historia/ensinlukiossajasitten.txt
2004-08-18
Ennen lukiota, lukiossa ja lukion jälkeen
Oppikoulun käyntini ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kesällä ennen keskikoulun kolmannen (peruskoulun seitsemännen) luokan alkua muutimme mökistä toiseen. Minä kävin keskikoulun loppuun olosuhteista piittaamatta. Muu perhe paransi asumisolosuhteita kotona noina teinivuosieni kesinä, jolloin minä kävin kesätöissä muualla.
Äitini järjesti minulle mahdollisuuden jatkaa lukiossa tätini avulla. Ahtaudesta tuli toisenlaista, mutta lukio jatkui. Tein kesäisin töitä, hankin varaventtiilin ja pääsin ylioppilaaksi. Reittini ohjautui kauas tädin ja kodin luota ammattikouluun Helsinkiin. Siitä tuli reitti työhön, mutta tein siitä välivuoden.
Sinä kesänä, jona täytin 13 vuotta, me muutimme kirkonkylään. Asuimme jonkin aikaa vuokrahökkelissä ja odotimme, että meidän hankkimamme mökki vapautuu. Keskikoulun kolmannen luokan aloitin tuolta varakodista. Kun uuteen omaan kotiin muuton aika tuli, meitä odottivat huone, keittiö, kotiemme pienet ötökät ja veto. Kouluun lähtiessä pudistelimme ylimääräiset vieraat kirjoista ja muista tarvikkeista.
Vietin sukulaisten luona suuren osan siitä kesästä, jona täytin 14 vuotta. Monta viikkoa olin yhden äidinpuoleisen tätini perheessä ja tiskasin navetanrakentajien ja talon oman väen jäljiltä tiskin toisensa perään. Rakennusmestari oli mielestäni kiehtovin mies, mitä olin nähnyt, ellei valokuvista (ja radiosta) ihailemaani Tapio Rautavaaraa oteta lukuun. Rakennusmestari K ei onneksi kiinnittänyt minuun suurempaa huomiota, joten sain haaveilla rauhassa. SV-serkun kanssa kisailtiin iltaisin ja viikonloppuisin sen kylän nuorten kanssa. Olin jonkin aikaa myös kahden muun äitini siskon perheissä.
Kävin keskikoulun neljännen (peruskoulun kahdeksatta lähinnä vastaavan) luokan melkoisessa tokkurassa, sillä äitini rauhoitti kapinaani isäni lääkkeiden avulla. Usein lääketokkura vei liikunta- ja puhekykyni pian kouluun päästyäni. Istuin vaiti tönkkönä paikallani ja tokenin vasta iltapäiväksi. Opettajat lähettivät minut kouluhoitajan luo useammankin kerran. Hän suositteli aamuhartauksista vapauttamista ja tilani tarkkailemista. Kevät tuli lopulta senkin lukuvuoden päätteeksi.
Sen kesän, jona täytin 15 vuotta, asuin kokonaan R-serkkuni ja hänen perheensä luona. Hoidin kolmea alle kouluikäistä lasta, tein ruokia, siivosin ja haaveilin omiani. Kuvittelin yhteen omakotitaloon salaperäisen sankarin, sillä ihailulleni ei näkynyt sopivaa kohdetta lähitienoilla. Leikin hoitolasteni kanssa ja vein heitä lammelle uimaan, luin heille satuja tai kerroin itse keksimiäni tarinoita. Tein ruuat heille ja joskus muillekin. Siivosin ja tiskasin. Iltaisin, kun lapset nukkuivat, luin talon varastoista romantiikkaa.
Sinä kesänä isä teki vanhimman pikkuveljeni ja muun perheen avustamana kotona laajennus-, korjaus- ja puhdistusremontin. Kun palasin kotiin syksyksi, oli isohkolla mäenrinnetontillamme valkoisen rappeutuneen mökin sijasta keltainen uuden näköinen omakotitalo (kaksi kammaria ja tupakeittiö, ullakko, eteinen komeroineen ja sisäsauna eteisineen), mutta vanha hirsinen pikkuaitta ja savusauna eteisineen olivat entiset. Tietysti siellä oli myös isän edellisenä kesänä rakentama ulkorakennus (isovarasto, liiteri, huussi, pikkuvarasto).
