2005/10
2005-10-31
Tuhansittain sanoja
Marraskuussa kirjoitan "pöytälaatikkoon" tavallista aktiivisemmin, sillä silloin toteutuu NaNoWriMo.
Viime vuonna jaksoin kirjoittaa juttua "Outoa sinun onnesi on" määrälliseen tavoitteeseen asti. Kirjoitin fiktiota yksinäisyyden muurin murtamisesta sisältäpäin. En ole hionut tekstiä, enkä tarjonnut sitä kustantajille, mutta en myöskään ole hävittänyt sitä.
Toinen hiomistaan odottava käsikirjoitusraakile on "Toiveista tekoihin: Miten ohjaan omaa toimintaani?". Se on tällä hetkellä vissiin vielä liian etäällä käytännöstä ja saa olla edelleen, sillä työstän kolmatta käsikirjoitusta.
Kolmas tekeillä oleva teksti on "Teko". Siitä saattaa tulla filosofian väitöskirja "Teko. Teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa". Saattaa siksi, että työstän sitä osa-aikatyöni ohella ja saattaa siksikin, että en tässä vaiheessa tosiaan pysty keskittymään teonteoriaan liittyvien tieteenfilosofisten ja ihmiskuvallisten näkökulmien tarkasteluun kovin montaa tuntia viikossa.
Pidän marraskuun päänpuhdistuskuukautena ja asetan vapaa-ajan kirjoittamiselleni vain määrällisen tavoitteen. Oikeastaan liityn muiden asettaman tavoitteen päivästä toiseen etenevän sanaltamisen virtaan ja suollan tekstiä päivittäin. Tänä vuonna kirjoitan "Vaikka kuinka paljon" - jälleen fiktiota tosielämästä.
-- mmmt
13:40 - /tulossa
Viikon 43 seitsemän päivää
Maanantai 24.10. Aamulla oli aikainen herätys, koska poikani oli taas lähdössä maailmalle eli kotiinsa Jyväskylään. Nautimme aamupalan keskuselulla höystettynä ja sitten hänen junansa jo lähti. Minäkin aloitin siitä työpäiväni, joten tutkimusaikani alkoi jo puolen päivän jälkeen. Toki siihen osui joitain sähköpostiviestejä työasioissakin ja joitain yhdistysasioita oli meneillään muutenkin, mutta varsinaisesti vietin pitkän työskentelyrupeaman filosofian parissa. Teon ajatteleminen ja teosta lukeminen tuntuvat joskus aika erikoiselta ratkaisulta, mutta pelkästään tekoja tekemisen ja tekemättäjätön avulla on vaikea päästä perille siitä, miten rationaaliset perustelut ja kausaaliset syyt integroituvat intentionaalisessa teossa ykseydeksi. Kirjoitan siitä filosofian väitöskirjaa "Teko".
Tiistai 25.10. Rauhallinen aamu ei sallinut kotitöitä, vaan jatkoin rauhallisesti työpaikalle. Rauhani liittyy tänään jotenkin siihen, että minut on valittu kahteenkin vihreään työryhmään ja kolmanteen hakemaani, siihen, jonka alaan minulla on kaksikin yliopistollista laudatur-arvosanaa, ylsin vain työryhmän sähköpostilistalle asti. Mietin asiaa rauhallisesti ajan kanssa. Päivystys sujui rauhallisesti ja sain aika hyvin tehtyä yhdistys- ja projektitöitä. Rauhallinen ilta sujui kotosalla lukien ja filosofoiden. Vaivuin rauhalliseen uneen reilusti ennen puolta yötä.
Keskiviikko 26.10. Olin kirjoittanut viime viikon päiväkirjaosuuden melkein valmiiksi jo sunnuntaihin mennessä, mutta viimeinen silaus puuttui. Mietin heti herättyäni, mihin kohtaan saan sille aikaa ja päätin tehdä sen kotitöiden jälkeen juuri ennen kuin lähden töihin. Kun yritän viettää sekä rauhallisen että aikaan saavan aamun kotosalla ennen työpäivän alkua, minun on noustava aikaisin. Tein taas niin, sillä ennen töihin lähtöä olin tosiaan vakaasti päättänyt ehtiä muiden kotitöiden lisäksi täydentämään viikkopäiväkirjamerkinnan Aloitusmaisemaan ja sitä ennen tahdoin valmistella kahden kokouksen ja yhden koulutuksen asioita. Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutuksen hyväksi tein jotain muutakin kuin blogimerkinnän Aloitusmaisemaan, mutta vasta sitten, kun kokousvalmistelut olivat kunnossa. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n kokoukseen viimeistelin talousarvioluonnoksen ja yhtä sun toista sellaista, mitä puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu. Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston kokoukseen viimeistelin samoista velvollisuuksiksista kummunneen Median naiskuva -seminaarin organisoinnin ohjelmaksi asti. Sain valmista aikaan ja kipitin Kehräsaareen. Kipittäminen ei johtunut siitä, että olisin liikkunut tavallista kepeämmin, vaan siitä, että askelsin lyhyesti ja nopeahkosti. Työtunnit Tampereen vihreät ry:n projektisihteerinä tein sitten iltapäivällä. Sen jälkeen tulivat muiden yhdistysten kokoukset. TASVINA ry:n väki oli suurimmaksi osaksi matkoilla tai kipeänä, mutta kokous sujui silti hyvin. Pirkanmaan NYTKIS -verkoston kokous oli minun kannaltani letkeä, sillä oma osuuteni sujui hyvin ja muusta kokouksesta vastasivat muut naiset. Paikalla oli myös NYTKIS ry:n projektikoordinaattori Helsingistä, sillä mekin valmiselemme tänne Tampereelle naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlia. Jatkoimme pienellä porukalla vielä toista tuntia NYTKIS-kokouksen jälkeen jotain 100-vuotisjärjestelyjä ja vielä sitten lähes puoleen yöhön suunnittelimme Jennin kanssa naiskuvaseminaarin mainontaa. Minulta hukkui oman ja yhdistyksen muistitikun päät, mutta eivät lopullisesti. Kaikkea sitä voikin hukata pöydälle.
