historia/muistelenihastustamielenterveystyotajateatteriharrastusta.txt
2005-01-25
Muistelen ihastusta, mielenterveystyötä ja teatteriharrastusta
Vietin akateemisten opiskeluvuosieni toisena kesänä pari kuukautta kylvettäjän ja mielisairaanhoitajan sijaisena Hesperian sairaalassa Helsingissä ja heti sen perään olin elokuussa Syksyn Ahkeruus Seinäjoen Harrastajateatterikesässä. Olen varmaan kertonut tästä joskus ennenkin, mutta tässä tämä tarina taas on.
Minulle oli luvattu Hesperian sairaalasta erityispedagogiikan harjoittelijan paikka. Matkustin pääkaupunkiin, menin vierailulle serkkuni kotiin ja vaelsin sairaalan työhönottoon luottavaisin mielin. Perillä jaettiin harjoittelupestejä. Koska yksi harjoittelupaikka oli jo luvattu minulle, odotin kärsivällisesti vuoroani. Ei sitä tullut. Ilmeisesti väkeä oli kutsuttu paikalle niin paljon, että tehtävät varmasti täyttyisivät, vaikka kaikki lupautuneet eivät tulisi paikalle.
Lopulta huomasin monen muun harjoitteluun tulleen nuoren opiskelijatytön kanssa, että jäljellä oli vain yksi paikka. Se ei kuitenkaan ollut harjoittelijalle tarkoitettu, vaan sijaiselle. Paikan saisi se tyttö, joka suostuisi aluksi kahdeksi viikoksi kylvettäjän pestiin karskin miehen tilalle. Muut olivat helsinkiläisiä, joten heillä oli varaa ottaa pakit, mutta minä olin tullut Jyväskylästä ja siis valmis pestiin. - Tein sitten oikeat erityispedagogiikan harjoittelutkin mielenterveystyössä, mutta Jyväskylässä: ensin Haukkalan lastenpsykiatrisessa hoitolaitoksessa ja sitten Keski-Suomen Keskusmielenterveystoimistossa. Sain innoituksen tähän suuntaan ehkä kortteeritädiltäni, joka teki elämäntyönsä Iitin mielisairaalassa keittäjänä.
Tämän tarinan kesänä olin kuitenkin Helsingissä. Aloitin työt Hesperian sairaalassa toimimalla nuo pari viikkoa katkaisuhoitoon tuotujen erittäin huonokuntoisten ja likaisten alkoholistimiesten kylvettäjänä. Työ oli rankkaa, mutta tuloksellista, sillä puhdasta tuli. Lisäksi miehet kuntoutuivat tuon viiden päivänsä aikana melko lailla ja lähtivät pois toiveikkaina. Kosinnatkin tuntuivat kivoilta, sillä arvostin näitä huomionosoituksina nuoruudelleni. Kahteen viikkooni mahtui aika monta kylvetystä ja kosintaa. Lopun pestiajan olin dementoituneiden vanhusten kroonikko-osastolla mielisairaanhoitajan sijaisena. Vanhukset olivat aika lailla omissa maailmoissaan, mutta olin opiskellut alaa, joten en ollut moksiskaan. Joku piti minua sisarenaan, joku tyttärenään tai ystävänään. Ulkoilin heidän kanssaan. Kylvetin heitäkin ja autoin kaikessa, missä he apua tarvitsivat. He olivat kiinnostavia ihmisiä. Henkilökuntakin oli mukavaa. Yleensä me työvuorossa olevat söimme yhdessä nyyttikestien tapaan osastolla, jotta paikalla oli aina ongelmatilanteita ajatellen riittävästi väkeä.
