eloa/viikko33autottomanpaivansuunnitteluajaomaaelamaa.txt
2005-08-22
Viikko 33: Autottoman päivän suunnittelua ja omaa elämää
Viikko on taas vierähtänyt viime maanantaista uuteen maanantaiaamuun, Olen viettänyt siitä ajasta 20 tuntia (ja rapiat) nauttien työsopimuksen mukaisesti palkkatyöstä ja muun ajan olen hurvitellut oman mieleni mukaan.
Viime maanantaina ja tiistaina tein työtuntini valmistellen keskiviikkoiltaista yhdistyksen hallituksen kokousta, jossa tietysti esittelin nuo asiat. Kokouksen jälkeen kävin vielä pikaviestikeskustelun pomon kanssa. Keskiviikkona ja torstaina osallistuin aktiivisesti yhteensä neljään Tampereen kaupungin Autottoman päivän (22.9.) suunnittelupalaveriin. Torstaina ja perjantaina (ja vähän viikonloppunakin) hoidin noista kaikista kokouksista osalleni tulleita yhdistykseen ja Autottomaan päivään liittyvistä valmistelu- ja tiedotustehtäviä. Kaikkina päivinä huolehdin myös yhdistyksen juoksevista asioista ja monenmoisista projektitehtävistä.
Autoton päivä on siis 22.9., mutta sain kuulla, että ei Tampereella suljeta tuolloin virallisesti yhtään katuosuutta autoilta. Kaupungin kestävän kehityksen koordinaattori ratkaisi asian jo kauan sitten, sillä hän ei ole edes esittänyt Hämeenkadun tai minkään muunkaan kadun sulkemista kaupungin päätettäväksi. Tulossa on siis yksityisautoilijoiden, moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden kannalta tavallinen motorisoitu päivä. Toki he voivat itse ratkaista toisin kuin kaupunki ja jättää moottoriajoneuvonsa tuolloin aloilleen.
Autottomalle päivälle 22.9. suunnitteltiin viime viikon kokouksissa autottomiin työmatkoihin liittyvä haastekilpailu aikuisille sekä koululaisille kirjoituskilpailu ja päiväkotien kautta piirustuskilpailu lapsille. Tulossa on myös Pormestarin pyöräily, jossa on kaksi sarjaa, yksilökisa ja 3-jäsenisten joukkueiden kisa. Keskustorilla tapahtuu paljon muutakin, mitä erilaiset Tampereella toimivat järjestöt sinne tuovat esille luonnollisen liikkumisen, esteettömyyden ja järkevien työmatkojen nimissä. Jossain sisätiloissa Keskustorin tienoilla on myös liikennepaneeli, mutta sen järjestelyihin en pääse vaikuttamaan.
Autottoman päivän 22.9. monenlaisia tapahtumia yhdistämään tarvitaan tunnettu juontaja. Itse olen kysynyt - tosin näin loppukesästä syyskuuta ajatellen aivan liian myöhään - paria minun mielestäni tehtävään sopivaa ja suunnittelupalaverissa kannatusta saanutta näkyvää julkisuuden henkilöä. Etsintä jatkuu.
Omalla ajallani hurvittelin taakse jääneen viikon aikanan tavalliseen tapaani kahvikupposten, lukemisen ja TV-ohjelmien parissa, ellen sitten juoksennellut omilla asioillani ja jutustellut muiden ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa. (Omasta ajastani lisää linkin takana.)
-- mmmt
Viime maanantain välttämättömistä hyötykäsitöistäni kirjoitin jo tänne Aloitusmaisemaan. Jatkoin sunnuntaina samoilla linjoilla eli korjailin vanhoja vaatteitani.
Kirjoitin Aloitusmaisemaan viime viikolla myös joistan syyskuun alkupuolen tapahtumista, joihin haikailen, jos aikatauluni antaa silloin siihen myöten. Kaikki tuo haikailu liittyy pääasiassa siihen, miten sijoittelen omaa aikaani palkkatyön lomaan. Yksi työn vaatimusten ja vapaa-ajan haaveiden päällekkäisyys raukesi omia aikojaan, sillä muut kokoustajat halusivatkin siirtää omista syistään työkokousta. Ehkä minun perusteluni eivät olisikaan siirtoon riittäneet.
