eloa
2005-11-21
Perjantain 18.11. iltapäivä ja ilta
Kun lähdin toimistolta, katselin hetken, miten Kehräsaaren sisäpihaa koristettiin jouluköynnöksin ja valoin. Viereeni tupsahti jostain herrasmies, joka sormeili jonkinlaista rukousnauhaa. Hän kertoi olevansa arabi ja kysyi (monisanaisesti ja yksinkertaisella suomella kuitenkin), josko me voisimme alkaa seurustella. Kiitin kohteliaasti ja kieltäydyin. Kuljimme jonkin aikaa yhtä matkaa ja sitten hän jatkoi matkaansa omaan suuntaansa.
Matkustin perjantaina tosiaan Helsinkiin. Junassa valitsin vahingossa kuutosvaunun sijasta viitosvaunun - käännyin vissiin vaunusta toiseen siirtyessäni ja yläkertaportaita etsiessäni väärään suuntaan. Nuorehko herrasmies oli ostanut valtaamani paikan käyttöoikeuden tälle matkalle, mutta koska minulla oli yhtä pitkäksi ajaksi paikka kuutosvaunussa, hän jatkoi matkaansa sinne. Junamatka sujui katsellen vuorotellen torkkujen aikaisia mielen maisemia ja valvehetkien aikaisia talvisen tuntuisia radanvarsimaisemia.
Helsingin asemalta suuntasin asioilleni. Kävin myös yliopiston kirjastossa. Matkalla oli yhä jokin tien katkaiseva rakennustyö ja kirjastotalossakin on meneillään jokin viritys, sillä ulko-ovi ei ollutkaan nyt kirkon suunnassa, vaan tilapäisesti sisäpihalla. Katselin jonkin aikaa kirjaston näyttelyä, mutta yleisen kiinnostavuuden lisäksi mikään ei kiinnittänyt erityisesti huomiotani.
Näin filosofian hyllyjen luona kirjoja etsiskellessäni toisaalla taannoisen Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman hankkeeni valvojan. En mielestäni joutanut heti lähtemään tervehtimään, enkä ruvennut kirjaston rauhaa huuteluilla rikkomaan. Hän näytti keskittyneen omiin kirjahakuihinsa toisella taholla. Hän lähti varmaan pois paljon ennen kuin minä maltoin lopettaa hakuni. Löysin etsimäni kirjat, mutta olisin mielelläni löytänyt myös enemmän. Tosin tämä lainaamani määrä on kyllä kantokykyni rajoissa.
Muutakin puuhasin. Kannoin sitten painavan kirjakassini Kluuvista tunnelin kautta Kaisaniemen kautta metroon ja Itäkeskuksestä linja-autoon, jolla pääsin sukulaisystävieni E:n ja J:n luo esikaupunkiin. Tällä kertaa osasin jäädä pimeyden ja katuvalojen keskelle oikealle pysäkille.
Ilta sujui aterioiden ja keskustellen. E:n kanssa keskustelemme parisuhteesta yksin surun kautta jääneiden (hän) ja eron jälkeen yksin pysytelleiden (minä) naisten elämästä sekä kaikesta ajankohtaisesta ja tärkeästä. J:n kanssa vietin paljon aikaa silloin, kun olin itse parikymppinen ja välivuodella Helsingissä rakennuspiirtäjäopissa ja töissäkin, eikä J ollut vielä koulussa. Keskustelimme nyt aika paljon kuvanteosta tietokoneella, paljosta ja nopeasta lukemisesta ynnä muista elämän tärkeistä asioista. Kolmisin keskustelimmme televisio-ohjelmista, yhteisistä tutuista ja maailman menosta. Ilta oli varsin miellyttävä.
-- mmmt
09:01 - /eloa
2005-11-18
Torstai 17.11. sujui rauhallisesti
Torstai oli tavallista rauhallisempi ja hitaampi päivä. Hoidin joitain ajankohtaisia asioita työssä, yhdistysharrastuksissa ja kotona. Haukottelin. Päiväkirjankin kannalta päivä oli tylsä, sillä kirjoitin paljon. Kirjoitin eilisestä blogiin. Kirjoitin teosta. Kirjoitin NaNoWriMo-tekstiäni, jonka sanat laskettuani sain tulokseksi 35528.
- mmmt
01:27 - /eloa
2005-11-15
Paljon sanoja maanantaina 14.11.
Aamulla kirjoitin kotona pitkään. Sitten tein vähän TASVINA ry:n hyväksi, ensin yksin ja sitten oli Kauppahallissa pieni palaveri ensi viikon kokouksista ja pikkujoulusta sen yhteydessä. Kauppahalliin päädyimme siksi, että palautimme sinne lauantaina kovassa käytössä kampanjateltassa olleen kahvinkeittimen kaksine kannuineen ja kahvilatermoksineen.
Varsinaiset työtuntini Trevin projektisihteerinä tein iltapäivällä. Toinen kolleegakin tuli toimistoon. Minä keskityin työnantajan nettisivujen päivitykseen ja sitten muihin juokseviin asioihin, joten emme juuri puhuneet. Sen nyt tiedän, että tulen ilmeisesti saamaan kutsun Vastedes ry:n 20-vuotissynttäreille joulukuun puoleen väliin.
Pirville tilitän torilla myymieni "Rehellisesti paras" -Heidi2006-rannekkeiden ja "Rehellistä ruokaa - Heidin kanssa keittiössä" -kirjojen hinnat. Pitäisiköhän Trevinkin ottaa noita myyntiin?
Illalla olen kirjoittanut. Nyt NaNoWriMo-tekstissäni on sanoja 27695, mikä tuntuu suorastaan ihmeeltä, mutta niin sanalaskuri väittää. No, olenhan minä kirjoittanutkin ja ehkä sekin vaikuttaa, että käytin viime yön tunteja, tämän aamun ja illan sekä vähän nyt tätäkin tiistaipuolen yötä tuon sanamäärän kartuttamiseen.
Tekoa olen tutkinut pikkuriikkisen aamulla ja illalla, mutta on helpompaa kirjoittaa fiktiota kuin filosofiaa, jos aikaa on vähän silloin tällöin.
-- mmmt
01:56 - /eloa
2005-11-13
Lepoa ja kirjoittamista tänään
Heräsin yöllä joskus kahden jälkeen nälissäni. Söin siis voileipää ja join vettä. Unistani en muistanut mitään, mutta unetti edelleen, joten palasin nukkumaan. Heräsin uudelleen ennen yhtätoista päivällä. Kroppa oli kipeän jäykkä, mutta ei mitenkään särkyinen. Siitä olin iloinen.
Televisiosta katsoin ensimäistä kertaa "Talo Italiassa" -sarjaa ja näin finalistien valinnan. Katsoin myös hetkisen Ihmemiestä, jota olen seurannut jo ennen vanhaan. Olen katsellut tänään televisiosta muutakin, mutta en mitään mainitsemisen arvoista.
Olen lueskellut vähän "On Basilisk Station" -kirjaa, jonka sanasto on vaikeampaa minulle kuin monien muiden englanninkielisten scifi-kirjojen. Kirjoitin sähköpostiviestejä vihreille eilisestä ja tekstareita huomisesta. Kirjoitin vähän filosofiaa ja vähän NaNoWriMo -tekstiä (välitulos on yhä jäljessä parhaasta tahdista, sanoja on nyt 15321). Nyt kirjoitan tänne Aloitusmaisemaan näitä päiväkirjamerkintöjä.
Puhelimitse olen keskustellut poikani lyhyesti ajankohtaisista asioista ja siskoni kanssa pitempään hänen suunnitelmistaan ensi vuoden ensimmäisenä päivänä olevan 50-vuotissyntymäpäivänsä järjestelyistä.
Jatkan vielä kirjoittamista.
-- mmmt
22:46 - /eloa
2005-11-09
Tavallinen päivä 8. marraskuuta
Tiistaina päivystin toimistolla ja järjestelin samalla varaston nurkkaan kasatut vaalitelttailun tavarat omille paikoilleen. Sitten hoidin projektin ja yhdistyksen juoksevia asioita sähköpostitse ja puhelimitse. Vaihdoin työläppäreineni ikkunamaisemaisen työpöydän äärestä seinämaisemaisen pöydän ääreen, kun ikkunamaiasemaisella pöydällä olevalle pöytätietsikalle tuli käyttäjä.
Teimme kumpikin töitämm ja vaihdoimme sanasen silloin, toisen tällöin. Lopulta kasasin kassiin mehu- ja keksitarjoilun ainekset ja lähdin kävelemään kohti kokousta. Ylitin kosken, kuljin Hatanpään valtatieltä Hämeenkadulle ja siitä Itsenäisyyden kadulle, kunnes edessä oikealla oli Sampola, jonka kirjastosiiven pohjakerroksen neuvotteluhuoneeseen suuntasin.
Iltapäiväviideltä oli Trevin hallituksen kokous ja heti sen perään oli joukkoliikenneilta. Pitkän, perusteellisen ja kiinnostavan alustuksen piti liikennejohtaja Mika Periviita TKL:sta. Liikennelaitoksen toiveet ja näkökulma tulivat hyvin esiin, mutta kyllä yleisön joukosta tuli esiin myös vihreä näkökulma asioihin.
Kävelin kotiin kantamuksineni. Jossain vaiheessa sain lepuuttaa toista kättäni pienen matkaa, kun samaan suuntaan kulkija otti toisen kassin pyöränsä ohjaustankoon. Lähdin kuitenkin pian omille teilleni, kävin kaupassa pienillä ostoksilla ja kävelin kotiin.
Vielä puolen yön aikaan olin täydessä kirjoittamisen vauhdissa, mutta en NaNoWriMo-tekstin, vaan näiden marraskuun yhdeksännen päivän ensimmäisen tunntin Aloitusmaisema-merkitöjeni. Keskiviikkona minun onkin kirjoitettava kolmen päivän annos NaNoWriMo-tekstiäni, tai ehkä otan aikatauluni kiinni useamman päivän aikana, niin urakka ei tunnu liian suurelta.
Nyt menen nukkumaan. Toivon kauniita ja virkistäviä unia.
-- mmmt
00:38 - /eloa
2005-11-07
Viikko 44 on tänä vuonna valmis
Maanantai 31.10. Kävin eräänlaisella aamulenkillä blogilistalla ja huomasin Antti-Juhanin blogista linkin muinaisen historianopettajani mielihokemalla nimettyyn blogiin muuten olen sitä mieltä. Tuskin historianopeni siellä kirjoittelee tai aito Catokaan, mutta joku terävä tyyppi kuitenkin. Lisäsin Karthagolle kohtalokkaan lauseparren ja tekstienkin kannustamana blogin suosikkeihini. Tuli kiire töihin. Tein valmisteluja ja järjestelyjä maanantain 7.11. tapahtumia varten. Osan tein työnä työaikana ja osan harrastuksena vapaa-aikanani. Välillä tuntuu, että pieniä huolehdittavia asioita on aivan liikaa, jotta ehtisin ajatella maailmanparantamista tai edes tutkimustani. Illan vietin poliittisessa tapaamisessa, jossa ensin syötiin, sitten kokoustettiin ja lopulta keskusteltiin muuten vaan. Kotinurkalle kävelin kauemmas jatkaneen pienen porukan myötä ja kotona valmistauduin aloittamaan marraskuisen sanojen suoltamisen.
