eloa/vkon43seitsemanpv.txt
2005-10-31
Viikon 43 seitsemän päivää
Maanantai 24.10. Aamulla oli aikainen herätys, koska poikani oli taas lähdössä maailmalle eli kotiinsa Jyväskylään. Nautimme aamupalan keskuselulla höystettynä ja sitten hänen junansa jo lähti. Minäkin aloitin siitä työpäiväni, joten tutkimusaikani alkoi jo puolen päivän jälkeen. Toki siihen osui joitain sähköpostiviestejä työasioissakin ja joitain yhdistysasioita oli meneillään muutenkin, mutta varsinaisesti vietin pitkän työskentelyrupeaman filosofian parissa. Teon ajatteleminen ja teosta lukeminen tuntuvat joskus aika erikoiselta ratkaisulta, mutta pelkästään tekoja tekemisen ja tekemättäjätön avulla on vaikea päästä perille siitä, miten rationaaliset perustelut ja kausaaliset syyt integroituvat intentionaalisessa teossa ykseydeksi. Kirjoitan siitä filosofian väitöskirjaa "Teko".
Tiistai 25.10. Rauhallinen aamu ei sallinut kotitöitä, vaan jatkoin rauhallisesti työpaikalle. Rauhani liittyy tänään jotenkin siihen, että minut on valittu kahteenkin vihreään työryhmään ja kolmanteen hakemaani, siihen, jonka alaan minulla on kaksikin yliopistollista laudatur-arvosanaa, ylsin vain työryhmän sähköpostilistalle asti. Mietin asiaa rauhallisesti ajan kanssa. Päivystys sujui rauhallisesti ja sain aika hyvin tehtyä yhdistys- ja projektitöitä. Rauhallinen ilta sujui kotosalla lukien ja filosofoiden. Vaivuin rauhalliseen uneen reilusti ennen puolta yötä.
Keskiviikko 26.10. Olin kirjoittanut viime viikon päiväkirjaosuuden melkein valmiiksi jo sunnuntaihin mennessä, mutta viimeinen silaus puuttui. Mietin heti herättyäni, mihin kohtaan saan sille aikaa ja päätin tehdä sen kotitöiden jälkeen juuri ennen kuin lähden töihin. Kun yritän viettää sekä rauhallisen että aikaan saavan aamun kotosalla ennen työpäivän alkua, minun on noustava aikaisin. Tein taas niin, sillä ennen töihin lähtöä olin tosiaan vakaasti päättänyt ehtiä muiden kotitöiden lisäksi täydentämään viikkopäiväkirjamerkinnan Aloitusmaisemaan ja sitä ennen tahdoin valmistella kahden kokouksen ja yhden koulutuksen asioita. Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutuksen hyväksi tein jotain muutakin kuin blogimerkinnän Aloitusmaisemaan, mutta vasta sitten, kun kokousvalmistelut olivat kunnossa. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n kokoukseen viimeistelin talousarvioluonnoksen ja yhtä sun toista sellaista, mitä puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu. Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston kokoukseen viimeistelin samoista velvollisuuksiksista kummunneen Median naiskuva -seminaarin organisoinnin ohjelmaksi asti. Sain valmista aikaan ja kipitin Kehräsaareen. Kipittäminen ei johtunut siitä, että olisin liikkunut tavallista kepeämmin, vaan siitä, että askelsin lyhyesti ja nopeahkosti. Työtunnit Tampereen vihreät ry:n projektisihteerinä tein sitten iltapäivällä. Sen jälkeen tulivat muiden yhdistysten kokoukset. TASVINA ry:n väki oli suurimmaksi osaksi matkoilla tai kipeänä, mutta kokous sujui silti hyvin. Pirkanmaan NYTKIS -verkoston kokous oli minun kannaltani letkeä, sillä oma osuuteni sujui hyvin ja muusta kokouksesta vastasivat muut naiset. Paikalla oli myös NYTKIS ry:n projektikoordinaattori Helsingistä, sillä mekin valmiselemme tänne Tampereelle naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlia. Jatkoimme pienellä porukalla vielä toista tuntia NYTKIS-kokouksen jälkeen jotain 100-vuotisjärjestelyjä ja vielä sitten lähes puoleen yöhön suunnittelimme Jennin kanssa naiskuvaseminaarin mainontaa. Minulta hukkui oman ja yhdistyksen muistitikun päät, mutta eivät lopullisesti. Kaikkea sitä voikin hukata pöydälle.