Asuin diakoniaopiston asuntolassa, jonne sai tuoda vieraita vain päivällä ja luvan jälkeen. Pikkuveljeni kävi Heinolasta siellä kylässä, samoin Jyväskylästä uusi ihastukseni, silloinen tuleva ja nykyinen entinen mieheni - yksi ja sama poikani isä. Vietimme tuon ihastukseni kanssa rahattoman juhannuksen suljetussa Helsingissä yhden hernesoppapurkin, näkkileipien ja veden voimalla. Opintolainamme olivat kuluneet loppuun, eikä kumpikaan ollut saanut vielä kesätyöpalkkaa. No, ainakaan en jäänyt kiinni hänen majoittamisestaan hyveelliseen asuntolaan tuon juhannushiljaisuuden suojellessa meitä. Sen sijaan pikkuveljen majoittamisesta myöhemmin kesällä tyhjillään olevaan naapurihuoneeseen jäin kiinni. Veljeni oli juuri majoittunut luvatta tuohon huoneeseen, kun hirmuisen tuohtunut vanhempi nainen saapui naama punaisena paikalle ja puhkui moraalista närkästystä. Selitimme hänelle asian, jolloin hän rauhoittui ja antoi majoitusluvan. Yöpyminen veloitettiin palkastani ja minun edellytettiin seuraavalla kerralla pyytävän sisarusteni majoitusluvan etukäteen.
Matkustin sijaisuuden päätyttyä sitten Helsingistä suoraan Seinäjoelle, jossa oli alkamassa Harrastajateatterikesä. Sama nuorin pikkuveljeni tuli sinnekin minua tapaamaan. Hän oli päättäväisesti hankkinut rahaa ja selvittänyt reitin sen tuomiseksi minulle lainaksi. Kesän loppupalkkani oli nimittäin tulossa vasta myöhemmin tililleni. Ihastukseni tuli Jyväskylästä ja pikkuveljeni tuli Heinolan kirkonkylästä. Huolehdimme teatteriporukan keskellä 16-vuotiaan veljeni mukaamme ravintolaan ikärajoituksen ohi. Ainakin minun nähdäkseni hän joi vain limsaa. Hän myös majoittui teatteriporukkamme kanssa majapaikkanamme olleella koululla.
Olin siihen aikaan Jyväskylän ylioppilasteatterin puheenjohtaja. Meidän esityksemme - Aristofanes: Rauha - oli hyväksytty Harrastajateatterikesän ohjelmisoon ja sai siellä jopa kiitosta. Minun roolini oli vaatimaton ja oikein sopiva työ- ja opiskelunarkomaanille. Olin nimittäin jonkin sortin hengetär, mutta toisin kuin kepeisiin valkoisiin liehukkeisiin pukeutunut vaalea hengetärkolleegani Kevään Riemu, minä olin tumma Syksyn Ahkeruus ja esiinnyin kullankimalteisilla nauhoilla koristelluissa erittäin peittävissä tumman sinisissä siivoojan vaatteissa. Ihastukseni esitti omat jalkansa syövää Sotaa oikein onnistuneesti. Omaa esitystäni en osaa arvioida, sillä en nähnyt sitä.
Saimme esityksestämme niin paljon kiitosta, että ohjaajamme Markus Packalen suostui lopultakin ohjaajaksi myös seuraavaan produktioomme ja ottamaan talven näytelmäksemme sen, mitä olimme haikailleet jo ennen Rauhaa ja Rauhan paikalle. Mustavalkoiseksi lavastettu ja puvustettu näytelmä - Bertoldt Brecht: Setzuanin hyvä ihminen - tuli Jyväskylän ylioppilasteatterin ohjelmistoon voittoisasti seuraavana talvena. Näytelmän mustavalkoinen juliste, joka palkittiin kunniamaininnalla jossain Itä-Berliinin teatteritapahtumassa, oli minun suunnittelemani. Suunnittelin ja tein näytelmään myös lapseksi tarkoitetun ison mustavalkoisen nuken.
Näyttelin Setzuanin hyvässä ihmisessä hyvän ihmisen tätiä työläisenä tupakkatehtaassa, jossa sama Helsingin juhannuksen aikainen ihastukseni (eli sittemmin aviopuolisoni ja ex-mieheni, mutta aina poikani isä) oli myös työläisen roolissa. Tädin roolini vuoksi olen ollut polttavinani elämäni ainoat savukkeet. Opettelin puhaltamaan savun käden suojasta niin, että osa savusta näytti tulevan nenästänikin. Arvelin näin osoittavani, että raskaana oleva hyvän ihmisen täti tupakoi keuhkojensa pohjasta asti. Roolityöni onnistui hyvin ja joidenkin kuukausien kuluttua minustakin tuli odottava äiti.
14:30 - /historia