Tiistai 1.11. It-tukeni laittoi netitse Aloitusmaiseman palkkiin NaNoWriMo -kisailun sanojen kertymisen NaNoWriMoProMe -mittarin, jossa alkulukuna oli 3 eli otsikkoni sanojen määrä "Vaikka kuinka paljon". Aloitin heti puolen yön jälkeen varsinaisen tekstinkin kirjoittamisen, mutta tyydyin alle 761 sanaan ja menin nukkumaan. Aamulla tein kotosalla omia askareitani, kirjoitin Aloitusmaisemaan toistaiseksi kotisivuttoman Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston Median Naiskuva -seminaarista, jonka ohjelman NYTKSIS ry julkistaa tapahtumasivustollaan ja jonka käytännön järjestelyt hoitaa johtamani ja toistaiseksi kotisivuton tämän vuoden tulokas TASVINA ry yhteistyökumppaneinaan Trevi ry ja vihreä valtuustoryhmä, Vastedes ry ja Vihreät Naiset ry. Päivällä hoidin pestiin liittyviä juoksevia asiota ja järjestelin työkseni paria toritapahtumaa ensi viikolle. Työrupeaman jälkeen jatkoin naiskuvaseminaarin järjestelyjä, suunnittelin tiedottamista ja luonnostelin tiedotetta. Kaikenlaista muutakin tein päivän mittaan, mutta illalla jatkoin päivän kirjoittamisurakkaa jonnekin noin 1700 anaan.
Keskiviikko 2.11. Ensin onnittelin synttärisankaria, mutta lähetin hänen blogiinsa saman kommentin vahingossa kolme kertaa. No, kyllähän hurraatkin huudetaan kolmesti. Jatkoin NaNoWriMo-urakkaani pari tuntia yötä pitkin. Tekstini eteni yöllä niin, että sanamääräksi tuli noin 3400. Nukuin muutaman tunnin, heräsin aika varhain ja tein kotitöitä. Päivystin työkseni toimistolla, hoidin juoksevia asioita ja tein toritapahtumien järjestelyjä. Klo 13 oli työpalaveri pomon kanssa. Muutenkin toimistolla oli vilkasta. Joskus klo 17 jälkeen tein Pirkanmaan NYTKISin puheenjohtajan kanssa tiedotteen ja pääilmoituksen Median naiskuva -seminaaria varten. Kun joskus ennen puolta yötä kiskaisin läppäristä muistitikun, totesin korkin kadonneen. Oli se sittenkin tallella, mutta jotenkin oudosti silmänkalveassa äitivainaan ilmausta lainatakseni. Ehdin nukkumaan suunnilleen puolelta öin.
Torstai 3.11. Juoksevia asiota ja toritapahtuman järjestelyä oli niin, että päässä vilisi muistettavien ja hoidettavien asioiden listoja. Paljolta tuntui. Oli tälle päivälle kertynyt myös jäsen- ja yhdistysyhteyksien hoitamista, joten tein niitä työaikana niin pitkälle kuin ehdin. Naiskuvaseminaarin tiedottamiseen meni paljon aikaa ennen työrupeamaa ja uudelleen työajan jälkeenkin. Jossain vaiheessa illalla kirjoitin NaNoWrimo-tekstiäni noin 5000 sanan mittaan saakka.
Perjantai 4.11. Mietin, mitä kaikkea oli vielä hoidettava maanantain 7.11. toritapahtumaa varten. Kanniskelin kotoa tavaraa toimistolle. Toimistolla jatkoin järjestelyjä ja sitten vaeltelin kaupungilla kaupoissa tekemässä tarjoiluun liittyviä hankintoja. Toritapahtuman 12.11. järjestelyjäkin tein vähäsen, mutta enimmät jäävät ensi viikkoon. Tästä kaikesta täyttyi työpäivä. Sitten järjestelin vielä naiskuvaseminaaria, joka on 7.11. klo 17-20 Pantin Auditoriassa Tampereella (Puutarhakatu 11. sisäpiha). Tekemistä riitti illalla myöhään. Kirjoitin NaNoWriMo-tekstiäni 6700 sanaan saakka.
Lauantai 5.11. Tänään lepuutin eilisistä kantamisista ja pitkistä asiointikävelylenkeistä kipeytyneitä niveliäni. Televisiosta katsoin Innon. Keskustelin puhelimitse pitkään pitkästä aikaa pitkäaikaisen helsinkiläisen ystävän kanssa. Illalla kirjoitin "Vaikka kuinka paljon" ja pääsin NaNoWriMo-tekstissäni 8421 sanaan asti.
Sunnuntai 6.11. Nivelkivut ovat taas hellittäneet, mutta varmuuden vuoksi otin tämän päivän aika rauhallisesti. Illan suussa oli sähköpostiliikennettä puolin ja toisin maanantain toritapahtuman ja naiskuvaseminaarin suhteen. NaNoWriMo-tekstini mittarilukema on nyt 10327 sanaa.
-- mmmt
02:10 - /eloa
2005-10-31
Viikon 43 seitsemän päivää
Maanantai 24.10. Aamulla oli aikainen herätys, koska poikani oli taas lähdössä maailmalle eli kotiinsa Jyväskylään. Nautimme aamupalan keskuselulla höystettynä ja sitten hänen junansa jo lähti. Minäkin aloitin siitä työpäiväni, joten tutkimusaikani alkoi jo puolen päivän jälkeen. Toki siihen osui joitain sähköpostiviestejä työasioissakin ja joitain yhdistysasioita oli meneillään muutenkin, mutta varsinaisesti vietin pitkän työskentelyrupeaman filosofian parissa. Teon ajatteleminen ja teosta lukeminen tuntuvat joskus aika erikoiselta ratkaisulta, mutta pelkästään tekoja tekemisen ja tekemättäjätön avulla on vaikea päästä perille siitä, miten rationaaliset perustelut ja kausaaliset syyt integroituvat intentionaalisessa teossa ykseydeksi. Kirjoitan siitä filosofian väitöskirjaa "Teko".
Tiistai 25.10. Rauhallinen aamu ei sallinut kotitöitä, vaan jatkoin rauhallisesti työpaikalle. Rauhani liittyy tänään jotenkin siihen, että minut on valittu kahteenkin vihreään työryhmään ja kolmanteen hakemaani, siihen, jonka alaan minulla on kaksikin yliopistollista laudatur-arvosanaa, ylsin vain työryhmän sähköpostilistalle asti. Mietin asiaa rauhallisesti ajan kanssa. Päivystys sujui rauhallisesti ja sain aika hyvin tehtyä yhdistys- ja projektitöitä. Rauhallinen ilta sujui kotosalla lukien ja filosofoiden. Vaivuin rauhalliseen uneen reilusti ennen puolta yötä.
Keskiviikko 26.10. Olin kirjoittanut viime viikon päiväkirjaosuuden melkein valmiiksi jo sunnuntaihin mennessä, mutta viimeinen silaus puuttui. Mietin heti herättyäni, mihin kohtaan saan sille aikaa ja päätin tehdä sen kotitöiden jälkeen juuri ennen kuin lähden töihin. Kun yritän viettää sekä rauhallisen että aikaan saavan aamun kotosalla ennen työpäivän alkua, minun on noustava aikaisin. Tein taas niin, sillä ennen töihin lähtöä olin tosiaan vakaasti päättänyt ehtiä muiden kotitöiden lisäksi täydentämään viikkopäiväkirjamerkinnan Aloitusmaisemaan ja sitä ennen tahdoin valmistella kahden kokouksen ja yhden koulutuksen asioita. Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutuksen hyväksi tein jotain muutakin kuin blogimerkinnän Aloitusmaisemaan, mutta vasta sitten, kun kokousvalmistelut olivat kunnossa. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n kokoukseen viimeistelin talousarvioluonnoksen ja yhtä sun toista sellaista, mitä puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu. Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston kokoukseen viimeistelin samoista velvollisuuksiksista kummunneen Median naiskuva -seminaarin organisoinnin ohjelmaksi asti. Sain valmista aikaan ja kipitin Kehräsaareen. Kipittäminen ei johtunut siitä, että olisin liikkunut tavallista kepeämmin, vaan siitä, että askelsin lyhyesti ja nopeahkosti. Työtunnit Tampereen vihreät ry:n projektisihteerinä tein sitten iltapäivällä. Sen jälkeen tulivat muiden yhdistysten kokoukset. TASVINA ry:n väki oli suurimmaksi osaksi matkoilla tai kipeänä, mutta kokous sujui silti hyvin. Pirkanmaan NYTKIS -verkoston kokous oli minun kannaltani letkeä, sillä oma osuuteni sujui hyvin ja muusta kokouksesta vastasivat muut naiset. Paikalla oli myös NYTKIS ry:n projektikoordinaattori Helsingistä, sillä mekin valmiselemme tänne Tampereelle naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlia. Jatkoimme pienellä porukalla vielä toista tuntia NYTKIS-kokouksen jälkeen jotain 100-vuotisjärjestelyjä ja vielä sitten lähes puoleen yöhön suunnittelimme Jennin kanssa naiskuvaseminaarin mainontaa. Minulta hukkui oman ja yhdistyksen muistitikun päät, mutta eivät lopullisesti. Kaikkea sitä voikin hukata pöydälle.
Torstai 27.10. Kiireinen aamu kotitöineen jatkui kirjastokäynnillä salivarausten tiimoilta (toki palautin samalla pari kassillista dekkareita ja pidättäydyin lainaamasta lisää). Siitä aamupäivä eteni sitten neljä tuntia kiireisine toimisto- ja projektitöineen. Kumman paljon kuluu aikaa, kun etsii tietoja tai tiloja, tai kun muotoilee kysymyksen puhelua tai sähköpostiviestiä varten. Puheluun vastaamisen on sujuttava tietysti heti siinä, mutta sähköpostiviesteihin vastaamiseenkin menee aikaa, jos tahtoo ilmaista asian ytimekkäästi, vähin sanoin ja yhä silti ystävällisen kohteliaasti. Meinasin viipyä sähköpostin kimpussa liian pitkään, mutta onneksi tulin vilkaisseeksi kelloa sentään jo ennen viimetipalle joutumista. Ehdin siitä ajoissa Aamulehden aulaan ja tunnin mittaiseen palaveriin toimittaja Maila-Katriina Tuomisen kanssa. Keskustelimme Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston Median naiskuvaseminaarin paneelikeskustelusta, johon hän tulee puheenjohtajaksi. Seminaarin ohjelma on NYTKIS ry:n nettisivulla. Illalla filosofoin ja sitten menin ajoissa nukkumaan. Pidän siitä virkeydestä, minkä hyvin nukuttu yö tuo seuraavaan päivään.
