Aloitusmaisema

2005/05

2005-05-31

Tänään postileiman päivänä ja huomisen aattona

Tämänvuotinen toukokuu päättyy tänään. Tämän viikkoiseen tapaan saan tänäänkin jännittää sitä, olenko töissä ensi viikolla. Työpaikan kohtaloa odotellessani laitan postiin tutkimusrahoitushakemuksen. Tämän päivän postileima riittää osoittamaan, että hakemus on liikkeellä ajoissa. Tänään on myös Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n hallituksen kokouksen aatto, sillä huomenna eli kesäkuun ensimmäisen päivän iltana TASVINAn hallitus järjestäytyy kautta aikain ensimmäisessä kokouksessaan.

12:47 - /eloa

2005-05-30

Syksyllä tapahtuu, kirjataanpa kalenteriin

Siltä varalta, että sattuisin liikkumaan ensi syyskuun kieppeillä Helsingissä, kirjaan Aloitusmaiseman "tulossa"-polulle tämän tuoreen - jakeluluvan kera saapuneen - tiedotteen päivämäärineen. Kyllä tätä saavat muutkin laittaa jo jakeluun ja kirjata kalenteriinsa. Tulossa on syksyn alkuun vahva ja jämäkkä seminaari.

Tiedotteen muotoilussa on Aloitusmaiseman ulkoasusta johtuen minunkin näppäilyjälkiäni, mutta sisältö on ihan suoraan alkuperäisestä tiedotteesta. Liitin lisäksi suomalaisten puhujien ja muidenkin nimiin linkit heidän kotisivulleen tai toimijasivulleen.

--- Tiedote ---

FEMME GLOBALE: Raha puhuu - puhuvatko naiset?
7.9.2005 klo 14-17
Finlandia-talo, A-Sali

Miten globaali talous vaikuttaa naisten asemaan, elinkeinoihin ja elintasoon?
Onko naisilla vaikutusvaltaa globaaliin markkinatalouteen?

FEMME GLOBALE Raha puhuu - puhuvatko naiset? -seminaari kartoittaa muuttuvan talouden rakenteita ja vaikutuksia naisten elinkeinoihin ja hyvinvointiin. Samalla etsitään konkereettisia keinoja naisten sosiaalisten ja taloudellisten perusoikeuksien turvaamiseksi. Näitä ovat tasa-arvoinen kohtelu työelämän joka alueella, oikeus järjestäytymiseen, oikeudet yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin ja kaiken sellaisen syrjinnän poistaminen, joka heikentää naisten mahdollisuuksia hyötyä globaalitaloudesta.

PÄÄPUHUJAT:

JAYATI GHOSH
- intialainen professori, joka on keskittynyt globaalitalouden sukupuolivaikutuksiin.
VANDANA SHIVA
- intialainen tutkija ja ekofeministi, joka taistelee luonnonvarojen patentoimisen ja kauppaamisen estämiseksi ja puolustaa ihmisten oikeutta hoivata ja suojella luontoa.
WENDY CAIRD
- australialainen ammattiyhdistysaktivisti, joka työskentelee peruspalveluiden saatavuuden ja laadun turvaamiseksi.

Seminaarin avaus: Tasavallan Presidentti Tarja Halonen.
Puheenjohtaja: Heidi Hautala
Kommentaattorit: Eva Biaudet, Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala ja Marja Liisa Schwantz

Lisätietoja:
Vihreät Naiset, Elina Hatakka, elina.hatakka@vihrealiitto.fi
NYTKIS, Tanja Auvinen, tanja.auvinen@nytkis.org
SASK, Mirjam Korhonen, mirjam.korhonen@sask.fi

12:53 - /tulossa

2005-05-29

Onnen haaveet maustavat elämää

Onnen reseptit ennen: Joskus lääkäri kirjoittaa asiakkaalleen reseptin ja sitten tämä menee apteekkiin ostamaan lääkettä. Odotettavissa on, että lääke parantaa tai ainakin poistaa pahimman kivun ja vaivan. Minulla ei ole mitään asiallista lääkitystä vastaan, mutta peikkona mielessäni jököttää muisto lukuvuodesta 1966-67. Silloin murrosikääni ja maailmantuskaani lääkittiin kotikonstein isän psyykenlääkkeillä, joiden lääkäri oli luvannut vahvistavan isäni hyvää oloa ja joiden nimeä meillä ei ymmärretty. Äiti arveli kuitenkin minunkin voivan niiden avulla paremmin ja tokihan minä niistä hiljenin. Minä jouduin lääkkeestä tokkuraisena koulussa usein terveydenhoitajan vastaanotolle ja sitten odotushuoneen sohvalle lepäämään. Parasta oli se, että minut vapautettiin heikon kuntoni vuoksi aamuhartauksista. Istuin onnellisen tönkkönä pulpetissani, kun luokkatoverini seisoivat juhlasalin parvekkeella laulamassa ja kuuntelemassa opettajien elämänohjeita.

Onnen reseptit yhä: Arvatenkin lääkkeiden nimet harhauttavat hyväntahtoista ja lääketieteeseen perehtymätöntä väkeä vieläkin. Onnen reseptit (Yliopisto verkossa 7/98) on Jarkko S. Tuusvuoren artikkeli lääkkeiden tuotenimistä. Lainaus alusta: "Stoalaisten ajattelijoiden peruskäsitteestä ataraxia, järkkymättömyys, on leivottu rekisteröity tavaramerkki, rauhoittava lääke nimeltä Atarax. Nimi on paitsi enne, myös oire." Kirjoittaja tarkastelee erilaisen lääkkeiden tuotenimiä. Artikkelista saa sen käsityksen, että nimet valitaan eri lääkitsemistarkoitukseen eri tavoin. Sisäelinten vaivoihin tarkoitetut lääkkeet saavat nimensä aika suoraan siitä, mitä ne vaikuttavat, vaikka ei sitä kielitaidoton huomaa. Mielialalääkkeet puolestaan nimetään niin, että nimeen liittyy mielikuva luotettavuudesta ja myönteinen lupaus vaikkapa rauhallisuudesta.

Onnen haihattalija: Olin kerran 35 vuotta sitten innoissani lukion äidinkielenopettajan antamasta ainekirjoituksen aiheesta Pako todellisuudesta. Minä kirjoitin pitkän kuvitteellisen matkan linnun lailla pilvissä matkustamisesta, sillä arkeni oli siihenkin aikaan aika ankeaa. Kuvittelin osaavani lentää ja kävin mielessäni maailmanympärysmatkalla. Olin matkakertomukseni vuoksi onnellinen siihen asti, kunnes opettaja palautti ainekirjoituksemme. Hän oli odottanut minulta arjesta pakenemisen asiallista erittelyä ja tuomitsemista. Hän piti minulle pitkän moitesaarnan luokan kuullen ja antoi odottamani taitavuuskympin sijasta viitosen otsikon ulkopuolisesta haihattelusta. Voi olla, että teksti ihan aidostikin kompuroi, sillä siihen mennessä oli elämässäni tapahtunut paljon sellaista, josta en saanut, voinut tai tahtonutkaan kertoa. Väistelevät ilmaukset huonontavat tekstiä. Lopetin onnesta haihattelevan kirjoittamisen, mutta olen kyllä lukenut kirjoja, joissa on onnellinen loppu. Vasta viime syksynä kirjoitin seuraavan kerran onnen etsimisestä. Sain valmiiksi 50000 sanan mittaisen kokeilevan tekstin raakileen "Outoa sinun onnesi on". Ehkä hion tekstin vuosien mittaan kirjaksi.

Onnen kaukoranta: Minä kuuntelin lapsena ja nuorena radiosta kevyttä musiikkia, sillä sitä kotiväkenikin kuunteli. Luin myös äitini Nyyrikkejä ja Sinisiä Nyyrikkejä, joissa kerrottiin romanttisesta rakkaudesta ja sen karikoista. Myös uskonnollinen onnesta haaveileminen kuului elämääni ja suosikkihengelliseni alkoikin sanoilla "Oi minkä onnen, autuuden, se usko myötään tuo...", mutta nyt mietin kuitenkin toisenlaista onnen etsimistä. En ole itse osunut näkemään lapsuuteni ja nuoruuteni iskelmätaivaan tähtiä. Sen ajan tyylistä saa hyvän kuvan ilmoituksesta, jonka mukaan Unto Mononen esiintyi levylaulaja Hilkka Suomen kanssa lauantaina 30.5.1959 klo 20 V. ja U. seura Pappisten Toiveen järjestämässä tilaisuudessa Pappisten "Uudella Suurlavalla." Ehkä hän esitti silloin myös Satumaan vuodelta 1955, jolloin minä olin 3-vuotias. Radion minä muistan lapsuudestani ja Satumaan, jonka kuvittelin olevan saunapellon viereisen metsän taakse kuvittelemani meren takana saavuttamattomissa.

Satumaa

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.
Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,
vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan.

Lennä, laulu, sinne, missä siintää satumaa,
sinne, missä oma armain mua odottaa.
Lennä, laulu, sinne lailla linnun liitävän,
kerro, että aatoksissain on vain yksin hän.

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,
vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan.

(Unto Mononen)

Onnen kätkeminen nuoruudessani: Lukion ainekirjoituskatastrofin jälkeen pidin tarkasti huolen, että en kertonut kellekään kauneimmista onnen haaveistani. Yritin kuitenkin vielä kirjoittaa maailmaa uhkaavasta katastrofista runosarjan, mutta senkin suhteen sain takkiini. Runoiluni olikin varmaan aika lailla karmeaa, sillä yritin hahmotella ydinsodan jälkeistä karua maailmaa loppusoinnullisin säkein tähän tapaan:

Ihminen tuhonsa ennusti:
hän atomipommin valmisti
ja toivoi voiton saavansa.
Vaan haavansa
sai saasteen alla nuolla,
se joka ei saanut kuolla
muiden kuollessa.

.

Tätä runoa ja siihen liittyvää runosarjaa en kätkenyt heti. Olin niin onnellinen runoelmastani, että lähetin sen jopa jonnekin kilpailuun. Eihän se siellä pärjännyt. Jotenkin yhdistin tappioni samoihin aikoihin sattuneeseen kouluaineesta saamaani negatiiviseen palautteeseen ja lakkasin kirjoittamasta runojakin. Runoelman synkästä sävystä ja raunioille yksin rakennettavan onnen teemasta oli kuitenkin helppo siirtyä Eino Leinon runouden pariin ja kätkeä omat ankean onnen riimit mielen takimmaisiin komeroihin.

Onnen kätkeminen vielä aikaisemmin: Muutkin arvostavat Eino Leinon tuotantoa. Kainuun Eino Leino -seura on luetteloinut Eino Leinon sävelletyt runot säveltäjittäin. Recmusic.org tarjoaa luettavaksi joitain Kuulan, Kilpisen, Madetojan, Melartinin ja Sarmannon säveltämiä Eino Leinon runoja. Minua kiinnostaa myös Eino Leinon juhlavuosi -sivusto vuonna 2003, jolloin Leinon syntymästä oli kulunut 125 vuotta. Meidän yhteisenä syntymäpäivänämme 6. heinäkuuta liputetaan Runon ja suven päivää. Ihmettelen kuitenkin, mitä sekavat haukut tekevät juhlasivustossa ja toivon, että joskus tuota linkkiä napsauttaessani en löydä sen takaa mitään. Luen mieluummin Eino Leinon omaa tuotantoa. Gutenberg-projekti tarjoaakin suomenkieliselle lukijalleen melkoisen annoksen Eino Leinon runoja: Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät. Mukana on myös kaikkien aikojen Eino Leino -suosikkini Laulu onnesta. Pidän tuon runon tunnelmasta - en niinkään onnen kätkemisestä, vaan hiljaisesta ilosta - onnen vaalimisesta hiljaa itsekseen siitä iloiten. Siihenhän olen vuosikymmenien mittaan tottunut. Toki nyt pyrin näyttäämään satunnaisen pienen onneni ja iän myötään tuoman elämänkokemuksen onnenjuonteen myös toisten ihmisten seurassa.

Laulu onnesta.

Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
kell' aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit' ihmisten.
Kell' onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

(Eino Leino)

12:38 - /tunteet

2005-05-28

Maailmani laajentuu myös linkkien kautta

Amazonin hakua: Google.fi on ihan näppärä reitti mitä erilaisimpien asioiden internetistä etsimiseen. Kysyin siltä tänään Amazonia. Mielesässäni kajasteli saksalainen Amazon-verkkokauppa, mutta tutustuin mielelläni myös eteläamerikkalaisen Amazonin suojeluun.

Amazoniin taas: Lueskelin sähköisen Hesarin maksuttomia sivuja. Hesarin uutisen mukaan Helsingissä vilisee, sillä Maailma kylässä -festivaali vetää väkeä. Maailma kylässä tiedottaa Amazonin suojelusta omalla sivullaan otsikolla Amazonia saapuu Suomeen ja päättää tiedotteensa lauseeseen "Muistutamme myös henkisen ympäristön, suvaitsevaisuuden, merkityksestä."

Tuulenpuuskat: Jatkoin Hesarin selailua. Täällä Pirkanmaalla on Hesarin mukaan ollut eilisiltana tuulesta johtuneita sähkökatkoja. On täällä Tampereellakin siis voinut tuulla niin paljon, että eilen Aloitusmaisemassa raportoimani (pressujen tuulenpuuskissa paukkumista koskenut) päättely voipi olla yhtä toden kanssa.

Vimma: Netissä surfailuni johti ihan Vimmaan. En minä vimmastunut, vaan löysin turkulaisten yrittäjänaisten Vimman Yle.fi:n sivulta.

Tampere: Olen niin kotiutunut Tampereelle, että Helsingin ja Turun mainitsemisen jälkeen on aina heti sanottava varmuuden vuoksi jotain Tampereesta. Aamulehti on täkäläinen paikallislehti, mikä täten tiedoksi ulkopaikkakuntalaisille mainittakoon. Tamperelaisuus on monille lukijoille olennaisempaa kuin Aamulehden jotkut muut määritteet. Siksi minäkin rohkenen etsiä sen maksuttomilta sivuilta työpaikkailmoitukset ja kaikki pikauutiset, joissa on 7 vissiin meilläpäin tärkeintä kategoriaa: kotimaa, Tampere, ulkomaat, urheilu, talous, viihde ja lotto.

Työttömien ura: Aamulehden "Kotimaasta" löytyi vielä lauantai-iltapäivällä niin tärkeä perjantainen uutinen, että lainaan sen tähän: OECD rajoittaisi kotihoidon tukea Suomessa. (27.05.2005 13:35) Teollisuusmaiden järjestö OECD suosittelee Suomelle kotihoidon tuen tason tai keston rajoittamista, jotta ikäluokkien pienentyessä työelämään saataisiin lisää naistyövoimaa. Jos äidit ovat liian kaun poissa työelämästä, heidän uramahdollisuutensa heikentyvät pysyvästi, järjestö perustelee arviossaan Suomen perhepolitiikasta. Järjestö suosittelee myös, että pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön lisätään. Lisäksi esitetään koululaisten iltapäivähoidon laajentamista. Tottahan se on, että äitien (tai ylipäätään naisten tai kenen tahansa) pitkä poissaolo työmarkkinoilta heikentää uramahdollisuutta. Tätä pitää miettiä toiste lisää.

Blogit blogeista: Dilloni on tänään reipas, enkä haikaile Firefoxiani juuri nyt mihinkään, paitsi ehkä toisten blogien kommentointiin. Monet blogit eivät avaa kommenttitoimintojaan Dillolleni, ikävä kyllä. Näin käy, jos kommentointi vaatii tunnusta ja salasanaa. Monet blogit viittaavat Antti-Juhanin tavoin Suomi-matkablogiin. Pinseri kertoo, että kyse on Matkalla Suomessa olevista Washington Postin toimittajista.

Koulukeskustelu: Englanniksihan tuo blogi tietenkin on Finland diary. Englanninkielisten linkkien takaa löytyy englanniksi juttu parin suositun jyväskyläläisen koulun - Voionmaan koulun ja Cygneuksen koulun - lakkauttamisesta otsikolla Closing a popular school. Linkin takaa löytyy myös poikani yhtenä keskustelijana. Parista pojalleni osoitetusta steinerkouluja koskevasta kommentista saa myös pienellä päättelyllä vinkin siitä, mikä saattaisi olla yksi syy epäonneeni akateemisilla pestimarkkinoilla. Tarkoitan nuivaa suhtautumista poikani isän ja minun aikanaan tekemään kouluvalintaan, mistä olen kyllä ihan riittämiin saanut "terveisiä" joiltakin tutkijakolleegoiltani vuosikymmenien mittaan. Voi kyllä olla, että pottuilu on ollut hyväntahtoisempaa kuin miltä se on tuntunut.