Torstai 27.10. Kiireinen aamu kotitöineen jatkui kirjastokäynnillä salivarausten tiimoilta (toki palautin samalla pari kassillista dekkareita ja pidättäydyin lainaamasta lisää). Siitä aamupäivä eteni sitten neljä tuntia kiireisine toimisto- ja projektitöineen. Kumman paljon kuluu aikaa, kun etsii tietoja tai tiloja, tai kun muotoilee kysymyksen puhelua tai sähköpostiviestiä varten. Puheluun vastaamisen on sujuttava tietysti heti siinä, mutta sähköpostiviesteihin vastaamiseenkin menee aikaa, jos tahtoo ilmaista asian ytimekkäästi, vähin sanoin ja yhä silti ystävällisen kohteliaasti. Meinasin viipyä sähköpostin kimpussa liian pitkään, mutta onneksi tulin vilkaisseeksi kelloa sentään jo ennen viimetipalle joutumista. Ehdin siitä ajoissa Aamulehden aulaan ja tunnin mittaiseen palaveriin toimittaja Maila-Katriina Tuomisen kanssa. Keskustelimme Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston Median naiskuvaseminaarin paneelikeskustelusta, johon hän tulee puheenjohtajaksi. Seminaarin ohjelma on NYTKIS ry:n nettisivulla. Illalla filosofoin ja sitten menin ajoissa nukkumaan. Pidän siitä virkeydestä, minkä hyvin nukuttu yö tuo seuraavaan päivään.
Perjantai 28.10. Kotitöitä riitti kymmeneen asti, joten aloitin työpäivän yhdeltätoista. Peruutin jotain varmuuden vuoksi varattuja saleja, joiden tilalle olin löytänyt parempia. Otin vastaan viestejä ja välitin niitä eteenpäin. Otin vastaan myös kolme nippua Syöjättäriä (2/2005), joiden etusivulla on hyvä juttu presidenttiehdokas Heidi Hautalasta. Tein ensin kaikki pestiin kuuluvat juoksevat asiat ja järjestelyt niin maailmassa kuin mapeissakin. Maailmassa on Tampereen keskustori ja siellä maanantaimarkkinoilla 7.11. vihreääkin toimintaa, mutta maailmassa on myös Tampereen Tammelan tori, jossa Heidi Hautalan tukijoukkojen toiminta jatkuu 12.11.2005. Noihinkin liittyy minulle tehtäväksi lankeavia juoksevia asioita. Uudempi kolleega tuli paikalle ja työskenteli toimistossa myös jonkin aikaa, mutta minä jatkoin vielä hänen lähdettyäänkin. Sitten hoidin yhdistyssuhteita, jäsenyhteyksiä ja tiedotusta. Illan vietin vapaa-ajan yhdistystoiminnasta huolehtien, organisoiden, tarkistellen ja viimeistellen parinkin tapahtuman puitteita. Ensimmäisen päivämäärä oli sunnuntai 30.10. (Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutus) ja toisen maanantai 7.11. (Pirkanmaan NYTKIS -verkoston Median naiskuva -seminaari, jonka järjestelyistä vastaa TASVINA ry vihreine yhteistyökumppaneineen.) Oli melkein nukkumaanmenoaika, ennen kuin rauhoituin aloilleni ja aloitin lahjaksi postitse saamieni kahden kirjan lukemisen järkevästi ensimmäisen kirjan (David Weber: Honor Harrington; On Basilisk Station) alusta.
Lauantai 29.10. Heräsin joskus viiden aikaan aamulla ja ahkeroin jonnekin aamuyhdeksän yli. Sitten istahdin sohvalle ja heräsin ennen puolta päivää. Muistin, että näin unta, jossa katselin kerrostalon ikkunasta, miten alkoi sataa valtavasti ja väki meni pareittain meren rantahietikolle tanssimaan sateessa. Kun minä lähdin sitten uneni yksinäisyydessä ulos, tulivat vedet päälleni valtavana tulvana katua pitkin. Minä pidin tiukasti kiinni katuun kiinnitetyistä kahvoista. Veden mukana ylitseni huuhtoitui kaikki maan kuona ainakin Oulusta asti, kuten siinä virtauksia katsellessani ajattelin. Nousin virkistyneenä ja kastumattomana ylös kadulta ja nautin puhdistuneesta maailmasta. Siihen kuulakkaan raikkaaseen tunnelmaan oli miellyttävä herätä. Ehdin toki vielä sittenkin tehdä kaiken, mitä lauantaihini kuului. Kaupungilla ei tuntunut kovinkaan kylmältä ja kotini lämpeni, kun ilmasin kylmenneen lämpöpatterin. Valvoin vähän puolen yön ylikin.
