eloa/avainkateenjapattereitailmaamaanhuisentaan.txt
2005-02-20
Avain käteen ja pattereita ilmaamaan - hui sentään!
Viime torstaina kotini lämpötilaksi mitattiin jotain 19 lämpöastetta ja pienten patterinvääntöjen vuoksi sitten perjantaina löytyi 20 lämpöastetta uusintamittauksessa. Viime vuosien usein toistunut 16 lämpöastetta on muisto vain. En tunnistanut mittaajaa, mutta hän tiesi nuo vanhat lukemat. Jälkimmäisellä kerralla hän kertoi kotini yhä olevan talon kylmin. Sitten hän kokeili pattereiden ilmat, mutta ei löytänyt kuin yhdestä pihahduksen ylimääräistä hönkää. Kaikkien pattereiden kohdalla sain opastusta siitä, miten voin itse ilmata patterit tästä eteenpäin. Sain avaimenkin ilmaamista varten.
Toivottavasti talvi jatkuu leutona ja patterit pysyvät yhtä lämpiminä kuin nyt. Kyllä ne nyt tuntuvat yhtä lämpimiltä kuin tunti sitten ja muinakin kertoina kuin olen niitä kokeillut tänä viikonloppuna. Minä en millään tahtoisi ryhtyä ilmaamaan - hui sentään!
(Liitteenä on tarina siitä, miksi tuo "hui sentään" juolahti ja juuttui rohkeaan mieleeni.)
Hiukan minua hirvittää ryhtyä lämpöpattereita ilmaamaan. Minulla on ilmaamisesta ikäviä kokemuksia. Joitain vuosia sitten joulun aatonaattona olin itsekseni kotosalla. Kiireiset loppuvuoden projektityöt olivat vieneet aikaani yliopistolla lähes ympäri vuorokaudet. En ollut huomannut sitä, miten kotilämpötila laskenut jonnekin 18 asteen tienoille ja patterit olivat jo melko jäähtyneet. Joulunpyhät olivat alkamassa, enkä raaskinut soittaa taloyhtiön perheelliselle huoltoväelle ylitöistä. Ryhdyin itse ilmaamisurakkaan.
Montakohan vuotta tuosta kauhujen illasta oikein onkaan? Olisiko peräti kahdeksan vuotta jo? Joka tapauksessa ilmasin kätevästi kolmesta kotipatterista kaksi ja olin onnessani, kun lämpö alkoi virrata pattereihin. Kolmannen patterin suhteen en onnistunut yhtä hyvin. Jokin paukahti ja lensi seinälle saaden peräänsä tosi kuuman vesisuihkun kovalla voimalla. Laitoin käteni reiän päälle ja vaikka kättä poltteli kuulemma 70-asteinen vesi, niin kättä vaihdellen sain pidettyä vesisuihkun kurissa lähes kolmen tuntia. Niin kauan siihen monien vaiheiden kautta kului, ennen kuin jouluostoksilta palannut poikani löysi huoltomiehen, joka lopulta sulki kellarista pattereiden vedenkierron korjauksen ajaksi. Murtunut pultti korvattiin uudella ja huoltomiehen puoliso auttoi minua kädenvaihtojeni aikana kotiini suihkunneen veden kuivailuissa.
Onneksi täällä nyt eletään lämpöpatteritermostaattien uutta aikakautta. Minkään ei pitäisi murtua edes voimanaisen käsittelyssä. (Ihan totta: minulla on hyvät perintölihakset huonojen perintönivelieni lisäksi, joten voimaa on aina sen verran, että voin rikkoa äkkiväännöillä muutakin samalla kuin omat nivelsiteeni.) Tuo muinainen lentävä pultti oli ruostunut puhki, mutta nyt kaikki on uutta. Kotikerrostalossani on vaihdettu jokin aika sitten kaikki lämpöpattereiden termostaatit. Enköhän minä rohkene tarttua taas tarvittaessa uuteen avaimeeni ja ryhtyä ilmaajaksi. Täytyy vain muistaa hillitä voimia ja toimia varovasti, varmuuden vuoksi.
17:28 - /eloa
