eloa/teentyotavietanelamaajakohtaanihmisia.txt
2005-07-11
Teen työtä, vietän elämää ja kohtaan ihmisiä - mitäpä tässä nyt muutakaan
Olen viettämässä ahkeraa kesää. Joinain tämän kesänkin iltoina olen osallistunut vihreiden yhdistysten hallitusten kokouksiin. Kunnallisjärjestön kokouksessa olin sihteerinä ja TASVINAn kokouksessa puheenjohtajana. Kaikkina kesäisinä arkipäivinä teen osan päivästä työtä, jota eteeni asetetaan pestissäni Trevin projektisihteerinä. Teen työtä siis jokaisena arkipäivänä, jos en sitä ennen ole tehnyt silleen ylitöitä, että saan vastaavan määrän vapaata. Vapaa-aikanani jatkan yhä filosofisia tutkimuksiani sen verran kuin jaksan.
Olen päässyt nyt projektisihteerin pestissäni tekemään paljon sellaisia toimistotöitä, joita ovat lähinnä muistuttaneet ne työt, joita tein joskus yli 20 vuotta sitten ensin Jyväskylän ylioppilasteatterin teatterisihteerinä ja sitten Jyväskylän yliopistossa sijaistaessani kanslisteja vuorotellen Erityispedagogiikan laitoksen ja Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kanslioissa. Näitä tein tietysti ennen tutkijan(pätkätyö)urani alkua.
Muutakin teen. Niinpä monet työssäni nyt tarvitsemistani taidoista tulevat vielä varhaisemmalta ajalta eli kotitöistä ja naapureille kouluvuosien mittaan tehdyistä urakka-, metri-, kappale- tms hinnoitelluista maataloustöistä, mutta paljon eväitä sain myös lukioaikojeni kesätöistä ja harrastuksista. Jonain kesäisenä päivänä äskettäin sainkin ilokseni sähköpostiviestin lukioaikaiselta koulukaverilta, joka on nykyisin psykologi, äiti, puoliso ja jatko-opiskelija Savossa. Samalla sain terveisia parilta muultakin koulukaverilta, joista toinen on juurtunut Heinolaan ja toinen käväisee siellä silloin tällöin Italiasta. Meillä naisilla oli ennen vanhaan mukavia keskusteluja koulutuntien liepeillä ja muutenkin. Näitä miettiessäni nousi mieleeni muisto muun muassa koulumatkojeni varrella eksoottisen näköisenä kökottäneestä Harjupaviljongista, jolla ei tosin ole mitään tekemistä juuri näihin koulukavereihini liittyvien muistojeni kanssa.
Jonain kesäisenä päivänä voisi olla mukavaa tavata kaikkiakin muinaisia koulukavereitani entisessä koulukaupungissa. Varmaan yritän sitä, jos saan aikaan sukulaisvierailun heinolalaisen veljeni ja hänen perheensä luo. Tosin liikun suvun luona nykyisin aika harvoin ja silloin vierailu täyttyy sukulaisten tapaamisesta ja muusta ohjelmastani niin, että en ole ehtinyt koulukavereita etsiskellä. Erilaisten seminaarien ja kokousten osuessa suvun lähistölle käväisen kyläilemässä ja vaikkapa yökylässäkin, jos aikaa on. Joskus saan kutsun juhliin, joihin toisinaan onnistun ilokseni myös osallistumaan. Silloin näen myös maisemallisia muutoksia. Yksi suurimmista maiseman muutoksista on tapahtunut eri vaiheissaan Heinolan siltojen tienoilla. Ei riittänyt, että uusi maantiesilta korvasi vanhan sillan, vaan Heinolan Tähti rakentui Kymijoen ylle heinolalaissiltojen maisemaan. Se vaikuttaa paljon siihen, miltä Heinola näyttää ohikulkijasta, sillä ohihan se silta kulkee, eikä kautta.
