2005/08
2005-08-29
Muistelen viikkoa 34 ja aloitan viikon 35 töitä
Maanantaisin minulla on edessäni aina paljon aikaa, sillä kokonaisen uuden työviikon kaikki työtunnit ovat käyttämättömiä.
Tänään on kaiken lisäksi aurinkoista ja uusien monitehosilmälasien läpi katsottuna maailmalla on terävät ääriviivat. Tosin katse on osattava kohdistaa oikein, jotta näen linssien rajattoman hionnan tarjoman selkeän näkymän.
Hain silmälasit optikolta kulkien keskellä viime perjantain vuolaita vesivirtoja. Vettä tuli taivaalta - vanhan sanonnan mukaisesti - kuin saavista kaatamalla. Samalla lailla vettä virtasi Keskustorin suunnalta Laukontorille pitkin rinnettä, jossa kadut viettävät veden kannalta alaspäin ja antavat sen virrata torille Pyhäjärven rantaaan.
Olin työskennellyt pitkän päivän, eikä minulla ollut aikaa odottaa sateen taukoamista. Niinpä olin märkä kuin uitettu koira, kun saavuin optikkoliikkeeseen. Sain silti silmälasini asiallisen palvelun kera, vaikka vein lattialle mukanani aimo annoksen vaatteistani ja kengistäni valuvaa vettä.
Silmälasit olisivat olleet tarpeen jo kauan. Kovin mielelläni olisin katsellut niillä jo viime viikkoisia työaskareitani ja omallakin ajalla niille olisi ollut käyttöä. Viime päivinä, joina tiesin saavani rillit pian, huomasin vähän väliä tilanteita, joissa en nähnyt välimerkkejä tai kirjainten eroja. Keskiviikkoillan kokouksen vihreät naiset olivat toki kärsivällisiä, mutta itseäni väärinnäkemiseni nolottivat.
Olen tehnyt huonontuneen näkökykyni vuoksi vanhojen silmälasieni aikaan pari sellaista kirjoitusvirhettä, jotka ovat nolottamassa jatkossakin. Jätin työkäyntikorttiini omaan puhelinnumerooni yhden numeron virheen omalla tarkistusvuorollani. En siis voinut teettää uusia kortteja, vaan väännän nollan nyt kauniisti kakkoseksi. Toinen virhe näkyy asiapapereissa, joita kirjoitin pestiäni varten: jouduin jälkikäteen korjaamaan allekirjoitettuihin papereihin omaan pankkitiliini yhden numeron käsin. Parempi niin, kuin että minulle maksettavat rahat menisivät jonkun muun tilille.
Mietinkin, kuinka paljon näön tai muidenkin aistien heikentyminen ehtii haitata toisten ihmisten tekemisiä ennen kuin he saavat tavalla tai toisella hankituksi tilanteensa edellyttämät apuvälineet.
Opettelin uusien silmälasieni käyttöä ensimmäisen täyden päivän viime lauantaina, jolloin kävin kahden mukavan tamperelaisen kanssa ystävällisellä längelmävetisellä kyydillä Vammalassa kokoustamassa. Matkat sujuivat keskustellen niin kuin neljän naisen autolastilliselta voi odottaakin.
Perillä oli esteellisiä tiloja ja kokousväessä vähän vähemmän miehiä kuin naisia noin silmämäärin arvioituna. Näin siellä joitain muista yhteyksistä tuttuja uusien lasien vuoksi ihan tarkasti. Kansanedustajia oli kaksikin ja joukko muita mukavia ihmisiä. Käsitellyt asiat olivat tärkeitä ja ovat jatkossakin. Ilokseni sain alustuksista paljon hyvää evästä, mutta oli kahvi ja keittokin hyvää.
Sunnunntaina edistin omia asoioitani, mutta mietin kyllä myös työasioita. Juttelimme lähes jokapäiväiseen tapaan poikani kanssa puhelimitse. Hänkin oli ollut lauantaina omalla tahollaan kokouksessa ja oli siellä ollut muiden joukossa yksi hyvä presidenttiehdokaskin.
Tälle päivälle on selkeä ja yksinkertainen työtehtävä: kirjeitten postitus. Työnantajan antama kirjeen kokoamis- ja lähettämistehtävä on nimittäin vieläkin kesken, sillä kaikki osatekijät eivät ole vielä kohdallaan. Muutama osoite on lisäksi hakusessa, mutta luotan siihen, että saan kirjeen postiin tänään.
Huomenna on tiistaiseen tapaan toimistolla päivystystä. Tosin jo puoli tuntia ennen päivystyksen päättymistä alkaa samoissa tiloissa kokous, jossa minunkin on oltava ainakin aluksi läsnä. Muuten alkava työviikko kuluu projektiin sisältyvän toiminnan suunnittelussa, valmisteluissa ja tiedottamisessa, kuten tulevat työviikot muutenkin tästä eteenpäin.
Toivottavasti tapaan tälläkin viikolla jollain kahvitauolla jonkun ystävistäni niin kuin käy silloin tällöin ja kävi myös yhtenä päivänä viime viikolla. Silloin kännykkäni soi ja yksi ystävistäni kertoi olevansa lähistöllä menossa kahville. Istuimme sitten hetken kahvilassa kertomassa kuulumisia ja juttelemassa niitä näitä. Edellisestä rupattelukerrasta hänen kanssaan olikin vierähtänyt jo monta kuukautta.