Sunnuntai 30.10. Aamupuuhien jälkeen leivoin pari pellillistä vegaanipullia, ensimmäiset vegaanipullat elämäni uuninpelleillä. Tavallisesti käytän vähälaktoosisiin pulliini vähälaktoosista maitoa, mutta nyt käytin vegaanipulliin soijamaitoa. Käytin samaa Keijua ja hiivaa kuin muutenkin. Sokeri, jota löysin kaapistani, oli ruskeaa, joten sitä sitten. Vehnäjauhopussin pohjalta ei löytynyt riittävästi vaaleita jauhoja, joten käytin lisäksi speltiä eli alkuvehnää. Pullista tuli maultaan minun mieleisiäni ja väriltään kauttaaltaan vaalean ruskeita. Pinta kiilsi vähän, sillä sivelin sen sokerivedellä. Meinasin laittaa sivelyveteen kahviakin, mutta sitten onneksi muistin, etteivät kaikki ole samanlaisia kahvisieppoja kuin minä. Pullat ja valtavan määrän muuta - keitettyä vettä ja suodatettua kahvia termoksissaan ja läjäpäin astioita - vein mukanani Metsoon. Onneksi sain kotikadulta asti kyydin Ireneltä ja Paulilta mennen tullen. Irenellä oli mukanaan muut leipomukset, mehua ynnä muuta. Laitoimme kuntoon (talviaikaan siirtyneen kellon mukaan ihan ajantasaisesti) päiväyhdeksi kirjaston luentosalin kahvitusnurkkauksineen. Yhdeltä alkoi suvauskoulutus, jonka juonsin. Paikalla olivat ajallaan kaikki puhujat - kansanedustaja, kaksi tutkijaa, naisvoittoisen alan ay-johtaja ja vielä kaksi asiantuntijaa työryhmänvetoon -, mutta ilmoittautunut yleisö ei yltänyt yhtä täydelliseen tulokseen. Moni oli poissa. Yksi paikalle saapuneista kuulijoista tiesi kertoa, että Jyväskylästä hakemani kaupungin pestin prosessit ovat edenneet ohitseni. Niin hänenkin ohitseen. Kuntapolitiikka ja tasa-arvo käsiteltiin puhein ja keskusteluin ainakin päällisin puolin ja joka tapauksessa antaumuksella ja innolla. Yllätyimme Tiinan kertomasta tiedosta, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus onkin vasta 49-vuotias, siis nuorempi kuin minä, vaikka ensi vuonna juhlitaan naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotista taivalta. Kotiuduttuani Metsosta minä enimmäkseen filosofoin. Kävin nukkumaan sunnuntain viimeisinä minuutteina.
-- mmmt
13:37 - /eloa
2005-10-26
Suvaus-koulutusta sunnuntaina 30.10.
Sunnuntaina 30.10. klo 13-16 on Metsossa pirkanmaalaisille ja tamperelaisille vihreille luottamushenkilöille suunnattu Kuntapolitiikka ja tasa-arvo -koulutus, joka on yksi kolmesta suvaus (eli sukupuolivaikutusten arviointi) -koulutuksesta, jonka Vihreät Naiset ry ja ViSiO järjestävät. Kaksi muuta on edeltävinä päivinä Helsingissä ja Turussa. Olen ollut mukana järjestelyissä vapaa-aikanani. Osallistun myös itse koulutustilanteeseen järjestelyjen kannalta.
-- mmmt
10:29 - /tulossa
Jo kauas taakse jääneen viikon 42 päiväkirjamerkinnät
Maanantai 17.10. Aikalailla tavallisen maanantaipäivän paras osa oli ihan aamulla, jolloin edessäni avautui vielä aivan koskematon työviikko kaikkine hetkineen, eikä viikon vapaa-aikaakaan ollut kulunut kuin muutama yön tunti nukkumiseen. Työtunnit hujahtivat kuitenkin tekemällä niin, että olisin halunnut jatkaa toisen mokoman, mutta pidättäydyin ylitöistä ja hoidin muitten yhdistysten asioitakin jonkin aikaa illan suussa. Sitten valmistauduin vielä päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan tiistaiseen kokoukseen. Nukahdin tämän maanantain puolella.
Tiistai 18.10. Aamusta asti tiesin, että en ehdi tehdä kaikkea, mitä olen ajatellut tehdä tänä päivänä. Tein ensin kotona omia hommiani niin pitkälle kuin ehdin ja laitoin viime viikon päiväkirjamerkinnät tänne Aloitusmaisemaan. Sitten päivystin toimistolla ja tein työt niin pitkälle kuin ehdin. Sen jälkeen osallistuin ensimmäistä kertaa varapaikaltani päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan kokoukseen niin kauan kuin kokous kesti eli reippaasti yli neljä tuntia, joista yli kolme tuntia kului henkilövalintoihin. Haastattelujen keskellä oli kahvitauko, jolloin esittäydyimme toisillemme. Kokouksen jälkeen tarkistin johtokunnan puheenjohtajalta, että hän tosiaan on tulossa naiskuvaseminaarin paneeliin. Enpä minä sitten paljon muuta enää illalla ehtinytkään tehdä kuin mennä ajoissa nukkumaan.
Keskiviikko 19.10. Kävin aamulla noutamassa postista kirjakerhon kirjapaketin, jota en ollut perunut ajoissa. Päätin palauttaa sen kirjakerhon puotiin, mutta en tehnyt sitä vielä. Vein paketin kotiin ennen töihin lähtöä. Sään viilentyminen tuntuu jo kunnolla. Toimistossa on kuitenkin aika lämmin. Toimistotöitä ja tilaisuuksien järjestelyä riitti pitkään. Jossain vaiheessa joku koputti oven takansa. Siellä oli mies, joka etsi uusinta kolleegaani. Onneksi minunkin kuittaukseni kelpasi. Ennen kuin ehdin kummemmin kommentoida, mies pudotetti toimiston oven eteen ylioppilaskunnan edustajistovaalilehtiä täynnä olevan lavan, yhteensä kuulemma sata kiloa. Nokkelasti sitten päättelin, että en saa toimiston ovea kiinni, jos en tyhjennä lehtinippuja lavalta toimiston puolelle. Saksin muovit auki, lapoin lehtiniput toimiston puolelle ja nostin lautaisen lavan pois tieltäni siihen vastapäiseen seinään nojaten, joka onkin oikeastaan jossain tyhjien, hylättyjen hyllyjen takana. Esimies kävi ja muitakin. Juttelimme kokouksesta, jossa en ollut, mutta emme kokouksesta, jossa olin ollut. Esimies lähti apuvälinemessuille ja niin hekin, jotka olivat hänen seurassaan. Minä sain vapaaliput messuille. Menen, jos suinkin ehdin. Lehtiä tilannut kolleega tuli myöhemmin ja siirsi lehdet varastoon. Kaikenlaista pientä toimistotyötä, pari puhelua ja sähköposstitusta ehdin tehdä, ennen kuin lähdin kotiin. Nautin vähän filosofiaa ja kävin nukkumaan.