Jonain lähimmän elokuun, joulukuun ja tammikuun päivänä saatan olla sukulaisteni juhlissa. Onneksi kaikki sukunimikaimani eivät ole sukulaisiani, sillä uteliaisuuttani löysin nimipalvelusta tuhansiin nousevan luvun sukunimeni kohdalta. Kohtuullinen määrä sukulaisia on ihan paikallaan. Täälläpäin ei ole isäni puoleista sukua, vaikka sukunimikaimojani löytyykin Pirkanmaalta. Ainoaa täälläpäin asuvaa äidin puoleista sukulaistani en tunne ulkonäöltä, mutta varmaan olen hänet joskus jossain ihan muuallapäin tavannut tai jopa tuntematta jossain täällä. Tulevan puolen vuoden aikana on toiveissani kuitenkin kutsu ensin vanhimman veljeni ja sitten hänen vaimonsa pyöreiden vuosikymmenien synttäreille Lahden taakse ja pisteenä iin päälle toivon kutsua ainoan sisareni puolivuosisataissynttäreille meren rannan tuntumaan.
Edellisen kerran tapasin juhlivia sukulaisiani yli puolitoista vuotta sitten nuoremmista veljistäni vanhimman puolivuosisataisjuhlissa Heinolassa. Tuon veljen luona minun kyllä pitäisi käydä jo nyt kesällä, sillä lupailin niin kevään rippilapselle, kun en päässyt hänen konfirmaatiojuhlaansa. Sitten joskus tulevina vuosina tulevat vielä kahden nuorimman veljeni 50-vuotisjuhlat, joitain rippijuhlia, valmistujaisia ynnä muita, ennen kuin minä siirryn vanhimman veljeni tämän kesän vuosilukemiin. Minusta juhlat ovat mukavia, mutta niiden järjestäminen tai niihin matkustaminen syövät rahaa. Ehkä asiat järjestyvät näiltäkin osin, kunhan juhlittavaa tulee vastaan.
Sinä päivänä, jota tähditti yllättävän halpa ja raskas läppäri, tapasin kaupungilla pitkästä aikaa yhden ystävän. Tämä rouvashenkilö on jo eläkkeellä. Juttelimme ensin kadun kulmauksessa ja sitten vielä hänen tarjoamiensa kahvikupposten äärellä jossain kuppilassa, sillä päivä oli viileä ja tuulinen. Olemme joskus rupatelleet useamminkin ja liikkuneet samanlaisten harrastusten parissa, mutta nyt edellisestä tapaamisestamme oli jo varmaan parikin vuotta. Tuttuus oli tallella ja keskustelu virkisti muistia. Hän lähti jatkamaan eläkepäiviensä viettämistä ja minä palasin työn ääreen. Tein sen työpäivän täyteen etsimällä ohjelmia, joita työssäni tarvitsen ja joita ei vielä ollut käytettävissä.
Sinä päivänä, jona joku muu etsi puolestani ohjelmia, joita työssäni tarvitsen - ja oli muutenkin meneillään viikonloppu - tuli helsinkiläisserkkuni E käymään. Hän oli ohikulkumatkalla ystävänsä luota Längelmäeltä (linjurilla tänne ja täältä rautateitse) Helsinkiin. Hän tarjosi hyvää syötävää edellispäiväisten nimmareitteni kunniaksi sunnuntaiterassilla ja tulossa olevien synttäreitteni kunniaksi maanantaina ruokatauollani. Keskustelimme paljon naisten juttuja elämän kaikista asioista ja vähän muustakin, kuten meillä on tapana ja kävimme kaupunkikävelyillä aika lailla, sillä sunnuntaina ja maanantaina sää suosi ulkoilijoita.
Sinä maanantaina tapahtui jossainpäin avaruutta järjestetty törmäys Tempel1-komeetan koostumuksen tutkimiseksi. Minä tein silti töitä toimistolla ja E-serkku vietti aikaansa työpaikkani sisä- ja ulkomaisemiin tutustumalla. Iltapäivällä saatoin hänet junaan ja palasin toimistolle valmistelemaan tilaa kaapeille ja suunnittelemaan niiden kuljetusta ulko-ovelta perille asti. Jatkoin työpäivää silleen ihan mielelläni täyteen asti, vaikka aurinkoinen sää kyllä vietteli muihin puuhiin.