Kuuluisia suomalaisia: Suomi-matkablogin linkki Famous finns esittelee laajan kokoelman kuuluisia suomalaisia sekä linkin kansallisbiografian englanninkieliseen versioon National Biographie of Finland. Minä laitan tähän myös suomenkielisen reitin Kansallisgallerian 100 vapaasti luettavaan elämäkertaan. Yksi sadasta esittelystä on Mikko Salmelan laatima esittely kuuluisasta suomalaisesta nimeltä Georg Henrik von Wright. G.H. von Wrightin intentionaalinen teonkäsite ja siihen liittyvät ongelmat kiinnostavat minua nykyisin.

18:09 - /maailma

Toivottavasti uuden luominen onnistuu

Yksi askel: Päättyneenä perjantaina vietiin yhden hyvän yhdistyksen tekemä yhdistelmätukihakemus työvoimatoimistoon. Matkassa on ollut asiapapereihin liittyviä mutkia, muttei ole enää. Työvoimatoimiston virkailija on tarkastanut paperit alustavasti, eikä ole löytänyt mitään esteeltä näyttävää. Hakemuksen viralliseen käsittelyyn menee kuitenkin viikko. Sitten yhdistys saa päätöksen, joka toivottavasti on myönteinen.

Reittiä: Jos päätös on myönteinen, voi yhdistys palkata yhdistelmätukikelpoisen työnhakijan osa-aikaiseksi työntekijäkseen. Työntekijän työssäoloehtoon kelpaa pelkällä yhdistelmätuella rahoitetusta ensimmäisestä vuodesta vain puolet, mutta yhdistykselle tuo vuosityö on lähes ilmainen. Toisena vuonna työnantajan on sijoitettava omaakin rahaa pestaamiseen ja työssäoloehtoa kertyy koko työajasta.

Uutta: Ihan uuden työpaikan luominen on haastavaa. Onnistuuko yhdistys hankkimaan rahoituksen? Jos yhdistys onnistuu, syntyy uudenuutukainen työpaikka ja minä pääsen sitä yhdistyksen kanssa kehittämään.

00:22 - /toiveet

2005-05-27

Suppea öinen ja aamuinen maailmani

Perehdyin eilen kotikerrostaloni ilmoitustaululla olevaan julkisivuremontin projektiaikatauluun. Sen mukaan kadunpuoleiset telineet puretaan 26.6., mutta vissiin työt ovat hiukan tuosta aikataulusta jäljessä. Ainakin ikkunoiden vaihtoon meni suunniteltua enemmän aikaa. Ikkunamaiseman ja kaupunki-ilman arvo nousee mielessäni viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta aina vain enemmän, sillä en voi tuulettaa ikkunoista saati että näkisin niistä ulos.

Säiden arvailu siis jatkuu. En nimittäin viitsi ihan jokaista ulosmenoani varten kilauttaa kavereille. Soittaisinko ja kysyisin, jotta tietävätkö he ketään sellaista, joka olisi juuri sillä hetkellä Tampereen keskustassa kännykkä avoinna mukanaan. Jos tietävät, antavatko numeron, jotta voin soittaa ja kysyä vaikutelmaa vallitsevasta säästä. Minulle ei tule päivittäislehteä, eikä se sitä paitsi pärjää ikkunamaisemalle, kun hetkellisen paikallissään tarkistamisesta on kyse. En millään viitsisi etsiä joka lähtöön myöskään median sääraportteja niin kuin teen pitempään reissuun lähtiessäni.

Sisäsää täällä ainakin on tunkkainen. Taloa ei nyt tuuleteta koneellisesti, eikä ikkunoista niihin kiinnitettyjen suojamuovien vuoksi voi tuulettaa. Toki tuohon ikkunan pintaa lähellä olevaan muoviin saisi tehdä viillon, mutta miksi? Rappausroiskeet peittävät muovin ulkopinnan aika tasaisesti, joten varmaan maaliakin roiskuu aika lailla. En tiedä, enkä viitsi kokeilla, pysyisikö maali viillonkin kohdalla muovin tuolla puolen. Eikä telinetilan pressunalainen ilma sitä paitsi tunnu houkuttelevalta muutenkaan, joten miksi riskeeraisin viiltämällä hyvin suojaavaan muoviin riskireiät.

Jo ennen ikkunamuovien laittamista estivät pressut maiseman ja minun välisen suhteen jatkumisen ennallaan. Pressut nimittäin peittävät ulommaisena kerroksena kadunpuoleisen seinän ihan talon kulmaan asti, mutta niitä ei ole tässä kotini puoleissessa päädyssä. Minä asun ylimmässä kerroksessa kadun puolella ihan kulmassa. Kadun puolella asuntoni yläpuolella on ensin leveä terassi ja sitten vasta ullakko. Kotini ulkokärki näyttää siis ulkoapäin kuution yhdeltä ylänurkalta. Tuo nurkka on kerroksen verran korkeammalla kuin ihan tässä talossa kiinni oleva viereinen talo. - Tämän kotini ulkoisen yläkulman kuvaus on olennaista pressujen hulppean hulmahtelun kannalta, sillä pressutus ei ole ihan aukoton.

Pressut tosiaan hulmahtelivat hulppeasti viime yönä, mutta vain ajoittain. Hulmahtelu oli äänekästä ja jopa paukahtelevaa. Juuri kun olin nukahtamaisillani, tuuli otti kiinni pressuihin ja kuului jotenssakin "hulps hullpppsss hulpppss hulps huuuulps", eikä sitten taas mitään. Nukahdin vasta sitten, kun keksin itselleni kelpaavan selityksen oudoille äänille. Ensin en käsittänyt lainkaan, mistä tuollainen ääni voisi tulla. Ihan varma olin siitä, että en sitä uneksi. Päättelinkin lopulta reippaasti, että tuulessa hulmuavista pressuista varmaankin saa tuulenpuuskien voimalla tuollaisen äänen aikaan.

On se mahdollista näissä olosuhteissa, sillä kuten olen monta kertaa kertonut, tätä taloa ympäröiviä telineitä verhoaa melkein valkoinen muovinen tai muovitettu pressu. Se oli vähän revennyt tuosta talon yläkulman vierestä jo silloin, kun vielä näin ikkunastani telineille.

Päätin yöllä olettaa, että kaduilla tulee - ja myös varmaan seitsemännen kerroksen korkeudella. Päätin myös olettaa, että tuuli on puuskittaista ja liikuttaa satunnaisesti pressujen irtonaisia liepeitä. Päätin olettaa vielä senkin, että tuuli pääsee tuosta telineiden päädystä liikuttelemaan pressuja vähän myös telineiden puolelta. Päätin lisäksi olettaa, että tuosta kaikesta voi seurata epäsäännöllisesti toistuva "hulps hullpppsss hulpppss hulps huuuulps" -pauhu.

Mieleni hyväksyi selityksen ja kehoni rentoutui niin, että äänistä huolimatta nukahdin lopulta. Nukuin nelisen tuntia, kunnes aamuiset hulmahduspamahdukset herättivät minut puoli kuuden tienoilla. Minulla ei ole havaintoja siitä, millainen sää ulkona nyt on. En ole vielä päättänyt, miten tarkistan tällä kertaa ilman vauhdin, lämpötilan ja kosteuden. Ehkä käyn viemässä lajitellut talousjätteeni sisäpihan perälle säiliöihinsä ja koen sään samalla. Tämä idea tuntuu vastenmieliseltä siksi, että telineet, työmaakopit ja edestakaisin töissään vaeltava remonttiväki täyttävät sisäpihan melkein kokonaan.

Ehkä siis lähdenkin ulos ihan umpimähkään ja menen takapihan perälle nyssyköineni vasta illalla remonttitöiden tauottua. Toivon hyvää päivää meille kaikille tasapuolisesti.

07:51 - /maailma

2005-05-26

Toivon, toivon...

Toivon, että osaisin toimia paremmin kuin olen osannut elämäni mittaan ja paremmin kuin nyt osaan toimia. Toivon, että opin parempaa omien tekojeni hallintaa, että en ainakaan itse omilla hallitsemattomilla ja taitamattomilla teoillani mitätöisi parhaitten toiveitteni toteutumista.

Toivon olevani taitava toimija. Toivon osaavani tunnistaa, millaista toimintaa ja millaisia tekoja minun on todella mahdollista toteuttaa nykyisillä taidoillani nykyisissä olosuhteissani. Toivon oppivani vielä nykyistäkin taitavammaksi toimijaksi, joten yritän tunnistaa taitojeni lisäksi myös mahdollisuuksiani ja rajoituksiani.

Sen tiedän, että olen tähän mennessä elämässäni kyennyt oppimaan melko hyvin ja melko paljon kaiken muun lisäksi myös sellaista, mitä olen toivonut oppivani. Tietysti toivon myös pystyväni hiomaan jo osaamiani tekoja sujuvammiksi. Toivon myös yhä olevani oppimiskykyinen. Toivon oppivani uusia tekoja ainakin silloin, kun se on elämäntilanteessani tarpeen. Toivon, että en heittäydy liian toiveikkaaksi, mutta toivon silti kykeneväni yhä itsekasvatukseen.

Toivon, että pystyn tunnistamaan - miten elämänkulkuni sitten eteneekin ja millainen nykyhetkeni kulloinkin onkaan - itseni juuri sellaisena kuin minä olen itse tässä nyt.

Toivon, että muistan olla rehellinen myös toiveitteni tiedostamisessa. Näin minä toivon siksi, että omien toiveitteni toteuttamisen sijasta minulla on ollut elämässäni tapana yrittää ottaa omiani enemmän huomioon muiden ihmisten toiveet ja toivoa osaavani toteuttaa niitä. Muun maailman toiveiden toteuttamisessa ei olisi silloin tällöin tehtynä kovin suurta vikaa, elleivät mielessäni olevat toisten toiveilta näyttävät mielikuvat olisi tähän mennessä aivan liian usein osoittautuneet omiksi kuvitelmikseni.

Toivon, että en enää yrittäisi miellyttää toisia ihmisiä, vaan olisin hienotunteinen ja kohtelias ihan muuten vaan. Olen nimittäin huomannut, että olen yrittänyt miellyttää muita arvaamalla heidän puheistaan ja toiminnastaan heidän odotuksensa ja toiveensa minun suhteeni. En sentään läheskään aina ole alkanut arvailemiani toiveita toteuttamaan. Tuskinpa olisin siihen edes pystynytkään. Olen kuitenkin yrittänyt olla häiritsemättä omilla toiveillani toisten ihmisten parhaita toiveita, jos olen uskonut huomanneeni toiveemme keskenään yhteensopimattomiksi.

Omien toiveitteni tunnistamista - ja tunnustamista ainakin itselleni - minä pidän nykyisin tärkeänä, jopa tärkeämpänä kuin muiden ihmisten minuun kohdistuvien toiveiden arvailemista. Tahdon tunnistaa toiveeni siksikin, että tahdon osata erottaa toiveitteni (tai joskus myös pelkojeni) mukaisesti kuvittelemani elämäntilanteen todellisesta elämäntilanteestani ja siitä, millainen suhde minulla on itseeni ja muuhun todellisuuteen juuri nyt. Toivon, että todellisen elämäntilanteen tunteminen antaa realistisen perustan toivoa parasta tai ainakin parempaa tulevaisuutta ja jopa ihan hyvää elämää.

Toivon toimivani niin, että pystyn liittymään myös vastuulliseen yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa. Onnistunut yhteistyö on siis myös toiveeni. Siksi toivon osaavani riittävästi sellaisia tekoja ja sellaista toimintaa, joka herättää muissa ihmisissä kiinnostuksen tehdä yhteistyötä minun kanssani. Muutenkin toivon kelpaavani ihmisenä ihmisten joukossa.

Toivon aika paljon ja monenlaista. Voidakseni toteuttaa toiveitani omalla toiminnallani, toivon osaavani hallita oman toimintani. Toivon, että hallitsen toimintani niin hyvin kuin se nyt vallitsevissa todellisissa olosuhteissa on mahdollista ja niin hyvin myöskin, että kykenen toteuttamaan toiveitani. Toteuttamista silmällä pitäen valitsen kaikista toiveistani ne, jotka minusta tuntuvat toteuttamisen arvoisilta, kenties jopa kaikkein arvokkaimmilta ja muodostan niistä itselleni toteuttamiskelpoiset tavoitteet. Sitten etsin ja toivon myös löytäväni sellaiset keinot, joilla voin edetä toiveiden mukaisiin tavoitteisiin.

Toivon, että pystyn toteuttamaan arvokkaimmista toiveistani hiomani tavoitteet omalla toiminnallani ja yhteistyössä muiden kanssa. Toivon, että minulla on myös hiukan enemmän hyvää onnea kuin huonoa onnea. Ihan sellainenkin onni riittää, joka ei ole huonoa onnea, vaikka ei se erityisen hyvääkään onnea olisi. Toivon hyvää.

06:59 - /toiveet

2005-05-25

Lahjakortillinen herkkuruokaa

Kävin nautiskelemassa lahjakortillisen herkullista ravintolaruokaa - itsekseni ja ilman mitään sen kummempaa perustetta kuin syömätön aamupäivä, hyvään vauhtiin pyörähtänyt pestuuprosessi ja mielen täyttänyt kuva (tuoksu, maku) hienon ravintolan herkkuruuista.

Alkuruoka oli kaunis ja maistui katkarapuisille kasviksille kastikkeineen. Varsinainen ruoka näytti houkuttelevalta ja maistui ihanasti röstiperunalta, kalkkunalta, joltain valtavan makoisalta juustolta, brokkolilta, porkkanalta ja suloisesti suussa sulavalta soosilta. Jälkiruokana kukoisti kylmä jäätelöpallo lämpimään kastikkeeseen upotettujen hedelmänpalojen päällä.

Pöydällä paloi kynttilä ja juomalasissa kului kannullinen vettä. Sain olla ihan omissa mietteissäni, sillä tarjoilu sujui joustavasti. Onnistuin valitsemaan hiljaisen ajankohdan. Ateriani jälkeen ravintola täyttyi rupattelelevista seurueista, mutta minä lähdin mielissäni kotiin.

Olen minä joskus ennenkin syönyt yhtä hyvin muiden kustannuksella. Tai omallani sikäli, että olen ennen tai jälkeen opettanut filosofiaa taholle, jolla on tapana tarjota vieraileville tähdille edustuslounas tai päivällinen. Tai olen pitänyt esitelmän ja maksanut siitä, että olen päässyt syömään hyvässä seurassa. Tosin tätä ei ole ollut varaa kokeilla ihan viime aikoina.

Tämä lahjakortti syntyi siitä, että ajankohta, jona seurallinen nautiskelu olisi ollut mahdollista, ei ollut sopiva.

21:17 - /ihmeet

Osa-aikainen pesti kajastaa taas ulottuvilla, vaan kuinka käynee?

Nyt näyttää siltä, että yksi hyvä yhdistys voi viimein hakea yhdistelmätukea palkatakseen osa-aikaiseksi projektisihteeriksi yhden hyvän ja motivoituneen pitkäaikaistyöttömän eli minut. Kaikkien tarvittavien asiapapereiden pitäisi olla kunnossa niin, että viranomaisilla on ensi viikko aikaa hoitaa oma päättämistyönsä.

Jos saan oa projektisihteerin pestin, niin sitten minulla on lopultakin myös sellaista vapaa-aikaa, jona voin harrastaa väikkärini valmiiksi. Jos vuoden mittainen oa pesti alkaa aikuisten oikeasti 6. kesäkuuta, niin minä varmaankin saan keskittyä siihen työaikani ja harrastaa vapaa-ajallani tosiaan mitä tahdon.

Työvoimatoimiston ja Kelan yhdistykselle antamaa "kyllä" tai "ei" -päätöstä (ja siitä minulle seuraavaa työsopimusta tai kieltoa) odotellessani minä teen, kuten työnhakijan kuuluu: haen rahoitusta ja pestejä. Yhdistelmätukipaikka ei saa kaatua ainakaan siihen, että en ole viimeiseen saakka täysillä työmarkkinoiden käytettävissä. Olenhan minä.

Teen ainakin Wihurille apurahahakemuksen sekä hakemukset koulutustani ja työkokemustani vastaaviin avoimiin pesteihin, sikäli kuin niitä löydän.

17:31 - /tulossa

Entäpä sitten tutkimusrahoituksen metsästäminen?

Toukokuussakin on avoinna keskeneräisillä väitöskirjoilla kalastettavaa rahoitusta. Laitetaan vain väitöskirjan päivitetty tutkimussuunnitelma koukkuun ja maustetaan se parilla kolmella hyväntahtoisen asiantuntijan lausunnolla, evästetään omalla ansioluettelolla ja lähetetään apurahahakemuksen myötä rahoitusta jakavalle taholle.

Tällä hetkellä hakemuksille vastaanottavaisia rahoittajia ovat Jenny ja Antti Wihurin rahasto 24.4.- 31.5.05 välisen ajan ja heti sen jälkeen 1.6.-30.9.05 Koneen Säätiö ja jo ennen tuon Koneen hakuajan päättymistä avautuu ja sulkeutuu Alfred Kordelinin Yleisen Edistys- ja Sivistysrahaston rahoituksen hakuaika 1.8.-31.8.05. Olenhan minä vuosikymmenien mittaan silloin tälläin saanut apurahoja ja muutakin rahoitusta tutkimukselleni, mutta kun se ei ole ollut väitöskirjaa varten, niin ei ole ollut varaa väitellä. Vaan entäpä jos sittenkin?