-- mmmt
09:40 - /eloa
2005-08-23
Viikko 34 tuntuu kiireiseltä
Aloitin tämän työviikon eilen valmistelemalla omalta osaltani työnantajayhdistyksen jäsenkirjettä. Siinä riittää puuhaa hiukan jokaiselle arkipäivälle, jos aion saada kirjeet postiin perjantaina.
Syyskuun 22. eli Autoton päivä pysyy myös työaikana mielessä, sillä yhtä sun toista on muistettava hoitaa viikottain sitä ajatellen. Eilen sain Keskustorityöryhmän puheenjohtajalta moitepuhelun epäselvän käsialan vuoksi. En sitten vissiin ollut antanut hänelle käyntikorttia, vaan hän oli joutunut tulkitsemaan käsialaani läsnäololistalta. Uskoakseni kyse on kuitenkin ollut siitä, että odotan uusia silmälasejani vielä perjantain iltapäivään asti.
Päivitin yhdistyksen kotisivujakin eilen, mutta ensin minun piti opetella miten juuri eilen tarpeen olleet operaatiot ylipäätään tehdään.
Tähän tapaan jatkan tänään ja muutenkin työviikkoa eteenpäin ja koetan saada asiat sujumaan. Siksi yritän järjestää itselleni kyydin Vammalaan lauantaiksi ja takaisin myös: siellä on piiripäivä ja paikallisyhdistyksen juhla.
Omalla ajallani teen ja lähetän apurahahakemuksen tekoa koskevaa väitöskirjatutkimustani varten ja kysyn sitä varten tarvittavat lausunnot. Omalla ajallani järjestän myös TASVINAn huomisiltaiset kokoukset Tampereella ja toivon tasvinalaisten naisten aktiivista osallistumista kokouksiin. Muutakin teen, mutta mitäpä sitä kaikkea kertomaan.
-- mmmt
09:13 - /eloa
2005-08-22
Viikko 33: Autottoman päivän suunnittelua ja omaa elämää
Viikko on taas vierähtänyt viime maanantaista uuteen maanantaiaamuun, Olen viettänyt siitä ajasta 20 tuntia (ja rapiat) nauttien työsopimuksen mukaisesti palkkatyöstä ja muun ajan olen hurvitellut oman mieleni mukaan.
Viime maanantaina ja tiistaina tein työtuntini valmistellen keskiviikkoiltaista yhdistyksen hallituksen kokousta, jossa tietysti esittelin nuo asiat. Kokouksen jälkeen kävin vielä pikaviestikeskustelun pomon kanssa. Keskiviikkona ja torstaina osallistuin aktiivisesti yhteensä neljään Tampereen kaupungin Autottoman päivän (22.9.) suunnittelupalaveriin. Torstaina ja perjantaina (ja vähän viikonloppunakin) hoidin noista kaikista kokouksista osalleni tulleita yhdistykseen ja Autottomaan päivään liittyvistä valmistelu- ja tiedotustehtäviä. Kaikkina päivinä huolehdin myös yhdistyksen juoksevista asioista ja monenmoisista projektitehtävistä.
Autoton päivä on siis 22.9., mutta sain kuulla, että ei Tampereella suljeta tuolloin virallisesti yhtään katuosuutta autoilta. Kaupungin kestävän kehityksen koordinaattori ratkaisi asian jo kauan sitten, sillä hän ei ole edes esittänyt Hämeenkadun tai minkään muunkaan kadun sulkemista kaupungin päätettäväksi. Tulossa on siis yksityisautoilijoiden, moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden kannalta tavallinen motorisoitu päivä. Toki he voivat itse ratkaista toisin kuin kaupunki ja jättää moottoriajoneuvonsa tuolloin aloilleen.
Autottomalle päivälle 22.9. suunnitteltiin viime viikon kokouksissa autottomiin työmatkoihin liittyvä haastekilpailu aikuisille sekä koululaisille kirjoituskilpailu ja päiväkotien kautta piirustuskilpailu lapsille. Tulossa on myös Pormestarin pyöräily, jossa on kaksi sarjaa, yksilökisa ja 3-jäsenisten joukkueiden kisa. Keskustorilla tapahtuu paljon muutakin, mitä erilaiset Tampereella toimivat järjestöt sinne tuovat esille luonnollisen liikkumisen, esteettömyyden ja järkevien työmatkojen nimissä. Jossain sisätiloissa Keskustorin tienoilla on myös liikennepaneeli, mutta sen järjestelyihin en pääse vaikuttamaan.
Autottoman päivän 22.9. monenlaisia tapahtumia yhdistämään tarvitaan tunnettu juontaja. Itse olen kysynyt - tosin näin loppukesästä syyskuuta ajatellen aivan liian myöhään - paria minun mielestäni tehtävään sopivaa ja suunnittelupalaverissa kannatusta saanutta näkyvää julkisuuden henkilöä. Etsintä jatkuu.
Omalla ajallani hurvittelin taakse jääneen viikon aikanan tavalliseen tapaani kahvikupposten, lukemisen ja TV-ohjelmien parissa, ellen sitten juoksennellut omilla asioillani ja jutustellut muiden ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa. (Omasta ajastani lisää linkin takana.)
-- mmmt
09:36 - /eloa
2005-08-17
Tulossa Tampere-klubi, Tasa-arvoseminaari ja Autoton päivä
En tiedä, kuinka aikatauluni täyttyy syksyksi, mutta laitanpa Tampere-klubin ja muutaman muun kiinnostavan tapahtuman kalenteriini syyskuulle. Jo heti tätä kirjoittaessani huomasin yhden päällekkäisyyden muiden menemisteni kanssa, mutta eihän tulevaisuutta sentään kovin varmasti tiedä.
