänyt mietintämyssyni hurjaan vauhtiin.
14:06 - /eloa
2005-04-15
Mitä tapahtuikaan eilisiltana - ja muutakin muistelua
Kuten eilen täällä Aloitusmaisemassa kirjoitin, aikeenani oli viettää eilisilta harrastaen filosofiaa ravintolassa. Ilta Vanhan Montun Café Philossa olikin filosofian tiimoilla ja leppoisa. Olin rauhallisessa kirjastossa ja join hyvää kahvia sekä vettä niin kuin tapani on. Seuranani oli illan alussa ja lopussa myös ravintolapäällikkö Jonna Numminen, jonka kaikki Montussa käyvät tuntevat. Hän huolehtii siitäkin, että Café Philon olosuhteet ovat kunnossa keskustelun ajan. Café Philon isä, johtaja Veikko Lindholm ei eilen ollut paikalla, vaan kansainvälisissä tehtävissään.
Café Philossa olisi eilen ennakkotietojen mukaan pitänyt olla alustajana ekofilosofi Pentti Linkola, mutta hänelle oli tullut illaksi este. Linkola olisi varmaan voittanut televisiovastaanottimet täyttäneen jääkiekkomatsin tai lähistöllä houkutelleet ylioppilastalon isot bileet, jos hän olisi ollut Café Philossa. Minä en ole ihan niin suosittu ja sijaisuudestanikin oli sovittu ja tiedotettu vasta edellisenä iltana. Lähes kaikki Linkolan etsijät pettyivät ja siirtyivät muihin puuhiin, eivätkä jääkiekon katselijatkaan tässä tilanteessa luopuneet matsistaan.
En kuitenkaan ollut iltaa kahvini ääressä yksin, vaan laadukkaassa seurassa. Pidin alustukseni. Puhuin minuudesta ja etsin inhimillisen teon vastuullista tekijää. Käytin apuvälineenä tuolla palkissakin oleva yhdeksän lokeron ruudukkoa, jonka keskuksena on minä. Sitä, miten minuus nähdään eri erityistieteiden filosofian ja filosofisten suuntausten näkökulmista, on mahdollista hiukan havainnollistaa ruudukon avulla, samoin kuin intentionaalisen teonkäsitteen tekijäminään liittyvää problematiikkaakin. Keskustelustakin muodostui mielenkiintoinen ja pienestä ryhmästä johtuen hyvin intensiivinen.
Ehkä Café Philossa tuon keskustelun aikana ohimennen pistäytyneet henkilöt olisivat liittyneet seuraamme, jos olisimme olleet vähän vähemmän keskittyneitä keskusteluumme - tai jos minä olisin näyttänyt julkisuudesta tutulta. Tässä mielessä toivon silloin tällöin, että olisin "televisiosta tuttu". Joka tapauksessa Cafe Philon olosuhteet ovat filosofiselle keskustelulle otolliset, sillä Vanhan Montun kirjastohuone on viihtyisä, palvelu toimii ja asiat sujuvat. Kahvi on hyvää ja varmaan siis kaikki muukin.
Filosofin alustaman keskustelun tarjoaminen ravintolan vakioasiakkaille ja pistäytyjille ynnä muille, on kiinnostava idea. Minulle tällainen yliopiston filosofian laitoksen ulkopuolinen opetus on tuttua, sillä olen vuosikymmenten mittaan opettanut filosofiaa erilaisten tutkimustehtävieni piiriin kuuluneelle väelle. Tilaisuudet ovat olleet monenmoisissa tiloissa.
Olen yleensä opettanut eilenkin toteuttamallani alustetun filosofisen keskustelun menetelmällä. Siihen aikaan olen ollut ensin Jyväskylän yliopiston ja sittemmin Tampereen yliopiston tutkimus-, kokeilu- ja kehittämisprojekteissa tutkijana. Kuulijat ovat olleet kaikkea ammatillisesti kouluttautumattomista eri ammattien korkeastikin kouluttautuneisiin asiantuntijoihin, opiskelijoista tohtoreihin ja työttämistä johtajiin. Ravintolakabinetissakin olen tuollaisissa tilaisuuksissa ollut, mutta järjestäjänä on yleensä ollut jokin yliopisto tai muu koulutusorganisaatio.
Eilinen Café Philon filosofiailta oli ravintolan järjestämää filosofian harrastustoimintaa niin alustajalle kuin muillekin keskustelijoille. Tämä on pienimuotoisena samanlaista filosofisen asiantuntemuksen tuomista kaikkien ulottuville kuin mitä on Tampereen yliopiston, Tampereen teknisen yliopiston ja Tampere-talon yhteinen vuotuinen perinteeksikin muodostunut Suuri Filosofiatapahtuma.
Filosofeilla ja filosofian opiskelijoilla on kyllä tapana keskustella kahviloissa ja ravintoloissa, mutta yleensä väittelyt ja intoilut tapahtuvat omassa tutussa filosofiaan perehtyneessä porukassa, jollaisten mukana minäkin olen silloin tällöin ollut. Minun nuoruudessani Jyväskylässä oli parikin ravintolaa, jossa filosofit kävivät omia aikojaan isollakin porukalla pitkiä ja antoisia keskusteluja. Niihin minäkin siihen aikaan osallistuin usein.
Nykyisin keskustelevien filosofien ryhmä liikkuu Tampereen tai minkä tahansa kaupungin ravintoloissa kokousten ja opintoseminaarien jälkeen, mutta keskustelu käydään yhä omissa porukoissa. Tällainen oma porukka on esimerkiksi Aatos eli Tampereen yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestö, jonka tiimoilta Tommi kysyi Aloitusmaiseman jutun kommentissaan. Aatoksella on perinteisesti joka torstai tapaaminen: alkuilta järjestötiloissa kahvitellen ja loppuilta jossain sovitussa ravintolassa filosofisista kysymyksistä väitellen. Jotenkin niin elämä sujui minunkin opiskeluaikanani, jota elin Jyväskylässä.
