eloa/vapaudenhuumassa.txt
2004-09-02
Vapauden huumassa
Heräsin aamuviideltä. Aamutoimien jälkeen korjasin ja parantelin tutkimussuunnitelmaa siitä, millaisena se joutui lähtemään Kordelinille hamassa elokuun viimeisen illansuun kiireessä. Koneelle sain kolmeen sivuun erilaisilla tiivistyksillä mahtumaan melkoisesti asiaa. En sentään koko väikkäriä. Tulostin neljä satsia hitaasti, mutta varmasti mustesuihkutulostimen raksutellessa siistiä, mustaa jälkeä. Lähdin liikkeelle joskus päivällä, varmaan yli puolen päivän. Vein postiin kuorellisen papereita Koneen säätiölle osoitettuna ja hoidin muut paperihommat kunkin kohdalleen kohteeseensa. Palautin viimeiset nipstakkelit lähtöpisteeseensä Pinniin, jossa ei ollut monta ihmistä näkösällä. Yhden tutun löysin ja sain yliviivaamaan minua tarkoittavan merkkirivin näkyvältä paikalta. Ei tuntunut missään. Kävin yhdellä asiantuntijaluukulla uuden Pinnin ääripäässä ja totesimme, jotta vika on ihan minun koneeltani postilaatikolle kuljettaessa, eikä organisaation poluilla. Siis se vika, jonka vuoksi syyskuussa on vaikeampaa lähettää sähköpostia koneeltani, vaikka muilta koneilta, mistä vaan kokeilin, homma onnistui. Jatkan tätä ruljanssia huomenna. Kävelin pisaroiden lomassa puikkelehtien puistossa rauhalliseen tapaani ja huomasin oudokseltaan ällistyttävästi nauttivani vapaudesta. Vapaus liittyy siihen, että juuri olin nähnyt ihan erilaisen pään kurkistavan sen koneen takaa, jonka takaa olisin itse saattanut kurkistaa, jos vielä olisin siellä. Kävin Attilassa laittamassa osoitetietoni ajan tasalle, että osaavat laskuttaa myöhästyvistä kirjanpalautuksista sitten, kun niitä tulee. Sanoivatkin, etteivät enää muistuta siitä, että kirjat pitäisi uusia, vaan siitä, että lasku on alkanut karttua palautuspäivän ylimenevästä ajasta. Ihanaa vaan, minä tuumasin itsekseni, poistuin ja pistin kännykkäni taas työkuntoon. Minulla on nimittäin tapana sammuttaa käsipuhelimeni, kun asioin kirjastoissa. Pientä härveliä kämmenelläni näpräillessäni muistuivat mieleen Tullintorin tullivaat päivät, jotka ovat meneillään ja läksinkin siitä sitä hulinaa katsomaa. Hiljaista oli. Istahdin Arnold'siin kahvikupposen, veden, pikkupomadan ja iltapäivälehden seurassa odottelemaan hulinan alkamista. Ihan tavallinen määrä väkeä virtaili ohitse suuntiinsa kukin, joten lopulta annoin periksi ja meni ostoksille ruokakauppaan. Kantokykyni rajoissa ostin sitä sun tätä kaapeista loppunutta ja palasin kotiin. Huomasin, että enemmänkin puutteellisuutta oli havaittavissa, joten lähdin toiseen kauppaan, kun vapaa olin lähtemään. Ja taas ostin vähän tuota ja tätä ja kannoin kantokykyni voimalla kotiin. Söin Ketun kanssa, sillä se tuli televisiosta sopivasti. Ketun jälkeen asetuin koneelle yrittämään sähköpostia eteenpäin. Ei niin mitään. Näyttää siltä, wwwmail lähtisi tottelemaan, mutta sitten se vaan poukkaa alkuperäiseen tilaansa ja jättää minut tähän portille toljottamaan kuin nallin kalliolle. Hommasin eilen itselleni Suomi24:n sähköpostiosoitteen ja sitä minun pitää nytkin käyttää, kun tuo vakiosysteemini vain pompahtelee. Napsauttakaa nyt asiantuntijat homma kuntoon tai siis viimeistään huomenna, kun olisi niin mukava silleen toimivien sähköpostien ja muun kanssa puuhata, että kerrakseen. Taidan olla kuumeessa tänäänkin, on ollut kurkku kovin kipeenä ja kuumevaivainen olo muutenkin, mutta eiköhän tämä tästä. Pitää pyytää Antti-Juhania poistamaan tämän tekstin loppuun suomi24:n laittamat mainokset, sillä en itte voi ja osaa sitä tehdä. Nyt seuraavat kolmisenkymmentä minuuttia sitten kuluvatkin modeemiyhteyden, selaimen internetyhteyden ja sähköpostin äärelle pääsemisen odottamisessa - siis minulta näiden sanojen kirjoittamisesta alkaen - lukijoiden touhuja en näe edes mielikuvituksen siivin - tai silmin ois varmaan parempi ilmaisu, jos tarkemmin ajattelen. Sitten napautan tämän viestin sähköpostiviestiksi ja lähetän Aloitusmaisemaan nauttimaan vapaudesta. Itse painun potemaan tai varmaankin parantavaan uneen tai ainakin uneen ja varmaan paraneminen jatkuu. Kahvia tekee mieli, mutta sitä taidan naukata vasta aamupuolella perjantaita. Kunhan sinne päästään.
- maura
22:39 - /eloa