Kaksi eläinlajia oli remontin yhteydessä karkoitettu iäksi luotamme. Enää ei tarvinnut selittää ötököiden jälkiä iholla ihottumaksi. Enää ei tarvinnut olla varuillaan, ettei kirjojen välistä tuoksahda luteentappohaju tai kömmi kantakirjatorakka. En tiedä, mistä minua silloinkin rankaistiin, niin ajattelin, kun raamattuni välistä kömpi uskontotunnilla koulun seinälle suomalaiseksi suuri torakka.
Sain kunnollisen keskikoulutodistuksen ja kirjakauppalahjakortin lukioon lähtevälle varattomalle opiskelijalle. Tuohon stipendiin vedoten vonguin lukioon, vaikka minua ei olisi sinne päästetty. Kesäni oli tällä kertaa kolmiosainen. Aluksi hoidin viimekesäiseen tapaan R-serkun taloutta ja pesuetta. Sitten kävin leiririppikoulun. Lopun kesää kävin polkupyörällä kaupungissa jäätelökioskissa töissä: myin jäätelöä ja huolehdin lisätilausten tekemisestä.
H-täti tuli elämääni tuona keskikoulun ja lukion välisenä kesänä, jona täytin 16 vuotta. Tuo isäni äidinpuoleinen isosisko oli minua noin 45 vuotta vanhempi ja aikuisikänsä yksin elänyt. En muista häntä aikaisemmalta ajalta. Äiti oli kutsunut tämän kälynsä meille, vaikka heidän välinsä eivät olleet mitenkään auvoiset. Äiti esitteli tädin minulle suunnilleen näin: "Tässä on sinun uusi äitisi H. Hän on isäsi sisko, eikä hänellä ole omia lapsia. Muutat hänen luokseen, kun koulu alkaa syksyllä." Saatoin tätini linja-autolle ja sovimme, milloin menen hänen luokseen. Olin ymmälläni, mutta en tahtonut loukata tätiä näyttämällä, miten vastenmielisenä pidin muuttoajatusta.
Kotiin palattuani kysyin äidiltä, miksi minun pitää muuttaa ja miksi H:n pitää olla uusi äitini. Äidin mielestä se oli ainoa keino siihen, että voisin jatkaa oppikoulussa ylioppilaaksi asti. Kotona en saisi luettua isän ja sisarusten meteliltä. Tätini ehdotti tyttäreksi ottamista ehtona taloudelliselle tuelleen ja äitini mielestä se oli hyvä ajatus. Täti oli ollut kasvattina mummollaan ja minä olisin kasvattina tädilläni.
Muutin seitsemän kilometrin päähän kotoa. Istuin illat tädin valvonnassa. Liikkumavaraa ei ollut paljon. Sain istua toisessa nojatuolissa lukemassa tai ruokapöydän ääressä vakiopaikallani syömässä, kahvilla tai tekemässä kotitehtäviä. Radioista kuunneltiin aamu- ja iltahartaus, hartaat sävelet ja hengellisen musiikin toivekonsertti. Kesätöistäni ei kertynyt niin paljoa taskurahaa talveksi, että olisin voinut humputella, eikä muuta käyttörahaa ollut. Yöksi vedettiin hetekan alaosa minua varten esiin. Saadakseni edes hiukan yksityisyyttä, jätin mahdollisimman usein hetekanpuoliskoni nostamatta tädin sängyn korkeudelle ja nukuin hieman lattiatason yläpuolella.
Kun täti joskus harvoin oli matkoilla, minulla oli vapauteni. Muuten rajat olivat tiukat ja niiden rikkomista esti pelko, että joutuisin keskeyttämään lukion. Jostain syystä pidin lukio-opintoja niin kovasti arvossa, että suostuin järjestelyyn. Elämä tuntui ahtaalta. Suunnilleen jokaista tiistai-iltaa kohti alkoi hirvittävä päänsärky, keskiviikkona särky oli tosi pahana ja hellitti vasta torstai-iltana. Menin silti kouluun, kuinkas muutenkaan.