Tämmöiset elkeet nousivat mieleeni, kun seurasin kaksi tuntia yhtä filosofian lisensiaattityön tarkastusta. Sitten join kupposen kahvia marjapiirakan kera keskustellen monien tohtoreiden ja yhden filosofian lisensiaattityötään puolustaneen maisterin sekä hänen taustajoukkojensa kanssa. Tuleva lisensiaatti ja molemmat työn tarkastajat sekä paikalla ollut professorikin olivat naisia. Eipä sillä muuta merkitystä tässä asiassa ole kuin se, että rupesin miettimään, miksen itse ole tuollaisessa tilanteessa.

Nokkelasti koukkasin itseni Helsinkiin lähdössä olleen toisen lisensiaatityön tarkastajan kävelyseuraksi Pinnistä Rautatieasemalle. Keskustelimme kausaalisuudesta. Mitähän jos sittenkin hakisin apurahoja, kun noita hakuaikojakin on avoinna juuri nyt?

15:42 - /keinot

Yhdistystoiminta vaativana harrastuksena ja yhdistys työllistäjänä

Yhdistyksen perustamiskokouksen jälkeen hallitus järjestäytyy. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA syntyi 5-tuntisessa kokouksessa illalla 11.5.05. Kiireiset naiset pitävät hallituksen järjestäytymiskokouksen reilusti myöhemmin eli kesäkuun ensimmäisenä. Olen puheenjohtaja, joten valmistelen kokouksen. Valmistelen myös yhdistyksen rekisteröintiä. Muutakin on vireillä heti yhdistyksen olemassa olemisen alusta asti.

En ole ihan vihreä tässä yhdistystoiminnassa, vaikka vihreä olenkin. Olen toiminut elämäni mittaan yhdessä jos toisessakin yhdistyksessä. Silti olen kiitollinen Antti-Juhanin nettipäiväkirjaansa kokoamasta Yhdistysbyrokraatin muistilistasta. Harkitsen vakavasti myös Vision verkkomyynnissä olevan Vihreän yhdistystoimijan oppaan hankkimista itselleni. Tai ehkä ehdotankin hankintaa järjestäytymiskokoksessa TASVINA:lle.

Joskus nuorena opiskelijana 1970-luvun alkupuolella - taisi olla peräti ensimmäisenä opiskelusyksynäni - minut valittiin yhden hyvän yhdistyksen hallitukseen yhtä aikaa varapuheenjohtajaksi ja taloudenhoitajaksi. Tein opiskelukiireitteni keskellä kevätkokoukseen kahden vuoden tilit kuntoon kuittien, pöytäkirjojen ja satunnaisten kirjausten pohjalta. Hankin tietenkin käsiini myös tilintarkastajat ja tilit tarkastettiin normaaliin tapaan. Kelpasivat ne myös kevätkokoukselle. Onneksi siitä ruljanssista on jo 30 vuotta.

Onneksi, niinpä niin. Ikäväkseni olen sittemmin vuosikymmenien mittaan törmännyt erilaisissa yhdistyshallituksissa toimiessani siihen, että kaikki ei olekaan kunnossa edeltäjieni jäljiltä. Yhdistysbyrokratian hoitaminen vaatii huolellisuutta, kärsivällisyyttä ja perehtymistä yhdistystoiminnan taloudellisiin ja hallinnollisiinkin määräyksiin. On ikävää huomata kesken jonkin hyvän hankkeen valmistelujen, että yhdistyksen nimenkirjoittajia ei olekaan vaihdettu yhdistysrekisteriin tai että tilit ovat levällään tai mitä nyt sitten onkaan jäänyt tekemättä kiinnostavampien asioiden parissa puuhatessa.

Yksi hyvä rekisteröity yhdistys voi työllistää osa-aikatyöhön ainakin yhden hyvän motivoituneen yhdistelmätukikelpoisen työnhakijan niin, että pesti on yhdistykselle lähes ilmainen.

Jos jokin rekisteröity yhdistys päättää hakea työvoimatoimiston ja Kelan kautta yhdistelmätukea ja aikoo palkata sillä yhdistykselle osa-aikaisen työntekijän, on yhdistysbyrokratian oltava ajantasalla ja kunnossa. Silloin tarvittavat dokumentit löytyvät arkistosta, yhdistysrekisteristä ja muualtakin suhteellisen nopeasti. Yhdistyksen on sitten helppo toimittaa yhdistelmätuen edellyttämät hakemukset liitteineen Työvoimatoimistoon, joka huolehtii, että Kelakin saa käsiteltäväkseen oman osansa hakemuksista.

Yhdistelmätukikelpoisen työntekijän palkkaaminen voi toteutua yhteiskunnan rekisteröidylle yhdistykselle myöntämällä yhdistelmätuella. Silloin se on yhdistykselle lähes ilmaista. Ensimmäiseen palkkaan työnantajakuluineen on ry:llä toki oltava varaa, mutta viimeisen palkan ja työnantajakulujen maksamisen jälkeen saatava viimeinen yhdistelmätuki nollaa saldon. Yhdistysrekisteriote on toki maksettava ja ehkä jotain muuta pientä. Muuten työntekijä on yhdistykselle ilmainen.

Yksi hyvä yhdistys voi työllistää osa-aikaisesti ainakin yhden hyvän työntekijän, joka on pitkään etsinyt työkokemukselleen ja työpanokselleen rahassakin mitattavaa arvostusta.

08:11 - /keinot

2005-05-23

Vielä vähäsen tekstinkäsittelystä esseen tiimoilta

Lähetin tänä aamuna eteenpäin esseen, jonka hiomiselle olin saanut filosofisista ja teknisistä syistä vähän lisäaikaa.

Ajattelin viikko sitten viikonloppuna muutaman keskustelun innoittamana hiukan hioa tekstiä ennen sen lähettämisen viime hetkeä, mutta en ottanut silloin huomioon tekstinkäsittelyohjelmaani Tediä. Sen sijaan, että teksti olisi tuolloin parantunut, tuli vastaan monenmoisia ihan yllättäviä teknisiä ongelmia. Tai ei minun olisi niistä pitänyt yllättyä, sillä juuri tuollaisten ongelmien tähden olen viime marraskuusta asti vältellyt muotoilua tarvitsevien tekstien kirjoittamista kotikoneellani.

Onhan minulla ollut mahdollisuus etsiä käyttööni maailmalta jokin minulle avoin ja sillä kertaa muilta vapaana oleva tietokone, kun olen halunnut työstää vaativampia tekstejä, mutta aineiston kantaminen on työlästä. Lisäksi kantaessa kipeytyvät nekin nivelet, joita tarvitsen näppäimistön naputteluun eli ihan silkkaan kirjoittamiseen. Viikonloppuisin ja iltaisin (öisinkin) on helpompaa kirjoittaa tekstit kotona - enkä minä virka-aikana tosiaan joudakaan kirjoittelemaan, kun on noita työnhakukiireitä.

Toissa viikonloppuna siis parantamisen sijasta pahensin tekstiä ihan teknisten ongelmien ja oman suurenmoisen ohjelman komentotaidottomuuteni keinoin. Sain viime viikon maanantaina lisäaikaa, mutta jouduin käyttämään sen tyylin ja sisällön hiomisen sijaan lähes täysin tekstitiedoston ja sen perussanoman pelastamiseen.

Sain onneksi viime perjantai-iltana uudeksi tekstinkäsittelyohjelmakseni AbiWordin ja sille käyttöpaikaksi huonomuistisen koneeni sijasta runsaasti operointitilaa minua varten rakennetulta "palvelimelta" (tai niin minä ainakin sitä nimitän) tuolta jostain netistä tai it-tukihenkilöni kotikoneelta tai mistä lie mystisistä virtuaalisvääreistä tai jostain.

Esseen korjaamista on hidastanut AbiWordillakin se, että korjattavaa on ollut kelpo läjä. Oma taitamattomuuteni, viime viikollakin vielä käyttämäni Ted-tekstinkäsittelyohjelman kömpelyys käytössäni sekä koneeni ylivoimainen hitaus tuottivat ennen Abiwordin saapumista työstämääni tekstiin semmoisen virheiden vipinän, että niiden poistaminenkin on ollut hidasta.

Jostain syystä AbiWordilla avaamassani tiedostossa (joka siis oli aiemmin Tedillä tekemäni) oli esseeteksti jopa kokonaisena kopiona keskellä itseään. Minulta meni vähän aikaa, ennen kuin edes keksin, että kaikki alkoi yllättäen kesken esseen alusta uudelleen ja tuon uudelleen alkaneen tekstin loputtua jatkui alkuperäinen teksti loppuunkin uudelleen. Olin oikein ylpeä siitä, että löysin tuon virheeni kokonaisena, enkä vain ryhtynyt poistamaan toistoja vaihe kerrallaan.

Sitä minä vain ihmettelen vieläkin, että miten kotikoneeni, minä ja Ted onnistuimme yhdessä tuollaisenkin virheen aiheuttamaan. Joistain muista virheistä ja ongelmista on kuvaus aiemmassa jutussani täällä Aloitusmaisemassa. Kaikkea en ole kertonut, enkä kerrokaan.

Tänä aamuna lähetin esseen julkaisun toimittajalle sellaisessa kunnossa, millaiseksi sain sen turvallisella "palvelimella" ihanaa AbiWordia käyttäen teknisesti korjattua. Lähes kaikki hienot tyylin ja sisällön parannusideat kylläkin jäivät toiseen kertaa.

Jokin hetki sitten löysin sähköpostilaatikostani viestin, jossa luki, jotta "kiitos". Luki siinä vähän muutakin. Olen tyytyväinen siihen, että esseeni on ehtinyt mukaan julkaisua työstävään prosessiin.

19:04 - /keinot

2005-05-22

Vihreän liiton uusi puheenjohtaja

Tekstariuutisia paikan päältä: Kokkolassa on valittu Vihreän liiton puheenjohtajaksi Tarja Cronberg. Hän voitti toisella kierroksella äänin 128-118 Anni Sinnemäen. Toki tämä toteutunut tulos on meidän hieman vanhempien naisten kannalta kannustava, jos ei muuten.

Teksti-tv:n uutisia: YLE24 kirjaa sivuillaan tuon edellä olevan äänestystuloksen. Lisäksi sieltä on luettavissa myös Vihreän liiton puheenjohtajavaalin ensimmäisen kierroksen luvut: Tarja Cronberg 97 - Anni Sinnemäki 82 - Osmo Soininvaara 50 - Irina Krohn 14. Puoluekokousedustajia on saman tekstisivun mukaan 259. Onkohan siihen laskettu mukaan myös varaedustajat?

Televisiossa tuttuja: Olen katsellut puoluekokousuutisia bongatakseni tuttuja - siis muita kuin julkisuuden henkilöitä. Jotkut nimet saivat haastatteluissa kasvot. Kokousmatkalla äskettäin minulle kyydin tarjonneen herrasmiehen näin haastateltavana ja saman kokouksen meno- ja paluumatkan tamperelaistutun kanssamatkaajan näin vilahtavan jonkun kuvan taka-alalla. Jossain vaiheessa huomasin oman poikanikin käväisevän kuvassa.

12:51 - /politiikka

2005-05-21

Tekstinkäsittelyn hankaluuksia ja iloja

Olen kertonut ennenkin 32-megaisen vanhan tietokoneeni elämääni tuomasta vaihtelusta. Syksyllä 2004 tietokoneeni ja sen sisältämän kauheasti vanhentuneen kaupallisen ohjelmiston yhteistyö meni umpisolmuun, kun siirryin puhelinmodeemista kaapelimodeemiin. Tietoturva- ja käyttöohjelmistot pyörivät vain vuorotellen. Kun tein tilaa muistiin tuhoamalla tiedostoja, hävitin vähän liikaa, eikä Windows enää käynnistynyt lainkaan. Korjasin romppuaseman suoristamalla koneen sisällä olevat johdot ja laitoin Jyväskylästä postitse saamani X-rompun avulla sen verran ohjelmaa koneeseen, että it-tukeni ulottui netitse koneeni sisuksuksiin.

It-tukeni Antti-Juhani huolehti koneelleni sen kestämän määrän Linux -käyttöjärjestelmää. Hän on (minun asiaa syvemmin tuntemattoman ymmärrykseni mukaan) hyödyntänyt Debiania (GNU/Linux). Ikkunointijärjestelmä, jonka kuoletan hetkeksi, kun koneeni virtuaalimuisti täyttyy käyttöroinasta - ja käynnistän uudelleen virtuaalimuisti ammollaan odottamassa käyttöjäni - on X.

Käytössäni olevassa X:ssä kolme eniten käyttämääni ohjelmaa ovat tekstinkäsittelyyn Ted, nettiselailuun Dillo ja sähköpostiin Sylpheed. Poikani myös huoltaa - netiste Jyväskylästä käsin - Tampereella kotonani kököttävän koneeni ohjelmistoa. Koneen pienimuistisuus ja minun tehtävieni vaativuus muodostavat kuitenkin hankalan yhdistelmän, johon ystävällinen it-tukeni jatkuvasti kehittelee korjauksia, kunhan osaan kertoa, mistä oikeastaan kulloinkin kiikastaa. Muistia emme lisää näin vanhaan koneeseen, mutta muitakin ratkaisuja on.

Ted-tekstinkäsittelyohjelma on kepeä käyttää pieniin yksinkertaisiin teksteihin ja vaikkapa niiden muotoiluunkin. Olen toki kirjoittanut Tedin käyttöä harjoitellessani myös 50000 sanaisen tekstitiedoston, mutta siinä ei ollutkaan juuri mitään muotoiluja. Kirjoitin nimittäin viime marraskuussa yhden kirjakäsikirjoituksen ensimmäisen version käyttäen harvakseltaan kappalejakoa ja otsikointia. Palkissani oleva vihreä linkkimerkki kertoo kirjoittamisen määrällisen tavoitteen täyttyneen ajoissa. Opin samalla myös käyttämään Tediä ja X:ää kohtuullisesti, mutta käsikirjoitukseen en ole uskaltanut niiden avulla kajota.

Nyt kevään mittaan olen yritänyt hioa Tedilläni enintään 3900 sanaista esseetä, jossa pitäisi olla lähdeluettelossa vinoja kirjaimia ja kernaasti osa asiasta alaviitteinä. Ted on oikutellut tosi ilkeästi siksikin, että koneeni on hidas. Yksi painallus näppäimestä voi tuottaa monta komentoa peräkkäin, ynnä muuta haittaa. Vinot kirjaimet katoavat talletusreissulla. Alaviitteitä ei pystynyt tekemään. Tekstin leikkaa-liimaa -toiminto toistaa liimattavan otteen pahimmillaan kolmekymmentäkin kertaa ym. Voisi Ted kuulemma osata tuon kaiken ja monimutkaisempaakin tekstinkäsittelyä, mutta minä en osaa sitä siihen komentaa. Minä tarvitsen käyttäjäystävällisiä ohjelmia.

Eilen illalla Antti-Juhani metsästi minulle hiukan enemmän tilaa vaativan AbiWord -tekstinkäsittelyohjelman, joka pyörii hitaasti omalla koneella, mutta auttaa tulostuksessa. Varsinaisti käytän AbiWordia Antti-Juhanin minulle tekemällä palvelimella, jossa voin käyttää myös Firefoxia vaativampaan nettiselailuun.

Valitettavasti esseen dead line oli jo. Teknisten ongelmieni vuoksi muutamalla päivällä siirretty ylimääräinen takaraja saattoi mennä umpeen jo eilen, mutta oletan että viikonloppu kuuluu samaan muutamaan päivään. Yritän siis vielä nyt viikonloppuna eheyttää ja viimeistellä tekstini AbiWordilla ja lähettää sen rtf-liitteenä Shylpheed-spostina sinne minne sen toivon kelpaavan. Ehkä muutama päivä, joka luvattiin, käsittää vielä tämän viikonlopun.

SUNNUNTAINEN HUOMAUTUS: Täydensin sunnuntaiaamuna 22.5.05 tätä lauantaina 21.5.05 luonnostelemaani ja Aloitusmaisemaan sijoittamaani tekstiä. Uuden jutun kirjoittaminen olisi tuntunut toistolta ja tämän edellä olevan jutun alkio tuntui vaativan vahvistamista. Laitoin tekstiin Linux-, Debian- ja X-linkit selitystäydennyksineen, mutta en tarkistanut kokoustavalta it-tueltani puhelimitse, että vaatimaton tietotekniikan ymmärrykseni on johtanut minut oikeisiin linkkeihin.

