historia/tamperehistoriassani.txt
2004-09-14
Tampere historiassani
Minulla ja Tampereella on paljon yhteisiä kokemuksia. Viimeiset 11 vuotta olemme eläneet yhdessä. Tosin Tampereella on tänä aikana ollut muitakin ja jopa paljonkin pitempi aikaisia suhteita meneillään. Kaupunkilaisen osa on olla vain yksi kaupungin kaikista asukkaista, joten olen ihan hyvilläni näinkin. :)
Kun minun ja Tampereen suhde on nyt käymisvaiheessa, olen katsonut asialliseksi tarkastella suhdettamme menneitten vuosien varrelta nykyhetkeen asti. En ole lähtemässä, eikä Tampere ole luopumassa minusta. Päin vastoin: tahdon syventää vihreää kaupunkisuhdettani vaalien myötä. Meillä on tosiaan paljon yhteistä historiaa.
Kohtasin Tampereen ensi kertaa jo nuoruudessani, kun tein heinolalaisten luokkakavereitteni kanssa tänne luokkaretken näytelmää katsomaan. Olisikohan näytelmä voinut olla Zorbas? Myös jyväskyläläisen opiskeluaikani aikaiset Tampereella käynnit liittyivät teatteriin: edustin Jyväskylän ylioppilasteatteria sen puheenjohtajana suomalaisten ylioppilasteattereiden tännekin osuneissa kokouksissa ja taisin myös Suomen ylioppilasteatteriliiton puheenjohtajan ominaisuudessa kokoustaa ja katsella näytelmiä täällä Tampereella.
Siihen aikaan, kun olin lähes 20 vuotta naimisissa poikani isän kanssa ja itsekin sukunimeltäni Kaijanaho, kävimme Jyväskylästä Tampereella useamman kerran vuodessa. Enemmän toki vietimme aikaa silloisen anoppini silloisella mökillä Ylöjärvellä. Tietääkseni mökin nykyinen omistaja on sukua mökin kaikenaikaiselle, minullekin tutulle lähinaapurille. Nämä molemmat ovat sukua pojalleni. Poikani isänpuoleisessa suvussa on pirkanmaalaista ja tietääkseni myös tamperelaista väkeä enemmänkin. Joitain olen aikanaan itsekin tavannut. Muistaakseni en ole koskaan (vielä) tavannut ainoaa (tietääkseni) itselleni sukua olevaa tamperelaista, nimittäin Vaasan kautta tamperelaistunutta asikkalalaisserkkuni tytärtä.
Siihen aikaan, kun olin ajattelevan ja kirjoittavan nuorison tutkijana Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa, tein joitain työmatkoja Tampereen yliopistoon kasvatustieteen puolelle. Joillain tuon ajanjakson valtakunnallisilla Kasvatustieteen päivillä esittelin turkulaisille kasvatustieteen asiantuntijoille ja sektion muille osallistujille nuorison maailmankuvasta silloin tekeillä ollutta tutkimustani. Silloin kuuntelin myös Tampereen yliopiston filosofian professorina tuolloin toimineen Raili Kaupin kasvatusfilosofisen esitelmän. Myöhemmin sain tietää, että tämä tehtävässään ensimmäinen nainen maassamme oli käynyt oppikoulunsa Heinolassa niin kuin minäkin. Kävin 1980-luvun loppupuolella parin vuoden ajan Tampereella myös siksi, että opiskelin kouluviikonloppuisin pedagogiikkaa, jota steinerkouluissa yhä sovelletaan. Halusin olla perillä steinerkoululaisen poikani kouluopetuksesta niin aikanaan Jyväskylässä kuin lukiovuosina Tampereella.
Työni koulutuksen tutkijana Jyväskylän yliopistossa jatkui 1990-luvun alkuvuosina kehitysvammaisten aikuisten valtakunnallista opetussuunnitelmaa tutkivassa, kokeilevassa ja kehittävässä projektissa. Projektillamme oli vahvaa yhteistyötä myös täkäläisen erityishuoltopiirin kanssa Ylöjärvellä ja Tampereellakin, erityisesti täällä toimivien kehitysvamma-alan tahojen kanssa. Näiden tahojen tiloissa ja yhteistyössä alan toimijoiden kanssa järjestimme useitakin koulutuspäiviä vuosien mittaan täällä Pirkanmaalla, muun muassa Tamperelaisessa Tulppaanitalossa.
