eloa/pe0811ipjailta.txt
2005-11-21
Perjantain 18.11. iltapäivä ja ilta
Kun lähdin toimistolta, katselin hetken, miten Kehräsaaren sisäpihaa koristettiin jouluköynnöksin ja valoin. Viereeni tupsahti jostain herrasmies, joka sormeili jonkinlaista rukousnauhaa. Hän kertoi olevansa arabi ja kysyi (monisanaisesti ja yksinkertaisella suomella kuitenkin), josko me voisimme alkaa seurustella. Kiitin kohteliaasti ja kieltäydyin. Kuljimme jonkin aikaa yhtä matkaa ja sitten hän jatkoi matkaansa omaan suuntaansa.
Matkustin perjantaina tosiaan Helsinkiin. Junassa valitsin vahingossa kuutosvaunun sijasta viitosvaunun - käännyin vissiin vaunusta toiseen siirtyessäni ja yläkertaportaita etsiessäni väärään suuntaan. Nuorehko herrasmies oli ostanut valtaamani paikan käyttöoikeuden tälle matkalle, mutta koska minulla oli yhtä pitkäksi ajaksi paikka kuutosvaunussa, hän jatkoi matkaansa sinne. Junamatka sujui katsellen vuorotellen torkkujen aikaisia mielen maisemia ja valvehetkien aikaisia talvisen tuntuisia radanvarsimaisemia.
Helsingin asemalta suuntasin asioilleni. Kävin myös yliopiston kirjastossa. Matkalla oli yhä jokin tien katkaiseva rakennustyö ja kirjastotalossakin on meneillään jokin viritys, sillä ulko-ovi ei ollutkaan nyt kirkon suunnassa, vaan tilapäisesti sisäpihalla. Katselin jonkin aikaa kirjaston näyttelyä, mutta yleisen kiinnostavuuden lisäksi mikään ei kiinnittänyt erityisesti huomiotani.
Näin filosofian hyllyjen luona kirjoja etsiskellessäni toisaalla taannoisen Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman hankkeeni valvojan. En mielestäni joutanut heti lähtemään tervehtimään, enkä ruvennut kirjaston rauhaa huuteluilla rikkomaan. Hän näytti keskittyneen omiin kirjahakuihinsa toisella taholla. Hän lähti varmaan pois paljon ennen kuin minä maltoin lopettaa hakuni. Löysin etsimäni kirjat, mutta olisin mielelläni löytänyt myös enemmän. Tosin tämä lainaamani määrä on kyllä kantokykyni rajoissa.
Muutakin puuhasin. Kannoin sitten painavan kirjakassini Kluuvista tunnelin kautta Kaisaniemen kautta metroon ja Itäkeskuksestä linja-autoon, jolla pääsin sukulaisystävieni E:n ja J:n luo esikaupunkiin. Tällä kertaa osasin jäädä pimeyden ja katuvalojen keskelle oikealle pysäkille.
Ilta sujui aterioiden ja keskustellen. E:n kanssa keskustelemme parisuhteesta yksin surun kautta jääneiden (hän) ja eron jälkeen yksin pysytelleiden (minä) naisten elämästä sekä kaikesta ajankohtaisesta ja tärkeästä. J:n kanssa vietin paljon aikaa silloin, kun olin itse parikymppinen ja välivuodella Helsingissä rakennuspiirtäjäopissa ja töissäkin, eikä J ollut vielä koulussa. Keskustelimme nyt aika paljon kuvanteosta tietokoneella, paljosta ja nopeasta lukemisesta ynnä muista elämän tärkeistä asioista. Kolmisin keskustelimmme televisio-ohjelmista, yhteisistä tutuista ja maailman menosta. Ilta oli varsin miellyttävä.
-- mmmt
09:01 - /eloa