Torstai 27.10. Kiireinen aamu kotitöineen jatkui kirjastokäynnillä salivarausten tiimoilta (toki palautin samalla pari kassillista dekkareita ja pidättäydyin lainaamasta lisää). Siitä aamupäivä eteni sitten neljä tuntia kiireisine toimisto- ja projektitöineen. Kumman paljon kuluu aikaa, kun etsii tietoja tai tiloja, tai kun muotoilee kysymyksen puhelua tai sähköpostiviestiä varten. Puheluun vastaamisen on sujuttava tietysti heti siinä, mutta sähköpostiviesteihin vastaamiseenkin menee aikaa, jos tahtoo ilmaista asian ytimekkäästi, vähin sanoin ja yhä silti ystävällisen kohteliaasti. Meinasin viipyä sähköpostin kimpussa liian pitkään, mutta onneksi tulin vilkaisseeksi kelloa sentään jo ennen viimetipalle joutumista. Ehdin siitä ajoissa Aamulehden aulaan ja tunnin mittaiseen palaveriin toimittaja Maila-Katriina Tuomisen kanssa. Keskustelimme Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston Median naiskuvaseminaarin paneelikeskustelusta, johon hän tulee puheenjohtajaksi. Seminaarin ohjelma on NYTKIS ry:n nettisivulla. Illalla filosofoin ja sitten menin ajoissa nukkumaan. Pidän siitä virkeydestä, minkä hyvin nukuttu yö tuo seuraavaan päivään.
Perjantai 28.10. Kotitöitä riitti kymmeneen asti, joten aloitin työpäivän yhdeltätoista. Peruutin jotain varmuuden vuoksi varattuja saleja, joiden tilalle olin löytänyt parempia. Otin vastaan viestejä ja välitin niitä eteenpäin. Otin vastaan myös kolme nippua Syöjättäriä (2/2005), joiden etusivulla on hyvä juttu presidenttiehdokas Heidi Hautalasta. Tein ensin kaikki pestiin kuuluvat juoksevat asiat ja järjestelyt niin maailmassa kuin mapeissakin. Maailmassa on Tampereen keskustori ja siellä maanantaimarkkinoilla 7.11. vihreääkin toimintaa, mutta maailmassa on myös Tampereen Tammelan tori, jossa Heidi Hautalan tukijoukkojen toiminta jatkuu 12.11.2005. Noihinkin liittyy minulle tehtäväksi lankeavia juoksevia asioita. Uudempi kolleega tuli paikalle ja työskenteli toimistossa myös jonkin aikaa, mutta minä jatkoin vielä hänen lähdettyäänkin. Sitten hoidin yhdistyssuhteita, jäsenyhteyksiä ja tiedotusta. Illan vietin vapaa-ajan yhdistystoiminnasta huolehtien, organisoiden, tarkistellen ja viimeistellen parinkin tapahtuman puitteita. Ensimmäisen päivämäärä oli sunnuntai 30.10. (Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutus) ja toisen maanantai 7.11. (Pirkanmaan NYTKIS -verkoston Median naiskuva -seminaari, jonka järjestelyistä vastaa TASVINA ry vihreine yhteistyökumppaneineen.) Oli melkein nukkumaanmenoaika, ennen kuin rauhoituin aloilleni ja aloitin lahjaksi postitse saamieni kahden kirjan lukemisen järkevästi ensimmäisen kirjan (David Weber: Honor Harrington; On Basilisk Station) alusta.
