eloa/jokauastaajaaneenvkon42paivakirjamerk.txt
2005-10-26
Jo kauas taakse jääneen viikon 42 päiväkirjamerkinnät
Maanantai 17.10. Aikalailla tavallisen maanantaipäivän paras osa oli ihan aamulla, jolloin edessäni avautui vielä aivan koskematon työviikko kaikkine hetkineen, eikä viikon vapaa-aikaakaan ollut kulunut kuin muutama yön tunti nukkumiseen. Työtunnit hujahtivat kuitenkin tekemällä niin, että olisin halunnut jatkaa toisen mokoman, mutta pidättäydyin ylitöistä ja hoidin muitten yhdistysten asioitakin jonkin aikaa illan suussa. Sitten valmistauduin vielä päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan tiistaiseen kokoukseen. Nukahdin tämän maanantain puolella.
Tiistai 18.10. Aamusta asti tiesin, että en ehdi tehdä kaikkea, mitä olen ajatellut tehdä tänä päivänä. Tein ensin kotona omia hommiani niin pitkälle kuin ehdin ja laitoin viime viikon päiväkirjamerkinnät tänne Aloitusmaisemaan. Sitten päivystin toimistolla ja tein työt niin pitkälle kuin ehdin. Sen jälkeen osallistuin ensimmäistä kertaa varapaikaltani päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan kokoukseen niin kauan kuin kokous kesti eli reippaasti yli neljä tuntia, joista yli kolme tuntia kului henkilövalintoihin. Haastattelujen keskellä oli kahvitauko, jolloin esittäydyimme toisillemme. Kokouksen jälkeen tarkistin johtokunnan puheenjohtajalta, että hän tosiaan on tulossa naiskuvaseminaarin paneeliin. Enpä minä sitten paljon muuta enää illalla ehtinytkään tehdä kuin mennä ajoissa nukkumaan.
Keskiviikko 19.10. Kävin aamulla noutamassa postista kirjakerhon kirjapaketin, jota en ollut perunut ajoissa. Päätin palauttaa sen kirjakerhon puotiin, mutta en tehnyt sitä vielä. Vein paketin kotiin ennen töihin lähtöä. Sään viilentyminen tuntuu jo kunnolla. Toimistossa on kuitenkin aika lämmin. Toimistotöitä ja tilaisuuksien järjestelyä riitti pitkään. Jossain vaiheessa joku koputti oven takansa. Siellä oli mies, joka etsi uusinta kolleegaani. Onneksi minunkin kuittaukseni kelpasi. Ennen kuin ehdin kummemmin kommentoida, mies pudotetti toimiston oven eteen ylioppilaskunnan edustajistovaalilehtiä täynnä olevan lavan, yhteensä kuulemma sata kiloa. Nokkelasti sitten päättelin, että en saa toimiston ovea kiinni, jos en tyhjennä lehtinippuja lavalta toimiston puolelle. Saksin muovit auki, lapoin lehtiniput toimiston puolelle ja nostin lautaisen lavan pois tieltäni siihen vastapäiseen seinään nojaten, joka onkin oikeastaan jossain tyhjien, hylättyjen hyllyjen takana. Esimies kävi ja muitakin. Juttelimme kokouksesta, jossa en ollut, mutta emme kokouksesta, jossa olin ollut. Esimies lähti apuvälinemessuille ja niin hekin, jotka olivat hänen seurassaan. Minä sain vapaaliput messuille. Menen, jos suinkin ehdin. Lehtiä tilannut kolleega tuli myöhemmin ja siirsi lehdet varastoon. Kaikenlaista pientä toimistotyötä, pari puhelua ja sähköposstitusta ehdin tehdä, ennen kuin lähdin kotiin. Nautin vähän filosofiaa ja kävin nukkumaan.
Torstai 20.10. Nukuin tavallista pitempään ja tein sitten jonkin aikaa kotona töitä, omiani. Työpaikalla oli omalla tavallaan vilkasta. Soitan lukuisia puheluita. Lähetin läjäpäin sähköpostiviestejä. Kumpiakin tulee myös minullepäin. Sain päivän työt ajoissa valmiiksi, mutta en silti lähtenyt Aatoksen juhlaan. En, vaikka mieli teki. Lähtemättömyyden peruste tuntui kiusalliselta. Katsoin kotona Pulmuset ja Ketun. Sitten tein muuta, enkä ollut nukkumassa vielä puolilta öinkään.
Perjantai 21.10. Yön valvominen jatkui, kun huomasin tarvitsevani aamuksi valmiina jotain, mikä oli vielä kesken. Lopulta huomasin miettiväni uneliaana sitä, miksi en mennyt Aatoksen juhlaan. Päiväni ovat olleet täynnä touhua ja järjestelyjä muun muassa tuon pääosin omalla ajallani organisoimani Pirkanmaan NYTKISin Median naiskuva -seminaarin tiimoilta, mutta muutakin tekemistä on ollut ihan riittämiin ja koko joukon toista mokomaa sen päälle, ehkä. Niinpä olisin mielelläni rentoutunut männä torstai-iltana - eli puolen yön tuolla puolen eilisiltana - filosofian opiskelijoiden ainejärjestön 30-vuotiskekkereissä, mutta minulla ei ole tätä nykyä tuossa Aatoksen juhlassa edellytettyä mustaa pukua. Tai toki on, mutta minä en mahdu siihen kauniisti. Painoni ei ole suurimmillaan, mutta olen tavallaan tahtomattani keskittänyt nyt painoani enemmän kuin ennen keskivartalon kohdalle. Kehittelen tähän ongelmaan jonkinlaisen ratkaisun, ennen kuin seuraava pukujuhla koittaa. Nyt menen katsomaan annoksen kauniita unia. Ja aamulla lähden virkistyneenä töihin. Unet ovat joskus aika jännittäviä, mutta enpä kerro. Aamulla olin tosiaan virkeänä. Tein omat hommat ensin kuntoon ja olin sitten töissä tavalliseen tahtiin. Ilta sujui parin asiointikäynnin jälkeen keskustellen poikani kanssa, joka oli pitkästä aikaa käymässä Tampereella.
Lauantai 22.10. Kotitöitä, asioilla juoksemista, kohtuullisen pitkä kaupunkikävely täällä Tampereella ja sitten keskustelua poikani kanssa. Ennen kuin huomasinkaan, oli ilta, eikä päivään sitten mahtunut messuilla käyntiä.
Sunnuntai 23.10. Tietokoneisiin liittyvää puuhaa riitti moneen vaiheeseen pitkin päivää, samoin riitti vaatehuoltoakin. Filosofiaa mahtui hiukan päivän lokosiin ja paljon keskustelua poikani kanssa. Tapaamme aika harvoin nykyisin, mutta tavatessamme jatkamme keskustelujamme vihreästä ja muustakin politiikasta, blogistaniasta, väitöskirjan tekemisestä (sillä olemme molemmat jatko-opiskelijoita) ja kirjoittamisesta, muun muassa.
-- mmmt
10:15 - /eloa
