arvot/harrastanlukemista.txt
2004-08-05
Harrastan lukemista
Aluksi on todettava, että kirjahyllystäni löytyi viimeisimmän Wallace-mainintani jälkeen vielä kolme Edgar Wallacen salapoliisiromaania: "Punainen ympyrä", "Kuminaamarimiehet" ja "Smaragdi". Luin nämäkin kirjat kesälomamatkailun korvikkeeksi reippaaseen tahtiin. En taaskaan arvannut etukäteen ratkaisuja! Edellisestä lukukerrasta on siis kulunut tosi kauan. Nyt sitten olen vähän yli viikossa ahminut melkoisen määrän hyvien ja pahojen ihmisten välistä taistelua.
Ehkä kiertelen viikonloppuna vielä kirjakirppiksiä siinä toivossa, että saan vastaisen varalle mahdollisimman monta hyllystäni puuttuvaa Edgar Wallacen kirjaa. Kirjat sopivat hyvin virkistyskäyttöön ja täyttävät tekstiahmatin nälän hyvin. En tarvitse tähän tarkoitukseen ensipainoksia, enkä edes ulkoasultaan täydellisiä kirjoja, vaan kunnoltaan kohtuullisia, hinnaltaan halpoja ja sisällöltään koko tarinan mittaisia kirjoja.
En ole suuremmin piilotellut sitä asiaa, että harrastan lukemista. Hyvä harrastus tarjoaa monipuolisia haasteita ja tyydytystä. Siksi luen dekkareiden ja filosofian lisäksi myös vaikkapa Um-pah-pah -sarjakuva-albumeita uudelleen ja uudelleen. Luen myös blogeja - muitakin blogia kuin omaani. Blukemista (eli blogien lukemista) olen tosin harrastanut vasta vuoden. Jo vuoden?
Lukemisharrastukseni on kuitenkin yhtä vanha kuin lukutaitoni ja ainakin alkuvuosina monipuolisempi kuin läheisteni lukumaku yhteensä. Koulun tarjoamien läksykirjojen rinnalla luin äitini naistenlehdistä ja isäni miestenlehdistä kahdenlaisia "tositarinoita elävästä elämästä", vanhimman veljeni Tex Willereistä ja muista sarjakuvista seikkailutarinoita sankareista, luterilaisen pyhäkoulun ja helluntailaistelttojen innoittamana Raamatun kertomuksia juutalaisten, kristittyjen ja Jeesuksen seikkailuista. Lukemistoni laajeni, kun 11-vuotiaana löysin oppikoulukaupungista kirjastoston ja sieltä Viisikosta, Tarzanista ja Punavyöstä alkaen kaikkea mahdollista sitä mukaa kuin ikäni riitti. Lisäksi luin neljän nuoremman sisarukseni koulu- ja kyläkirjastosta itselleen lainaamat kirjat.
Perheellisessä aikuiselämässäni luin omien kirjavalintojeni lisäksi jonkin verran myös poikani ja hänen isänsä valitsemia kirjoja. Viime vuosina olen lainannut uutuuksia pojaltani tai kirjastoista, lukenut omasta kirjastostani uusintakierroksia, hankkinut ammattikirjallisuutta sekä ostanut ja luettuani myynyt jos jonkilaisia käytettyjä divarikirjoja.
Parhaan lukunautinnon saan teksteistä, joista olen kiinnostunut ja jotka pääsen lukemaan mahdollisimman yhtenäisenä lukurupeamana. Siksi ahmin pikapaloina vaikkapa vitsejä, taukolukemistoina lehtien ja blogien sisältämiä katkelmia. Pitkä ilta riittää, jos kirjassa on selkeä juoni. Viikonloppuna kuluu monta juonikirjaa tai kirjan kokoinen annos filosofiaa. En pidä filosofisen kirjallisuuden lukemista parempana harrastuksena kuin dekkareiden lukemista, mutta filosofia vaatii enemmän lukuaikaa, paremman keskittymisrauhan ja rutkasti lukukuntoa sekä eväitä. Hyvä teksti on käytettävissä olevan lukujakson ja kuntoni mittainen.
Mitähän lukisin seuraavaksi? Hyvää tekee mieli ja käsiteanalyysi kiinnostaa. Taidan lukea uudelleen vuonna 2001 ilmestyneen Vesa Oittisen suomennoksen Georg Henrik von Wrightin kirjasta "Hyvän muunnelmat". "Hyvä" -sanan merkitys askarruttaa mieltäni tätä nykyä suorastaan hämmentävästi. Poimin von Wrigthiltä tällaiseen käsitehämmennykseen sopivan lainauksen (s. 27-28): "Käsitetutkimuksen - ja uskoisin, että yleensäkin filosofisen tutkimuksen - kimmokkeena on hämmennys, jota koemme joidenkin sanojen merkityksen suhteen. Tavallisesti kyseiset sanat ovat tuttuja meille. Tiedämme yleensä ottaen, miten ja milloin niitä tulee käyttää." En taida muistaa tämänkään kirjan loppuratkaisua: en muista, miten hyvän käy.
Tällä hetkellä hiukan hirvittää, riittääkö harrastuskuntoni kesähelteillä Hyvän muunnelmiin. Teen kuitenkin parhaani sinnikkäästi alusta alkaen. Katsotaan, mihin se riittää.
- maura
21:15 - /arvot