Perjantai 28.10. Kotitöitä riitti kymmeneen asti, joten aloitin työpäivän yhdeltätoista. Peruutin jotain varmuuden vuoksi varattuja saleja, joiden tilalle olin löytänyt parempia. Otin vastaan viestejä ja välitin niitä eteenpäin. Otin vastaan myös kolme nippua Syöjättäriä (2/2005), joiden etusivulla on hyvä juttu presidenttiehdokas Heidi Hautalasta. Tein ensin kaikki pestiin kuuluvat juoksevat asiat ja järjestelyt niin maailmassa kuin mapeissakin. Maailmassa on Tampereen keskustori ja siellä maanantaimarkkinoilla 7.11. vihreääkin toimintaa, mutta maailmassa on myös Tampereen Tammelan tori, jossa Heidi Hautalan tukijoukkojen toiminta jatkuu 12.11.2005. Noihinkin liittyy minulle tehtäväksi lankeavia juoksevia asioita. Uudempi kolleega tuli paikalle ja työskenteli toimistossa myös jonkin aikaa, mutta minä jatkoin vielä hänen lähdettyäänkin. Sitten hoidin yhdistyssuhteita, jäsenyhteyksiä ja tiedotusta. Illan vietin vapaa-ajan yhdistystoiminnasta huolehtien, organisoiden, tarkistellen ja viimeistellen parinkin tapahtuman puitteita. Ensimmäisen päivämäärä oli sunnuntai 30.10. (Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutus) ja toisen maanantai 7.11. (Pirkanmaan NYTKIS -verkoston Median naiskuva -seminaari, jonka järjestelyistä vastaa TASVINA ry vihreine yhteistyökumppaneineen.) Oli melkein nukkumaanmenoaika, ennen kuin rauhoituin aloilleni ja aloitin lahjaksi postitse saamieni kahden kirjan lukemisen järkevästi ensimmäisen kirjan (David Weber: Honor Harrington; On Basilisk Station) alusta.
Lauantai 29.10. Heräsin joskus viiden aikaan aamulla ja ahkeroin jonnekin aamuyhdeksän yli. Sitten istahdin sohvalle ja heräsin ennen puolta päivää. Muistin, että näin unta, jossa katselin kerrostalon ikkunasta, miten alkoi sataa valtavasti ja väki meni pareittain meren rantahietikolle tanssimaan sateessa. Kun minä lähdin sitten uneni yksinäisyydessä ulos, tulivat vedet päälleni valtavana tulvana katua pitkin. Minä pidin tiukasti kiinni katuun kiinnitetyistä kahvoista. Veden mukana ylitseni huuhtoitui kaikki maan kuona ainakin Oulusta asti, kuten siinä virtauksia katsellessani ajattelin. Nousin virkistyneenä ja kastumattomana ylös kadulta ja nautin puhdistuneesta maailmasta. Siihen kuulakkaan raikkaaseen tunnelmaan oli miellyttävä herätä. Ehdin toki vielä sittenkin tehdä kaiken, mitä lauantaihini kuului. Kaupungilla ei tuntunut kovinkaan kylmältä ja kotini lämpeni, kun ilmasin kylmenneen lämpöpatterin. Valvoin vähän puolen yön ylikin.
Sunnuntai 30.10. Aamupuuhien jälkeen leivoin pari pellillistä vegaanipullia, ensimmäiset vegaanipullat elämäni uuninpelleillä. Tavallisesti käytän vähälaktoosisiin pulliini vähälaktoosista maitoa, mutta nyt käytin vegaanipulliin soijamaitoa. Käytin samaa Keijua ja hiivaa kuin muutenkin. Sokeri, jota löysin kaapistani, oli ruskeaa, joten sitä sitten. Vehnäjauhopussin pohjalta ei löytynyt riittävästi vaaleita jauhoja, joten käytin lisäksi speltiä eli alkuvehnää. Pullista tuli maultaan minun mieleisiäni ja väriltään kauttaaltaan vaalean ruskeita. Pinta kiilsi vähän, sillä sivelin sen sokerivedellä. Meinasin laittaa sivelyveteen kahviakin, mutta sitten onneksi muistin, etteivät kaikki ole samanlaisia kahvisieppoja kuin minä. Pullat ja valtavan määrän muuta - keitettyä vettä ja suodatettua kahvia termoksissaan ja läjäpäin astioita - vein mukanani Metsoon. Onneksi sain kotikadulta asti kyydin Ireneltä ja Paulilta mennen tullen. Irenellä oli mukanaan muut leipomukset, mehua ynnä muuta. Laitoimme kuntoon (talviaikaan siirtyneen kellon mukaan ihan ajantasaisesti) päiväyhdeksi kirjaston luentosalin kahvitusnurkkauksineen. Yhdeltä alkoi suvauskoulutus, jonka juonsin. Paikalla olivat ajallaan kaikki puhujat - kansanedustaja, kaksi tutkijaa, naisvoittoisen alan ay-johtaja ja vielä kaksi asiantuntijaa työryhmänvetoon -, mutta ilmoittautunut yleisö ei yltänyt yhtä täydelliseen tulokseen. Moni oli poissa. Yksi paikalle saapuneista kuulijoista tiesi kertoa, että Jyväskylästä hakemani kaupungin pestin prosessit ovat edenneet ohitseni. Niin hänenkin ohitseen. Kuntapolitiikka ja tasa-arvo käsiteltiin puhein ja keskusteluin ainakin päällisin puolin ja joka tapauksessa antaumuksella ja innolla. Yllätyimme Tiinan kertomasta tiedosta, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus onkin vasta 49-vuotias, siis nuorempi kuin minä, vaikka ensi vuonna juhlitaan naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotista taivalta. Kotiuduttuani Metsosta minä enimmäkseen filosofoin. Kävin nukkumaan sunnuntain viimeisinä minuutteina.
-- mmmt
13:37 - /eloa
2005-10-26
Jo kauas taakse jääneen viikon 42 päiväkirjamerkinnät
Maanantai 17.10. Aikalailla tavallisen maanantaipäivän paras osa oli ihan aamulla, jolloin edessäni avautui vielä aivan koskematon työviikko kaikkine hetkineen, eikä viikon vapaa-aikaakaan ollut kulunut kuin muutama yön tunti nukkumiseen. Työtunnit hujahtivat kuitenkin tekemällä niin, että olisin halunnut jatkaa toisen mokoman, mutta pidättäydyin ylitöistä ja hoidin muitten yhdistysten asioitakin jonkin aikaa illan suussa. Sitten valmistauduin vielä päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan tiistaiseen kokoukseen. Nukahdin tämän maanantain puolella.
Tiistai 18.10. Aamusta asti tiesin, että en ehdi tehdä kaikkea, mitä olen ajatellut tehdä tänä päivänä. Tein ensin kotona omia hommiani niin pitkälle kuin ehdin ja laitoin viime viikon päiväkirjamerkinnät tänne Aloitusmaisemaan. Sitten päivystin toimistolla ja tein työt niin pitkälle kuin ehdin. Sen jälkeen osallistuin ensimmäistä kertaa varapaikaltani päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan kokoukseen niin kauan kuin kokous kesti eli reippaasti yli neljä tuntia, joista yli kolme tuntia kului henkilövalintoihin. Haastattelujen keskellä oli kahvitauko, jolloin esittäydyimme toisillemme. Kokouksen jälkeen tarkistin johtokunnan puheenjohtajalta, että hän tosiaan on tulossa naiskuvaseminaarin paneeliin. Enpä minä sitten paljon muuta enää illalla ehtinytkään tehdä kuin mennä ajoissa nukkumaan.
Keskiviikko 19.10. Kävin aamulla noutamassa postista kirjakerhon kirjapaketin, jota en ollut perunut ajoissa. Päätin palauttaa sen kirjakerhon puotiin, mutta en tehnyt sitä vielä. Vein paketin kotiin ennen töihin lähtöä. Sään viilentyminen tuntuu jo kunnolla. Toimistossa on kuitenkin aika lämmin. Toimistotöitä ja tilaisuuksien järjestelyä riitti pitkään. Jossain vaiheessa joku koputti oven takansa. Siellä oli mies, joka etsi uusinta kolleegaani. Onneksi minunkin kuittaukseni kelpasi. Ennen kuin ehdin kummemmin kommentoida, mies pudotetti toimiston oven eteen ylioppilaskunnan edustajistovaalilehtiä täynnä olevan lavan, yhteensä kuulemma sata kiloa. Nokkelasti sitten päättelin, että en saa toimiston ovea kiinni, jos en tyhjennä lehtinippuja lavalta toimiston puolelle. Saksin muovit auki, lapoin lehtiniput toimiston puolelle ja nostin lautaisen lavan pois tieltäni siihen vastapäiseen seinään nojaten, joka onkin oikeastaan jossain tyhjien, hylättyjen hyllyjen takana. Esimies kävi ja muitakin. Juttelimme kokouksesta, jossa en ollut, mutta emme kokouksesta, jossa olin ollut. Esimies lähti apuvälinemessuille ja niin hekin, jotka olivat hänen seurassaan. Minä sain vapaaliput messuille. Menen, jos suinkin ehdin. Lehtiä tilannut kolleega tuli myöhemmin ja siirsi lehdet varastoon. Kaikenlaista pientä toimistotyötä, pari puhelua ja sähköposstitusta ehdin tehdä, ennen kuin lähdin kotiin. Nautin vähän filosofiaa ja kävin nukkumaan.
Torstai 20.10. Nukuin tavallista pitempään ja tein sitten jonkin aikaa kotona töitä, omiani. Työpaikalla oli omalla tavallaan vilkasta. Soitan lukuisia puheluita. Lähetin läjäpäin sähköpostiviestejä. Kumpiakin tulee myös minullepäin. Sain päivän työt ajoissa valmiiksi, mutta en silti lähtenyt Aatoksen juhlaan. En, vaikka mieli teki. Lähtemättömyyden peruste tuntui kiusalliselta. Katsoin kotona Pulmuset ja Ketun. Sitten tein muuta, enkä ollut nukkumassa vielä puolilta öinkään.
Perjantai 21.10. Yön valvominen jatkui, kun huomasin tarvitsevani aamuksi valmiina jotain, mikä oli vielä kesken. Lopulta huomasin miettiväni uneliaana sitä, miksi en mennyt Aatoksen juhlaan. Päiväni ovat olleet täynnä touhua ja järjestelyjä muun muassa tuon pääosin omalla ajallani organisoimani Pirkanmaan NYTKISin Median naiskuva -seminaarin tiimoilta, mutta muutakin tekemistä on ollut ihan riittämiin ja koko joukon toista mokomaa sen päälle, ehkä. Niinpä olisin mielelläni rentoutunut männä torstai-iltana - eli puolen yön tuolla puolen eilisiltana - filosofian opiskelijoiden ainejärjestön 30-vuotiskekkereissä, mutta minulla ei ole tätä nykyä tuossa Aatoksen juhlassa edellytettyä mustaa pukua. Tai toki on, mutta minä en mahdu siihen kauniisti. Painoni ei ole suurimmillaan, mutta olen tavallaan tahtomattani keskittänyt nyt painoani enemmän kuin ennen keskivartalon kohdalle. Kehittelen tähän ongelmaan jonkinlaisen ratkaisun, ennen kuin seuraava pukujuhla koittaa. Nyt menen katsomaan annoksen kauniita unia. Ja aamulla lähden virkistyneenä töihin. Unet ovat joskus aika jännittäviä, mutta enpä kerro. Aamulla olin tosiaan virkeänä. Tein omat hommat ensin kuntoon ja olin sitten töissä tavalliseen tahtiin. Ilta sujui parin asiointikäynnin jälkeen keskustellen poikani kanssa, joka oli pitkästä aikaa käymässä Tampereella.
Lauantai 22.10. Kotitöitä, asioilla juoksemista, kohtuullisen pitkä kaupunkikävely täällä Tampereella ja sitten keskustelua poikani kanssa. Ennen kuin huomasinkaan, oli ilta, eikä päivään sitten mahtunut messuilla käyntiä.
