eloa/valmistautumistajavalmentautumista.txt
2004-12-15
Valmistautumista ja valmentautumista
Sain lopultakin joululahjan pakkaamista vaille valmiiksi, joten poikakulta tulee saamaan ainakin yhden joululahjan. Joulunodotukseni on alkanut aika aikaisin, mutta osittain siihen ovat vaikuttaneet myös saamani joulukortit. Olen taas alkanut kaivata joulukuusta. Mitenkähän sen suhteen tänä vuonna käynee. Suuret juhlapäivät mietityttävät myös, sillä yksinäisyys on silloin kohdattava tyylikkäästi ja sellaisenaan täydellisenä elämäntapana.
Valmista tuli: Askartelin illalla Star Trekin katselun siivittämänä viimeistelyä vaille valmiin joululahjan äidin ainokaiselle. Päätin tarkoituksella jättää homman illalla vielä vähän auki, jotta yön yli nukkumisella olisi todellista merkitystä laadun tarkkailun kannalta. Aamutuimaan hyväksyin askartelun tuloksen ja viimeistelin lahjan pakkaamista vaille valmiiksi. Pääposti on tuossa parin korttelin päässä ja auki iltakahdeksaan asti, joten postiin ei ole vielä kiirettä. Vien samalla joitain joulukorttejakin koteihin kiikutettavaksi, sillä haluan tosiaan tervehtiä joitain kauemmin tapaamatta olevia minulle tärkeitä ihmisiä näin joulun tienoilla, niin kuin tapa on. Sain itsekin tänään jo pari joulukorttia, toisen helsinkiläiseltä eläkeläispariskunnalta ja toisen tamperelaiselta iäkkäältä leskirouvalta, ystäviäni kaikki. (Kiitos korteista!) Korttien ja lahjan lähettämisen myötä jouluaskareeni tulevatkin sitten tältä vuodelta lähes valmiiksi.
Joulukuusen valinta: Minä pidän joulukuusesta, joka näyttää siltä, että se kuuluu kotiin. Se on siis puunhakkuun jäljiltä poimittu kuusenlatva tai sitten metsän harvennuksessa kasvaviksi valittujen tieltä pois poimittu. Sellaisen kuusen koristeleminen tuntuu hyvältä ja poiskin sen voi aikanaan viedä melkein mielellään. Tosin tuntuisi paremmalta, jos voisin käyttää sen lämmittämiseen tai puutöihin, mutta niin en tee. Ehkä minä pitäisin kauniistakin kuusesta, jos minulla olisi sellaiseen varaa. Minun pitää valmentautua tänä vuonna uudenlaiseen tilanteeseen, sillä en kaiketi hanki kuusta. Niiden hinnat ovat pysyneet numeroiltaan samanlaisina ja vain yksiköt on muutettu markoista euroiksi. Mikäpä siinä, onhan metsän puusto toki arvokasta. Viime jouluna sain tuosta läheltä tilapäiseltä kuusikauppiaalta tosi kauniin kuusen viidellä eurolla, mutta siitä kuusesta oli muoto muuttunut parin oksan katkettua kuljetuksessa tai varastoinnissa. Ehkä minä laitan jonkun vanhan joulukoristeen, jos siltä tuntuu.
Jokavuotiset juhlapäivät: Yksinäisinä juhlapäivinä olen huomannut, että perusteellinen valmentautuminen tuo varmuutta minkä tahansa entisen perhejuhlan viettoon sellaisena kuin oma tyylini edellyttää. Omalla tavallaan yksinäisyys tuntuu paljon paremmalta kuin vuotuiset juhla-ajat jossain muussa seurassa kuin toivomassani vietettynä. Jos olen kiinnittänyt toiveeni johonkuhun mieshenkilöön seurustelun toivossa tai niillä main, kaipaan tietysti häntä niin kuin nytkin. Lapsikultaa on myös kauniisti ikävä, kun hän ei ole paikalla, mutta hänen kasvaessaan olen aina valmentautunut tuleviin muutoksiin. Nyt on taas menossa äiti-lapsi -suhteessa uudenlainen vaihe, sillä emme ole tavanneet kesän jälkeen. Lapsen aikuistumisessa on se hyvä puoli, että hän itsenäistyy ja sitten se toinen puoli, että itsenäinen aikuinen elää tietysti omalla paikallaan maailmassa. Onkin jonkinlainen taitolaji osata pitää ovi auki äidin pikkuiselle (jollaiselta aikuinen mieskin äidistä tuntuu) ja olla silti itse omissa puuhissa, eikä koko ajan ikkunasta tielle tuijottamassa, noin kuvaannollisesti siis. Toki minun on tunnustettava sekin, että tutkimukseen tai vapaa-ajan lukemiseen syventyessäni olen niin keskittynyt omaan toimintaani, enkä muiden läsnäoloa tai poissaoloa huomaakaan. Toisinaan sitten on taas ihan toisin.
Toivon hyvää.
12:21 - /eloa