Lauantai 29.10. Heräsin joskus viiden aikaan aamulla ja ahkeroin jonnekin aamuyhdeksän yli. Sitten istahdin sohvalle ja heräsin ennen puolta päivää. Muistin, että näin unta, jossa katselin kerrostalon ikkunasta, miten alkoi sataa valtavasti ja väki meni pareittain meren rantahietikolle tanssimaan sateessa. Kun minä lähdin sitten uneni yksinäisyydessä ulos, tulivat vedet päälleni valtavana tulvana katua pitkin. Minä pidin tiukasti kiinni katuun kiinnitetyistä kahvoista. Veden mukana ylitseni huuhtoitui kaikki maan kuona ainakin Oulusta asti, kuten siinä virtauksia katsellessani ajattelin. Nousin virkistyneenä ja kastumattomana ylös kadulta ja nautin puhdistuneesta maailmasta. Siihen kuulakkaan raikkaaseen tunnelmaan oli miellyttävä herätä. Ehdin toki vielä sittenkin tehdä kaiken, mitä lauantaihini kuului. Kaupungilla ei tuntunut kovinkaan kylmältä ja kotini lämpeni, kun ilmasin kylmenneen lämpöpatterin. Valvoin vähän puolen yön ylikin.
Sunnuntai 30.10. Aamupuuhien jälkeen leivoin pari pellillistä vegaanipullia, ensimmäiset vegaanipullat elämäni uuninpelleillä. Tavallisesti käytän vähälaktoosisiin pulliini vähälaktoosista maitoa, mutta nyt käytin vegaanipulliin soijamaitoa. Käytin samaa Keijua ja hiivaa kuin muutenkin. Sokeri, jota löysin kaapistani, oli ruskeaa, joten sitä sitten. Vehnäjauhopussin pohjalta ei löytynyt riittävästi vaaleita jauhoja, joten käytin lisäksi speltiä eli alkuvehnää. Pullista tuli maultaan minun mieleisiäni ja väriltään kauttaaltaan vaalean ruskeita. Pinta kiilsi vähän, sillä sivelin sen sokerivedellä. Meinasin laittaa sivelyveteen kahviakin, mutta sitten onneksi muistin, etteivät kaikki ole samanlaisia kahvisieppoja kuin minä. Pullat ja valtavan määrän muuta - keitettyä vettä ja suodatettua kahvia termoksissaan ja läjäpäin astioita - vein mukanani Metsoon. Onneksi sain kotikadulta asti kyydin Ireneltä ja Paulilta mennen tullen. Irenellä oli mukanaan muut leipomukset, mehua ynnä muuta. Laitoimme kuntoon (talviaikaan siirtyneen kellon mukaan ihan ajantasaisesti) päiväyhdeksi kirjaston luentosalin kahvitusnurkkauksineen. Yhdeltä alkoi suvauskoulutus, jonka juonsin. Paikalla olivat ajallaan kaikki puhujat - kansanedustaja, kaksi tutkijaa, naisvoittoisen alan ay-johtaja ja vielä kaksi asiantuntijaa työryhmänvetoon -, mutta ilmoittautunut yleisö ei yltänyt yhtä täydelliseen tulokseen. Moni oli poissa. Yksi paikalle saapuneista kuulijoista tiesi kertoa, että Jyväskylästä hakemani kaupungin pestin prosessit ovat edenneet ohitseni. Niin hänenkin ohitseen. Kuntapolitiikka ja tasa-arvo käsiteltiin puhein ja keskusteluin ainakin päällisin puolin ja joka tapauksessa antaumuksella ja innolla. Yllätyimme Tiinan kertomasta tiedosta, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus onkin vasta 49-vuotias, siis nuorempi kuin minä, vaikka ensi vuonna juhlitaan naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotista taivalta. Kotiuduttuani Metsosta minä enimmäkseen filosofoin. Kävin nukkumaan sunnuntain viimeisinä minuutteina.
-- mmmt
13:37 - /eloa