Torstai 20.10. Nukuin tavallista pitempään ja tein sitten jonkin aikaa kotona töitä, omiani. Työpaikalla oli omalla tavallaan vilkasta. Soitan lukuisia puheluita. Lähetin läjäpäin sähköpostiviestejä. Kumpiakin tulee myös minullepäin. Sain päivän työt ajoissa valmiiksi, mutta en silti lähtenyt Aatoksen juhlaan. En, vaikka mieli teki. Lähtemättömyyden peruste tuntui kiusalliselta. Katsoin kotona Pulmuset ja Ketun. Sitten tein muuta, enkä ollut nukkumassa vielä puolilta öinkään.
Perjantai 21.10. Yön valvominen jatkui, kun huomasin tarvitsevani aamuksi valmiina jotain, mikä oli vielä kesken. Lopulta huomasin miettiväni uneliaana sitä, miksi en mennyt Aatoksen juhlaan. Päiväni ovat olleet täynnä touhua ja järjestelyjä muun muassa tuon pääosin omalla ajallani organisoimani Pirkanmaan NYTKISin Median naiskuva -seminaarin tiimoilta, mutta muutakin tekemistä on ollut ihan riittämiin ja koko joukon toista mokomaa sen päälle, ehkä. Niinpä olisin mielelläni rentoutunut männä torstai-iltana - eli puolen yön tuolla puolen eilisiltana - filosofian opiskelijoiden ainejärjestön 30-vuotiskekkereissä, mutta minulla ei ole tätä nykyä tuossa Aatoksen juhlassa edellytettyä mustaa pukua. Tai toki on, mutta minä en mahdu siihen kauniisti. Painoni ei ole suurimmillaan, mutta olen tavallaan tahtomattani keskittänyt nyt painoani enemmän kuin ennen keskivartalon kohdalle. Kehittelen tähän ongelmaan jonkinlaisen ratkaisun, ennen kuin seuraava pukujuhla koittaa. Nyt menen katsomaan annoksen kauniita unia. Ja aamulla lähden virkistyneenä töihin. Unet ovat joskus aika jännittäviä, mutta enpä kerro. Aamulla olin tosiaan virkeänä. Tein omat hommat ensin kuntoon ja olin sitten töissä tavalliseen tahtiin. Ilta sujui parin asiointikäynnin jälkeen keskustellen poikani kanssa, joka oli pitkästä aikaa käymässä Tampereella.
Lauantai 22.10. Kotitöitä, asioilla juoksemista, kohtuullisen pitkä kaupunkikävely täällä Tampereella ja sitten keskustelua poikani kanssa. Ennen kuin huomasinkaan, oli ilta, eikä päivään sitten mahtunut messuilla käyntiä.
Sunnuntai 23.10. Tietokoneisiin liittyvää puuhaa riitti moneen vaiheeseen pitkin päivää, samoin riitti vaatehuoltoakin. Filosofiaa mahtui hiukan päivän lokosiin ja paljon keskustelua poikani kanssa. Tapaamme aika harvoin nykyisin, mutta tavatessamme jatkamme keskustelujamme vihreästä ja muustakin politiikasta, blogistaniasta, väitöskirjan tekemisestä (sillä olemme molemmat jatko-opiskelijoita) ja kirjoittamisesta, muun muassa.
-- mmmt
10:15 - /eloa
2005-10-21
Uusia hyviä blogeja
Äskeisenä iltana poikani soitti ja kertoi isänsä blogin olevan nyt uutuutena blogilistalle. Kävin katsomassa, mitä ex-mieheni kirjoittaa ja löysin hänen taattua laatuaan. Löysin linkin tähän Aloitusmaiseman hänen bloginsa palkista. Niipä napsautin Karin login suosikkieni listaan, jota en tosin julkista oman blogini palkissa.
Toinen blogi, josta poikani mainitsi blogilistan hieman vanhempana tulokkaana, on Heidi Hautala presidentiksi. Kävin tutustumassa siihenkin ja tietysti liittämässä suosikkeihini. Hän kirjoittaa kauniisti äskettäin kuolleesta Matti Wuoresta ja asiallisesti politiikasta. Hänen kalenteristaan löytyy maininta 7.11. Tampereella pidettävästä Naiskuva-seminaarista, josta sen mukaan - niin kuin oikein onkin - voi tiedustella minulta.
Täydennys perjantaiaamuna: Kolmas blogi, jota Antti-Juhani on minulle suositellut, on Oras Tynkkysen viikkopäiväkirja. Katsastin ja poimin suosikkeihini.
-- mmmt
01:40 - /blogit
2005-10-18
Syksyn makuinen viikko 41
Maanantaina 10.10. tein tavalliset pestityöt, mutta muuten podin vielä viikko sitten alkaneita mahavaivoja. Yhdistystyöt tulivat kuntoon, mutta omalla ajalla olin tehoton. Vaikka olin sunnuntaisessa puhelussa sisareni kanssa tavoittanut meille lapsuudesta asti yhteisen ongelman ytimen eli perinteisesti stressiherkän vatsan putkistoineen, en päässyt heti vaivoistani. Illansuussa päätin rauhoittua aloilleni, vaikka menoa olisi ollut. Kävin varhain nukkumaan.
Tiistaina 11.10. päivän aloitti yllättävän reipas kotiaamu siihen nähden, millaiselta elo on tuntunut toista viikkoa. Sain paljon aikaan jo ennen kuin lähdin Kehräsaareen päivystämään. Ahkera työpäivä täynnä kaikenlaista pientä toimistotyötä ja hiukan myös projektia. Illalla innostuin tutkimaan, joten olin valveilla vielä puolen yön tietämissä.
Keskiviikkona 12.10. olin vielä valveilla puolen yön jälkeen ja kirjoitin edellisestä viikosta tänne Aloitusmaisemaan. Nukuin sitten aamulla hieman pitempään. Työkseni päivitin ja täydensin projektisuunnitelmaa, hoidin jäsen- ja tiedotusasioita sähköpostitse ja puhelimitse sekä valmistauduin seuraavan päivän palaveriin. Iltapäivän ja illan aikana tutkin. Nukuin hyvän yön.