14:36 - /keinot

2005-05-20

Joitain oman kirjallisen toimintani jälkiä

Minä etsin yhä silloin tällöin itseäni tai ainakin jälkiä toiminnastani. Jolloinkin tämän viikon torstaina aamupäivällä poistuin kotoani löytääkseni yhden kirjan. Käännyin ulko-ovelta vasemmalle ja kuljin kotikatuni päähän. Ylitin kadun, joka vaati valitsemaan suunnan. Käännyin taas vasemmalle ja kuljin yliopiston päärakennukseen. Siellä olikin vain paperikauppa. Uuden Pinnin alakerrassa on kirjakauppa, mutta ei siellä ollut myynnissä TUP:n julkaisemia kirjoja. TUP myy kirjansa Attilassa, joten kävelin sinne. Löysin kirjan, jota etsin eilenkin. Selailin sitä varovasti ja rauhoituin sitten. Oli minun esseeni siellä niin kuin pitikin.

Harkitsin kirjan ostamista, mutta kun en saanut edes opiskelija-alennusta, päädyin myyjän kanssa edulliseen vaihtoehtoon: hän kirjoitti tutkielmani "Georg Henrik von Wright ja filosofinen tieto teosta" sivunumerot (202-211) lappuselle. Sitten hän ihmetteli, miksei minulla ole tekijänkappaletta kirjasta. Niinpä. Pitääpä joskus kysyä, josko saisinkin filosofian yksiköstä Tampereen yliopistosta tuon kirjan Filosofisia tutkielmia - Philosophical Studies in honorem Leila Haaparanta. (toimittanut Luoma et al 2004). Suomen filosofiselta yhdistykseltä sain toki kirjan nimeltä Kielto (toimittanut Gylling et al 2004) tekijänkappaleena. "Kielto" -kirjassa on sivuilla 126-132 tutkielmani "Kielto Georg Henrik von Wrightin teonteoriassa ja teonlogiikassa". Tästä von Wright -teemasta minulla on tekeillä muutakin.

Katsastin samaan jälkieni metsästykseen myös vanhempia tekstejäni. Tuossa Aloitusmaiseman palkissakin on linkki Tampereen yliopistossa tekemääni verkkojulkaisuun (2002), jossa on aika lailla minun tekstejäni, mutta myös muutaman muun filosofin sekä silloisen projektini vertaisohjaajien ja monimuoto-opiskelijoiden tekstejä. Verkkojulkaisun sivuilta löytyy linkkilista (1999-2002), josta pääsee lukemaan tuon saman projektini muiden ryhmien ja kurssien harjoitustöinään tekemiä kokeilumonisteita. Minäkin kirjoitin osaan niistä ja kuvitinkin jonkun. Koko tuon vaiheen aluksi toimitin Tampereen yliopistossa kirjan Työn teko - Alma Itä-Pirkanmaan työllistämisviisautta (1999). Kirjan muut kirjoittajat ovat joko silloisia filosofian pääaineopiskelijoita tai itäpirkanmaalaisia ikääntyneitä oman elämänsä eli muun muassa pitkäaikaistyöttömyyden ja sitä edeltäneen työuransa asiantuntijoita. Olen toki itsekin kirjoittanut sinne joitain tekstejä.

Olen ollut yhden pitkän pätkän elämässäni Maija Kaijanaho, joten julkaisin silloin sillä nimellä. Vielä niihin joihinkin pystyy linkittämään nykyisinkin, vaikkakin vain nimikkeinä myyntiluetteloissa.

JY:n Täydennyskoulutuskeskuksen julkaisujen myyntiluettelossa (TäyKK) Kampus-kirjassa on artikkelikokoelma "Arjessa tapahtuu (toimittanut Lehtinen 1993), jossa on artikkelini "Aikuiskasvattajan kasvatustietoisuus". Samasta luettelosta löytyy oppimateriaaliksi tarkoitettu julkaisuni "Ihmisen tie toisen luo - vammaisen kohtaamisesta" (Kaijanaho 1992). Olen kirjoittanut muitakin erityispedagogiikkaan liittyviä artikkeleita. Esimerkiksi Joensuun yliopiston julkaisuun "Erityispedagogiikan tutkijankoulutuksen nykytila." (toim. Tuunainen et al 1992) Kaijanahon nimellä artikkelit "Erityispedagogiikan tutkijankoulutuksen valtakunnallisen yhteistyön suunnittelu" ja "Kehitysvammaisuus ihmisen todellisuussuhteessa".

Kirjoitin Kaijanahona kuitenkin nuoruudesta, maailmankuvasta ja kirjoittamisesta yhdessä elämäni vaiheessa enemmän kuin erityispedagogisista teemoista. Mainitsenpa esimerkkinä vaikka artikkelini "Nuoret kirjoittajina - maailmankuva ajattelevan ja kirjoittavan nuorison todellisuussuhteessa" (Kasvatus 18/1987, 286-293). Tutkimusjulkaisuni "Maailmankuva ajattelevan ja kirjoittavan nuorison todellisuussuhteessa" (Kaijanaho 1988) on yhä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisujen myyntiluettelossa (KTL) Kampus-kirjassa. Joensuun yliopiston kansainväliseen julkaisuun "The construction of youth research" (toim. Nuutinen 1990) kirjoitin artikkelin "The reality relation of youth".

04:21 - /mina

2005-05-19

Torstaiaamua tietokoneen äärellä

Kävin eilisiltana kirjastoissa ja kirjakaupoissa etsimässä joitain kirjoja, joista halusin tarkistaa lähdetietoja erästä esseetäni varten. Joskus juuri ennen iltayhdeksää Akateemisen Kirjakaupan ystävällinen myyjä kysyi, olinko muistanut, että Tampereen yliopistossakin toimii kirjakauppa. Enpä ollut. Sinne menen tänään, sillä siellä on varmaan viimeisin lähdetieto, jota etsin. Voin varmaan illalla viimeistellä esseeni.

Äsken lähetin lisää mediatiedotteita, joiden aiheena on Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA. Lähetin TASVINA:n sähköpostia eilen ja tänään myös aika isolle joukolle aktiivisia vihreästi ajattelevia naisia, jotka jo ovat mukana toiminnassa. Olen tarkistellut yhdistysrekisteriin tehtäviin ilmoituksiin tarvittavia asiakirjoja, sillä TASVINA tahtoo mukaan yhdistysrekisteriin muiden yhdistysten joukkoon. Yhdistyksen olemassaolon toinen viikko on käynnistynyt hyvin.

Tänään on jälleen pikkuriikkinen neuvottelu todennäköisen työnantajan eli yhden hyvän yhdistyksen puheenjohtajan kanssa. Ihmettelemme varmaan myös sitä, miten monia mutkia yhdistelmätuella työllistämiseen voi löytyä yhdistyksen, työnhakijan ja yhteiskunnan asioiden tilasta ja tilanteesta. Kaikkien tahojen asiat on saatava työllistämisen edellyttämään kuntoon, ennen kuin prosessi etenee kaikki vaiheensa. Silti viranomaisen päätös voi olla kyllä tai ei. Yritämme kuitenkin yhdessä - minä työnhakijana ja yhdistys mahdollisena työnantajanani - eteenpäin kohti kaukana tulevaisuudessa siintävää työllistymistä.

Koska tekeillä oleva reitti työmarkkinoille on lyhentymisen sijasta pidentynyt, olen yhä työmarkkinoiden käytettävissä. Haen työtä ja tutkimusrahoitusta niin kauan, kunnes jokin tai joku työnantaja on sopimuksella sitonut minun työpanokseni käyttöönsä tai rahoitettavakseen.

Työstä puheenollen sanottakoon, että kotikerrostaloni julkisivuremontin työväki on ahertanut ikkunani takana jo pitkään tänäkin aamuna. En tiedä, mitä siellä on tekeillä. Miesäänten sanoista ei saa selvää, eikä varjojen liikkeistä. Osa huudoista tuntuu kuuluvan alemmista kerroksista tai katutasolta asti. Tällaisesta sain selvää: "Ota se lauta pois. Ei mitään hätää."

08:43 - /tilanne

2005-05-18

Meteliä ja miehiä seitsemännen kerroksen ikkunan takana

Aamupäivällä ikkunaani ropisi jotain niin, että kuului melkoinen melu. Samalla kuulin kuitenkin myös miesäänten keskustelua ja toistensa komentelua. Kun äänet vaikenivat, kurkistin ikkunoiden vaihdon myötä kotiini pesineiden sälekaihdinten lomitse, näkyykö sumeassa suojamuovissa mitään jälkiä. Toki näkyy. Rapatessa on tosiaan roiskunut.

Suunnilleen puolet ikkunaa suojaamaan kiinnitetystä sameanvalkeasta muovista on aivan rappaukselta näyttävän töhkän peitossa. Maalaus taitaa olla seuraava vaihe. Olisikohan sitten jo vuorossa ikkunamuovien poisto ja jälkien siivous? Miltähän tuntuu taloa hunnuttavien pressujen riisuminen ja telineiden purku? Tuleekohan suojaton olo? Huomaan aikanaan, mitä tapahtuu.

14:45 - /maailma

Lahjakortti ja pestuuhidasteet

Minulla on käyttämätön lahjakortti ravintolaan, jossa en ole koskaan käynyt. Vieraassa kaupungissa olisi helpompaa mennä syömään ennastaan tuntemattomaan ravintolaan, mutta täällä kotikaupungissani viihdyn parhaiten oman kotoisen pöydänkaareni ääressä syömässä. - Pöydänkaari on niin kuin pöydänkulma, mutta pyöreässä pöydässä. - Tunsin tällä kertaa suurta houkutusta ulkona syömiseen, mutta en sentään vieläkään edennyt lahjakortin käyttämiseen saakka. Säilytän mielelläni arvokkaita asioita, mutta ehkä lahjakortin arkistointi ei sentään minultakaan onnistu.

Tarinan juoni, jota olen hionut tähän samaan tekstiin useamman päivityskerroksen verran - perustekstin säilyessä ikään kuin runkona tai rankana - kertoo meinaamisista ja on tämmöinen.

Kävin ihan muuten vain yhdessä tilaisuudessa tuttuja tapaamassa, joten saatoin helposti poistua hiukkasen kesken - ja poistuinkin. Jos sanoisin, että siirryin silloin työllistymistäni edistävään palaveriin, liioittelisin, sillä kyse oli parin pikkujutun vauhdikkaasta tarkistamisesta. Seuraavaksi mieleeni juolahti rupatella niitä näitä, mutta koska tällä kertaa ei osunut ketään tuttuja kohdalle, vaikenin. En tykkää puhua itsekseni, enkä viitsinyt noin pienen meinaamisen vuoksi kaivaa edes kännykkää esiin hankkiakseni sitä kautta rupatteluäänen korvaani.

Säästä on tiistaipäivän mittaan jo kuitenkin ollut puhetta, mutta lähinnä seurauksien kautta. Kevään tuulisessa viileydessä on siellä täällä tuttavapiirissäni väen kimppuun iskenyt jokin kevätpöpö. Siltä minä olen vissiin välttynyt, vaikka olen tallustellut jopa jo paljain jaloin yön viileillä nurmilla jonkun pihan perälle ja takaisin. Flunssan sijaan minä olin maanantaina vatsataudissa aamun ensimmäiset tunnit, eikä se ollut yhtään kivaa. Onneksi terveys hallitsi tiistaitani vaivatta.

Minun teki mieleni mennä mahdollista tulevaa työhuonettani kurkistamaan. Ilta oli jo pitkällä ja minua meinasi ruveta väsyttämään, vaikka vain mietin mahdollista työtilaa. Lahjakortilla, ihmisten tapaamisella ja työhuonehaaveillani ei ole tänä tiistaina ollut mitään muuta tekemistä keskenään kuin se, että kaikki kolme asiaa liittyvät jotenkin meinaamiseen. Tai ei niillä ensin ollut yhteyttä toisiinsa edes meinaamisen kautta. Siis ei ennen kuin ryhdyin meinaamaan myös sitä, että söisin ulkona eli ravintolassa. Tuo meinaamisen yhteys syntyi tällä tiistaisella iltakävelylläni perättäisten tapahtumien ketjussa.

Ensin siis olin meinannut puhua tuttujen kanssa, mutta vaiennut. Sitten osuin kävelemään sen ravintolan viereen, jonne lahjakortti minut joskus johdattaa ja jonne tälleen kohdalle osuttuani meinasin jo mennä ihan sisälle asti ja syömäänkin. Se meinaaminen sujui ikään kuin ikkunaostoksilla, mutta nyt olin ikkunameinaamisilla.

Katselin siinä meinatessani vähän ruokamainoksia, käytettävissä olevien tilojen esittelyjä (sali-infoja?) ja muutamia muita tiedotteita. Tietenkin niitä on muiden ravintoloiden tapaan myös tämän ravintolan ikkunassa ja edustalla, mutta tyylillä. Ihan hieno. Tänään en kuitenkaan mennyt käyttämään lahjakorttiani, vaikka meinasin. Olin yhtäältä kylläinen ja toisaalta haluan vielä haaveilla herkutteluhetkestä.

Jatkoin matkaani ikkunameinaamiseni hetkellä lähimpänänä olleen torin luota seuraavan torin vieressä kulkevalle jalkakäytävälle. Kuljin suoraan, kunnes käännyin täsmälleen oikeassa kohdassa vasemmalle ja löysin kauniin vihreän nurmikaistaleen, joka johti suoraan eteenpäin. Kuljin viherkaistaleen viertä, kunnes nurmi vaihtui kestopäällystetyksi pihaksi ja tulin eräälle ovelle.

Kävin siinä sitten mielessäni pienen äänettömän keskustelun itseni kanssa siitä, miltä tuntuisi kulkea vähintään kaksi kertaa päivässä juuri tuosta ovesta. Kaksi kertaahan siitä nimittäin kertyy, jos ensin menee taloon sisälle pääovesta ja sitten joskus tulee sieltä pois saman oven kautta.

Haaveilin soveliaan tovin siitä, miten touhuaisin muutaman tunnin päivässä aidosti työllisenä ja saisin aikaan tuloksia. Olen minä käynyt aikojen myötä joitain kertoja ihan sisällä saakka siinä huoneessa, josta tulee osa-aikainen työhuoneeni, jos on tullakseen. Tulemisen meinaamista on ollut ilmassa jo joitain aikoja, mutta toteutuminen on ollut pikkuriikkisen takkuista. Joskus meinaan kadottaa perinteisen kärsivällisyyteni, mutta kun meinaamisesta ei oteta, voin todeta, että olen ollut tyylikkäästi rauhallinen.

Tiedän, että maisema huoneen ikkunasta on kaunis, joten valmentaudun jo sen oikeaan katseluun. Meinaan nimittäin niin, että katson ikkunasta vain nähdäkseni työpäivän päättyessä, millaiseen säähän olen poistumassa. Jos samalla havaitsen maiseman kauneuden, niin olkoon. Tällaiseen työmoraalini vahvistamiseen ja houkutusten torjuntaan valmistautumiseen minulla on nyt ollut ihan kiitettävästi aikaa, jos siis siltä kannalta tahdon asioita katsoa.

Saattaa vielä käydä niin, että meinaamisesta tulee totta. Ja tottahan siitä totta tulee, jos on tullakseen. Kyllä minä maltan odottaa rauhassa kaikki tarvittavat vaiheet. Luotan siihen, että vaikka byrokratian mylly on hidas, niin se kuitenkin jauhaa niin kuin pitää. Eiköhän lopulta onnikin suosi.

Minulla voisi olla tänään - kuten melkein kaikkina muinakin työttömyyteni päivinä - jo toinen osa-aikainen työpäivä. Tottahan olisi, jos ensimmäinen työpäivä olisi ollut kulloinenkin eilinen. Sellaista eilistä en ole onnistunut elämään moneen vuoteen, että huomeneni olisi ollut toinen työpäivä. Nyt meinaa näyttää siltä, että ellei ihmeitä tapahdu, ei toisen työpäivän kokeminen onnistu kuin aikaisintaan vasta juhannuksen alla. Ensimmäisen työpäivän kohtalo näyttää nimittäin olevan semmoista tuonnemmas siirtymistä tällä erää.

On joskus vuosikymmenien mittaan ilmennyt ihan kohdallekin osuneita työpäiviä. Yhtä ja toista saa tapahtua ja vähän muutakin niin, että yhä uskon myös uuden ensimmäisen työpäivän koittavan jonain kauniina aamuna. Taidan säästää herkuttelulahjakortin siihen asti, kunnes saan pestin - tai kunnes lahjakortin viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan. Kolmaskin mahdollisuus on. Saatan minä nimittäin käydä joku päivä muina naisina hienon ravintolan etuovesta sisään. Voin tehdä meinaamisesta totta ja ryhtyä syömään.

00:01 - /toiveet

2005-05-16

Matkakertomus parin päivän takaa

Lähdin perjantaina puolenpäivän jälkeen kokousretkelle. Odottelin kyytiä aikani siellä, minne odotus siirrettiin. Sitten aikanaan lähdettiin. Reissutavarat täyttivät pienen auton meidän kolmen naisen lisäksi. Tunsin ennastaan toisen matkustajan ja matkan aikana tutustuin myös kuljettajaan. Menomatka sujui keskustellen auton kierrellessä rauhalliseen tahtiin kauniiden kevätmaisemien lomitse. Soitin matkalla pojaltani tarkempia ajo-ohjeita, joita hän katseli internistä löytyviltä kartoilta. Ei hän ollut tulossa samaan paikkaan, mutta oli sopivasti tietokoneen äärellä kotikaupungissaan, kun soitin.