Haikailin omaksi huvikseni muutakin. Jossain vaiheessa viestitin sähköpostitse entiselle koulukaverilleni mahdollista tapaamista varten, että saatan ehkä käydä viikonloppuna Heinolassa. Tämä tapaamisen meinaaminen ei toteutunut, sillä heinolalaisveljeni, jonka luona aattelin käydä, olikin tuossa kohden ulkomailla. En tainnut muistaa peruuttaa koulukaveritapaamisen meinaamista.
Keskiviikkona jossain toisen ja kolmannen työkokouksen välimailla tapasin ex-mieheni, joka poikkesi Tampereella matkatessaan Keski-Suomesta rannikolle äitiään tapaamaan. Ex-mieheni avovaimo ei ollut reissussa mukana, vaan opetustöissään. Juttelimme tuon avovaimon lapsista (toinen näyttelee Kansallisteatterissa ja toinen ohjelmoi hesalaisessa yritysmaailmassa) ja ex-mieheni ja minun yhteisestä lapsesta, joka muun muassa opettaa ohjelmointia ja tekee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa. Ex-mies toi minulle pojaltamme vanhan tietokonenäytön siltä varalta, että kotikoneeni näyttö simahtaa, kuten on uhkaillut. Nykyinen näyttöni saattaa kuitenkin kestää nyt paremmin, sillä päättymässä olevaan kotikerrostaloni julkisivuremonttiin ja sitä edeltäneisiin naapuritontin talon purkamiseen ja uuden rakantamiseen liittyvät talotärinät ovat loppuneet.
Julkisivuremontti tukkii vielä sisäpihanpuoleiset ikkunat ja sisäpihan. Joku yksittäinen remonttimiehies liikkui yllätyksekseni vielä viime viikolla ikkunani takana seitsemännen kerroksen korkeudessa, vaikka telineet on purettu aikoja sitten. Mies oli nosturikorissa. Ulkona huomasin mistä oli kyse. Remonttimiehet laittoivat katon ja ikkunoiden liepeisiin joitain peltejä sekä kiinnittivät kukkalaatikoiden peltikuoret seinästä törröttäneisiin rautapiikkeihin. Myös talon päätypuoleisten asuntojen parvekelaatat ovat saaneet peltiseinät viime viikolla. Ehkä tuohon ikkunani alareunaan kiinnitettyyn kukkatelineen peltikuoriin tulee vielä joku laatikko sisään ja sitä taas kiikutetaan paikalleen ilmateitse. Minun pitää siis vieläkin varautua siihen, että joku tuijottaa yllättäen ikkunasta sisään, vaikka asunkin seitsemännessä kerroksessa.
Torstaisten kahden suunnittelukokouksen jälkeen kävelin Ympäristökeskus Moreeniasta kestävän kehityksen koordinaattorin ja yhden tuon päivän kokouksiin pätkittäin osallistuneen tuttavani kanssa Keskustorille päin. Ilmeni, että olemme kaikki opiskelleet ja valmistuneet Jyväskylän yliopiston suojissa. Koordinaattori meni omille teilleen, mutta tuttavani oli samansuuntaisella matkalla kanssani vielä silloin, kun kiikutin sosiaalitoimiston silmälasisitoumuksen optikkoliikkeeseen. Niinpä voin laittaa hänen piikkiinsä sen, mitä tulevien silmälasieni ja ulkonäköni yhteensopivuudesta tulevaisuudessa sanotaa. Hän kannatti optikkoa, joka esitti lopulta valitsemiani silmälasikehyksiä. Valinnanvaraa oli aika vähän, sillä en voi sijoittaa hankintaan yhtään omaa rahaa. Tuttavani jatkoi optikolta omille teilleen ja minä menin toimistolle töihin.
Perjantaina sain puhelimitse järjestettyä itselleni kyydin lauantaiksi, jolloin sunnuntaina 60-vuotta täyttänyt isoveljeni juhli synttäreitään. Perjantai-ilta meni kotiaskareissa, joista nyt ei ole kummempaa sanomista.
Lauantaina matkustin Nastolaan juhlimaan vanhimman veljeni 60-vuotissynttäreitä. Vanhempamme ovat kuolleet vuosia sitten, joten heidän merkkipäivänsä eivät meitä yhdistä. Heidän sisaruksistaankin on elossa vain yksi isän yli 80-vuotias sisko, jolla ei ihan pian ole seuraavaa pyöreän vuoden syntymäpäivää. Siksi nämä sisarusten synttärit ja muutkin perhejuhlat ovat meille tärkeitä. Jälkeläisemme perustavat perheitä, mutta eivät läheskään solmi liittoaan sukujuhlissa. Kahden alkuperäisessä avioliitossaan elävän veljeni lisäksi neljästä eronneesta sisarussarjamme jäsenestä kaksi elää taas avioiliitossa, yksi seurustelee ja minä katselen onnellisia unia.