Sinä päivänä, jona kuljetusliike toi ulko-ovien luo raskaat käytetyt kaapit, joiden muoto muistuttaa vain filosofin silmällä katsottuna perinteisiä kaappeja, minä raahasin neljän paikallisen herrasmiehen eli naapuritoimistojen väen avulla nämä ihan toisenlaisina todellistuneet kaapit paikoilleen. Sitten vähän myöhemmin tapasin toimistolla yhden uudemmin tutun pariskunnan. Jäin töihin vielä heidän lähdettyään, mutta eivät he lähteneetkään vielä kauas. Olin kaappien ja julisterullien siirtelyissä rasittanut kroppaani aika lailla kauttaaltaan, joten tartuin jonkin ajan kuluttua helposti heidän tarjoukseensa, jotta jos tulisin terassille, saisin juoman. Istuskelimme juominemme kapakan terassilla varmaan toista tuntia rupattelemassa. Sitten olikin hiukan kivuliasta nousta ja käydä, mutta en muistaakseni valittanut ääneen.
Sinä samana kaappien vastaanottamisen päivänä kävin vielä myös vaateostoksilla. Minä olin paikalla enemmänkin makutuomarina tai antamassa ännännen mielipiteen Specin väen ja ostajan mielipiteiden rinnalle. Ostokset onnistuivat mukavan rupattelun kera. Kävimme onnistuneen ostosreissun kunniaksi vielä donitsikahveilla ja jatkoimme rupatteluamme.
Minä tosin halusin kuppilaan myös siksi, että kroppani oli kivusta kuin tulessa. Minun olikin sitten tosi vaikea nousta kahvittelun jälkeen liikkeelle, sillä lyhyt levähdys ei ollut vähentänyt kipuja juuri lainkaan. Kaappien tilan valmistelussa ja sitten kaappien siirtelyssä saamani nivelkivut alkoivat vaikuttaa tosi pahoilta. Köpöttelin kuitenkin kotiin ja päätin pysytellä kotosalla pari seuraavaa päivää. Uusi työläppäri mahdollistaa etätyön ja osa-aikatyön tunnit voin sijoittaa (ajankohtaan sidottuja tehtäviä lukuunottamatta) miten tahdon. Lisäksi saan vapaata kertyvistä ylitöistä.
Sinä keskiviikkopäivänä, jona ryhdyin kirjoittamaan ikäni numeroa suurempana kuin edellisenä päivänä, minä sain Antti-Juhanilta mukavia kirjallisia lahjoja ja hänen itse kehittämäänsä reseptiin pohjautuvan kotiruoka-aterian. Sain poikani lisäksi onnitteluja muiltakin: vanhimmalta veljeltäni onnea ja kesää toivottavan tekstarin, siskolta vitsikkään ja iloisen onnittelutekstarin, serkulta synttärikakkukuvallisen onnittelutekstarin, entiseltä mieheltäni onnittelut kahtakin kautta ja - silloin ja noilla tienoin muutenkin - muitakin onnentoivotuksia toisiltakin sisaruksiltani kuin mainitsemiltani, mutta myös muilta ihmisiltä. Enköhän minä tällä onnella jonkin aikaa pärjääkin.
Sinä torstaina, jona niveleni olivat vielä kovin kipeät kaappiurakan jäljiltä, vietin päivää kotosalla rauhassa. Saatoin sitten iltapäivällä poikani junaan. Vesisade alkoi heti lähtiessäni asemalta kotiin. Kotona nautin tämän vuoden ensimmäisestä koti-ikkunan kautta välittyneestä ukkosen näköhavainnosta synkkine pilvineen, valuvine sateineen ja leiskuvine salamoineen. Jotain jyrinää olin toki kuullut aiemmin myös silloin, kun ikkunani olivat vielä suojakalvon peittämiä ja silloinkin, kun vain pressut peittivät näköalan. Nyt näin uusien ikkunoitteni läpi näkymän mittaisen spektaakkelin, joka kesti puolisen tuntia.