Sunnuntai 23.10. Tietokoneisiin liittyvää puuhaa riitti moneen vaiheeseen pitkin päivää, samoin riitti vaatehuoltoakin. Filosofiaa mahtui hiukan päivän lokosiin ja paljon keskustelua poikani kanssa. Tapaamme aika harvoin nykyisin, mutta tavatessamme jatkamme keskustelujamme vihreästä ja muustakin politiikasta, blogistaniasta, väitöskirjan tekemisestä (sillä olemme molemmat jatko-opiskelijoita) ja kirjoittamisesta, muun muassa.
-- mmmt
10:15 - /eloa
2005-10-18
Syksyn makuinen viikko 41
Maanantaina 10.10. tein tavalliset pestityöt, mutta muuten podin vielä viikko sitten alkaneita mahavaivoja. Yhdistystyöt tulivat kuntoon, mutta omalla ajalla olin tehoton. Vaikka olin sunnuntaisessa puhelussa sisareni kanssa tavoittanut meille lapsuudesta asti yhteisen ongelman ytimen eli perinteisesti stressiherkän vatsan putkistoineen, en päässyt heti vaivoistani. Illansuussa päätin rauhoittua aloilleni, vaikka menoa olisi ollut. Kävin varhain nukkumaan.
Tiistaina 11.10. päivän aloitti yllättävän reipas kotiaamu siihen nähden, millaiselta elo on tuntunut toista viikkoa. Sain paljon aikaan jo ennen kuin lähdin Kehräsaareen päivystämään. Ahkera työpäivä täynnä kaikenlaista pientä toimistotyötä ja hiukan myös projektia. Illalla innostuin tutkimaan, joten olin valveilla vielä puolen yön tietämissä.
Keskiviikkona 12.10. olin vielä valveilla puolen yön jälkeen ja kirjoitin edellisestä viikosta tänne Aloitusmaisemaan. Nukuin sitten aamulla hieman pitempään. Työkseni päivitin ja täydensin projektisuunnitelmaa, hoidin jäsen- ja tiedotusasioita sähköpostitse ja puhelimitse sekä valmistauduin seuraavan päivän palaveriin. Iltapäivän ja illan aikana tutkin. Nukuin hyvän yön.
Torstaina 13.10. tein kotona tutkimusta aamun puoleen päivään ja sijoitin pestityötunnit puolesta päivästä eteenpäin. Työmatkan viime metreillä kävin pyytämässä lauantaisiin arpajaisiin elokuvateatteri Niagaran elokuvalippuja voitoiksi ja sain kaksi. Sitten valmistauduin vielä palaveriin. Projektipalaveri esimiehen kanssa sujui hyvin. Sen jälkeen tein vielä yhdistys- ja projektitöitä. Illan työstin kotona tutkimusta ja siinä sivussa hoidin muita yhdistysasioita. Nukuin hyvän yön.
Perjantaina 14.10. aamupäivä sujui muissa kuin työhön liittyvissä yhdistysasioissa. Työtuntini sijoitin nytkin iltapäivään, mutta nyt siinä keskellä oli parituntinen luottamustehtäviin liittyvä palaveri. Päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan varsinainen jäsen opasti minua varajäsenen johtokuntatyöhön, sillä sijaisuuksia saattaa tulla aika lyhyellä varoitusajalla. Palaverin päätyttyä jatkoin projektisuunnitelman päivittämistä. Illalla tutkin tekoa. Yön nukuin mainiosti.
Lauantaina 15.10. kirjoitin aamupäivän kiireiden jälkeen kirjoitin toiveistani tänne Aloitusmaisemaan ennen kuin iltapäivän kiireet alkoivat. Myöhemmin iltapäivällä pääsin kimppakyydissä Hämeenkyröön Pirkanmaan NYTKISin maaseutunaisten päivän tilaisuuteen. Yllätyksekseni tajusin perillä Kehäkukassa, että olin käynyt tutustumaan paikkaan joitain vuosia sitten erään pian tuon reissun jälkeen edesmenneen ystäväni kanssa. Söimme nyt hyvää salaattia ja kasvispitsaa. Jälkiruuaksi oli kahvia ja marjapiirakkaa. Illan mittaan kuulimme naisten kiinnostavia puheita, elämästään, perheestään, työstään ja luottamustoimistaan. Voitin arpajaisista Kaari Utrion kirjan "Kuukiven kevät". Kotimatka sujui rattoisasti rupatellen samassa kimppakyydissä. Iltapuuhien jälkeen nukuin jälleen oikein hyvin.
Sunnuntaina 16.10. pidin kevyemmän päivän. Lainakirjojen joukosta löysin Michael Larsenin kirjan "Sydneyn arvoitus". Teokseen sisältyi selvästi havaittava, mutta onneksi mielenkiintoinen tieteellisen maailmankuvan opetuspyrkimys. Kirja onkin tehty Euroopan komission tuen turvin. Onneksi tämän jännitysromaanin juonikin on kiinnostava.
-- mmmt
08:40 - /eloa
2005-10-12
Viikko 40 tuntuu jälkeenpäin mainiolta
Maanantaina 3.10. väsyin helposti. Arvelin sen johtunteen liian lyhyistä yöunista ja liian niukasta aamupalasta, joten söin päivällä puuroa kahvin kera. Puuro valmistuu helposti ja syö nälän pois. Kahvi piristää, kunhan en juo kovin paljoa. Sain sentään päivän mittaan kirjoitettua ja hoidin ihan tavallisia työasioita myös, vaikka väsymyksen säilyminen ihmetyttikin. Vein yhden oman apurahahakemuksen perille asti luottaen siihen, että väikkärin ohjaajan lausuntokin löytää sitten tiensä hakemuksen luo. Siinä vaiheessa huomasin, että en ollut lähettänyt yhden hakemukseni liitteitä ollenkaan. En sitten viitsinyt tehdä niin kuin hölmöläiset paistoksilleen. Sitä paitsi en edes muista, heittivätkö hölmöläiset leipien perään suolaa vai hiivaa, vai mitä ruoka-aineksia ne sitten heittivätkään. Sen muistan aika varmasti, että uuniin ne heittivät perään jotain, minkä olisi pitänyt jo olla siellä mukana. Mitähän muuta olen heittänyt kypsymään kuin apurahahakemuksia, jotka odottavat peräänsä lausuntoja ja työpaikkahakemuksia, joiden perään pitäisi lähettää liitteitä? Taisin viime viikon viimeisenä arkipäivänä virka-ajan viimeisinä hetkinä lähettää netitse joitain työryhmiin ilmoittautumisia ja vielä ihan tarkoituksella. Näihin mietteisiin nukahdin jolloinkin illan muuttuessa yöksi.
Tiistaina 4.10. heräsin varhain työkiireisiin, mutta jotenkin sairaana. Joka paikkaa särki, mahaa kouristeli ja kehon lämmönsäätely ei toiminut lainkaan. Aattelin, että kuumat aallot ovat palanneet ja hipsin jokatiistaiseen päivystykseeni. Tein hommat, mutta semmoisten taukojen kanssa, että päivä venyi taas. Siinä vaiheessa, missä olisi viimeistään pitänyt lähteä Kehräsaaresta kävelemään, että ehtisi hallituksen kokoukseen Sampolaan, minä olin ihan kuumeissani. Soitin pomolle, että lähdin liikkeelle myöhässä, enkä ollut varma, pystynkö kulkemaan kokoukseen vai pysähdynkö kotiin potemaan. Kävelin kuin muissa maailmoissa maha kipeenä ja pää jotenkin kuin olisi ollut turvoksissa sisäänpäin. Tämmöisessä tilassa minä aina huojun kävellessäni, kuten nytkin. Pääsin kotiin ja jäin pitkäkseni. Minä en siitä mihinkään edes yrittänyt. Jossain vaiheessa kakkospomo soitti ja tarkisti, missä minä olen, miten voin ja olenko tulematta kokoukseen. Olimme yhtä mieltä siitä, että paranemiseen kannatti tässä kohden keskittyä. Illasta en ihmeempiä muista paitsi sen, että mietin, pitäisikö minun mennä seuraavana päivänä ohjaajan vastaanotolle, koska olin saanut sähköpostia, että väikkärin ohjaaja vaihtuu. Sitten podin melkoisia syyllisyydentunteita siitä, että en mennyt illaksi hallituksen kokoukseen ja semmoisia olivat sitten unetkin, joita katselin.
Keskiviikko 5.10. hiipi ohitseni ja minun lämpöni vaihteli, mutta vähemmän kuin tiistaina. Tekisi mieleni sanoa, että vietin sairaspäivän, mutta en sano. Hoidin nimittäin jotain työhön kuuluvia järjestelyjä, päivitystä ja muutaman juoksevan asian, tosin työstymisvauhti taisi olla matelua. Työpäivä niihin kaikkiin pikkujuttuihin meni. Jäi minulle silti aikaa potea vaivaani ja kyllä minä podinkin tai ainakin lepäilin tööttönä tuolissani torkkuen. Yön uni sopi hyvin tämmöisen päivän jatkoksi.
Torstai 6.10. oli kuin unta vain, tekemiset sujuivat kuin sumussa ja olo oli flunssaisen tukkoinen. Ihan aamutuimaan ennen virka-ajan alkua laadin palautekirjoituksen Autottoman päivän palautetilaisuuteen ja lähetin sen kestävän kehityksen koordinaattorille sähköpostitse. En kerta kaikkiaan pystynyt menemään kokoukseen heti aamuyhdeksältä niin flunssaisena kuin olin. Iltapäivällä vääntäydyin liikkeelle ja olin työpaikalla tuntikausia. Sain aikaan melkoisen määrän pikkuruisia tuloksia. Ennen kotiin kulkemista kävin Metsossa viemässä vihreille luottamushenkilöille tarkoitetun sukupuolen vaikutuksen arviointikoulutuksen salivarausvahvistuslomakkeen kolmena kappaleena vihreitten naisten ja ViSiOn puolesta. Kirjasto ei ollutkaan vielä tuntiin menossa kiinni, joten kävelin kirjahyllyjen ääreen. Lainasin dekkareita. Korttelin verran kuljettuani huomasin mokani, taas. Milloinkahan minä opin, että en ole kropaltani mikään taakankantaja. Apteekin kohdalla lankesin kiusaukseen ja kävin ostamassa kipuihini lääkettä. Kotona luin Alexander McCall Smithin kirjaa "Naisten etsivätoimisto nro 1. Mma Ramotswe tutkii". Siinä afrikkalainen noin 35-vuotias nainen ostaa perinnöllään talon ja vielä toimistonkin ryhtyen etsivänä tutkimaan rikoksia. Hän onnistuu tutkimuksissaan ja muutenkin. Pidän onnellisista lopuista. Kun ilta toi yön, niin uni tuli vastaani tervetulleena juuri niin kuin halusin.