Torstaina 13.10. tein kotona tutkimusta aamun puoleen päivään ja sijoitin pestityötunnit puolesta päivästä eteenpäin. Työmatkan viime metreillä kävin pyytämässä lauantaisiin arpajaisiin elokuvateatteri Niagaran elokuvalippuja voitoiksi ja sain kaksi. Sitten valmistauduin vielä palaveriin. Projektipalaveri esimiehen kanssa sujui hyvin. Sen jälkeen tein vielä yhdistys- ja projektitöitä. Illan työstin kotona tutkimusta ja siinä sivussa hoidin muita yhdistysasioita. Nukuin hyvän yön.
Perjantaina 14.10. aamupäivä sujui muissa kuin työhön liittyvissä yhdistysasioissa. Työtuntini sijoitin nytkin iltapäivään, mutta nyt siinä keskellä oli parituntinen luottamustehtäviin liittyvä palaveri. Päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan varsinainen jäsen opasti minua varajäsenen johtokuntatyöhön, sillä sijaisuuksia saattaa tulla aika lyhyellä varoitusajalla. Palaverin päätyttyä jatkoin projektisuunnitelman päivittämistä. Illalla tutkin tekoa. Yön nukuin mainiosti.
Lauantaina 15.10. kirjoitin aamupäivän kiireiden jälkeen kirjoitin toiveistani tänne Aloitusmaisemaan ennen kuin iltapäivän kiireet alkoivat. Myöhemmin iltapäivällä pääsin kimppakyydissä Hämeenkyröön Pirkanmaan NYTKISin maaseutunaisten päivän tilaisuuteen. Yllätyksekseni tajusin perillä Kehäkukassa, että olin käynyt tutustumaan paikkaan joitain vuosia sitten erään pian tuon reissun jälkeen edesmenneen ystäväni kanssa. Söimme nyt hyvää salaattia ja kasvispitsaa. Jälkiruuaksi oli kahvia ja marjapiirakkaa. Illan mittaan kuulimme naisten kiinnostavia puheita, elämästään, perheestään, työstään ja luottamustoimistaan. Voitin arpajaisista Kaari Utrion kirjan "Kuukiven kevät". Kotimatka sujui rattoisasti rupatellen samassa kimppakyydissä. Iltapuuhien jälkeen nukuin jälleen oikein hyvin.
Sunnuntaina 16.10. pidin kevyemmän päivän. Lainakirjojen joukosta löysin Michael Larsenin kirjan "Sydneyn arvoitus". Teokseen sisältyi selvästi havaittava, mutta onneksi mielenkiintoinen tieteellisen maailmankuvan opetuspyrkimys. Kirja onkin tehty Euroopan komission tuen turvin. Onneksi tämän jännitysromaanin juonikin on kiinnostava.
-- mmmt
08:40 - /eloa
2005-10-15
Tavoittelemisen arvoinen toiveeni on "Teko"
Filosofikollega väittelee tänään Tampereen yliopistossa aiheenaan "Schopenhauer and Kant's Transcendental Idealism (Schopenhauer ja Kantin transsendentaalinen idealismi)".
En ehdi väitöstilaisuuteen. Olen täyttänyt kauan sitten tämän päivän muulla, joka minun on tehtävä, ennen kuin lähden illaksi Hämeenkyröön.
Minäkin haluaisin tehdä väitöskirjatutkimukseni "Teko" valmiiksi. En töiltäni ehtinyt tehdä väitöskirjatutkimusta viime vuosituhannella, vaikka tein työn ohella muuten jatko-opinnot kuntoon. Väitöskirjatutkimusta olen tehnyt välttämättömän toimeentulon hankinnan ohella yhtä kauan kuin olen ollut iältäni lähempänä satasta kuin ykköstä. Törmäsin ratkaisemattomaan tieteenfilosfiseen ongelmaan, joka liittyy teon ymmärtämiseen ja selittämiseen. Toivon, että saan ongelman ratkaistua ja siksi huomaan apurahojen hakuajat. Suomen Kulttuurirahastolla on nyt meneillään apurahojen hakuaika.
Haluaisin päästä seuraamaan tutkimusteemaani lähellä olevaa seminaaria, josta Tieteellisten seurain valtuuskunta kertoo sivullaan näin: "Unesco julisti v. 2001 marraskuun 10. päivän Maailman tiedepäiväksi rauhan ja kehityksen edistämiseksi. Tämän johdosta ja Einsteinin suhteellisuusteorian juhlavuoden kunniaksi Tieteellisten seurain valtuuskunta järjestää Suhteita tieteessä -seminaarin 10.11.2005 klo 17-20."
Tuolla edellä linkitellyllä TSV:n sivulla on linkki seminaarin pdf-muotoiseen ohjelmaan. Ohjelma kiinnostaa minua samoin perustein kuin tutkimukseni alaotsikko on "Teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa".
-- mmmt
11:27 - /toiveet
2005-10-14
Lauantai-illaksi Hämeenkyröön
Valtakunnallinen Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS kertoo sivuillaan myös täkäläisistä tapahtumista, kun niitä on.
Nyt on. Pirkanmaan NYTKIS järjestää Erilaisia naisia maaseudulla -tilaisuuden kansainvälisen maaseutunaisten päivän kunniaksi 15.10.2005 Hämeenkyrössä.
Menen sinne mielelläni. Ohjelma näyttää aiheeseen sopivalta. Sen verran olen osallistunut valmisteluihin kokouksiin osallistumisen lisäksi, että hankin huomisten arpajaisten voitoksi kaksi vapaalippua elokuvateatteri Niagaraan, joka on Kehräsaaressa työrupeamieni tyyssijan naapurissa.
Kalenteriin kannattaa merkitä, että Tampereelle on tulossa 7.11.2005 Pirkanmaan NYTKISin naiskuvaseminaari, jonka ohjelman muodostavat tutkijan ja taiteilijan puheenvuorot sekä valtakunnallisten poliitikkojen paneeli ja yhteiskeskustelu. Toiste kerron tästä lisää.