Maanantaina 5.9. on tämänsyksyinen Tampere-klubin ilmeisestikin yleisölle avoin ja ainakin yliopiston tapahtumakalenterista löytyvä avajaisluento. Se on Tampereen yliopiston kampusalueella olevan Pinnin uudella puolella (Pinni B1100) klo 9.15 alkaen. Luennon pitää klubin presidentti, professori Ernesto Garzón Valdés Mainzin yliopistosta. Tampere-klubi kokoontuu maanantaina ja tiistaina 5.-6.9. Tampere-talossa.
Kävin viime syksynä kuuntelemassa presidentti Martti Ahtisaaren pitämän III Tampere-luennon. Tänä vuonna vastaava eli järjestykessä neljäs Tampere-luento (IV Tampere-lecture) on aiheesta "Happiness and Democracy" ja sen pitää professori Bruno S. Frei, kertoo Tampere-talon tapahtumakalenteri. Luento on tiistaina 6.9. klo 18 Tampere-talon pienessä salissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Professori Ruth Zimmerling ja professori Ernesto Garzón Valdes, jotka osallistuvat Tampere-klubin kokoukseen, vierailevat myös Tampereen yliopiston filosofian yksikössä keskiviikkona 7. syyskuuta. Zimmerling pitää klo 10.00 esitelmän aiheesta "On Social Justice" (päätalon luentosalissa A2a), ja Garzón Valdés puhuu klo 14.00 aiheesta "On Human Dignity" (Pinnin vanhalla puolella salissa Pinni A3111).
Tasa-arvon edistämisen hyvät käytännöt -seminaari ja kirjan Tasa-arvosta lisäarvoa. Käsikirja työpaikkojen tasa-arvotyöhön julkistamistilaisuus on 14.9.2005 Vapriikissa. Sekä seminaari että kirja ovat Työelämän tutkimuslaitoksen Tasa-arvosta lisäarvoa -hankkeen tuotoksia.
Ekokampusprojekti järjestää Tampereen yliopistolla Autottoman päivän torstaina 22.9., sillä silloin on Kansainvälinen autoton päivä. Kuitenkaan tuon päivän tapahtumia ei vielä näin aikaisin eli yli kuukauden verran etukäteen näy Tampereen kaupungin tapahtumakalenterissa. - Tampere-klubi kalenterissa toki on, mutta ei ainakaan vielä Tasa-arvoseminaaria.
Tampereen Autottoman päivän ohjelman suunnittelu on vielä vähän kesken. Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina on ainakin suunnittelukokouksia, joihin aion osallistua.
-- mmmt
00:57 - /tulossa
2005-08-16
Parsiminen, paikkaaminen ja vaatteidein napitussuunta
Eilisen oman aikani käytin paikkaamalla ja parsimalla vaatteitani. Olisi mukavaa voida sanoa, että kyseessä on arvovalinta paremman maailman puolesta. Kyse on kuitenkin nyt siitä, että minulla ei ole varaa uusien tai edes käytettyjen vaatteiden hankkimiseen tällä erää. Vanhojen vaatteiden korjaaminen ei kuitenkaan hävetä minua nykyisin niin kuin vaikkapa nuoruudessani. Silloin olin tarkkana rahan suhteen siksi, että oli pakko, niin kuin on nytkin, mutta suhteeni vaateremonttiin on muuttunut.
Nuorena olisin halunnut uusia vaatteita, mutta en saanut niitä. Nykyisinkin haluaisin uusia vaatteita, enkä nytkään pysty hankkimaan niitä tai siis edes käytettyjä, mutta olemassa olevien vaatteiden korjaaminen tuntuu nykyisin kolmannelta järkevältä tavalta käyttökelpoisten vaatteiden hankkimiseksi.
Koen nykyisin parsimisen ja paikkaamisen työlääksi, mutta edulliseksi tavaksi, jolla pidän huolta vaatetuksestani. Kaiken lisäksi voin näin myös pidentää omalta osaltani vaatteiden käyttöikää ennen kuin ne juotuvat lumpuksi tai jätteeksi. Rikkinäisiä tai korjattujakaan vaatteita ei voi kierrättää toisten käyttöön, mutta itselle omat korjatut vaatteet kelpaavat. Tosin on paljon tilaisuuksia, joihin kauan käytetyt ja monta kertaa korjatut vaatteet eivät sovi, mutta niihin minulla ei taida olla varaakaan.
En ole koskaan ollut mitenkään erityisen taitava vaatteiden korjaaja. Se ei ole estänyt sitä, että korjattavia vaatteita on riittänyt lapsuudesta asti. Toisin ajoin syynä on se, että uusien hankkimiseen ei ole varaa. Ajoittain kyse on ollut siitä, että uusien vaatteiden hankkiminen on tuntunut vähemmän tärkeältä tai välttämättömältä kuin jotkut muut hankinnat. Joskus olen korjannut vaatteitani siksi, että olen ollut saamiini tai hankkimiini vaatteisiin sopimattoman muotoinen. Puolet elämästäni olen ollut vaatteisiini liian laiha ja sitten toisen tähänastisen elämäni puolikkaan ajan olen ollut yhä uudelleen ja uudelleen vähän isompi kuin vaatteita hankkiessani tai edellisen kerran korjatessani.