Pikkuautollinen hyvää seuraa pitää mielen virkeänä pitemmälläkin matkalla, saati tämmöisellä, joka olisi suorimman reitin kautta kestänyt vähän yli tunnin. Maisemat olivat kauniita, joten kyllä niitä katseli reilut parikin tuntia. Kävimme perille saavuttuamme kokouspaikan lähellä Café Sississä pienellä välipalalla, sillä meillä oli siihen hyvin aikaa. Olisimme varmaan ehtineet taidenäyttelyynkin, mutta jostain syystä emme lähteneet sinne, vaan tyydyimme jäämään lauantaisen näyttelykohteen liepeille.

Ehdimme reilusti ajoissa myös Mäntän klubille. Tampereella oli kuulemma sattunut jokin kolari, joka viivytti illan pääpuhujaa seurueineen. Odottelu sujui rattoisasti, sillä tilaisuuden järjestelyistä vastannut Pirvi oli varannut ohjelmaa myös viivytysten varalle. Sitten presidenttiehdokas Heidi Hautala saapui ja väki pääsi keskustelemaan hänen johdollaan. Puhuttiin muustakin kuin hänen puheensa aiheesta, joka oli "Vetovoimainen, viihtyisä ja vihreä kaupunki". Yhtenä juonteena keskustelussa oli Mäntän aie päästä Euroopan kulttuurikaupungiksi 2011. Mäntästä ajelimme samassa tutussa autossa tutulla porukalla jonkin verran muiden jäljessä bensan haun ja muiden asioiden viivyttämänä. Osa kokousväestä tuli mukaan vain iltaa istumaan, mutta minä ja monet muut menimme Vilppulaan vaihtamaan vuorokautta maaseudun rauhassa. Iltapala maistui hyvältä. Illan ääniin liittyvä liikunnallinen ohjelma, jossa olimme itse aktiivesti mukana, sekä siihen liittyvä esitelmä olivat nautittavia.

Käväisin yöllä paljasjaloin pihan perällä, niin kuin muinaisessa lapsuudessani pidin tapanani tehdä heti lumien sulettua. Jalkani tuntuivat yöpuulle paluun jälkeen pysyvän pitkään kipeän kylminä, mutta ei siitä mitään vaivaa sitten seurannut, vaan lämpenin hyvin. Nukuin mainiosti lyhyen yöunen. Olin joskus oikean kukon kieunnan eli kukonlaulun aikaan valmiina yksinäiselle luontokävelylleni. Nousin ensin Elämänmäen luonnonpuistoon Elämänmäelle. Sinivuokoista nautin erityisen paljon. Sitten kuljin aina vain alemmas ja päädyin kauniin järven rantaan.

Linnut sirkuttivat, jokin tikka nakutti ja mikälie lintu huhuilikin kuikan lisäksi. Minua varhaisempi kävelijä tuli vastaan rannalta yöpymispaikan kahden koiran kanssa. Toinen niistä syöksyi luokseni niin kovalla vauhdilla, että meinasin kaatua, mutta toinen tuli rauhallisemmin. Seuraava kulkija tuli vastaan palatessani rannalta talolle. Kukko ja kanat kuljeskelivat pihapiirissä vapaana ainakin tässä aamun vaiheessa. Aamupala maistui. Vähitellen myös sosiaalisuuteni heräsi. Juttelin muiden yöpyjien kanssa ja löysin yhdet keinuhirrelle unohtuneet silmälasit. Kohtasin nyt valppaampana kuin aamutuimaan uudelleen saman koiran vauhdikkaan syöksyn luokseni.

Kyyti Mäntästä Tampereelle oli jo selvillä, mutta en kulkenut sillä vielä. Palasin Vilppulasta Mänttään minulle ennen tätä kokousviikonloppua tuntemattoman herrasmiehen autokyydissä. Juttelimme kokousjärjestelyistä, keskustelukulttuurista ja muista asiallisista teemoista, kunnes tulimme G.A. Serlachiuksen museoon. Siellä kokousväelle tarjottiin opastettu tutustumiskierros ja Café Sississä pullakahvit. Keskustelin Tasvinasta järjestösihteerin kanssa hetken kahvien jälkeen. Pääsin vielä aamuisella kyydillä kokouspaikalle Mäntän klubille. Nyt paikka tuntui tutulta, sillä täällähän olimme jo perjantai-iltanakin. Siirsin kassini ja takkini valmiiksi kotimatkakyydin luvanneen pariskunnan autoon, sillä halusin liikkua päivän vapaana taakoista.

Päivän esitelmöijistä kaksi oli entisestä pitkäaikaisesta kotikaupungistani Jyväskylästä ja vieläpä samasta Jyväskylän yliopistosta, jossa opiskelin ja tein töitä yhteensä yli 20 vuotta. Kolmas esitelmöijä oli helsinkiläinen järjestösihteeri, jonka kanssa jo museolla keskustelinkin. Sekä kaikkiin esitelmiin liittyneet keskustelut että kaikki taukokeskustelut olivat ainakin minun kannaltani antoisia. Suuri osa väestä oli minulle ennastaan tuntematonta, eivätkä aiheetkaan olleet ihan läpituttuja. Ruoka oli tietysti maukasta ja kylläisyys nautinnollista.

Pariskunta, jonka autossa minä ja menomatkan autoton kanssamatkustajani palasimme Tampereelle, oli tullut tutummaksi jo kokouksessa ja kotimatkalla tutustuimme lisää. Ehdimme keskustella aika lailla koko matkan ajan, vaikka tulimmekin kotimatkan vähän yli tunnissa. Minä pääsin kyydissä melkein kotinurkalle asti. Muut jatkoivat matkaa autolla, kun minä tallustelin jo pressuilla hunnutetun kotikerrostaloni telineiden alaiseen käytävään, kotiovelle ja hissillä kotikerrokseen. Kotiin oli kiva tulla, vaikka ikkunoista ei sumeiden muovien, remonttitelineiden ja pressujen vuoksi näy kuin vaaleaa hämyä.

Helluntain minä siis kirjoitin itsekseni ja niin olen tehnyt tänäänkin. Vieläkin esseeni viimeistely on vähän kesken, mutta teen sen kyllä nyt sinnikkäästi valmiiksi. Sitä en tosin tiedä, olenko ylittänyt viimeisen aikataulullisen rajan, vai vieläkö esseeni ehtii mukaan julkaisuun. Itsepä olen jännityksen itselleni järjestänyt. Ryhdyin nimittäin kokousretken keskustelujen innoittamana korjaamaan esseetäni, vaikka olin jo korjauksen alkaessa viimetipan reunalla.

13:44 - /historia

2005-05-15

Helluntai

Tänään on helluntai. Perinteisten uskomusten pohjalta tuleva kesäni on yhtä yksinäinen kuin on tämä päiväkin eli aikalailla pariton. Olen nimittäin viettänyt koko tähänastisen päivän itsekseni kotosalla kirjoituspuuhissa. Samoin vietän iltanikin. Kun kännykkä on soinut, on keskustelukumppaniksi löytynyt ensin yksi kälyistäni ja sitten poikani.

Suuren osan perjantaista ja lauantaista vietin kokousretkellä. Tapasin samalla kiinnostavia ihmisiä, joista vain osa oli ennastaan tuttua väkeä. Kirjoitan matkakertomuksen tänne Aloitusmaisemaan, kunhan saan päivääni täyttävän varsinaisen kirjoitushommani valmiiksi. Voipi olla, että matkakertomus menee huomiselle päivälle.

Heleää helluntai-iltaa!

16:57 - /eloa

2005-05-13

Mediatiedote: TASVINA syntyi

Kaiken muun vauhdikkaan eloni keskellä laadin tänään oheisen mediatiedotteen:

Tampere 13.5.2005
Mediatiedote
Vapaa julkaistavaksi heti
Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA

VIHREÄSTI AJATTELEVAT NAISET JÄRJESTÄYTYIVÄT TAMPEREEN SEUDULLA

Kukanpäivän aatonaattona eli 11.5. kokoontui joukko eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa elävää ja vihreästi ajattelevaa naista Tampereelle perustamaan Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n eli TASVINA:n.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu Maija Tuomaala toteaa sääntöjä lainaten: "Yhdistyksen tarkoituksena on luoda yhteyksiä vihreästi ajattelevien naisten välille sekä edistää ja rohkaista naisen yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa alueellisesti ja seudullisesti Tampereen seudulla. Yhdistys pyrkii vahvistamaan naisten mahdollisuuksia toimia elinympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä kestävän kehityksen, tasa-arvon ja esteettömyyden hyväksi. Yhdistys tukee ja edistää naistyötä seka vihreiden naisryhmien välistä yhteistyötä."

Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n perustajien lisäksi kokoukseen osallistunut Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri Elina Hatakka esitteli valtakunnallisen yhdistyksen toimintaa.

TASVINA perustajajäsenet päättivät, että yhdistys liittyy Vihreät Naiset ry.n ja Vihreä liitto rp:n jäseneksi sekä hakea niiden jäsenyyttä, kunhan rekisteröityminen on valmis. Perustajajäsenet korostavat kuitenkin yhdistyksen jäsenten valinnan vapautta: "Kenenkään yhdistyksen jäsenen ei tarvitse liittyä valtakunnallisiin järjestöihin, sillä TASVINA on itsenäinen yhdistys. Jokainen jäsen voi kuitenkin TASVINA:n lisäksi kuulua halutessaan myös muihin vihreitä arvoja toteuttaviin yhdistyksiin."

Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n puheenjohtaja Maija Tuomaala toteaa TASVINA:n seudullisesta ja paikallisesta luonteesta: "Yhdistyksemme toimii vihreitä arvoja ja tasa-arvoista naisasiaa edistäen yhtä lailla seudullisesti yhdistävänä tekijänä Tampereen seudulla, johon kuuluvat Tampere ja sitä lähellä sijaitsevat kaupungit ja kunnat kuin paikallisesti edellä mainituissa kaupungeissa ja kunnissa niissä asuvien vihreiden naisten ja naisryhmien paikallista toimintaa vahvistaen."

Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n hallitukseen valittiin puheenjohtajan lisäksi kahdeksan varsinaista jäsentä ja kahdeksan varajäsentä. Yhdistys käynistyy heti vahvan vihreästi ajattelevan naisjoukon voimin, jolla on jo valmiiksi vankat suhteet monenlaisiin paikallisiin, seudullisiin, valtakunnallisiin ja kansainvälisiin yhdistyksen tarkoituksen suuntaisesti toimiviin tahoihin, joten yhdistyksen verkostoituminen on heti hyvällä mallilla.

Tänä vuonna yhdistys aikoo järjestää jäsenille ja kiinnostuneille monenlaista toimintaa TASVINA:n omin voimin ja yhteistyössä yhteistyökumppaniensa kanssa.

Lisätietoja:
Maija Tuomaala
puheenjohtaja, Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA
sähköposti: maija.tuomaala@mmmt.info
GSM: 040 762 7017

12:50 - /politiikka

2005-05-12

Suuria linjoja ja pikkuruista elämää Kukan päivän aattona

Joskus nuorempana ihailin kovasti täällä Tampereella syntyneen ja Jyväskylässäkin vaikuttaneen kuopiolaisen Minna Canthin tarmokkuutta ja taidanpa ihailla Minna Canthin elämäntyötä vieläkin. Uudempi kannustaja sinnikkyyteen on koulukaupungissani Heinolassa oppikoulunsa käynyt ja täällä Tampereella filosofian professorina eläkkeelle pääsyynsä asti toimineen Raili Kaupin elämäntyö.

Suurten esikuvien sinnikkyys kannustaa minua, vaikka itse kuljenkin hissukseen paljon kapeampaa polkua elämässäni. Esimerkiksi tänään minä istuskelin kuvaannollisesti sanottuna kannolla polkuni laidalla. Odottelin lueskellen ja ajatellen, että käteni toimivat taas ja jalkojen kivut hellittävät. Soittelin joitain puheluja. Nyt verryttelen muun muassa näppäilemällä tämän jutun.

Niveleni ja koko kerrostalon mylläävä ikkunanvaihto-operaatio eivät ole olleet hyvää pataa keskenään. Ensin kipeytin niveleni moneksi päiväksi raivatessani ikkunanvaihtajille tilaa. Nyt olen potenut nivelvaivoja eilisen ja tämän päivän päinvastaisesta syystä. Siirtelin nimittäin toissa iltana ja eilen päivällä huonekaluja ja kukkia takaisin paikoilleen ikkunoiden eteen. Löysät nivelsiteeni eivät oikein pidä fyysisessä työssä, vaan tulee ongelmia. Yksi entinen koulukaverini - lääkäri nykyisin - lohdutteli taannoin, että tutut kivut kuuluvat elämään.

Kotini sisäinen osuus ikkunaremontista on ohitse. En ole silti vielä pessyt kuljetuksen ja asennusvaiheen ikkunalaiseihin tuomia tahroja pois, sillä ulkoseinäremontti jatkuu vielä. Ikkunoiden ulkopinnoilla oli tahroja jo ennen kuin haalaripukuiset miehet taas tänään kuljeskelivat telineillä tuolla ikkunoitteni takana seitsemän kerroksen korkeudella kadun pinnasta. He kiinnittivät sumeat muovit ihan ikkunan ulkopintaan suojaamaan lasia ja puitteitakin. Kyllä suojaus on tarpeen, sillä rapatessa roiskuu, eikä maalaaminenkaan ihan tahratonta ole.

Tuntuu tosi oudolta, kun seitsemännessä kerroksessa sijaitsevan kotini ikkunoiden takana kuljeskelee väkeä. Työväki ei näy kadulle taloa peittävien pressujen vuoksi, eikä nyt sisällekään uusien ikkunamuovitusten vuoksi. En minä silti ole lukenut vielä uudelleen aikeistani huolimatta tämän talon rakennusmestarin eli Kalle Päätalon kirjaa Ihmisiä telineillä. En myöskään ole saanut vielä valmiiksi tutkimusta, jonka päämääränä on väitöskirja Georg Henrik von Wrightin intentionaalisesta teonkäsitteestä ja teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelmasta siinä.

Onneksi huomenna on Kukan päivä, sillä silloin TASVINA täyttää kaksi päivää. Tampereen Seudun Vihreät Naiset (ry) juhlistaa merkkipäivää tiedotteella.

22:28 - /ihmiset

Viiden tunnin kokous synnytti TASVINA:n

Enpä ole aikoihin ollut viiden tunnin mittaisessa kokouksessa, mutta nyt keskiviikkoiltana olin. Aloitimme päättämällä, mikä on yhdistyksen nimi. Tai olihan meillä nimi jo mietittynä, mutta kirjoitustavasta keskustelimme pitkään. Päädyimme isoihin alkukirjaimiin varsinaisen nimen osalta ja isoilla kirjaimilla kirjoitettavaan lyhenteeseen. Samalla tarkasti vaihtoehtoja pohtivalla linjalla jatkoimme koko kokouksen ajan. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA syntyi hedelmällisen keskustelun ilmapiirissä. Minut valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tiedotteiden laatiminen on torstaipäivän tehtäviä.

00:04 - /politiikka

2005-05-11

Yksi eilinen valmistui taas ajoissa ja uusi on tekeillä

Joskus tuntuu suurelta saavutukselta, kun jokin hankala päivä osoittautuukin seuraavana päivänä eiliseksi. Jos se silloinkin vielä vaivaa, niin eipä kestä kauan, kun kyseessä on jo toissapäiväinen elämä. Vielä siihen vähän kärsivällisyyttä, niin jo tuon päivän on saanut jäämään viime viikolle ja toivoa sopii, että joskus siitä on tullut osa viime kuukautta, vuotta, vuosikymmentä.

Tavallistenkin päivien muuttuminen eilisiksi tuntuu joskus omalta ansiolta, vaikka oikeastaan omaa osuutta ajan kulumiseen on vaikea osoittaa. Aika kuluu, vaikka ei tekisi juuri mitään. Aika kuluu tosin rattoisammin, kun puuhaa erilaisten asioiden kanssa vauhdilla kaiken aikaa. Yksi harrastukseni on tärkeässä kohdassa tänään, kuten olen kirjoittanut jo aiemmin Aloitusmaiseman jutussani Tasvinan perustava kokous.

Näinä päivinä aikani kuluu yhteiskunnan tukeman pestin hidasteiden selvittelyn odottelussa. Koska prosessi etenee hitaasti, minun velvollisuuteni on hakea työtä vieläkin. Käytän luovuuttani ja aikaani siis myös yrittämiseen ja filosofiaan liittyvien työkuvioiden kehittelyssä, apurahojen hakemisessa (yhä!), tutkimisen harrastamisessa (harrastamisessa siksi, että olen valmiina työmarkkinoiden käytettävissä kaiken aikaa, kuten työttömän työnhakijan kuuluukin!) ja kaikenlaisessa muussakin työnhaussa. Haen pestiä ja rahoitusta, kunnes jokin työnantaja- tai rahoittajataho tekee kanssani työsopimuksen, sillä työllistymisessäkään "ei meinaamisesta oteta", kuten ei lasten leikeissäkään.