08:36 - /historia
2005-04-14
Minuudesta tänään Vanhassa Montussa klo 19
Oikeastaan Minuus -tarkasteluni on teon tekijän etsimistä. Minuuden valitsin aiheekseni siksi, että Suuren filosofiatapahtuman (Minä ajattelen) yhteydessä pyrittiin luopumaan minuudesta. Minä en pyri luopumaan minuudesta, vaan kysyn: Kuka on vastuussa minun teostani, kun minä itse sen teen?
Etsin sen kaltaista moraalista identiteettiä, josta taannoisen tutkimushankkeeni valtakunnallisen ohjausryhmän puheenjohtaja, professori Leila Haaparantakin on kirjoittanut (niin&näin 3/97): " Kuitenkin feministisen politiikan ehtona on moraalinen identiteetti, joka on modernin identiteetin jäänne, eikä feministisessä kirjallisuudessa ole toistaiseksi esitetty sellaista uskottavaa politiikkavaihtoehtoa, joka katkaisisi tämän, vaikkakin ohuen, siteen moderniin ajatteluun ja valistukseen."
Etsin myös sitä inhimillisen toimijan muista eläjistä erottavaa seikkaa, josta tekeillä olevaa väitöskirjaani ennen Helsinkiin muuttamistaan ohjannut professori Matti Sintonen on kirjoittanut (Tieteessä tapahtuu 2000/2): "...ainakin ihmisen asemaa koskeva valinta geenien ja ympäristön välillä on harhaanjohtava: molempia tarvitaan, mutta kumpikaan ei riitä. Geenien lieka ja ympäristön paine eivät tee tyhjäksi ihmisen autonomiaa."
Akateemikko Georg Henrik von Wright (1916-2003) pyrki sovittamaan käyttäytymisen, mielen ja kehon maailmoita intentionaaliseksi kokonaisuudeksi niiden erillisyyttä hävittämätta. G. H. von Wrightin teonkäsite on tekeillä olevan väitöskirjani tutkimuskohteena. Esimerkiksi hänen artikkelistaan Sielu, aivot ja käyttäytyminen saa hiukan tuntumaa inhimillisen syyn ja perusteen yhtenevyysongelmaan (Tieteessä tapahtuu 1998/4): "Lopuksi haluan vielä palata erääseen aikaisemmin mainitsemaani seikkaan. Sanoin tuntevani tiettyä sympatiaa sitä ajatusta kohtaan, että mentaalinen olisi eräässä merkityksessä identtinen neuraalisen kanssa. Ongelma ei liity niinkään tämän ehdotuksen totuuteen vaan siihen, kuinka tämä samaistus tulisi ymmärtää."
En tietenkään paljasta illalla tekeillä olevan väitöskirjani syvintä salaisuutta, vaan puhun minuudesta tutkimukseni pohjalta keskustelun alustukseksi.
Sain luvan laittaa oheisen keskusteluiltatiedotteen ja kutsun tänne nettipäiväkirjaani. Varsinainen tiedote on tammikuulta ja keskusteluiltapäivitykset tilanteen mukaan. Jätän myös yhteystiedot näkyviin, sillä ne ovat olennainen osa tiedotetta. Laitan tiedotteen kursiivilla, jotta se erottuu omasta tekstistäni erilliseksi kokonaisuudekseen.
Helsinki, 24.1.2005
TIEDOTE / KUTSU
PHILO -ILLAT JATKUVAT:
Tuleva Café Philo Sokrates® -ilta
Kellariravintola Vanhassa Montussa,
Hämeenkatu 17, 33200 Tampere.
Torstaina 14.4.2005 klo 19-21.
Vierailijana: Filosofi Maija Tuomaala
Aihe: Minuus
Café Philo on Ranskasta laajalle levinnyt idea järjestää kaikille avoimia filosofisia keskustelutilaisuuksia kahviloissa ja ravintoloissa. Vapaamuotoinen keskustelu käydään illan vierailijan johdolla. Illan pääteeman valitsee vierailija itse, mutta keskustelun aihe tulee yleisöltä.
Vanhassa Montussa jatketaan näitä Philo -iltoja joka kuukauden toinen torstai klo 19-21. Aikaisempia teemoja ovat olleet mm. filosofia ja runous, heimomystiikka, teatterifilosofia sekä kielen ja mielen psykofilosofiaa, kuka on kansalainen, pyhyys, rajalla oleva ihminen, nykyseksuaalisuuden filosofinen köyhyys.
Filosofi Esa Saarinen totesi 50 -vuotishaastattelussaan (heinäkuu 03) sattuvasti arjen filosofiasta: "Filosofian paras aines sijoittuu sinne, missä se kiinnittyy ihmisten arkeen ja koskettaa konkreettista elämää. Tätä sokraattisen filosofian ideaa yritän toteuttaa elämässäni."
Mitä hiljan edesmennyt ranskalainen suuri ajattelija, filosofi Jacques Derrida pohtikaan "dekonstruktion" synnyttäessään. Hän pyrkii selittämään maailmaa ja vaikuttamaan sen oikeudenmukaisuuteen ja kehitykseen, etsimään kielen ja todellisuuden välistä suhdetta.
Terveisin Veikko Lindholm
Yhteyshenkilöt:
Vanha Monttu / Jonna Numminen, puh. 03-2126 692, 0400-633771
www.vanhamonttu.net
Café Philo Sokrates® / Veikko Lindholm, puh. 0400-498 155 veikko.lindholm@co.inet.fi
11:07 - /tulossa
2005-04-13
Olen ravintolassa filosofina 14.4. klo 19-21
Nyt torstaina 14.4. klo 19-21 on minun vuoroni olla Vanhan Montun filosofi. Otsikkoni on Minuus. Puhun aiheesta vartin verran ja siitä jatketaan keskustelua porukalla.
Vanhan Montun filosofi-illat ovat avoimia kaikille. Perinne alkoi täällä Tampereella ranskalaisen mallin mukaan vuonna 2001 ja on voimissaan.
