arvot/patkatyollisyydenarvomaailmanosallistuvaahavainnointia.txt
2005-06-06
Pätkätyöllisyyden arvomaailman osallistuvaa havainnointia
Ensimmäinen osa-aikainen työpäiväni projektisihteerinä on tänään. Vietän sen työn merkeissä pääasiassa iltapäivällä, joskin hoidan työn käynnistämiseen liittyviä sähköpostiasioita ja puheluja jo tässä aamupäivällä tunnin verran.
Viikonloppu sujui jonkinlaisessa työllistymisen tuomassa onnenhuumassa ja pitkälti erilaisten itsellisten harrastusten parissa, joten olen valmis täyttämään paikkani työmarkkinoilla. Täytyy tunnustaa, että olen aika lailla innoissani nykyisestä työstäni, vaikka syvällä sisimmässäni elättelen vielä toivetta aikaisempaan ammattiin palaamisesta ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Pestini määräaikaisuus jättää tulevaisuuden avoimeksi.
Itsekunnioituksen kannalta olen tänään taas vahvoilla niin kuin aina pestattuna. Minulla taitaa olla perimmältään identiteetti, joka on rakentunut pestien varaan ja sietää niiden puuttumisen vain uutta pestiä odotellessa. Elämänmittaa ajatellen on kuitenkin ongelmallista olla vain pätkittäin arvostettu osaaja ja pätkittäin taas sitten ei.
Ikävin nimitys työttömille jaksoilleni on ollut vieroksuttu vapaamatkustaja. Tosin sitä ei ole sanottu koskaan suoraan minulle minusta, vaan toisista kaltaisistani ikään kuin minä olisin työttömänä ollut jokin poikkeustapaus - ehkä suosittu kimppakyytiläinen?
Koska työn tekemisen ja työn hakemisen jaksojen vuorottelu on yhä yleisempää kautta työmarkkinoiden, on mahdotonta jatkaa nykyisillä arvoilla. Onhan pätkäpestiläinen nykyisin vuorotellen arvostettu tai väheksytty: arvostettu osaaja, jota houkutellaan työhön erilaisin eduin tai väheksyttävä työnvieroksuja, jonka epäillään ammattityötä etsiessään oikeastaan pakoilevan työtä.
Usein osaajien pätkätyöura syntyy kuitenkin paljolti myös siitä, että heidän työnantajiensa, rahoittajiensa tai asiakkaidensa taloudellinen tilanne ja ostetun työn tarve vaihtelevat. Selviytyäkseen omista taloudellisista vaikeuksistaan mahdollisimman vähin kustannuksin, erilaiset työnantajatahot rakentavat yhä useammin ja yhä enemmän toimintaansa projektien varaan. Kun projektiin palkataan työntekijä, hän ei voi ollakaan muuta kuin määräaikainen. Työnantajatahon maksavat asiakkaat (joita työttömäksi jäävätkin ovat) puolestaan vähentävät ostojaan tiukan paikan tullen, jolloin työnantajatahon tulot pienenevät.
Kunnollinen perustoimeentulo, johon jokaisella kansalaisella olisi oikeus silloin, kun tuloja ei kerry työstä, olisi edullista pätkätyömarkkinoiden osapuolten kannalta. Kansalaisoikeutena tuleva riittävä perustoimeentulo, jonka pestautuminen töihin kuitenkin voittaisi, takaisi sen, että työnantajataho voisi luottaa saavansa tarvitessaan hyvinvoivaa ja motivoitunutta työväkeä myös pestittömistä. Samalla myös työllisten työkunto säilyisi määräaikaisen pestin loppuun asti, eikä työn määräaikaisuus olisi ahdistuksen muodossa syömässä työväen työkkyä ja -kuntoa pestin päättymisen lähestyessä.
09:31 - /arvot