Perjantai 7.10. Aloitin päivän sähköpostien parissa eli tein aamulla varhain pari tuntia töitä. Sitten kävelin sosiaalitoimistoon, sillä minulla oli vartin aika etuuskäsittelijän pakeilla. Jostain syystä hän veti oven kiinni edestäni, toki ystävällisesti tervehtien ja pyytäen, että odotan puhelun verran. Jossain oli radio auki ja tunteisiin vetoava ääni lauloi, että "minä tahtoisin isä jo kotiin". Itkin. Muistin muutamia käytäviä. Olen istunut tällä tavalla sosiaalitoimiston käytävässä jo lapsena. "Minä tahtoisin isä jo kotiin." Isäni olisi täyttänyt viime viikolla 87 vuotta. Olin viikolla puhunut jonkun ystäväni kanssa isäsuhteesta. Minä en käynyt isäni hautajaisissa 28 vuotta sitten. Odotin silloin lastani syntyväksi, enkä tahtonut matkustaa linja-autossa tai muutenkaan. Itkin mieluummin kotona silloisen mieheni luona. En itkenyt isääni silloin, mutta kyllä itkuni häneen liittyi. Vuoden kuluttua tuosta ajasta minä istuin ja itkin erityispedagogiikan laitoksen käytävällä. Olin ollut synnytyksen vuoksi poissa läsnäolopakollisen laudaturseminaarin istunnosta kaksi kertaa, vaikka synnytys armahti vain yhden poissaolon. Olin siis paikkaamassa synnytyksen aikaista ylimääräistä poissaoloani. Minulta puuttui pelkkä läsnäolo, sillä olin pitänyt ja opponoinut tarpeellisen määrän esitelmiä. Opiskelutoverini aihe oli "Vammaisen lapsen syntyminen perheeseen". Esitelmä oli sekä puiseva että koskettava ja molemmilla tavoilla aihe sattui. Lapseni oli vammautunut lievästi synnytyksessä, mutta tässä vaiheessa hänellä oli vielä huomattavan paljon vakavampi diagnoosi, joka todettiin suurelta osin virheelliseksi vasta hänen ollessaan 2,5-vuotias. Itkin silloin muinoin sitä, että minua ei uskottu, kun puhuin lapseni terveydestä. Palasin nykyhetkeen, kun etuuskäsittelijä kutsui minut työhuoneeseensa. Samalla, kun levitin taas kerran hänen eteensä kaikki tuloni ja menoni edelliseltä kuukaudelta, keskustelimme muustakin. Laskelmat antoivat luvun, jonka verran löytäisin maanantaina tililtäni sinne tulevaa toimeentulotukea. Kävelin Kehräsaareen, tein toimistotöitä työtunnit täyteen, juttelin kollegan kanssa hänen lyhyen toimistotyörupeamansa aikana. Hän lähti koulutusviikonlopulle ja minä keitin kahvit TASVINAn kulttuuriryhmälle. Kokoustimme naisten kesken pari tuntia laatien alustavan ohjelman naiskuvaseminaarille, jonka olin luvannut vihreiden työstävän Pirkanmaan NYTKISille, joka ottaa sen tai jättää. Jos jäämme yksin, seminaarista tulee vihreä, mutta jos mukaan tulee muistakin naisjärjestöistä väkeä, niin sitten olemme saaneet vihreiden puheenjohtajavuonna aikaan Pirkanmaan NYTKISin naiskuvaseminaarin. Lähetin illansuussa ohjelmarungon ja esityksen siitä, miten muut tulevat mukaan ja miten seminaari rahoitetaan. Nyt jo ohjelma on hyvä, sillä mukaan tulee naiskuvatutkija, naiskuvataitelija ja nainen poliitikkona mediassa. Tuolle viimeiselle toivomme seuraa muista pirkanmaalaisista naisjärjestöistä. Illalla kävin nukkumaan melko lailla tyytyväisenä päivääni.
Lauantaina 8.10. pidin lopultakin toimettoman toipumispäivän, mikä oli omiaan myös filosofiseen pohdintaan. Olinkin toimeton vain paikasta toiseen siirtyilemisen ja palkallisen työn tekemisen suhteen. Mietin fenomenologis-hermeneuttista ja analyyttista filosofiaa, teon ymmärtämistä ja selittämistä sekä sitä, miten voisin tehdä väikkärini valmiiksi. Vähän sitä puuhasinkin.
Sunnuntaina 9.10. harjoitin filosofiaa muun kotoisen ahertamisen ohella. Sain illalla vinkin, että katsoisin televisiosta Arto Nybergin ohjelman yhden hyvän aiheen vuoksi. Innostuinkin sitten tosiaan kotikutoisesta elokuvasta, jonka saa ladata koneelleen netistä ihan vapaasti. Tein niin. Katselin ja nautin. Star Wreck - In the Pirkinning on mainio elokuva.
-- mmmt
02:11 - /eloa
2005-10-03
Maanantai 3.10. juuri ennen kuin syön
Tänään minulla on paljon kirjoittamista. Olen jo viettänyt aamun varhaisimmat tunnit kirjoittaen työhön liittyvää tekstiä. Sen jälkeen kirjoitin menneestä viikostani tänne Aloitusmaisemaan. Kirjoittamista on vielä jonkin verran ennen kuin voin käydä kaupunkikävelyllä hoitamassa asioitani.
Oikeastaan juuri nyt tuntuu siltä, että nukuin viime yönä liian vähän, sillä unettaa. Toivon, että kyse on nälästä, eikä väsymyksestä. Piristyn varmaan, kunhan syön vähän ja juon kahvia kupposen.
Jotenkin väsymyksen ja nälän tunteet sekoittuvat elämässäni. Iltaisin minun tekee usein mieli jatkaa kirjoittamista ja lukemista vielä väsyneenäkin. Jos en malta luopua sanoista, piristän itseäni syömällä jotain, mitä kotosalta löydän. Päivälläkin keskityn tekemisiini niin, että en malta syödä ajoissa, vaan väsyn. Kun sitten juon vaikkapa vain vettä ja syön evääni, olen taas pirteä kuin peikkonen. Peipposen pirteyteen en kuitenkaan ole sentään liikunnallisesti yltänyt vuosikausiin.
Nyt ryhdyn sanoista tekoihin. Siirryn puurolautasen ja kahvikupposen ääreen.
-- mmmt
12:20 - /eloa
Näin kävi viikolle 39
Maanantaina 26.9. pysyttelen tiukasti työaikaraameissa ja teen vain välttämättömät työt, niin neljä tuntia riittää. Niin olin ajatellut, mutta sitten tuli yhtä sun toista pientä yhteydenottamisen tarvetta eri suuntiin, tilojen ja tilaisuuksien puhujien tarkistamista ynnä muuta. Muun ajan käytin tiukasti omiin pyrkimyksiini.
Tiistaina 27.9. aloitin anivarhain omat työt kotosalla. Keskityin niin, että tuli tosi kiire, mutta ehdin päivystystunneille toimistoon ajoissa. Tiistaisin aikatauluni asettuu päivystyksen mukaan, mutta muulloin voin sijoittaa työtuntini vapaammin minne tahdon. Tekemistä riitti vielä päivystyksen jälkeenkin, joten tapasin toimiston päävuokralaisyhdistyksen puheenjohtajan ja uuden osa-aikaisen järjestösihteerin. Nyt meitä osa-aikaisia työntekijöitä on sitten kolme tässä toimistossa, jokainen eri yhdistyksen tehtävissä. Tietysti olisin halunnut noiden kahden muun pestin työtunnit omieni jatkoksi, jolloin olisin päässyt kokopäiväisyyteen, mutta yhdistyksien hallitukset tahtovat säilyttää itsenäisyyden. Niinpä minä teen osa-aikatyötä ja haen toimeentulon täydennystä sosiaalitoimistosta toimeentulotukena. Seuraava aika on vähän yli viikon kuluttua. Jotenkin olin illan vähän alamaissa ja kävin aikaisin nukkumaan.
Keskiviikkona 28.9. aamuisten ja iltaisten filosofisten tutkimusten ja vähän naisyhdistysasiodenkin eli kaiken laisten omien asioiden välissä tein jälleen kerran laajennetun nelituntisen työpäivän. Syksyisten tapahtumien organisointiin menee paljon aikaa, mutta myös muiden juoksevien asioiden hoitamiseen. Osittain tuo kaikki liittyy yhdistyksen juoksevien asioiden hoitamiseen, mutta on siinä mukana projektityötäkin.
Torstaina 29.9. tein työpäiväni useammassa pätkässä päivän mittaan, sillä muiden ihmisten aikataulut eivät läheskään aina osu perättäisten neljän työtuntini sisään. Jossain välissä autoin kollegaa asentamaan toimiston tulostimen läppärinsä tulostinten joukkoon. Pätkittäinen päivä tuntui sopivalta pätkittäisen elämän puntarointiin. Päädyin sitten siihen, että haen yhtenäisempää tulevaisuutta ajatellen vakinaista työpaikkaa. Aloitin nyt siitä pestistä, josta olin kuullut jolloinkin jo pari viikkoa sitten. Täytin sähköisen hakemuksen. Sitten maailmankartta alkoi mielessäni mullistua ja hetkittäin tunnustelin, miltä maailma näyttäisi, jos saisin hakemani pestin. Jotenkin tuntuu siltä, että jo pelkkä hakemuksen tekeminen muutti käsitystäni itsestäni maailmassa.
Perjantaina 30.9. aloitin oman aikani jo joskus viiden maissa aamulla, että ehdin tehdä tarpeeksi ennen työpäivää. Hyvä olikin, sillä nelituntiseen työpäiväni jonkin verran pitemmäksi, kun toimistolle tuli puheluja ja kävijöitä, ilmeni tiedotettavaa ja löytyi vastausta odottavia sähköpostiviestejäkin. Muutenhan hoidin työajalla tavalliseen tapaam yhdistyksen ja projektin juoksevia toimistorutiineja ja päivitin nettisivuja. Omalla ajallani vein postiin taas yhden apuraha-anomuksen, jonka tosin olin jo aikaa sitten tehnyt melkein valmiiksi. Valmistauduin myös tulevan sunnuntain kommenttipuheevuorooni.
Lauantaina 1. 10. pidin huolta omista asioistani. Vietin aikaa muun muassa kotipingviinini kanssa, vaikka en osaakaanttässä järjestelmässä juuri muuta kuin käyttää sähköpostiojelmaa, selainta ja tekstinkäsittelyohjelmaa - niin, ja pelata Vapaakenttää.
Sunnuntaina 2.10. olin muuten omien asioitteni parissa, paitsi klo 13-16. Tuosta ajasta ensimmäiset kaksi tuntia vietin Heidi Hautalan vaalikampanjaan kuuluneessa tilaisuudessa, jossa pääpuhujana oli Satu Hassi aiheenaan "Uhat muuttuvat - muuttuuko EU?". Minä olin järjestänyt tukiryhmän jäsenen ominaisuudessa tilat ja tarjoilun - tai ehkä tein sen osittain myös Tampereen vihreitten projektisihteerinä, sillä työnantajayhdistys oli paikallinen järjestäjä. Hoidin tilaisuudessa jotain Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n asioita parin osallistujan kanssa. Siitä, että pidin kommenttipuheenvuoron otsikolla "Ihmisen arvokkuus ja väkivallan uhat" voisi ounastella, että haikailen mukaan valtakunnan politiikkaan. Tunnin verran keskustelin tuon tilaisuuden jälkeen vapaamuotoisemmin muutaman pikku palaverin verran.