22:18 - /tulossa
2005-04-10
Ihmisiä telineillä - ja ajatus vaeltaa oman onnensa seppään Kalle Päätaloon
Toissapäivänä ikkunani takana hyöri miehiä, vaikka asun seitsemännessä kerroksessa. He rakensivat julkisivuremontin vuoksi tarpeelliset telineet kotikerrostaloni kadunpuoleiselle seinustalle. Siispä sisäpihan puoleisen remonttiriesan lisäksi alkaa tuota pikaa myös tuohon kotiseinääni kohdistuva remontti. Sekin tuottaa tärinää ja pärinää kärsivällisyyttäni koettelemaan.
Olen tietysti tyhjentänyt ikkunalaudat. Olen vaihtanut ikkunoihin sellaiset verhot, jotka hyvän peittävyyden lisäksi päästävät päivänkajastusta lävitseen. Telineisiin ei ole vielä kiinnitetty sumeita muoveja, mutta kyllä niin käy, sillä sisäpihan puolellakin on telineiden ulkoseinämänä likaisen vaaleaa muovia. Remontti on ollut meluisasti käynnissä viime viikonlopusta alkaen, mutta onneksi tänä viikonloppuna on jokin tauko. Eilen en huomannut telineillä liikettä ollenkaan. Tänä aamuna sain katsella kolmea varista. Nyt voisi taannoinen valtava kaupunkilintujen parvikin levähtää helposti noilla telineillä, niin näkisin, mistä linnuista on kyse.
Mieshavainnot asuntoni tienoilla eli tuolla ikkunani takana lisääntynevät, sillä remonttiporukka näyttää olevan miesvaltainen. Entinen metsätyömies ja sittemmin Tampereen varakkaimpiin henkilöihin kuulunut edesmennyt kirjailija Kalle Päätalo oli aikanaan tämän kotikerrostaloni rakennustyömaalla rakennusmestarina. Talo valmistui vuonna 1956 ja rakennusporukasta kertova kirja Ihmisiä telineillä vuonna 1958. Sitä ennen Kalle Päätalo oli vuodesta 1951 alkaen Tampereen kunnanrakennusmestari ja kyllä hän teki kirjoittamisen ohella sivutöinään rakennusmestarin hommia vielä vuonna 1963. Tuolla alhaalla B-rapun ovisyvennyksen vieressä on seinässä laatta, josta voi käydä tarkistamassa tämän talon ja Kalle Päätalon välisen suhteen luonteen. Ehkä kuitenkin kannattaa odottaa joitain viikkoja, ettei joudu remonttimiesten haitaksi tuolla telineitten juurella.
Minä tietysti ramppaan laattaa tuijottelemassa solkenaan, sillä asun täällä päätalolaisittais-tamperelaisittain Rakennusmestareiden taloksi kutsutussa kerrostalossa. Poikani mielestä Kalle Päätalon kirja Ihmisiä telineillä on lukemisen arvoinen sellaisellekin, joka on joskus asunut tässä kirjan tapahtumien mittaan rakennetussa talossa, kuten hän lukioaikanaan. Nyt kirjan lukeminen voisi olla minulle ja muille kotikerrostaloni asukkaille kiinnostava kokemus. Eläytymistä tehostaisi se, että talon ympärillä on taas ihmisiä telineillä, jotka ulottuvat seitsemänteen kerrokseen asti elikkä ihan ikkunani taa. Ehkä teen elämysmatkan kirjan sivuille.
Minulla on Kalle Päätaloon kaksi pientä kytkentää. Ensiksikin, kuten jo kerroin, hänen valtavan tuotantonsa ensimmäinen kirja kuvaa tamperelaista rakennustyömaata eli tämän kotikerrostaloni rakentamista. Toinen melkein olematon, mutta minulle tärkeä kytkentä liittyy siihen, että olen tällä toimikuntakaudella Tampereen Kadunnimitoimikunnan jäsen. Tosin Tampereella ei ole Kalle Päätalon katua hänen omasta toivomuksestaan, kuten muun muassa Intter Netin leetoin portaalikin on nettipäiväkirjassaan uutisoinut, mutta luovan ja kekseliään Kadunnimitoimikunnan esittämänä muistonimenä Tampereella onkin vuodesta 2002 alkaen Kalle Päätalon puisto. Puisto on muodostettu lähelle hänen viimeistä kotiaan.
Täällä meillä Tampereella Kalle Päätalo tunnetaan arvostettuna ja menestyneenä tamperelaisena kirjailijana, jona hän itsekin itseään piti: "Pirkanmaa, ja ennen muuta Tampere, ovat minulle olleet jo kauan suorastaan kaikki kaikessa. Olen sopeutunut tänne henkisesti ja Tampereella ja Tampereen ympäristössä olen tehnyt näkyvimmän osuuden elämässäni käytännön työssä (rakentajana). Ja koko kirjallisen tuotantoni olen kirjoittanut Tampereella..."
Kalle Päätalosta ja hänen tuotannostaan kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös hänen synnyinseudullaan Taivalkoskella sijaitsevaan Päätalo-instituuttiin. Sen nettisivuilta löytyvät muun muassa professori Panu Rajalan esitelmä Kalle Päätalon suuri rakennelma ja Vesa Karosen muistokirjoitus Selkosten paras pöllintekijä on poissa. Kirjojen ystäville mieluinen ja ilmainen palvelusivusto Kirjasto.fi tarjoaa englanniksi henkilökuvan otsikolla Kalle Päätalo (1919-2000). Tuon sivin kaupallisesta linkistä Amazon.com voi poiketa verkkokauppaan, josta löytyy loppuunmyytyjen 23:n suomenkielisen Päätalon teoksen joukosta jokunen käytetty kirja, joka on saatavilla 19,99 dollarilla ainakin Yhdysvalloissa.
13:25 - /maailma
2005-04-09
Ahkeruus kovankin onnen voittaa?