Jos rahani ja sisuni riittivät, matkustin viikonlopuksi perheeni luo seitsemän kilometrin päähän. Kotona oli vapaampaa, mutta ei minulle ollut siellä enää oikeasti paikkaa. Joka kerta kysyin, saanko jäädä ja joka kerta kuulin äidiltä, että pois minun on lähdettävä. Jos suinkin saatoin, palasin vasta maanantaina koulun jälkeen tädin luo. Tätiä kotona käymiseni loukkasi, sillä minut oli annettu hänelle. Niinpä olin yhä useammin viikonloput tätini seurassa.
Vietin kesän vastoin tädin tahtoa Lahden seudulla. Minulla oli siellä kesätyöpaikka. Tein Lahdessa kutomakoneella harmaita sotilassormikkaita. Työ oli urakkatyötä, enkä päässyt siinä palkoille, kuten sanotaan. Työtila oli vetoinen ja niveliäni särki jatkuvasti. Muutenkaan en ole mitenkään nopea lajissani. Asuin sen kesän bussimatkan päässä työpaikastani Villähteellä, sillä sain kortteerin L-veljeni ja hänen perheensä omakotitalon ullakolta.
Särkyisen kesän jälkeen tuli särkyinen talvi. Päänsäryt jatkuivat, eivätkä nivelkivut hellittäneet. Muitakin ongelmia oli. Niinpä jäin luokalleni lukion toisella luokalla, kun sain ehdot saksasta ja ruotsista, enkä suorittanut niitä. En saanut selvää opettajien puheesta, mutta en silloin vielä tiennyt kielten kannalta hankalasta kuuloviastani. Saksanopettajalla oli lisäksi tapana rokottaa koepapereitani toistuvista virheistä ja minulla oli tapana tehdä niitä. Sain saksankokeista kaksi miinusta päällekkäin i-kirjaimen perään. Ruotsin tunnilla arastelin opettavaa rehtoria, enkä uskaltanut kysellä kuulemaani tarkennuksia. En oikein jaksanut keskittyä nivelten ja pään säryiltäni. Olin myös jatkuvasti huolissani, sillä kotiväellä oli entistä vakavampia ongelmia.
Ehtolaistilaisuuden alkajaisiksi rehtori piti minulle puhuttelun, jonka pääsisältö oli: "Niin lahjakas ja niin laiska." Tulistuin, haistatin rehtorille ja poistuin. Kuulin vararehtorin nuhtelevan rehtoria ("et tiedä tytön oloja") ja kutsuvan minua takaisin. Minä en palannut ennen kuin syksyllä tuplaamaan luokan.
Ehkä olin toivonut joutuvani keskeyttämään lukion niin, että pääsisin kotiin. Muualle lähtemistä ja lukion omatoimista keskeyttämistä en haikaillut. Täti, joka näki huonosti ja oli tehnyt keskikoulu- ja talouskoulupohjalta elämäntyönsä mielisairaalan keittäjänä, varoitteli minua heikkohermoisuudesta. Silti hän oli valmis tukemaan lukionkäyntiäni, kunhan pysyn hänen luonaan ja vähennän entisestään vierailuja lapsuuden perheeni luona. Myös kesät pitäisi viettää hänen luonaan, eikä muiden sukulaisten.
Kävin sitten tädin kustannuksella, mutta vapaaoppilaana kuukauden mittaisen matkailullisen kesälukion Puumalassa. Opiskelin siellä saksaa ja äidinkielen ilmaisutaitoja. Loppukesän tienasin talvea varten taskurahoja heinolalaisen olutpanimon varastotyöläisenä ja asuin tädin seurana. Syksyllä puhuin kouluhoitajalle epämääräisestä pahasta olosta, sain lähetteen mielenterveystoimistoon ja aloitin terapiassa käymiset. Isäkin kävi siellä avohoidossa ollessaan. Kävimme samalla terapeutilla, mutta eri aikaan. Minun käyntieni tarkoitukseksi sovimme terapeutin kanssa, että kyse on varaventtiilistä, tuesta, jotta jaksan olla kunnolla tädin luona ja käydä kouluni ylioppilaaksi asti.
