eloa/hyvaahimmurtaita.txt
2005-02-09
Hyvää himmurtaita!
Lievää katumusta: Laskiainen oli ennen vanhaan pitkätukkaisten naisten juhlapäivä. Minulle on sitten tuon perinteen valossa tulossa ankeat ajat, sillä juuri eilen pidin aamusta iltaa hiukseni tiukasti nutturalla. Voi, miksi tein niin juuri eilen, kun olisin voinut lasketella ristiselkääni asti ulottuvat hiukset hulmuten mäkiä alas ja huutaa, eikä vain puisevasti kirjoittaa pitkiä pellavia! Kaduttaa - ja sitten huomasin, että sehän on kulttuurissamme tapana tänään.
Katumus ja paasto: Pidän huolta siitä, että tiedän, mitä päivää eletään ja miten elettävää päivää kulttuurissamme vietetään. Tosin Runebergin päivä meni ohitse torttuineen vain saman päivän synttärisankariserkkuani tekstarilla onnitellen ja sitten oli laskiaissunnuntai ja sitten oli onnittelukortilla muistetut aikuisen kummitytön synttärit ja eilen oli laskiaistiistai ja ystävän synttärionnittelut sähköpostitse, mutta mitä päivää tänään eletään? Katsoin internetistä. Tälle laskiaistiistain jälkeiselle keskiviikkopäivälle samoin kuin muillekin kristillisille rukouskeskiviikoille Mikael Agricolalla oli oma nimityksensä eli himmurtai. Tämänpäiväinen himmurtai on laskiaistiistain jälkeinen tuhkakeskiviikko, katumuksen päivä ja ensimmäinen paastopäivä pääsiäistä kohti.
Enhän minä uskalla: Minä en varmaan ole koskaan varsinaisesti paastonnut, mutta hyvin vähällä ruualla olen ollut elämässäni monissa vaiheissa. Paastoaminen on tahallista ja ohjelmallista syömisen vähentämistä ja se tuntuu minusta aika pelottavalta. Voin olla syömättä, jos ruokaan ei ole rahaa tai jos syömiseen ei ole aikaa, mutta tahallinen ja jatkuva syömättömyys pelottaa minua. Tuntuu myös siltä, että identiteettini on nyt tämän massiivisen massani varassa. Syön pussillisen halpoja karamelleja heti, kun vaaka ilmoittaa vähänkin huomattavampaa painonpudotusta. Enhän minä uskalla pienentyä.
08:37 - /eloa
