ihmeet/munkkirinkilaavarpusenkanssa.txt
2005-08-04
Munkkirinkilää varpusen kanssa
Eilen työhuoneen ikkunan takaa kuului linnun sirkutusta. Melodia tuntui tutulta, mutta en ole mikään lintujen tuntija. Kurkistin kuitenkin avoimesta ikkunasta terassiulokkeelle, jos näkisin laulajan. Näinhän minä. Se oli nuori västäräkki.
Varpusen tapasin Laukontorilla, kun lankesin pitkästä aikaa torikahvilaan kahville. Eikä kahvikupponen edes riittänyt, vaan ostin toisella eurolla ihanasti tuoksuvan munkkirinkilän, lämpimän ja juuri paistetun.
Istuin pöydän ääreen nautiskelemaan ja lukemaan torikahvilan seurakseni tarjoamaa Aamulehteä. Haukkasin ensimmäistä suullista munkkirinkilästäni, kun varpunen syöksyi nopeasti kasvojani kohti. Tunsin munkkirinkilässä meneillään olevan haukkaukseni välittämänä melkoisen töytäyksen. Näin ihan lähellä suutani linnun nokan munkkirinkilässäni.
Sitten varpunen syöksähti nopeasti maahan. Näytti ihan siltä niin kuin se olisi leuhkinut minulle nokassaan olevalla munkkirinkiläni palasella. Söi. Lensi pois.
Minä söin munkkirinkiläni, join kahvikupposen ja palan painikkeeksi myös vettä. Lukaisin päivän lehden. Jostain mieleni perukoilta nousi aika pelottava ajatus lintuinfluenssasta tai joistain muista lintusten levittämistä sairauksista.
-- mmmt
04:03 - /ihmeet
