eloa/joulunodotteluajamuistelua.txt
2004-12-22
Joulun odottelua ja muistelua
Kännykät pöydällä: Soitin päivällä serkulleni Helsinkiin kertoakseni, että vietän joulun Tampereella kotona. En tavoittanut häntä puhelimeen, joten tekstasin viestin hyvän joulun toivotuksineen ja lähetin. Kännykkä jäi pöydälleni. Kun sitten aikojen perästä pääsin taas kännykkäni luo, löysin sieltä serkkuni vastauksen tekstariini ja hyvän joulun toivotukset.
Keli Tampereella: Sorsapuisto ja yliopiston tienoot ovat kauniisti lumisia ainakin vielä tänään, mutta kotikadullani ja muualla keskustassa vesi lotisee jalkojen alla. Sohjovesi roiskuu myös jalankulkijoiden päälle, kun ohi ajavat autot osuvat loskaan tai peräti lätäkköön. Tuuli on ollut melko voimakasta, jalkakäytävät paikka paikoin liukkaat ja ilmassa on syyskevään tuntua - sitähän talvi on, ellei onnistu aivan talvena kukoistamaan.
Joululahjat lapsuudessa: Kulkiessani kaupungin joulutohinassa muistuivat mieleeni oman lapsuuteni joululahjat. Yleensä joku meistä lapsista oli joulupukkina. Isän tekemästä tuohikontista kaivettiin torilta hankitut ja lahjoiksi paketoidut tilpehöörit. Paketista löytyi vaikkapa pikkuinen pyöreä peili, kauniin värinen kampa, tehokas lyijykynä, oma pyyhekumi tai vaikkapa kuorma-auton muotoinen sulatejuustopaketti, jos oikein hyvä tuuri kävi. Pukinkontista löytyivät myös itse askartelemamme joululahjat. Äitimme uskovaisuuden myötä Jeesuslapsi oli kuitenkin lapsuutemme ajan paras joululahjamme ja joululaulut me lauloimme yhä uudelleen ja uudelleen. Joulupäivän aamukirkossa yli kymmenen kilometrin päässä kävin ainakin jonain pakkasjouluna lapsuuden ystäväni ja hänen perheensä kanssa.
Joulukuusi katossa: Siihen aikaan lapsuudessani, kun kahden pikkuruisen huoneen mökkeröisessämme asui kahdeksanhenkinen perhe - isä, äiti ja kuusi lasta - ei kuusi mahtunut lattialle. Pikkumetsästä haettiin pieni kuusi, jonka isä ripusti roikkumaan kattoon kiinnittämästään vahvasta koukusta. Kuusi tietenkin koristeltiin asianmukaisesti. Riipuvan kuusen alla leikittiin joululeikit. Emme oikein pitäneet ratkaisusta. Sitten, kun minäkin ehdin kouluikään teimme tilaa lattiakuuselle. Luovuimme hetekan avaamisesta ja patjapetiemme levittämisestä ympäri lattiaa ja niin saimme tavallisen lattialla seisovan joulukuusen. Unisijat etsimme tilanteen mukaan.
Nappi joulupuurossa: Kyllä me söimme lapsuudessani jouluisin paremmin kuin muuten. Myös isä nautti tavallistakin runsaammin itselleen hankkimaansa joulujuomaa. Se oli samaa kuin hänellä muulloinkin oli ja siis vaikutti tyypilliseen tapaansa myös joulunviettoomme. En kerro siitä nyt tämän enempää. Äiti hääri keittiöaskareissa. Me lapset autoimme häntä. Meillä oli aattoiltana ja joulupäivänä parin aterian verran jouluisia ruokia. Kinkku oli isänkin ansiota. Kauan ennen joulua isä teurasti kulloisenkin vuosisikamme ja minä autoin häntä vuorollani hämmentämällä verta. Tiesin sitten hyvin, mistä kinkku ja veripalttu olivat peräisin. Seurakuntasisaren vuotuisella joulupaketilla oli oma osuutensa jouluaterioissamme. Erityisesti riisipuurosta ja rusinasopasta saimme kiittää seurakuntaa. Me laitoimme puuroon lisäksi jonkun valkoisen napin, jonka etsimisellä loimme puuronsyöntiin jännitystä. Napin löytäjä sai toivoa jotain itselleen itsekseen. En tiedä, toteutuivatko toiveet.
Toivon hyvää.
18:54 - /eloa