Tuoreimpaan eiliseeni sisältyi huvikseni vastaamani kysely, taitamattomuudestani ja koneeni pienestä muistista johtunut tulostusongelma ja tulostamiseen saatu etäapu sekä etuuskäsittelijän tapaaminen (jolloin hän otti oman virastonsa puolesta vielä yhden osan kadunnimitoimikunnan kokouspalkkiosta, jolloin minulle jäi 110 euron kokouspalkkiosta erilaisten verojen, Kelan leikkurin ja sossun leikkurin jälkeen tarkalleen 3,3 euroa eli "kolmeeuroakolmekymmentäcenttiä"). Törsäsin kokouspalkkiostani melkein kolmasosan heti juomalla euron pullakahvit kirpputorin kuppilassa. Kävin varsin vakavissani vastaamassa englanninkieliseen tohtoriohjelmien arviointikyselyyn. Tässä vaiheessa kello löi puolen päivän lyöntinsä. Nälkä hävisi kotona syömisen seurauksena, kuten tavallista.

Eilen iltapäivällä kävin sähköpostiviestein keskustelua Tasvinan perustamiseen ja työnhakuihini liittyvistä asioista useidenkin ihmisten ja tahojen kanssa. Sisareni soitti alkuillasta kotikaupungistaan meren rannalta ja keskustelimme pikaisesti lähes tunnin. Järjestelin illan mittaan ikkunoiden edustaa osaksi kotiani, mutta jätin kesken nivelsäryn vuoksi. Päivä oli monivaiheinen ja iltakymmenen jälkeen kävin nukkumaan. Uniani en muista.

10:13 - /historia

2005-05-10

Tasvinan perustava kokous

Tasvina syntyy: Tampereen seudun vihreät naiset ry:n eli Tasvinan perustava kokous on keskiviikkona 11.5. klo 17 Ympäristökeskus Moreeniassa (kulku Patosillalta, Satakunnankatu 13 b, Tampere).

Tasvinan tarkoituksesta: Yhdistyksen tarkoituksena on luoda yhteyksiä vihreästi ajattelevien naisten välille sekä edistää ja rohkaista yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa Tampereen seudulla. Yhdistys pyrkii vahvistamaan naisten kykyjä ja taitoja toimia elinympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä kestävän kehityksen ja tasa-arvon hyväksi. Yhdistys tukee ja edistää naistyötä sekä naisryhmien välistä yhteistyötä. Yhdistys edistää tasa-arvoa ja vaihtoehtoista politiikkaa.

Tasvinan ihmisistä: Perustavan työryhmän lisäksi tilaisuudessa on läsnä Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri Elina Hatakka. Tilaisuus on avoin erityisesti kaikille perustettavan yhdistyksen tarkoituksen mukaisesta toiminnasta kiinnostuneille naisille ja Tampereen seudulla asuville yhdistyksen jäsenyydestä kiinnostuneille naisille. Myös kannatusjäsenyydestä kiinnostuneet luonnolliset henkilöt ja oikeuskelpoiset yhteisöt tai säätiöt ovat tervetulleita.

Tiedustelut: Tätä Aloitusmaisema-juttua kommentoimalla voi tiedustella Tasvinasta tai myös sähköpostitse (palkissa on sähköpostiosoitteeni).

16:36 - /tulossa

2005-05-09

Joku pesi sormenjäljet

Olin puhumassa puhelun toisensa perään, kun joku ikkuna-asentajista pesi sormenjäljet pois ikkunanpielistä. En huomannut, että työporukan pomo olisi käynyt, enkä sitäkään, milloin pesuvälineiden kanssa työskennellyt henkilö lähti. Luulenpa, että lopputarkastus on vielä tekemättä, joten on mahdollista, että noita ikkunanpielien lohkeamia korjataan vielä tänään. Joskus joka tapauksessa. Ehkäpä odotan sentään ainakin tämän päivän loppuun, ennen kuin siirrän huonekalut ja kukat paikoilleen ikkunan eteen.

15:23 - /ihmeet

Joko pomo on siellä?

Ikkunatyöläinen kävi tarkistamassa, olisiko pomo jo tullut hoitamaan ikkunaremontin lopputöiden jakamisen tässä asunnossa. Eipä ole. Minä sen sijaan hätkähdin yllättävää miesääntä ovellani, että läikäytin keittoa valkoisen villajumpperini päälle. No, onhan tämäkin vaate joskus pestävä.

11:39 - /ihmeet

Odotetaan pomoa siivoamaan

Ikkunalistat ovat kunnolla paikoillaan ja listaraot on tiivistetty. Viimeiseksi täältä lähtenyt työntekijä sanoi, että pomo tulee imurin kanssa siivoamaan ja keksii, miten tarhrat ja lohkeamat korjataan. Nyt odotan pomoa siivoamaan jälkiä. Varmaan hän tulee pian, koskapa portaikkoon johtava oveni on pitänyt jättää häntä varten auki. Ehkä suljen oven, jos odotus venyy.

Kyllä minäkin sen huomaan, että ikkunanpielissä on asennuksen jäljiltä lohkeamia ja mustia sormenjälkiä. Ikkunafirman asennuspomo tarkistaa kuitenkin firmansa työt, päättää viimeistelyn laadun ja tekijän sekä sen, kuka heidän firmastaan siivoaa jäljet ja miten. Työn laadusta, jälkien korjaamisesta ja loppusiivouksesta on kuulemma sovittu tarkasti ennen ikkuna-asennuksen alkamista.

11:01 - /ihmeet

Tämäkin pitää korjata

Ikkunafirman edustaja kävi katsomassa asennustyön vaihetta ja lähetti kolme työläistään tänne hommiin. Nyt korjataan yhtä ikkunoiden ylälistaa ja rustataan kokonaan kiinnittämättä jäänyttä listaa sellaiseen muotoon, että sen voi laittaa paikalleen. Lisäksi on meneillään myös ikkunalistojen saumausten tiivistäminen jollain silikonitöhkällä. Työväki juoksentelee edestakaisin tämän työpisteensä ja jossain muualla olevien laitteittensa väliä.

Virheistä ja virhearvioinneista syytellään samaa nuorta ikkuna-asentajaa, joka piti sairastumisen vuoksi jo alussa oli pari rokulipäivää. Silloin täällä kotonani odotti parin metrin työtila ikkunan edessä ikkuna-asentajaa, joka työskenteli kolmannen päivän ahkerasti. Hän jätti työt kesken luvaten minulle yhtä ja raportoimalla pomoilleen toista. Mistä minä tiesin, että hänen lupauksensa olivat yhtä tyhjän kanssa? Mistä firma olisi tiennyt, että työt ovat kesken, kun hän ei sinne sitä ilmoittanut?

Kompressori metelöi kovalla äänellä. Mikähän tuon laitteen nimi on, jolla listaa pamautetellaan kiinni ikkunanpieliin? No, joka tapauksessa asennustyö etenee juuri nyt asiallisen näköisesti.

10:18 - /ihmeet

Ai niin joo, oliko noin

Ikkunafirman edustaja, jolle juuri soitin, muisti juuri ja juuri luvanneensa tänne ikkuna-asennusviimeistelyn tänään. Eihän täällä voi olla mikään kesken! Joku kuitenkin tulee katsomaan, mistä ihmeestä minä nipotan. Katsotaan nyt, milloin se tapahtuu.

09:19 - /ihmeet

Lopun alkuun kymmenen minuuttia - jos ikkunafirma puhui nyt totta

Juuri nyt pitäisi olla 10 minuuttia aikaa siihen, kun ikkuna-asennuksen yli 2 viikkoa sitten aloittanut firma tulee viimeistelemään kesken jättämäänsä asennustyötä. Jospa ikkunoiden vaihtaminen saataisiin viimeinkin loppuun täältä asunnon sisäpuoliseltä osuudelta. Lauantaina työväki teki hommia muissa asunnoissa, mutta tuota listaa kiinnittämään ei joutanut kukaan, eikä rakoja tiivistämäänkään.

08:55 - /ihmeet

Ahistaa, hävettää ja surettaa

Ahistaa. Kun olen elämän mittaan kohdannut ja kokenut asioita, joista ei ole tapana puhua julkisesti, on joistain noihin kiellettyihin asioihin liittyvistä tavallisistakin asioista vaikea puhua selkeästi. Valitsen kiertoteitä. Minä en esimerkiksi koskaan käytä ruuanvalmistukseen munia, vaan valitsen kaupasta ostoskoriini vain kananmunia. En tee ruuakseni edes munakasta, mutta omelettia kuitenkin joskus. Niin, ja karjalanpiirakoitten päälle tahdon mieluummin kananmunavoita kuin jotain muuta.

Hävettää. Tuo edellä oleva esimerkki tuli mieleeni siitä häpeästä, jota tunnen yhden keskustelun vuoksi. Jos en olisi yliherkkä joillekin sanoille, en olisi kysynyt tuon keskustelun avauskysymystä. Jos olisin voinut kertoa tarkemmin, miksi kysyin, olisin varmaan saanut asiallisen vastauksen, eikä keskustelu olisi satuttanut niin kovasti tunteitani. Olisin myös säästänyt muiden ihmisten tunteita, jos olisin voinut kertoa suoraan, mitä tarkoitin.

Surettaa. Sota päättyi seitsemän vuotta ennen kuin minä synnyin. Sota vaikutti silti minun lapsuudessani ja nuoruudessani välillisesti isäni kautta. Isä oli suorittanut ensin asevelvollisuutensa ja taistellut heti siihen perään tykkimiehenä talvisodan ja jatkosodan rauhaan asti haavoittumatta kertaakaan todella pahasti. Ei hänkään silti vahingoittumatta sodasta selvinnyt. Minua surettaa edesmenneen isävainaan kohtalo. Suren siihen liittyen myös muuta.

07:46 - /tunteet

2005-05-08

Kiitos äitienpäivälahjasta

Sain Antti-Juhanilta paketin, joka mahtui pujahtamaan postiluukusta kotiini. Paketista löysin Osmo Soininvaaran tuoreen kirjan Vihreät ja talous - oikealla, vasemmalla vai edellä? (2005, Tietokeino Oy).

Kiitos kivasta äitienpäivälahjasta. Olinkin harkinnut, miten hankkisin kirjan itselleni. Muita reittejä olisivat olleet lainaaminen tai netistä löytyvän pdf-version lukeminen. Saamassani kirjassa on kuitenkin puolensa, nimittäin lahjan saamisen ilo, hyvän kirjan omistamisen nautinto ja teoksen tekijän nimikirjoitus. Kyllä minun nyt kelpaa asettua aamukahvilleni hyvän lukemisen ääreen.

07:40 - /ihmiset

Lapsuuteni äitienpäivät

Asuin lapsena maaseudulla ja äitini piti sinivuokoista. Etsin yksin tai sisarusteni kanssa jo ennen äitienpäivää lähimetsistä sopivan sinivuokkopaikan. Jos kevät oli varhainen tai äitienpäivä osui lähemmäs toukokuun puolta väliä, piti löytää korven kätköistä varjoisa paikka, josta lumet olivat sulaneet viimeisimmäksi. Viimeiset sinivuokot olivat siellä. Jos taas kevät kehkeytyi talven alta hitaasti ja äitienpäiväkin osui yhtä varhaiseen hetkeen kuin nyt, etsimme metsiköiden lämpimimmät sinivuokkopaikat, sillä niissä saattoi löytää pälven sinivuokonnuppuineen.

Äitienpäivän aamuna haimme valitsemastamme paikasta kimpun sinivuokkoja. Yleensä äiti suostui nukkumaan niin kauan, että ehdimme myös keittäämään pullakahvit ennen kuin ojensimme sinivuokkokimpun äidille laulun kera. Isä tai isoveli toimi kahvinkeittäjänä ja pullan hankkijana, kunnes me tytöt opimme leipomaan ja pienemmät veljet oppivat keittämään kahvin.

Muuten äitienpäivään sisältyi vuosien edetessä pyhäkoulun ja koulun äitienpäiväjuhlia, joissa äiti kävi niiden lasten kanssa, jotka esiintyivät tai olivat riittävän pieniä päästäkseen mukaan. Muistan viettäneeni koulutyttönä joitain äitienpäiviä mopo- tai veneretkellä vanhimman veljeni kyydissä, kun pienemmät sisarukset ja äiti olivat jossain äitienpäiväjuhlilla ja isä nautti juomiaan kotosalla.

06:26 - /historia

2005-05-07

Tälläistähän tämä täällä tänään, nääs

Ikkuna-asennus on kesken. Ikkunalaudallani on lista, jonka pitäisi olla ikkunan yläreunassa. Eivät muutkaan ikkunalistat ole saumoiltaan viimeistellyn näköisiä. Ikkuna-asentajat ovat hississä olevan ilmoituksensa mukaan tänään vielä töissä tässä rapussa. Toivottavasti he muistavat tulla tekemään työnsä loppuun. Sitten saisin lopultakin siirtää kukat ikkunalaudalle ja senkin ikkunan eteen.

Julkisivuremontti kestää ja kestää. Jos naapurirapunkin ikkuna-asennus vie reilut kaksi viikkoa, on jo kesä, ennen kuin ulkoseinät rappataan ja maalataan. Kaipaan jo kovasti telineiden ja pressujen tilalle perinteistä ikkunamaisemaani - kadun vastakkaisen puolen kerrostaloa ja taivasta sen yllä. Olenhan minä tamperelaista maisemaa toki remontinkin aikana maistellut päivittäisillä kaupunkikävelyilläni, joihin yleensä liittyy asiointia, kokoustamista ja tuttavien tapaamistakin.

Kaupunkikävelyyni liittyy tänään kisajännitystä. Kävelen nimittäin ainakin keskustorin tienoille ja suunnistan torin kosken puoleisen reunan suuntaan jatkuvalle puistopolulle. Siinähän ei vielä ole mitään suurempaa jännittämisen aihtetta, mutta entäpä, kun sieltä löytyy puheenjohtajakisa? Vanhan kirjastotalon musiikkiasalissa keskustelevat nimittäin tänään klo 13.00 alkaen kaikki neljä vihreää puheenjohtajaehdokasta ja heillähän on keskinäinen kisa meneillään. Minä olen hienokseltaan nykyisen puheenjohtajan kannalla, mutta hän onkin ainoa, jota olen tähän mennessä jolloinkin livenä kuullut. Hän ja muut ovat toki tv:stä tuttuja.

Erityisiä terveisiä Saaralle. Valitettavasti en voi osallistua rippijuhliisi. Jospa tulisin kesällä Heinolassa ja kotonasi käymään? Nyt toivotan lämpimästi onnea sinulle ja lähetän näin netitsekin keväisiä terveisiä teille kaikille! Hyvää juhlaa!

08:30 - /eloa

2005-05-06

Miten ohjaan omaa toimintaani?

Kirjan sisältöön voi tutustua lukemalla ensiksi vaikkapa kirjaesittelyn tarjoaman yleiskuvan kirjan juonesta - tai sen puuttumisesta. Joskus kirjan sisällysluetteloon kuuluu teoksen lukujen otsikoiden lisäksi myös sisällöllisiä tiivistelmiä. Tällaiset sisällysluettelot tarjoavat tiivistetyn kuvan kirjan sisällöstä ja rakenteesta. Jos kirjan aiheena olisi vaikka "Miten ohjaan omaa toimintaani?" voisi lukija jo tuollaista laajennettua sisällysluetteloa lukiessaan samalla miettiä kirjan sisältöä ja otsikoita oman elämänsä tosiasioiden ja omien toiveittensa kannalta. Lukija voisi miettiä kirjan otsikon kysymystä "Miten ohjaan omaa toimintaani?" omalta kannaltaan eli kysymyksenä itselleen.

Minä olen työstänyt sellaista kirjan käsikirjoitusta, jossa kerron yleisellä tasolla siitä, miten ohjaan omaa toimintaani. Tekojen hallintaan pyrin tunnistamalla erilaisia tekoja ja itseni itsekasvatukseen kykenevänä tekijäminänä tässä ja nyt. Kartoitan myös toiveeni, todellisen elämäntilanteeni ja todellisuussuhteeni. Koska tahdon myös vastuulliseen yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa, pidän yhteydet heihin kunnossa. Näissä olosuhteissa valitsen toteuttamisen arvoiset toiveet, joista muodostan toteuttamiskelpoiset tavoitteet sekä etsin keinot, joilla voin edetä lähtökohdasta toiveiden mukaisesti tavoitteisiin. Näin uskon pääseväni toiveista tekoihin tai ainakin voin täsmentää toteuttamisen arvoiset toiveeni toteuttamiskelpoisiksi tavoitteiksi.

Pöytälaatikossani hiomista odottavan käsikirjoituksen varsinaisena otsikkona on ollut työvaiheessa "Toiveista tekoihin", mutta kirjassa voi olla kyse vain matkasta toiveista tavoitteisiin. Näin lyhyesti voin esittää kirjaluonnokseni juonen, mutta kerron sen myös pitkän kaavan mukaan.