Olen aina parsinut vaatteita mieluummin kuin heittänyt pois. Parsittaessa on tärkeää, että neula ja lanka ovat paksuudeltaan sopivia. Langan väri voi olla joko parsosta piilottava tai korostava. Joskus parsin selvästi erottuvia parsoksia, jolloin valitsen langan värin parsittavan vaatteen väritykseen sopivaksi, mutta en samaksi kuin mikä parsittavan kohdan väri on. Eilen parsin mustat puolisukat mustalla langalla aika monesta kohtaa. Sukat eivät ole ainoani, mutta pidän näistä ja pidän niitä mielelläni jalassani.
Muutamasta vaatteesta ompelin pienen pätkän ratkennutta saumaa ja tökkäsin samalla pari kertaa neulalla sormeeni. Minulla ei ole nykyisin ompelukonetta, joten teen kaikki korjausompeluni käsin, vaikka olen aika kömpelö.
Jonain taannoisena iltana olin aloittanut kymmenisen vuotta sitten pieneksi jääneen mustan päällystakkin korjailua. Kiinnitin ennen pesua irrottamani napit nykyisiä mittojani vastaavaan kohtaan, jolloin kaksirivinen napitus muuttui yksiriviseksi. Yksi entinen napinpaikka osoittautui aiemmin parsituksi. Parsos ei ollut tyylikkäimpiä kätteni jälkiä, eikä tyyli ollut aiemmin ollutkaan tarpeen, sillä parsos oli jäänyt napin alle piiloon. Nyt tuo nappi oli poissa paikaltaan, kuten koko nappirivi siltä linjalta. Jotta parsos ei jäisi näkyviin, ompelin sen päälle paikan.
Korjasin eilisiltana omiin mittoihini sopiviksi myös yhdet käytettynä kolmisen vuotta sitten hankkimani mustat farkut, jotka löysin piirongin ompelulaatikosta. Lahkeet ovat leveämmät kuin mihin olen tottunut En kaventanut niitä, vaan lyhensin vain, vaikka mittasuhteethan siinä muuttuvat. Ihmettelin lahkeita lyhentäessäni sitä, että en ollut ryhtynyt puuhaan aiemmin. Sitten huomasin toisessa lahkeessa ison, mutta silti aika huomaamattoman repeämän. Repeämä oli tosi hankalassa paikassa, joten arvelin aiemmin luopuneeni juuri siksi housuremontista. TOlin kuitenkin jo lyhentänyt lahkeet, joten paikkasin myös repeämän.
Seuraavaksi ryhdyin laittamaan farkkujen vyötäröä napakammaksi eli pienentämään vyötärömittaa. Juuri väljyyden vuoksi olin hankkinut nämä käytetyt farkut joskus aikanaan, vaikka sitten olinkin jättänyt ne kaappiin korjaamattomina. Hyvä että olivat tallessa, sillä kooltaan sopivien mustien naisten pitkien housujen löytäminen kirpputorilta on todella vaikeaa, vaikka tyytyisi liian isoihinkin. Nämä farkut olivat liian isot joka suuntaan, mutta kangas oli - tuota paikkaamaani repeämää lukuunottamatta - ihan hyvässä kunnossa. Ihmettelin yhä sitä, että en ole korjannut näitä farkkuja aikaisemmin. Jotenkin tuntui vaikealta uskoa, että yksi paikattava reikä olisi minut lannistanut.
Vetoketjun kiinnityskohta oli hieman hutera. Sen korjaamisen jälkeen ryhdyin siirtämään etunappia, jonka paikka tuntui oudolta. Laitoin toisenkin napin, että kiinnitys olisi varma. Tietysti tein uutta nappia varten myös uuden napinreiän, jonka reunustin huolellisesti. Sitten jatkoin vyötärönseudun remonttia. Laitoin kolme leveän kuminauhan pätkää kuvitellun vyötärön kohdalta vyötärönauhan sisäpinnalle. Näin vältyn vyöltä.
Takimmaista pätkää kiinnittäessäni huomasin tuotemerkistä selityksen sekä etunapin oudontuntuiselle sijainnille että varmaan myös sille, etten ollut aiemmin korjannut farkkuja käyttööni. Valmistaja oli kirjoittanut tuotemerkkiin, että nämä merkkifarkut on tarkoitettu miehille. Mitäpä väliä sillä muuten olisi, mutta kun minulla on tapana pitää naisten vaatteita, niin tuotemerkki ei tuntunut mukavalta. Otin ompelutarvikkeitteni joukosta sinne nuoruusvuosieni ajoilta jumittuneen irtomerkin, jonka ompelin farkkujen oman tuotemerkin päälle.
Nyt nämä juuri korjaamani mustat farkut ovat vaalenpunaisen ja vaaleansinisen toisiinsa nojaavan sydämen merkkaamat. Etuvetoketjun ja napituksen kiinnistyssuuntaa en jaksa vaihtaa. Koetan siis avartaa omaa asennettani sukupuolisidonnaisen vaatteiden kiinnitystavan suhteen. Mitä sillä nimittäin on väliä, miten päin vaatteeni napitan? Jos onnistuisin avartumaan, voisin vastaisuudessa löytää kirppiksiltä paljon helpommin massani sisäänsä mahduttavia vaatteita.
Muutosvastarinta tuntuu mielessäni vahvalta. Käytänköhän minä näitä farkkuja koskaan?
-- mmmt
08:33 - /arvot
2005-08-15
Toivon hyvää maanantaipäivää
Viikonloppuni alkoi valtavalla päänsäryllä ja sujui vatsavaivojen merkeissä. Heräsin tähän maanantaihin jännittäen työkuntoani. Jos olisin maratoonari, joutuisin varmaan tänään keskeyttämään viimeistään 30 kilometrin kohdalla, mutta tämmöiselle osa-aikatyöläiselle maali olisikin jo siinä. Kuntoni on siis kohdallaan. Toivon hyvää päivää.
