blogit/jonkinlaisiamielilinkkejatoistenblogeihin.txt
2005-06-28
Jonkinlaisia mielilinkkejä toisten blogeihin
Kuten silloin tällöin ja vähän väliä toisinaan muulloinkin, niin nyt myös tänään hain hetken virkistystä ja muitakin virikkeitä toisten ihmisten nettipäiväkirjoista. Tein sen helpoimmalla mahdollisella tavalla: luin blogeja omalta suosikkilistaltani. Sitten kävi niin, että virikkeistä syntyi omaa tekstiä, mutta laitan nyt kuitenkin linkin myös kulloiseenkin virikkeeseen. Suurin osa suosikeistani jää jälleen mainitsematta, mutta tuleehan näitä kirjoituskertoja
Minun pitää varmaan hankkia uudet silmälasit, sillä viime öisessä unessani sain tarkkoja neuvoja silmälasieni puhdistamiseen. Ihmettelin siinä esimerkillistä puhdistusoperaatiota katsellessani kyllä vahän sitäkin, että kaikesta minäkin unta näen. Heräsin sitten, kun silmälasini olivat puhtaat. En olisi tullut tuota unta kertoneeksi, ellen olisi löytänyt huomattavasti jännittävämpiä unia blogista nimeltä -C-.
Olen aina yrittänyt olla tarkkana sen suhteen, mitä ja miten puhun lapsille. Omasta lapsuudestani muistan, miten usein ihmettelin aikuisten puhteita. Ajattelin lapsena, että eivätpä puhuisi minulle tuollaisia, jos tietäisivät, että minustakin tulee aikuinen. Joistain jutuista päätin, että muistan ne aikuisena ja kerron sitten ihmisille, että ei lapsille saa niin sanoa tai tehdä. En minä tätä muistelua olisi tänään tullut kirjoittaneeksi, ellen olisi lukenut juttua Korealaislasten piirustuksia, jonka löysin blogista nimeltä ihan kiva elämä - rather nice life.
Isä hankki joskus lapsuudessani jonkin aikaa tienestiä myös kulkukauppiaana, kun ei oikein muuta työtä saanut. Vai mahtoiko tuurata jotain tuttuaan, en muista. Mitä lie ollut muuta myytävänä, mutta ainakin jostain muovimaisesta materiaalista tehtyjä nukenpäitä. Nukkenaama oli vaaleanpunainen ja sillä oli suuret siniset silmät, punaiset huulet ja jollain lailla kiehtovat hiukset. Jotenkin muistan myös sellaisen kankaisen nuken, jolla oli tuollainen pää. Minun tai siskoni nukke se ei ollut, sillä meillä ei oikeastaan harrastettu kotona nukkeja. Vaikka on minulla nykyisin tallella pieni posliinisen tuntuinen käsi- ja jalkapuoli nukke nimeltä Kielo Marjukka, jolle tein itse proteesit kankaasta ja metallilangasta. Enpä olisi tätä juttua juuri nyt ruvennut muistelemaan, ellen olisi törmännyt joulukuiseen Essi-nukkeen ja autoihin, kun tutustuin jonkun pienen tytön vanhempien pitämään nettipäiväkirjaan nimeltä Venlan nettipäiväkirja.
Isäni teki minulle polkupyörän, kun menin kansakouluun. Hän keräsi osat naapureiden romuista. Pyörä oli aikuisten kokoa, eikä sitä maalattu, ettei sitä varastettaisi. Ajelin koulumatkojani ylpeänä kuluneesti sekavärisellä pyörälläni. Olin ylpeä siitä, koska se oli isäni tekemä, eikä muilla ollut isän tekemää polkupyörää. Vielä ylpeämmäksi tulin, kun äiti teki minulle tummasta syvänpunaisesta vakosametista pyöräilyhousut, vaikka tyttöjen pitkät housut eivät olleetkaan silloin ihan vielä tulleet muotiin. Äidillä oli kuitenkin ollut pohjepituiset pyöräilyhousut jo joskus 1930-luvulla, joten miksei siis minulla lukuvuonna 1959-60. Ei tämä muisto olisi juolahtanut mieleeni, ellen olisi lukenut pyöräilyhameen ostosta juttua Uudet aatteet ja uudet vaatteet, joka on ranskalaistunnelman kera on tarjolla blogissa nimeltä museopäiväkirja.
Minä en pyöräile, enkä autoile nykyään. Kävelen vain tai kuljen julkisen liikenteen kyydissä. Maailmalle olen matkustanut elämäni mittaan hyvin harvoin. Jotenkin minusta tuntuu silti siltä, että koko tämä maapallo olisi tullut tutuksi kirjojen, television, elokuvien tai vaikkapa muiden ihmisten matkakertomusten välityksellä. Tunnen väkeä, joka on käynyt vaikkapa Thaimaassa lomillaan useinkin ja toista näkökulmaa sinnepäin saimme tuutin täydeltä viime vuodenvaihteen tuhoisan tsunamin vuoksi. Minä en ole suuremmin hinkunut tuolle maailman kolkalle, vaan monet muut maailman paikat ovat niitä, joiden koen jääneen minulta käymättä - toistaiseksi ainakin. Tämä matkustamattomuuteni pohdiskelu tuli mieleeni, kun blogeja selaillessani päädyin uuteen ja jopa suosikiksi kelpaavaan tuttavuuteen eli jonkun minulle vieraan henkilön matkakertomukseen blogissa nimeltä Thaimaa 2005
Nyt olen vaellellut mieleni maisemissa ja blogien sivuilla niin paljon, että siirryn nojatuoliin lukemaan dekkaria. Laitan silti vielä tähän loppuun linkin maisemien katseluun ja rauhalliseen istuskeluun sopivaan puiston penkkiin, jonka kuvan löysin blogista nimeltä pinseri.
-- mmmt
21:50 - /blogit
