kartta/jokainenihminenonlaulunarvoinen.txt
2004-12-16
Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Kartta todellisuussuhteestani: En minä nyt sentään laulua aio sepittää, vaan kartoittaa elämääni tämän aamun näköalapaikalta katsottuna. Kartoitankin nyt listaamalla kohta kohdalta, otsikko otsikolta mitä minulle kuuluu. Harkitsen jopa sellaista, että tekisin tämän listamuotoisen kartoituksen kirjoittamisesta tavan, mutta en ole vielä päättänyt, kuinka tiuhaan tahtiin tämän teen. Vähimmillään siis kerran elämässä eli tänään ja tiuhimmillaan luullakseni enintään kerran päivässä. Ehkä teen nyt tämän ja seuraava kerta sitten näyttää itsensä, kun tulee kohdalle.
Minä: Nimeni on sama kuin eilenkin. Olen minä elämässäni pari kertaa nimeä muuttanut, joten tarkistus on silloin tällöin paikallaan. Äitivainaa vitsaili katsovansa aamuisin kuolinilmoituksista, onko hän itse elossa vai ei. Se tuntui välillä karmaisevalta, mutta kyllähän se kestovitsinä huvittikin. Itse minä herään valveille varmana elämisestäni ja olemassa olemisestani, joten jatkan päivään tämän kokemuksen mukaisesti.
Kunto: Tänä aamuna minä heräsin jo puoli kuudelta, joten ahkerointiin kotona ja asioilla on hyvin aikaa. Silmäni tuntuvat olevan vielä sikkurassa, vaikka mieli on virkeänä. Missään ei tunnu kipua. Kahvia minun tekee mieleni ja sen seuraksi taidan tehdä kohta aamupuuron, sillä nälkä lähtee syömällä. Uniani minä en viime yöltä muista, mutta kaiketi kaikki sujui nukkuessani hyvin, sillä olo maistuu miellyttävältä. Sikäli on hyvä aamu, että pitkään kadoksissa ollut mielihyvän sävyisen kehräämisen tuntu on palannut kehooni ja olooni.
Historia: Tänä aamuna mietin jostain syystä alusta tähän saakka kirjoittamiani Aloitusmaiseman juttuja. Aloitin nettipäiväkirjan pitämisen viime kesänä aika lailla innoissani, mutta myös hieman arastellen. Arastelin blogistanialaisia, mutta kirjoitin innolla nopeasti juttuja kaikille Aloitusmaiseman poluille. Kirjoitin heti jokaiseen ruudukkojen yleisotsikkoon ja lokeroon jotain, samoin muiden polkujen alkuun. Sittemmin olen kirjoittanut vähintään yhden jutun päivittäin, mutta välipäiviäkin on ollut. En ole vieläkään muualla kuin korkeintaan aloittamisen aavistuksen reunassa kiinni. Jatkan Aloitusmaiseman historian viitoittamalla tiellä.
Tunteet: Olen juuri nyt enimmäkseen onnellinen, minkä arvelen johtuvan kauniista unista, joita en valitettavasti muista. Tunteiden vaihtelut onnellisuuden ja kaipauksen välillä ovat muistuttaneet ainakin pari viikkoa melkoista vuoristorataa. Siihen väliin on tosin mahtunut melkoinen kirjo miellyttäviä tunteita, joita on herännyt erilaisissa asiointitilanteissa ja kokoustamisissa ynnä muissa asiallisten tavoitteiden vuoksi toteutuneissa ihmisten kohtaamisissa. Minä nautin ihmisten seurasta yleensäkin, tuttavien seura tuntuu vielä mukavammalta ja ystävieni seurassa vaeltelen joskus aika syvissäkin tunnekokemuksissa keskustelun aiheista riippuen. Poikaani kohtaan tunnen vahvaa lämpimän äidinrakkauden sävyttämää pysyvää kiintymystä, mutta muut tunteet tulevat ja menevät tilanteiden mukaan. Yhtä miestä minä rakastan. Me emme ole jäniksen selässä, kuten hän on asian ilmaissut. Siinä mielessä sydänsurujen valitteluni on turhaa.
Ideat: Tällä hetkellä minulla on vireillä ainakin neljän idean kehittely niin, että niihin kaikkiin liittyy kirjoittaminen. Tähän Aloitusmaisemaan liittyvä ideani saattaa jo ollakin jonkun tarkkasilmäisen hahmotettavissa. Filosofian väitöskirjan tekeminenkin on yhden idean kehittelyyn liittyvää työtä. Marraskuinen "novel writing" -kampanjaan osallistuminen ja sen tuottama käsikirjoitusraakile ovat kolmannen idean kehittelyä. Neljännen idean kehittely on ollut telakalla viime kevättalvesta lähtien, mutta ehkä otan senkin työstämisen ohjelmaani. Jos nuo ideoiden kehittelyt toimivat hyvin, voisi toimeentuloon liittyvää ideointia rakentaa niiden varaan tai ainakin kirjoittamisen suuntaan.
