eloa/asiointiajoulunodotuksentunnelmissa.txt
2004-12-21
Asiointia joulun odotuksen tunnelmissa
Lumi on jo peittänyt: Vietin eilen yli viisi tuntia asiointikierroksellani. Osan ajasta kuljin, osan jonotin ja osan ajasta hoidin asioita. Kulkemisjaksojeni aikana lumiset tamperelaiskadut muuttuivat ensin sohjoisiksi ja sitten iljanteisiksi. Siinä vaiheessa, jossa sileä jää peitti jalkakäytävät, oli päällimmäiseksi kerrokseksi silti jotenkin löytynyt hiekoitusta tai soraa, joten en liukastellut. Kukaan muukaan ei liukastellut minun katseeni hollilla. Lumi säilyi maisemassa koko eilisen asiointikierrokseni ajan.
Reippahasti käypi askeleet: Jossain vaiheessa jalkakäytävät olivat täynnä vastaantulijoita, joskus taas minä itse kuljin valtavan ihmisvirran mukana ja toisinaan kaksi vastakkain kulkevaa ihmisvirtaa puikkelehti toistensa lomassa. Kaikesta tästä väen paljoudesta huolimatta tapasin vain kolme tuttua ihmistä, joista vain yhden niin, että vaihdoimme pari sanaakin. (Moi, hyvää joulun aikaa!). Tampereella riittää tutustuttavaa väkeä.
Joulupuu on rakennettu: Keskustorin joulukuusi on omalla tavallaan kaunis. Osa sen valoista palaa vakaasti ja osa vilkkuu. Joulukuusen nälkääni tyydytti joka tapauksessa ajatus, että minun kotitorillani, siis melkein pihallani on noin komea kuusi. Onhan välillämme joitain kortteleita etäisyyttä, mutta lähellä tuo kuusi silti on. Haaveilen kuitenkin yhä joulukuusen hankkimisesta kotiinkin. Ehkä löydän jonkun muiden hyljeksimän, mutta minulle mieluisen kuusen tänäkin vuonna kaupungilla kuljeskellessani.
Arkihuolesi kaikki heitä: Yhteiskunnan luukkujen edessä oli jonoja, mutta odotin rauhallisesti vuoroani joka kerta. Minulla on sellainen etu puolellani, että kuljetan osan väikkäriä aina ajatuksina mukanani ja saatoin nytkin tarttua työhön jonottaessani. Mielessäni nimittäin muhivat ratkaisemattomat ongelmat, joita voin pohdiskella, missä vaan saan tilaisuuden kääntyä sisäänpäin rauhassa. Luukkuilla oli ystävällisiä virkailijoita ja asiointikeskustelumme sujuivat leppoisasti. Asiani etenevät, mutta vaativat minulta vielä monenlaista papereiden täyttelyä ja postitusta. Toivottavasti saan kaikki asiapaperit virkateilleen ennen joulua.
Jouluruokaa tarjoo kunnon väki: Kävin myös kahdessa kaupassa ja niissä seisoskelin pitkään hyllyjen äärellä vertailemassa tuotteiden hinta-laatu -suhteita. Minun on pakko ostaa halpaa ruokaa, jos ylipäätään tahdon syödä, mutta niissäkin on eroja. Kahteen kauppareissuun päädyin siksi, että sillä tavoin sain välttämättömistä ostoksistani riittävän pienen kuorman kummankin käden varassa kantamilleni ostoskasseille. Kolme reissua olisi ollut vielä parempi venyväisiä nivelsiteitäni ajatellen. Ensimmäinen kauppa oli asiointireittini loppupäässä, joten toin ostokset kotiin muun asioinnin päätyttyä. Toisen kauppareissun kävelin toiseen suuntaan, mutta ajallisesti heti ensimmäisen perään. Tässä jälkimmäisessä kaupassa asioin yleensä sen tuotteiden pankkikortilleni sopivan hinta-laatu -suhteen vuoksi. Löysin itselleni mieluisten jouluisten ruokien aineksia melko edullisesti.
No, onkos tullut kesä: Huomaan rakentavani lämmintä kotijoulua perinteiseen tapaani, vaikka en vielä ole vastannut kiitos-eitä sukulaisten joulunviettoa koskeviin kutsuihin. Soitan kyllä, kiitos ystävällisestä kutsusta. Olen saanut ilokseni korteittain joulutervehdyksiä sukulaisilta, ystäviltä ja yhden myös iäkkäältä kummitädiltäni - lämmin kiitos teille kaikille. Olen itsekin postittanut joulukortteja. Olen myös auttanut joulupukkia lahjan askartelemisessa pojalleni ja saanut postitontun viemään sen Jyväskylään. Tiedän itsekin saavani joululahjan. Ahkera jyväskyläläinen joulupukin apulainen kertoi laittaneensa postitontun matkaan minulle osoittamansa joululahjan, joten odotan postiluukun kolahdusta. - Vietämme siis kotijoulua, poikani ja minä. Hänen kotinsa tosin on Jyväskylässä, kuten on ollut suurimman osan hänen elämästään. Muutimme sieltä kahdestaan Tampereelle 1993, mutta hän palasi ylioppilaana Jyväskylään neljä vuotta myöhemmin, kun hän pääsi sinne tahtonsa mukaisesti yliopistoon ja löysi heti myös asunnon itselleen kodiksi. Minun kotini ja siis myös kotijouluni on yhä Tampereella. Lämmin joulumieli ei tunne etäisyyksiä.
Taas valkeata joulua: Lunta näkyy yhä tänä aamuna vastapäisen kerrostalon katolla. Lumi valaisee maisemaa ja tunnelmaa luovat vielä aamuseitsemältäkin ikkunaani näkyvät tummalta taivaalta tuikkivat tähdet. Paisuvaa taivaan kuuta ei enää silloin näy. Viime yönä kuu kuitenkin kumotti värejä loistavan kehän keskeltä suoraan kotiini. Pimeän vuodenajan lyhyet aurinkoiset päivät saavat kaunista ja valoisaa kannustusta lumen valkeudesta, joka hohtaa talvisten iltojen, öiden ja aamujen heikossakin valon kajossa saati kuutamossa.
Nyt sydämeeni joulun teen: Joulun sanomaa mietin itsekseni, kun valmistaudun joulunviettoon. Siinä suhteessa sydämeni on rauhaisa. Toisenlaiset asiat vaativat enemmän rauhoittumista, eli nämä, joita sanotaan sydämen asioiksi ja jotka liikuttavat tunteita ihmisten kesken. Esimerkiksi kuutamon ajatteleminen vahvistaa mielessäni muhivia haaveita. Minulla on haaveita, mutta juuri niiden suunnalla minä olin kömpelö viime joulun tienoilla. Silloin päästin onnellisen kaipauksen tunteen sumentamaan harkintakykyni ja ohjaamaan sokeasti tekojani. Myönnän, että en käyttäytynyt tyylikkäästi. Tänä jouluna odotan rauhassa, vietän hiljaista joulua kotona ja katson haaveillen kuutamoa kotoni ikkunasta.
Toivon hyvää.
09:58 - /eloa
