ideat/toiveikastajarealististaaloittamistaaiaikeitavai.txt
2005-06-13
Toiveikasta ja realistista aloittamista
Olen maanantaiaamuna aloittamassa jo toista työviikkoani uudessa pestissäni uudella alalla. Olen siksikin miettinyt toiveiden osuutta aloittamisessa.
Aloitus on ainaiseen tapaani nytkin ollut toiveikas ja samalla perustunut jokapäiväisen elämän tosiasioihin. Toimeentulon välttämättömyys on yksi kova tosiasia minun elämässäni siinä missä muidenkin. Se on pakottanut minut valitsemaan myös tämän nyt toteutuneen vihreän toiveeni työnhakuani ohjaavaksi johtotähdeksi filosofian rinnalle. Tosin filosofisen tutkimisen johtotähti siintää silti jossain kaukaisessa tulevaisuudessa "kuin sinto vaaran tuulisen mi nukkuu", kuten kuuluisa syntymäpäiväkolleegani Eino Leino asian ilmaisi aikanaan.
Minä olen pitänyt filosofiaa vielä taakse jääneeseen kevääsen asti ensisijaisena työllistymistoiveenani opiskeluajoistani asti ja sisimmässäni koen niin vieläkin.
Yhden toiveen rinnalle tuli perustellusti toinen toive joskus viime kuukausien ja ehkä jo parin menneen vuodenkin mittaan. Toiveikkuus on kohdistunut siitä asti molempien toiveiden toteutumiseen. Itse asiassa olen työsopimuksen syntymiseen asti jännittänyt kuin kiihkeimmässä urheilukilpailussa sitä, kumpi toiveeni ehtii täyttyä ensimmäisenä.
Vihreä suunnittelupesti voitti. Filosofinen tutkimuspestihaave kyykistelee jossain nurkan takana revanssia hautoen. Tämä on kuitenkin kuin maratonia - kisoja voi käydä vain harvakseltaan. Nyt olen antaumuksella projektisihteeri. Olen sitä lähes vuoden ajan 20 tuntia viikossa. Minun on raivattava tälle alkaneelle pestille tilaa elämäni ulkoisen todellisuuden lisäksi myös mieleni sisäisellä toiveitteni ja käsitysteni kentällä.
Toiveikkuuteni on tämän kuluvan vuoden alkupuolella herännyt ja pikkuhiljaa kasvanut. Kyse on ollut perimmäisen käsitteellisen tiedostamisintressini ja sille vaihtoehtoisen suunnitelmallisen toiminnallisuuden jonkinlaisen rinnakkaisuuden hyväksymisestä. Ja sitten sen hyväksymisestä, että vihreän tulevaisuuden suunnittelu voitti minut työntekijäkseen. Tämän hyväksymisen voima tulee uudelleen muotoutuvasta nykyhetken kokemuksesta. Tämä elämäni on nyt voittaneen toiveen mukaista uuden aloittamista, väriltään vihreää ja määräaikaisesti osa-aikaista.
Toiveikkuuteni suuntautuu tältä pohjalta tulevaisuuteen. Ajattelen vaikkapa näin: "Nyt vihreä työllistymistoiveeni on toteutunut. Pääsin toimeentuloa tuottavan työn alkuun. Elämä asettuu työllisille raiteilleen jälleen kerran." Vaihtoehtoinen tuoreempi toiveeni on toteutunut ja elämäni sujahtaa tästä selkeästi uuteen suuntaan. Surutyö ihan toisenlaisen - filosofian täyttämän ja tutkimustyöllisen - tulevaisuuden toteutumattomuudesta nousee varmaan jossain vaiheessa kohdattavaksi. Niin käy, ellen jätä tätä filosofiaan haikailevaa toivettani voimaan ja tulevaisuutta siinä mielessä tavoitteellisesti avoimeksi. Avoimeksihan minä sen jätän, tietysti.
Aloittamista käynnistävä mielikuva toivotusta tulevaisuudestani on hyvä. Se on siis sellainen, että voin nyt uskoa eläväni silloin hyvää tulevaisuutta - silloista nykyhetkeä. Työllistymistoiveeni toteutumiseen liittyy tulevaisuus, jossa oma työpanokseni kelpaa myös rahassa mitattuna ja takaa ainakin niukan toimeentulon tai vähän tuhdimmankin kenties joskus.