Onnistuneen tuplaseiskan ja lukion päättävän kasiluokan välisen kesän olin töissä konditoriakahvilassa, joka toimi vakituisesti Heinolan torin laitatontilla. Ihastuin johonkin vaaleaan, punapaitaiseen mieheen, joka kävi kesän aikana usein kahvilassa, ajoi ruotsalaisilla rekkareilla varustettua autoa, eikä kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Olipahan tuosta ihastuksesta se ilo, että minulla oli mielessäni jotain itsellistä viritystä sille kesälleni. Taisin käydä sinä kesänä aika usein myös kapakoissa ja discossa, sillä olin oppinut valehtelemaan paremmin. Terapia jatkui kesälläkin ja terapeuttini kävi välillä perheensä kanssa kahvilassa, jossa olin töissä.
Syksyllä menin terapeuttini suosituksesta mukaan erääseen paikalliseen harrastajateatteriryhmään. Pääsin esittämään "Työttömäksi joutuneen Andersonin" tuomaria. Isäni oli sairaalasta kotona käymässä ja tuli äitini kanssa näytelmää katsomaan. Toivoin, että sisaruksenikin näkisivät näyttelemiseni. En muista, että tätini olisi ollut katsomassa. Hänen mielikseen olin tosin yrittänyt mennä myös kristilliseen näytelmäkerhoon, jonka kokouksessa kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Niin pääsin siitä.
Kahdeksannen luokan aikana todistukseni vahvistui, mutta pelkäsin melkoisesti tenttejä ja ylioppilaskirjoituksia. Suoritin tentit kunnialla ja pääsin pääasiassa keskinkertaisesti ylioppilaaksi. Ilokseni sain kuitenkin reaalista vankan laudaturin. Olin vastannut kaikkiin filosofian kysymyksiin (tavallisten lisäksi jokeriinkin) erinomaisesti, samoin välttämättömiin muihin kysymyksiin. Englanti ja äidinkieli olivat "melkein laudatureja" (vahva m silloin), saksa ja pitkä matematiikka vahvoja kumuja (cl) ja ruotsi lubenter. Ikävää, että koeluontoista uusimuotoista koetta ei huomioitu, sillä siinä sain ruotsista laudaturin ja saksasta magnan. Joka tapauksessa sain lakitustilaisuudessa valtavat hurraahuudot, kun keskinkertaisten pakollisten suoritusteni ja vapaaehtoisen m-tasoisen englantini jälkeen julistettiin: "...ja reaalissa laudatur".
Menin kesätöihin samaan konditoriakahvilaan kuin edellisenä kesänä, mutta etsin siinä ohessa itselleni asuntoa Helsingistä. Olimme nimittäin päätyneet terapeuttini, sosiaalihuollon virkailijoiden ja työvoimatoimiston kanssa sellaiseen ratkaisuun, että viettäisin ylioppilaskirjoitusten jälkeen välivuoden Helsingissä jossain helpossa koulutuksessa. Tarkoitus oli, että pääsen varmasti pois tädin ja kodin läheltä.
Työvoimatoimiston isommassa konttorissa Lahdessa tehtiin päivän mittainen testaus jo aikaisemmin. Korkeat olivat mitatut arvot ja ylistystä piisasi: Lahjakkuusrakenteen ja korkean älykkyystason vuoksi sopisin Teknilliseen korkeakouluun (sanoivat ihan totta niin). Se taisi olla korkein tunnustus sielläpäin. Ja sitten ikävät uutiset: Ei sinne tyttöihmisen minun elämäntilanteestani kannata edes pyrkiä (sanoivat he, mutta toisenlaisin sanoin).