Olin lopun päivää muutenkin aloillani, sillä kokemukseni mukaan pari suhteellisen liikkumatonta päivää, joina en ainakaan kanniskele tai nostele mitään, riittävät näiden iänikuisten ja lukuisia kertoja tutkittujen nivelkipujeni kuittaamiseen. En minä kaikkea silti hoitamatta kuittaile. Olen toki hoitanut muita vaivojani myös lääkäreiden määräämillä lääkkeillä ja niillä keinoilla, jotka kulloinkin ovat olleet tarpeen. Jotta osaisin erottaa toistuvat pikkuiset tai ohimenevät tutut vaivani mahdollisista uusista isoista, hoitoa vaativista vaivoista lueskelen aiheesta eri lähteistä.
Nyt löysin netistä TV-sarjaan liittyvän Minilääkis -sivun otsikolla Lääketieteen perusteita - avoin verkkomateriaali. Yleensä huomaan lukiessani, että vaivassani ei ole riittävästi eväitä vakavampaan. Niin nytkin. Vaikka säryt tuntuivat vielä illalla tosi kovina, päätin elää siinä lujassa luottamuksessa, että kyse olisi tavallisista nivelvaivoistani. En siis hermostunut, enkä myöskään hävittänyt kipua lääkityksellä. Sain nukuttua muutenkin.
Sinä perjantaina, johon päätin viimeksi työviikon, kävin aamusta omilla asioillani. Kymmenestä lähtien tein ylipitkän toimistotyöpäivän, jonka keskellä oli työpalaveri. Raportoituani tekemisistäni ja seuraavien tekemisten suunnittelusta opettelin pomon opastuksella yhden minulle uuden tietokoneohjelman käyttöä. Hänen lähdettyään jatkoin toimistotöitä ja pidin vielä yhden työpalaverinkin ennen kuin lähdin viikoloppua viettämään. Siinä vaiheessa huomasin tehneeni taas kevyesti enemmän kuin yhden työpäivän työt. Mikäpä oli tehdessä, sillä ilokseni huomasin eläneeni tuntikausia kivuitta. Jotain raskaita nostelu- ja siirtelytöitä minulla on vielä työlistalla tuleville päiville, mutta sitten tehtäväni painottuvat toimistotöiden lisäksi projektin suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Sinä lauantaina, joka aloitti viime viikonloppuni, kiertelin kirpputoreilla etsimässä edullista laatikostoa, mutta en sitä löytänyt. Yöpöytiä, yölaatikostoja ja lasten pöytiä ja laatikostoja löysin, eikä niitä hinta pilannut, mutta ei niistä ole työpöydän laatikostoksi. Kotimatkalla sain sateelta täydellisen kastelun, joten palasin mielelläni kotiin. Luin dekkaria, korjasin vaatteitani, tein kotitöitä ja katselin televisiota, kutakin vuorollaan.
Eilen vietin mukavan suvisunnuntain lepäillen ja lukien.
Nyt maanantaina jatkuu helteinen sää, mutta onneksi päivän työt on jo tehty.
Huomenna päivystän Tampereen vihreiden toimistolla klo 10-14, mutta varmaankin jatkan silloin toimiston tilojen ja aineistojen järjestelyä, jos väki liikkuu muualla kuin toimistolla. Varmaan toimistokaapin täyttö jatkuu vielä iltapäivälläkin, joten suunnittelen suoraa siirtymistä siitä Telakalle kesäiseen vihreään hallituksen kokoukseen.
Keskiviikosta alkaen minua saattaa työn lisäksi kiinnostaa myös Tammerfest.
-- mmmt
14:07 - /eloa