-- mmmt
07:53 - /kunto
2005-08-11
Naiskuvaa, Maaseutunaisten päivää ja naisten äänioikeutta
Osallistuin eilisiltana toisen kerran elämässäni Pirkanmaan NYTKISin kokoukseen, joka oli Metsossa Tampereella. Tulossa on alkusyksystä Naiskuva-seminaari, jonka päivä on avoinna ja lokakuussa Maaseutunaisten päivän tilaisuus Hämeenkyrössä. Tilaisuudet ovat aika pienimuotoisia, vaikkakin mainioita. Isompiakin voisi olla, kun tänä NYTKISin puheenjohtajana ovat kautta maan vihreät naiset.
Ensi vuonna NYTKISin puheenjohtajavuorossa olevat kristillisdemokraattiset naiset ovat jo kovalla touhulla miettimässä syksyn 2006 NYTKIS-juhlallisuuksia. Siihen onkin syytä, sillä naisten äänioikeus juhlii 100-vuotissynttäreitä ja Suomen Eduskunta myös - suunnilleen keväästä 2006 alkaen ja vuoden verran jatkuen, kuten Eduskunnan suunnittelmasta näkyy.
-- mmmt
10:35 - /tulossa
2005-08-10
En töiltäni ehdi kirjoittamaan kirjoittamisesta, mutta uneksin hyvin
Kirjoittamisesta kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Se johtuu nyt siitä, että varsinaiseen kirjoittamiseen on käytettävä kaikki siihen joutava aika. Toivottavasti kirjoitusaikaa sentään löytyy jatkuvasti ja saan vähitellen jotain aikaankin.
Osa-aikaiset työtehtäväni ovat aika konkreettisia. Vähän väliä tulee omia tai pestin tuomia haasteita tietokoneiden laitteiston tai ohjelmoinnin liepeiltä, mutta myös kotisivupäivitystä koodien keskelle mallin mukaan ja sähköpostitse tapahtuvaa tiedottamista. Saan myös puhelimitse tehtäviä, jotka on parasta tehdä siinä kohden pois tieltä, etteivät jää roikkumaan. Äsken sain puhelimitse pienen tehtävän Sveitsistä, sillä pomo on siellä lomalla. Tein homman ja jatkan päivän muita töitä.
Öisin näen onnellisia unia, joissa tapaan kiinnostavia ihmisiä ja nautin elämästä. Ihan mukavaa vastapainoa valvehetkien lähes ankeaan aherrukseen. Tosin taidan nauttia myös päiväelämästäni, sillä mistäpä nuo unien ihanuudet muualta tulisivat.
-- mmmt
16:22 - /eloa
Neljä kupillista kahvia ja yksi lista kahdessa päivässä
Maanantai oli niin kiireinen päivä, että ei siitä ole juuri mitään sanomista. Tein paljon töitä sitten, kun alkuun pääsin. Tapasin myös koko joukon ihmisiä toimistolla, virastotalossa ja jossain ravintolassa nimeltä The Grill. Kaikissa vaiheissa join kupposen kahvia, joten aamukahvi mukaan luettuna join maanantaina neljä kuppillista laimentamatonta suomalaistyyppistä mustaa kahvia. Illalla kuljin kotiin mustien pilvien alta, mutta ei sadetta kuulunut kävelyn aikana. Väsytti.
Päättyneenä tiistaina lähdin töihin aamukymmeneksi ja lopetin joskus ennen iltakuutta, kun tutulla kansanedustajalla ja piirijohtajalla oli alkamassa kuudelta palaveri. Onneksi olin saanut hommani valmiiksi sitä ennen. Meinasin joutua lopettamaan jo ennen viittä, sillä joku muu oli tulossa johonkin kokoukseen viideksi. Sitten kävi ilmi, että kokous oli peruttu. Sain juuri sen verran lisäaikaa, että itselleni määrittämäni päivän urakka valmistui. Toivottavasti työn laatu kelpaa, että en joudu korjausten vuoksi kovin kauaa puurtamaan.
Vietin nimittäin tuon männätiistaisen kahdeksantuntisen työrupeaman lähes tauotta tietokoneen ja puhelimen äärellä työskennellen. Kävin välillä hakemassa pari lasillista vettä ja nakertelin makoisia näkkileipäviipaleita suoraan paketista. Vastaavasti kävin välillä myös pikkulassa. Muuten nökötin paikallani.
Tarkistin yhtä yhteystietolistaa. Toki vastailin myös muuten puheluihin, mutta paljolti kyselin itse puhelimitse, mitä muuta kukakin tahtoo kohdalleen kuin nimensä. Jonkin verran aikaa kului myös siihen, että tarkistin oikeinkirjoitustani ja asettelua ja joitain tietoja netistä. Luettelo sinänsä oli olemassa jo ennen minua. Joku muu oli koonnut yhteystiedot ja joku toinen koodannut ne. Operaation kestäessä toimistossa kävi muutama ihminen omilla asioillaan, joten niissä vaiheissa saatoin keventää päivääni muutaman repliikin rupattella ja kuulumisten kuuntelulla.
Nyt illalla ihmettelin helsinkiläistä vedenpaisumusta, joka vei MM-kisat tauolle juuri, kun olin ajatellut osallistua niihin nojatuolissa lojuen ja TV-ruudusta tapahtumien kulkua seuraten. Jäipähän aikaa lukemiseen.