Kävin eilen taas sosiaalitoimistossa. Sen jälkeen tein taas uusia työpaikkahakemuksia. Tarkistin myös apurahojen tulevia hakuaikoja ja sen, että kahden apurahahakemukseni osalta ei ole ehkä vielä tehty päätöstä. Työn ja rahoituksen hakeminen käy kyllä työstä, mutta työmarkkinatuki ei asumistuenkaan kanssa riitä ihan elämiseen työnhakua tekevälle.
Sosiaalitoimiston vastaanottovartin aikana keskustelimme etuuskäsittelijän aloitteesta ja yleisellä tasolla nuorten asiakkaiden ongelmista. Puhuimme sellaisista nuorista, jotka valmistuvat (tai lähtevät kesken) koulunpenkiltä ja päätyvät työttömiksi ilman ensimmäistäkään työpaikkaa koulun ja sosiaalitoimiston välillä.
Kerroin virkailijalle päättyneestä hankkeestani. Siinä tutkin, kokeilin ja kehitin filosofista aktivointimenetelmää työttömyyden pysäyttämille ja taloudellisen niukkuuden loukkuun juuttuneille ihmisille. Hankkeeseen osallistui myös nuoria pitkäaikaistyöttömiä, eikä vain itseäni ikääntyneempiä. Kerroin, että opetin toiminnan filosofiaa ja omassa tilanteessa vallitsevan pakottavan näköalattomuuden kyseenalaistamista sekä uusien mahdollisuuksien etsimistä. Sanoin opettaneeni metodia hänen kolleegoilleen toisilla paikkakunnilla. Siinä vaiheessa oivalsin itsestäni joitain, mistä ilahduin, mutta jota en tahdo paljastaa.
Metodikeskustelu ja sosiaalitoimistossa asiointi herättivät mielessäni tuon oivalluksen lisäksi muistoja ja ajatuksia. Niinpä istuin pitkään mietteissäni erään kirpputorin kahvilanurkkauksessa. Tuhlasin ja massutin, mutta aika varovasti sentään. Iso kahvi ja melkoinen tiikerikakun viipale maksoivat yhteensä yhden euron.
Minulla on kokemusta eilisen kaltaisesta asioinnista aivan juuriltani asti. Minä kävin lapsena ja nuorena sosiaalitoimistossa monestakin syystä. Oppikouluopintojen rahoituksen hankkiminen oli kuitenkin omalta kannaltani tärkein syy sosiaalihuollossa asiointiin. Kävin siellä 10-vuotiaana ennen oppikouluun pyrkimistä ensimmäisen lähes itsenäisen rahoitusneuvotteluni. Äiti oli kyllä mukanani, mutta hän luovutti neuvotteluvastuun minulle, koska tunsin asian paremmin. Neuvottelujen tuloksena minulle luvattiin, että sosiaalihuolto suosittelee vapaaoppilaspaikkaa, jos pääsen kouluun. Saatu vapaaoppilaspaikka ja hyvä koulumenestys olivat sosiaalihuollon ehtoja sille, että se sosiaalihuolto maksaa koulumatkat ja koulutarvikkeet myös kulloinkin seuraavalle lukukaudelle. Niin minusta tuli ylioppilas.
Ehkä vaatteet kuvaavat lapsuuden ja nuoruuden aikaista puutteen ja yritteliäisyyden sekoittumista elämässäni paremmin kuin pelkkä vähävaraisuudesta kertominen. Minun piti tietysti joskus kysyä kouluvaaterahaa sosiaalitoimistostakin, sillä kunta jakoi köyhille lapsilleen ainakin saappaita ja monoja, mutta useimmiten sain vaatteeni muilta tahoilta. Kesätyöpalkat eivät joutaneet vaatteisiin, sillä säästin ne yleensä kouluaikaisiksi taskurahoikseni.
Muutaman kerran sain koulusyksyisin käydä vaatekaupassa seurakuntasisaren kanssa. Yhden vaateostoksen muistan hyvin. Seurakuntasisar suostui valitsemaani trendikkääseen vaatekokonaisuuteen, kunhan hyväksyin tumman värityksen. Halusin kauniita ja kirkkaita värejä niin kuin koulukavereillanikin oli, mutta otin kiittäen vastaan tummin sävyin ruudutetut villakangashousut, tumman ruskean villapuseron ja tumman toppatakin. Väitin koulukavereille, että tummalle tytölle tummat vaatteet sopivat paremmin kuin heidän käyttämänsä värit, mutta kyllä kyse oli senkertaisen sponsorin vaatimukseen suostumisesta.
Kymmenvuotiaaksi asti sain kummitädiltäni kauniita mekkoja, jotka hän teki itse. Kun pikkuruinen kummitätini teki vaatteet laihalle, mutta isoluiselle tytölle, jota tapasi vain kerran vuodessa, jäivät mekot nopeasti minulle pieniksi. En ihan muista, mitä pikkusisko niistä tuumasi.
Äiti teki meille taitavasti joitain kesäisiä vaatteita, mutta ainakin minun koulussani huomautettiin kyllä äänekkäästi, että ne olivat verhokankaasta tehtyjä. Väitin koulukavereilleni jotenkin niin, että muut kankaat eivät olleet tyydyttäneet makuani, mutta oikeasti olimme saaneet nuo kankaat parempiosaisilta. Sellaisten parempiosaisten joukossa minä kävin maalta kaupungissa "herrojen koulua". Koulu oli yksityinen yhteiskoulu, jota kävivät pääasiassa koulukaupunkini "silmäätekevien lapset" ja parempi väki vähän kauempaakin. Kyllä he tunnistivat verhokankaansa.
Tein vaatteita lapsesta asti myös itse. Kankaani olivat noita "verhokankaita". Käytin koulussa joskus myös isän kaatopaikalta tuomia muotivaatteita, jotka korjasin itselleni sopiviksi. Niissä ei ollut muilla valittamista. Joskus myös ratkoin osiin kaatopaikalta tai seurakunnan keräyksistä saatuja liian isoja vaatteita ja käytin palat uudelleen omiin luomuksiini. Minä nimittäin suunnittelin usein itse ne vaatteet, joita tein, samoin kuin suunnittelin äidinkin minulle tekemät vaatteet. Vaatemallini olivat vaativia toteuttaa niin kuin ovat muutkin suunnitelmani.