Voin patistaa itseäni ryhtymään suoraan toiveista tekoihin, mutta toiveet eivät useinkaan ole sellaisenaan realistisia ja konkreettisia tavoitteita. Kun ohjaan itse omaa toimintaani, työstän mielessäni toiveet ensin tavoitteiksi, joita kohti sitten teoillani pyrin. Kun saavutan teoillani välitavoitteita ja pääsen niiden kautta lopullisen tavoitteeni, niin tavoitteen asettamisen perustana ollut toiveeni toteutuu.

Ryhdyn siis muuntamaan mielessäni toiveet tavoitteiksi ja etsimään keinot noiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Pyrin myös purkamaan toiminnan esteitä tieltäni, mikäli se vain on mahdollista. Valvon myös toteutusta, kunhan ensin saan tekoni käyntiin. Ulkoisessa maailmassa teen tavoitteitteni toteuttamiseen tähtäävien tekojeni liikeosuudet. Jos olen muuntanut toiveet oikein tavoitteiksi ja jos olen valinnut oikeat teot tavoitteiden saavuttamisen keinoksi, saatan uskoa onnistuvani toteuttamaan toiveeni. Voin siis ryhtyä toiveista tekoihin.

Oletan, että voin parantaa omaa toimintaani ohjaamalla sitä itse. Muutkin voisivat ohjata minua ja usein ohjaavatkin, vaikka en sitä aina itse edes huomaa. Minussa ja ympäristössäni tapahtuu myös paljon sellaista, mikä vaikuttaa toimintaani, vaikka tahtoisin ehkä toisin. Voin kuitenkin parantaa asemaani tekojeni tekijänä ja toimintani ohjaajana, kun tiedostan mahdollisimman huolellisesti asiantilat, joihin voin itse vaikuttaa, ja asiantilat, joihin en voi vaikuttaa. Enhän yleensä voi estää rankkasadetta, mutta voin varautua etukäteen sateenvarjolla tai sateen yllättäessä poiketa vaikkapa kahvilassa ja odottaa siellä parempaa säätä.

Kilvoittelen tekojeni hallinnasta eli koetan voittaa itseni ja edistyä. Joitain tekoja hallitsen jatkuvasti paremmin kuin toisia. Joissakin olosuhteissa tekojen hallinta sujuu paremmin kuin muulloin. Parantaakseni onnistumisen mahdollisuuksiani tarkastelen omien tekojeni osuutta elämässäni ja mahdollisuuttani ohjata omia tekojani hallitsemalla niitä entistä paremmin. Vertaan elämän hallintaa ja tekojen hallintaa toisiinsa, jotta löytäisin sen, mitä tekojen hallinnalla tarkoitan. Pohdin, missä suhteessa elämän hallinta ja tekojen hallinta ovat toisiinsa.

Tarkastelen myös, voinko hankkia lisää ryhtiä tai ilmavuutta omaan elämääni tekojen hallinnan avulla, jos jompaa kumpaa niistä tarvitsen. Jos elämäni tuntuu minusta joskus liian hajanaiselta, niin voin jäsentää siihen vaikkapa aikataulun avulla ryhdikkyyttä. Jos taas elämäni toisinaan tuntuu liian tarkasti kontrolloidulta, voin pyrkiä hellittämään otettani ja löysäämään aikatauluani sen verran, että saan elämääni ilmavuutta ja tilaa hengähtää. Joskus toki olen ihan tyytyväinenkin siihen otteeseen, joka minulla on elämästäni.

Tekoni ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Päästäkseni toiveesta tavoitteeseen ja hallitakseni tekojani, tutustun hiukan tekoon itseensä. Tutustun siihen, millainen teko on rakenteeltaan ja prosessiltaan. Tutustun siihen, mitä kaikkea tekoon kuuluu ja millaisten vaiheiden kautta teko etenee. Tutustun myös tekojen tekijään, jota tässä kutsun myös minäksi ja minuksi itsekseni, koska voin sanoa, että minähän teot teen.

Tarkastelen matkaa toiveistani tekoihini. Teot teen niin, että toteutettavaksi valitsemani toive myös toteutuu. En esimerkiksi naulaa taulua seinään niin, että seinä menee hajalle, vaan niin, että taulun voi ripustaa seinälle kauniisti ja kestävästi. Oletan yksittäisten tekojen aina olevan jonkun tekoja tekevän minän aikomia eli minun tapauksessani minun aikomiani. Sanon, niin kuin jokainen muukin itsestään itseään tarkoittaen sanoo, että minun tekoni ovat minun aikomiani. Oletan yksittäisten tekojen kuuluvan useimmiten useiden tekojen toimintakokonaisuuteen, joten voin puhua myös toiminnastani siihen liittyvien tekojeni osalta.

Tarkastelen erilaisia tekoja, joiden käynnistyminen näyttää ymmärrettävältä joko luonnonlakien tai yhteiskunnan sääntöjen kannalta, tai sitten yksilön itsensä näkökulmasta hänen vapaana valintanaan. Teen joitain tekoja luonnostani, tai ainakin siltä tuntuu. Ihmiskunta on luonut kulttuuria myös siitä, mitä luonto laittaa ihmiset tekemään aineenvaihdunnan ja lisääntymiskyvyn vaikutuksesta, mutta myös paljosta muusta on tullut osa kulttuuria. Olen tuntenut yhden erinomaisen puupikkulan rakentajan, jota todella kiinnosti käymälärakennusten kulttuurikehitys ja myös huussin oma luova suunnittelu. Toisaalta intiimi tulevan sukupolven tuottaminen aloitetaan nykyisin yleensä omia aikojaan tapahtuvana pariutumisena, mutta vahvistetaan kuitenkin kulttuurisin rituaalein esimerkiksi kihlajaisilla tai jopa hääseremonialla.

Yhteiskunnalla on osuutensa siihenkin, että osaan tai ainakin voisin osata käyttäytyä hyvin mitä erilaisimmissa tilanteissa. Noudatan sääntöjä ja normeja, jotka olen omaksunut saamani kasvatuksen myötä. Jotkut toimivat sääntöjen ja normien mukasesti siksi, että niiden noudattamista valvovat esimerkiksi poliisi ja muut viranomaiset, joilla on apunaan laissa säädettyjen rangaistusten uhka. Kuitenkaan esimerkiksi se, että minä odotan vihreitä valoja ennen kuin ylitän kadun, ei johdu poliisin pelosta, vaan halustani ylittää katu mahdollisimman turvallisesti.

Kasvatusteot ja tekijänä oppiminen ovat varmaan kaikille ihmisille kokemuksena tuttuja, vaikka ei asiaa olisi tullut ajatelleeksi syvemmin tai tarkemmin kertaakaan. Minä ainakin muistelen kasvattajieni itseeni kohdistamia hyviä tai pahojakin tekoja ja pidän joitain niistä ainakin osittaisena selityksenä nykyisen elämäni menestykselle tai ongelmille. Tarkastelen saamaani kasvatusta, mutta myös itse toteuttamaani kasvatusta ja omaa itsekasvatustani. Omien tekojen hallinta oli mielestäni vanhempieni ja muiden kasvattajieni hyvä piirre aikanaan, vaikka en tekojen hallinnasta silloin puhunutkaan.

Arvostan hyvää kohtelua, kun sitä saan osakseni. Lasten ja nuorten hyvän kohtelun olisi mielestäni pitänyt olla kaikkien kasvattajien velvollisuus ainakin silloin, kun he kasvattivat minua itseäni, sisaruksiani ja ystäviäni lapsuudessamme ja nuoruudessamme. Monilla tuntemillani ihmisillä onkin ollut osanaan ihan kelvollinen kotikasvatus ja itsekin olen kohdannut myös kunnioitusta herättäneitä kasvattajia kasvuvuosinani. Yhtä lailla minun ja muiden entisten lasten on nykyisin aikuisina hallittava omia tekojamme, kun kasvatamme muita ihmisiä ja itseäkin. Vaikka tekojen hallinnan oppiminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa, niin kyllä siinä riittää opettelemista koko elämän ajan.

Ennen tekoa tekijä on jo olemassa oman todellisuussuhteensa keskipisteessä. Pyrin siis tekoa ajatellen tiedostamaan lähtökohtatilanteeni. Pyrin myös määrittämään ennen tekoa oman sijaintini siinä todellisuudessa, missä suunnittelen tekoja eli mielessäni, mutta myös siinä todellisuudessa, missä teen tekoni eli aineellisessa maailmassa. Löydän itseni sen kaiken minulle tavalla tai toisella todellisen keskeltä, mihin minulla on suhde.

Toiveet, ja mitä niiden lisäksi on otettava huomioon, voin löytää todellisuudesta, johon minulla on suhde. Otan käyttööni moniulotteista todellisuussuhdetta kuvaavan koordinaatiston. Sen pohjalta voin sitten laatia itselleni kompassin ja kartan yhtä aikaa tapahtuvaa mielessä ja maailmassa, sisäisessä ja ulkoisessa todellisuudessa suunnistamista varten. Voin kartoittaa olosuhteeni, mutta myös tekojeni edellytykset ja mahdolliset seuraukset, sillä oma sijaintini todellisuussuhteeni kartalla ja muut kartalla nyt olevat seikat ovat tekojeni lähtökohtana.

Pohdin vielä minuuden vahvistamista nimenomaan toiminnan ja tekijän minuutena. Minuutta tarkastelen ikään kuin tekijän näkökulman kiintopisteenä, josta käsin voin sanoa itsestäni, että juuri minä olen kysymyksessä ja että minä kyllä vastaan teoistani. Tällaisen näkökulman tarkastelu on mahdollista riippumatta siitä, mistä minuudessa on perimmältään kysymys. Tätä vastuun ottajan minuutta pyrin vahvistamaan ajattelun avulla ja omaa maailmankuvaa selkiyttämällä.

Tekijän moniulotteinen todellisuussuhde on kuvattavissa niin, että yksilö kokee olevansa tasapainoisesti sen keskellä elävä minä, joka on itse tässä nyt. Silloin tuo yksilö voi tiedostaa sijaintinsa elämänkaarellaan nyt, maailmankuvassaan tässä ja ihmisten joukossa itse, ja hän voi kokea aidosti, että minä aion ja toteutan tässä nyt itse tekoni. Minäkeskisen todellisuussuhteen luonteen tunnistaminen auttaa välttämään sen itsekeskeisyyden, johon muuten saattaa langeta juuri todellisuussuhteen minäkeskisyyden vuoksi. Joku voi nimittäin luulla, että keskipisteenä olemisen kokemus johtuu siitä, että kaikki muu on ryhmittynyt varta vasten hänen ympärilleen. Useimmiten todellisuussuhteensa tarkastelija on kuitenkin vain syntynyt ja kasvanut kaiken ympärillään olevan keskelle.

Kun tunnistan oman todellisuussuhteeni minäkeskisyyden, voin tarkemmin mietittyäni huomata, että kaikki me ihmiset olemme oman todellisuussuhteemme keskiössä. Ketään ei ole tämän sijainnin aikaansaamiseksi asetettu ihmisenä erikoisasemaan muiden joukossa. Toisaalta kukaan ei myöskään voi olla syrjässä omasta todellisuussuhteestaan, vaan ympärillä on aina joka tapauksessa jotain. Kaiken hyvän lisäksi itse kullakin ihmisyksilöllä voi olla ympärilläään ja siis todellisuussuhteessaan myös kaikenlaista hankalaa, josta hän tahtoo eroon.

Kun en ole tyytyväinen siihen todellisuuteen, johon minulla on suhde, toivon muutosta. Ryhdyn toiveista tekoihin. Voin päästä parempiin olosuhteisiin, mutta pysyn silti todellisuussuhteeni keskipisteessä. Vaikka esimerkiksi siirtyminen paikkakunnalta toiselle voi joskus parantaa tai huonontaa elämänlaatua huomattavasti, on yksilön paikka uudellakin seudulla oman todellisuussuhteen keskiössä.

Tältä kannalta katsottuna kaikilla ihmisillä on periaatteessa samanlainen minäkeskinen asema suhteessa todellisuuteen. Siksi kenen tahansa ihmisen on myös mahdollista ymmärtää toisen ihmisen samaan tapaan rakentuvaa todellisuussuhdetta, vaikka ei hänen olosuhteitaan ja kokemuksiaan tarkkaan tuntisikaan. Minä voin ymmärtää ainakin sen, että hänen näkökulmansa on samalla tavoin ainutkertainen kuin omani on. Tiedän, että jos kuuntelen tai luen hänen oman elämäntarinansa, voin ymmärtää jossain määrin myös hänen kokemuksiaan. Niinpä toivon toisten ymmärtävän edes vähän myös minun kokemuksiani.

Oman toiminnan ohjaaminen on haasteellista. Tällaisen vastuun voin ottaa omista teoistani, kun tahdon toteuttaa toiveitani. Samalla pyrin kuitenkin ottamaan huomioon myös toiset ihmiset. Erityisesti silloin, kun hoidan heitä tai minulla on heistä kasvatusvastuu, on heidän minuutensa ja sen vahvistamisen huomioon ottaminen toiminnassani tarpeen. Kanssaihmisten ylenpalttinen huomioon ottaminen voi kuitenkin hämärtää omat toiveet ja mahdollisuuden toteuttaa niitä, mutta toisaalta toisista piittaamaton omien tavoitteiden toteuttaminen voi viedä elintilaa muilta ihmisiltä.

Tarvitsen siis myös yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhteensovittamisen taitoja, jotta kaikkien yksittäisten toimijoiden mahdollisuudet yhteistyöhön voivat minun tullessani toimintaan mukaan pikemminkin parantua kuin heiketä tai pysyä ennallaan. Kysyminen ja kuunteleminen auttavat pyrkiessäni ymmärtämään toisia ihmisiä. Toisaalta voin pitää kysymyksiin vastaamista ja omien pyrkimysten selittämistä keinoina, joiden avulla tulen paremmin ymmärretyiksi, jos muut ihmiset sitten todella kuuntelevat minua.

Jaksan kulkea toiveista tavoitteisiin vapaana ja vastuullisena toimijana, kunhan etenen tavoitetta kohti suunnitelmallisesti vaiheittain, enkä koeta saada kaikkea kerralla. Valintojen tekeminen on välttämätöntä, mutta jos aion pysyä keskittyneesti laatimassani suunnitelmassa, teen valinnat suunnitelmani puitteissa. En nimittäin voi suhtautua omaan tai yhteiseen toimintasuunnitelmaan miten tahansa, jos olen sen hyväksynyt. Vaikka voisin vapaasti valita, hyväksynkö jonkin toimintasuunnitelman vai en, niin sitouduttuani suunnitelman toteuttamiseen suunnitelma tosiaan sitoo minua. Suunnitellun tavoitteen saavuttaminen vapauttaa minut taas muihin puuhiin, sillä silloin ainakin yksi toive on toteutunut.

Voin ryhtyä yhteistyöhön muiden ihmisten tai tahojen kanssa toteuttaakseni toiveeni toimintasuunnitelmani mukaisesti. Silloin voin myös päätyä toteuttamisen varmistavaan työnjakoon, jos muut suostuvat siihen. Yksilöllisten toiveiden toteuttaminen on siinä tapauksessa yhdistettävä yhteisesti valitun tavoitteen toteuttamiseen. Joskus se on mahdollista niin, että yksittäiset toiveet toteutuvat juuri saavuttamalla yhteinen tavoite. Näin käy, jos tavoitteena on ollutkin yhteisen toiveen toteuttaminen. Johtajan vastuuntunto ja taito jakaa tehtäviä voivat johtaa kaikkia tyydyttävään yhteistyöhön, vaikka työnjako perustetaan yksilöllisten toiveiden sijasta yhteisen tavoitteen saavuttamisen edellyttämiin tehtäviin.

Kun toive on tavoitteistettu ja tavoite sitten on omin teoin ja vaikkapa myös yhteistoiminnalla pyritty saavuttamaan, on jossain vaiheessa edessä jonkinlainen lopputulos. Siinä vaiheessa tiedän, miten toiveeni on käynyt. Toiveen täytyttyä tai sen toteutumisen kariuduttua lopullisesti on syytä arvioida omia aikaansaannoksia, tekoja ja tekemättäjättämisiä. Niistä voi ottaa opikseen. Edessä on taas uusi alku. Jokin uusi toive odottaa toteuttamistaan.

Esimerkiksi kirjan käsikirjoituksen valmistuttua voin toivoa sen kelpaavan, mutta voi käydä myös niin, että tekstiä on hiottava. Jos käsikirjoitus vaatii vielä hiomista, muodostuu nykyisestä versiosta osa uuden version lähtökohtatilannetta. Silloin toiveena on yhä kirjan valmistuminen, mutta seuraavana konkreettisena tavoitteena on raakileeksi osoittautuneen käsikirjoituksen hiominen julkaistavaan kuntoon.