-- mmmt
10:33 - /eloa
2005-09-29
Päivien takana viikko 38, mutta olkoon
Yritän yhä pitää yllä jonkinlaista oikeaakin päiväkirjaa, mutta kun tietokoneella tulee oltua sekä vihreän projektityön että filosofisen tutkimusharrastuksen ja yhdistystoiminnan vuoksi aika paljon, en ole päiväkirjailuvoimissa niin usein kuin tahtoisin. Päivittäisten Aloitusmaisema-matkojen ja Blogistan-seikkailujen toivossa kirjoitan taas yhden menneen viikon annoksen, vaikka tämäkin viikko on jo torstaissa.
Jotensakin tällaista, mutta muutakin, oli elämäni viime viikolla:
Maanantaina 19.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä. Tein aamuyöstä ja varhaisaamuna aika lailla omia filosofisia tutkimusaskareitani. Joskua aamupäivällä aloitin laajennetun nelituntinen työrupeamani yhdistys- ja projektiasioita. Illan suussa muiden yhdistysten väen työskennellessä työpisteissä valmistelin Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n hallituksen kokousta muun muassa keittämällä kahvit ja kattamalla pöydän. Ilta kului rattoisasti naisten kanssa kokoustaessa, sillä puheenjohtajana on mukava olla, kun muutkin ovat innoissaan. Sitten oli vielä palaveri Päivähoidon ja peruopetuksen johtokunnan varsinaisen jäsenen kanssa minulle uutena varajäsenenä tulevista velvoitteista. Ennen yötä spostitin tasvinalaisille naisille kokouspöytäkirjan.
Tiistaina 20.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä, sillä monet syksyn tapahtumat vaativat pientä järjestelyä, mutta tällaista projektisihteerin työ on. Päivystys, toimistorutiinit ja projekti vaativat osansa. Myös Autoton päivä kokonaisuutena ja vihreitten osalta vaati huomiotani ja ahkeruuttani. Tuntui, että hajanaista muistettavaa ja huolehdittavaa osui tälle päivälle niin paljon, että laajennetun nelituntisen työpäivän päättyessä korvistani nousi höyryä, onneksi muille näkymätöntä. Yhteydet kuitenkin toimivat ja ihmiset olivat tavoitettavissa, laitteet olivat riittävässä toimintakunnossa ja voimani riittivät ihan nukkumaanmenoon asti. Katselin vaihteeksi taas kauniita unia.
Keskiviikkona 21.9. oli autottoman päivän aatto, joten päivä oli kiireinen ja työntäyteinen. Aloitin päivän hyvin varhain omien asioiden hoitamisella ja luin myös oikovedoksen artikkelistani "Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite eli elämän tarkoitusta etsimässä". ELÄMÄ- julkaisun filosofitoimittajat olivat olleet tarkkoja, joten korjattavaa ei ollut. Projektityötunneista osa kului huoltoa odottelevan kopiokoneen ääressä kopioidessani laatimaani liparetta "Hyvä tamperelailainen! Onko autoton arki mahdollinen?". Syötin valkoisen paperin kerrallaan ja sain pienen nipun lennäkkejä, joissa kuvitteelliset tamperelaiset vastasivat kysymykseen "kyllä" ja perustelivat vastauksensa. Osa aamupäivästä kului toimistolla harrastajavisailujuontajan kanssa palaverissa, mutta ei hän minun apuani sitten oikeasti tahtonut ottaa vastaan. Kokosinkin uuden tulostimen käyttökuntoon palaverin loppuvaiheissa. Sitten tein projektitöitä, hoidin yhdistyksen juoksevia asioita ja valmistelin Autottoman päivän toritapahtuman vihreän pöydän roudausta ja päivitystä sekä "Kävelykatu - kaikkien etu!" -lipareita.
Torstaina 22.9. oli Autoton päivä, joten vastaanotin varhain aamulla toimistolla runsaan erän vegaanipullia ahkeralta leipojalta. Kiireisen toimistotyöaamun jälkeen sain roudausapua ja veimme naisissa esitteet, muun materiaalin ja valtavan pullaerän Keskustorille. Päivä kului keskustoritapahtuman vihreän pöydän järjestämisessä klo 12-13 ja päätöstöissä klo 18-19. Muut päivystivät pöydän ääressä varsinaisen tapahtuman ajan klo 13-18, kun minä kiepuin toritapahtumassa seuraillen tapahtumien kulkua ja muistutellen ensin yhtä ja sitten toista harrastajajuontajaa kuulutettavista tapahtumista ynnä muusta. Oli tarkoitus, etta osallistun kummankin juontajan osuuksilla juontamiseen, mutta kun kumpikin - tosin eri perustein - piti tiukasti mikrofonin itsellään, jouduin kertomaan heille, mitä olisin kuuluttanut ja he vuorollaan kuuluttivat. Että sellaista. Yhdessä amatöörivoimin toteutetussa liikennetietovisailussa kirjasin väen vastauksia ja laskin tuloksen, mutta sitä edeltäneeseen ja sen jälkeiseen visaan en puuttunut. Pitkin päivää kävin erilaisia mielenkiintoisia, vaikkakin lyhyitä keskusteluja muiden tapahtumaan osallistujien eli kävijöiden, pöytä- ja toimintopäivystäjien ja järjestäjien kanssa. Pari kilpailutulosta: Vihreät nuoret voittivat jalkakäytävälläpyöräilyn kisan ja vihreä valtuustoryhmä sai valtuustosarjassa voittopalkinnon (bussimatkalipukkeita) eilisestä eli aaton työmatkahaastekisasta. Ensi viikolla selviää, miten vihreän valtuustoryhmän joukkue pärjäsi Pormestarin pyöräilyssä. Illalla väsytti.
Perjantaina 23.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä, vaikka olin tosi väsynyt kanniskeluista. Kroppa kuitenkin totteli, eikä nivelkipu ollut sietämätön, joten sekä harrastukset että leipätyö sujuivat. Aamulla ja illalla kehittelin filosofian väikkärin teemoja. Päivällä etsiskelin erilaisille vihreille tapahtumille tiloja, puhujia ja muita tykötarvikkeita puhelimitse ja sähköpostitse. Kotoisen pingviinikoneen ja työläppärin käyttöjärjestelemät ovat erilaiset, samoin ohjelmat, joten joudun päivittäin liikkumaan kahlehdittuun mikrosoftwindowsxp:hen istutetun vapaan Open Officen ohjelmistojen ja debian/linux-Gnu -käyttöjärjestelmään istutettujen vastaavien vapaiden ohjelmien kentässä. Välillä käytän jatko-opiskelijan ulottuvilla olevia kolmannenlaisia koneistuksia, joissa on mikrosoftia lähes kaikki käyttöjärjestelmästa ohjelmiin. Tämä tämmöinen saa minut tuntemaan itseni varsin taitavaksi - paitsi alkuviikosta, jolloin en osannutkaan tehdä Open Officen esitysohjelmalla sitä, mitä olisin osannut tehdä mikrosoftisella Power Pointilla.
Viikonloppuna 24.-25.9. nukuin paljon ja luin. Kävin lauantaina myös kaupunkikävelyllä, kun minun piti palauttaa pari filosofista lainakirjaa Metsoon, sillä olin uusinut lainat jo sallitut 5 kertaa. Halusin lainata toisen uudelleen, joten menin poukkoilemaan kirjahyllyjen välisten käytävien kautta lainaustiskille. Kaarsin sen verran pitemmän lenkin, että päädyin dekkarihyllyjen ääreen. Niinpä minulla oli kannettavaa melkoisesti kotimatkalla Hämeenkadun päästä päähän. Vasta kun olin taakkoineni taivaltanut yhden korttelin verran, huomasin, että olisi pitänyt pidättäytyä kirjojen lainaamiselta. Nivel- ja selkäkivut iskivät kimppuuni, mutta itsepähän olin mokannut. Niin viikonlopustani tuli myös särkyinen, mutta säryillä on aina ollut minuun myös rauhoittava vaikutus. Kun muuten paahtaisin arjet ja pyhät työn ja työnkaltaisten harrastusten parissa, pakottavat säryt lepäämään ja ottamaan rauhallisesti. Sunnuntai-iltana minulla olikin sitten jo taas ihan kelvollisen makuinen olo.
-- mmmt
10:06 - /eloa
2005-09-21
Viikolla 37 tuntui syksyiseltä
Maanantai 12. syyskuuta
Kauneinta määräaikaisessa osa-aikatyössäni on Tammerkoski työmatkamaisemana ja ikkunanäkymänä. Lapsena asuin viitostien varrella pienssä mökissä, josta järvenrantaan oli useita kilometreja metsäpolkua. Silloin kuvittelin mielessäni, että viitostie oli joki, jossa kuvittelin uivani ja soutelevani. Lukiovuodet asuin tätinin kanssa hänen yksiössään ja siinä ajassa oli parasta koulumatka Jyrängön virran yli rautatie- tai maantiesiltaa myöten mielialani mukaisesti. Koulun ja tätilän kerrostalon pihoilta näykyi niiden välissä lähellä virtaava Kymijoki. Nykyisinä maanantaiaamuina tunnen saavuttaneeni ainakin osittain unelman joenvarsielämästä, kun ylitän Tammerkosken ja sitten nautin koko viikon työelämästäni kosken tuntumassa. Neljä työtuntia kuluvat hyvillä mielin ja kiireisesti. Hallituksen kokous sujui asiallisesti ja ideariihi sujui innolla. Ideointi ja toiminnan suunnittelu ovat kiinnostava vaihe toiminnassa: jos hyvin käy, ideoiden toteuttaminen käynnistyy juuri tästä.
Tiistai 13. syyskuuta
Hyvin kiireinen päivä yhtä lailla omalla ajallani kuin neljän työtuntinikin osalta, jotka joka tiistaiseen tapaan olivat päivystystunteja. Pitkin päivää oli puheluita, sähköpostitusta, palavereja ja läppäröintiä. Sitten alkuillasta poliittista harrastusta presidenttiehdokkaan pirkanmaalaisen tukiryhmän kokouksessa. Keski-ilta sujui erilaisten naisjärjestöjen aktiivisten edustajien kanssa kokoustaessa NYTKISin merkeissä. Hämeenkyrön Kehäkukassa on 15.10. klo 17.30-20 Kansaivälisen maaseudun naistenpäivän tapahtuma. Ensi vuonna lokakuussa naisten yleinen äänioikeus täyttää 100 vuotta, joten synttäreitä on tiedossa.
Keskiviikko 14. syyskuuta
Päivä sujui aika lailla autottoman päivän asioissa, enkä oikein osaa erottaa tästä päivästä, mikä oli missä vapaa-aika alkoi. Sen tiedän, että neljä työtuntia olivat täynnä projekti- ja yhdistystöitä. Iltapäivällä oli parin tunnin Autottoman päivän kokous, jossa tarkistettiin, että kaikki on valmista tai ainakin jonkun vastuullisen henkilön hanskassa ja hoidossa. Rentouduin illalla filosofian parissa.
Torstaina 15. syyskuuta
Työpäivä alkoi sillä, että järjestimme kollegan kanssa työpisteen uudella tavalla. Sitten teimme kumpikin yhdistystemme töitä. Syyskuun alusta asti minulla on tosiaan ollut työkaveri, tosin toisen yhdistyksen leivissä ja vielä osa-aikaisemmin paikalla kuin minä, mutta työkaveri kuitenkin. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää sovittaa työmme toimistotuntien osalta niin, että kummallakin on työrauha. Koti-iltani sujui filosofian parissa.