Monet suunnitelmistani olen onnistunut toteuttamaan. Siksi olen ymmälläni tästä nykyisestä tilanteestani, jossa en löydä tutkimussuunnitelmani toteuttamiselle sponsoria, enkä työpanokselleni maksajaa. Jatkan silti sinnikkäästi niin kuin aina ennenkin.
18:22 - /keinot
2005-04-07
Kaupallinen blogilista
Aloitusmaisemakin on sitten ihan ilman minun aktiivisuuttani joutunut kaupallisuuden piiriin. Tai siis itse minä olen lähtenyt aikanaan mukaan pinserin nyt edesmenneelle listalle, mutta se oli ennen pinserin samikin tekemiä blogilistojen uudistuksia. Kerroin uudistumisesta taannoin Aloitusmaiseman jutussani Vähäsen muista blogeista ja listoista.
Pinserin tiedote kertoo tarkemmin, mitä on tapahtunut, kun Blogilista.fi on vaihtanut omistajaa. Menestystä uudelle ja kiitokset vanhalle! Muutos on parempi kuin se mitä olen pelännyt. Olisihan voinut käydä niinkin, että pinserin listat olisivat sammuneet muiden mahdollisten harrastusten tieltä kokonaan. Katsotaan nyt, mitä aika tuo tullessaan.
19:49 - /blogit
Toteutumattomia uraideoita: halusin lapsena upseerin uralle
Periaatteessa ihmisten olisi hyvä osata ratkaista kiistakysymykset ilman väkivaltaa rauhanomaisesti. Siihen ei olla Suomenkaan olemassaolon mittaan kyetty, vaan miehille pakollinen ja naisille mahdollinen asevelvollisuus sekä puolustusvoimat ovat tosiasiallisti olemassa. Asetelma on Suomen olosuhteissa outo ja poikkeava, sillä muiden opiskelu- ja uravalintojen suhteen sukupuolten tasa-arvo on nykyisin aika hyvin lailla turvattu.
Lapsuudenaikainen haaveeni upseerinurasta johtui paljolti ajankohdasta. Synnyin nimittäin suunnilleen seitsemän vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen. Oma isäni oli joutunut miehille yleistä ja pakollista asevelvollisuutta suorittaessaan suoraan talvisotaan tykkimieheksi. Hän palasi siviilielämään jatkosodan päätyttyä. Sodan raakuus ja julmuus tulivat minulle tutuiksi epätoivoisen miehen näkökulmasta, kun kuuntelin isääni. Sota oli hänen mielessään painajaisena ja yhtenä keskustelujemme aiheena koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan.
Tietenkin olimme isäni kanssa yhtä mieltä siitä, että sotia ei pitäisi olla lainkaan, mutta emme uskoneet niiden noin vain loppuvan. En tahtonut kenenkään joutuvan sotaan, mutta arvelin, että jotkut sinne joutuvat joka tapauksessa. Niinpä minä pikkutyttönä ajattelin, että hoidan aikuisena oman osuuteni. Arvelin kykeneväni upseeriksi, mutta asevelvollisuusikään mennessä kävi ajoissa selväksi, että tuokaan ura ei ollut silloin vielä avoin naisille.
Mielestäni olisi yhä hyvä, että yleinen asevelvollisuus koskisi kaikkia asevelvollisuusikäisiä, -kuntoisia ja -kykyisiä suomalaisia sukupuoleen katsomatta.
13:38 - /arvot
2005-04-05
Ikkunaostoksilla internetissä
Joskus käyn ikkunaostosten tapaan internetissä katselemassa, millaisia verkkokauppoja sitä maailmassa onkaan. Useimmiten päädyn näihin tilanteisiin etsiessäni tietoja kiinnostavista kirjoista, joita en löydä läheltäni kirjastoista ja joiden kaukolainaukseen minulla ei ole nykyään varaa. Joskus löydän verkkokauppojen sivuilta kirjojen kansikuvien lisäksi sisällysluetteloita ja otteita sisällöstä. Silloin saattaa käydä niinkin, että huomaan haikailleeni suotta kirjaa, jonka näkökulma ei olekaan minun kiinnostukseni kannalta olennainen.
Viimeksi tupsahti eteeni kiinnostava verkkokauppalinkki, kun tein tänne Aloitusmaisemaan jutun otsikolla Suloinen kevätsää ja ilmaston muutos. Linkkilöytö johtui sillä kertaa verkkokaupan maapallo-sanan sisältävästä nimestä, eikä innostani katsella jotain tiettyjä tuotetiedotteita kesken jutunteon.
En ole ainakaan vielä asioinut tuolloin löytämäni linkin takana. Tietenkin olen käynyt siellä ikään kuin ikkunaostoksilla. Mietin nimittäin uteliaana, mitä ihmettä myydään verkkokaupassa nimeltä Iloinen Maapallo ja käväisin sitten kurkistamassa. Iloinen Maapallo kertoo sivuillaan toimineensa internetissä vuodesta 2003 pehmeiden arvojen ja maailmanparannuksen erikoisliikkeenä. Kaiken lisäksi sen tuotteista monet tuodaan kehitysmaista ja myydään reilun kaupan periaatteella.
Enempään Iloisen Maapallon sivuston katseluun minulla ei ole ollut toistaiseksi aihetta, enkä etsinyt edes muita reilua kauppaa harjoittavia verkkokauppoja. Näin minulla on jotain hauskaa nettisurfailua tiedossa ankean mielen tai hankalan sään varalle. Käyn kokeilemassa asiointia ainakin Iloisessa Maapallossa, kunhan minulle tulee aito alan tuotteiden hankkimistarve. Katson sitten sen hetkisen taloudellisen tilanteeni mukaan, kestääkö maksukykyni reilun kaupan tuotteiden reilun hinnoittelun. Näillä näkymin joudun kuitenkin odottamaan, kunnes minulla on hankintaa varten riittävästi rahaa - onpa kyse melkein mistä tahansa. En pidättäydy näistä ostoksista hinnoittelun, vaan oman rahattomuuteni vuoksi.