Sukulaisten sukulaisista sukuverkosto kasvaa ja sukujuhlaksi laajentuvat perhejuhlat tarjoavat tapaamismahdollisuuksia. Silti siskon ja veljien synttärit säilyvät näistä tärkeimpinä. Olemmehan juhlineet toistemme synttäreitä lapsuudesta asti. Tosin kokoonnumme nykyisin vain pyöreinä vuosikymmeninä perinteisiin kekkereihin.
Vanhimman veljen 60-vuotispäivillä tapasin sisaruksiani ja heidän perheenjäseniään, mutta en kaikkia. Tietenkin päivänsankari perheineen oli saapuvilla kokonaisuudessaan. Veljentyttäret ja veljenpoika olivat paikalla puoliso ja osalla lapsetkin mukanaan. Veljentyttäristä toisen perheellä on kohtuullisen iso liikeyritys ja toinenkin on perustamassa omaa yritystä vaihtaakseen palkkatöistä itsenäiseksi yrittäjäksi. Veljenpoika on vakituisessa työssä kotiseudullaan lähihoitajana.
Kälyn sisarista toinen oli tullut Helsingista ja toinen Hartolasta. Jompi kumpi heistä huomautti minulle ystävällisesti, että hänenkin suvussaan on liikaa koulutettuja. Liikaa koulutetut eivät heilläkään saa koulutustaan vastaavaa työtä, joten ei minun siksi kannata surra. Jännä huomautus siinä mielessä, että projektisihteerit ovat aika usein maistereita niin kuin minäkin. Vissiin kyse on pikemminkin siitä, että minulla on liian vähän koulutusta sellaisiin pesteihin, joita olen viime vuosina hhoitanut ja joihin olen hakenut turhaan niiden jälkeen, ennen kuin sain tämän nykyisen osa-aikapestin.
Siskoni tuli rannikolta keskimmäisen lapsensa kyydissä, koska nuori mies on päivänsankarin aikuiseksi kasvanut kummipoika, jonka vakituinen työpaikka isossa yrityksessä ja koti ovat samassa rannikkokaupungissa kuin missä äitinsäkin asuu ja on vakituisissa töissä päiväkodissa. Perheen tytär opiskelee ihan muussa rannikkokaupungissa ja perheen vanhempi poika on ison yrityksen keskitason johtaja, joka matkustaa työkseen paljon ulkomailla. Nuoremmista veljistäni keskimmäinen tarjosi vaimoineen osan matkastani kyydissään, koska jälkikasvu oli maailmalla ja autoon mahtui. Ehdimme jutella kyytienkin aikana heidän maatilastaan, jonka he ovat hankkineet, vaikka kummallakin on vakituinen työpaikka yritysmaailmassa. Kummallakin on lapsia - useimmat jo aikuisia - ja kaikilla heillä menee ikänsä mukaisesti hyvin: työtä, opiskelua, koulunkäyntiä.
Vanhin ja nuorin nuoremmista veljistäni ei tullut juhliin silloin, kun minä olin siellä. Heinolalaisveli oli perheineen lomamatkalla ulkomailla, mutta palasi vissiin jo viikonloppuna ja kävi omia aikojaan onnittelemassa. Nuorin veljeni oli töissä ja kävi tietääkseni myös perheineen omia aikojaan noilla synttäreillä. Nämä veljet ovat koulutukseltaan puuseppiä ja työskentelevät rakennusalan yrityksissä. Myös kälyt ovat jatkuvasti työelämässä, mutta myös aina vähän täydentämässä ammattitaitoaan opiskellen työn ohessa. Olisi ollut mukavaa tavata heidätkin, sillä edellisestä tapaamisesta taitaa olla ainakin vuosi.
Sunnuntaina ja siellä täällä pitkin viikkoa olen tutkinut tekoa. Varmaan laitan taas tämän kuun lopussa päättyvään apurahahakuun omankin rahoitushakemukseni. Kun osa-aikatyö on näinkin monisäikeinen kuin tämä minun pestini, niin filosofian väitöskirjaan keskittyminen vaatii valtavasti ponnisteluja.
09:36 - /eloa