Perjantaina 16. syyskuuta
Työhuoneen uusi järjestys ei ole toimiva. Toinen työpiste on kohtuullinen, mutta toinen on ahdas ja huonotuolinen. Tein kuitenkin päivän työt reippaasti. Laittauduin myös tyrkylle muutaman lisätyötunnin toivossa sekä periaatteellisin että taloudellisin perustein perustein. NÄytelehtinippu olisi pitänyt hakea postista, mutta edellispäiväinen huonekalujen ja koneiden ynnä muun siirtely särki niveliäni. Omalla ajalla harrastin vähän kaupunkikävelyä ja tutkimista.
Viikonloppuna 17. ja 18. syyskuuta tein vain omiani eli luin, tutkin ja nautin syksystä. Niin, ja kävin hakemasta postista lehtinipun työpaikalle ja palautin kaupunginkirjastoon lainakirjoja. Kävin samalla vaihteeksi myös Kivimuseossa ja Muumikaupassa ja lopulta lainasin Metsosta muutaman dekkarin. -- mmmt
06:11 - /eloa
2005-09-12
Eletty viikko 36 ja alkava viikko 37
Viime maanantai: Yhdenvertaisuutta käsitelleen Tampere-klubin avajaisesitelmän kuuntelu englanniksi viritti miettimään kaikkia niitä tapoja, joilla olen ja tahdonkin olla erilainen ja silti kelvata siinä missä muutkin. Vapauden ja yhdenvertaisuuden suhde on mutkikas. Esitelmän jälkeen näin sen kauniin hymyn ja tervehdyksen, joista olen jossain maininnut. Menin silti omille teilleni, sillä ei siellä ollut tilaa tavata. Pullakahvit join muussa seurassa ja nautin jutustelusta entisen kokoaikatyömaan kuppilassa. Yhdistys- ja projektitöitä tein riittävästi osa-aikaisesti. Kokoutamista jatkoin virastotalolla. Teonkäsitteen miettimistä riitti kotosalla. Kauniita unia katselin yötä myöten.
Viime tiistai: Aamutuimaan työstin sähköpostitse hoidettavia asioita. Yksi asiointikäynti, joka siirtyi maanantailta, tuli hoidettua tässä. Päivällä oli tiistaiseen tapaan toimistopäivystystä ja työnantajayhdistyksen juoksevien asioiden hoitamista sekä projektitöitä. Muuta yhdistystoimintaa ehdin miettiä vähän aikaa myös. Onnellisuutta ja demokratiaa käsitellyt Tampere-klubin neljäs Tampere-luento oli täysin englanniksi, vaikka olin joillekin muille arvellut siihen kuuluvan suomennoksen, kuten viime vuonna, jolloin tosin luennoija olikin suomalainen. Yhden askeleen parannus seitsemänaskelisella demokratia-asteikolla lisää taloustieteilijän esittelemän tutkimuksen mukaan onnellisuutta enemmän kuin tulojen kasvaminen 10000 dollarista 15000 dollariin. Lapsuuden onnellisuus katoaa useiksi vuosikymmeniksi, mutta iän lisääntyminen lisää onnellisuutta jossain 60-vuotissynttäreiden tienoilla. Siihen on vielä seitsemän vuotta. Poistuin omille kiireilleni jälleen kauniin hymyn ja tervehdyksen ohi ja kaduin lähtöäni aika lailla jälkeenpäin. Näin silti kauniita unia.
Viime keskiviikko: Tein projektityöt ja sähköpostikirjeenvaihdon aamulla kuudesta alkaen ja päivällä käytin niihin vielä tunnin. Niinpä pääsin kuuntelemaan englanninkieliset Tampere-klubin yliopiston filosofialle tuomat luennot, nimittäin käytännön politiikkaankin liittyneen luennon eriarvoisuudesta demokratian ongelmien ilmaisimena ja sitten tuon työhön käyttämäni tauon jälkeen tosi filosofisen käsitteellisen erittelyn inhimillisen arvokkuuden (human dignity) käsitteestä ja sen eroamisesta ihmisarvon ja -oikeuksien käsitteistä. Arvokkuuteen liittyi kysymys terrorismista ja siitä, onko rauhan puolesta oikein sotia ja tavallaan myös siitä, onko tappamisesta oikein rangaista tappamalla. Sain onneksi käyttööni kopion tästä viimeisimmästä esitelmästä, sillä luennoija viittasi paljon Georg Henrik von Wrightin filosofiaan, jota minäkin tutkin ja josta teen hiljalleen väitöskirjaani. Illalla jatkoinkin tutkimista. Ihan myöhään illalla sain viestin, että minut on valittu varajäseneksi Tampereen kaupungin päivähoidon ja perusopetuksen johtokuntaan. Kiitos luottamuksesta. Unet olivat jälleen kauniita.
Viime torstai: Tein taas aamukuudesta alkaen projektitöitä, sillä yhdeksältä piti jo olla tamperelaisen Autottoman päivän Keskustoritapahtuman suunnittelukokouksessa. Ekokumppanit Oy tarjoaa ympäristötietokeskus Moreenian sivuilla Autottoman päivän ohjelmatietoja päivittyvästi. Kokouksen jälkeen kiersin optikkoliikkeen kautta, jotta sain silmälasit pysymään hyvin päässäni. Tein päivittäisen pestituntiannokseni täyteen Kehräsaaressa ja palasin kotiin filosofoimaan. Sitten näin taas kauniita unia.
Viime perjantai: Tein projektitöitä pestissäni ja tutkimustöitä omalla ajallani. Matkalla näin silkkiuikun, kuten olen jo kertonutkin. Joskus illalla kävin tekemässä pari älykkyystestiä amerikanenglanniksi. Verbaalinen testi tuotti hiukan keskitasoa paremman tuloksen. Kulttuurisidoksista vapaaksi väitetty testi sujui paremmin. Sen tulos olisi taannut minulle testin laatineen huippuälyseuran jäsenyyden. Jatkoin filosofian tutkimuksiani. Näin kauniita unia.
Viime viikonloppu: Taisin olla vähän kipeä. En jaksanut tehdä juuri mitään. Tein niitä näitä. Lueskelin. Nukuin paljon ja torkuin välillä. Katselin taas kauniita unia.
Tänään: Olen hoitanut aamukuudesta asti muita yhdistysasioitani. Iltapäivä ja ilta kuluu työnantajayhdistyksen työtehtävissä. Illalla on Trevin hallituksen kokous ja sen jälkeen autottoman arjen ideariihi.
Alkaneella viikolla: Projektitöitä joka päivä, joitain Autottomaan päivään liittyviä hommia pitkin viikkoa, huomenna pirkanmaalaisittain Heidi2006-kokous ja NYTKIS-kokous (eli presidentinvaalikampanjaa ja naisjärjestöjen yhteistyötä läsnä ollen), päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan kokous (kotona varalla ollen eli luen vain paperit ja hoidan silleen tämän varalla olemisen), TASVINAn ensi viikon kokoukseen valmistautumista. TASVINAlle eli Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:lle pitäisi puuhata kotisivut. Väikkärin tekemistä varten voi tässä kuussa hakea apurahaa Koneen säätiöltä ja niinhän minä haenkin.
-- mmmt
11:41 - /eloa
2005-09-06
Pikaisesti aamutuimaan
Olen tehnyt pikaisesti aamutuimaan jo aika paljon. Päiväni on jo pitkällä, kun olen aloittanut aamulla viideltä oman aikani käytön. Nyt pitää vielä kirjoittaa yksi lyhyt teksti, sitten on välttämättä hoidettava yksi oma asiointikäynti ennen toimistopäivystystä.
Olen puuhaillut muun muassa tällaisten asioiden parissa sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin Aloitusmaisemaan:
Koko viime viikon maanantain ihan aamusta ihan iltaan viimeistelin postitusta, sillä tarkistin jokaiseen kirjeeseen pari asiaa vastaanottajakohtaisesti ja lisäsin tiedot omaan viestiosuuteeni käsin. Kirjoitin käsin myös osoitteet. Toki olisin saanut apua, mutta en keksinyt, miten organisoisin moisen urakan. Seuraavalla kerralla osaan tämänkertaisen kokemuksen pohjalta järjestää postituksen talkoiden varaan.
Viime viikon tiistaina hoidin päivystyksen klo 10-14 toimistolla, paitsi että klo 13.30 alkaen osallistuin siellä palaveriin, josta poistuin vasta klo 15. Illalla tein omiani. Illalla ja vähän alkuyöstäkin tein tutkimusapurahahakemukseeni liittyviä hommia.
Viime viikon keskiviikkona hoidin projektin ja työnantajayhdistyksen toimiston juoksevia asioita neljä tuntia. Muun ajan tein tutkimusapurahahakemukseeni liittyviä puuhia ja sain hakemuksen kirjekuoreen elokuun viimeisen päivän leiman niin kuin pitikin.
Viime viikon torstaina tein neljä tuntia pestiini kuuluvia projektitöitä, joihin sisältyi tunnin palaveri pomon kanssa. Tapasin omalla ajallani siskontytön ja hänen miehensä, jotka olivat Vaasasta Tampereella käymässä. Toivottavasti he pistäytyvät vastaisuudessa hieman useammin, sillä edellisen kerran tapasin siskontytön yli vuosi sitten.
Viime viikon perjantaina tein projektitöitä ja osallistuin kahteen Autottoman päivän suunnittelupalaveriin ympäristötietokeskus Moreeniassa.
Koko viime viikonlopun tein omiani.
Näin viikon aluksi olen myös tekemässä Auttottoman päivän suunnittelun lisäki muuta sellaista, mitä aiemmin Aloitusmaisemassa haikailin . Eilisaamuna kävin kuuntelemassa Tampere-klubin kaikille avoimen yhdenvertaisuusluennon yliopistolla. Se oli Tampere-klubin avajaisluento. Yleisön joukosta kohtasin pois lähtiessäni yhden kauniin hymyn ja tervehdyksen.
Kävin yliopistolla Pinnin kuppilassa kahvilla ja tapasin entisiä työkavereita. Tietenkin tein eilen myös neljä tuntia projektitöitä ja osallistuin kokoukseen virastotalolla illan suussa. En kuitenkaan ilmoittautunut eilen eli viimeisenä ilmoittautumispäivänä tasa-arvoseminaariin, sillä sille päivälle eli 14.9. minulla on muuta.
Tänään on niin kuin alussa kirjoitin. Sen lisäksi suunnittelen, että käyn illan suussa Tampere-talossa kuuntelemassa, mitä Tampere-klubin päätteeksi järjestettävä neljäs Tampere-luento onnellisuudesta ja demokratiasta pitää sisällään. Luento pidetään englanniksi, mutta ainakin viime vuoden kolmas Tampere-luento suomennettiin. Se näytettiin tekstinä valkokankaalle luettavan kokoisin kirjaimin suunnilleen puheen tahtiin. Niin on varmaan nytkin, sillä luento on avoin yleisölle.
-- mmmt
08:48 - /eloa
2005-08-29
Muistelen viikkoa 34 ja aloitan viikon 35 töitä
Maanantaisin minulla on edessäni aina paljon aikaa, sillä kokonaisen uuden työviikon kaikki työtunnit ovat käyttämättömiä.
Tänään on kaiken lisäksi aurinkoista ja uusien monitehosilmälasien läpi katsottuna maailmalla on terävät ääriviivat. Tosin katse on osattava kohdistaa oikein, jotta näen linssien rajattoman hionnan tarjoman selkeän näkymän.