Sosiaalihuolto sopi Helsingin kaupungin kanssa, että minulle varataan paikka Helsingin kaupungin Vallilan ammattikoulun keskikoulupohjaisella, vuoden mittaisella rakennuspiirtäjälinjalla. Kai minä sitten olin sinne pyrkinyt jossain ammatinvalinnan ohjauksen istunnossa joskus ja päässyt myös. Terapeutti toivotti hyvää jatkoa, samoin H-täti. Paikallinen osuuspankki myönsi opintolainan, vaikka minulla ja perheelläni ei ollut pankkisuhteita. Johtaisihan koulutukseni nopeasti ammattiin ja työhön.
Äitini oli ottanut yhteyttä tällä kertaa omiin siskoihinsa ja löytänyt minulle serkun Helsingistä. Asuin aluksi E-serkun, hänen miehensä ja kahden poikansa luona. Etsimme E:n kanssa minulle asuntoa.
Yksi asunto olisi ollut yksiön puolikas, jossa vuokralaisen sängyn ja lakia opiskelevien vuokranantajien (pariskunnan) sängyn välissä oli vain verho. Jos oikein muistan, niin sänky ainakin vaikutti yhtenäiseltä. Sitten oli sellainen asunto, jossa pikkuruisen huoneen vuokran lisäksi olisi pitänyt toimia vanhan rouvan siivoojana ja kotiapulaisena. Puhelimitse keskustelin turkulaisen perheellisen liikemiehen kanssa yksiöstä, joka olisi keskustassa ja josta maksaisin vuokran tarjoamalla hänelle kerran kuukaudessa viikonlopun verran palveluja (tarkennuksen jälkeen puhuttiin luonnossa maksamisesta, jota vielä tarkennettiin valaisevasti). Joihinkin tässä esittelemättömiin asuntoihin minulla ei olisi ollut varaa ja toiset olivat liian kaukana Helsingin keskustasta ja siis koulustani.
Kävimme E:n kanssa vielä Kontulassa asuntoa katsomassa. Sain sieltä alivuokralaishuoneen nelihenkisen perheen kolmen huoneen ja keittiön vuokra-asunnosta. Minulla oli käyttöoikeus jääkaapin hyllyyn, sähkölieteen, kylpyhuoneeseen, wessaan ja pyykinpesukoneeseen, kun ne olivat isäntäväen puolesta vapaana. Kutsuttaessa (jos perhe oli paikalla) tai erikseen sovittaessa (jos perhe oli poissa) voin katsoa olohuoneessa televisiota.
Vapaa-aikaa vietin joskus E:n ja hänen perheensä kanssa (vierailuja, retkiä, jääkiekkomatsi HIFK-Jokerit ym.) ja joskus uusien koulukavereitteni kanssa (kahviloita, kapakoita, jazzbileitä ym.). Itsekseni kävin ammattikoulun oppilasyhdistyksen kautta hankkimillani edullisilla teatterilipuilla näytelmiä katsomassa. Lippuja sai helpommin Kaupunginteatterin esityksiin, mutta kävin muissakin teattereissä, minne löysin ajoissa näytelmän kannalta ja ehdin ostamaan lipunkin. Pyrin ensimmäistä kertaa teatterikouluun, mutta pääsykokeen liikuntaosiossa minulta murtui luu jalkapöydästä ja asia jäi sillä kertaa siihen.
Rakennuspiirtäjän ammatin opiskelu sujui ja sain suitsutusta. Kevättalvella menin tuntitöihin arkkitehtitoimistoon illoiksi ja viikonlopuiksi. Kesän olin kokopäivätöissä samassa toimistossa piirtämässä puhtaaksi rakennuspiirustuksia. Pyrin Lahteen rakennusarkkitehtilinjalle, koska työnantajani sitä linjaa suosittelivat ja lupasivat töitä koko opiskeluajaksi. Pääsin tekniseen opistoon arkkitehtilinjalle, mutta en sitten lopulta ottanut sitä opiskelupaikkaan vastaan.
Jostain syystä tulin rakennuspiirtäjäkoulutuksen aikana pyrkineeksi myös yliopistoon Jyväskylään. Kävin aikanaan pääsykokeissa ja minut hyväksyttiin yliopistoon opiskelijaksi. Sen opiskelupaikan otin vastaan.
- maura
21:02 - /historia