10:08 - /eloa
2005-04-04
Kun aamuisin tekee mieleni lukea paperinen sanomalehti
En taaskaan saanut aamupalaseurakseni postiluukusta aamuisin tupsahtavaa sanomalehteä uutisineen ja muine juttuineen. Melkein joka aamu huomaan yhä odottavani aamujaossa yksityiseen käyttööni tulevaa paperinippua teksteineen ja kuvineen - siis sanomalehteä -, sillä parhaina aikoina olen tilannut yhtä aikaa kahtakin sanomalehteä aamuseurakseni. Nyt ei mikään sanomalehtitilaukseni ole ollut voimassa kuukausiin. Uutisia saan muualtakin, mutta tavaksi tulleen ja nostalgiaa herättävän aamuisen paperilehden lukutunnelman hankin nykyisin lukemalla harvakseltaan saamiani lehtiä uudelleen ja ajattelemalla tarkemmin, mitä luen.
Pieniin lehdenlukuiloihinikin sisältyy arvoristiriitoja. Esimerkiksi ilmaiseksi kaksi kertaa viikossa postiluukustani luikahtava Tamperelainen sisältää paikallisuutisten ja minua kiinnostavien mainosten lisäksi paljon roinamainontaa. Lisää mainoksia saan Tamperelaisen kanssa samassa jaossa, sillä juuri Tamperelaisen sisältämien täkäläisten uutisten ja tapahtumatietojen vuoksi joudun sallimaan muidenkin mainosten jaon kotiini. Tarpeettomien irtomainosten kierrättäminen postiluukkuni kautta sisäpihamme paperinkeräyssäiliöön on tuhlausta. Tamperelaisen sivukoko on sentään juuri kaksinkertaistunut, joten minun on entistä helpompi kääriä vähäiset kompostoitavat jätteeni sen sivuihin.
Perjantaisin postiluukustani tupsahtaa viikonloppulukemistokseni planeetan paikallislehti Vihreä lanka. Omatuntoni kolkuttelee yleensä sitä lukiessani. Niin nytkin. Etiikka kuuluu arkipäivään (s. 16), toteaa tänäänkin viime perjantain Vihreä lanka ja muistuttaa, että Onnellinen perhe elää vähemmällä (s. 17). Kummankin artikkelin perimmäisenä sanomana tarttuu mieleeni huoli siitä, miten me ihmiset voimme elää hyvää elämää niin, että suojelemme samalla maapalloa ja otamme sen tulevaisuuden huomioon arkisissa valinnoissamme ja teoissamme.
Mietin, miten noiden edellä mainittujen artikkeleiden sanoma sointuu yhteen minun elämäntapani ja arvomaailmani kanssa. Minähän olen vain lievästi onnellinen osa-aikaerakko. Tulen kyllä muuten toimeen vähällä, mutta velanmaksukykyni ontuu ja kukkarossani on puuttuvan palkan kokoinen reikä. Yritän hälventää syyllisyydentunnettani - tosin tuloksetta - muistuttamalla itselleni, että en ole tahallani nykyisessä elämäntilanteessani. Hyvän elämän eläminen vaatii tässä tilanteessa vahvaa tahtoa.
Tahdon toteuttaa vihreitä arvojani ja vahvistaa kotiseudun eväin elämisen elämäntapaani sekä noudattaa maailmankansalaisen ympäristöetiikkaa. Eettisesti kestävä elämäntapa ei silti ole toteuttajan näkökulmasta helppoa. Mietin esimerkiksi sitä, miten ja mitä hankin lähialueelta tai kauempaa, kun rahani eivät riitä juuri mihinkään. En minä läheskään aina pysty parhaitten arvojeni mukaiseen toimintaan, vaan joudun tyytymään kompromisseihin. Yritän kärsivällisesti ja sitkeästi parantaa elämäntapaani sellaiseksi kuin tahdon.
09:18 - /arvot
2005-04-03
Suloinen kevätsää ja ilmaston muutos
Aurinko on valaissut sunnuntaista tamperelaista maisemaani oikein kauniisti. Tokihan auringonvalo osuu aina yhtä ihmistä isommalle maan päivän alueelle kerrallaan. Maa on tietenkin kotoinen Maapallomme. Se näyttää killuvan tyhjän päällä, mutta ei yksin. Maapallo kuuluu ihmisineen kaikkineen aurinkokuntaan, joka muodostuu ihan kaikesta siitä, mitä auringon ympärillä on.
Keväinen säiden lämpenemisen odotus tuntuu miellyttävältä. Myös ajatus koko maapallon ilmaston lämpenemisestä voi tuntua mukavalta, jos mielessä siintävät vain talvea seuraavat keväisen lämpimät päivät ja kesä. Maapallon säiden suloinen lämpö on kuitenkin hyvin pieni osa siitä, mitä kasvihuoneilmiö tuo tullessaan. Ilmaston lämpeneminen muuttaa maapallon olosuhteita monella tavalla. Uhkakuvitelmista ei ole kyse, vaan meneillään on todistettavasti maapallon elämän olemassaoloa uhkaava ilmaston muutos.
Ikirouta sulaa on otsikkona Yliopistolehden 3/2005 artikkelissa: Esimerkiksi Siperian ikiroudan sulamisen seuraukset olisivat huimat, Figaren tutkijat sanovat. Maaperässä käynnistyisi prosesseja, joiden tuloksena ilmakehään kulkeutuisi vaikeasti arvioitava määrä metaania, tehokasta kasvihuonekaasua.
