eloa/paivientakanavko38mutolkoon.txt
2005-09-29
Päivien takana viikko 38, mutta olkoon
Yritän yhä pitää yllä jonkinlaista oikeaakin päiväkirjaa, mutta kun tietokoneella tulee oltua sekä vihreän projektityön että filosofisen tutkimusharrastuksen ja yhdistystoiminnan vuoksi aika paljon, en ole päiväkirjailuvoimissa niin usein kuin tahtoisin. Päivittäisten Aloitusmaisema-matkojen ja Blogistan-seikkailujen toivossa kirjoitan taas yhden menneen viikon annoksen, vaikka tämäkin viikko on jo torstaissa.
Jotensakin tällaista, mutta muutakin, oli elämäni viime viikolla:
Maanantaina 19.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä. Tein aamuyöstä ja varhaisaamuna aika lailla omia filosofisia tutkimusaskareitani. Joskua aamupäivällä aloitin laajennetun nelituntinen työrupeamani yhdistys- ja projektiasioita. Illan suussa muiden yhdistysten väen työskennellessä työpisteissä valmistelin Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n hallituksen kokousta muun muassa keittämällä kahvit ja kattamalla pöydän. Ilta kului rattoisasti naisten kanssa kokoustaessa, sillä puheenjohtajana on mukava olla, kun muutkin ovat innoissaan. Sitten oli vielä palaveri Päivähoidon ja peruopetuksen johtokunnan varsinaisen jäsenen kanssa minulle uutena varajäsenenä tulevista velvoitteista. Ennen yötä spostitin tasvinalaisille naisille kokouspöytäkirjan.
Tiistaina 20.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä, sillä monet syksyn tapahtumat vaativat pientä järjestelyä, mutta tällaista projektisihteerin työ on. Päivystys, toimistorutiinit ja projekti vaativat osansa. Myös Autoton päivä kokonaisuutena ja vihreitten osalta vaati huomiotani ja ahkeruuttani. Tuntui, että hajanaista muistettavaa ja huolehdittavaa osui tälle päivälle niin paljon, että laajennetun nelituntisen työpäivän päättyessä korvistani nousi höyryä, onneksi muille näkymätöntä. Yhteydet kuitenkin toimivat ja ihmiset olivat tavoitettavissa, laitteet olivat riittävässä toimintakunnossa ja voimani riittivät ihan nukkumaanmenoon asti. Katselin vaihteeksi taas kauniita unia.
Keskiviikkona 21.9. oli autottoman päivän aatto, joten päivä oli kiireinen ja työntäyteinen. Aloitin päivän hyvin varhain omien asioiden hoitamisella ja luin myös oikovedoksen artikkelistani "Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite eli elämän tarkoitusta etsimässä". ELÄMÄ- julkaisun filosofitoimittajat olivat olleet tarkkoja, joten korjattavaa ei ollut. Projektityötunneista osa kului huoltoa odottelevan kopiokoneen ääressä kopioidessani laatimaani liparetta "Hyvä tamperelailainen! Onko autoton arki mahdollinen?". Syötin valkoisen paperin kerrallaan ja sain pienen nipun lennäkkejä, joissa kuvitteelliset tamperelaiset vastasivat kysymykseen "kyllä" ja perustelivat vastauksensa. Osa aamupäivästä kului toimistolla harrastajavisailujuontajan kanssa palaverissa, mutta ei hän minun apuani sitten oikeasti tahtonut ottaa vastaan. Kokosinkin uuden tulostimen käyttökuntoon palaverin loppuvaiheissa. Sitten tein projektitöitä, hoidin yhdistyksen juoksevia asioita ja valmistelin Autottoman päivän toritapahtuman vihreän pöydän roudausta ja päivitystä sekä "Kävelykatu - kaikkien etu!" -lipareita.