Arvot: Juuri heräämiseni jälkeen soi mielessäni tänään laulu "Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä...". Yritänkin pysyä nahoissani ja arvostaa omaa elämääni sellaisena kuin eläminen minulle on mahdollista. Minua on aina kiehtonut käsky "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", sillä siihen sisältyy minun nähdäkseni myös käsky rakastaa itseäni. Onhan itseni rakastamisen laatu ja määrä tuossa käskyssä se mitta, johon lähimmäisen rakastamiseni on yllettävä. Minun onkin yleensä pitänyt pitää suurempi huoli siitä, että en suin päin rakasta kaikkia, vaan pysyn myös itsenäisenä, vahvana ja ehjänä itseänikin rakastaen. Lähimmäisistäni arvostan kyllä enemmän läheisiäni kuin muita, mutta ihmisarvon koen kaikkien ihmisten kohdalla samanlaisena. Yritän pitää kunniassa yhtä lailla akateemiset arvot väitöskirjatyön edetessä kuin vihreät arvot poliittisessa osallistumisessa, sillä molemmat ovat elämässäni tärkeitä ja suurelta osin sellaisenaan oman arvomaaimani mukaisia. Maailmankatsomukseni on jollain tapaa uusiutumisen tai ainakin uudenlaisen muotoutumisen tilassa.
Tulossa: Joitain tarkkoja kiinnekohtia lähitulevaisuudessani on. Joulun aika sisältää monenlaisia perinteitä, joita noudatan varmaan taas soveltuvin osin. Tammikuussa osallistun Turussa ELÄMÄ-kollokvioon 10.-11.1.05 ja pidän siellä jälkimmäisenä päivänä itsekin esitelmän. Ehkä saan pitää esitelmiä myös kauempana maailmalla. Filosofian väitöskirjaa teen vielä ainakin pari vuotta, mutta työllistymisen laadusta riippuen ehkä kauemminkin, sillä minkä tahansa työn ohessa ei ole yhtä helppoa tutkia kuin työnhaun ohessa saati että olisi kokopäiväinen tutkimusrahoitus. Vihreä politiikka on sellainen elämän alue, johon liittyen tulossa on kokouksia ja muutakin osallistumista sekä valmistautumista vaaleihin, joita eteen tulee. Yksityiselämässäni tapahtuu tulevaisuudessa varmaan muutoksia ainakin sen mukaan, miten toimeentuloni järjestyy ja ihmissuhteeni kehittyvät. Tulevaisuus vaikuttaa kiinnostavalta.
Ihmiset: Menneisyyden kokemusten eräänlainen puhdistaminen on toivottavasti saapunut sellaiseen vaiheeseen, että voin elää ihmisten joukossa ja ihmissuhteissa nykyhetkeä ja suuntautua siitä luottavaisesti tulevaisuuteen. Keskustelut poikani kanssa kuuluvat elämääni, tapahtuvatpa ne sitten kasvokkain, puhelimitse tai muuten. Miehelle, jota rakastan, on tilaa elämässäni, jos hän tahtoo. Yritän myös rytmittää tutkimusrauhaa suojelevan osa-aikaerakon elämää niin, että siihen mahtuu pojan ja rakkaan lisäksi myös hetkiä sisarusten, ystävien, sukulaisten ja tuttavien seurassa. Koska en ole kysynyt keneltäkään heistä lupaa, en kerro heistä enempää. Tutkimuksen edetessä yhteydet tiedeyhteisön filosofiväkeen ynnä muihin järjestyvät varmaan niin kuin työllisenä aikana ennenkin. Vihreän politiikan väellä on olennainen osa ihmissuhteissani, samoin kirjoitustensa kautta pinseriläisen blogistanian väellä.
Maailma: Asun Tampereen keskustassa, joten minusta katsoen maailman keskus on täällä ja tätä naputellessani jopa tämän kotikerrostaloni seitsemännen kerroksen kodissani, nyt juuri työpisteessäni. Viihdyn nykyisin kotonani myös tutkimassa, sillä tietokoneeni linux-käyttöjärjestelmä perusohjelmineen on tehnyt kotitietokoneestani pitkästä aikaa mainion työvälineen (kiitos Antti-Juhani!). Internet-selainten avulla kurkistelen maailmaa omaan tahtiini ja aika monet asiat saan hoidettua kotoa käsin. Sähköposti toimii kantaen viestini maailmalle ja tuoden maailmalta viestejä ihan tänne kotiin asti. Kaapelimodeemin korvattua puhelimodeemin olen aivan äskettäin luopunut lankapuhelimesta ja jättäytynyt kokonaan käsipuhelimen varaan puhelimitse hoidettavien yhteyksien suhteen. Suomessa onkin paljon sellaisia paikkakuntia, joiden joihinkin asukkaisiin olen silloin tällöin puhelimitse yhteydessä. Televisio näyttää maailmaa 12 kanavan mitalla, jos vain katson sieltä ohjelmia. Tekstiteevee toimii vain seitsemän kotimaisen kanavan osalta. Sanomalehtiä minulle ei nyt tule, mutta luen iltapäivälehtiä joskus kuppiloissa ja muita lehtiä kirjastossa. Työttömänä aikana en matkusta juuri lainkaan, joten tietoni maailmanmenosta ovat nykyään siinä mielessä kuulopuheita, tulevatpa ne sitten tiedotusvälineiden kautta tai matkustavaisten kertomina.
Toivon hyvää.
07:35 - /kartta
