historia/pitkittyneidenopintojenijapatkittyvantyottomyysuranitaustaa.txt
2005-03-11
Pitkittyneiden opintojeni ja pätkittyvän työ(ttömyys)urani taustaa
Olen miettinyt sitä, miksi hiljaisuus tuntuu nyt täyttävän mieltäni niin voimakkaasti, että siitä on tullut usean päivän ajaksi vallitseva tunnelma elämässäni. Aikaisemmissa elämänvaiheissa ovat monet menneisyyteni ymmärtämättä jääneet ja kipeät tapahtumat eläneet mielessäni suunnilleen koko ajan. Hankalat muistot ovat askarruttaneet ajatuksiani, ellen ole syrjäyttänyt niitä esimerkiksi haastavalla tai muuten uuvuttavalla työllä tai vaikkapa kiehtovaan televisio-ohjelmaan taikka kirjan tapahtumakulkuun uppoutumisella. Stressivaiheissa tämäkään ei ole ennen auttanut. Nyt on toisin.
Nyt elän jonkinlaisen sisäisen hiljaisuuden ilmapiirissä. Aloitusmaisemaan kirjoittaminen on tehnyt pelottavasta menneisyydestä sekä häpeälliksi kokemastani hitaasta opiskelu-urasta ja ikuiselta tuntuvasta pätkätyö(ttömyys)urastani julkisen. Näin on käynyt vähäisestä lukijamäärästä huolimatta. Kaikesta en ole kirjoittanut ollenkaan, enkä muustakaan ihan tarkoilla nimityksillä, mutta pelkojeni voittamisen kannalta kuitenkin riittävästi. Menneisyys ja nykyhetki pelottavine ja hävettävine asiantiloineen on jotenkin puhdistunut. Elämäni on asettunut sellaiseen rauhaan mielessäni, jota olen aina kaivannut. Sitä hiljaisuuteni nyt on.
Olen tästä hiljaisuuden tunnelmasta kiitollinen. Osan kiitollisuudestani ansaitsevat koulukaupunkini eli siihen aikaan maalaiskuntana ja kaupunkina erikseen vaikuttaneen Heinolan monipuoliset terveyspalvelut sekä Jyväskylän ja Tampereen toimipisteiden YTHS:n ja Mediviren asiantuntijat. Heidän kanssaan olen vuosien varrella työstänyt köyhien ja moniongelmaisten kasvuvuosieni traumaattisia kokemusia siinä määrin kuin ne vaativat huomiota myöhemmän elämäni vaikeissa stressivaiheissa.
Olen käyttänyt asiantuntijoiden terapeuttista tukea akuutteihin ongelmiin, joten menneisyyttä tarkasteltiin kulloinkin vain sen verran kuin se oli ihan välttämätöntä opiskelusta tai työstä selviytymisen kannalta. Hain tukea ensimmäisen kerran, kun minua stressasivat 1960-luvun lopulla lukioaikaikaiset opinto- ja asumisongelmat kortteeritädin luona sekä äitini erittäin vaikea sairaus leikkauksineen ja isäni psyykkinen sairaus oheisongelmineen kotona, jonne en saanut palata. Seuraavan kerran tarvitsin tukea neljän yliopisto-opintovuoden jälkeen 1970-luvun loppupuolella, kun isäni kuoli ja sitten pian lapseni vammautui synnytyksessä, jolloin opiskelemani erityispedagogiikka sai uudenlaisen sijan elämässäni osana kotikasvatusta ja filosofian opintoni pitkittyivät. Kolmannen kerran tarvitsin tukea avioeron tuskan uhatessa tutkimustyötäni 1990-luvun alkupuolella samalla, kun projektin jälkeen seuraavaksi haluamani ulkomainen opiskelu tuli eron vuoksi mahdottomaksi ja toisenlaisen muuton vuoksi kävinkin Jyväskylässä töissä Tampereelta käsin sekä hoidin lukioaikainen kortteeritätini kuolemasta seuranneet lähiomaisen tehtävät Heinolassa. Tamperelaisten intentionaalisuutta koskevien tutkimuksieni kohdistaminen jatko-opintojen alkuvaiheessa henkilökohtaisesti liian läheiseen filosofiseen ongelmaan samoihin aikoihin, jolloin äitini kuoli ja itse jonotin vaikeaan leikkaukseen, johti 1990-luvun loppupuolella terapeuttisen tuen tarpeeseen. Viimeksi tuki oli tarpeen ESR-byrokratian ja 14 erillisen määräyksen pätkinä tehdyn viiden projektin johtamisen aiheuttaman työuupumuksen vuoksi.
Lapsuuden ja nuoruuden ongelmien paljastumisen pelko on ollut suuri. Myöhemmissä stessivaiheissa ovat ensimmäiset 21 vuotta kokemuksineen palanneet osaksi kutakin uutta stressiä. Jokainen käytetty terapiatuki on asettunut osaksi sitä menneisyyttä, jonka paljastuminen on pelottanut ja hävettänyt. Tämän hetken häpeäni johtuu siitä, että olen työtön ja tarvitsen jopa toimeentulotukea pienen siivun selviytyäkseni. Häpeä nousee siitä, että en ole viime aikoina ollut tutkimusrahoittajien suosiossa, vaikka tutkimus on mielityötäni.
Omasta mielestäni ansaitsen tutkimusrahoituksen. Tutkimusrahoituksen puolesta puhuvat myös professorit, joilta olen pyytänyt lausuntoa apurahakemuksiini. Toivottavasti suositukset ovat rahoituksen päättäjillä ajoissa. Toivottavasti onni hymyilee minulle tutkimusapurahan muodossa piakkoin. Tutkimusrahoitusta odotellessani teen yhä ja taas hakemuksia avoimiin pesteihin.
08:58 - /historia