Hain silmälasit optikolta kulkien keskellä viime perjantain vuolaita vesivirtoja. Vettä tuli taivaalta - vanhan sanonnan mukaisesti - kuin saavista kaatamalla. Samalla lailla vettä virtasi Keskustorin suunnalta Laukontorille pitkin rinnettä, jossa kadut viettävät veden kannalta alaspäin ja antavat sen virrata torille Pyhäjärven rantaaan.
Olin työskennellyt pitkän päivän, eikä minulla ollut aikaa odottaa sateen taukoamista. Niinpä olin märkä kuin uitettu koira, kun saavuin optikkoliikkeeseen. Sain silti silmälasini asiallisen palvelun kera, vaikka vein lattialle mukanani aimo annoksen vaatteistani ja kengistäni valuvaa vettä.
Silmälasit olisivat olleet tarpeen jo kauan. Kovin mielelläni olisin katsellut niillä jo viime viikkoisia työaskareitani ja omallakin ajalla niille olisi ollut käyttöä. Viime päivinä, joina tiesin saavani rillit pian, huomasin vähän väliä tilanteita, joissa en nähnyt välimerkkejä tai kirjainten eroja. Keskiviikkoillan kokouksen vihreät naiset olivat toki kärsivällisiä, mutta itseäni väärinnäkemiseni nolottivat.
Olen tehnyt huonontuneen näkökykyni vuoksi vanhojen silmälasieni aikaan pari sellaista kirjoitusvirhettä, jotka ovat nolottamassa jatkossakin. Jätin työkäyntikorttiini omaan puhelinnumerooni yhden numeron virheen omalla tarkistusvuorollani. En siis voinut teettää uusia kortteja, vaan väännän nollan nyt kauniisti kakkoseksi. Toinen virhe näkyy asiapapereissa, joita kirjoitin pestiäni varten: jouduin jälkikäteen korjaamaan allekirjoitettuihin papereihin omaan pankkitiliini yhden numeron käsin. Parempi niin, kuin että minulle maksettavat rahat menisivät jonkun muun tilille.
Mietinkin, kuinka paljon näön tai muidenkin aistien heikentyminen ehtii haitata toisten ihmisten tekemisiä ennen kuin he saavat tavalla tai toisella hankituksi tilanteensa edellyttämät apuvälineet.
Opettelin uusien silmälasieni käyttöä ensimmäisen täyden päivän viime lauantaina, jolloin kävin kahden mukavan tamperelaisen kanssa ystävällisellä längelmävetisellä kyydillä Vammalassa kokoustamassa. Matkat sujuivat keskustellen niin kuin neljän naisen autolastilliselta voi odottaakin.
Perillä oli esteellisiä tiloja ja kokousväessä vähän vähemmän miehiä kuin naisia noin silmämäärin arvioituna. Näin siellä joitain muista yhteyksistä tuttuja uusien lasien vuoksi ihan tarkasti. Kansanedustajia oli kaksikin ja joukko muita mukavia ihmisiä. Käsitellyt asiat olivat tärkeitä ja ovat jatkossakin. Ilokseni sain alustuksista paljon hyvää evästä, mutta oli kahvi ja keittokin hyvää.
Sunnunntaina edistin omia asoioitani, mutta mietin kyllä myös työasioita. Juttelimme lähes jokapäiväiseen tapaan poikani kanssa puhelimitse. Hänkin oli ollut lauantaina omalla tahollaan kokouksessa ja oli siellä ollut muiden joukossa yksi hyvä presidenttiehdokaskin.
Tälle päivälle on selkeä ja yksinkertainen työtehtävä: kirjeitten postitus. Työnantajan antama kirjeen kokoamis- ja lähettämistehtävä on nimittäin vieläkin kesken, sillä kaikki osatekijät eivät ole vielä kohdallaan. Muutama osoite on lisäksi hakusessa, mutta luotan siihen, että saan kirjeen postiin tänään.
Huomenna on tiistaiseen tapaan toimistolla päivystystä. Tosin jo puoli tuntia ennen päivystyksen päättymistä alkaa samoissa tiloissa kokous, jossa minunkin on oltava ainakin aluksi läsnä. Muuten alkava työviikko kuluu projektiin sisältyvän toiminnan suunnittelussa, valmisteluissa ja tiedottamisessa, kuten tulevat työviikot muutenkin tästä eteenpäin.
Toivottavasti tapaan tälläkin viikolla jollain kahvitauolla jonkun ystävistäni niin kuin käy silloin tällöin ja kävi myös yhtenä päivänä viime viikolla. Silloin kännykkäni soi ja yksi ystävistäni kertoi olevansa lähistöllä menossa kahville. Istuimme sitten hetken kahvilassa kertomassa kuulumisia ja juttelemassa niitä näitä. Edellisestä rupattelukerrasta hänen kanssaan olikin vierähtänyt jo monta kuukautta.
-- mmmt
09:40 - /eloa
2005-08-23
Viikko 34 tuntuu kiireiseltä
Aloitin tämän työviikon eilen valmistelemalla omalta osaltani työnantajayhdistyksen jäsenkirjettä. Siinä riittää puuhaa hiukan jokaiselle arkipäivälle, jos aion saada kirjeet postiin perjantaina.
Syyskuun 22. eli Autoton päivä pysyy myös työaikana mielessä, sillä yhtä sun toista on muistettava hoitaa viikottain sitä ajatellen. Eilen sain Keskustorityöryhmän puheenjohtajalta moitepuhelun epäselvän käsialan vuoksi. En sitten vissiin ollut antanut hänelle käyntikorttia, vaan hän oli joutunut tulkitsemaan käsialaani läsnäololistalta. Uskoakseni kyse on kuitenkin ollut siitä, että odotan uusia silmälasejani vielä perjantain iltapäivään asti.
Päivitin yhdistyksen kotisivujakin eilen, mutta ensin minun piti opetella miten juuri eilen tarpeen olleet operaatiot ylipäätään tehdään.
Tähän tapaan jatkan tänään ja muutenkin työviikkoa eteenpäin ja koetan saada asiat sujumaan. Siksi yritän järjestää itselleni kyydin Vammalaan lauantaiksi ja takaisin myös: siellä on piiripäivä ja paikallisyhdistyksen juhla.
Omalla ajallani teen ja lähetän apurahahakemuksen tekoa koskevaa väitöskirjatutkimustani varten ja kysyn sitä varten tarvittavat lausunnot. Omalla ajallani järjestän myös TASVINAn huomisiltaiset kokoukset Tampereella ja toivon tasvinalaisten naisten aktiivista osallistumista kokouksiin. Muutakin teen, mutta mitäpä sitä kaikkea kertomaan.
-- mmmt
09:13 - /eloa
2005-08-22
Viikko 33: Autottoman päivän suunnittelua ja omaa elämää
Viikko on taas vierähtänyt viime maanantaista uuteen maanantaiaamuun, Olen viettänyt siitä ajasta 20 tuntia (ja rapiat) nauttien työsopimuksen mukaisesti palkkatyöstä ja muun ajan olen hurvitellut oman mieleni mukaan.
Viime maanantaina ja tiistaina tein työtuntini valmistellen keskiviikkoiltaista yhdistyksen hallituksen kokousta, jossa tietysti esittelin nuo asiat. Kokouksen jälkeen kävin vielä pikaviestikeskustelun pomon kanssa. Keskiviikkona ja torstaina osallistuin aktiivisesti yhteensä neljään Tampereen kaupungin Autottoman päivän (22.9.) suunnittelupalaveriin. Torstaina ja perjantaina (ja vähän viikonloppunakin) hoidin noista kaikista kokouksista osalleni tulleita yhdistykseen ja Autottomaan päivään liittyvistä valmistelu- ja tiedotustehtäviä. Kaikkina päivinä huolehdin myös yhdistyksen juoksevista asioista ja monenmoisista projektitehtävistä.
Autoton päivä on siis 22.9., mutta sain kuulla, että ei Tampereella suljeta tuolloin virallisesti yhtään katuosuutta autoilta. Kaupungin kestävän kehityksen koordinaattori ratkaisi asian jo kauan sitten, sillä hän ei ole edes esittänyt Hämeenkadun tai minkään muunkaan kadun sulkemista kaupungin päätettäväksi. Tulossa on siis yksityisautoilijoiden, moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden kannalta tavallinen motorisoitu päivä. Toki he voivat itse ratkaista toisin kuin kaupunki ja jättää moottoriajoneuvonsa tuolloin aloilleen.
Autottomalle päivälle 22.9. suunnitteltiin viime viikon kokouksissa autottomiin työmatkoihin liittyvä haastekilpailu aikuisille sekä koululaisille kirjoituskilpailu ja päiväkotien kautta piirustuskilpailu lapsille. Tulossa on myös Pormestarin pyöräily, jossa on kaksi sarjaa, yksilökisa ja 3-jäsenisten joukkueiden kisa. Keskustorilla tapahtuu paljon muutakin, mitä erilaiset Tampereella toimivat järjestöt sinne tuovat esille luonnollisen liikkumisen, esteettömyyden ja järkevien työmatkojen nimissä. Jossain sisätiloissa Keskustorin tienoilla on myös liikennepaneeli, mutta sen järjestelyihin en pääse vaikuttamaan.
Autottoman päivän 22.9. monenlaisia tapahtumia yhdistämään tarvitaan tunnettu juontaja. Itse olen kysynyt - tosin näin loppukesästä syyskuuta ajatellen aivan liian myöhään - paria minun mielestäni tehtävään sopivaa ja suunnittelupalaverissa kannatusta saanutta näkyvää julkisuuden henkilöä. Etsintä jatkuu.
Omalla ajallani hurvittelin taakse jääneen viikon aikanan tavalliseen tapaani kahvikupposten, lukemisen ja TV-ohjelmien parissa, ellen sitten juoksennellut omilla asioillani ja jutustellut muiden ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa. (Omasta ajastani lisää linkin takana.)
-- mmmt
09:36 - /eloa
2005-08-10
En töiltäni ehdi kirjoittamaan kirjoittamisesta, mutta uneksin hyvin
Kirjoittamisesta kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Se johtuu nyt siitä, että varsinaiseen kirjoittamiseen on käytettävä kaikki siihen joutava aika. Toivottavasti kirjoitusaikaa sentään löytyy jatkuvasti ja saan vähitellen jotain aikaankin.
Osa-aikaiset työtehtäväni ovat aika konkreettisia. Vähän väliä tulee omia tai pestin tuomia haasteita tietokoneiden laitteiston tai ohjelmoinnin liepeiltä, mutta myös kotisivupäivitystä koodien keskelle mallin mukaan ja sähköpostitse tapahtuvaa tiedottamista. Saan myös puhelimitse tehtäviä, jotka on parasta tehdä siinä kohden pois tieltä, etteivät jää roikkumaan. Äsken sain puhelimitse pienen tehtävän Sveitsistä, sillä pomo on siellä lomalla. Tein homman ja jatkan päivän muita töitä.
Öisin näen onnellisia unia, joissa tapaan kiinnostavia ihmisiä ja nautin elämästä. Ihan mukavaa vastapainoa valvehetkien lähes ankeaan aherrukseen. Tosin taidan nauttia myös päiväelämästäni, sillä mistäpä nuo unien ihanuudet muualta tulisivat.
-- mmmt
16:22 - /eloa