-- mmmt
00:48 - /eloa
2005-08-08
Viikosta tulee kiireinen
Aloitan osa-aikaisen pestini työviikon ja työpäivän toimistolla tänään vasta vähän myöhemmin päivällä, sillä niin voin jatkaa siitä suoraan iltarientoihin ja valtuustoryhmän kokoukseen ja sitten vielä aikuisopiskelijana kuntapolitiikan opintokerhoon.
Päivät ovat muuten tavallista työn ääressä puurtamista, mutta iltaisin on vapaa-aikaa. Myös tämän maanantai-illan riennot ovat harrastuksia. Vapaahetkinä kirjoitan Aloitusmaisemaankin, kuten nyt. Teen myös teonfilosofiaa, vaikkakin tekisin sitä mielellelläni työkseni, sillä se vaatii keskittymistä.
Vihreän työni ulkopuolella hoidan muiden harrastusten lisäksi TASVINAn asioita niin kuin puheenjohtajan pitää. Keskiviikkoiltana on vapaa-aikaan kuuluva Pirkanmaan NYTKISin kokous, jossa naisjärjestöt tekevät yhteistyötä. En kuitenkaan ole kokouksen vihreä puheenjohtaja, vaan olen mukana TASVINAn eli Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n toisena edustajana.
Viikosta tulee muutenkin työntäyteinen ja kiireinen yhtälailla työn kuin harrastustenkin tiimoilta.
-- mmmt
09:44 - /tulossa
Neljä veljeäni ja ainoa siskoni sekä tulossa olevat synttärit
Sain eilen tekstarilla kutsun vanhimman veljeni 60-vuotissynttärikahveille Lahden taa tästä hetkestä lähes parin viikon päähän tulevaisuuteen. Emme olekaan tavanneet sen jälkeen, kun hän yli vuosi sitten pysähtyi ohikulkumatkallaan seurakseni kahville. Yritän kulkea tulevina päivinä niin, että päädyn hänen ja hänen vaimonsa kotiin, josta omat ja kasvattilapset ovat lähteneet maailmalle ja jonne varmaan saapuvat myös muut veljemme ja sisko pyöreiden vuosikymmenien kahveille.
En tiedä, voinko käydä saman tien myös heinolalaisveljeni ja hänen perheensä luona katsomassa keväisen lupaukseni mukaan viime kevään rippilasta, jonka juhlaan en päässyt. Ihailisin samalla vaikkapa myös veljen kesäprojektia eli omakotitalon remonttia - siis jos se on sopivassa vaiheessa. Ehkä voisin myös käväistä entisten koulukavereitteni kanssa kahvilla lukioaikaisessa parin kesän kesätyöpaikassani eli kahvilassa Heinolan torin laidalla. Ehkää on tässä paljon. Juttelimme remontin etenemistä ja tästä muustakin Heinolan reissun pähkäilystäni tämän veljeni kanssa viime viikolla puhelimitse ja mietimme, milloin saamme kutsun isonveljen 60-vuotissynttäreille.
Keskustelin sitten eilen tuon kutsun saatuani puhelimitse synttärilahjan hankintastrategiasta siskoni kanssa. Hänet tapasin viimeksi joskus kevättalvella, kun kävin junareissun Helsingissä asioillani ja poikkesin sieltä linjurikyydillä siskon luona yökylässä toisessa rannikkokaupungissa. Sisko kertoi puhelussa myös siitä, miten mukavaa hänellä seuralaisensa kanssa oli ollut Helsingissä MM-kisojen avajaisissa. En minä heitä siellä ollut nähnyt, kun olin katsellut avajaisia televisiosta syrjäsilmällä. Olisin katsellut tarkemmin, jos olisin tiennyt, että he istuivat sen suuren yleisöjoukon keskellä. Olen vähän utelias seuralaisen suhteen. Sisko lupasi soittaa toiseksi nuorimmalle veljellemme, josko hän ottaisi huolekseen lahja-asian hoitamisen.
Tapasin tämän nuoremman nastolalaisveljeni perheineen viikko sitten sunnuntaina, sillä he kävivät luonani samalla kun maatalousnäyttelyssä. He tulivat ensin luokseni ja aamupalan jälkeen saatoin heidät näyttelyalueelle menevään bussiin. Aikansa näyttelyä katseltuaan he tulivat luokseni iltapalalle ennen kuin lähtivät kotiin eläimiään hoitamaan. Vaikka olihan siellä käynyt päivällä muita eläinten hoitajia, joten sikäli ei ollut kiire. Ennen heidän lähtöään olimme jo pähkäilleet isonveljen synttäreistä, josko niitä järjestetään ja milloin, sillä veljen vaimo sairastelee. Toiseksi nuorin veljistäni on myös sairaslomalla, mutta liikkuvassa vaiheessa jo, kuten tästä maatalousnäyttelyreissusta kävi ilmi.
Nuorimman veljeni tapasin viimeksi yli kuukausi sitten. Hän kävi biljardikisareissulla luonani kahvilla ja kertoi tulevasta ja nyt jo tehdystä parin viikon kilpailumatkastaan Puolaan. Hän pelaa biljardia kilpaa ihan kelvollisesti ja tuolla Puolan reissulla hän oli senioreiden maajoukkueessa. Joskus kisat menevät tosi hyvin ja joskus vähän heikommin. Puolasta ei tullut kultaa, mutta tuleehan noita kilpailuja taas. Olisi kivaa nähdä tämä asikkalalaisveli perheineen samoin kuin kaikki muutkin sisarukseni, joten tähtään tosiaan isonveljen synttärikahveille vajaan kahden viikon päähän tulevaisuuteen.
