eloa/ihanhyvapaivatanaan.txt
2005-06-01
Ihan hyvä päivä tänään
Tein aamupäivällä tiivistelmän tutkimussuunnitelmastani ja liimasin sen lausuntopyyntöihini. Lisäksi laitoin liitteeksi saman tiivistelmän myös rtf-liitteenä varsinaisen tutkimussuunnitelman kera, jos professorit vaikkapa tahtovat tulostaa tekstit paperille suositustaan miettiessään. Ainahan minun tutkimusrahoitushakemuksiani on suositeltu, mutta hakijoita on paljon ja haettavaa rahaa siihen nähden aika vähän. Joskus lokakuussa selviää tämän haun tulos.
Iltapäivällä tarkistin uusia ikkunoitani, sillä niiden asennusfirma vaati kirjallista palautetta takkuilleista työvaiheista, loppujen lopuksi hyväksi päätyneestä työnlaadusta ja siitä, josko olen tyyvytäinen uusiin upeisiin ikkunoihini. Tai siis minusta tuntui, että noita kyseltiin, mutta oikeastaan vastaukseni menivät tuohon suuntaan ja kysymykset olivat ihan neutraaleja. Rappaussuojana olevat muovit näin läheltä, sillä kokeilin vähän myös ikkunoiden avautumista. Yritin olla tarkkana, sillä arvioin ikkunat vuokraemäntäni puolessa.
Puuhasin yhtä ja toista muutakin iltapäivän mittaan. Luin sähköpostiviestejä ja vastasin joihinkin niistä. Toiset edellyttivät selvittelyä ja illan kokouksenkin, ennen kuin niihin voi vastata. Vireillä olevasta pestistä ei tullut vielä mitään tietoa. Pitää vain malttaa odottaa. Sain lausuntopyynnöistäni napakasti ja nopeasti myönteistä juu-palautetta.
Joskus iltapäiväviiden tienoilla vaelsin Keskustorin bussipysäkille. Nousin minulle neuvottuun bussiin. Kuljettaja ei luvannut neuvoa pysäkkiäni, vaan lupasi muiden matkustajien kertovan siitä. Yhden minulle tuntemattoman matkustajan ohjeistamana jäin bussista oikealle Hallilan kaupunginosan pysäkille.
Kanssamatkustaja oli väittänyt tuntevansa myös tienoon, jolle minut neuvoi ja vielä bussin ikkunasta viittelöi kulkemaan. Hän jatkoi bussissa ja minä kuljin samaan suuntaan jalan. Ei hän sittenkään ollut tuntenut tienoita. Kävelin omakoti- ja rivitalokortelin toisensa jälkeen ja etsin hänen neuvomastaan suunnasta viitisen kilometriä eessuntaas rampaten. Ilma oli alkukesäisen kirkas, luonto vihersi ja sää suosi viilein tuulahduksin etsiskelyäni. En minä löytänyt oikeaa katua.
Palasin jälkiäni pysäkille ja jatkoin bussissa saamieni neuvojen suhteen päinvastaiseen suuntaan. Tulin risteykseen, jossa kysyin ensin parilta koiria ulkoiluttavilta tytöltä, josko olen oikeilla tienoilla. He arvelivat, että suunnilleen olen, mutta katu, jota etsin on "tuolla tai tuolla".
Hiukan minua nolotti tämä etsiskelyni, sillä kello oli kahdeksantoista ja minun olisi pitänyt olla TASVINA:n kokousta avaamassa juuri silloin.
Kysyin yhdeltä ylämäkeen pyöräilijältä tietä. Hän pysähtyi juttelemaan, vaikka olikin ihan muualta. Hän lainasi työsuhdekännykkäänsä. - Tämän seikkailun kuvaan kuuluu, että oma kännykkäni, jota en juuri koskaan unohda, oli nyt kotona pöydällä. - Lainakännykän akku oli viimeisillään ja puheluuni vastanneen henkilön ympäröi jokin häly. Sain selvää vain siitä, että todellakin olin jossain aika lähellä.
Kysyin vielä yhdeltä kävelijältä reittiä. Hän sanoi tietävänsä paikan. Hän näytti suunnan ja kertoi etäisyydenkin. Jo parikymmentä metriä kuljettuani näin kauempana tutun huiskuttajan, joka oli puheluni vuoksi lähtenyt vastaan. Siitä neuvosta, jonka hän oli laittanut sähköpostiviestiinsä, oli jossain vaiheessa matkalla mieleeni pudonnut pois suunta, johon pysäkiltä piti lähteä. Ehkä olisin sittenkin eksynyt, kukapa tietää.
Jotkut muutkin tulivat TASVINA:n kokoukseen hieman hapuillen, sillä paikka ei ollut ihan kaikille muillekaan tuttu. Ihan hyvin Tampereen Seudun Vihreitten Naisten hallituksen kaikkien aikojen ensimmäinen kokous sitten kuitenkin käynnistyi ja sujui ystävällisen jämäkästi alusta loppuun. Pääsin pikkuauton kyydissä takaisin keskustaan.
Tarkistin samalla kotiin palatessani, josko työllistymiseni on edennyt. On. Osa-aikainen pestini näyttää alkavan ihan oikeasti, mutta ei vielä tällä viikolla. Rahoitus nimittäin järjestyy. Yksi hyvä yhdistys synnyttää uuden työpaikan. Työsopimus on seuraava askel. Sitä minä odottelen luottavaisena jo.
23:25 - /eloa