Yli 11 vuotta sitten viimeisimmän jyväskyläläisprojektin ollessa vielä kesken, muutin poikani kanssa tänne Tampereelle. Poikani opiskeli steinerkoulun luokat 10-13 täällä ja kirjoitti joitain uusia, tiukkoja laudaturejakin, ennen kuin palasi ylioppilaana Jyväskylään. Minä kävin aluksi Tampereelta töissä Jyväskylässä, mutta jotenkin periodeittain. Rakensin tamperelaista elämää muuna aikana. Siirryin luontevasti jyväskyläläisestä vanhempaintoiminnasta tamperelaiseen ja toimin jonkin aikaa jopa steinerkoululaisten vanhempien virkistys- ja varainhankintatoiminnassa toisena kahdesta rinnakkaisesta puheenjohtajasta. Koulun tapahtumissa kävi tuolloin melkoinen joukko tamperelaisia ja monet yritykset ottivat tiloihinsa noiden tapahtumien mainoksia.
Minä kompensoin ahkeralla vanhempaintoiminnallani sitäkin, että en vähävaraisena eronneena lukiolaisen äitinä kyennyt maksamaan minkäänlaisia tukimaksuja koulun toiminnalle, vaikka olisin halunnut. Koska pojan isäkin oli tuolloin vähävarainen ja lisäksi toispaikkakuntalainen Jyväskylän seudulla, minä Tampereella asuvana ponnistelin tai ainakin yritin ahkeroida kaksin verroin vanhempaintoiminnassa. Lisäksi osallistuin moniin muihinkin koulun piirissä toimivan väen harrastuksiin, esimerkiksi akvarellimaalauksen ja laulun opiskeluun, muusta puhumattakaan. Jonkin aikaa pojan maailmalle muuttamisen jälkeen ovat koulumaailma, vanhempaintoiminta ja muu alan aktiivisuus jääneet sivummalle elämässäni. Tuen etäämpänä asuvaa poikaani ja rakennan omaa elämääni Tampereella tutkijana niin kuin voin.
Uudenlainen tamperelaistoiminta on vähitellen täyttänyt elämääni ja saanut yhä enemmän huomiotani ja aikaani. Kesän 1996 alussa pääsin niin kuin toivoinkin tutkimusassistentiksi Tampereen yliopiston filosofiaan. Siitä lähtien vuoden 2002 loppuun asti olen ollut myös työn lomassa ja ohella filosofian jatko-opiskelija. Tuona aikana olen suorittanut Tampereen yliopistossa parin pitkän täydennyskoulusjakson ja Tampereen yliopiston filosofian tutkimuspestien ohella rutkasti liikaakin filosofian jatko-opintoja. Teoreettisen filosofian väitöskirjan edistäminen ei estäisi työssä käyntiä, jos tällaisena kuin olen saisin töitä.
Vuosina 1999-2002 työskentelin Tampereen yliopiston filosofiassa välillä aika pyöreitäkin päiviä ja seitsemän päiväisiä viikkoja. Olin projektin johtajana ja tutkijana toiminnan filosofian opetuksen sekä filosofisen aktivoinnin alueellisen alma-mallin ja alma-metodin tutkimus-, kokeilu- ja kehittämishankkeessa. Tuona aikana toteutin viisi hallinnollisesti erillistä projektia, joista yhden ESR-rahoitus tuli Pirkanmaan TE-keskuksen kautta. Muut neljä toteutuivat Sosiaali- ja terveysministeriön osoittamilla varoilla: kolme eurooppalaista rahoitusta ja yksi terveyden edistämisen rahoitus.
Tampereen yliopisto oli projektieni toteuttava organisaatio, jonka kautta kulki lähes kokonaan 400 000 euron kokonaisbudjettini rahoitus. Vain yhteistyökumppanien laskennallinen rahoitusosuus tuli työnä, tiloina ynnä muuna, mutta ei rahana. Itäpirkanmaalaiset sosiaalitoimistot Orivedellä, Juupajoella ja Längelmäellä, Oriveden työvoimatoimisto, Hämeenlinnan toimeentuloturvatoimisto sekä Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallinen sosiaalisen luototuksen kokeilu olivat hyviä yhteistyökumppaneita. Itse johdin projekteja filosofian professori Leila Haaparannan johtaman valtakunnallisen ohjausryhmän ja Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitoksen tuella. Varmistelimme monikanavaisen rahoitusksen riittävyyttä muun muassa sillä, että hankkeessa tehtiin pätkätöitä. Itselläni projektin johtajana oli entiten pestejä, jopa 14 tuon nelivuotisen Alma-hankkeen aikana. Vuoden 2002 lopussa jäin työttömäksi. Alma-hankkeeni oli liian käytännöllinen filosofiassa jatkettavaksi.
Olen saanut Tampereen kaupungin tiederahastolta 3000 euroa filosofista teonteoriaa käsittelevän väitöskirjani kustannuksiin. Valitettavasti tutkimus on vielä kesken. Jos minulla vain olisi apuraha tutkimukseen tai pesti, jonka ohella voisin harrastaa tutkimusta, olisin tosi iloinen ja ahkera ja kiltti ja tuottelias ja harkitseva tamperelainen. Tosin tammperelainen minä olen joka tapauksessa ja on minun todistettavasti nähty joskus hymyilevänkin.
- maura
16:25 - /historia