-- mmmt
09:17 - /ihmiset
Sain paketin ja asensin sen korvakuulolta
Katselin lauantai-iltana televisiosta MM-kisojen avajaisia ja yhtä ja toista muutakin, mutta vain syrjäsilmällä. Lauantai-iltani kului nimittäin pääasiassa tietokoneen äärellä. Tein korvakuulolta joitain laiteasennuksiin liittyviä ohjelmistollisia tehtäviä, joita en kovin paljoa ymmärrä, enkä tosiaan osaa muuten kuin mallista tai sanelusta. Olin saanut lauantaina päivällä lähetyskoodin avulla haetuksi pääpostista paketin pojaltani ja illan puuhailin paketista löytämäni tietokoneen ulkoisen lisälaitteen asennuksen ja siihen liittyvien seurannaisilmiöiden kimpussa.
Näin silmänurkastani jonkun partasuuhepun puuhailevan avajaisohjelmaan liittyvien tietokoneiden kanssa ja puuhailin itse oman 32-megaisen muistihirviöni parissa. Kyllä kyse on muistihirviöstä, sillä käyn internetistä laajakaistalla, vaikka koneen kapasiteetin ei pitäisi riittää siihen alkuunkaan. Avajaisten aikaan tein koneestani jonkinlaista tukiasemaa kotonani mahdollisesti vierailevien läppäreiden yhtäaikaista internetissä surfailua varten.
Laiton mötikän pöydänkulmalle ja johdotin sen kotipingviiniin ja työläppariin. Työläppäri löysi heti reitin nettiin, mutta kotikoneeni kanssa piti tehdä aika lailla töitä. Sain ohjeet puhelimitse pojaltani, koska asennuksen ajan hänen it-tukireittinsä koneeni uumeniin oli poikki. Hän ei nähnyt sinne, eikä tiennyt, mitä näytölläni tapahtui. Minä taas en oikeastaan tiennyt, mitä piti tehdä, mutta tottelin ohjeita.
On tosi vaikeaa ohjelmoida (tai mitä sitten olinkaan tekemässä), kun ei osaa sitä ja kun kuulee komentosanojen ja lyhenteiden teknistä englantia vanhan kännykän luurista paljon huonommin kuin arkisuomea suoraan, joka sekään ei minun korviini osuessaan niin hääviä ole. Eikä näkeminen ollut yhtään sen helpompaa. Mustalle pohjalle kirjoittuva pikkuruinen valkoinen teksti ei ole kaikkein helpointa luettavaa, kun silmälasit ovat puolta heikommat kuin ne uudet, jotka ehkä joskus saan.
Luin kännykään rivejä näytöltäni, kirjoitin käskyjä koneelle ja katselin, mitä niistä seurasi. Käynnistin ja suljin konetta kokeilujen vuoksi. Lopulta otin käskystä käyttöön vanhan X:n asennuslevyn ja aloin tehdä ohjeiden mukaan it-tuelle reittiä sitä kautta. Sitten olin vain valppaana napauttamassa nuolinäppäintä (niin kuin olin tehnyt joskus jossain aikaisemmassakin vaiheessa), jotta X:n asennus levyltä pysähtyi Debian-ruutuun. Siitä etenin taas korvakuulolta.
Lopulta nettiyhteys syntyi niin, että it-tukea antava poikani pääsi Jyväskylästä netitse koneeni uumeniin ja minua tarvittiin vain hetkittäin apuun katsomaan, miltä tilanne Tampereella ruudun tällä puolella näytti. Nyt linkkimötikkä nökottää tuossa pöydän kulmalla ollen hyvä ja käytössä. Voin käyttää omiin asioihini 32-megaista kotikonettani, jota näytöllä nököttävän pingviinin vuoksi kutsun kotipingviinikseni. Heti työidean leimahtaessa mielessäni voin siirtyä käyttämään sen taltiointiin ja nettitarkistuksiin työläppäriä niin, että kummallakin koneella on nettiyhteys.
-- mmmt
08:47 - /keinot
2005-08-05
Silmälasien puhdistaminen ei riitä
Asioin eilen etuuskäsittelijän luona ja mainitsin ohimennen jotain lisääntyneistä kirjoitusvirheistäni. Keskustelimme hetken asiasta. Hän oli vähän tuohtuneen tuntuinen siitä, että olin päästänyt työkykyyni vaikuttavan välineen hunningolle. Sitten hän neuvoi minut opikon luo näöntarkastukseen.
Kävin samalla asiointireissulla katselemassa erilaisten linssien läpi numeroita ja kirjaimia. Välillä ne olivat epätarkkoja ja sumeita tavalliseen tapaan. Toisinaan ne olivat kummallisen teräväpiirteisiä ja selkeitä, melkein niin kuin unissani tai joskus muinoin muutenkin.
Sain kustannusarvion uusista silmälaseista. Tarvitsen monitasoiset silmälasit. Käytössä olevat eivät sovi enää tarkoitukseensa eli lukulaseiksi, enkä näe nykyisin edes kauas riittävän hyvin. Optikko lähetti minut pois ja toivotti tervetulleeksi takaisin sitten, kun minulla on hankinnasta mustaa valkoisella. Ensin kuitenkin vien kustannusarvion etuuskäsittelijälle.
