blogit/blogejaplaraamassa.txt
2004-08-27
Blogeja plaraamassa
Vietin illankuhnassa reippaan rupeaman lukemalla blogeja. Tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota näihin: Antti-Juhani Kaijanaho, Hassuja Heräämisiä, Kesät talvet, Hillitty kukko, Tommipommi, maalainen, KunKirjoitan, Kysyn vaan ja Lehti.
Tunnustelin näitä ja muita blogeja lukiessa itselleni herääviä tunnelmia ja ajatuksia. En niinkään tarttunut näiden mainitsemieni blogien aiheisiin käydäkseni keskusteluun puolesta tai vastaan. Minä vain vaeltelin noiden blogien maisemissa ja merkitsin muistiin tuntumia.
Antti-Juhani Kaijanaho rupattelee joskus blogissaan leppoisasti kuulumisiaan tai käsittelee asiallisesti kirjoittamiseen liittyviä pyrkimyksiään. Silloin kun hän kertoo ammattiinsa liittyvistä kysymyksistä työ- tai harrastusmielessä kolleegoilleen, putoan nopeasti kärryiltä. Tai ymmärrän minä, miten teksti etenee, mutta en ymmärrä sitä, mitä hänen alansa termit pitävät sisällään. Käyn silti mielelläni hänen tekstejään lukemassa.
Joidenkin blogien teksteistä saa aavistuksenomaisen kuvan siitä, minkälaista elämää tekstit kuvaavat. Lukemisen jännitys on minun kannaltani siinä, josko kukin uusi teksti vuorollaan selkiyttäisi elämää ja maisemaa, joista luen. Hassuja Heräämisiä nostaa mieleeni erilaisia tansseja, joita olen aikaisemmin nähnyt suoraan tai television kautta näyttämöillä. Ehkä kuva hahmottuu tarkemmaksi, kunhan luen menneitä ja tulevia tekstejä aikaa myöten lisää. Jotkut ystävät ovat avanneet minullekin tanssin maailmaa. Kesät talvet... blogissa välähtelee tuttuja teemoja, mutta varsinkin omia aikojaan katkeava kasvi tuntuu tutulta. Tosin minulla vain fiikus kasvaa tosi vinoon, eikä ole katkennut, vaikka kai voi sen tehdä. Tiettyä tuttuutta koen myösä lukiessani tekstejä, joita Hillitty kukko kirjoittaa vaikkapa laskuista, joita ei onneksi tullut: "...ei muuta...". Niin tyylikkästi ilmaistu tyytyväisyys, että olen käynyt sen useampaan kertaan lukemassa.
Tyylikkäästä ilmaisusta nousee mieleeni juuri nyt Tommipommi, joka on uusiutunut ja uudistanut leiskan (joka on hyvän tuntuinen sana ja tarkoittanee jotenkin blogin sivupohjaa?) ja nyt hänellä on komea ja miehekäs kuosi blogissaan. Käyn nykyisin katsomassa sitä kuin yhden teoksen taidenäyttelyä. Jututkin kiinnostavat, toki. Toisella tavalla on uudistuneeseen ilmeeseen sivullaan päätynyt maalainen, joka meni meren yli ja kirjoittaa sieltä entisellä taidolla yhteisön sijasta perheestä. Blogit ovat pysyneet hänen aihevalikoimassaan ja hänen blogeja koskevia käsityksiään pohditaan ja kommentoidaan monissa muissa blogeissa. Kirjoittaminen ja kirjoittamalla vaikuttaminen sujuu maalaiselta, joten siitä vain hyvää tekstiä lisää, kun kerta mieli tekee kirjoittamaan. Kuivakkaiden kirjoittamista pohtivien blogien sarjassa (jos sellainen on) suosikkini on tietysti KunKirjoitan. Keskustelu, jota tuossakin blogissa on, käydään laajemmin kirjallisuuden ja kulttuurin suuntaan, eikä juuri muiden blogien kanssa. Kiinnostavaa se on silti.
Olen löytänyt myös joitain (huh) blogeja, joihin menen perehtymään vain silloin, kun arvostelukykyni torkkuu ja hurtein huumorintajuni on voimakkaimmillaan. Äsken oli sellainen vartti, mutta myös toista odotetaan iskeväksi kait joskus. Kysyn vaan on vissiin löytänyt oman maailman, jonka asukkaat ainakin vastaavat kallupeihin ja pitävät plokeja. Itse löydän tuosta blogista nuoruuteni ikuisen Wapun tunnelmia: ei sen, jossa marssitaan solidaarisuutta, vaan sen, jossa irrotellaan muista piittaamatta. Lehti tarjoaa nähdäkseni oman todellisuuteni kanssa rinnakkaisen tai ehkä jopa limittäisen todellisuuden uutisia ja muita juttuja. Ne ovat ällistyttävän paljon oman todellisuuteni uutisten kaltaisia, mutta kyllä minulta joka kerta vaatii kuitenkin huimapäisyyttä lukea Lehti.
- maura
20:29 - /blogit