Luonnon tuhoutuminen kiihtyy yhä, uutisoi YLE 30.3.05 YK:n aloitteesta tehtyä tutkimusta: Raportin mukaan ihmisen toiminta on vaurioittanut maapallon ekosysteemeitä jo niin, ettei niiden kykyä ylläpitää elämää enää voida pitää itsestäänselvyytenä.
13:34 - /maailma
2005-04-02
Punainen purkinkansi ja hyvä tutkijan urani - hukka ja susi mukamas
Käytin eilen jonkin verran aikaa etsimiseen. En ottanut avukseni nuorimman veljeni etsivää koneistoa, vaan tyydyin järkeilyyn, muisteluun ja ideointiin. Etsin keinoa niiden hukattujen ja hukkumassa olevien pelastamiseksi, mistä kirjoitin eilen jutussani Hukassa mikä hukassa ja urakin on varttia vaille susi. Jutussa ei ollut kyse aprillipilasta, enkä tarkoittanut edes uikuttaa suden pelosta. Kyse oli aivan muusta eli tapahtuneet tosiasiat huolella kirjaavasta nettipäiväkirjamerkinnästä.
Hukkaamaani purkinkantta etsin niin, että kertasin mielessäni liikkumistani purkin kanssa ja viimeistä muistikuvaani kannesta. Muistinkin sitten ihmetelleeni kesken pikkutavaroiden järjestelyn sitä, että havaitsin vain toisen kahdesta purkinkannesta. Muistelin siitä hetkestä taaksepäin ja päädyin lipaston luo. Muistossani tyhjensin purkin lipaston laatikkoon, joten etsin kantta eilen tuosta samaisesta laatikosta. Siellähän kansi oli. Kannessa pari pientä nippeliä, joille olin lähtenyt kesken kaiken etsimään pikkuruista rasiaa ja jäänyt sille tielleni. Puhelu oli keskeyttänyt purkin tyhjennyksen. Puhelun jälkeen oli pitänyt rientää valmistuvan aterian liedeltä siirtämiseen ja siitä syömään ja niin edelleen. Kansi unohtui siinä tekojen seuraannossa laatikkoon, mutta nyt purkki on taas kannetettu eli kansi on purkiaan sulkemassa.
Hukkasin muka eilen sen päivän, joka eilisen kannalta oli eilinen päivä, mutta toisinhan asia on. Minä olin käyttänyt maaliskuun viimeisen päivän päivittyvän tietokoneen lähistöllä ja remontista tärisevän kotini sisäpuolella varsin hyödyllisesti. Osan ajasta käytin kaikenlaisten pikkutavaroitteni järjestämiseen ja ruuanlaittoon, kuten jo on käynyt ilmi. Jonkin verran aikaa meni siihen, että avasin postitse saamani uuden kieltokirjeen, jossa tämänkertainen epääjä eli Tampereen kaupunki kertoi, kenet palkkasi siihen pestiin, jota olin hakenut. Tuon kirjeen viestistä toipumiseen meni tovi. Monenmoista muutakin tein aprillipäivän aattona, joten oli suuresti liioiteltua minun väittää hukanneeni tuon päivän. Mitä vielä! Minulla on siitäkin päivästä runsaasti muistoja, joten hyvän eilisen eilisyyden lisäksi tuolla päivällä on nyt kunnia olla elämäni toistaiseksi viimeisin toissapäivä.
Hukkaavat muka tästä talosta parvekkeet. Kaikkea minullekin välähtää mieleen. Eihän parvekkeiden poistaminen käytöstä välttämättä tarkoita sitä, että portaikon yhteiset tuuletusparvekkeet otettaisiin irti seinästä. (Tätä pohdin toki vähän jo eilenkin.) Ehkä parvekkeen ovien ulkopuolelta lukitsemista eli parvekkeille menon estämistä voi tosiaan sanoa parvekkeiden poistamiseksi käytöstä. Olennaista tämän parvekkeiden hukkauspelkoni kannalta on se, ettei kodikseni vuokraamassani asunnossa edes ole hukattavaa parveketta. Yhden ikkunani tuuletusruudun edessä on kukkalaatikko, jota en rohkene käyttää, etten pudottaisi pelakuuta kaduitse liikkuvain päälle. Portaikon tuuletusparveketta en yleensä käytä. Siis teettävätpä omistajat parvekkeilleen mitä tahansa, on hukka (tai mikä lie) heidän. Minulta ei voi hukata olematonta kotiparveketta, eikä minun ole järkevää olla huolissani tuuletusparvekkeesta tai kukkalaatikosta, joita en käytä.
Ovat muka hukanneet hyvän tutkijan urani. Kaikkea minulle tuleekin mieleen väittää. Eihän kukaan ole sormellaan koskenut minun tutkijan uraani. Työnantajilla ei vain ole ollut tarvetta tai rahaa minun palkkaamisekseni pätkää pitemmäksi ajaksi kerrallaan. Toisaalta vakituisten pestien hakijoista on aina löytynyt yksi minua pätevämpi tai sopivampi taikka ennastaan pestiä hoitanut, joten pesti on tietenkin kuulunut kulloisellekin voittajalle. Ei sille mitään voi, että en ole kuulunut työnantajien pitkän tähtäimen pestaussuunnitelmiin kertaakaan. Tosin yksi kerta olisi riittänyt siihen, että minulla olisi vakinainen tai toistaiseksi jatkuva pesti.
Eivät ole hukanneet hyvää tutkijanuraani, vaan minä olen voittanut tutkijan pätkäpestejä itselleni yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä useammin olen voittanut itselleni pätkäpestin, sitä pitempi ja katkelmallisempi on nimikirjaotteestani eli eräänlaisesta työmääräysluettelosta tullut. Pestiluettelo kertoo kuitenkin vain arvostetun työpanokseni rahoitusjärjestelyjen epävakaudesta eli vähävaraisista yliopistotyönantajista. Nämä akateemiset työnantajat ovat aikaisemmin palkanneet minut uudelleen heti, kun ovat saaneet siihen riittävästi rahaa. Nyt 52-vuotiaana maisterina olen liian kallis työntekijä pätkittäin palkattavaksi maisteripesteihin, joihin löytyy pilvin pimein hakijoita minua nuoremmasta maisteriväestä.