Lähdin katsellen maailmaa yhä samojen linssien läpi kuin optikolle mennessäni. Ei ihme, että silmälasien jatkuva puhdistaminen ei ole viime kuukausien (vai vuosien?) aikana selkiyttänyt lukemaani tekstiä tai muuta näkymää.
Kunhan joskus tulevaisuudessa saan uudet silmälasit, niin mahdankohan enää tunnistaa ihmisiä ja maisemia, kun niiden sumean pehmeät ja taustaan liukuen sulautuvat ääriviivat terävöityvät.
-- mmmt
08:49 - /kunto
2005-08-04
Munkkirinkilää varpusen kanssa
Eilen työhuoneen ikkunan takaa kuului linnun sirkutusta. Melodia tuntui tutulta, mutta en ole mikään lintujen tuntija. Kurkistin kuitenkin avoimesta ikkunasta terassiulokkeelle, jos näkisin laulajan. Näinhän minä. Se oli nuori västäräkki.
Varpusen tapasin Laukontorilla, kun lankesin pitkästä aikaa torikahvilaan kahville. Eikä kahvikupponen edes riittänyt, vaan ostin toisella eurolla ihanasti tuoksuvan munkkirinkilän, lämpimän ja juuri paistetun.
Istuin pöydän ääreen nautiskelemaan ja lukemaan torikahvilan seurakseni tarjoamaa Aamulehteä. Haukkasin ensimmäistä suullista munkkirinkilästäni, kun varpunen syöksyi nopeasti kasvojani kohti. Tunsin munkkirinkilässä meneillään olevan haukkaukseni välittämänä melkoisen töytäyksen. Näin ihan lähellä suutani linnun nokan munkkirinkilässäni.
Sitten varpunen syöksähti nopeasti maahan. Näytti ihan siltä niin kuin se olisi leuhkinut minulle nokassaan olevalla munkkirinkiläni palasella. Söi. Lensi pois.
Minä söin munkkirinkiläni, join kahvikupposen ja palan painikkeeksi myös vettä. Lukaisin päivän lehden. Jostain mieleni perukoilta nousi aika pelottava ajatus lintuinfluenssasta tai joistain muista lintusten levittämistä sairauksista.
-- mmmt
04:03 - /ihmeet
2005-08-03
Merisairauden oireita toimistossa
Olen elänyt jonkin aikaa kahdella tavalla täysillä. Työssä on kulunut ajan lisäksi myös energiaa, enkä ole jaksanut vapaa-aikana muuta kuin nauttia kesästä täysillä omaan tapaani. Nyt tuntuu, että keskittyminen on kannattanut. Tuntuu siltä, että olen saanut erilaiset työtehtäväni otteeseeni ja kesäinen vapaa-aika on virkistänyt minut mainioon työkuntoon ilman lomaakin.
Eilen tunsin kuitenkin töissä pahoinvointia, joka lisääntyi päivän mittaan. Olin yhdistyksen toimistolla päivystämässä, kuten pestini tiistaipäiviin kuuluu. Päivystys eroaa muista työpäivistä siinä, että väki tietää voivansa tavoittaa minut toimiston puhelinnumerosta ja työpöydän äärestä päivystämästä. Muutenhan voin olla asioita hoitamassa muualla.
Hoidan myös lankapuhelimitse työpuheluja päivystysaikaan. Vastaanotettuja ja itse soitettuja puheluita saattaa osua neljään päivystystuntiin aika monta. Eilen niin oli. Olin paljon puhelimen luurituntumassa puhumassa ja kuuntelemassa.
Puhelujen välillä ihmettelin kummallista luuripahoinvointiani. En keksinyt siihen aluksi mitään syytä. En ollut syönyt sopimattomia, enkä ollut nälkäinenkään. Happea riitti, sillä huoneilma oli sadepäiväisen tuuletuksen vuoksi raikasta. En oikein uskonut sairastuneenikaan, mutta jotain oli vialla. Mitkään mieleeni juolahtaneet pahoinvoinnin syyt eivät täsmänneet tilanteeseen.
Päivän viimeisen puhelun aikana huomasin, mistä oli kyse. Olen totutellut nousemaan jalkeille työpöydän ja tietokoneen äärestä aina, kun se on mahdollista. En tahdo jäykistyä istuvaan asentoon. Sateiden ja pilvisyyden vuoksi en eilen joutunut suojautumaan verhoilla ikkunasta paahtavaa aurinkoa vastaan, joten ulkopuolinen maisema oli siis katsottavissa.
Seisoin eilen puhelujen aikana ikkunan ääressä ja katselin ulos. Itse asiassa katselin puheluun keskittyneenä suoraan vahvasti virtaavaan Tammerkosken veteen. Olin kuin laivassa ja olin tavallaan tulossa merisairaaksi tai potemassa vesimatkapahointia.
Toimiston ikkunan ulkopuolella on vain metrinen käyttämätön terassi kaiteineen, mutta toimisto itse seisoskelee virrassa. Siis talo, jossa toimisto on, näyttää ulkoa katsottuna nousevan suoraan virrasta ja terassi on talon kyljessä noin metrin korkeudella veden pinnasta törröttävä uloke.
Talo ei tietenkään keinu niin kuin laiva. Vahvasti kieppuileva ja virtaava vesi, johon katsoin eilisten puhelujen aikana, sai kroppani kuitenkin luulemaan minun olevan liikkuvassa laivassa.
Minun pitää muistaa vastaisuudessa olla tarkempi sen suhteen, mihin jätän silmäni suuntautumaan, kun seisoskelen puheluiden aikana ja kohdistan huomioni keskusteltaviin asioihin
-- mmmt
07:32 - /kunto