-- mmmt
22:31 - /tulossa
2005-10-12
Viikko 40 tuntuu jälkeenpäin mainiolta
Maanantaina 3.10. väsyin helposti. Arvelin sen johtunteen liian lyhyistä yöunista ja liian niukasta aamupalasta, joten söin päivällä puuroa kahvin kera. Puuro valmistuu helposti ja syö nälän pois. Kahvi piristää, kunhan en juo kovin paljoa. Sain sentään päivän mittaan kirjoitettua ja hoidin ihan tavallisia työasioita myös, vaikka väsymyksen säilyminen ihmetyttikin. Vein yhden oman apurahahakemuksen perille asti luottaen siihen, että väikkärin ohjaajan lausuntokin löytää sitten tiensä hakemuksen luo. Siinä vaiheessa huomasin, että en ollut lähettänyt yhden hakemukseni liitteitä ollenkaan. En sitten viitsinyt tehdä niin kuin hölmöläiset paistoksilleen. Sitä paitsi en edes muista, heittivätkö hölmöläiset leipien perään suolaa vai hiivaa, vai mitä ruoka-aineksia ne sitten heittivätkään. Sen muistan aika varmasti, että uuniin ne heittivät perään jotain, minkä olisi pitänyt jo olla siellä mukana. Mitähän muuta olen heittänyt kypsymään kuin apurahahakemuksia, jotka odottavat peräänsä lausuntoja ja työpaikkahakemuksia, joiden perään pitäisi lähettää liitteitä? Taisin viime viikon viimeisenä arkipäivänä virka-ajan viimeisinä hetkinä lähettää netitse joitain työryhmiin ilmoittautumisia ja vielä ihan tarkoituksella. Näihin mietteisiin nukahdin jolloinkin illan muuttuessa yöksi.
Tiistaina 4.10. heräsin varhain työkiireisiin, mutta jotenkin sairaana. Joka paikkaa särki, mahaa kouristeli ja kehon lämmönsäätely ei toiminut lainkaan. Aattelin, että kuumat aallot ovat palanneet ja hipsin jokatiistaiseen päivystykseeni. Tein hommat, mutta semmoisten taukojen kanssa, että päivä venyi taas. Siinä vaiheessa, missä olisi viimeistään pitänyt lähteä Kehräsaaresta kävelemään, että ehtisi hallituksen kokoukseen Sampolaan, minä olin ihan kuumeissani. Soitin pomolle, että lähdin liikkeelle myöhässä, enkä ollut varma, pystynkö kulkemaan kokoukseen vai pysähdynkö kotiin potemaan. Kävelin kuin muissa maailmoissa maha kipeenä ja pää jotenkin kuin olisi ollut turvoksissa sisäänpäin. Tämmöisessä tilassa minä aina huojun kävellessäni, kuten nytkin. Pääsin kotiin ja jäin pitkäkseni. Minä en siitä mihinkään edes yrittänyt. Jossain vaiheessa kakkospomo soitti ja tarkisti, missä minä olen, miten voin ja olenko tulematta kokoukseen. Olimme yhtä mieltä siitä, että paranemiseen kannatti tässä kohden keskittyä. Illasta en ihmeempiä muista paitsi sen, että mietin, pitäisikö minun mennä seuraavana päivänä ohjaajan vastaanotolle, koska olin saanut sähköpostia, että väikkärin ohjaaja vaihtuu. Sitten podin melkoisia syyllisyydentunteita siitä, että en mennyt illaksi hallituksen kokoukseen ja semmoisia olivat sitten unetkin, joita katselin.
Keskiviikko 5.10. hiipi ohitseni ja minun lämpöni vaihteli, mutta vähemmän kuin tiistaina. Tekisi mieleni sanoa, että vietin sairaspäivän, mutta en sano. Hoidin nimittäin jotain työhön kuuluvia järjestelyjä, päivitystä ja muutaman juoksevan asian, tosin työstymisvauhti taisi olla matelua. Työpäivä niihin kaikkiin pikkujuttuihin meni. Jäi minulle silti aikaa potea vaivaani ja kyllä minä podinkin tai ainakin lepäilin tööttönä tuolissani torkkuen. Yön uni sopi hyvin tämmöisen päivän jatkoksi.
Torstai 6.10. oli kuin unta vain, tekemiset sujuivat kuin sumussa ja olo oli flunssaisen tukkoinen. Ihan aamutuimaan ennen virka-ajan alkua laadin palautekirjoituksen Autottoman päivän palautetilaisuuteen ja lähetin sen kestävän kehityksen koordinaattorille sähköpostitse. En kerta kaikkiaan pystynyt menemään kokoukseen heti aamuyhdeksältä niin flunssaisena kuin olin. Iltapäivällä vääntäydyin liikkeelle ja olin työpaikalla tuntikausia. Sain aikaan melkoisen määrän pikkuruisia tuloksia. Ennen kotiin kulkemista kävin Metsossa viemässä vihreille luottamushenkilöille tarkoitetun sukupuolen vaikutuksen arviointikoulutuksen salivarausvahvistuslomakkeen kolmena kappaleena vihreitten naisten ja ViSiOn puolesta. Kirjasto ei ollutkaan vielä tuntiin menossa kiinni, joten kävelin kirjahyllyjen ääreen. Lainasin dekkareita. Korttelin verran kuljettuani huomasin mokani, taas. Milloinkahan minä opin, että en ole kropaltani mikään taakankantaja. Apteekin kohdalla lankesin kiusaukseen ja kävin ostamassa kipuihini lääkettä. Kotona luin Alexander McCall Smithin kirjaa "Naisten etsivätoimisto nro 1. Mma Ramotswe tutkii". Siinä afrikkalainen noin 35-vuotias nainen ostaa perinnöllään talon ja vielä toimistonkin ryhtyen etsivänä tutkimaan rikoksia. Hän onnistuu tutkimuksissaan ja muutenkin. Pidän onnellisista lopuista. Kun ilta toi yön, niin uni tuli vastaani tervetulleena juuri niin kuin halusin.