Ensisijainen tutkimusalaan liittyvä työllistymistoiveeni ei ottanut ihan viime vuosina toteutuakseen - rahoittuakseen siis. En tahtonut jäädä loputtomiin pelkästään tuota toteutumista odottelemaan. En ole silti siitä täysin luopunutkaan. Työttömyysaika kuitenkin syö pitkittyessään työllistymisen mahdollisuuksia mitä tahansa alaa ajatellen. Hyvän työn antaminen pitkään rahoitettua tehtävää etsineelle on luettava työnantajan hyväksi työksi.
Jokaisen työttömyysjaksoni aikana minun alasta riippumaton perustoiveeni on ollut työllistyminen. Toivon työkunnossa ollessani voivani hankkia toimeentuloni omalla työlläni, jos se suinkin on mahdollista. Toiveen toteutuminen on ennenkin elämäni varrella edellyttänyt silloin tällöin sitä, että olen antanut täyttymyksen tulla myös muilla keinoin kuin tutkimuksen ja filosofian kohdalta.
Sitten, kun työllistyminen johonkin tehtävään on tullut todeksi, on elämäntilanteeni muuttunut samalla. Niin on nytkin, sillä palkkatyö vaatii ja vie oman aikansa ja tilansa elämästä. Työ myös täyttää aikani ja elämäni ilolla, työn ilolla ja tietysti uuden alun toiveikkuudella.
Työttömyysjaksojeni päättyminen työllistymiseen on toistaiseksi ollut seurausta toiveikkaista aloittamisistani. Tosin joidenkin työttömyyspätkien aikana hakuhuteja on tullut lähestulkoon sietämättömän paljon, ennen kuin työllistymisen toive on toteutunut ja pesti löytynyt. Työnhaun hudit ovat niitä, joissa olen menestynyt korkeintaan toiseksi parhaiten muihin pestin hakijoihin verrattuna.
Työllistyminen on tarkoittanut minulle useimmiten sitä, että toiveeni on toteuttanut jokin tutkimustyöpesti tai tutkimusrahoitus. Aloittamani hakuponnistelut ovat johtaneet toivottuun tulokseen. Tällä kertaa tutkimusala ei ollut ihan hirveän innostunut työpanoksestani. Työllistymistoive ei lukuisista toiveikkaasti aloitetuista hauistani huolimatta toteutunut tutkimusapurahan tai tutkimustehtävän muodossa.
Olen ennen tämän työn alkua joutunut kuukausikaupalla tarkastelemaan omaa arvomaailmaani ja arvioimaan sen pohjalta myös työllistymistoivettani. Viime syksynä valitsin julkisesti jo pitkään kaapissa vaalimani vihreän politiikan. Tein valinnan siksi, että kaltaiseni ihmiset, jotka elävät aikuisikänsä pätkätöissä ja pätkätyöttömyyksissä, otetaan vihreän vaikuttamisen piirissä vakavasti.
Voisin silti jatkaa tutkimusalalla, jos alalle työllistyminen olisi minulle mahdollista. Kenties niin onkin kaukana tulevaisuudessa, mutta joskus - tai jo tämän määräaikaisen pestin jälkeen tai vähän aikaisemmin eli päivieni toisilla puolikkailla. Toistaiseksi olen aina voinut pitää tutkimustyön ja filosofian vireillä työskennellessäni ajoittain muunlaisten haasteiden parissa. Toivon, että linja jatkuu.
Olen kuitenkin ja kaikitenkin aloittanut toiveikkaasti tämän uuden työn, jossa vihreillä arvoilla on erityinen ja keskeinen merkitys. Vihreänä vihreänä aloitan toiveikkaasti aika läheltä ruohonjuuria. Pestiäkin rakennetaan ihan alkutekijöistä lähtien, mutta juuri päättyneellä viikolla toiveikas aloittaminen on ollut täyttä työtä ja kohdistunut perustetun pestin käynnistämiseen ja konkreettiseen tilanteeseen orientoitumiseen.
Minä levitin perjantaina toimiston lattialle puhtaan maton, joka on pesty hiukan ennen pestini alkua. Koko toimistokin on suursiivottu jonkin verran ennen työni alkua. Minä siirsin perjantaina kauan nurkassa jököttäneen julisterullan varastoon, jonne se on ollut menossa kuukausikaupalla, kuten minulle kerrottiin.
Tällaisista pienistä teoista voi kypsyä sellainen myönteinen vahvistuvaan toimintaan kannustava asenne, joka sopii lähtökohdaksi uuden työn toiveikkaalle aloittamiselle.
01:48 - /ideat