Torstaina 22.9. oli Autoton päivä, joten vastaanotin varhain aamulla toimistolla runsaan erän vegaanipullia ahkeralta leipojalta. Kiireisen toimistotyöaamun jälkeen sain roudausapua ja veimme naisissa esitteet, muun materiaalin ja valtavan pullaerän Keskustorille. Päivä kului keskustoritapahtuman vihreän pöydän järjestämisessä klo 12-13 ja päätöstöissä klo 18-19. Muut päivystivät pöydän ääressä varsinaisen tapahtuman ajan klo 13-18, kun minä kiepuin toritapahtumassa seuraillen tapahtumien kulkua ja muistutellen ensin yhtä ja sitten toista harrastajajuontajaa kuulutettavista tapahtumista ynnä muusta. Oli tarkoitus, etta osallistun kummankin juontajan osuuksilla juontamiseen, mutta kun kumpikin - tosin eri perustein - piti tiukasti mikrofonin itsellään, jouduin kertomaan heille, mitä olisin kuuluttanut ja he vuorollaan kuuluttivat. Että sellaista. Yhdessä amatöörivoimin toteutetussa liikennetietovisailussa kirjasin väen vastauksia ja laskin tuloksen, mutta sitä edeltäneeseen ja sen jälkeiseen visaan en puuttunut. Pitkin päivää kävin erilaisia mielenkiintoisia, vaikkakin lyhyitä keskusteluja muiden tapahtumaan osallistujien eli kävijöiden, pöytä- ja toimintopäivystäjien ja järjestäjien kanssa. Pari kilpailutulosta: Vihreät nuoret voittivat jalkakäytävälläpyöräilyn kisan ja vihreä valtuustoryhmä sai valtuustosarjassa voittopalkinnon (bussimatkalipukkeita) eilisestä eli aaton työmatkahaastekisasta. Ensi viikolla selviää, miten vihreän valtuustoryhmän joukkue pärjäsi Pormestarin pyöräilyssä. Illalla väsytti.
Perjantaina 23.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä, vaikka olin tosi väsynyt kanniskeluista. Kroppa kuitenkin totteli, eikä nivelkipu ollut sietämätön, joten sekä harrastukset että leipätyö sujuivat. Aamulla ja illalla kehittelin filosofian väikkärin teemoja. Päivällä etsiskelin erilaisille vihreille tapahtumille tiloja, puhujia ja muita tykötarvikkeita puhelimitse ja sähköpostitse. Kotoisen pingviinikoneen ja työläppärin käyttöjärjestelemät ovat erilaiset, samoin ohjelmat, joten joudun päivittäin liikkumaan kahlehdittuun mikrosoftwindowsxp:hen istutetun vapaan Open Officen ohjelmistojen ja debian/linux-Gnu -käyttöjärjestelmään istutettujen vastaavien vapaiden ohjelmien kentässä. Välillä käytän jatko-opiskelijan ulottuvilla olevia kolmannenlaisia koneistuksia, joissa on mikrosoftia lähes kaikki käyttöjärjestelmästa ohjelmiin. Tämä tämmöinen saa minut tuntemaan itseni varsin taitavaksi - paitsi alkuviikosta, jolloin en osannutkaan tehdä Open Officen esitysohjelmalla sitä, mitä olisin osannut tehdä mikrosoftisella Power Pointilla.
Viikonloppuna 24.-25.9. nukuin paljon ja luin. Kävin lauantaina myös kaupunkikävelyllä, kun minun piti palauttaa pari filosofista lainakirjaa Metsoon, sillä olin uusinut lainat jo sallitut 5 kertaa. Halusin lainata toisen uudelleen, joten menin poukkoilemaan kirjahyllyjen välisten käytävien kautta lainaustiskille. Kaarsin sen verran pitemmän lenkin, että päädyin dekkarihyllyjen ääreen. Niinpä minulla oli kannettavaa melkoisesti kotimatkalla Hämeenkadun päästä päähän. Vasta kun olin taakkoineni taivaltanut yhden korttelin verran, huomasin, että olisi pitänyt pidättäytyä kirjojen lainaamiselta. Nivel- ja selkäkivut iskivät kimppuuni, mutta itsepähän olin mokannut. Niin viikonlopustani tuli myös särkyinen, mutta säryillä on aina ollut minuun myös rauhoittava vaikutus. Kun muuten paahtaisin arjet ja pyhät työn ja työnkaltaisten harrastusten parissa, pakottavat säryt lepäämään ja ottamaan rauhallisesti. Sunnuntai-iltana minulla olikin sitten jo taas ihan kelvollisen makuinen olo.
-- mmmt
10:06 - /eloa