10:01 - /keinot

2005-05-05

Sini- ja Punapaita, Maapallokerho ja Vihreä Liitto sekä vihreä naisyhdistys - ja vahva mies

Elämäni ensimmäiseen vappumarsiini asti: Edesmenneet vanhempani olivat kumpikin kotoisin maalaistalosta, isä isommasta kuin äiti. Heidän kotitalonsa menivät perinnönjaossa jollekin muulle sisarukselle, eikä ketään muuta heidän lapsuudenperheistään koulutettu kuin mummolassaan kasvanut lukioaikainen kortteeritätini, isän sisarpuoli. Hän kävi keskikoulun ja kotitalouskoulun. Minä valitsin lapsena omin päin - mutta sosiaalihuollon rahoittamana - oppikoulukseni yhteiskoulun, joka vaatimattoman kotini näkökulmasta oli "herrojen koulu". Oikeastaan luulin, että naapuritalon nuorempi tyttö, joka oli paras ystäväni, valitsisi isosiskonsa tavoin seuraavana vuonna juuri yhteiskoulun, mutta hän menikin saman kaupungin toiseen oppikouluun eli yhteislyseoon. Ystävyytemme jatkui ja juuri hän johdatti minut pitkien väittelyiden myötä ylioppilaaksi tulemiseni keväänä vappumarssille koulukaupungissani Heinolassa. Vanhempieni mielestä se oli nähtävyys, mutta en silti muista, tulivatko he tai sisarukseni kadun varrelle katsomaan, kun "meidän Maija marssii".

Opiskelijan punavalinnat: Seuraavana keväänä vietin vappua Helsingissä, koska olin siellä Helsingin kaupungin Vallilan ammattikoulussa rakennuspiirtäjälinjalla. Linjan valitsin, koska se oli vuoden mittaisena koulutuksena sellainen, johon sain opintolainan. Koulukaverini eivät marssineet, enkä minäkään, mutta parveilimme Hakaniemen torilla. Ostin ensimmäiseltä vappumerkkikauppiaalta itselleni jonkin vappumerkin, jonka laitoin takkini kaulukseen kiinni. Syksyllä aloitin erityispedagogiikan ja filosofian sekä monen muunkin aineen opinnot Jyväskylän yliopistossa Sain nimittäin valtion takauksen opintolainaan, enkä tarvinnut omia tai sukulaisten pankkisuhteita, joita ei tosiaan ollutkaan. Päädyin yliopistokampuksella nopeasti Punaperjantaiporukoihin, sillä vappumerkkini oli yhä kauluksessa ja siitä minut tunnistettiin taistolaistoveriksi. Saman tien päädyin tovereitteni joukossa Jyväskylän ylioppilasteatteriin ja seuraavana keväänä vappumarssille. Jossain vaiheessa rakastuin ja sittemmin avioiduin saarislaisen ylioppilasteatteritoverin kanssa, Pitkien puolison kanssa käymieni keskustelujen jälkeen liu'uin sinipaitoja ja punapaitoja erottaneen kuilun yli. JOS jäi taakse ja JOKA otti joukkoihinsa. Jossilaisuuteni huippukohta oli Punaperjantaihin ohjaamani ja itse tiivistäen dramatisoimani brechtiläinen "Kommuunin päivät" -esitys. Myös jokalaisena olin hyvissä taisteluasemissa, sillä merkittävän toimijan puolisona menin heti mukaan politikoiviin saunailtoihin.

Vaalivoitto maapallokerholaisena: Joskus äitiyteni alkuvaiheessa olin mukana tekemässä filosofista kulttuurilehteä nimeltä Genesis. En ollut vielä valmistunut maisteriksi, joten lähdin mukaan ylioppilaskuntavaaleihin sillä listalla, jonka ydin tuli genesisläisistä ja jonka nimi oli "Maapallokerho". Minä ymmärsin asian niin, että kyse oli uudenlaisesta vaihtoehdosta ja listalaisten poliittisen sitoutuneisuuden kirjo ulottui kokoomuksesta kansandemokraatteihin. Muistaakseni Jukka Kanerva oli oikealla laidalla ja Maija Kaijanaho (eli minä silloisella nimelläni) vasemmalla laidalla reunimmaisena. Sain tovereilta satikutia, mutta muilta opiskelijoilta äänivyöryn - tai ainakin tahdon muistaa niin, että menestyin niissä ylioppilaskuntavaaleissa erinomaisesti, jopa ääniharavana. Niinpä olin vuonna 1980 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja hallituksessa, johdin JYY:n opinto- ja tiedevaliokuntaa ja olin myös Jyväskylän ylioppilaslehden johtokunnassa ja asukasneuvostovaalien kautta myös Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvostossa.

Lopultakin vihreä: Keskityin vuoden 1980 jälkeen ihan viime vuoteen asti elämän muihin haasteisiin, joista tärkeimpiä ovat olleet ainoa lapseni, filosofiaan painottuva laaja-alainen opiskeluni sekä työni tutkijana pätkä kerrallaan ensin Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa ja viimeisimmäksi Tampereen yliopiston filosofian yksikössä Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitoksella. Viime kesän vaihtuessa syksyyn tunnistin kuuluneeni koko aikuisen työurani ajan prekariaattiin eli tilapäistöön (vaikkakaan en vielä näillä sanoilla). Tosin viimeisimmästä pestipätkästä oli siinä vaiheessa kulunut jo yli puolitoista vuotta. Lähdin mukaan vihreäksi kunnallisvaaliehdokkaaksi ja määrittelin olevani "työtön tuplamaisteri". En saanut äänivyöryä, mutta tuleehan vaaleja tulevaisuudessa lisää. Toivottavasti työttömyyteni osoittautuu jälleen kerran pätkätöistä rakentuvan tutkijanurani välivaiheeksi. Tosin työllistymiskuvioni on johtamassa minut tutkijuudesta projektisihteeriksi, jos asianomaiset virastot niin päättävät. Olen oppinut elämän mittaan, ettei mikään pesti ole minun ennen kuin se on todella alkanut. Toivon saavani tuon pestin, sillä se on arvokkainta ja haastavinta, mitä olen löytänyt, kun tutkimuspestien ja -apurahojen hakuni ovat osoittautuneet yhä uudelleen ja uudelleen susiksi.

Tilapäistöläinen työttömällä jaksolla: Nuoruuteni vappumarsseilla kysyttiin "Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat". Siihen silloiset oikeistolaiset lukiolaisystäväni totesivat minusta, että en ole ajatellut asiaa loppuun asti. Ymmärsin heidän argumenteistaan, että sosiaalihuollon elätit eivät seiso kapitalistien riistämän työväenluokan joukoissa, vaan syövät leipänsä veronmaksajien - siis myös riistetyn työväenluokan - varoilla. Tuosta tuomiosta en ole koskaan päässyt kovin pitkän narun päähän. Lukioaikaisen harrastukseni eli Jyränkölän näytelmäkerhon näytelmässä "Työttömäksi joutunut Asikainen" esitin tuomaria, joka punnitsee Asikaisen (Jan Myrdalin antamalla alkuperäisnimellä Anderssonin) syyllisyyttä omaan työttömyyteensä ja tuomitsee Asikaisen. Työtön isäni oli äitini kanssa katsomassa näytelmää ja sanoi, että juuri tuolta hänestä tuntuu, tuomittavana olemiselta. Siltä minustakin on tuntunut joka kerta, kun edellinen pätkätyö on päättynyt, eikä uusi ole vielä alkanut: syyllinen omaan työttömyyteen. Mitä pidemmäksi työttömyysvaihe venyy, sitä kauemmaksi pätkätyötön joutuu myös prekariaatista, joka parhaimmillaan ponnahtaa yhden pestin päätyttyä jopa suoraan uuteen pestiin. Tunnen kuitenkin saaneeni koulutukseni ja työkokemukseni vuoksi jo ennen tätä viimeisintä pitempää työttömyyttäni elämältä haasteen tarttua tilapäistön ongelmaan käsiteanalyyttisesti, mutta myös siihen, mistä yhteiskunnan tuen varaisessa elämisessä perimmältään on kyse.

Untuvikko naisasianainen: Minä olen aina halunnut olla ensisijaisesti ihminen. En ole kovin paljoa piitannut siitä, että aluksi olin ihmisenä lapsi ja nuori, enkä siis aikuinen, tai että en kuulunut poikaihmisiin vaan tyttöihmisiin. Tosin uskoin, että poikana olisin ollut paremmassa turvassa kuin tyttönä olin. Aikuisenakin ihmisyys on tuntunut minusta tärkeämmältä kuin naiseus, joten olen aikamoinen untuvikko naisasian suhteen. Nykyisin toimin sukupuolten suhteen melko tasa-arvoisten vihreiden joukoissa. Tunnen oloni omana itsenäni niin turvalliseksi, että voin tarkastella myös sitä osaa identiteetistäni, jonka mukaan lajiteltuna olen naisihminen. Aivoillani ei ole sukupuolta, eikä minä-näkökulmallanikaan sukupuolta ole, mutta sukupuoleltani minä olen nainen. Olen mukana perustamassa Tampereen seudun vihreät naiset ry:tä, jonka perustava kokous on 11.5. klo 17 Ympäristökeskus Moreeniassa, minne kuljetaan Patosillalta.

Ihmisnaisten ja -miesten näkyvyys: Filosofina ja vihreänä minä tahdon nyt olla mukana parantamassa - globaalisti ajatellen ja lähellä toimien - sukupuolten välistä tasa-arvoa maailmassa ja Tampereen seudulla myös käsitteellisesti. Minun kannaltani haaste on tosiaan pitkälti käsitteellisen selkeyden etsimisessä, mutta näen ongelmia myös käytännössä. Erilaisissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa elävien naisten ongelmat tasa-arvon suhteen voivat vaihdella ja olla omalla tavallaan kytköksissä konkreettisiin jokapäiväisen elämän tilanteisiin ja haasteisiin. Jokainen meistä elää omaa kohtaansa elämässä ja juuri siihen on rakennettava ihmisarvoinen tila itse kullekin ihmiselle - ja hyvä suhde itseensä ja muihin ihmisiin, muuhun luontoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Ihmiskunnan historian näkymättömien naisten vuoksi tarvitsemme näkyviä naisia ja naisyhdistyksiä. Sen ei pitäisi olla uhka miesten tai minkään muunkaan olemassa olevan näkyvyydelle. Tarkoitushan on nähdä ihmisyys tarkasti ja selkeästi kaikilta suunniltaan ja kaikissa suhteissaan.

Vahvat yksilöt ja ryhmät näkyvät: Historiassa näkyvät ihmisyksilöt ja -joukotkin ovat yleensä miehisiä. Näkyvien ihmisten arvostamat asiat näkyvät historiassa, joten näkyvät miehet ja heidän saavutuksensa näkyvät. Sukupuolten välistä, mutta myös muuta ihmisten välistä tasa-arvoa voidaan parantaa lisäämällä kulttuurissa ja yhteiskunnassa kulloinkin heikommin näkyvien ihmisryhmien ja -yksilöiden näkyvyyttä. Jos jotkut naiset näkyvät toisia naisia paremmin, on siinäkin epäsuhta. Esimerkiksi Tampereen seudun vihreät naiset ry:n perustamisen yksi tärkeä peruste on se, että vihreät naiset näkyisivät kaikkien muunväristen naisten ja muista asioista kiinnostuneisten naisten rinnalla. Naisten hyvä näkyvyys on merkityksellistä kuitenkin vain niin, että myös miehet näkyvät. Miesyhdistyksiä tarvittaisiin siksi, että niissä toimivat miehet voisivat edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa tekemällä - hiukan väistyen - yhteiskuntaan ja kulttuuriin tilaa heitä syrjemmässä oleville naisille ja syrjityille miehille. Miehet voisivat yhdistyksissään huolehtia myös siitä, että miesyksilöt eivät väisty naisten tieltä haasteellisissa tilanteissa liikaa, eivätkä heikkene vahvistuvien ihmisnaisten vuoksi. Miehet tarvitsevat toistensa tukea vahvistuakseen kohtaamaan vahvat naiset tasa-arvoisina yhteistyökumppaneinaan, johtajinaan tai alaisinaan. Vihreiden miesyhdistysten tulemiseen luottaen rohkenen olla mukana, kun perustetaan Tampereen seudun vihreät naiset ry.

07:51 - /politiikka

2005-05-04

Vihreitä tapahtumia Tampereella

Puheenjohtajaehdokkaat keskustelevat: Vihreän liiton puoluekokouksessa Kokkolassa 21.-22.5.2005 valitaan puolueen seuraava puheenjohtaja. Vihreä liitto järjestää ehdokkaille koko maan kattavan puheenjohtajakiertueen, joka ulottuu Rovaniemeltä Helsinkiin. Vihreän liiton puheenjohtajapaneeli on Tampereella lauantaina 7.5. klo 13.00 Vanhan kirjastotalon musiikkisalissa (Keskustori 4). Keskustelua vetää Tamperelaisen päätoimittaja Jari Niemelä ja kaikki ehdokkaat Tarja Cronberg, Irina Krohn, Anni Sinnemäki ja Osmo Soininvaara ovat paikalla. Tilaisuus on kaikille avoin.

Yksi perustamiskokous ensi viikolla: Tässä vaiheessa elämääni puuhaan myös naisyhdistystä yhdessä monien muiden naisten kanssa. Niinpä keskiviikkona 11.5. 2005 klo 17 alkaen on Tampereen seudun vihreät naiset ry:n perustava kokous Ympäristökeskus Moreeniassa (kulku Tampereen Patosillalta). Kokoukseen osallistuu myös valtakunnallisen Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri Elina Hatakka. Kerron kokouksesta lähipäivinä lisää, mutta kiinnostuneet voivat toki merkitä kokouksen jo nyt kalenteriinsa.

11:14 - /tulossa

Pestautumisaikeita, ikkunaremonttiviivettä ja yo-kuvan kotiinpaluu

Pestautumisaikeita: Työnhakuun tai oikeastaan pestautumisrituaalien valmisteluun meni eilen niin paljon aikaa, että en ehtinyt kuuntelemaan, mitä olisi karteesiolainen psykologia. Harmillista, mutta valintoja on tehtävä. Totta kai minun päätyö(ttömyyte)ni on työnhakua täynnä, kunnes jokin työsopimus on tehty. Nyt minä olen ainakin yhden hyvän vihreän yhdistyksen ehdokas projektisihteeriksi, joskin päätösvalta on pestin perustamisen mahdollistavilla viranomaisilla. Olen minä ruikuttanut jo niin kauan turhaan tutkimusrahoitusten, tutkijan pestien ynnä muiden erilaisten pestien perään, että olisi aika päästä kunnon töihin.

Ikkunaremonttiviivettä: Pestini oli yhtenä asiana parissa niistä kokouksista, joissa eilen olin kello 16.30 alkaen. Joskus iltakahdeksalta palailin hiljalleen kotiin. Sen hissin seinässä, jolla nousen kotikerrokseeni, olikin sitten meille asukkaille osoitettu pitkittymisilmoitus. Tämän portaan ikkunaremontti jatkuu liikehuoneistojen osalta helatorstaina ja joidenkin asuntojen osalta ensi lauantaina. Lapun luettuani en sitten hämmästynyt lainkaan siitä, että viimeisimmät irralliset ikkunalistat olivat kivisellä ikkunalaudalla yhä irrallaan. Tänäänkö eiliseksi suunnitellut hommat valmistunevat vai lauantaina, sen aika näyttää.

Yo-kuvan kotiinpaluu: Kiltimpikin ihminen säikähtää, kun toisen kaupungin poliisiviranomainen ilmoittaa aikovansa palauttaa kiltin ihmisen ylioppilaskuvan. Minä ainakin hämmästyin asiasta melkoisesti maanantaina. Ehdin jo miettiä mielessäni opiskeluvuosieni vappumarsseja milloin missäkin kaupungissa - siinäkin, mistä viesti tuli. Olinko kenties laulanut liian kovaa tai kestämättömästi nuotin vierestä? Sitten ihmettelin sitä, miksi juuri ylioppilaskuvani oli kyseessä, eikä vain kuva minusta ylioppilaslakki päässäni. Kysyin. Löysin eilisiltana vastauksen sähköpostilaatikostani. Ei ollutkaan ollut mitään pöyristyttävää marssilaisten seurantaa, vaan kuvan historia on ihan yksityinen. Mukaan mahtuu myös ripaus muinaisten aikojeni romantiikkaa. Olen ollut joskus nuori nainen ja antanut kuvan nuorelle miehelle. Tiemme erkanivat, mutta ylioppilaskuvani pujahti juuri äsken postiluukusta kotiin. Kiitos.

11:05 - /eloa

2005-05-02

Postiluukku kolahti ja ovikello soi

Postiluukusta tupsahti tavalliseen tapaan mainoksia. Ai niin, olen toki saanut sukulaistytöltä kauniin kutsun keväisiin rippijuhliin Heinolaan. En ole käynyt sielläpäin yli vuoteen, joten mieli tekisi mennä. Kukkaroni on kuitenkin tyhjä ja sitä paitsi samana päivänä minulla on täällä Tampereella muuta tekemistä. Harkitsen vakaasti sitä, että lähettäisin onnittelukortin, mut