eloa/muistelenvkoa34jaalanvkon35toita.txt
2005-08-29
Muistelen viikkoa 34 ja aloitan viikon 35 töitä
Maanantaisin minulla on edessäni aina paljon aikaa, sillä kokonaisen uuden työviikon kaikki työtunnit ovat käyttämättömiä.
Tänään on kaiken lisäksi aurinkoista ja uusien monitehosilmälasien läpi katsottuna maailmalla on terävät ääriviivat. Tosin katse on osattava kohdistaa oikein, jotta näen linssien rajattoman hionnan tarjoman selkeän näkymän.
Hain silmälasit optikolta kulkien keskellä viime perjantain vuolaita vesivirtoja. Vettä tuli taivaalta - vanhan sanonnan mukaisesti - kuin saavista kaatamalla. Samalla lailla vettä virtasi Keskustorin suunnalta Laukontorille pitkin rinnettä, jossa kadut viettävät veden kannalta alaspäin ja antavat sen virrata torille Pyhäjärven rantaaan.
Olin työskennellyt pitkän päivän, eikä minulla ollut aikaa odottaa sateen taukoamista. Niinpä olin märkä kuin uitettu koira, kun saavuin optikkoliikkeeseen. Sain silti silmälasini asiallisen palvelun kera, vaikka vein lattialle mukanani aimo annoksen vaatteistani ja kengistäni valuvaa vettä.
Silmälasit olisivat olleet tarpeen jo kauan. Kovin mielelläni olisin katsellut niillä jo viime viikkoisia työaskareitani ja omallakin ajalla niille olisi ollut käyttöä. Viime päivinä, joina tiesin saavani rillit pian, huomasin vähän väliä tilanteita, joissa en nähnyt välimerkkejä tai kirjainten eroja. Keskiviikkoillan kokouksen vihreät naiset olivat toki kärsivällisiä, mutta itseäni väärinnäkemiseni nolottivat.
Olen tehnyt huonontuneen näkökykyni vuoksi vanhojen silmälasieni aikaan pari sellaista kirjoitusvirhettä, jotka ovat nolottamassa jatkossakin. Jätin työkäyntikorttiini omaan puhelinnumerooni yhden numeron virheen omalla tarkistusvuorollani. En siis voinut teettää uusia kortteja, vaan väännän nollan nyt kauniisti kakkoseksi. Toinen virhe näkyy asiapapereissa, joita kirjoitin pestiäni varten: jouduin jälkikäteen korjaamaan allekirjoitettuihin papereihin omaan pankkitiliini yhden numeron käsin. Parempi niin, kuin että minulle maksettavat rahat menisivät jonkun muun tilille.
Mietinkin, kuinka paljon näön tai muidenkin aistien heikentyminen ehtii haitata toisten ihmisten tekemisiä ennen kuin he saavat tavalla tai toisella hankituksi tilanteensa edellyttämät apuvälineet.
Opettelin uusien silmälasieni käyttöä ensimmäisen täyden päivän viime lauantaina, jolloin kävin kahden mukavan tamperelaisen kanssa ystävällisellä längelmävetisellä kyydillä Vammalassa kokoustamassa. Matkat sujuivat keskustellen niin kuin neljän naisen autolastilliselta voi odottaakin.
Perillä oli esteellisiä tiloja ja kokousväessä vähän vähemmän miehiä kuin naisia noin silmämäärin arvioituna. Näin siellä joitain muista yhteyksistä tuttuja uusien lasien vuoksi ihan tarkasti. Kansanedustajia oli kaksikin ja joukko muita mukavia ihmisiä. Käsitellyt asiat olivat tärkeitä ja ovat jatkossakin. Ilokseni sain alustuksista paljon hyvää evästä, mutta oli kahvi ja keittokin hyvää.
Sunnunntaina edistin omia asoioitani, mutta mietin kyllä myös työasioita. Juttelimme lähes jokapäiväiseen tapaan poikani kanssa puhelimitse. Hänkin oli ollut lauantaina omalla tahollaan kokouksessa ja oli siellä ollut muiden joukossa yksi hyvä presidenttiehdokaskin.
Tälle päivälle on selkeä ja yksinkertainen työtehtävä: kirjeitten postitus. Työnantajan antama kirjeen kokoamis- ja lähettämistehtävä on nimittäin vieläkin kesken, sillä kaikki osatekijät eivät ole vielä kohdallaan. Muutama osoite on lisäksi hakusessa, mutta luotan siihen, että saan kirjeen postiin tänään.
Huomenna on tiistaiseen tapaan toimistolla päivystystä. Tosin jo puoli tuntia ennen päivystyksen päättymistä alkaa samoissa tiloissa kokous, jossa minunkin on oltava ainakin aluksi läsnä. Muuten alkava työviikko kuluu projektiin sisältyvän toiminnan suunnittelussa, valmisteluissa ja tiedottamisessa, kuten tulevat työviikot muutenkin tästä eteenpäin.
Toivottavasti tapaan tälläkin viikolla jollain kahvitauolla jonkun ystävistäni niin kuin käy silloin tällöin ja kävi myös yhtenä päivänä viime viikolla. Silloin kännykkäni soi ja yksi ystävistäni kertoi olevansa lähistöllä menossa kahville. Istuimme sitten hetken kahvilassa kertomassa kuulumisia ja juttelemassa niitä näitä. Edellisestä rupattelukerrasta hänen kanssaan olikin vierähtänyt jo monta kuukautta.
-- mmmt
09:40 - /eloa