Perjantai 7.10. Aloitin päivän sähköpostien parissa eli tein aamulla varhain pari tuntia töitä. Sitten kävelin sosiaalitoimistoon, sillä minulla oli vartin aika etuuskäsittelijän pakeilla. Jostain syystä hän veti oven kiinni edestäni, toki ystävällisesti tervehtien ja pyytäen, että odotan puhelun verran. Jossain oli radio auki ja tunteisiin vetoava ääni lauloi, että "minä tahtoisin isä jo kotiin". Itkin. Muistin muutamia käytäviä. Olen istunut tällä tavalla sosiaalitoimiston käytävässä jo lapsena. "Minä tahtoisin isä jo kotiin." Isäni olisi täyttänyt viime viikolla 87 vuotta. Olin viikolla puhunut jonkun ystäväni kanssa isäsuhteesta. Minä en käynyt isäni hautajaisissa 28 vuotta sitten. Odotin silloin lastani syntyväksi, enkä tahtonut matkustaa linja-autossa tai muutenkaan. Itkin mieluummin kotona silloisen mieheni luona. En itkenyt isääni silloin, mutta kyllä itkuni häneen liittyi. Vuoden kuluttua tuosta ajasta minä istuin ja itkin erityispedagogiikan laitoksen käytävällä. Olin ollut synnytyksen vuoksi poissa läsnäolopakollisen laudaturseminaarin istunnosta kaksi kertaa, vaikka synnytys armahti vain yhden poissaolon. Olin siis paikkaamassa synnytyksen aikaista ylimääräistä poissaoloani. Minulta puuttui pelkkä läsnäolo, sillä olin pitänyt ja opponoinut tarpeellisen määrän esitelmiä. Opiskelutoverini aihe oli "Vammaisen lapsen syntyminen perheeseen". Esitelmä oli sekä puiseva että koskettava ja molemmilla tavoilla aihe sattui. Lapseni oli vammautunut lievästi synnytyksessä, mutta tässä vaiheessa hänellä oli vielä huomattavan paljon vakavampi diagnoosi, joka todettiin suurelta osin virheelliseksi vasta hänen ollessaan 2,5-vuotias. Itkin silloin muinoin sitä, että minua ei uskottu, kun puhuin lapseni terveydestä. Palasin nykyhetkeen, kun etuuskäsittelijä kutsui minut työhuoneeseensa. Samalla, kun levitin taas kerran hänen eteensä kaikki tuloni ja menoni edelliseltä kuukaudelta, keskustelimme muustakin. Laskelmat antoivat luvun, jonka verran löytäisin maanantaina tililtäni sinne tulevaa toimeentulotukea. Kävelin Kehräsaareen, tein toimistotöitä työtunnit täyteen, juttelin kollegan kanssa hänen lyhyen toimistotyörupeamansa aikana. Hän lähti koulutusviikonlopulle ja minä keitin kahvit TASVINAn kulttuuriryhmälle. Kokoustimme naisten kesken pari tuntia laatien alustavan ohjelman naiskuvaseminaarille, jonka olin luvannut vihreiden työstävän Pirkanmaan NYTKISille, joka ottaa sen tai jättää. Jos jäämme yksin, seminaarista tulee vihreä, mutta jos mukaan tulee muistakin naisjärjestöistä väkeä, niin sitten olemme saaneet vihreiden puheenjohtajavuonna aikaan Pirkanmaan NYTKISin naiskuvaseminaarin. Lähetin illansuussa ohjelmarungon ja esityksen siitä, miten muut tulevat mukaan ja miten seminaari rahoitetaan. Nyt jo ohjelma on hyvä, sillä mukaan tulee naiskuvatutkija, naiskuvataitelija ja nainen poliitikkona mediassa. Tuolle viimeiselle toivomme seuraa muista pirkanmaalaisista naisjärjestöistä. Illalla kävin nukkumaan melko lailla tyytyväisenä päivääni.
Lauantaina 8.10. pidin lopultakin toimettoman toipumispäivän, mikä oli omiaan myös filosofiseen pohdintaan. Olinkin toimeton vain paikasta toiseen siirtyilemisen ja palkallisen työn tekemisen suhteen. Mietin fenomenologis-hermeneuttista ja analyyttista filosofiaa, teon ymmärtämistä ja selittämistä sekä sitä, miten voisin tehdä väikkärini valmiiksi. Vähän sitä puuhasinkin.
Sunnuntaina 9.10. harjoitin filosofiaa muun kotoisen ahertamisen ohella. Sain illalla vinkin, että katsoisin televisiosta Arto Nybergin ohjelman yhden hyvän aiheen vuoksi. Innostuinkin sitten tosiaan kotikutoisesta elokuvasta, jonka saa ladata koneelleen netistä ihan vapaasti. Tein niin. Katselin ja nautin. Star Wreck - In the Pirkinning on mainio elokuva.
-- mmmt
02:11 - /eloa
2005-10-03
Maanantai 3.10. juuri ennen kuin syön
Tänään minulla on paljon kirjoittamista. Olen jo viettänyt aamun varhaisimmat tunnit kirjoittaen työhön liittyvää tekstiä. Sen jälkeen kirjoitin menneestä viikostani tänne Aloitusmaisemaan. Kirjoittamista on vielä jonkin verran ennen kuin voin käydä kaupunkikävelyllä hoitamassa asioitani.
Oikeastaan juuri nyt tuntuu siltä, että nukuin viime yönä liian vähän, sillä unettaa. Toivon, että kyse on nälästä, eikä väsymyksestä. Piristyn varmaan, kunhan syön vähän ja juon kahvia kupposen.