Susi ei ole urani, vaan susi on ollut ja on yhä yliopistojen tutkimusrahoitus. Yliopistojen rahoituksesta osa on sidottu saavutettuihin tohtorintutkintoihin, joten vähät varansa yliopistot (samoin kuin akateemista tutkimusta tukevat rahastot, säätiöt ynnä muut) käyttävät mieluummin edullisempiin rahoituskohteisiin: nuoriin maistereihin, joilla ikälisät ovat vasta tulevaisuutta ja joilla on edessään riittävännäköisesti vuosia myös väitöskirjan tekemiseen. Tästä voi alkaa lupaavien nuorten maistereiden elämänmittainen pätkätyökierre. Jos nuorille maistereille ei tarjota turvallisempaa työnteon rahoitusta ja todellista mahdollisuutta väitöskirjan tekemiseen, niin heille käy niin kuin minulle. Sellaisistakin tutkijatyöpätkistä, joissa ei saa tehdä väitöskirjaa työn ohella, kertyy ikälisävuosia. Nuo pätkät ovat yleensä projektityötä, joten vaadittava työpanos on usein suurempi kuin palkattu työaika, joten vapaa-aikaa väitöskirjan tekemiseen ei ole. Niin on ainakin minun kohdallani ollut. Pätevyyteni riittää nykyisin siksi vain sellaisiin pesteihin, joihin hakee (pilvin pimein, kuten minulle on yhä uudelleen sanottu) nuoria maistereita. Yli viisikymppisenä minun edessäni häämöttää (työnantajan silmin katsottuna) eläkeikä paljon lähempänä kuin nuorten pestikilpakumppaneitteni, ja siksi myös eläkeläisyyteni uhkaavine kustannuksineen pelottaa työnantajia ainakin eläkeikään jatkuvien pestien kannalta.
Ei urani ole lähelläkään sutta. Maisterifilosofin uranihan olisi kunnossa, jos yhden kerran saisin vakituisen pestin, jossa tekisin töitä eläkkeelle pääsyyni asti eli vielä pitkälti toistakymmentä vuotta. Pätkätyöhistoriani ja ikäni ovat kuitenkin melkein kenen tahansa minua nuoremman maisterin voitettavissa. Toisaalta väitöskirjani valmistuisi, jos saisin yhden kolmivuotisen apurahan intentionaalista teonkäsitettä koskevaan tutkimukseeni. Apurahan antaja ei joudu palkkaamaan minua väitöskirjan valmistuttua, eivätkä tuolloin entistä lähempänä olevat eläkevuoteni tule apurahan antajan maksettaviksi. Tutkimuksella hankkimani tieto olisi iästäni riippumatta arvokas lisä filosofisen teonteorian ja tieteenfilosofiankin kannalta. Asiallisen ja laadukkaan väitöskirjan valmistumisen jälkeinen työllistymiseni voisi rakentua koti- ja ulkomaisten esitelmien ja luentosarjojen, kirjoittamisen ja asiantuntijatehtävien varaan. Yksinäinen ihminen tulee toimeen melko pienillä tuloilla, joten tutkimusapuraha ja väittelemisen jälkeinen kirjoittavan asiantuntija-esitelmöijän ura ovat minun tilanteestani järkevä reitti tulevaisuuteen.
09:36 - /keinot
2005-04-01
Hukassa mikä hukassa - ja urakin on varttia vaille susi
Hukkasin eilen valkoisen purkin punaisen kannen. Ei se kansi niin pieni ole, että sitä ei näe: semmoinen kämmeneni kokoinen se on ja korkeuttakin on suunnilleen kahdeksan millimetriä. Silti en löydä sitä mistään, en edes roskiksestani.
Hukkasin eilisen päivän. Yritin hoitaa kotitöitäni, mutta kotini tärisi niin kovasti, että en olisi uskaltanut käyttää tietokonetta, vaikka se olisi ollut käyttökunnossa. Tietokoneeni pienen 32-megaisen muistin vuoksi ohjelmistojen päivitykset kestävät kauan. Eilinen kodintärinäpäivä oli siis hyvä siihen tarkoitukseen: pidin näytön suljettuna ja poikani yöllä käynnistämä prosessi jurruutti koneessa omia aikojaan samalla, kun minä yritin olla kuulematta kotikerrostalon remonttipauhua.
Hukkaavat vissiin meiltä tuuletusparvekkeet. Eilen ihmettelin useita päiviä kestänyttä pauhua kerroksessani. Kotiportaikon kerrostasanteiden yhteydessä olevien tuuletusparvekkeiden remontointipauhu on liittynyt tuuletusparvekkeiden käytöstä poistamiseen. Jos olen ymmärtänyt oikein tiedotteet, niin nuo parvekkeet poistetaan käytöstä pelkän lukitsemisen sijasta ihan irrottamallakin. Ehkä tiedotteen sanavalinta oli epätarkka. Minusta on tänä aamuna näyttänyt siltä, että tuolla hämärässä suojamuovien ja sisäpihaisen ulkoseinämme välissä olisi vielä tuuletusparvekkeita. Toivottavasti ne ovat siellä, eivätkä huku.
Ovat hukanneet minulta hyvän tutkijanuran. Olen joutunut tekemään nuoruus- ja opiskeluajan pätkätöiden jälkeen tutkijantyöni Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa pelkkinä pätkinä. Eivät tässä selitykset auta. Mitä tahansa elämässäni onkaan tapahtunut tätä ennen ja mitä tahansa olenkaan tehnyt, niin tänään olen yhä vailla uutta eli suunnilleen seitsemännettäkymmenennettä pätkäpestiäni. Olen akateemisesti koulutettu (YTM, KM) pätkätyötön. Kun ura on tällä koulutuksella hukassa, se on melko varmasti tässä iässä myös varttia vaille susi.
10:20 - /tilanne