Jotenkin väsymyksen ja nälän tunteet sekoittuvat elämässäni. Iltaisin minun tekee usein mieli jatkaa kirjoittamista ja lukemista vielä väsyneenäkin. Jos en malta luopua sanoista, piristän itseäni syömällä jotain, mitä kotosalta löydän. Päivälläkin keskityn tekemisiini niin, että en malta syödä ajoissa, vaan väsyn. Kun sitten juon vaikkapa vain vettä ja syön evääni, olen taas pirteä kuin peikkonen. Peipposen pirteyteen en kuitenkaan ole sentään liikunnallisesti yltänyt vuosikausiin.
Nyt ryhdyn sanoista tekoihin. Siirryn puurolautasen ja kahvikupposen ääreen.
-- mmmt
12:20 - /eloa
Näin kävi viikolle 39
Maanantaina 26.9. pysyttelen tiukasti työaikaraameissa ja teen vain välttämättömät työt, niin neljä tuntia riittää. Niin olin ajatellut, mutta sitten tuli yhtä sun toista pientä yhteydenottamisen tarvetta eri suuntiin, tilojen ja tilaisuuksien puhujien tarkistamista ynnä muuta. Muun ajan käytin tiukasti omiin pyrkimyksiini.
Tiistaina 27.9. aloitin anivarhain omat työt kotosalla. Keskityin niin, että tuli tosi kiire, mutta ehdin päivystystunneille toimistoon ajoissa. Tiistaisin aikatauluni asettuu päivystyksen mukaan, mutta muulloin voin sijoittaa työtuntini vapaammin minne tahdon. Tekemistä riitti vielä päivystyksen jälkeenkin, joten tapasin toimiston päävuokralaisyhdistyksen puheenjohtajan ja uuden osa-aikaisen järjestösihteerin. Nyt meitä osa-aikaisia työntekijöitä on sitten kolme tässä toimistossa, jokainen eri yhdistyksen tehtävissä. Tietysti olisin halunnut noiden kahden muun pestin työtunnit omieni jatkoksi, jolloin olisin päässyt kokopäiväisyyteen, mutta yhdistyksien hallitukset tahtovat säilyttää itsenäisyyden. Niinpä minä teen osa-aikatyötä ja haen toimeentulon täydennystä sosiaalitoimistosta toimeentulotukena. Seuraava aika on vähän yli viikon kuluttua. Jotenkin olin illan vähän alamaissa ja kävin aikaisin nukkumaan.
Keskiviikkona 28.9. aamuisten ja iltaisten filosofisten tutkimusten ja vähän naisyhdistysasiodenkin eli kaiken laisten omien asioiden välissä tein jälleen kerran laajennetun nelituntisen työpäivän. Syksyisten tapahtumien organisointiin menee paljon aikaa, mutta myös muiden juoksevien asioiden hoitamiseen. Osittain tuo kaikki liittyy yhdistyksen juoksevien asioiden hoitamiseen, mutta on siinä mukana projektityötäkin.
Torstaina 29.9. tein työpäiväni useammassa pätkässä päivän mittaan, sillä muiden ihmisten aikataulut eivät läheskään aina osu perättäisten neljän työtuntini sisään. Jossain välissä autoin kollegaa asentamaan toimiston tulostimen läppärinsä tulostinten joukkoon. Pätkittäinen päivä tuntui sopivalta pätkittäisen elämän puntarointiin. Päädyin sitten siihen, että haen yhtenäisempää tulevaisuutta ajatellen vakinaista työpaikkaa. Aloitin nyt siitä pestistä, josta olin kuullut jolloinkin jo pari viikkoa sitten. Täytin sähköisen hakemuksen. Sitten maailmankartta alkoi mielessäni mullistua ja hetkittäin tunnustelin, miltä maailma näyttäisi, jos saisin hakemani pestin. Jotenkin tuntuu siltä, että jo pelkkä hakemuksen tekeminen muutti käsitystäni itsestäni maailmassa.
Perjantaina 30.9. aloitin oman aikani jo joskus viiden maissa aamulla, että ehdin tehdä tarpeeksi ennen työpäivää. Hyvä olikin, sillä nelituntiseen työpäiväni jonkin verran pitemmäksi, kun toimistolle tuli puheluja ja kävijöitä, ilmeni tiedotettavaa ja löytyi vastausta odottavia sähköpostiviestejäkin. Muutenhan hoidin työajalla tavalliseen tapaam yhdistyksen ja projektin juoksevia toimistorutiineja ja päivitin nettisivuja. Omalla ajallani vein postiin taas yhden apuraha-anomuksen, jonka tosin olin jo aikaa sitten tehnyt melkein valmiiksi. Valmistauduin myös tulevan sunnuntain kommenttipuheevuorooni.
Lauantaina 1. 10. pidin huolta omista asioistani. Vietin aikaa muun muassa kotipingviinini kanssa, vaikka en osaakaanttässä järjestelmässä juuri muuta kuin käyttää sähköpostiojelmaa, selainta ja tekstinkäsittelyohjelmaa - niin, ja pelata Vapaakenttää.
Sunnuntaina 2.10. olin muuten omien asioitteni parissa, paitsi klo 13-16. Tuosta ajasta ensimmäiset kaksi tuntia vietin Heidi Hautalan vaalikampanjaan kuuluneessa tilaisuudessa, jossa pääpuhujana oli Satu Hassi aiheenaan "Uhat muuttuvat - muuttuuko EU?". Minä olin järjestänyt tukiryhmän jäsenen ominaisuudessa tilat ja tarjoilun - tai ehkä tein sen osittain myös Tampereen vihreitten projektisihteerinä, sillä työnantajayhdistys oli paikallinen järjestäjä. Hoidin tilaisuudessa jotain Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n asioita parin osallistujan kanssa. Siitä, että pidin kommenttipuheenvuoron otsikolla "Ihmisen arvokkuus ja väkivallan uhat" voisi ounastella, että haikailen mukaan valtakunnan politiikkaan. Tunnin verran keskustelin tuon tilaisuuden jälkeen vapaamuotoisemmin muutaman pikku palaverin verran.
-- mmmt
10:33 - /eloa
